Full text of "Tietosanakirja"

niti5Tjnui:uiuts

_i"- ir ^'''U' 'iii^Mi^älMU

.*1?VJr!^i'lTt;r« i:j^*r'M'

Digitized by the Internet Archive

in 2010 with funding from

University of Toronto

http://www.arcliive.org/details/tietosanakirja01bons

TIETOSANAKIRJA

WÄINÖ BONSDORFF

FIL. TOHTORI,
KAUPPAOPISTON OPETTAJA

TOIMITUSKUNTA:
JAAKKO FORSMAN

FIL. TOHTORI, LEHTORI

KUSTAVI GROTENFELT

PROFESSORI

LAURI HENDELL

FIL. KAND., ENSIMÄINEN
TOIMITUSSIHTEERI

EDVARD HJELT

ENT. SENAATTORI

GUSTAF MELANDER

PROFESSORI

E. N. SETALA

PROFESSORI

YRJÖ WICHMANN

PROFESSORI,
TOIMITUSKUNNAN PUHEENJOHTAJA

J. A. WECKSELL

FIL. KAND., TOIMITUSSIHTEERI

ENSIMÄINEN OSA

A — Confort

HELSINKI
TIETOSANAKIRJA-OSAKEYHTIÖ

jf\8«A^^

JUN 1 4 1999

^/rvofl^

KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVAN
KIRJAPAINO, HELSINGISSÄ, 1909

Tähän osaan kirjoittaneiden luettelo.

Ailio, Julius, nuiisteri (J. A-io.J.

Aspeliii-Huiipkylä, Eliel, valtioneuvos (E. A:nll.).

Becker, Th., lakitieteen kandidaatti (Th. B.).

Blomqvist, A. R., maisteri, koulunjohtaja (A.
h'. B.J.

Blomstedt, Kaarlo, maisteri, toimittaja (K. B:dt.J.

Bonsdorff, Wäinö, fil. tohtori, kauppaopiston-
opettaja (W. B.J.

Brander, XJ ., ylitarkastaja maauviljelyshallituk-
sessa (V. B.J.

Brotherus, K. H., lii. tohtori, yliopiston ama-
nuenssi (K. K. B.J.

Cajander, A. K., dosentti (A. C.J.

Castren, Jalmari, insinööri, teknillisen korkea-
koulun opettaja (J. C-6n.).

Cederberg, A. R., maisteri (A. R. C.J.

Cederhvarf, Björn, maisteri (B. C.J.

iJillsiröm, R., insinööri (R. D.J.

Donner, Anders, professori (A. D.J.

Erich, Rafael, lakit, tohtori (R. E.J.

Eskola, Pentti, maisteri (P. E.J.

Fieandt, \'alborg v., ylioppilas (V. r. F.J.

Flodiii, K., maisteri (K. F.J.

Forsman, Jaakko, fil. tohtori, lehtori (J. F.J.

Grotenfelt, Arvi, professori (A. Gr.J.

Grotenfelt, Kustavi, professori (K. G.J.

Grouiidsiroem, O., maisteri, aktuaario (O. G.J.

Gummerus, Jaakko, professori (J. G.J.

Ealil, Jalmari, do.^^t utti, lehtori (J. H-l.J.

Hainari, O. A., fil. tohtori, lehtori (O. A. H-ri.J.

Harmaja, L., 111. tohtori, kauppaopiston opettaja
(L. Hrni.J.

neikcl, B. V,'., valtionpomologi (B. W. H.J.

Heikel, R. E., ylioppilas (R. E. H.J.

Helander, A. B., metsänhoitaja (A. B. H-r.J.

Hellsten, A-rcl, lääket. lisensiaatti, yliopettaja

(A. H.J.

Hcndell, Lauri, fil. kandidaatti (L. H.).
Hertzen, .1/. v., everstiluutnantti (M. r. H.J.
Hiden, K. J ., dosentti (K. J. H.J.
Hintikka, S. V., insinööri (S. V. H.).
Hjelt, Arthur, professori (Ar. H.J.
Hjelt, Edv., ent. senaattori (Edv. Hj.).
Holma, Harri, maisteri (H. H.J.
Hutlunc-ii, A. n., insinööri (H. H-iien.).
Hällström, Ester, rouva (E. H.J.
Hällström, K. H., mai.steri (K. H. H.J.
Ignatius, Kaarlo, lakit, tohtori, hovioik. -asessori

■ (K. I.J.
Ivalo, Santeri, Cl. tohtori, toimittaja (S. I.).
Jurva, R. tf., ylioppilas (R. J-a.J.
Junnes, J ., maisteri, maanviljelyslyseon johtaja

(J. J-a.J.
Jäntti, J., maisteri (J. J-ti.J.
Kaila, Erkki, teol. tohtori, kirkkoherra f E. K-u.J.

Kannisto, Artturi, maisteri (A. K.J.

Karhunen, O. A., lakitieteen kandidaatti, Peller-
von sihteeri (O. K:nen.J.

Karjalainen, K. f\, dosentti (K. F. K.J.

Kilpi, (fulo, maisteri (S. K-i.J.

Kilpi, Volter, maisteri, kirjastonhoitaja f V. ff-t.J.

Kivijärvi, Erkki, maisteri, teatterinjohtaja (E.
K-i.J.

Kivirikko, K. E., til. tohtori, lehtori (K. E. K.J.

Kokko, Väinö, ylioppilas (V. K-o.J.

Korhonen, V. V., maisteri (V. V. K.J.

Koskimies. A., lääket. lisensiaatti (A. K-s.J.

Kovero, /.. maisteri, kaup]iaopiston opettaja
(I. K-o.j.

Krank, Valma, talouskoulun opettajatar (V .
K-k.J.

Krohn, Ilmari, dosentti fl. K.J.

Krohn, Kaarle, professori (K. K.J.

Laine, F. 11'., merikapteeni (F\ W. L.J.

Lassila, Ilmo, metsänhoitaja (I. L-a.J.

Leiviskä, Iivari, dosentti (I. L.J.

Levander, K. il/., dosentti (K. M. L.J.

Lilius, F. O., lakit, tohtori. protokoUasihteeri
(F. O. L.J.

Lindeberg. Jarl. fil. toht.. yliopiston apulainen
J. L-g.J.

Lindeqvist, K. O., fil. tohtori, lehtori (K. O. L.).

Lindström. Fredr. J.. maisteri (F. L.).

Liro. ./. /., fil. tohtori (J. I. L.).

Manninen, Otto. maisteri, kirjailija (O. 31-n.J.

Mansikka. V. ./., fil. tohtori (V. J. M-kka.J.

Mantere, Oskari, fil. tohtori, koulunjohtaja (O.
M-e.J.

Meinander, K. K., fil. tohtori (K. K. M.).

Mela, Eino. maisteri (E. M-a.J.

Melander. G., professori (G. M.J.

Melander, K. R., dcsentti, yliopettaja (K. /.', 1/.,.

Merikanto. Oskar, taiteilija (O. M-o.J.

Mikkola, Joos. ./., professori (J. J. M.J.

T^icmi, A. R., dosentti (A. N.J.

Xorrlin, J. P.. professori (J. P. N-J-

Nuormaa, Heveri, maisteri, työväenopiston joh-
taja (ti. K.J.

Nylander, Hannes, ylitarkastaja maanviljelys-
hallituksessa (H. N.J.

Ojansuu, Heikki, dosentti (H. O.J.

Öker-Blom. Max, lääket. tohtori, dosentti (M.
O-B.J.

Palmin, E. G., professori (E. G. P.J.

Palmen, J. A., professori (J. A. P.J.

Paunu. C. pastori fU. P.J.

Peltonen. A. F., teol. tohtori, yliopiston apulai-
nen (A. F. P.J.

Pietilä, A. J., teol. tohtori, lehtori (A. J. P-ä.J.

Päiviö, Wäinö, konttoripäällikkö (W. P.J.

liumsledt, G. </., doseutti (G. J . R.).

Rein, Edvard, dosentti (E. R-n.J.

Rein, Gabriel, fil. tohtori (G. R.J.

Rein, Th., valtioneuvos (Th. R.).

Renqvist, Henrik, maisteri (II. U.).

Reuter, Enzio, yliopiston apulainen, valtiunento-

mologi (E. R.).
Richter, E., maisteri (E. Rr.).
Rosberg, J. E., professori (J. E. R.J.
Ruotsalainen, Armas, lääketieteen kandidaatti

(A. R:nen.).
Ruuth, J. W., fil. tolitori, arkkivaari (J. W. R.).
Ruuth, M., tcol. tohtori, dosentti, lehtori (M. R.J.
Saatas, Uunio, maisteri (V. H-s.J.
Saraoja, E., insinööri, teknillisen korkeakonlun

opettaja (E. S-a.J.
Savola, Alb., läliotyssaarnaaja (A. S-a.J.
Sa.T6n, R., fil. tohtori, yliopettaja (R. S.J.
Schroeder, I. A., maanviljelysinsinööri (I. A. IS.J.
Sederliolm, J. J., fil. tohtori, geologisen toimiston

johtaja (J. J. S.J.
Setälä, E. X., professori (E. N. S.J.
Setälä, Helmi, kirjailija (U. S.J.
Siltala, A. J., dosentti (A. J. S.).
Simola, E. J ., insinööri (E. J. S.J.
Sirelius, U. T., dosentti (U. T. S.J.
Sjöström, E., arkkitehti (E. S-m.J.
Sjöström, Willi<ini. maisteri ('W. S-m.J.

Soikkeli, Kaarle, sacr. min. cand., ylimäär. ama-
nuenssi hist. museossa (K. S.J.

Soininen, Mikael, professori (M. S.J.

Stenij, Edv., professori (Edv. St.J.

Stjernschantz, T., maisteri (T. Stz.J.

Stählhery, K. J.. professori, ent. senaattori
(K. J. S.J.

Suomalainen, E. 11'., ylioppilas (E. \V. S.J.

Tallgren, A. M., maisteri (A. M. T.J.

Tallgren, Oiva J ., fil. tohtori {O. J . T.j.

Tallqvist, Knut, professori (K. T-t.J.

Tarkiainen, V., maisteri (Y. T.J.

Tudcer, O. E., professori (O. E. T.J.

Tulenheimo, Antti, lakitieteen kandidaattifA. T.j.

Wainio, Miljn, insinööri (W. M'-o.J.

Valkola, V., insinööri (V. V-a.J.

Wallenius, T., maisteri (T. W.J.

\Valtari, Toivo, pastori (T. W-ri.).

Wecksell, J. A.. Cl. kandidaatti (J. .\. W.J.

Werkko, K., esiseminaarinjohtaja (K. \V.J.

WichMayin, Yrjö, professori (Y. W.J.

Viljanen, V. M., insinööri (Y. V.J.

Wilskman, Atte, maisteri, yliopiston amanuenssi
(-Iskm-.J.

\Vuolle, Bernh., insinööri (B. ^y.J.

Äimä, Frans, maisteri ("/■>. Ä.J.

138. Ostcrbladh, K., maisteri (K. O.).

Ääntämisen merkintä:

l'itkä vokaali merkitään kirjaimen yläpuo-
lelhi olevalla viivalla: ", esiin, (7 (suom. aa).

Korko merkitään pilkulla: '. korollisen tavun
vokaalin jälessä. siis: Acacia [-kä'-]. Jos korko
(Ml ensi tavulla, ei sitä merkitä.

a kirjaimella merkitään epämääräinen vokaali,
joka äännetään kuin hyvin lyhyesti ja epäsel-
västi lausuttu e, esim. englannin fedarcfsn.

Nasaalivokaalit 1. nenässä äännetyt vokaalit
merkitään " merkillä, esim. ö, ronsk. en (:=
nenässä äännetty el.

(5 kirjaimella merkitään esim. englannin the
.sanan alkukonsonantti.

P kirjaimella merkitään esim. englannin
thing sanan alkukonsonantti.

z kirjaimella merkitään esim. saks. singen,
engl. zeal, ran.sk. rose, ven. osepo sanoissa z:llä,
.';:llä ja 3:llä kirjoitetut äänteet.

i kirjaimella merkitään esim. ransk. je, ven.
/KajT. sanoissa ;' ja /k kirjaimilla merkityt äänteet.

i on = saks. sch, engl. sh, ven. in, esim. sanoissa
scktile, shirting, myjiT,,

ts on ^ saks. tscli, ven. t, esim. sanoissa tscÄer-
kesse, lejOBHK-b.

Ylläolevat z, i, s ja ts merkit ovat Tietosana-
kirjassa myös otetut tavalliseen suomalaiseen
kirjaimistoomme käytäntöön merkitessä .sellais-
ten kielten äänteitä, joissa ei käytetä eurooppa-
laista kirjaimistoa, ja joskus muulloinkin, esim.
Tseljtiskin, Puskin, Niznij-Novgorod, Novaja
Zemlja, afisi.

T] kirjaimella merkitään fiig-äänne i= sama
äänne, joka esiintyy k-.n edessä suomen sanassa
sanka), esim. englannin meeting [mltir}].

<C merkillä ilmaistaan sitä, että sen vasem-
malla puolen oleva sana johtuu sen oikealla puo-
len mainitusta sanasta, esim. Auskultantti (<
lat. auscultä're = kuunnella) .

Hakasissa on ääntämisenmukaisesti merkitty
asianomainen sana tai joku sen osa vain silloin,
kun sen ääntäminen lukijalle voi oll.a epätietoi-
nen.

Lyhennyksiä :

u = aan

rtos. = aasialainen
uhl. :^ ablatiivi
adj. ^= adjektiivi
afr. = afrikkalainen
akk. = akkusatiivi
alban. -= albanilainen
alk. = slkuaan
amer. = ameriikkalainen
cnat. = anatomiassa, anatomi-
nen
(liiy/.s. r= anglosaksilainen
arab. =; arabialainen
arkeol. = arkeologiassa, arkeo-
loginen
armecii. =: armeenialainen
art. = artikkeli
ns. == asukasta
a^ct. = asetus
ass. = assyrialainen
aslrol. ^= astrologinen
astron. = astronomiassa, astro-
nominen
at.-p. = atomipaino
aiislr. := austraalialainen

hnO. = bahyloiiialaiiieM

bclg. = belgialainen

biul. = biologiassa, biologinen

bööi». = böömiläiuen

C. := Celsius
cg := sontigramnia
cl = sentilitra
an = sentimetri

dat. = datiivi

dcp. ja depart. = departementti

ily =z desigramma

dl = desilitra

dm = desimetri

tyypL ^ egyptiläinen

p. A')-. = ennen Kristusta

clckirijt. = elektrotekniikassa,

elektrofcknillinen
eläint. = eläintieteellinen, eläin-
tieteessä
engl. = englantilainen
ent. = entinen
esim. = esimerkiksi
isp. = espanjalainen
etc. = et cetera
etel. = etelä, eteläinen

euroopp. ^^ eurooppalainen

fanit. = farmakologia
fem. = feminiini
fil. ka»d. = filosofian kandi-
daatti
filos. = filosofia, filosofias.sa
/il. ioht. = filosofian tohtori
flaam. = flaamilainen
fuitet. ^= fonetiikassa
fr. = frangi
fys. = fysiikassa
fysiol. = fysiologiassa, fysio-
loginen

g = gramma
gen. = genetiivi
^•eol. = geologiassa, geologinen
geom. = geometriassa, geomet-
rinen

ha =: hehtaari
hali. := hallinnollinen
liebr. = hebrealaiuen
hiippak. = hiippakunta
hist. = historiassa
hl =■ hehtolitra

VIII

h'Ji. = liollantilaineii
hydrograf. = liyilrograliassa

ihid. = ibidim. samassa paikassa
iiriiikicl. ^= iirinkielessä
ilmat. ^ ilniatieteellincn. ilma-
tieteessä
int. = intialainen
iii. =; irlantilainen
isl. = islantilainen
it. ^ italialainen
itiiv. = itävaltalainen

jap. ^ japanilainen

j. Kr. = jälkeen Kristuksen

j. II. c. = ja niin edespäin

k. ::= kuollut
kaiid. = kandidaatti
knnsut. := kansatieteellinen
kuHxanlal. = kansantaloustie-
teessä
kasvatusop. = kasvatusopillinen.

kasvatusopissa
kasvit. =^ kasvitieteellinen,

kasvitieteessä
kultit. = kauppasana
/„eis. = keisarillinen
fceis. A,-. = keisarillinen kirje
kesii.. := kemiallinen, kemiassa
kcsk. lut. = keskiajan latina
kg = kilogramma
khluk. = kihlakunta
klirak. = kirkkoherrakunta
kiehunmp. '-= kiehumai)iste
kielit. = kielitieteellinen, kieli-
tieteessä
kiiiuil. =; kiinalainen
kirj. =■ kirjallinen, kirjallisuus
kirjap. = kirjapainotaitoa kos'

keva
km := kilometri
kreik. = kreikkalainen
IcD. = katso

feui)a»in. := kuvannollisesti
kiivcrn. = kuvernementi>sä. ku-
vernementti

/ = litra
(. =■ eli ; lääni

lukit. = lakitieteellinen. laki-
tieteessä
lapp. = lappalainen
lut. =^ latinalainen
lev. =^ leveys
lyli. := lyhennettynä
läukvl. := lääketieteellinen,
lääketieteessä

in =: metri

mauni. ^ maantietees.sä
maalit). = maanviljelyksessä
inuniik.^. = muinaisalasaksalai-

nen
tnask. ^ maskuliini
malem. ^ matemaattinen,
matematiikassa
niele. =: mekaniikassa

merenk. = merenkulku
inerenp. = merenpinnan, meren-
pinnasta
meteor. = meteorologiassa
nietr. =^ metriikassa
mj = milligramma
milj. = miljoona
miner. = mineralogiassa
mitiausop. = mittausopissa
jnfc = markka
nilat. = myöhäislatinainen
mm = milliniHtri
»H. III. = muun muassa
HI071. = monikko
moiiyul. ^ mongolilainen
«i. p. = mainitussa paikassa
iiiruots. = muinaisruotsalainen
mskiind. = muinaisskandinaavi-

lainen
muiti. = muinainen
muivaist. = muinaistiede.

muinaistutkinius
»luA:. = mukailtu
muod. = muodostettu
luuA'. ^ musiikissa
mysaks. = muinaisyläsaksalai-

nen
iiij//. ^ mytologinen, myto-
logiassa

». := noin

II iii. =■ nidos

nimismienp. = nimismiespiiri.ssä

Hom. = nominatiivi

tiorj. = norjalainen

n. s. := niin sanottu, niiitä sanoja

«Mor. = nuoreni])!

»yk. = nykyään, nykyinen

oftuhnol. ^ oftalniologiassa
otA'. = oikealta, oiki^astaan
om.-p. = ominaispaino
o*. = osa, osaa

/). = päivä ; penniä
pain. =: painos, painettu
puleont. = paleontologiassa
putol. = patologiassa
pcrs. ^ persialainen
j)tj. = pituus
plvr. ;= pluraali
^lo/iy. = pohjoinen
pohjoism. =: pohjoismainen
port. = jiortugalilainen
prof. = [irofessori
pros. = prosentti
jiu&Z. ^ puolalainen

rakenniist. = rakennustaiteessa
ronnk. = ranskalainen
raiitut. ^ rautatielaitos
roomal. = roomalainen
rovastik. = rovastikuntu
rom. := romaanialainen
ruots. = ru(itsalaini'ii
ruotsink. ^ ruotsinkielisiä

Ä. = syntynyt : samana

.^aks. = saksalainen

sam. V. = samana vuonna

savskr. = sanskritissa

sek. = sekunti

sen. päät. = senaatin päätös

seur. ^= seuraava; seuraavana

sielut. = sielutieteessä

siny. =^ singulaari

slaav. = slaavilainen

s. o. = se on

suhst. = substantiivi

suUimisp. = sulamispiste

suom. = suomalainen

suomenkiel. = suomenkielisiä

suur. = suuruutta

s. V. = samana vuonna

■•ivcits. = sveitsiläinen

synt. = syntynyt

syyr. =^ syyrialainen

sähköt. = .sähkötekniikassa

sääslöp. = säästöpankki

f. = tätä

taideteon. = taideteollisuudessa

tamk. =: tanskalainen

^«f. = tavallisesti

ickn. = teknillinen

leol. = teologiassa, teologinen

teoll. = teollisuudessa

teoll.-lait. = teollisuuslaitoksia

(ie- ;a lesir. = tie- ja vesi-

rakennustaito
tilastot. = tilastotieteessä
toim. = toimittanut
tsck. = tsekkiläinen
lurk. = turkkilainen
tulitit. = tähtitieteellinen, tähti-
tieteessä

u. 1. = uutta lukua
unk. = unkarilainen
C'. 7'. = Uusi Testamentti
uuslal. =^ uuslatinainen

0. = vuonna, vuotta

lak. = vakinainen

luiili. = vanhempi

vupuuli. = vapaaherra

xias. = vasen, vasemmalta

ven. = venäläinen

ihk; = vihko

i;ii)/i. ::= viimeinen, viimeksi

V. l. = vanhaa lukua

voi. = volymi

vrt. = vertaa

r. 7'. = Vanha Testamentti

vuorit. = vuoritoimellinen

vuosik. = vuosikerta

vuosis. = vuosisata, vuosisadalla

VV. = vuosina

yhl. =; yhteensä

yks. = yksikkö

ylin-. = ylimääräinen

^/. liicreii;). = yli mcren])inn«n

ytäp. = yläpuolella

y. III. = ynnä muuta

^^ 9j^ h^ hjA M

b db db db db d

b db db db db c

A on vanhastaan eurooppalais-latinaisen kir-
jaimiston (ks. t.) ensimäiuen merkki. Merkin
alkuperä on varmaan johdettavissa vanhasta see-
miläisestä, foinikialais-hebrealaisesta, kirjaimis-
tosta; sen vanhin tunnettu seemiläis-moabilainen
muoto on ^ . Seemiläisessä kirjaimistossa se ei
alkujaan ollut ääntiön eli vokaalin merkkinä,
vaan osoitti kurkunpään sulkeumisesta synty-
vää, suomen loppuhenkosen {ks. t.) tapaista ään-
nettä. Kun sen merkki oli häränpään näköinen,
niin se sai nimen aleph (= härkä) ; tästä sitten
johtui kreikkalainen nimi alpha (ks. t.) , jonka
kirjain sai siirtyessään kreikkalaiseen kirjaimis-
toon. Kirjaimen vanhimmat kreikkalaiset muo-
dot olivat A tai J\, myös A ; italialaisissa

piirtokirjoituksissa esiintyy A A ^ A > mikä
viimeksi mainittu muoto pääsi valtaan. Jo
seemiläisessäkin kirjaimistossa puheenalainen
merkki sai uuden äännearvon, joka sillä pysy-
västi oli kreikkalaisessa: nimensä ensimäisen
ääntiön mukaan se joutui merkitsemään o ään-
nettä.

a äänne on ääntiöi.stämme eli vokaaleistamme
(ks. t.) avonaisin. Suomessa se äännetään suun
avoimena ollessa vetämällä kieltä jonkun verran
taaksepäin ilman huulten osallisuutta ääntämi-
seen, mutta eri kielissä on toisenlaisia a ään-
teitä: semmoisia, joita äännettäissä huulet ovat
pyöristyneet hiukan eteenpäin (joten o äänne
saa o-vivahduksen), sekä semmoisia, joita ään-
nettäissä kieli ei vetäydy taaksepäin, vaan py-
syy keskise.ssä asemassa (keski-a) tai vieläpä
on hiukan eteen työntynyt (ä:hän vivahtava a,
usein englannissa ja ranskassa). On olemassa
myös semmoisia a äänteitä, joita äännettäissä
ilmavirta kulkee nenänkin kautta (esim. rans-
kassa), n. s. naso-oraalinen 1. nasaalinen (ks.
t.) o.

A merkkiä käytetään usein tarkoittamaan
alkua („joka on sanonut A :n, sanokoon myös
B:n"; „A ja O" = alku ja loppu, kreikkalaisen
kirjaimiston ensimäisen ja viimeisen kirjaimen
mukaan (ks. Alpha ja Oomega). Matema-
tiikkaa käsittelevissä teoksissa X ja a (samoin-
kuin lähinnä seuraavat kirjaimet) käytetään ta-
vallisesti tunnettujen suureiden merkkeinä. Lo-
giikassa A :11a tavallisesti merkitään sitä, mikä
1. Painettu ^,,oOi.

on tunnettu tai on lähtökohtana (subjektia, ks.
t., jota vastoin B osoittaa predikaattia, ks. t.).

Sekä A. että a. käytetään usein lyhennyksis.sä
merkiten useimmiten lat. anno (= vuonna) tai
antc (= ennen). E. -V. S.

A, nykyisen säveljärjestelmän perustavan sä-
vellajin, c-duurin, rinnakkaisperussävel : oli mui-
naiseen aikaan, jolloin mol-
sävellajia pidettiin säveljär-
jestelmän perustuksena, as-
teikon matalimpana alkusä-
velenä ; nimitettiin muinais-
kreikkalaisessa musiikinteo-
riassa .jkeskisäveleksi" (m e-
s e) ; tunnustetaan nykyään-
kin „normaalisäveleksi", josta ^ A a
lähtien toisten sävelten korkeus lasketaan ; viri-
tysraudoissa ei sitä kuitenkaan enää käytetä yk-
sinomaisesti, vaan on sävel c tullut käytäntöön
sen rinnalle. /. K.

A, ransk. prep., = -sta, -stä, esim. ä 80 penniä
metri = 80 pennistä metri ; 4 ä. 5 vuotta = 4:stä
ö;teen vuoteen, noin 4 tai 5 v.

Aa, usean Euroopan joen nimi. Sana johtuu
muinaissaks. sanasta o/iö = vesi (ruots. ä). Kuu-
rinmaan A a laskee Riianlahteen : Liivinmaan
A a (Koivajoki) juoksee hedelmällisen laakson
läpi ja laskee mereen Zarnikaun luona Kiian
))ohjoispuolella.

Aabel ks. Abel.

Aabenraa [öbenröj, saks. Apenrade, kau-
punki Slesvigissä, 6,600 as. ; hyvä satama, laivan-
veistämöitä. Vanha, jo 12:nnella vuo.iis. inai-
nittu kaupunki. Jonka vieressä linna A.-hus.

Aabraham ks. Abraham.

Aachen (lat. Aguisgranam, ransk. Aix-la-cha-
jiclle) , kaupunki Reininmaakunnassa lähellä
Belgian rajaa Köln-Liittiehin radan varrella,
144,000 as. A. oli kuuluisa jo roomalaisajalla
rikkipitoisista lähteistään. Suurimman merki-
tyksensä se saavutti Kaarle Suuren aikana, joka
tähän syntymäkaupunkiinsa rakennutti kappe-
lin, josta sitten tuli hänen hautasijansa (814).
Keskiajalla oli A. Saksan keisarien kruunaus-
kaupunki ; nj-kyään sillä on merkitystä kylpy-
paikkana ja teollisuuskaupunkina (kutomateh-
taita, teknillinen ja kauppakorkeakoulu) .

Aadam ks. A d a m ja A a t a m i.

Aadolf Fredrik — Aalbeek-lahti.

Aadolf ks. myös Adolf.

Aadolf Fredrik, Ruotsin ja Suomen kuningas
(1751-71), synt. 14 p. toukok. 1710 Gottorpin lin-
nassa, kuoli Tukhol-
massa helmik. 12 p.
1771. Hänen isänsä
oli Lyypekin ruhtinas-
piispa Kristian Au-
gust, jonka arvon
myöskin A. F. 1727
vanhemman veljensä
kuoltua saavutti. Van-
hempainsa kautta oli
A. F. kaukaista sukua
Ruotsin pfaltsilaiselle
kuningasperheelle ja
samoin hän oli holstei-
nilaisena ruhtinaana
Aadolf Fredrik. sukua Venäjän keisa-

rinnalle Elisabetille. Sentähden kun hattujen on-
neton Suomen sota vv. 1741-43 oli saattanut hat-
tupuolueen pulaan, keksittiin heidän puoleltaan
tuuma valita A. F. Ruotsin kruununperilliseksi
ja siten hankkia Elisabetilta edulli.sempi rauha,
kuin muuten oli toivottavissa. Tämä ei tosin
voinut tapahtua ilman kovaa vastarintaa talon-
poikaissäädyn puolelta, joka kannatti Tanskan
kruununprinssiä Fredrikiä, eikä ennen aseihin
tarttuneitten taalalaisten kapinan kukistamista.
Näin tuli A. F. Ruotsin kruununperilliseksi 1743
ja meni seuraavana v. naimisiin Preussin Fred-
rik Suuren sisaren Loviisa Ulriikan kanssa (ks.
t.). Tuli kuninkaaksi 1751. Itse hän oli hiljai-
nen ja hidas luonne, mutta ryhtyi kuitenkin jän-
tevän puolisonsa vaikutuksesta hallituksensa
alussa hankkimaan kuninkaalle suurempaa val-
taa, kuin senaikuinen valtiomuoto hänelle antoi.
Nähtävästi jo hänen Suomen-matkansa 1752, jol-
loin hän m. m. kävi Viaporissa, Loviisassa, Tu-
russa ja Pobjanmaan kautta palasi Ruotsiin, oli
tässä tarkoituksessa tehty kansansuosion saavut-
tamiseksi. Sittenkuin yritykset tähän suuntaan
valtiopäivillä 1755-56 olivat menneet tyhjiin,
sekaantui hovi väkinäistä vallankumousta tar-
koittavaan salaliittoon, mutta tämä tuli liian
aikaisin ilmi ja sen johtajat (Brahe, Horn y. m.)
saivat verellään sovittaa rikoksensa. Tämän jäl-
keen A. F. näkyy mukautuneen kohtaloonsa ja
.sen tuottamiin nöyryytyksiin, näytellen valtaa
vailla olevan kuninkaan osaa. Kuninkaallisten
lasten kasvatuksesta määräsivät säädyt; jos ku-
ningas ei tahtonut valtaneuvoston päätöksiä alle-
kirjoittaa, painettiin hänen nimensä siihen nimi-
leimasimella j. n. e. Vasta 1768 esiintyy kunin-
gas taas, kun hän, ilmeisesti nyt nuoren kruu-
nunprinssin vaikutuksesta, uhkaa luopua kruu-
nustansa ja siten pakoittaa vastahakoisen myssy-
liallituksen kutsumaan säädyt kokoon. Toivo-
maansa laajennettua valtaa ei hän kuitenkaan
nytkään saavuttanut, vaan supistui säätyjen kii-
tollisuus kohteliaisuuksiin ja kiitossanoihin.

K. G.
Aadolf Juhana (1629-89), Pfalz-Zweibrucke-
nin herttua, herttua Juhana Kasirairin ja ruot-
salaisen i)rinsessan Katariinan, Kaarle IX :n
tyttären, poika, syntyi ja kasvoi Ruotsissa ja
käytettiin siellä erityisissä toimissa. Vaikkei
aivan ilman kykyä, herätti A. J. kuitenkin kiih-

koisella ja kummallisella mielenlaadullaan pal-
jon tyytymättömyyttä, joka puhkesi esiin, kun
Kaarle X Kustaa kuollessaan määräsi hänet
valtamarskiksi ja holhojahallituksen jäseneksi.
Säädyt kumosivat kuninkaan määräyksen,
koska A. J. ulkomaisena ruhtinaana ei voinut
valtakunnan hallitukseen kuulua, ja A. J. vietti
loppuikänsä Stegeborgin linnassa tyytymätönnä
ja ihmisiä vihaavana. Hänen samannimisen
poikansa elämä oli sangen seikkailukas; pal-
veltuansa Itävallan armeijassa sodassa Turk-
kia vastaan palasi hän kotiin ja kuoli Kaarle
Xllin leirissä Lahisissa Virossa talvella 1701.

K. G.

Aadolf XaEsualainen, Saksan kuningas
(1292-98), Nassaun kreivi, valittiin Rudolf
Habsburgilaisen kuoltua Saksan hallitsijaksi,
mutta joutui yrittäessään laajentaa perhealuei-
taan pian taisteluun vallanhimoisia läänitysher-
roja vastaan, jotka vastakeisariksi asettivat
.'\lbrekt Itävaltalaisen, Taistelussa häntä vas-
taan kaatui A. 2 p. heinäk. 1298 GöUheimin
luona kilpailijansa lävistämänä.

Aagaard [ögörj, Gustav (s. 1852), norj.
kirjailija ja pappi. Hänen kertomuksistaaa,
jotka kuuluvat tasaiseen ajanvietekirjallisuu-
teen ja joissa on vahvasti tuntuva moralisee-
raava tendenssi, mainittakoon: „Speilbilleder''
(1S96), „Sterke hainder" (1897), „En spegelses-
historie" (1899), „I skygger og lys" (1900),
,,Keiser Felix" (1904). Suomennettu on „Väke-
vät kädet". V. T.

Aagaard [ögör], Karl Frederik (1833-
1895), tansk. taidemaalari, harjoitti koristemaa-
Isusta ja kehittyi P. C. Skovgaardin johdolla
maisemamaalaa jaksi.

Aagesen [ögesen], Sven, tansk. historioit-
sija, eli Valdemar I:n aikana ja on 1185 v:n
jälkeen kirjoittanut lyhyen suullisiin lähteibin
perustuvan Tanskan historian, ensimäisen laa-
tuaan. Tekijän elämästä ei paljoa tiedetä ; hän
kuului ylhäiseen .sukuun ja oli nähtävästi, e.si-
tyksensä hengestä päättäen, maallinen suur-
mies eikä niinkuin useimmat tämän ajan kirjai-
lijat kirkon palveluksessa.

Aake Yrjönpoika ks. T o 1 1.

Aakenustuaturi, noin 500 m korkea kvart-
siittihuippu Ounasselällä, länsi Kittilässä, met-
särajan yläpuolella. J. E. R.

Aakirkeby jö-J, kaupunki Bornholmassa,
2,000 as. Sen kirkossa on hietakivinen kaste-
malja, jossa on kuvia ja riimukirjoituksia 13:n-
nelta vuosis.

Aakjser [ökjSr], Jeppe (s. 1866), tansk.
kirjailija, jyllantil. luonnonrunoilija, kirjoitta-
nut runoja (osaksi Jyllannin murteella) ja ker-
tomuksia Jyllannin kansan elämästä : „Vreden.s
born" (1905), julkaissut St. Blicheriu elämä-
kerran.

Aakkoset, kirjaimet. Nimi on muodostettu
kirjaimiston ensimäisestä kirjaimesta, a:sta.
Tieteen, taiteen y. m. aakkosista puhutaan al-
keita tarkoittaen; vrt. Alfabeetti ja Kir-
jaimisto. A. K.

Aalanti ks. Ahvenanmaa,
Aalbgek-lahti [OlbekJ on Jyllannin itäran-
nalla, hyvä satamapaikka.

Aalberg — Aallokko

Ida Aalberg.

Aalberg, Ida Emilia (s. 1858), suomalai-
sen näyttämötaiteen tähänastisista edustajista
nerokkain, synt. Lep-
päkoskella Janakka-
lassa joulukuun 3
p:nä 1858. 9-vuoti-
aana tyttösenä lähe-
tettiin hänet Helsin-
kiin kouluun, mutta
kolmen vuoden kulut-
tua oli koulunkäynti
keskeytettävä van-
hempien — ratames-
tari Antti Aal-
berg ja vaimonsa
Charlotta Lind-
roos — varattomuu-
den "takia. Kotipitä-
jässään hän sai kui-
tenkin tilaisuutta jat-
kamaan opintojaan.
Näyttämöllä A. esiintyi ensi kerran 15-
vuotiaana ; hän näytteli silloin Katrin osaa
liuvinäytelmässä ,, Kassan avain" ja Maria
Hannikaisen „Silmänkääntäjässä", jotka kappa-
leet seuranäytelminä annettiin Janakkalassa
tammikuulla 1874. Joulukuun 9 p:nä samana
vuonna otettiin nuori taiteenharrastaja jäse-
neksi Suomalaiseen teatteriin, joka niihin aikoi-
hin vieraili Hämeenlinnassa. Ensimäinen teh-
tävä, missä näyttelijättären loistavat lahjat he-
rättivät suurempaa huomiota, oli Boriskan osa
unkarilaisessa kansannäytelmässä „Kylän heit-
tiö" {A falu rossza), joka näyteltiin syksyllä
1877. Seuraavana keväänä lähti A. ensimäiselle
opintomatkalleen opiskellakseen Dresdenissä
Marie Niemann-Seebachin johdolla. Suomeen
palattuaan hän näytteli useita suuria osia, ku-
ten Jane Eyreä, Liisaa {„Yö ja päivä"), Louisea
(,, Kavaluus ja rakkaus") ja Nooraa. Eritoten
viimeksimainitun osan etevä ja intelligentti tul-
kitseminen muodostui näyttelijättärelle suureksi
voitoksi. Toukokuussa 1880 A. lähti jälleen
ulkomaille. Opiskeltuaan taaskin jonkun aikaa
Dresdenissä matkusti hän Miinchenin juhla-
näytäntöihin ja sitten Unkariin. Budapestissä
ja Kolozsvärissa hän antoi muutamia vierailu-
näytäntöjä näytellen (suomen kielellä) m. m.
Soriskaa ja saaden osakseen suurenmoista tun-
nustusta. Kotimatkalla opiskeli näyttelijätär
vielä kuukauden päivät Wienissä. Suomeen tul-
tuaan hän esiintyi m. m. Juliana („Romeo ja
Julia"), mutta sairastui kaulatautiin, joka pa-
koitti hänet lähtemään ulkomaille terveyttään
hoitamaan. Tervehdyttyään hän kävi Suomalai-
sen teatterin kera vierailulla Pietarissa, saaden
sikäläiseltäkin taidemaailmalta tunnustusta.
Vuonna 1883 A. oleskeli opintotarkoituksissa
Pariisissa, näytteli seuraavana vuonna Suo-
messa taaskin sarjan suuria osia, esim. Ophe-
liaa („Hamlet") ja Margareetaa („Faust"),
esiintyi v. 1885 Tukholmassa Opheliana kuului-
san Ernesto Rossin näytellessä Hamletia ja näyt-
teli sitten jonkun aikaa Kristianiassa ja Köö-
penhaminassa liittyen viimemainitussa kaupun-
gissa Dagmar-teatterin vakinaiseksi näytteli-
jäksi. Tällä etevällä tanskalaisella näyttämöllä
A. esiintyi monessa suuressa osassa sikäläisen
yleisön ihastukseksi. V. 1887 palasi näytte-

lijätär taaskin Suomalaiseen teatteriin. Niiden
monien loistavien näyttämöluomien joukosta,
joilla hän nyt pitkän ajan hurmasi koti-
maansa yleisön, mainitsemme Rebekan („Ros-
mersholm"), Maria Stuartin (Björnsonin) , Cyp-
riennen („Erotaan pois"), EUidan („ileren
tytär"). V:sta 1889 A. ei enää kuulu kan-
sallisen näyttämömme vakinaisiin voimiin,
mutta hänen taajat vierailunäytäntönsä ovat
antaneet melkein vuosittain tilaisuutta nauttia
hänen suuresta, rohkeasta ja nerokkaasta tai-
teestaan. — A:n ulkomaisista turneista ovat
vielä mainittavat hänen vuonna 1904 saksalaisen
seurueen kera tekemänsä matka Skandinaaviaan
ja Saksaan sekä Unkarin matka suomalaisen
seurueen kera v. 1907. — Myöskin Suomen maa-
seutukaupunkeihin on taiteilijatar omine seuru-
eineen tehnyt vierailumatkoja useamman kerran.

V. 1887 Ida Aalberg meni naimisiin lakit,
kand. Lauri Kivekkään kanssa ja v. 1894
toisiin naimisiin vapaaherra Alexander U e x-
kuU-Gyldenbandin kanssa. E. K-i.

Aalborg (öl-], kaupunki Jyllannissa Taus-
kassa, Limvuonon etelärannalla, 31,509 as., sa-
mannimisen hiippakunnan piispanistuin ja am-
tin pääkaupunki. Kaupungissa ja sen ympä-
ristössä on monta tehdasta, etenkin sementti- ja
väki viinatehtaita.

Aalesund [01-], kaupunki Norjassa Roms-
dalin amtissa, 11,777 as., vilkas kauppakaupunki.
Paloi V. 1904 melkein kokonaan, mutta on
uudestaan rakennettu.

Aalholm {öl-J, Kristiansholmin kreivikunnan
pääpaikka Laalandin saarella Tanskassa ; oli
keskiajalla linnoitettu; v. 1366 rauha Valdemar
.\tterdagin ja Mecklenburgin herttuaiden välillä.

Aall (01], norj. suku, jonka useat jäsenet ovat
tehneet itsensä tunnetuiksi Norjan uusimmassa
historiassa. Huomattavin niistä oli tehtailija
Jakob A. (1773-1844), joka jäsenenä Eids-
voldin valtiopäivillä lämpimästi puolusti Nor-
jan yhdistystä Ruotsin kanssa. Kutsuttuna hal-
lituksen jäseneksi, hän kieltäytyi, mutta otti
edusmiehenä Stortingissä osaa valtiolliseen elä-
mään. A. harrasti myöskin kirjallisuutta, kus-
tansi kallisarvoisia teoksia ja esiintyi itsekin
historiallisena kirjailijana. Hänen poikansa
maaherra Hans Jergen Christian A.
(1806-94) oli samoin edusmiehenä monilla val-
tiopäivillä ja kauan aikaa Stortingiu president-
tinä. K. O.

Aallokko. Tuuli, joka panee ilman liikkee-
seen, nostattaa myös järvien ja merien aallot,
kun se kohtaa kimmoi.sta vedenpintaa, jonka
osaset silloin joutuvat värähdys- (aalto-) liikkee-
seen. Veden osaset kulkevat tässä määrättyä
rataansa, joka pinnalla on melkein ympyrän,
syvemmällä soikion muotoinen. Ratansa mu-
kaan sanotaan sitä orbitaali- 1. rengasliikkeeksi.
Kobka jokainen osanen aloittaa liikkeensä vähän
myöhemmin kuin sitä edellinen, seuraa tästä
aallon eteneminen. — Vesiaallossa erotamme
harjan ja laakson. Harjan korkeimman ja
laakson alimman pisteen välistä kohtisuoraa
etäisyyttä nimitetään aallon korkeudeksi;
vaakasuora etäisyys kahden harjan välillä on
aallon pituus. Etenemisnopeus on aallonpi-
tuuden suhde aikaan, joka tarvitaan täydellisen
aallon muodostumiseen. Tätä aikaa nimitetään

Aallonjäljet — Aaltoliike

aallon periodiksi. — On huomattu, että
orbitaaliliike syvemmässä vedessä myös jatkuu
alaspäin matkan, joka on aallon korkeuden ker-
rannainen. Silloin pienenevät elliptisten ratojen
halkaisijat gcometrise.^^sä sarjassa, sen muka.aa
kuin etäisyys pinnalta suurenee aritmeettisessa
sarjassa. F.i ole vielä saatu selville suhdetta
aallon korkeuden ja sen syvyyden välillä, mihin
orbitaaliliike jatkuu. Syvemmässä vedessä, puo-
len aaltopituuden syvyydeltä, ei pohjan vaiku-
tusta huomata, mutta matalammalla, missä or-
hitasliliike ei pääse kehittymään täydellisesti,
murtuu tahi taittuu aallon harja ja syntyy
tyrsky. Tämä voi kuitenkin tapahtua myös
aina 200 m syvässä vedessä, joten orbitaalilii-
kettä siis voi jatkua sangen syvälle. — Orbitaali-
liikkeen nopeus ou aina pienempi kuin aallon
etenemisnopeus. Teoreettisesti se voi olla puolet
tästä, mutta käytännössä oletetaan se etenemis-
nopeuden neljännesosaksi. Aaltoliikkeen ja or-
bitaaliliikkeen nopeuksista saattaa määrätä iial-
lonvoimau mekaanisen tehon rannikkoa kohti,
vaikkakin tämä melkoisesti suurenee aallonkor-
keuden suuretessa ja syvyyden vähetessä.

Aallokko kehittyy paraiten. jos tuuli kauan
vaikuttaa suureen pintaan. Tuulen tyynnyttyä-
kin jatkuu aaltoileminen, n. s. m a i n i n k i. kun-
nes veden sisäinen kitka sen lopettaa. Mainin-
git ovat mahtavimmat valtamerien tyynissä vyö-
hykkeissä. — Aaltojen mittaaminen merellä on
vaikeata. Xopeus ja pituus määrätään raittai-
raalla periodi, sillä teorian mukaan on nopeus
1 '/j kertaa periodi laskettuna metreissä sekun-
nissa (m/sek.) ja aallon pituus 1 '/> kertaa pe-
riodin neliö. Aaltopituuksia voi siis määrätä
kellon avulla. Tarkkoja mittauksia aaltojen
korkeudesta on tehty herkillä aneroideilla luke-
malla ne sekä harjalla että laaksossa. Erotuk-
sesta on määrätty aallon korkeus. Jlittaiiksien
tuloksista mainittakoon seuraavat numerot.
Hirmumyrskyssä: periodi 15 sek., korkeus 15 m.
pituus 350 in, nopeus 24 m sek:ssa. S-ö m:n
korkeus on harvinainen, 2-4 m:n yleinen tavalli-
sessa aallokossa. Tuulen nopeus on osoitettu '/i
kertaa suuremmaksi aaltoliikkeen nopeutta.
Troopillisten hirmumyrskyjen keskuksien lähei-
syydessä syntyy eri aaltosysteemien interferens-
sin kautta erittäin korkeita aaltoja, jotka ai-
kaansaavat vaarallisia pyörteitä ja tyrskyjä.
Myös mainingit voivat käydessään matalikkojen
ja karien tahi hiekkasärkkien yli suureta, niin
että estävät laivakulun kokonaiselta rannikolta.
— Aaltoja syntyy myös meren pohjalla tapah-
tuvista järistyksistä ja tulivuorenpurkauksista.
Järistysa aitojen nopeus ja elävä voima ovat
äärettömän .suuret ja ne aikaansaavat usein «on-
nettomuuksia. — Sisävesissä syntyy tavallisen
aaltoliikkeen ohella aaltoja, jotka värähtelevät
liikkumattoman akselin ympäri, saaden aikaan
nousuveden toiselle ja pakovedeu vastaiselle ran-
nalle: liike jatkuu rytmillisesti. määrätyissä
ajanjaksoissa yhä heiketen, kunnes se lopulta
kntoaa. Tätä ilmiötä, jolla eri paikkakunnilla
on omat nimensä, nimitetään tavallisesti rans-
kalaisella nimellään s e i c h e s (säsj. Se syntyy
suurten ja äkillisten ilmapainevaihdosten aiheut-
tamana, jotka kirkkaalla ja tyynellä säällä ovat
lähenevän ukkosen enteenä. Seiches-ilmiöön kuu-
luviksi luetaan myös m. ra. vedenpinnan äkil-

linen nouseminen eteläosassa Itämerta ja vir-
tailu Euripos-salmessa, joka hämmästytti van-
hoja kreikkalaisia. Siinä vaihtelee nim. nousu-
ja pakovesi 8-9 kertaa 12 tunnissa, jota luode
ja vuoksi ei kykenisi aikaansaamaan. Seiches-
lutkimus on tällekin antanut selityksen.

Lopuksi mainittakoon luoteen ja vuoksen ai-
kaansaamat aallot, jotka kulkevat määrättyjä
ratojaan maapallon ympäri, vrt. Aaltoliike.

^y. S-m.

Aallonjäljet ovat aaltomaisia vakoja ja har-
joja, joita syntyy heikossa aallokossa matalalla
vedellä hiekka- tai savipohjaan. Jos tällaiset a.
joutuvat hiekan tahi lietteen peittoon ja meren-
pohja kohoaa ja kovettuu, saadaan hiekkakivi-
ja saviliuskekiviä, joiden pinnassa a. vielä nä-
kyvät.

Aallonmurtaja, sataman suojaksi rakennettu
kivinen (harvoin puinen) täytepenger, joko sata-
man suun edessä vapaana taikka rannasta läh-
tien viistoon merelle päin. Pitkillä aallonmurta-
jilla on rakennettu satamia avonaiselle meren-
rannikolle ra. ra. Libaussa. A:n päässä on taval-
lisesti johtoloisto ja sen suojapuolta käytetään
toisinaan satamalaiturina: nvkvään tehdään a:ia

Hielal.ihden aallonmurtaja (Helsinkij.

usein suurista betonikuutioista. Suomen huo-
mattavimmat a:t ovat Helsingissä (kuva), Han-
go.ssa ja Suursaarella. J- C-^n.

Aalto ks. Aallokko ja Aaltoliike.

Aaltoileminen ks. Aaltoliike.

Aaltolevy, aaltomaisesti mutkikas metalli-
levy, tavallisesti galvanoitu rautalevy, jota suu-
ren jäykkyytensä vuoksi käytetään kattamiseen,
suojusten seininä, osana välikatoissa, siltakan-
sissa y. m. ■'■ Ccn.

Aaltoliike (undulatsioni) on väliaineen osas-
ten liike, jossa kaikki samalla suoralla (aalto-
säteellä) olevat osaset toinen toisensa jälkeen
suorittavat samat tahi samankaltaiset liikkeet;
siten alkaa siis määrätty osanen liikkeensä sitä
myöhemmin kuta kauempana se on siitä suoran
kohdasta, jossa liike ensin alkoi. — Poikit-
taisessa (transversaalisessa) aaltoliikkeessä
liikkuvat väliaineen osaset kohtisuoraan aalto-
sädettä va.staan (vesiaallot, nuora-aallot, valo-
aallot), pitkittäisessä taasen yhdensuun-
taisesti aaltosäteen kanssa (ääniaallot). Väli-
aineen osaset värähtelevät jonkin tasapaino-
a.sennon ympärillä, samalla kuin liiketila etenee

Aaltoteoria — Aapa

aaltosäteen suuntaan, jolloin yhä uudet väli-
aineen osaset joutuvat suorittamaan samanlaisia
liikkeitä, jommoisia ennen liikkuneet osat ovat
suorittaneet. Aika, jossa osasen värähdys edes-
takaisin tapahtuu, on aallon värähdysaika;
värähdysten lukumäärä aikayksikössä on v ä-
rähdysluku 1. frekvenssi. Yhden väräh-
dysajan kuluessa etenee aalto aaltopituu-
den, ja aallon etenemisnopeus on sama kuin
aaltopituus kertaa värähdysluku. Värähtävän
osan radan pituus on amplitudi, ja osasen
asema radassa määrättynä hetkenä on sen
faasi. Kaksi osasta, jotka ovat l:u (tahi
muuten kokonaisen luvun) aaltopituuden etäi-
syydellä toisistaan samalla säteellä, ovat aina
samassa faasissa. Vesiaalloista ks. Aallokko.
— Ääniaaltojen eteneminen tapahtuu väliaineen
kimmoisuuden välityksellä ; aallon muodostavat
toisiaan seuraavat tiivistykset ja ohennukset.
(ks. Ääni). — Nykyisen käsitystavan mukaan
on valo aaltoliikettä eetterissä, mutta tässä
samoin kuin Hertzin elektromagneettisissa aal-
loissa (langattomassa sähkötyksessä) ei ole aja-
teltava mitään varsinaista väliaineen osasten
liikettä, vaan pikemmin jonkunlaista sähköisen
ja magneettisen voiman ,, siirtymistä" (ks.
Valo). — Kun aalto siirtyy toisesta väli-
aineesta toiseen, jossa etenemisnopeus on toinen,
jakautuu aalto tavallisesti kahteen osaan ; toi-
nen palautuu takaisin ensimaiseen väliainee-
seen : se heijastuu; toinen osa tunkeutuu
toiseen väliaineeseen, yleensä uudessa suunnassa,
se taittuu (ks. Taittuminen). — Aallossa
siirtyy liikettä ja siten myös energiaa. Jos väli-
aineessa aaltoliikettä kohtaa kitka, pienenee
amplitudi (värähdyksen laajuus) , värähdykset
hidastuvat, heikentyvät, ja energiaa imeytyy
(absorbeerautuu). Jos väliaineessa ete-
nee kahdesta tahi useammasta lähtökohdasta tu-
levia aaltoja, interfereerautuvat ne, s. o. ne su-
lautuvat yhdeksi aalloksi (ks. Interfe-
renssi). Kun aalto heijastuu, voi se sekä
tuleva aalto interfereerautua ja siten muodostaa
seisovan aallon. Silloin jäävät ne osaset
lepoon, jotka ovat välittömästi heijastavan pin-
nan luona, samoin kuin ne osaset, jotka siitä
ovat sellaisella etäisyydellä, joka, pitämällä
puolen aallon pituutta mittayksikkönä, voidaan
ilmoittaa kokonaisella luvulla. Missä osaset
ovat levossa, syntyy solmuja, mi.ssä ne väräh-
tävät, kupuja. Seisovia aaltoja tapaa esim.
soittokoneiden kielissä, urkutorvissa, vedessä
(aaltojen lyödessä laituriin). H. Hertz näytti
kokeellisesti v. 1888 seisovan aallon muodostu-
misen elektromagneettisissa värähdyksissä ja v.
1890 todisti O. Wiener saman valoaalloista. Hei-
jastuva aalto aikaansaa paineen sille pinnalle,
josta heijastus tapahtuu. Tämän n. s. säteily-
paineen osoitti Lebedev v. 1901 valoaalloissa ;
.samanlainen paine on myöskin ääniaalloissa.

Aaltoteoria 1. undulatsioniteoria ks.
Valo.

Aaltoyhtymys ks. Interferenssi.

Aarni, vanha hollantilainen nestemitta =
155,21; 1.

Aamos ks. Amos.

Aamukellot, ensimäinen kutsu jumalanpalve-
lukseen kellonsoitolla kirkontornista. — Aamu-
saarna, saarna aamujumalanpalve-

1 u k s e s s a, joka on pidettävä kaikissa niissä
seurakunnissa, sekä maalla että kaupungeissa,
joissa ei suoriteta ehtoojumalanpalvelusta.
Paastonaikana saarnatekstinä on Jeesuksen kär-
simisen historia (ahtisaarnat), aaniusaarnoja
on myöskin pidettävä katekismuksen kappaleiden
johdolla (katekismus saarnat), sekä en-
simäisenä joulu-, pääsiäis- ja helluntaipäivänä
että myöskin neljänä vuoden rukouspäivänä.

Aamunairut, raittiuskansan äänenkannattaja,
perustettu Tampereella v. 1885, siirrettiin sitten
Kaittiuden Ystävien lehdeksi Helsinkiin. Lak-
kasi v. 1896 saaden „Kylväjän" seuraajakseen.

Aamurusko ks. Iltarusko.

,, Aamurusko, sanaisia lapsille", P. Hannikai-
.sen Viipurissa 1857-59 julkaisema lehti.

o*
*o
o*

*^ C^xifmno

WtUm.

♦O luKnt. oSi

O* ©PP« «Tt mari^nlia udorf / ^cO

O* Jumalan Pfffyt / ia mfelm/ ^Q
*0 iotMMtlJ^rtt Somer» Pftltit, 0*l
O* ilflti/feSteluti imutta/ o*|
O* mo«tCri(lu6fetiW9lot)^tftt.>)[Q
*0 iue fiis ^yue iap/T ce(?e / Q*
O* 2tk«oppmiiMrt<|lc. :(A

!*0 nqte inuiffa (&anw aina / Q^
O* itirt 3efUö ftntm Zmi9n& laäta jt O

*0 nm

* 0f*0*0f 0+C5*0#0*0 *

Agricolan Aapiskirjan alkusivu,
(kb. art. Aapinen seur. siv.)

Aamusaarna ks. Aamukellot.

Aamutähti ks. Kointähti.

Aanrud löii-], Hans (s. 1863), norj. kir-
jailija. Aloitti 1891 pienellä novellikokoelmalla
,.Fortfellinger" (siitä 1906 suomennettu vali-
koima „Kertorauksia") . Ne ja seuraavina vuo-
sina ilmestyneet novellit koottiin 1905 kahteen
nidokseen. Sitäpaitsi A. julkaisi v. 1896 kokoel-
man kertomuksia suurille ja pienille „Stor-
karer", v. 1903 viehättävän idyllin „Sidscl Sid-
sark" ja v. 1907 idyllisen novellikimpun „Sniaa-
f*". Näytelmiäkin on A. kirjoittanut jonkun:
„Storkeu", ..Hojt tili he.st" ja „Hanen". Vv. 1899-
1900 oli A. Bergenin teatterin johtajana. [Carl
Nairup, „Illustreret norsk litteraturhistorie"
(1890-1904).] V. T.

Aapa, kahvelipurje, joka on kiinnitetty
parkki- tai rekattilaivan isoon alamastoon.

Aapinen — Aiisat

A :ksi sanotaan myös toisinaan kryssitaakipur-
jetta parkki- ja rekattilai voissa. F. W. L.

Aapinen 1. aapiskirja, lukemisen opas
vasta-alkajia varten. Nimi aap skirja (mur-
teell. aapeskirja) on muodostunut nähtä-
västi sanasta ABC-kirja {saks. ABC-Buch, ruots.
ABC-bok), joka nimi johtui siitä, että lukuoppaat
alkoivat tavanmukaisessa järjestyksessä luetel-
luilla aakkosilla. Ensimäinen tunnettu aapinen
(saksalainen) on v:lta 1525 ; ensimäisen suomen-
kielisen aapisen julkaisi Mikael Agricola (ks. t.)
V. 1540 tienoilla. Aluksi aapiset sisälsivät vain
isämeidänrukouksen, kymmenet käskyt, uskon-
tunnustuksen, kasteen ja ehtoollisen asetussanat
sekä joitakuita rukouksia; myöhemmin niitä on
alettu varustaa yhä runsaammin sekä kuvilla
että erisisällyksisillä lukukappaleilla. E. N. S.

Aaprotti ks. A r t e m i s i a.

Aar 1. A a r e, joki Sveitsissä, saa alkunsa
Aarjäätiköltä Finsteraarhornin tienoilla, juok-
see Hasli-laakson ja Brienz- ja Thun-järvien
läpi ja laskee lähellä Waldshutia Reiniin.

Aarakki ks. A r a k k i.

Aarau, Sveitsin kanttonin Aargaun pääkau-
punki, Aaren varrella, 7,800 as., harjoittaa hieno-
taeteollisuutta.

Aarestrup [ör-J, Karl LudvigEmil (1800-
56) , tansk. lyyrikko, jonka vahvin puoli oli lem-
menlaulut. [Georg Brandes, Samlede Skrifter
II. SS. 61-i)0.]

Aargau, hedelmällinen ja hyvin viljelty Sveit-
sin kanttoni Reinin varrella, 1,404 km-, 207,000
(1900) as., niistä suurin osa saksaa puhuvia ja
55 fc protestantteja. Maanviljelys ja karjanhoito
ovat kehittyneellä kannalla, samoin myös oljen-
punonta sekä puuvilla- ja silkkikankaiden val-
mistus. Liittyi vasta v. 1803 Sveitsin valtio-
liittoon. Valtiomuodon mukaan v:lta 1885 on
suurella neuvostolla, johon kuuluu 1 edustaja
kutakin 1,100 asukasta kohti, lakiasäätävä
valta, ja hallitusneuvostoUa, jossa on 7 jäsentä,
(vähintään 3 reformeerattua, 3 katolilaista) toi-
meenpanovalta. Referendum on pakollinen
useissa asioissa. Monta vanhaa linnaa, kuten
Habsburg. A. R. B.

Aarhus [ör-J. 1. A. a m t, hallinnollinen alue
(lääni) Jyllannin itärannikolla, Tanskan hedel-
mällisimpiä seutuja, 2,510 km', n. 196,265 (1906)
as. — 2. Samannimisen amtin pääkaupunki, Kat-
tegatin rannalla. Tanskan lähinnä suurin ja Jyl-
lannin suurin kaupunki, 55,193 (1906) as.; hyvä
satama, vilkas kauppa (varsinkin tuontikauppa).
Teollisuus on melkoinen, varsinkin margariini- ja
koneteollisuus. Piispanistuin. 13:nnella vuosis.
romaanilaistyyliin rakennettu kirkko rakennet-
tiin 15:nnellä vuosis. uudelleen ja silloin gootti-
laiseen tyyliin ; se on Tanskan kauneimpia kirk-
koja. Suuri museo ja kirjasto. Jyllannin nummi-
.seuralla („Det jydske Hedeselskab")on siellä koti-
paikkansa. — 3. A:n hiippakunta, 6,414 km',
380,483 as.; siihen kuuluvat Aarhusin ja Ran-
dersin amtit ja osia Holbsekin, Vejlen ja Vibor-
gin amteista. A. R. B.

Aari (lyh. a, lat. areo = pinta-ala), metrisen
pintamittauksen yksikkö, = 100 m'. 100 aaria
= 1 hehtaari (ha), 100 hehtaaria = 1 km'.

Aaria (it.), oopperaan, oratoriin tai muuhun
kokonaisteokseen kuuluva itsenäinen, piirteil-

tään laajahko, yhden laulajan esitettävä laulu-
kappale, jossa laulajan on tilaisuus tuoda tai-
tonsa näytteille, usein mitä moninaisimmilla
liverryksillä (k o 1 o r a t u u r i a a r i a) . A. oli
pääaineksena 18:nnen vuosisadan italialaisessa
oopperassa, joka senvuoksi jäi draamallista vai-
kutusta vaille; on myöhemmin joutunut yhä
vaatimattomampaan sijaan, sitä myöten kuin
ooppera on kehittynyt todelliseksi sävelnäytel-
mäksi. — Konserttiaaria on ooppera-
aarian tapaan sävelletty konserttilaulukappale,
jota orkesteri säestää. Aariaksi nimitettiin var-
haisemmin jokaista joko laulettavaa tai soitet-
tavaa laulunmuotoista sävellystä (ransk. air). —
A r i e 1 1 a, pikku laulu, laulunpätkä. I. K.

Aarjäätikkö, (Y 1 ä- ja AI a-A.) , kaksi pit-
kää jäätikköä Bernin Alpeilla, keski-Sveitsissä
(Ylä- A. Finsteraarhornista), joista Aar (ks. t.)
saa alkunsa. J. E. R.

Aarni 1. aarnio on vanhojen tietojen (m.
ra. Gananderin mytologian) mukaan henki,
joka vartioi aarteita („a a r n i o n haltia, a a r-
n i h a u d a n isäntä, joka makaa aarteen päällä",
Ganander). Todennäköistä onkin, että nimellä
on alkujaan ollut mytologinen eli kansanuskoon
kuuluva merkitys (aarteita vartioiva haltia?
jättiläisolento? vrt. aarniometsä = koske-
maton metsä, jossa on jättiläiskokoisia puita) ,
vaikkei sitä voida tarkoin määritellä, kun sanan
alkuperää ei tunneta. E. N. S.

Aarniometsä, nimitys metsille, jotka ovat
snaneet kasvaa ihmiskäden koskematta. Puut
ovat korkeita, ja maassa on ristin rastin ku-
mossa lahoavia runkoja, joista taas nuorempien
puitten taimia nousee. Erityisesti käytetään
tätä nimitystä kuuman vyöhykkeen sadeseu-
tujen metsistä, joissa on tavaton lajirikkaus,
jcissa lujat köynnöskasvit kiertäen puusta puu-
hun tekevät metsän vielä tiheämmäksi ja joissa
on runsaasti päällysloisia, epifyyttejä, puiden
koloissa ja oksilla. Lauhkeassa vyöhykkeessä
on aarniometsiä Euroopassa tuskin muualla
kuin Koillis- Venäjällä ja Puolassa, runsaammin
on niitä Siperiassa ja Kanadassa.

Aaron, Mooseksen veli ja apumies Israelia va-
pauttamassa Egyptistä ja johtamassa korpivael-
luksen aikana (2 Moos. 4„ seur., i„ seur. ; 5^
seur. ; 7i seur., 7,o seur., 7„ seur. ; 8, seur., 8^
seur.; lO,, seur.; 17,„ seur.; 19;,; 24,, seur.) ; heik-
koluonteisena taipuu valmistamaan kansalle kul-
taisen vasikan (2 Moos. 32), nurisee yhdessä
sisarensa Mirjamin kanssa Moosesta vastaan
(4 Moos. 12i seur ) eikä epäuskonsa vuoksi pääse
luvattuun maahan (4 Moos. 20^, ^). A. oli ensi-
mäinen ylimmäinen pappi, johon virkaan hänen
jälkeläisensä saivat yksinoikeuden (2 Moos. 28,
seur. y. m.). Sen merkkinä A:n kukoistava
sauva (4 Moos. 17: Hebr. 9,). Ar. H.

Aasat ovat skandinaavilaisten mytologiassa
malitavin jumalaissuku, joiden toimesta maa-
ilma on syntynyt ja voimassapysyy. Ensimäi-
nen ja etevin heistä on Odin. Snorren esityksen
niukaan olivat varsinaiset aasat luvultaan
kaksitoista: Odin, Tor, Balder, Höder, Tyr,
Bragi, Ileimdall, Vidar, Väli, Uller, Forseti ja
muista sittemmin luopunut Loki. Näiden rin-
nalla oli joukko naisjumalia, aa.synjoja, joista
n'ainittakoon Frigg, Nanna, Idun, Saga, Jord.
Sif y. m. Aasat tekivät sittemmin sovinnon ja

Aasen — Aasia

liiton toiseu jumalaissuvun, vanein, kanssa (ks.
Vanit). Sana kuuluu muinaisskandinaavian
(islannin) kielessä dss (mon. ossir) , joka johtuu
vanhemmasta ajis-muodosta, ja merkitsee sanka-
ria, jumalaa. K. G.

Aasen [ö-J, Ivar Andreas (1813-96),
norj. kielentutkija ja kirjailija. Oli alkuaan
kylä- ja yksityisopettaja, mutta antautui, myö-
hemmin kokonaan, Norjan kansanmurteiden tut-
kimus- ja keräilytyöhön. Tutkimusten käytän-
nöllinen tarkoitusperä oli eri murteita yhdis-
tävän yleismurteen luominen; tulos on uusnor-
jalainen kirjakieli, landsmaal (ks. t.), jonka
perustaja A. siis on. Julkaissut: ,,Det norske
folkesprogs graramatik" (Norjan kansankielen
kielioppi) ja „Ordbok over det norske folke-
sprog" (Norjan kansankielen sanakirja) . Runo-
elmillaan A. on luonut landsmaalin klassillisen
tyylin sekä yksinkertaiselle kertomuksolle että
lyyrilliselle runolle. A. K.

Aasi (Equus asmua), hevossukuun kuuluva
kotieläin, jouka hevosesta parhaiten erottaa sen
pitkistä korvista ja lyhytkarvaisesta, tupsupäi-
sestä hännästä. Kotimaassaan, Aasiassa ja Af-
rikassa, elävät villit aasilajit, joita on kolme,
oriin johtamissa parvissa. Aroilla Niilin itä-
puolella aina Punaiseen-mereen asti elää afrikka-
lainen aroaasi (E. tceniopus), Syyriassa,
Arabiassa, Persiassa ja Intiassa asustaa o n a-
ger 1. gurkur (E. onagerj ja Keski-Aasiassa
d s i g e t a i (E. hemiomts). Kotieläimenä pide-
tyn aasin kantamuodosta ei olla täysin varmoja.
Itämailla on kotiaasi komeampi kuin Euroopassa,
ja ovat sen lienkisetkin kyvyt siellä paremmat.
Aasia käytetään siellä ratsunakin ; lihaa, mai-
toa ja nahkaa käytetään. Hevosen ja aasin
ristisiitoksesta syntyvät muuli (ks. t.) ja
muuliaasi (ks. t.). A. J. S.

Aasia, maapallon laajin maanosa. Suu-
ruus, asema ja rajat. Pinta-ala 44
milj. km'. Sen pohjoisin ja eteläisin niemi,
Kap Tseljuskin ja Kap Buru, ovat melkein
samalla pituusasteella, josta syystä Aasia on
verrattain säännöllisen muotoinen. Tästä mahta-
vasta ruumiista pistää pahkamaisena lisäk-
keenä 4-5 kertaa pienempi Eurooppa. Suun-
nattomalla alallaan on Aasialla tilaa mitä eri-
laisimmille maisemamuodoille, maailman kor-
kfimmasta ylängöstä, Tibetistä, Länsi-Siperian
laajaan alankoon. Siellä ovat maapallon korkeim-
mat alppihuiput, rikkaimmat ja paraimmin vil-
jellyt maatumatasangot, pitkiä ja mahtavia jo-
kia, suunnattoman laajoja erämaita ja aroja
sekä ylen suuria metsiä. Rantojen lahdet, vaik-
keivät olekkaan suinkaan vähäpätöisiä, käyvät
sentähdf-n mantereen suunnattomaan laajuuteen
verrattuina tavattoman pieniksi, ja lähemmäs
tuhannen peninkulman pituinen välimatka erot-
taa Jäämeren Intian merestä ja Tyynen-meren
Välimerestä. Pohjoisessa aukeaa Pohjoinen Jää-
meri. Idässä muodostaa Tyven valtameri Aasian
ja Ameriikan välille leveimmän rajan, mikä
yleensä pallollamme tavataan. Kaakossa on sen-
sijaan laajaa saaristoa Aasian ja Austraalian
välillä. Eläinmaantieteellisten seikkojen perus-
tuksella on Wallace vetänyt rajan Bali ja Lom-
hok saarten, Borneon ja Celebesin sekä Filippii-
nien ja Molukkien välille. Tämän länsipuolella
on vallalla puhdas aasialainen eläimistö, jota-

vastoin sen itäpuolella esiintyy jo useita austraa-
lialaisia muotoja. Syvyyskartta osoittaa, että
luonnollisin raja kulkee Molukkien, Ceramin,
Timorlautin ja Timorin itäpuolitse. Hyviä ra-
joja ovat Intian valtameri etelässä sekä Aden-
lahti ja Punaisen-meren syvä hauta lounaassa.
Suezin kanava on sopiva raja ja samaten Darda-
nellien salmi, Marmara-meri ja Bospori, jotka
oikeastaan muodostavat Mustan-meren veden
uurtaman jokilaakson. Aigeian meren ja sen saa-
riston jakaminen Euroopan ja Aasian kesken on
yhtä vaikeata, kuin austraalialais-aasialaisenkin.
Syvin uoma kulkee Rhodoksen ja Karpatoksen
sekä Sporadien ja Kykladien välitse. Aasian
ja Euroopan välinen maaraja on mielivaltainen.
Rajaviivana pidetään viivaa Mustasta merestä
Kaukasusvuorten harjannetta myöten Kaspian
merelle sekä siitä Uralijokea ja Uralivuoristoa
pitkin Jäämereen. Aasian „jäsenet" suhtautu-
vat „ruumiiseen" kuin 1: 3.

Rannikkomuodostus on kunkin kol-
men valtameren rannalla omaa rakennettaan.
Aasiakin suippenee, niinkuin kaikki muu maa
pallollamme, etelään päin, jotavastoin pohjoi-
sessa on leveä asema. Näin on kuitenkin laita
enemmän niemimaitten kuin itse mantereen.
Pohjoisrannikko on suurimmaksi osaksi tulva-
maata. Meri on lähinnä rantaa matalata,
ja sen pohjalla on sirotettuna jäälauttojen tuo-
mia kiviä. Rannikolla on tuskin nimeksikään
merkitystä liikenteelle, sillä sitä haittaavat suu-
rimman osan vuotta jäät ja merivirrat, jota
paitsi se on liian matalata. Ainoastaan yhden
kerran on tehty matka pitkin koko rannikkoa
(Nordenskiöld). Karian meren rajana on kaa-
kossa Samojedien niemimaa eli Jalmal. Sen
sekä Jenisei-niemimaan välillä on suppilomai-
nen Ob-lahti. Pohjoisimpaan tunkeutuu vankka-
tekoinen Tainiyrin niemimaa, joka päättyy Kap
Tseljuskiniiu, 77° 36' pohj. leveyttä. Taimyrin ja
uussiperialaisten saarien välisestä Nordenskiöl-
din merestä lähtien on rannikko jotensakin suo-
raa ja yksitoikkoista Beringin salmeen saakka.
Tsuktsien niemimaa muodostaa Aasian koillisen
kolkan. Manteren varsinainen itärannikko ei
kulje siellä, missä nykyään sisämerien aallot
loiskuvat, vaan sen saaristojonon ulkorantoja
myöten, joka on rannikon edustalla. Sisämeriä,
n. s. rantameriä, on pidettävä veden alle joutu-
neina osina mannerta ja ne ovat varsin mata-
loita, syvin on Japanin meri, huomattavimmat
rantameret ovat Beringin, Ohotan, Tunghain 1.
Itä-Kiinan, Etelä-Kiinan ja Jaavan meri. Saa-
ristojonot ovat osana „maapallon selkärau-
grsta", eli siitä tulivuorikehästä, joka ympäröi
Isoa valtamerta ja osaa Eteläisestä Jäämerestä.
Se kulkee Aleutien, Kamtsatkan, Kuriilien, Ja-
paninsaarten, Liukiu-saarten, Formosan, Filip-
piinien ja Molukkien yli Banda-saarille, jossa
se kääntyy länteenpäin ja kiertää Pienten Sun-
dasaarten sekä Jaavan ja Sumatran kautta Anda-
maneille. Ison Britannian leveysasteella on
Kamtsatkan niemimaa. Sen itärannikko on kor-
keata, tuliperäistä ja jyrkkää, ja sen rannoilla
kulkee kylmiä merivirtoja, jotka ahtavat lahtiin
jäitä pitkälle kevääseen asti. Länsirannikko on
sen sijaan samaten kuin Ohotan meren poh-
joisrannikko alavata. Stanovoj-vuoristo ulottuu
aina Ohotan meren länsirannikolle. Japanin

Aasia

Siiarien jono haarautuu toisella puolella pit-
käksi Sahalinin saareksi, jonka Talarin salmi
erottaa manteresta, toisella puolella korkeiksi
Kuriilien kalliosaariksi. Japanin meren länsi-
rannikko on korkeata ja jyrkkää, ja monessa
paikassa on meri uurtanut siihen hyviä satamia,
kut«n esim. Pietari suuren lahti (Vladivostok).
Japanin rannikko on sen sijaan verrattain
niatalata ja sikäläinen ilmasto leudompaa ja
sateisempaa, sillä siellä kulkee eräs lämmin
merivirta, Kurosivon haara, jotavastoin mante-
ren puolelta huuhtoo eräs kylmä merivirta. Ja-
panin ulkorannikot ovat osaksi runsaskuiluisia,
osaksi alavia, ja kaikkialla vallitsee leuto ilman-
ala ja sataa runsaasti. Liukiu-saaret kohoavat
jyrkästi merestä ja yhdistävät Formosan Kiu-
siuhun. Metsäisen Formosan itärannikko on
jyrkkää, mutta länsirannikolla maa alenee hi-
taasti raeren alle, joten Fukien salmi käy mata-
laksi. Mannermaan rannikko on niinhyvin Ko-
rean kuin Kiinankin kohdalla pitkiä matkoja
saaristo- ja satamarikasta, n. s. riasrannikkoa.
Ainoastaan jokien suissa on Liautungin ja San-
tungin niemimaitten molemmin puolin laajoja
suistokerrostumia, ja Hoanghojoen keltainen
lieju kulkeutuu niin pitkälle ulos merelle, että
Keltainen meri saa siitä värinsä. Syvälle man-
tereeseen tunkeutuvalla Petsililahdella on myös-
kin alavat suistorannikot. — Etelämmässä on
aukeata rannikkoa niin hyvin mantereella kuin
Hainanin ja Borneou saarillakin. Edellisen saa-
ren sisäpuolella on Tonkinin lahti, ja sormen-
muotoisen Malakan niemimaan sekä Koehinkii-
nan niemimaitten väliin tunkeutuu Siamin-lahti.
Austraalia-Aasian saaristo on suurenlainen (lä-
hes 9 milj. km') jäte muinaisesta laajasta mante-
resta. Euusassaarisista Filippiineistä, joitten
suurimmat saaret ovat Luzon ja Mindanao,
lähtee siltoja pienempien saarten ja matalien
salmien yli eteläisempiin naapurisaariin. Pala-
van- ja Sulu-saaristojen välissä on Sulu-meri,
jossa on 4,663 m syvyinen kohta. Celebes-saa-
ren pohjoispuolella on 5,013 m syvyinen Celebes-
meri. Borneon ja Celebesin välillä on syvä
Makassarin salmi. JIaustinrikkaat Molukit
ovat Molukkicn salmen takana. Uloinna kaa-
kossa on 7,315 m syvyinen Banda-meri, joka
vielä luetaan Aasiaan, jotavastoin matala Ilara-
fura-meri jo on austraalialainen sisämeri. Näit-
ten välissä on Timorlaut sekä Timor ja Banda-
meren pohjoispuolella m. m. Ceram ja Buru.
Pienet Sundasaaret — Flores, Sumba, Sumbawa
ja Lombok — eroavat toisistaan syvien salmien
ja sisämerien kautta. Jaavan erottaa Sumat-
rasta Sunda-salrai. Viimemainitun ja Malakan
välissä on Malakan salmi, joka nykyään on oiko-
tienä itäaasialaisiin vesiin. Sumatran ja Bor-
Eeon välissä ovat tinarikkaat saaret Banka ja
Hillitön. Taka-Intia on muodostunut niemi-
maan juuresta viuhkamaisesti säteilevistä vuori-
hsrjanteista ja niitten välisistä hed'»lmällisistä
laaksoista, joissa kussakin juoksee joku suuri
joki, joka on suuhunsa koonnut laajoja suisto-
kerrostumia. Ajoittain ovat suistomuodostu-
mat niin voimakkaita, ettii ne täyttävät lahdet
ja tunkeutuvat pitkälle ulos mereen (Mekong ja
Irawadi). Tulivuorijono jatkuu Sumatra.sta pien-
ten Nikobaarien ja Audamaanien yli ja häviää
sitten vähitellen. Burman vuorinen rannikko.

Arakan (Bengalin lahteen päin) on sangen rik-
koutunutta. — Kolmiomaista Etu-Intian niemi-
maata on meri uurtanut paljo vähemmässä mää-
rässä kuin sen itäistä naapuria. Bengalin lah-
den sisimmässä perukassa jatkuu yhä Gangesin
ja Brahmaputran mahtavata liejulaskeutumista,
ja merenpohja madaltuu täällä sitä mukaa.
Itäinen, Koromandelin rannikko on aukeata,
enimmäkseen alavata ja alttiina voimakkaalle
tyrskylle, joka tekee suurta haittaa ankkuroi-
ville aluksille. Palkin salmen kautta eroaa mu-
nanmuotoinen Ceylonin saari mantereesta. Mel-
kein suorastaan länsirannasta kohoavat korkeat
Ghatsit y. m. vuoret. Eteläisintä osaa tästä
jyrkästä ja runsassatamaisesta rannikosta kut-
sutaan Malabariksi. Sen ulkopuolella ovat ma-
talat korallisaaret Lakkadiivit ja Malediivit.
Malabaria pohjoisempaa rannikkoa sanotaan
Konkaniksi ja se on samanluontoista aina syvään
Kombay-Iahteen saakka, joka koskettaa etelässä
Gudseratin niemimaata. Etu-Intian ja Ara-
bian välissä on laaja Arabian lahti, joka on
2,000-4,600 m syvyistä. Iranin aukea ranta-
äyräs, joka on erämaan tapaisen ylätasangon
nunan ja meren välissä, on kuuluisa yhtenä
maapallon kuumimmista seuduista ja sitä sano-
t:iankin sen mukaan Germesiriksi („kuumaksi
maaksi"). — Arabian lahdesta tunkeutuu Or-
muslahti, josta pääsee kapean Ormus-salmen
kautta Persian lahteen, joka ei ole missään 200
n) syvempi. Koillisrannikko on muodostunut
Persian poimuutuneista vuorijonoista, jotavas-
toin lounaisrannikko on Arabian autiota ylä-
tasankoa. Sisinnä lahdessa rakentaa Sat-el-
Arab alluviaalipengermiään. 2,730,000 km' laa-
juista Arabian niemimaata rajoittavat mahtavat
murtoviivat, jonka tähden rannikot ovat monin
paikoin jyrkkiä ja vaikeapääsyisiä. Eteläran-
nikko, Hadramaut, on vähän tunnettua. Länsi-
rannikko alenee penkereittäin kokonaista 2,270
m syvyistä Punaista-merta kohden. Siellä vai-
keuttavat kuitenkin koralliriutat monin paikoin
luoksepääsyä. Punaisen-meren pohjoiseen päin
sarvien tapaisesti pistävistä lahdelmista on itäi-
nen Akaba-lahti ; Suez-lahti johtaa Suezin ka-
navaan. Näitten lahtien välissä on Sinain nie-
mimaa. Länsirannikko on eri paikoilla hyvin
erilaista. Maatuminen on hävittänyt melkein
kaikki vanhat satamat, paitsi Beirutin. Kuu
on purjehtinut Iskanderunin lahdelman ohi, ta-
paa kuitenkin toisenlaatuisen rannikkomuodon,
jyrkän, kallioi.seu ja hyväsatamaisen. Saman-
laista on mj^öskin Kypron rannikko. Ennen
muinoin oli Vähä-Aasia Kreikan kanssa yhtey-
dessä suoraan nykyisen Aigeian meren yli. Darda-
nellien salmen, 1,300 m syvyisen Marmara-meren
ja kiemurtelevan Bosporin kauita tullaan Mus-
taan mereen (2.600 m syv.), jonka eteläran-
nikko on enimmäkseen jyrkkää. Sen rannikolla
on kaksi hyvää satamaa, Sinope ja Trapezunt.
Kaukaasialaisen rannikon satamat ovat alttiina
liiekoittumiselle, mutta siellä on kuitenkin onnis-
tuttu suurella vaivalla saada muutamia hyviä
satamia, esim. Batum ja Poti. Missä Kauka-
susvuoret ulottuvat rantaan saakka, muuttuu
tämä jylhäksi ja kolkoksi.

Aasian pinta tarjoaa mitä vaihtelevai-
simpia vuoristomuotoja. Siellä tapaa ylätasan-
koja kuten Afrikassa ja vuorijonoja kuin Anie-

500 - 1000

1000-2(MH1

'JOtM)- \»m

^^^^^ 4000 - 6000 ^^^^^

6000m.staarntmal koiitviuiH arat yaJkoisrt
^^"^ \Lnshtttmat

T^€tosanaki(ya

BibUographUches Institut in Leipoi?.

Sirjaitiikse^t.^iasia f

Aasia

riikassa, mutta kummatkaan eivät ole niin yk-
sinomaan vallalla kuin viimemainituissa maan-
osissa. Sentähden on Aasia koostaan huoli-
matta pintasuhteisiinsa nähden vähemmän yksi-
toikkoista. Kuten muutkin maanosat, on Aasia
ammoisina aikakausina ollut monenlaisten vaih-
telujen alaisena. Milloin on suuria osia siitä
laskeutunut valtameren alle, milloin taas toisia
kohonnut sen aalloista. Näitä muutoksia on,
päinvastoin kuin Afrikassa, jatkunut aivan vii-
rueisiinkin geologisiin aikakausiin asti, jat-
kuupa niitä osittain vielä nykyäänkin. Terti-
ääriajalla alkoivat manteren kaakkoiset ja itäi-
set rannikkoseudut laskeutua, samalla kuin sen
länsiosissa tapahtui vastaava kohoaminen, josta
lopulta oli seurauksena, että Aasia yhtyi Euroop-
paan sen suuren alanteen poikki, joka on Ural-
vuorten itäpuolella. Itä-Aasiassa siirtyi ran-
nikko monin paikoin enemmän kuin sata penin-
kulmaa takaisin länteen päin. Korkeammat pai-
kat jäivät vain saarina ja nieminä jäljelle: Isot
Sundasaaret. Että nämä vasta tertiääriaikana
irtautuivat mantereesta, todistaa se, että siellä
on tavattu mantereen tertiääriaikuista eläimis-
töä, kuten elefantteja ja orangutangeja Bor-
neoUa ja Sumatralla sekä tiikereitä Sumatralla
ja Jaavalla. Vastakkaisella puolella manteretta
oli meri laajentunut aina Kvenlunin pohjoiseen
vuoriselänteeseen saakka. Sieltä se vetäytyi
sitten vähitellen takaisin, jättäen Itä-Turkesta-
nin ja Mongolian hietalaskeumat kuiviksi. Meri
kuivui yhä edelleenkin, ja sen pohjasta koho-
si%at sitä myöten myöskin Luoteis-Siperian
arot ja tundrat, jotavastoin lounaassa ulottui
muuan leveä lahti vielä pitkälle Aasian sisään.
Syvimmät kohdat siinä olivat nykyiset sisä-
meret Kaspianmeri ja Aral-järvi. Kvartääri-
kaudella jatkui maatumista yhä edelleen, ja
äskenmainitut sisämeret jäivät jäljelle viimei-
sinä tähteinä muinaisesta laajasta merestä.
Kaspianmeren pinta on nykyään 26 m alem-
pana valtameren pintaa. Käsi kädessä meren
peräytymisen kanssa on ilmasto käynyt kui-
vemmaksi ja kasvullisuus niukemmaksi. Arojen
heinä vähenee ja rauniot todistavat, että mui-
naisina aikoina on ollut elinmahdollisuuksia
seuduilla, joilla nykyään ainoastaan erämaan
hieta riehuu. Sisämaan joet kuivuvat hiekkaan.
Pilviä tavoittavan Himalaijau vuorijonon Etu-
Intiaan viettävät osat, ovat vasta tertiääri-
aikana kohonneet nykyiselle korkeudelleen. Sii-
hen ovat kuluttavat voimat murtaneet niin
syviä solia, että se tuskin kohoaa korkeammalle
läheistä Tibetin ylänkömaata, 4-5,000 m. Tusina
huippuja voittaa korkeudessa kaikki muut maa-
pallon vuoret, ja ylinnä niitten joukossa kohoaa
Mount Everest 8,840 m korkeudelle tai jokseen-
kin saman verran meren pinnan yläpuolelle kuin
syvin kohta Japanin rannikon edustalla on sen
alapuolella. Varsinkin Hindustanin alangolta
päin tekee tämä jäätikköhuippuinen selänne val-
tavan vaikutuksen. Tibetiin päin sitä seuraa
pienen matkan päässä lyhyt Karakorumvuoristo,
jonka kuiva ilmasto on vaikuttanut, ettei siinä
ole niin syviä solia ja laaksoja, ja jonka harjanne
sen kautta käy melkoista korkeammaksi kuin
Himalajan, ollen 7,300 m. Tibetissä on Sven He-
din löytänyt kolmannen jättiläi.sjonon. Kara-
korumin länsipäässä kutistuu koko Aasian

vuoristoseutu kokoon Pamirin ylängöksi („Maa-
ilmau katto"), joka on keskimäärin 4,000 m
korkuista. Pamirista lähtee länteen päin Län-
tinen ylänkö, joka reunavuorien seuraamana
ulotuttaa haarojaan aina Euroopan puolella
oleviin rajameriin saakka. Nämä haarat ovat
joskus ulottuneet meidän maanosaamme asti
ja muodostaneet siltoja molempien mantereit-
ten väliin (Kaukasus Krimiin ja Vähän-
Aasian vuoret Balkanin niemimaalle). Itään-
päin laajenee Pamir Tibetin ylängöksi, joka
on maapallon korkein ylänkö. Sen läpi
kulkevat Tanglavuoriston harjanteet, joille ovat
jatkoina Kiinan alppimaan ja Taka-Intian vuo-
ret ; nämä viettävät siirrosviivaa myöten Han-
haita eli „Kuivaa merta" kohden. Kuten Iranin
j"länkö lännessä, muodostavat Itä-Turkestanin ja
Mongolian noin 600 m yli meren kohoavat alan-
got portaan sydänmaalle eli sisä-Aasiaan. Län-
tisen ja pohjoisen rajan muodostavat: Tiensanin
jyrkkähuippuinen alppijono, kultarikkaat Altai-
vuoret, jotka ovat pohjoispuolella Dsungarian
portin leveätä vuorien välistä solaa, Sajanin
vuoret, Jablonoi-vuoret Baikal-laskeuman itä-
puolella ja näitten jatko Stanovoi-vuoret. Idässä
muodostavat Kinganvuoret pohjoisosan rajasta,
mutta etelässä mongolilainen ylätasanko ale-
nee Kiinan alankoa kohden ilman minkäänlaista
korkeampaa rajavuoristoa. Sisä-Aasia ojentaa
siis, kuni suunnaton polyyppi, tuntosarvensa eri
tahoille läpi koko manteren, lännessä Kauka-
sukseen, kaakossa Taka-Intiaan ja koillisessa
Tsuktsien niemimaan tundroille. Vuoristoilla on
pinnanmuodostukseensa ja osaksi myöskin syn-
typeräänsä nähden jonkun verran yhteistä, syn-
tymättä silti samoihin aikoihin. Useat niistä,
varsinkin pohjoiset (Altai-, Sajanin ja Stano-
voi-vuoret), ovat sisältä alkuvuolta, jotavastoin
toiset, etenkin läntiset, ovat mesozooisia muo-
dostuksia. Lännessä tulee vielä lisäksi tuli-
peräisiäkin vuoria, ja useat korkeimmista hui-
puista ovat siellä tulivuoria. Ainoastaan kol-
masosa Aasiata on alankomaata. Keskikor-
keutta arvo.stellaan 950 metriksi, eli toisin sa-
noen, Aasia on korkein ja vuorisin kaikista
maanosista. Toiselta puolen on Aasiassa myös-
kin syvimmät kuoppaukset, mitä maapallolla
tavataan. Kuolleen meren pinta on 394 m
valtameren pintaa alempana, ja koko Kaspian-
meren pohjoispään ympärillä oleva aro on laa-
jaa depressionia. Luoteessa, jossa on tertiääri-
siä ja kvartäärisiä muodostuksia kerrostuneina,
on alankomaa voitolla. Uralin itäpuolella ulot-
tuu Länsi-Siperian alangon tasaista, kivetöntä
aluetta Jäämereen saakka pohjoisessa ja sisä-
maan ylänköön kaakossa. Se on etelässä ka-
pean portin kautta yhteydessä Turanin alan-
gon kanssa, jota ulottuu Ural-vuorten ja Kas-
pianmeren välitse Itä-Eurooppaan saakka. Muut
alangot ovat etupäässä jokien liettämiä lieju-
tasankoja. Suurimmat ovat Mesopotamian,
Hindustanin ja Kiinan alankomaat.

Joet ja järvet. Sisä-Aasian ylängöt
ovat erittäin vähäsateisia, jonka tähden siellä
ei ole runsasvetisiä virtoja eikä järviä. Tyy-
pillinen laskuton joki on Tarim, joka juoksee
kaislikkorantaiseen Lop-nor järveen. Merkil-
listä on, että sikäläiset suuret joet saavat yleen-
sä alkunsa reunavuorten sisäsivuatalta. Niitten

Aasia

täytyy sentähden murtautua useinkin sangen
n;ahtavien vuoriharjanteitten läpi päästäkseen
mereen. Useat eivät ole kyenneet heti löytä-
mään itselleen tietä sulkevien vuoristojen läpi,
vaan juoksevat pitkiä matkoja niitten suuntai-
sesti, kunnes ovat tavanneet heikomman koh-
dan (Indus, Brahmaputra). Että tuollainen läpi-
tunkeutuminen on onnistunut, selitetään monessa
tapauksessa niin, että joet ovat vanhempia kuin
vuoristot. Ei kuitenkaan kaikilla joilla, jotka
ovat kyenneet uurtamaan itselleen tien keski-
sistä alangoista ulos, ole ollut voimaa päästä
mereen saakka. Useat pysähtyvät puolitiehen
(Amu- ja Syr-Darja, Ui) . Vieläkin useampia
pitävät reunavuoret vangittuina, ja edistävät
siten suolajärvien syntymistä, jotka ovat ylei-
siä vuoriselänteitten sisäsivustoilla ja alankojen
alemmilla paikoilla (Tengri-nor Tibetissä, Ha-
muu Afganistanissa) . — Kuiva, ankara manner-
ilmasto Aasian sisäosissa antaa maisemille
oman erikoisen leimansa. Ainoastaan pienissä,
tuuturijärvissä, joitten läpi juoksee vuoristo-
puroja, on makeata vettä. Vuorten juurilla ole-
vissa isommissa vesistöissä on usein suolaista
vettä, ja avarilla kentillä haihtuu vesi ajoit-
tain jättäen jälkeensä hohtavanvalkoisen suola-
kuoren. Aikojen kuluessa on muodostunut mah-
tavia kerroksia tomumaata, n. k. lössiä.

Ilmasto. Jos ottaa huomioon Aasian suun-
nattoman laajuuden ja sen sisäosien korkeat ja
liiajat ylängöt, saattaa helposti ymmärtää, että
ilmasto siellä on koko lailla mantereista. Sisä-
Aasian mahtava vuorilinnoitus vaikuttaa sa-
malla sangen jyrkkiä ilmastollisia vastakohtia
Aasian eri osien välille. Siperian yli kulkee
€steettömästi jäisiä napatuulia, saamatta vasta-
painoksi lämpöisiä tuulahduksia etelästä päin.
Pohjoisosissa vallitsee 8-9 kuukauden pituinen
talvi, eteläosissa taas ikuinen kesä. Pitem-
mällä idässä ja lännessä tasoittuu tämä erotus,
riippuen meren läheisyydestä. Seurauksena il-
manpaineen yleisestä jakautumisesta aasialai-
sella manterella — kesämiuimi ja talvimaksimi
— tuulee kesävuosipuoliskolla kosteita ja läm-
pöisiä merituulia koko etelärannikolle ja itä-
rannikolle Japaniin saakka. Näitten tuulien
mukana tulee monsuunisateita, jotka kulkevat
Intian valtamerellä lounaasta ja Isolla valta-
merellä etelästä ja kaakosta käsin. Talvivuosi-
puoliskolla tuulee kylmiä ja kuivia maatuulia
päinvastaiseen suuntaan suuresta maksimista
ulospäin. Välimeren maissa on subtroopillisia
talvisateita ja kuivia kesiä. Idässä haittaavat
rt unavuoret merituulien pääsöä ja estävät ras-
kaan, kylmän ilman kulkua itäänpäin. Sen-
tähden ou Siperia tunnettu maapallon kylmim-
pänä asuttuna maana. — Tässä maassa on maa-
pallon muuan pakkaanapa, ja Lena-alueella on
elohopea säännöllisesti koko tammikuun jääty-
neenä. Isotermit tekevät syviä mutkia etelään-
päin, niin että noUa-isotermi, joka meillä kulkee
Pohjanlahden pohjoispuolitse, täällä kulkee 50
leveysasteeseen asti, s. o. Pragin leveydelle. —
Kesäisin kuumuus nousee paikotellen lounaisissa
erämaissa yhtä korkealle kuin Saharassa.

Kasvullisuus. On itsestään selvää, että
niin erilaisten ilmastollisten ehtojen vallitessa
Aasian kasvullisuudessakin on huomattavissa
mitä jyrkimpiä vastakohtia. Niin pitkälle kuin

raonsuunituulet ulottuvat, tunkeutuu myöskin
troopillinen kasvuUisuusmuoto. Muuatta viuhka-
palmua kasvaa vielä Japanissakin. Alueen
eteläosille ovat ominaisia troopilliset aarniomet-
sät ja riisivainiot. Siellä viljellään sitäpaitsi
kahvia, sokeriruokoa, banaaneja, erilaisia troo-
pillisia hedelmiä ja maustimia (Molukeilla ja
Ceylonilla). Kotimaisten viljelyskasvien ohella
viljellään nyttemmin useita ulkomaisiakin, ku-
ten esim. kokospalmua, kaakao- ja kiinapuuta
y. m. Pohjoiseen ja sisämaahan päin seuraa
troopillista vyöhykettä tee- ja silkkiviljelyksen
vyöhyke idässä sekä taatelipalmu lännessä.
Viljakasvien (maissin, vehnän, rukiin ja ohran)
vyöhykkeen kautta tullaan vihdoin havumetsiin
ja tundroille. Vuoristojen, arojen ja eräraait-
ten aiheuttamat välimaat ovat paljon laajemmat
kuin viljelysalueet.

Eläinmaailma. Aasian ulkomuotoon
vaikuttavat viljelyskasvien ohella kotieläimet-
kin ehkä suuremmassa määrässä kuin missään
muualla. Aasialaiset kansat ovat oppineet jo
aikaisin kesyttämään näitä eläimiä ja tehneet
siten olemassa-olonsa mahdolliseksi köyhem-
millä alueilla. Elämä tundralla olisi tuskin aja-
teltavissa ilman poroa, ja arojen kirgiisit, mon-
golit y. m. voisivat tuskin tulla toimeen ilman
lammaslaumojaan. Hevoset ja kamelit aroilla,
jak-härät ja vuohet vuoristoissa ja elefantti kaa-
kossa ovat tehneet ihmiselle paljon hyötyä.
Saamme vielä kiittää Aasiata m. m. fasaaneista,
riikinkukoista ja tavallisesta kanasta sekä
silkkimadosta.

Väestö ks. Aasian kansat.

Monoteistiset uskonnot ovat alkuperäisin
Aasiasta, mutta niistä on kristinusko etsinyt
tunnustajansa etupäässä ulkopuolelta maanosaa.
Buddhalaisuudella on useimmat tunnustajat, sen
jälkeen brahmalaisuudella ja muhamettilaisuu-
della. Polyteistisiä pakanoita on vähäsen, ja en-
nen niin laajalle levinnyt valonpalvelus elää
ainoastaan parsilaisten (ks. Zoroaster) ver-
rattain harvalukuisessa joukossa.

[Dreyer, „Genom fem världsdelar" 1907 ; Eli-
s6e Reclus, „Nouvelle Gfiogr. universelle", 1884-
86; Wilh. Sievers, „Asien" 1904; Fehr, „Maan-
tieteellisiä kuvaelmia", 1896-99 ; „Maantiet. yh-
distyksen aikakauskirja" 1893, 1899, 1903, 1907,
1908; Osc. Nordqvist, „Dai Nipon", 1904; Aro,
„Japani sekä lyhyt esitys Koreasta", 1904 ; Zil-
liacus, „Japanesiska studier och skizzer", 1896;
Rosberg, „Maa ja Kansat", II, 1907; Suess, „Das
Antlitz der Erde", III, 1901 ; Cajander ja Pop-
pius, „Eine naturnr. Reise im Lenathal", Fennia
19,2 ja 20,4 ; Ahlqvist, „Unter Wogulen und
Ostjaken", 1885; Krohn, „Suomen suku", 1887;
Granö, „Suomalaiset Siperiassa", 1905; Castren,
,, Nordiska resor och forskningar", 1852-70; He-
din, ..Matkamuistelmia Persiasta, Mesopotami-
asta ja Kaukasiasta". 1898-1900; „Aasian erä-
maissa", 1900; ..Seikkailuja Tibetissä", 1905-
1906; Elmgren, „G. A. Wallins reseanteckningar
fr. Orienten" 1843-49; K. Tallqvist, „Skildringar
fnln Pale.stina", 1898.]

Löytöhistoria. Aasia-nimi johtuu luul-
tavasti assyr. sanasta afu, „päivännousu"; al-
kuansa kreikkalaiset A:lla tarkoittivat vain
Vähää-Aasiaa.

."Vasia on Euroopan emo, sillä Aasiasta olemme

VALTIOLLINEN YLEISKARTTA
Millakaava l:5t>onooao.

i Mtt Juo o nioo

SHomrfr-
VIERAITA alusmaita:

CZfeJF.n^I:! n n 1 n L^SJ Raiiskmi LJa__lAla2ikDitiaiden

LSakäJSaks;tii Ji^niJPorlugaliu L3^ÖI\iEkiR
■H Polyois - AnierikiuiThdysv. . Xaapefi

Ttetostmakäja

^t. pit. 90' GT^eiiwi chistä I

Bibliograpliisches Institul Leij)ziäissä .

HirjoUitltaefn ,Ati»iu .'

Aasia

saaneet suuren osan aikaisemmasta sivistykses-
tämme, Aasiassa saarnattiin ensiraäiseksi niitä
kolmea monoteististä n. s. kirjauskontoa, jotka
ovat jakaneet keskenään maapallon, Aasiasta
ovat kotoisin useimmat kotieläimemme ja vilje-
lyskasvimme ja Aasiasta ovat kansainvaellukset
saaneet alkunsa. Onhan Eurooppa maantieteelli-
sestikin ainoastaan niemeke aasialaisesta man-
teresta, ja ameriikkalaiset sanovatkin koko man-
nermaata yhteisellä nimellä Euraasia. Jo foini-
kialaiset tunsivat koko Lounais-Aasian rannikon
aina Indus-joen suuhun, ehkäpä Malakkaankin
saakka, ja heidän karavaanejaan kulki pitkiä
matkoja itäänpäin. Mutta vasta kreikkalaisten
kirjailijain teoksista saamme tarkempia tietoja
maanosan laadusta. Herodotos tunsi Induksen
iekä Ural-vuoret, ja Aleksanteri Suuren retki
laajensi tunnettua aluetta aina Ferghanaan,
Hindukusiin ja Intiaan saakka. Mutta hänen
jälkeensä ei tullut pitkiin aikoihin tilaisuutta
laajentaa maantieteellistä tuntemista. Pohjoi-
sten pelottivat laajat erämaat ja arot tekemästä
retkiä Syr-Darjan (Jaksartes) yli, mutta idässä
purjehtivat kuitenkin aleksandrialaiset laivurit
Etu-Intiaan asti, ja mausteita tuotiin aina
Isoilta Sundasaarilta saakka. Silkkiä tuli maitse
(„silkkiteitä") Mervin ja Babylonin kautta Kii-
nasta, mutta itse maahan pääsi ainoastaan joita-
kuita syyrialaisia ilveilijöitä ja muutamia kaup-
piaiksi pukeutuneita lähettiläitä Antiokian ho-
vista. Keskiajalla saivat arabialaiset melkein
yksinään anastaa alueita Aasiassa. He levit-
tivät siellä Islamin oppiaan Turkestaniin ja
Taka-Intiaan saakka ja heidän kauppalaivojaan
purjehti Kiinaan asti. Vaelsipa maantieteilijä
Ibn Batuta koko Länsi- ja Etelä-Aasian halki ja
saapui viimein Kiinaan. Kaikkialla hankkivat
arabialaiset tarkkoja tietoja niistä kansoista,
joitten kanssa he tulivat tekemisiin, ja varsin-
kin niitten ostokyvystä. — Ristiretkeilijät eivät
tcsiu tunkeutuneet syvälle Aasiaan, mutta niit-
ten aikana laskettiin kuitenkin perustus italia-
laisten kaupunkien kaupalle Idän kanssa, millä
seikalla oli tärkeä merkitys tämän maankolkan
tuntemiseen nähden. Sen jälkeen kun mongoli-
laumat olivat syöksyneet Aasian yli ja tunkeu-
tuneet Eurooppaankin, seurasi verrattain rau-
hallisia aikoja, sillä kansat olivat osaksi ku-
kistettuja, osaksi hävitysten masentamia. Näi-
hin aikoihin solmittiin kaikkialla kauppasuh-
teita niitten kansojen välillä, jotka olivat tulleet
toistensa kanssa tekemisiin. Länsimailta lähe-
tettiin lähettiläitä, kauppiaita ja munkkeja
(esim. Rubruk. ks. t.) suur-kaanin pääkaupunkiin,
,, kultaiseen telttaan", ja paavi uneksi voivansa
kääntää mongolit kristinuskoon, ja se onnis-
tuikin osaksi. Rikkaat kauppakaupungit halu-
sivat idän arvokkaita tuotteita, ja eurooppalaiset
hallitsijat toivoivat rauhaa ja liittoa mahtavan
itämaisen hallitsijan kanssa. — Erikoisen kuu-
luisiksi ja tärkeiksi tulivat venetsialaisen kaup-
piaan Marco Polon (ks. t.) matkat Aasiassa.
Ei kukaan eurooppalainen ole sitä ennen eikä
lähinnä seuraavina vuosisatoina oleskellut niin
kauan aikaa Aasiassa kuin Marco Polo.
Genualaisten vankina ollessaan hän kirjoitti
matkakertomuksensa (v. 1298), joka levisi hy-
vin laajalle ja jota luettiin ahkerasti. — Keski-
ajan kansoilla oli tarkoituksena saada Itä-Aasia

kristityksi, ja se onnistuikin niille siinä mää-
rässä, että kristinuskoa saarnattiin vapaasti Kii-
nassa ja Pekingiiu perustettiin arkkipiispan is-
tuin. Pian seurasi kuitenkin taantumus. Kristin-
uskon olivat omaksuneet etupäässä korkeat mon-
golilaiset virkamiehet, mutta nyt nousivat kii-
nalaiset vieraita tunkeilijoita vastaan, valtais-
tuimelle kohosi kansallinen hallitsijasuku Ming,
ja samalla alkoivat kristityille vaikeat ajat.
Kirkkoja ja luostareita tasoitettiin maan tasalle,
kristityt surmattiin ja kaikki yhteys Euroopan
kanssa lakkasi (v. 1346) . — Vudella ajalla oli
Aasia uudestaan löydettävä. Kun Vasco da
Gama oli portugalilaisella laivastolla löytänyt
meritien Intiaan ja noussut maihin Kalkutassa,
V. 149S, alkoi Aasian löytöhistoriassa uusi aika-
kausi. Portugalilaiset kulkivat rannalta ran-
nalle, taistelivat vastustavien alkuasukkaitten
kanssa ja saivat valtansa alle suuria osia ran-
nikkomaista Taka-Intiaan ja sen saariin saak-
ka. Kuuluisin näistä saiLkariseikkailijoista oli
Alfonso d' Albuquerque. Portugalilaiset saapui-
vat myöskin Kiinaan ja Japaniin. He saivat
kuitenkin pian kilpailijoita espanjalaisista,
jotka olivat tulleet Magalhäesin retken aikana
Molukeille, ja myöhemmin englantilaisista sekä
hollantilaisista. Hollantilaiset, jotka saivat hy-
vin alentavilla ehdoilla tehdä kauppaa Japanin
kanssa, avustivat heidän palvelukseensa antau-
tuneitten tiedemiesten (saksalainen Kämpfer ja
ruotsalainen C. P. Thunberg) avulla Japanin
tutkimista, ja ulottivat löytöretkensä Ohotan
mereen saakka (de Vries). Nyt tulivat myöskin
venäläiset Ison valtameren rantamille. Donin
kasakat olivat jo v. 1577 alkaneet taistelun
nogai-tataarien kanssa, Ural-vuorten itäpuo-
lella. Kukistettuaan tataarien vallan saattoi-
vat venäläiset verrattain helposti levitä yli koko
Siperian, sillä sikäläiset luonnonkansat eivät
olleet nimeksikään sotaisia, ja maasuhteet olivat
suotuisia. Vuonna 1639 olivat venäläiset jo
Ohotan meren rannalla ja pian he saavutti-
vat Amurinmaan ja Sahalinin saaren. Venä-
läisiä retkikuntia kulki leveitä jokia myöten,
ja kun niissä oli runsaa.sti kaloja, seurasivat
venäläiset kalastajat näitten kintereillä. V.
1648 löysi kasakka Desnev itäisimmän niemen-
kärjen, Kap Desnevin, ja uskalias retkeilijä
Habarov tunkeutui kauas Mandsuriaan. (vrt.
myös Napamaitten löytöhistoria) . Vasta Coo-
kin retkien kautta Beringin meressä saatiin
selvä käsitys Aasian ja Pohjois-Ameriikan väli-
sestä rajasta. La PSrouse ratkaisi kysymyksen
Sahalinin luonnosta ja löysi hänen nimensä mu-
kaan kutsutun salmen. Täten olivat rannat pää-
piirteissään tunnettuja — pohjoinen on kuten
tunnettu monin paikoin vieläkin epävarmana.
Nyt alettiin tunkeutua rantamaakuntien sisä-
osiin, mutta vasta puolisen sataa vuotta sitten
ryhdyttiin todenteolla tutkimaan maanosan sisä-
osia. Tämä tehtävä ei ole vielä loppuun suori-
tettu ; vielä on laajoja alueita, joitten luonnosta
on voitu saada tietoja ainoastaan kierto-
teitä. 18:nnen vuosisadan loppupuolella kulki
etevä saksalainen luonnontutkija Pallas laajalti
pohjoisessa Aasiassa ja julkaisi tutkimustensa
perustuksella hyvin arvokkaita teoksia. Vielä
kuuluisammaksi tuli Alex. von Humboldtin (ks.
t.) keisari Nikolai I:n toimesta tekemä retki sisä-

Aasia — Aasian kansat

Aasiaan. Jo varhain houkuttelivat varsinaisen
Idän satumaat useita matkailijoita puoleensa.
Tärkeitä tuloksia toi Karsten Niebuhrin joh-
tama tanskalainen retkikunta. Kartanpiirtäjä
Kiepert on lukuisten matkojensa nojalla tehnyt
uudestaan Vähän-Aasian kartan. Armenian tut-
kijoista mainittakoon geologi Abich ja Ara-
bian matkustajista suomalainen kielentutkija
Vrjö Aukusti Wallin (ks. t.), jonka onnistui
aiabialaiseksi puettuna ja arabiankieltä täydel-
lisesti taitavana tunkeutua pitemmälle maahan
kuin kenenkään muun (1843-49), vieläpä käydä
pyhissä paikoissakin. — Persiassa tutki unkari-
lainen Vämb<5ry, Etu-Intiassa useat englantilai-
set (m. m. Moorcroft), Taka-Intiassa llac Leod,
Kiinassa etevä saksalainen maantieteilijä von
Richthofen, ameriikkalainen Pumpelly ja unka-
rilainen LOczy, Tonkinissa ja Annamissa Dut-
reuil de Rhins, Jaavalla Juughuhn ja malaijilai-
sessa saaristossa kuuluisa englantilainen eläin-
n.aautieteilijä A. E. Wallace, Japanissa von Sie-
bold ja maantieteilijä J. J. Rein, Mandsuriassa
A. Bastian sekä Siperiassa baltilainen mam-
muttitutkija Fr. Schmidt sekä suomalainen JI.
A. Castron (ks. t.).

Sisä-Aasian tutkimista on, kuten sanottu, jat-
kunut jo viitisenkymmentä vuotta. Erittäin
merkillisiä ovat ne retket, joita veljekset Schlag-
iutweit Munchenistä tekivät Himalaijalla ja
Tibetissä. Tiensanissa, Itä-Turkestanissa ja
Pamirissa on ollut venäläisiä tutkijoita (esim.
v. Kaulbars, Musketov, veljekset Grum Grzi-
mailo, Grombtsovski y. m.). Englantilaiset lä-
hettivät etelästä päin monta retkikuntaa näille
seuduille ja käyttivät niihin useita n. s. pundiit-
teja, s. o. erikoisesti tarkoitusta varten koulu-
tettuja hindulaisia. Kaikki nämä retket voitti
kuitenkin venäläisen Nikolai Przevalj.skin (ks.
t.) neljä tutkimusretkeä Tarim-alanteelle ja poh-
joiseen Tibetiin. Aikoessaan viidennelle retkelle
hän kuoli v. 1888, ja hänen kiitollinen hallitsi-
jansa antoi hänen kuolinkaupungilleen, lähellä
Issik-kulia, nimen Przevaljsk. Viimeisten vuosi-
kymmenien aikana ovat eri maitten ja siirtomaa-
alueitten hallitukset järjestelmällisesti jatka-
neet tutkimuksia. Etunenässä ovat kulkeneet
venäläiset, englantilaiset ja japanilaiset, kukin
omalla tai naapurinsa alueilla. Myöskin rans-
kalaiset ovat antaneet sangen huomattavia
maantieteellisiä lisiä, nmtta hollantilaiset ovat
alueellaan pitäneet etupäässä silmällä taloudel-
lisia puolia. Suomalaisista matkailijoista mai-
nittakoon J. R. Aspelin, A. O. Heikel ja G. J.
Ramstedt. Samalla on sekä Aasiassa että Eu-
roopassa perustettu useita .seuroja maanosan eri
osien tutkimista varten. Puhtaita maantieteel-
lisiä löytöjä tuskin enää Aasiassa voidaan tehdä,
sittenkuin englantilaiset Younghusbaud ja Carey,
ranskalainen Bouvalot ja ruotsalainen Sven
Hedin (ks. t.) y. m. ovat tehneet laajoja ja seu-
rauksollisia tutkimusretkiä, mutta seikkaperäi-
siä töitä riittää vielä pitkiksi ajoiksi. J. E. R.

Aasialainen departementti, se Venäjän ulko-
asiain ministeriön osasto, joka erikoisesti pitää
silmällä itäisiä suhteita.

Aasialaiset kielet, arabian, hebrean, intian,
japanin, kiinan, mongolin, tibetin y. m. kielet,
ks. erikoisartikkeleita niistä.

Aasian kansat (ks. kuvataulu). Aasian asu-
kasluvun arvioidaan v. 1900 olleen n. 875 (tois-
ten tietojen mukaan 815) milj., eli runsas toinen
puoli koko ihmiskuntaa. Asutus on tihein ete-
lässä ja idässä (Brittil. Intia, Kiina). Pohjoinen
osa (Siperia) ja osia Keski-Aasiaa (Tibetin
ylänkö, Gobi)ovat melkein asumattomia. Hindus-
tanin alangolla on asutus paikoittain yli 280
ihmistä km- kohti, Japanin saarilla 117 ihm,
km-:llä; Kiinan etel. maakunnista Fu-kien'issa
(meren rannikolla) 176, pohjoisista San-tung'issa
221, koko varsinaisen Kiinan keskimäärä 82 ihm.
kra':llä. Länsi-Aasia on harvaan asuttua ja
Siperian asutus on vain 0,5 ihmistä km' kohti.

Euumiinrakenteensa puolesta asukkaat jakau-
tuvat rotuihin, jotka enemmän tai vähemmän
eroavat toisistaan. Aärimäisiä ovat lännen vaa-
leat kansat (kaukaasialaiset) ja idän tummat
alkuasukkaat (negriitot, singaleesit). Tärkeim-
mät tyypit ovat n. s. 1) V ä 1 i m e r e n-t y y p p i
(homo Mcditerraneus: kaukaasial.-seemiläiset,
indoeurooppal.) ja 2) M o n g o 1 i-t y y p p i(/io?»o
motu/oloides (pohj., idässä ja keskiosissa), jotka
kumpikin ovat luoneet omintakeisia sivistys-
keskuksia 1) intial., muhamettil., 2) tibetil.,
kiinal.) .

Aasian kansat voidaan kielen ja rotutunnus-
merkkien perusteella jakaa seuraavasti:

A) Arktiset kansat (homo arcticus vei
hyperboraicimj: tsuktsit, korjaakit ja Kamt-
satkan asukkaat (4 eri kieltä) , joiden arvellaan
olevan sukua eskimoille sekä

B) A i n o-k ansa Japanin pohjoisilla saarilla
ja giljaakit, joita pidetään eri rotuna (h. palce-
aaiaticiisj.

C) Mongolirot u(h. mongoUcus vei mongo-
loidesj, johon luetaan seuraavat toisistaan suu-
resti eroavat kansa- ja kieliryhmät: 1) i n d o-
kiinalaiset, joitten yhteisenä ominaisuutena
on yksitavuinen kieli, jakautuvat a) eteläiseen
ryhmään, jota myös katsotaan eri roduksi:
Khasi-, Tai- (7 kieltä) ja Mon-Annam-kielikun-
nat (20 kieltä Annamissa, Kambodzassa ja Bur-
massa) sekä b) pohjoiseen, joka muodostaa maa-
ilman suurimman kieliryhmän (87 eri sukulais-
kieltä): tibetiläiset, tangutit, Himalajan etelä-
rinteen lieimot. birmalaiset, siamilaiset ja kiina-
laiset. Yksitavuisia kieliä puhuvat myös heimot
Lolo, Mao-tse y. m. Kiinan sisäosissa asuvat
alkuasukkaat, Korean kansa ja n. s. Jenisei-
ostjaakit, jotka sukupuuttoon kuolleitten heimo-
laistensa (kottit, assauit, ariinit) kanssa ennen
ovat asuneet Altain tienoilla. 2) japanilai-
set, joilla ei ole tiettyjä sukulaiskansoja. 3)
varsinainen mongolirotu 1. altai-
laiset kansat: tungusit (orotsonit, lamutit
Siperiassa; solonit, dahurit Mandsuriassa ja Kii-
nan hallitsijakausa mandsulaiset) , mongolit
(Mongoliassa ja Tibetissä, burjaatit Siperiassa,
kalmukit Kiinassa ja Volgan suulla) sekä turk-
kilaiset kansat (osmannit, turkmeenit, kirgiisit,
tataarit, jakuutit y. m.) Vähästä-Aasiasta Lena-
joelle ja Kiinan sisäosiin saakka. Altailaiset
kansat kuuluvat liiheisesti yhteen; niihin kuu-
luvat vanhan sjan kansoista m. m. hunnit.
MahdoUi.sesti kuuluu jukagiirien lieimokin Sipe-
riassa tähän ryhmään. 4) Samojedit Aasian
koillisosassa ovat tyypiltään mongoleja, mutta

Aasialaisia kansantyyppejä I.

1. Birmalainen.

2. Korealaineu.

3. .lapanitar.

4. Mangiini.

5. .MaiulJulaiufu.

6. liuijaatli.

Kaliiuikki.

S. Turkkilainen Karahissarista.

!'. Kara-kirgiisi.

10. Ostjakki.

11. Vogulitar.

12. Osseetti.

Aasialaisia kansantyyppejä II.

13. Sartil:!i 11(11 TMskentista. 14. Persialainen (Xasr-ed-diu salii). l'. Hindulainen Delhistä.

It). liindulais-tanssijatar.

17. Palo-vaimo.

IS. Singaleesi.

\'.i. I)a|akki->ntihi~

20. .Taavalaincii.

M. .\lii'> i;i.-lä(<'li-lies saarelta.

Xegnitio iiii<'s.

2:i. Mies Kti-lii-.\iidaiiiaii saandla. 24. \edda (lejlon-saarilta) .

Aasianpuoleinen Turkki — Aateli

kieleltään lähempäuä suomalais-ugrilaisia kan-
scija.

D) Suomalaisugrilaiset (ks. t.) . joista
vogulit ja ostjakit asuvat Aasian puolella.

E) Indoeurooppalaisista kansoista
asuvat Aasiassa ossetit (2 kieltä) Pohjois-Kaukaa-
siassa, armenialaiset (eli Hai) Etelä-Kaukaasiassa
sekä laaja itäinen, arjalainen haara: irani-
laiset (persialaiset, afganit, beludzit ja Pamir-
ylängön heimot) ja intialaiset (kasimiri, hind.
bengali, marathi, singaleesit y. m., yhteensä
14 kieltä ja 125 murretta). Näistä Intian kan-
soista monet ovat indoeurooppal. ja dravida-
kausojeu sekarotua.

F) Kaukaasialaiset kansat (noin 25
kieltä) ; pohjoinen ryhmä (tserkessit, ahhasit,
lesgit, ingusit y. m.) eroaa kielensä puolesta
suuresti eteläisestä ryhmästä (grusiinit, svanee-
tit, iverit).

G) Seemiläiset kansat: arabialaiset ja
juutalaiset. Kolme viimeistä ryhmää E), F), G)
yhdistetään toisinaan nimellä k a u k a a s i a-
lainen rotu.

H) Intian alkuasukkaat, dravidalaiset
(14 kieltä) ja kolarit (10 kieltä) muodostavat
kukin eri kieliryhmänsä, mutta ovat rodultaan
(aivan tumma iho) hyvin läheisiä toisilleen.

I) Malajit Malakka-niemellä, Intian saa-
rilla ja Filippiineillä jakautuvat 8 kielirjMunään
(76 kieltä), muutamat näistä kansoista (.Jaavan
asukkaat) lähenevät Taka-Intian indokiinal.
tyyppiä. Suuresti eroavat heistä Filippiinein,
Molukkien ja Timur-saaren alkuasukkaat,

J) N e g r i i 1 1 o-heimot (luku tuntematon),
jotka ovat neekerien värisiä ja sekä henkisesti
että ruumiillisesti Aasian vähimmin kehittyneitä
kansoja. G. J. R.

Aasianpuoleinen Turkki käsittää Vähän- Aa-
sian, Turkin, Armenian, Mesopotamian, Syyrian,
Palestiinan ja Turkin Arabian, ks. Turkki.

Aasianpuoleinen Venäjä käsittää Siperian,
Amurin maan, Turkestanin ja Kirgiisien aron
sekä Kaukaasian, ks. Venäjä.

Aasinselkä, myöhemmän goottilaisen tj-ylin
kaari. Tarkoittaa samaa kuin talkakaari. ks.
Kaari.

Aasinsilta, laiskurin apuneuvo (puheenparsi,
lat. p o n .s a s i n i) ; erittäin sanotaan aasinsil-
laksi koulussa kiellettyjä apuneuvoja, joita oppi-
laat käyttävät osatakseen kääntää vähemmällä
vaivalla vieraskielistä tekstiä.

Aatami (hebr. ädä'm = ihminen ; sanan alku-
perä hämärä). 1 Moos. kirjassa on kaksi eri
kertomusta ihmisen luomisesta. Toisen mukaan
(2j seur.) muodostaa Jahve (= Jehova, suom.
raamatussa „Herra") ihmisen maan mullasta ja
puhaltaa häneen jumalallista elämänhenkeä;
myöhemmin luodaan ihmiselle avuksi eläimet ja
vihdoin ihmisen kylkiluusta vaimo. Toisen ker-
tomuksen mukaan (l.„ seur.) luodaan ihminen,
luomakunnan kruununa, kaikkien elollisten olen-
tojen jälkeen viimeiseksi, mies ja vaimo samalla
kertaa. Ensimäisen ihraisen nimenä esiintyy A.
hebr. raamatussa 1 Moos. 433: sta, suom. raa-
matussa jo 2,o:sta lähtien; muut V. T:n pai-
kat, joissa alkuteksti puhuu A:sta, ovat 1 Moos.
S.-, sekä Siir. 49,,. U. T:ssa, jossa Paavali esit-
tää A:ia syntiin langenneen ihmiskunnan alka-
jana vastakohtana uuden ihmiskunnan alkajalle

Kristukselle, mainitaan A. seuraavissa paikoissa:
Luuk. Sjs; Koom. ö„; 1 Kor. \ä.^, «; Tit. 2,,, „ ;
Jud. 4. Ar. H.

Aataminhuippu (engl. Adams Pike), vuoren-
huippu Ceylonilla, 2,250 m korkea. Huipulla nä-
kyy 1 '/s m pitkä syvennys, joka muistuttaa ih-
misjalan jälkeä ja on kristillisen legendan mu-
kaan pyhän Tuomaan, buddhalaisen tarinan mu-
kaan Buddhan ja muhamettilaisten luulon mu-
kaan Aatamin jälki. Vuorella on myös Buddhan
temppeli, jossa vuosittain käy tuhansittain py-
hiinvaeltajia.

Aataminomena. 1. Kasvit. Sama kuin p a-
r a t i i s i o 111 f n a, eräs Citn/s-laji (ks. t.) . — 2.
Atiat. Vanha kansannimitys kurkunpään kilpi-
riistou muodostamalle kuhmulle, joka miehillä
huomataan kaulan etu- ja yläosassa erittäinkin
kaulan ollessa pitkä ja laiha. Tämä kuhmu käy
näkyväksi vasta kurkunpään kehityttyä laajem-
maksi mieskuntoisuuden iässä. Lapsilla ja nai-
silla on kurkunpää pienempi sekä muodoltaan
pyöreämpi, joten se ei tule ulkoa kuhmuna näky-
viin, m. 0-B.

Aataminpala ks. Aataminomena.

Aataminsilta, n. 50 km pitkä jono hiekka-
särkkiä ja kallioita Etu-Intian eteläkärjen ja
Ceylonin välillä.

Aate osoittaa ajatusta, jolla on korkea ja
ylevä merkitys. Filosofiassa sitä käytetään vas-
taamaan idco-sanaa (ks. t.) , joten se, käsitet-
tynä Platonin, Kantin ynnä muiden opin mu-
kaisesti, merkitsee ajatusta tahi käsitettä, jossa
ihminen koettaa muodostaa itselleen käsityksen
jostakin ehdottomasta, nim. joko ehdottomasti
olevaisesta eli olevaisen viimeisistä selitysperus-
teista (teoreettinen aate) tahi jostakin korkeim-
masta, ehdottomasti arvokkaasta tarkoituspe-
rästä, johon on pyrittävä (praktillinen aate).
— Yleisessä kielessä aate merkitsee sellaista va-
kaumusta, jolla on suuri arvo jonkun ihmisen tai
ihmisryhmän maailmankäsitykselle tai harras-
tuksille. Aatteelliset harrastukset ovat
ylevät, henkiset harrastukset ; aatteellinen ih-
minen on se, jonka ajatukset ja pyrinnöt ovat
kiintyneet henkisiin, jaloihin asioihin (vrt.
Ajatuksellinen). A. Gr.

Aateli, sääty, joka nauttii lainmääräämiä, ta-
vallisesti perinnöllisiä etuoikeuksia. Nimi joh-
tuu muinaissaksan adel sanasta, joka merkitsee
syntyperää, nimenomaan jalosukui-sta synty-
perää, ja on sukua muinaisruotsin o d a 1 sanalle
(ks. t.) . Jonkunlaista aatelia tavataan jo van-
han ajan kansoilla, esim. Ateenassa, ja Koomassa
muodostivat semmoisen patriisit, sittemmin opti-
maatit (ks. n.) . Mutta varsinaisessa muodossaan
syntyi aateli eli aatelissääty keskiajan germaani-
laisperäisissä yhteiskunnissa lääni tyslaitoksen
(ks. t.) pohjalla. Sotapalveluksen velvollisuu-
della antoivat kuninkaat muutamille vapaille
miehille läänityksiä, ja nämä muuttuivat pian
perinnöllisiksi. Saksassa tämä tapahtui Konrad
ll:n aikana ll:nnen vuosisadan alkui)U()lella.
Aatelissääty saavutti pian erioikeuksia ja suu-
ren valtiollisen vallan, niin että siitä useissa pai-
koin kasvoi kuningasvallan kilpailija. Tämän
m i e k k a-a a t e 1 i n (noblesse d' ipee) rinnalle
syntyi 1.3-14 vuosisadalla virka-aateli (nob-
lesse de rohe), johon hallitsijat kohottivat tuo-
marin- y. m. viroissa olevat palvelusmiehensä ja

Aatelinen rälssi — Aatelismatrikkeli

joka yleensä esiintyi hallitusvallan nöyränä pal-
velijana.

Ranskassa kukistui aateliston valtiollinen
valta Ludvig XIV:n aikana. Vallankumouksen
aikana yöllä 4 p. elok. vasten 1789 lakkautettiin
aatelin erioikeudet, mutta Napoleon perusti taas
1806 aatelisarvot. 1848 poistettiin lopulta Rans-
kassa aateliset etuoikeudet, vaikka aatelisnimet
säilytettiin. — Englannissa saavutti Vil-
helm Valloittajan kanssa 1066 tullut ransk.
läänitysaateli suuren vallan. Vasta ruusujen so-
dat 1455-85 suuressa määrin sitä hävittivät ja
heikonsivat. Vaikka valtiollinen määräämis-
valta yhä enemmän siirtyi kaupunkien ja maa-
seutujen edustajista kokoonpannulle alihuoneelle,
on aatelisto kuitenkin meidän päiviimme asti
säilyttänyt oikeutensa ylähuoneessa ottaa osaa
yleisten asiain käsittelyyn. — Saksassa syn-
tyi ero korkean, valtakunnallisen aatelin, jolla
oli sija ja ääni valtakuntapäivillä, ja alemman,
maakunnallisen, aatelin välillä. Vasta 1806 me-
diatiseerattiin valtakunnallinen aateli, s. o. alis-
tettiin eri ruhtinaiden alle, mutta sille tunnustet-
tiin kuitenkin muutamia erioikeuksia, esim. yh-
denvertaisuus syntyperään nähden ruhtinaiden
kanssa.

Unkarissa ja Puolassa saavutti aate-
listo varsin huomattavan valtiollisen vallan. Un-
karissa tehtiin ero ylimysten, magnaattien (ks.
t.) ja alemman aateliston välillä. Puolassa oli-
vat aateliset, szlachtan (ks. t.) jäsenet
oikeastaan ainoat, joilla oli mitään osanottoa
yleisiin asioihin, ja tämä oli yhtenä Puolan valta-
kunnan heikkouden ja kukistumisen .syynä. Unka-
rissa magnaateilla vielä on sija eduskunnan eusi-
kamarissa. — Venäjällä oli vanhoina aikoina
omaperäinen aatelistonsa, n. s. pajarit (bojarit)
ja pajarinlapset (ks. n.). Myöhemmin on sitä
kehitetty länsieurooppalaiseen malliin, jonka li-
säksi Pietari Suuren ajoista asti määrätty virka-
arvo on tuottanut aatelisarvon, osaksi persoonal-
lisen osaksi jälkeläisillekin periytyvän.

Pohjoismaissa aateli kehittyi keskiajan loppu-
puolella etupäässä saksalaisen esimerkin mukaan,
mutta osaksi myöskin kotimaisella pohjalla.
Norjassa se johtuu vanhoista päämiessu-
vuista, jotka läänitysmiehinä (lendemiend) mene-
vät kuningasvallan palvelukseen. Keskiajan lo-
pulla Norjan aateli vaipuu vähäpätöisyyteen. V.
1821 lakkautetaan kaikki aateliset erioikeudet ja
myöskin nimet. — Tanskassa syntyi aate-
listo kuninkaan palvelusmiehistä ja rikkaista
talonpojista. Aatelissäädyllä oli varsin suuri val-
tiollinen merkitys, kunnes yksinvallan perusta-
minen 1600 teki siitä lopun. Aatelisoikeudet lak-
kautettiin 184S v:n perustuslailla, mutta aateli-
sei nimitykset on säilytetty. — Ruotsissa ja
Suomessa voidaan pitää Maunu Latolukkoa
aatelissäädyn perustajana .Vlsnön säännöllä (n.
v. 12S0), joka soi verovapauden niille, jotka teki-
vät ratsupalvelusta valtakunnan vihollisia vas-
taan. Heitä nimitettiin vapaamiehiksi, rälssi-
miehiksi (frälsemän), itse aatelin nimi tuli vasta
myöhemmin käytäntöön. Pian tuli kuitenkin ta-
vaksi, että uudelta vapaamieheltä vaadittiin eri-
tyinen kuninkaan vahvistuskirja. Aatelisto saa-
vutti keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa suu-
ria etuoikeuksia, varsinkin maanomistukseen ja
virkoihin niiliden, ja tuli yhdeksi ja vaikuttavim-

maksi säädyksi valtiopäivillä. Kreivi- ja vapaa-
herra-arvot sekä säterivapauden (ks. t.) perusti
Eerikki XIV 1561, ja Juhana III melkoisesti li-
säsi aatelisoikeuksia ja teki ne perittäviksi pri-
vilegioillaan 1569. Kustaa II Aadolf antoi 162&
aatelistolle tarkan järjestyksen perustamalla
Ruotsin ritarihuoneen ja jakamalla sen kolmeen
osaan: herras- (kreivit ja vapaaherrat), ritaris-
ja asemiesluokkaan. Reduktsioni 1680 mursi
tosin suuraatelin mahtavuuden, mutta siitä huo-
limatta oli aatelisto vielä johtavana säätynä va-
paudenajan valtiopäivillä, jos kohta nyt alkoikin
rynnäkkö sitä vastaan „aatelittomien" säätyjen
puolelta. Luokkajako poistettiin kyllä 1719,
mutta Kustaa III 1778 pani sen uudestaan voi-
maan, joten se Suomessa lopulta poistettiin vasta
1869 v:n valtiopäiväjärjestyksen kautta. Sijansa
yhtenä valtiosäätynä säilytti Ruotsin aatelisto
v:een 1860 ja Suomen aateli eduskuntamuutok-
seen asti v. 1900.

Eri maissa käytetään eriasteisille aatelis-
arvoille useampia nimityksiä, joista muutamat
jo edellä ovat tulleet mainituiksi. Tavallisim-
mat aatelisarvot ovat arvojärjestyksessä: ruhti-
nas ja herttua, kreivi, vapaaherra (paroni), ri-
tari ja aatelinen. Ranskassa ja Englannissa on
käytännössä korkeampina arvoina myöskin mar-
kiisin ja vicomten (viseountin) arvot ; edellisessä
maassa ovat chevalier ja seigneur, jälkimäisessä
knight ja esquire alemman aatelismiehen nimi-
tyksinä. K. 6.

Aatelinen rälssi ks. Aateli.

Aateliskaarti, aatelismiehien muodostama
iienkivartiasto, nimenomaan paavin luona.

Aateliskalenteri, kirja, joka luettelee jonkuu
maan aatelistoon kuuluvat suvut ja henkilöt,
varsinkin määrätyllä ajalla. Kalentereita Suo-
men aatelista ovat julkaisseet v. Knorring, Pi-
nello, Tersmeden, Stackelberg, Wasastjerna. vrt.
Aateli s m at rikkeli.

Aateliskirja, se asiakirja, jolla hallitsija
uudelle aatelismiehelle juhlallisesti vahvistaa
hänen arvonsa. Ensimäiset varsinaiset aatelis-
kirjat antoi Ranskassa Filip IV Kaunis, Sak-
sassa Kaarle IV, Pohjoismaissa Eerikki Pomme-
rilainen v. 1420 (suomalaiselle Björn Paavalin-
pojalle, Kodbolstan herralle Ahvenanmaalla) .

K. G.

Aateliskokous on nimenä niillä kokouksilla.
joihin Ruotsin aatelisto säätylaitoksen lakkau-
tettua 1866 joka kolmas vuosi kokoontuu neu-
vottelemaan yhteisistä asioistaan, etupäässä
omaisuutensa ja rahastojensa hoidosta. Myös-
kin Suomessa on aatelin 1906 hyväksymässä,
mutta vielä vahvistamatta olevassa ritarihuone-
järjestyksessä määrätty aateliskokouksia pidet-
täväksi joka kolmas vuosi. A". 6.

Aatelismarsalkka, jonkun maan aateliston
valittu tai muuten määrätty esimies ja puheen-
johtaja.

Aatelismatrikkeli, jonkun maan aatelistosta
tehty luettelo. Painetun matrikkelin Suomen
aatelista on julkaissut K. O. Wasastjerna nimellä
„.\ttartaflor öfver den pä Finlands riddarhus
introducerade adeln"' (1879-83). Vanhin Ruotsin
(ja Suomen) aateliston matrikkeli on A. A. v.
Stiernmanin ,,JIatrikel öfver Svea rikes ridder-
skap och adel" (1754-55), johon Rehbinder, Roth-
lieb ja Kröningsvärd ovat julkaisseet jatkoja.

Aatelismies — Aave

3»

Täydellisiä genealogisia tietoja sukujen jäsenistä
antaa J. G. Anrepin aikoinaan ansiokas, vaikka
nykyään jonkun verran vanhentunut teos
..Svenska adelns ättartaflor" (185S-64), johon
Wrangel ja Bergström ovat jatkon toimittaneet.
Täydennyksenä Anrepin teokseen on Schlegelin
ja Klingsporin teos ritarihuoneeseen kirjoitta-
mattomasta aatelista, vrt. Aateliskalen-
t e r i.

Aatelismies, aatelissäätyyn kuuluva, vrt. V a-
paamies, Kälssimies.

Aatelisprivilegiot, ne eri etuoikeudet ja va-
paudet, jotka jossain maassa laillisesti kuuluvat
sen aatelistolle. Ennen aikaan ovat ne usein
clleet hyvinkin suuret (ks. Aateli), nyky-
aikana ovat ne useimmissa maissa lakanneet.

Aatelissääty ks. Aateli.

Aatelisvaakuna, se kuva, jota, tavallisesti
kilpeen piirrettynä, joku aatelissuku käyttää
tunnus- ja arvomerkkinään (vrt. Vaakuna).

Aateliton, se joka ei ole aatelista sukua.

mattomasti tarttuvan melkein kaikkiin yhteis-
kunnan jäseniin tahi suureen osaan heistä.

A. Gr.

Aatra, vanha peltoviljelystyöase Itä-Suo-
messa, vastaa auraa (ks. t.) . Aatra on vieläkin
yleisesti käytännössä useilla paikkakunnilla var-
sinkin kivikkomailla ja kaskiviljelyksessä. Aat-
ran pääosat ovat kaksihaarainen saarapuu
vantaineen ja luotin työtätekevinä osina,
aisat vetoa varten ja kurjet ohjausta varten.
Vantaat ja luottimen kärki ovat raudasta.
Länsi-Suomessa on vastaava työase s a h r a t.
joista aatra eroaa etupäässä pystymmän saara-
puu-asentonsa ja erityisen kurkipuu-asentonsa
kautta. /. A. S.

Aatteellinen ks. Aate.

Aavasaksa, 232 m yi. merenp. kohoava yksi-
näinen graniittikumpu Tenkeliönjoen suun etelä-
puolella. Tornionjoen varr., 18 km pohjoisesta
napapiiristä etelään, Suomen Ylitornion pitä-
jässä, vastapäätä Ruotsin Ylitornion kirkkoa.

.Xavasaksa (Istun, juhannusyön tunnelmaa esmavan laiium muKaa

Aatelittomat säädyt, entisen säätyeduskun-
nan pappis-. porvaris- ja talonpoikaissääty.
1600- ja ITUO-luvuilla esiintyvät aatelitto-
mat säädyt Ruotsin valtiopäivillä ajoittain
yhteisesti aateliston etuoikeuksia vastaan, niin
nimenomaan reduktsioni-asiassa : myöhemmin
vapaudenajan valtiopäivillä antoivat valitukset
aalelismiesten suosimisesta virkanimityksissä
aihetta aatelittomain säätyjen ja aateliston kiih-
keihin yhteentörmäyksiin, jotka vapaudenajan
lopussa kohosivat huippuunsa. K. G.

Aatevirtaus. Ihmispiirissä, jonka jäsenet
elävät lähei.sessä kanssakäynnissä keskenään,
muodostuu hyvin paljon yhteisiä ajatuksia ja
mielipiteitä, yhteinen maailmankäsitys. Nämä
vallitsevat mielipiteet lakkaamatta jonkun ver-
ran muuttuvat uusien vaikutelmien johdosta,
elämän olojen muuttuessa, uusia kokemuksia ja
huomioita tehtäessä sekä ,, uusien aatteiden" vai-
kutuksesta, jotka ovat alkuansa heränneet toi-
sissa ihmispiireissä ja nii.stä leviten tulevat tu-
tuiksi. Xämä muutokset muodostuvat sellaisissa
oloissa yhteisiksi aatevirtauksiksi ; uudet aja-
tukset ja käsitykset siirtyvät toisesta ihmisestä
toiseen ja näyttävät usein ikäänkuin vastusta-

73 km pohjoiseen Torniosta. Rinteet kasvavat
metsää, ainoastaan ylin tasalakinen kukkula on
kalju. Sen huipulta näkyy pari yötä kesäpäi-
vän seisauksesta keskiyön aurinko, jota ihaile-
maan sinne saapuu etenkin juhannusaatoksi
paljon matkailijoita. Huipulla olevassa valtion
huvimajassa on juhannuksen aikana ravintola.

J. E. R.
Aave on taikauskoisen kansanluulon olettama
olento, joka muka voi näyttäytyä, mutta jolla
ei ole todellista ruumista. Erinäiset sielulliset
ilmiöt, jotka ilmenevät määrätyissä oloissa ja
määrätyistä syistä, niinkuin esim. unennäöt,
valheaistimukset ja aistinhairahdukset, ovat
kaikissa kansoissa antaneet aihetta aaveuskoon.
Sitä ovat edistäneet muutamat kansanomaiset
uskonnolliset käsitykset, m. m. tuo sekä mui-
naisajan klassillisissa kansoissa että juutalai-
sissa levinnyt usko, että murhatun ihmisen
sielu rauhattomana kuljeskelee maan päällä,
kunnes hänen ruumiinsa on „kunniallisesti"
haudattu ja murhaaja on saanut rangaistuk-
sensa. Useat muinaisajan filosofit, kirkkoisät
ja myöhempienkin aikojen oppineet ovat puo-
lustaneet aaveuskoa. Roomalaiset viettivät eri-

Aavikko — Abasia

naisia aavejulilia („lemureiQ" ja „larein" päi-
viä). Kristillinen kirkko ei niin nimenomai-
sesti kannattanut aaveuskoa, mutta sen oppi
kiirastulesta antoi kuitenkin taas sille tukea.
Uskottiin näet että, niin kauan kuiu sielu ei ole
vielä sovittanut syntejään, se voi palata maan
päälle kehottaakseen omaisiaan toimeenpane-
maan sielumessuja sen lunastamiseksi sekä heitä
varoittaakseen ja kehottaakseen hyviin töihin.
Näistä ynnä muista lähteistä johtuvat nuo mo-
nenlaiset Kuroopan kansoissa levinneet kummi-
tusjutut. Pahantekijän sielu kummittelee niillä
paikoin, missä hän on pahat tekonsa tehnyt.
Vanhoissa kartanoissa, linnoissa ja luostareissa
asuskelee aaveita, ■ — usein jonkun tunnetun
rikoksentekijän tai siellä murhatun ihmisen
sielu, — jotka siellä meluavat tahi näyttäytyvät
esim. ennustaakseen talossa tapahtuvia kuo-
lemantapauksia. Aaveet voivat näyttäytyä
keskiyöstä kukon ensi laulantaan asti tahi ai-
noastaan viitenä tuntina, klo 12-1 yöllä, erit-
täinkin hautausmailla. Virvatulia on luultu
kastamattomien lasten kummitteleviksi sieluiksi
j. n. e. A'iime vuosisatoina aaveusko on tuntu-
vasti vähentynyt, vaikka se on saanut jonkin-
moista tukea runoudesta, valitettavasti myöskin
kftnsau- ja lastenkirjallisuudesta sekä aivan
viime aikoina spiritismistä (ks. t.) . A. Gr.

Aavikko. Hiekka-a. ks. Erämaa; Ruoho-
a. ks. Aro; L u m i-a. (esim. Jostedalsbrä Nor-
jassa ja Vatnajokul Islannissa) , lumikenttä vuo-
ristossa lumirajan yläpuolella; mahdollisesti
suuren maajään viimeisiä jäännöksiä. Vuori-
aavikko, tasainen tunturiseutu.

Aavistus on hämäristä .syistä ihmisessä he-
rännyt luulo eli „tuntemus", että joku määrätty
asia on tapahtuva. Sellainen aavistus esiintyy
toisinaan ihmiselle itselleen hämmästyttävän
voimakkaana ja kuten näyttää selittämättö-
mänä. Se johtuu kuitenkin luonnollisista ja
määrätyistä sielullisista syistä, vaikka nämä
syyt pysyvät epäselvinä tahi huomaamatta. Mo-
nissa tapauksissa voi samoista luonnollisista
syistä helposti ymmärtää senkin, että aavistus
toteutuu, vaikka se ensi silmäyksellä näyttää
ihmeelliseltä. Toisinaan henkilö on todellisesti
vaarinottanut seikkoja, jotka antavat riittävää
aihetta aavistukseen, vaikk'ei hän itsetietoisesti
huomaakkaan niitä seikkoja eikä sitä „tajutonta
johtopäätöstä", jonka hän niiden nojalla tekee.
Toisinaan vahva aavistus saattaa suorastaan
saada aikaan odotetun tuloksen (esim. sairaan
aavi.stus omasta kuolinhetkestään) . Kuitenkin
on myöskin vaarinotettu monta hämmästyttä-
vää toteenkäynyttä aavistusta, joita ei voi tyy-
dyttävästi selittää tunnetuista luonnollisista
syistä. Sentähden on jotakin perustetta sii-
hen olettamukseen, että muutamissa ihmisissä
toisinaan ilmenee jokin vielä selvittämätön,
enemmän tahi vähemmän ihmeellinen kyky
aavistaa tulevaisuutta. A. Gr.

Ab (ääntiön ja h :n edessä) , o (kerakkeen
edessä) , lat. prep., = -sta, -stä, -Ita, -Itä.

Ab, babyl. nimitys vuoden viidennelle kuu-
kaudelle ; juutalaisilla kirkkovuoden viides ja
porvarillisen yhdestoista; vastaa heinäkuun lop-
jua ja elokuun alkua.

Abacus (lat.) ks. A b a k u s.

Abaddon [-ö'-] (hebr. „tuho") , Vanhassa
Testamentissa käytetty runollinen tuonelan
nimitys (esim. Job 26a). Myöhemmin (esim.
Tlmk. 9„) a. merkitsi tuonelan enkeliä.

Abailard [-belä'r]. Pierre ks. Ab61ard.

Abakan, Sajanin vuorilta tuleva Jenisein

vasen syrjäjoki. — Abakansk, kaupunki Je-

niseiskin kuvernementissä. 2,000 as., joista useat

muualta sinne karkoitettuja.

Abakus (kreik. abaks) , sileä laatta, nelikul-
mainen levy, pelilauta. Rakennustaiteessa on
^ a. 1. kate-

3. laatta lä-
hinnä pal-
kistoa oleva
pylvään ka-
pitelin ylin
osa, joka
siis välit-
tää kannat-
tavan (pyl-

.\bakas. 1 DooriL 2 Joonil. 3 Bysanuil. väänjsiirty-
4 Goottil. 5 Renessanssi. mistä kanas-
tausta. Hänen mielipiteensä, etenkin kolminai-
suusopissa, tuomittiin harhaoppisiksi Soissons'in
(1121) ja Sens'in (1141) synodeissa, ja loppu-
ikänsä hän harhaili pakolaisena. Kuuluisaksi
on tullut hänen kovaonninen rakkautensa Hfiloi-
seen, Pariisin kaniikin Fulbertin veljentyttä-
reen, joka kuoli 1164 A:n perustaman S:t Pa-
rakletin luostarin abbedissana ja haudattiin
siellä A:n viereen; vallankumouksen aikana
siirrettiin molempain ruumiit Pariisiin P6re-
Lachaisen hautuumaalle. J. G.

Abelin, J o h a n n P h i 1 i p p (k. 1634) , saks.
historiankirjoittaja, hänen kirjoittamansa lie-
nee „Arma Suecica", joka kertoo ruotsalaisten
osanotosta 30-vuotiseen sotaan, sekä kaksi en-
simäistä osaa kronikasta ,,Theatrum europa;um".

Abelinkoje, koje, jolla koetellaan vuoriöljyä
ja muita tulenarkoja öljyjä, vrt. Vuoriöljy.

Aben Esra ks. 1 b n E s r a.

Abenserragit, mahtava maurilainen suku,
jonka viimeiset jäsenet kuningas Abul Hasan
houkutteli Alhambraan ja antoi surmata (n.
1480). Tätä kohtaloa käyttää Chateaubriand
aiheena romaanissaan „Les aventures du dernier
des abenc^rages" (ilm. suomeksi 1884).

Abercromby [äb3kro')iibi], Sir Ralph
(1734-1801), engl. kenraali vanhaa skotlanti-
laista sukua, taisteli 1793 Alankomaissa, sitten

John Abercromby.

Länsi-Intiassa ranskalaisia vastaan. Oltuansa
vähän aikaa ylipäällikkönä Irlannissa, lähetet-
tiin hänet 1801 englantil. sotajoukon päällikkönä
Egyptiin, jossa 21 p. maalisk. Abukirin luona
saavutti loistavan voiton ranskalaisista Menoun
johdolla, mutta itse kuolettavasti haavoittui.

Abercromby [(ih3kro'inbi], John (s. 1841),
paljon matkustellut englantilaiuen esihistorian
tutkija. Hänen
pääteoksensa on
mielenkiintoinen,

kaksiosainen
„The Pre- and

Protohistoric
Finns" (Esi- ja
alkuhistorialliset
suomalaiset) , jo-
ka m. m. erityi-
sesti käsittelee
suomalaisia loit-
surunoja. A. on
unohduksesta pe-
lastanut vanhim-
man Kuolan-lap-
palaisen kieli-
muiston, sana-
luettelon v:lta
1557 (julkaistu Suom.-ugr. Seuran Aikakauskir-
jassa). Suomalais-ugrilaiselle Seuralle hän on
tehnyt melkoisia lahjoituksia, m. m. perustanut
erityisen rahaston samojedilaistutkimuksia var-
ten. A. K.

Aberdeen [äljdinj. 1. Kreivikunta Skotlannin
itäisellä rannikolla 5,134 km=, 304,439 as. (1901).
Maaperä on vuorista (Grampianvuoret) ja met-
säistä ; ilmanala kosteata. Asukasten pääelin-
keinoja ovat karjanhoito, teollisuus, kauppa ja
kalastus. — 2. Kreivikunnan pääkaupunki Deen
suulla. Skotlannin tärkeimpiä kauppakaupun-
keja; 167,537 as. (1905). Yliopisto (perustettu
V. 1495). Läheisyydessä ovat Ison-Britannian
suurimmat marmori- ja graniittilouhimot ; kau-
punki on graniitista rakennettu ja tekee komean
vaikutuksen. A. R. B.

Aberdeen [äbadln], satamakaupunki Pohjois-
Ameriikassa Washingtonin valtiossa Chehalis-
jcen suussa Tyynen meren rannalla, harjoittaa
puutavarakauppaa ja lohenkalastusta; n. 4,000
as. Suomalaisia on tässä kaupungissa n. 500.
Mutta jos otetaan lukuun myös ympäristöllä,
metsä- y. m. töissä olevat suomalaiset, nousee
heidän lukumääränsä kaikkiaan n. l,000:een.
Kaupungissa on suomalaisilla omia rakennuk-
sia 34, joista mainittakoon erittäin iso raittius-
talo. Ensimäiset suomalaiset asettuivat tänne
n. V. 1890.

Aberdeen [äbadln], George Hamilton
Gordon (17S4-1S60), engl. valtiomies, har-
joitti nuorempana klassiPisia opintoja, kävi
Kreikassa ja julkaisi tältä alalta teoksiakin
(esim. Trojan asemasta). V. 1813 hän meni
lähettiläänä Itävaltaan ja liittolaisten luo ja
sai m. m. Murafn luopumaan Napoleonista.
Peer'iksi nimitettynä kuului hän parlamentissa
tory-puolueesen, mutta asettui kuitenkin myö-
hemmin monessa asiassa välittävälle kannalle
(esim. kysymyksessä katolilaisten emansipatsio-
nista, Skotlannin seurakuntakirkon oikeuksista
ja viljatullien poistamisesta). Useita kertoja-

Aberratio ictus — ^Abessiinia

oltuansa ulkoasiain ministerinä hän tuli jouluk.
1852 asetetun koalitsioni-ministeriston johta-
jaksi, mutta erosi helmik. 1855, kuu parla-
mentti syytti ministeristöä tähän aikaan syt-
tyneen Krimin sodan vastoinkäymisistä. Ä. G.

Aberratio ictus [-rä'- -ilsj, (lat.) harhaisku;
lakit., rikollisen teon sattuminen toiseen esinee-
seen kiiiu tekijä on tarkoittanut.

Aberratsioni (lat. aberrd'tiö), poikkeaminen
määrätystä suunnasta. Valon a. vaikuttaa, et-
temme näe tähteä sen oikealla paikalla, vaan
siirtyneenä maan liikkeen suuntaan (20,4" kaari-
sek.) ; maan ja valon samauaikuiseu liikunnan
seuraus. Bradleyu keksimä v. 1725. — Pallo-
ja kromaattinen a. ks. Poikkeami-
nen.

Eläintiet., harbamuunnos. Varsinkin perho-
sissa tavataan aberratsioneja, useimmiten siipien
värityksessä. A'. M. L.

Aberratsioniaika, aika, jona valo saapuu
ii'a:ih;iu kierto- tai pyrstötähdistä.

Ab esse ad pesse valet, a posse ad esse
non valet cousequentia (lal.), asian todellisuu-
desta voi päättää sen mahdollisuuden, mutta
ei mahdollisuudesta todellisuutta.

Abessiinia (H a b e s, muinoin Etiopia) ,
keisarikunta Itä-Afrikassa Nubiau etelä- ja
itäpuolella; etelässä sitä rajoittaa brittiläinen
Itä-Afrikka ja idässä Ranskan, Knglannin ja
Italian siirtomaat Punaisen meren rannalla.
Siihen kuuluvat maakunnat Tigre, Amhara,
iSoa, Kalla, Kuarea ja llarar. Pinta-ala cu n.
700,000 km-, u. 8 milj. as. A. on korkeata, pen-
germäisesti kohoavata, ruohon peittämää, mutta
metsätöntä ylätasankoa, keskimäärin 2-3,000 m
yi. mereup. Korkeimmat huiput nousevat aina
4,620 m yi. merenp. (Kas Dasen). Joet ovat
uurtaneet vuoriin, jotka ovat hiekkakiven peit-
tämää graniittia, syviä laaksoja ja ammottavia
Kuiluja; ne jakavat maan useaan ylätasankoon.
Muutamat ylätasangoista ovat niinkin laajat,
ottä ne muodostavat kokonaisia maakuntia ja
kaupungit ovat useinkin toista tuhatta m yi.
merenp., ollen täten helposti puolustettavia,
luonnollisia kalliolinuoituksia, kuten Gondar.
Maan entistä tuliperäisyyttä todistavat useissa
paikoin tavattavat, laajoiksi peitteiksi jähmet-
tyneet eruptiiviset vuorilajit, jotka reunustavat
Kuuria vajoamiskeuttiä tahi ovat asettuneet
täytteeksi halkeamiin. Kuumia lähteitä on
myöskin useissa paikoin ja etenkin yllämainit-
tujen nuorempien eruptiivi-vuorilajien läheisyy-
dessä. — Suurimmat joet virtaavat kaikki län-
teen päin, jonne maa loivemmin viettää ; niistä
mainittakoon Niilin suuret lisiijoet, m. m. Sini-
nen Niili (lialir-el-Asrak) . Järvistä on Tsana
.suurin; se on viimemainitun joen lähdejärvi. Jo-
kien syvät, mutta jyrkät, kuiluntapai.set uonuit
.sekä vaihteleva vesimäärä tekevät ne liik-
keelle kelpaamattomiksi. — Ilmanala vaihte-
lee laaksojen pohjien kuuraa-ita ja epälei veelli-
sestä, ylätasankojen viileään ja jopa kylmään-
kin. Sadeaika on huhtikuusta syyskuuhun ;
harvat seudut saavuttavat lumirajan. Riippuen
ilmastosta on kasvistokin vaihteleva troopillises-
ta melkeinpä alppikasvullisuuteen. A. on m. m.
kahvipensiirtn kotimaa, mutta myöskin kaikki
tavalliset lämpimän ja lauhkean vöyhykkeen
kasvit viihtyvät siellä. Samaten on eläinkunta

jnihtaasti troopillinen ja afrikkalainen. — Vuoret
ovat malmirikkaila, mutta järkiperäistä vuori-
työtä ei harjoiteta. — Väestö on kirjavata.
Pääosan muodostavat ,,haamilaiset" agau't, joihin
alempi kansa kuuluu ; näille sukua ovat kaman-
tit, amharit, saho, y. m. Myös juutalaisia, joita
täällä nimitetään falasjaksi, on noin 200,000.
Maan uykyi.senä valtaväestönä ovat n. s. gees-kan-
sat, jotka puhuvat seemiläistä kieltä ja luulta-
vasti alkujaan ovat olleet Arabiasta siirtyneitä
valloittajia. Nyt ovat ne kuitenkin jo niin sekoit-
tuneet alkuasukkaisiin, että näitä n. s. varsinai-
sia abessiiuialaisia voidaan pitää seemiläis-haa-
milaiseua sekakansana. Niitten jäykät kasvon-
piirteet ilmaisevat heidän seemiläistä alkupe-
räänsä, mutta ru.skeankeltainen iho ja huono
parrankasvu viittaavat puolestaan haamilai-
siin kansanaineksiin. Rajamaakunnissa on kan-
santyyppiin sitäpaitsi tullut neekerirodun tun-
nusmerkkejä. — Uskonnoltaan suurin osa kan-
saa on koptilaisia kristityltä, mutta noin 10 %
on joko juutalaisia, muhamettilaisia tahi paka-
noita. Pääelinkeinoina harjoitetaan maanvilje-
lystä ja karjanhoitoa. Vähäpätöistä kotiteolli-
suutta, mikä tyydyttää maan tarpeita, harjoite-
taan myös. Rahana käytetään etupäässä puu-
villakankaita tahi suolakappaleita ; vähän me-
tallista rahaa, Maria-Theresia-taalereita ja
erästä kansallista rahaa on myös liikkeessä.
Pääkaupunki Addis-Abeba 50,000 as., Harar
35,000 as. Muut kaupungit pieniä, vähäpätöi-
siä. W. Sm.

Historia. A., joka sai sivistyksensä 9-7
vuosis. e. Kr. ja kristinuskon 4:nuellä vuosis.
j. Kr. Egyptistä käsin, oli l7:unen vuosis. keski-
vaiheille saakka yhteisen johdon alainen, mutta
hajosi V. 1831 itsenäisiin valtioihin: Tigre, Am-
hara ja Soa. 1853-54 valloitti Amharan maa-
herra Kasa koko maan ja otti itselleen ni-
men Theodor (I), Etiopian keisari. Hänen an-
kara menettelynsä kristittyjä lähety.s.saarnaa-
jia kohtaan aiheutti Englannin ryhtymisen
asiaan ja Theodorin kukistumisen (1868). Eng-
Ittntilaisten lähdettyä syntyi kilpailu kolmen
mahtavimman ruhtinaan välillä, joista Tigren
Kasa voitti ja kruunautti itsensä A :n keisariksi
nimellä Johaunes. Hän piti voitokkaasti puo-
liansa egyptiläisten hyökkäyksiä vastaan, mutta
kaatui v. 188!) taistelussa mahdilaisia vastaan.
Hänen seuraajansa oli Menelik (Soasta), joka ol-
tuaan aluksi ystävällisissä suhteissa Punaisen
meren rannalle asettuneiden italialaisten kanssa
joutui heidän kanssaan taisteluun alueriidan
vuoksi ja tuotti italialaisille niin masentavan
tappion, että heidän Addis-Abeban sovinnossa
(1896) täytyi tunnustaa A:lle täysi itsenäisyys
ja tyytyä vähäiseen rantakaistaleeseen. Raja
Italian siirtomaata (Erytreaa) vastaan määrät-
tiin tarkoiumin v. 1000. Tämä menestys kohotti
Menelikin valtansa kukkuloille. Hän jatkoi
valloituksiaan ja koetti lähestyä ranskalaisia ja
johtaa ulkomaan kaupau Ranskan siirtokunnan,
Somalin maan, kautta saamalla ranskalaiset ra-
kentamaan radan Usibutista Harariin; Englan-
nin kanssa tehtiin iiopimus v. 1002 ja määrät-
tiin raja Sudania va ,taan. V. 1905 teki Saksa
10 vuodeksi kauppasopimuksen A:n kanssa.
[d'Abbadie, „Geographie de TEthiopie" (1890) .]

(L. B.)

Abessiinian kirkko — Abnormi

Abessiinian kirkko. Siihen kuuluu n. 3 milj.
krisf ittyä. Sou enpiniiiisinä lähetyssaarnaajina
mainitaan ^?<:desius ja Frumentius, n. v. 300.
Myöhemmin koptilaiset munkit jatkoivat lähe-
tystyötä, ja 5:nnen vuosis. lopulla oli maa mel-
kein kokonaan kristitty. Niinkuin koptilaiset
kristityt samoin abessiinialaisetkiu ovat mono-
fysiittejä. Maan eristetyn aseman vuoksi on
jäljellä vielä paljon vanhoja menoja ja tapoja.
Raamattu on käännetty geesin kielelle, jota rah-
vas sanoo etiopian kieleksi. Xikealaista uskou-
tucnustusta käytetään apostolisen asemesta.
Kirkkoa johtaa Egyptin patriarkka, jota nimi-
tetään abunaksi ; hän on koptilaiuen. Luosta-
leita johtaa kotimainen mies. Jumalanpalvelus
käsittää virsilaulua, raamatun ja liturgisten
kappaleiden lukua ja rukouksia, jotka etupäässä
omistetaan enkeleille. Neitsyt Maarialle ja pyhi-
myksille. Pääkirkon ohella on paljon lahkoja.

Abessiivi (lat. a6essj't)us = puuttumisen sija),
vajanto, eräs länsisuomalaisten kielten, suo-
messa -tta-, -ttä- päätteisenä esiintyvä, nimi-
sanain sijamuoto, joka ilmoittaa jonkin puu-
tetta, esim. lauseessa: ei maa miehittä, ei kylä
koiritta, ks. Sija. A. K.

Abgar [-ä'-J (lat. Abgarus), useiden Edes-
san kuningasten nimi. • — Abgar-kuvat, en-
simäiset Kristuksen kuvat, joilla on nimensä
Edcssan kuninkaan Abgar Ukkomon mukaan (4-
50 j. Kr.), joka tarun mukaan sai Kristukselta
tämän kuvan käännyttyään kirjeessä hänen
puoleensa saadakseen apua sairaudelleen.

Abhasia [-ha'-], hedelmällinen alue länsi-
Aasiassa Mingrelian, Kaukasuksen ja Mustan-
meren välillä, kuuluu v:sta 1864 Venäjään. Pää-
paikka Suhuin-Kale.

Abib (,,tähkäkuu", sittemmin Nisän), ek-
siilin edellisellä ajalla juutalaisten ajanlaskussa
vuoden ensimäinen kuukausi, joka vastasi huhti-
kuuta.

Abich, Wilhelm Hermann (1806-86) ,
ven.-saks. geologi, Tarton yliopiston professori,
I-iaukaasian geologian perustaja.

Abies, jalokuusi, kasvisuku havupuitten
luokassa. Eroaa lähisukuisesta kuusen (PiceaJ
suvusta litteitten neulastensa ja pystyjen käpy-
jensä kautta, joiden suomut varisevat. Tähän
kuuluu korkea, kapeanpyramidimainen, meillä
useiu pensasmainen A. pectinata (A. alia), s a k-
sankuusi (hopeakuusi), jonka päältä
kiiltävänvihreät, alta valkeat neulaset ovat jär-
je.styneet vaakasuoraan asentoon melk. kampa-
maisesti kahdenpuolen oksaa; kävyt puikean
pitkulaisia, niiden suomut hyvin tylppiä la-
pakkomyötäisiä. Muodostaa metsiä Keski- ja
Etelä-Euroopan alemmissa vuoristoseuduissa,
jossa se kasvaa aina 60 m pituiseksi ja ympäryk-
.seltään 5,5 m paksuiseksi. Pihkasta saadaan
Strassburg'in tärpätiksi sanottua palsamia. —
Lähisukuisesta pohj.-ameriikkalaisesta lajista A.
hnlsameusta. saadaan kanadabalsamia (ks.
t.). Paitsi näitä lajeja viljellään meillä siellä
täällä vielä kaukaasialaista Nord m annin
kuusta (A. NordmannianaJ, pohj.-ameriikka-
laista Fraserin kuusta (A. Fraseri) ja
pihta 1. siperiankuusta (A. pichta 1.
sibirica).

Abietiinihappo, ainesosa tärpätissä. Sen an-
hydridi on pääainesosana tavallisessa hartsissa.

Abija, Kehabeamin poika ja seuraaja Juu-
daan valtaistuimella. (1 Kun. 15; 2 Aikak. 13).

Abildgaard [-gö-], Nikolai Abraham
(1742-1809), tansk. taiteilija, tuli Roomassa opin-
toja liarjoitettuaan Kööpenhaminan taideakate-
mian jäseneksi ja sittemmin johtajaksi. Hä-
nen historiallisista maalauksistaan Kristians-
borgin linnassa hävisivät useimmat linnan pa-
lossa 1794.

Abi male spiritus (lat.) , ,,mene pois paha
henkii"

Abimelek [-me'] („Melek on isä"). 1. Gera-
rin kuningas (1 Moos. 20; 21,2 seur. ; 26). —
2. Gatin kuuingas (Ps. 34i). — 3. Gideonin julma
ja vallanhimoinen poika (Tuom. 9).

Ab intestato [-tcstä'-] (lat.) , ilman testament-
tia ; (perintöoikeudessa) kun vainaja on kuollut
testamenttia tekemättä ja lakimääräiset peril-
liset siis perivät hänen omaisuutensa.

Abiogenesis [-gc'-] ks. Alkusynty.

Abisai, Joabin veli, Davidin uskollisia sotu-
reita.

Abiturientti (lat. abitu'rus = poislähtevä <
ahi're = lähteä pois) , oppilas, joka on valmis
lähtemään oppilaitoksesta ; kokelas. — A b i-
turienttitutkinto, päästötutkinto kou-
lussa ennen ylioppilastiitkintoa; jumaluusopil-
linen erotutkinto yliopistossa.

Abjatar, ainoa Aronin pappissuvun jäsen,
joka pääsi Saulin käsistä, kun tämä kateudesta
Davidia kohtaan kosti Nobin papistolle. A. kuu-
lui sitten kauan Davidin seurueeseen, mutta
erotettiin, kun hän vastusti Salomonin valitse-
mista kuninkaaksi.

Abjuratsioni (lat. a6 = -sta, ja ;'((räVe = van-
noa), valallinen kieltävä väite.

Ablakteerata (lat. ai = sta, ja ;hc = maito),
vieroittaa äidin maidosta; paiiturh., kasvattaa
yhteen kaksi kasvia.

Ablatiivi (lat. o6teJri;us = luota-viennin sija),
eräs länsisuomalaisten kielten, suomessa -Ita-
-Zfä-päättcisenä esiintyvä, nimisanaiu sijamuoto:
ulko-eronto (vanh. nimitys: otanto) . ks. Ulkoi-
set paikallissijat. Eräitä muidenkin
suomalais-ugrilaisten ja indo-eurooppalaisten
kielten (unkarin, latinan) erosijoja nimitetään
ablatiiviksi. A. K.

Ablatsioniteoria (lat. ö6/ä'tiö = pois viemi-
nen) , oppi, että varkausrikos tulee täytetyksi
vasta varastetun esineen poisviemisen kautta ;
kontrektatsioniteorian mukaan tulee
varkausrikos täytetyksi, niin pian kuin varas
anastamisen aikomuksessa on koskenut esinee-
seen ; apprehensioniteorian mukaan
on täytetty varkausrikos olemassa, kun tekijä
on ottanut esineen haltuunsa (niin Suomen ri-
koslain mukaan) . O. E:nen.

Ablaut (saks.) ks. Äännevaihtelu.

Abner, Saulin .sotapäällikkö (Sam. 14.^^ seur.).
Saulin kuoltua A. hankki tämän pojalle Isbose-
tille kuninkuuden osassa Israelia. Myöhemmin
Isbosetin loukkaamana tarjoaa hän Davidille
palvelustaan ja Isbosetin valtakunnan, mutta
saa surmansa Davidin sotapäällikön Joabin kä-
destä.

Abnormi (lat. a6 = -sta, ja «örmo = sääntö)
säännöllisestä poikkeava; aistiviallinen ; ab-
uormiteetti, säännöttömyys, aistivialli-
suus.

Aboa — ^Abrahamsson

Aboa, Turun latinankielinen nimitys. —
Aboa vetus et nova, tunnettu Daniel Jus-
leniuksen (ks. t.) teos.

Aboensis [-e'-], (lat.) turkulainen. Aboen-
s e s, ylioppilasosakunta Turun ja sitten Helsin-
gin yliopistossa v:een 1846 saakka.

Aboicus [-V-], turkulainen, ks. T a m m e-
I i n u .s.

Abolitsioni (lat. aboli'tiö), poistaminen, lak-
kauttaminen, armahduksen muodossa tapahtuva
rikosasiaa koskevan oikeudenkäyntimenettelyn
lakkauttaminen ennen tuomion julistamista.

Abolitsionismi, liike, jonka tarkoituksena on
poistaa jokin yhteiskunnassa laillistettu epä-
kohta (vrt. Abolitsionistit) esim. laillis-
tettu haureus.

Abolitsionistit (lat. a6o/i'tiö = poistaminen) ,
puolue, joka Yhdysvalloissa taisteli orjuuden
poistamiseksi. Se syntyi jo 18:nneu vuosis. lo-
pulla ja Benjamin Franklin oli sen huomatta-
vimpia johtajia.

Abome [SJ I. A b o m i [-ij, ransk. alue
ja kaupunki Dahomessa Guineassa (Orjaranni-
kolla). A. oli alkuaan neekerivaltion pääkau-
puuki (13,000 as.), jonka ranskalaiset v. 1892 val-
loittivat.

Aboneerata (ransk. abonner), edeltäkäsin
tilata tai maksaa (esim. teatteripaikka). —
Abonemangi (ransk. ahonnement), edeltä-
käsin tehty tilaus.

Abongo, air. kiiäpiöheimo, jonka du Chaillu
tapasi ylisellä Xgunie'llä, 2° et. lev.

Aboraalinen (lat. ab = -sta, ja us = suu),
eliiint.. suusta lukien kaukaisempi, suun vasta-
päätä oleva, suun vastakkainen. K. il. L.

Abori^ines f-rV-J, (lat. ori'gö = alku), alku-
asukkaat; roomalaiset nimittivät näin erästä
tarunomaista kansaa, jonka asuntoseutu muka
oli .Vpenniinien juurella.

Aborteerata (lat. abo'rtus = keskenmeno),
t<-lidä keskoiset.

Abortiivl (lat. a6o'r/us = keskenmeno), kps-
k( yttävU. — Abortiivihoito, hoitotapa,
jcka koettaa tukahduttaa alkaneen taudin sen
alkuun ehkäisemällä taudin jatkuvan kehitty-
misen, if. 0-B.

Aborttikeinot, keskostentekokeinot.

Abortus f-o'-J (lat. aborVri = tuhoutua),
ki !-kenmeno (ks. t.).

About {-bu'], Edmond (1828-85), ransk.
kirjailija, kirjoitti 1850-60-luvuilla joukon pal-
jon luettuja romaaneja (,,Lcs mariages de Paris"
y. m.) ja kertomuksia, toimi myös sanomalchti-
miehenä, edustaen tasavaltaisia, antiklerikaali-
.sia aatteita.

Ab ovo lövö] (lat.), ..munasta" s. o. alusta
alkaen.

Abrabanel ks. A b r a v a n e I.

Abraham, Israelin kansan kantaisä ; seli-
tetiiän 1 Moos. 17, merkitsevän ,. suuren kansain
paljouden isä", alkumuoto A b r a m on bab.
nimi: „i8ä on ylevä". 1 Moos. kirjan kertomus-
ten mukaan (11„-;.,; 12, seur.) A. oli heimoi-
neen kotoisin Urin kaupungista etelä-Babylo-
niosta, josta hän siirtyi ensin ITarraniin, varsi-
naiseen Mesopotamiaan, ja sieltä Kanaaniin.
TtäUä liikuskeli hän paimentolaisena maan ete-
läisissä osissa, varsinkin Beetelin (12„ 13,) ja
Hebronin (13„; 23.) tienoilla, oleskellen jonkun

aikaa nälänhätää paossa Egyptissäkin (12„
seur.). 1 Moos. 14:ssä esiintyy A. urheana
heimopäällikkönä, jolla on käytettävänään nel-
jättäsataa asekuntoista miestä. A. kuvataan
jaloluontoiseksi, syvästi uskonnolliseksi henki-
löksi. Häntä, „uskovaisten isää" (Room. i^,)
pidetään Jahvepalveluksen perustajana ja
kunnioitetaan lisänimellä „Jumalan ystävä"
(Jes. 41s; Jaak. 2^) myöskin arabialaisien kes-
kuudessa, jotka, samoinkuin israelilaiset, kat-
sovat hänet sekä kansalliseksi että uskonnolli-
seksi kantaisäkseen. Myöhäinen taru tekee hä-
nestä viisaustieteilijän, joka oli perehtynyt
tähtitieteesen ja kemiaan, keksi kirjaimet ja
unenselitystaidcn j. n. e.

Tutkijat, jotka epäilevät patriarkkakertomus-
ten historiallisuutta, ovat koettaneet selittää
A;in myytilliseksi henkilöksi, esim. kuun juma-
laksi, joka hebrealaisten kansantarinassa on
muodostunut kansallissankariksi taikka perso-
nilioiduksi heimoksi y. m. Mutta viime aikojen
muinaislöydöt, jotka ovat suuresti laajentaneet
tietojamme Etu- Aasian muinaisuudesta, ovat
omiaan varmentamaan A:n historiallisuutta
varsinkin 1 Moos. 14 nojalla. Tämän luvun
l:sessä värsyssä mainittu Amrafel tarkoittaa to-
dennäköisesti Babylonian kuningasta Haminu-
rabia ja siinä tapauksessa olisi A. samanaikui-
sena tämän kanssa elänyt 2250-2000 vaiheilla.

Ar. H.

Abrabam a Sanota Clara [klä'-], nimi,
jonka itselleen otti augustiinolaismunkki U 1-
rich Megerle (1644-1709). Hän oli syntyi-
sin Badenista, mutta hänen varsinainen toi-
mintapaikkansa oli Wien, jossa hän herätti
suurta huomiota ja saavutti maineen hengelli-
senä kirjailijana ja etenkin saarnaajana. A.
oli loistavan kaunopuheinen eikä arkaillut saar-
noissaan ahdistella aikansa korkeitakaan henki-
löitä.

Abraham Helkiorinpoika, Pohjanmaan vouti
nuijasodan aikana, Sigismundin asettama, van-
gitutti ja mestautti v:n 1597 alussa Jaakko
Ilkan ja muut nuijamiesten johtajat, mutta
joutui kohta sen jälkeen Tarharannassa likellä
Kokkolan kirkkoa väijyksissä olevain talon-
poikain vangiksi, vietiin Tukholmaan, tuomit-
tiin kuolemaan ja mestattiin keväällä 1598.

Abrahamson, Verner Hans Frederik
(J744-1812), tansk. upseeri ja kirjailija, mui-
naismuistojen ja kansanrunouden tutkija, jul-
kaisi yhdessä Nyerup'in ja Rahbek'in kanssa
arvokkaan 5-nido'K sisen kansaulaulukokoelman:
„Udvalgte danske Viser fra Middelalderen".

/. K.

Abrahamsson, Petter (1668-1741), ruots.
lainoppinut. Toimitti v. 1702 paljon käytetyt,
muistutuksilla ja selityksillä varustetut painok-
sensa kuningas KristoiTerin maanlaista ja
Maunu Eerikinpojan kaupunginlaista (julkaistut
myös saksaksi v. 1709), sekä v. 1726 uuden, en-
tistä laajemman laitoksen maanlaista. Nämä
teokset, varsinkin viimemainittu, joka on hank-
kinut A:lle pysyvän sijan Ruotsin etevimpien
lainoppineiden joukossa, ovat oikeushistorioitsi-
jalle suureksi hyödyksi ja ohjeeksi maanlain ja
1734 vuoden lain välistä aikaa tutkittaessa.
A:n tieteellinen nero, hänen kriitillinen terä-
vyytensä ja laajat tietonsa tulivat myös näky-

Abrahamus Angermannus — Absalon

viin 1731 ja 1734 vuoden valtiopäivillä 1734
vucdeu lakia tarkastettaessa ja hyväksyttäessä,
vaikkakaan hänen monet muistutuksensa, ken-
ties juuri lukuisuutensa vuoksi, eivät suuresti
vaikuttaneet lopputulokseen. Monet hänen mie-
lipiteistään ovat kuitenkin myöhemmin pääs-
seet täyteen oikeuteensa. [Posse, „Bidrag tili
svenska lagstiftniugens historia" (1850), Fors-
man, „Suomen lainsäädännönhistoria" (1896),
P. A. östergren, „TilI historien om 1734 ärs
lagreform" (1, 2, 1902) y. m.] O. E:nen.

Abrahamus Angermannus ks. Angerman-
nus.

Abrakadabra, koi- A BRAKADABRA
miomainen loitsu- ABRAKADABR
kaava, ehkä persia- ABRAKADAB
lainen alkuperäl- ABRAKAEA
tään; sillä varus- A B R A K A D

tfttujen amulettien A B R A K A

arveltiin auttavan A B R A K

kuumetta vastaan. A B R A

Nykyään sana mer- A B R

kitsee sekavaa, jon- A B

ninjoutavaa pu- A

hetta.

Abramis, lahnan suku särkikalojen
(Cyprinida:) heimosta. Tunnetaan pitkästä
peräevästään, jossa on ainakin puolta useampi.a
eväruotoja kuin selkäevässä. Ruumis korkea,
kupeiltaan litistynyt. Suku levinnyt Alppien
pohjoispuoliseen Eurooppaan, vastaaviin seutui-
hin Aasiassa ja Pohj.-Ameriikkaan. Suomessa
4 lajia: merivimpa, sulkava, lahna, pasuri
(ks. n.).

Abränyi [äbränjij. 1. Korn61 A. (1822-
1903), unk. musiikkikirjailija, ensimäisen unka-
rilaisen musiikkilehden perustaja, Chopinin op-
pilas, tuli 1875 professoriksi Budapestin mu-
siikkiakatemiaan. /. K.

— 2. Kornel A. (s. 1849), unk. politikko ja
kirjailija, edellisen poika. Toimittanut m. m.
lehteä „Pesti Naplö". — Hänen veljensä Emil
A. (s. 1850) , on huomattava esteetikko ja lyyril-
linen runoilija.

Abrasioni (lat. oftröVere = raapia pois). 1.
Gool. Rantojen kuluminen aaltojen vaikutuk-
sesta. — 2. Lääket. Terävällä lusikantapaisella
aseella toimitettu kovertaminen 1. opereeraami-
nen. M. 0-B.

Abraumsuolat (saks. Abrauni = malmi 1. mi-
neraalikerroksen päällä oleva kerros) , Stass-
furtin vuorisuolakerrosten ylin osa, jossa pää-
asiallisesti on liuenneita kalium- ja magnesium-
suoloja (karnalliittia, kainiittia, kiiseriittiä) .
A. -suoloja käytetään tärkeimpänä raaka-aineena
kaliumin ja kaliumsuolojen valmistukseen.
Sitäpaitsi saadaan niistä karvassuolaa (englan-
ninsuolaa) , glaubersuolaa, bromia, boorihappoa,
keinotekoisia lannoitusaineita y. m.

Abravanel, Isaak (1437-1508), oppinut juu-
talainen, synt. Lissabonissa. Portugalista hä-
nen täytyi paeta Espanjaan, jossa hän tuli
1'erdinand katolilaisen ministeriksi. Juutalais-
vainojen vuoksi oli hänen lähteminen Espan-
jasta (1492), jonka jälkeen hän ensin oleskeli
Napolissa ja sitten matkusteli ympäri eri
maissa. Hänen teostensa joukossa mainitaan
selityksiä Mooseksen kirjoihin, Danielin kir-
jaan ja talmudiin.

Abraxas [-a'ks-}, mittariperhos-suku, josta on
kolme lajia Suomessa. A. grossulariata, k a r v i-
alsmarjamittari,
on valkoinen, useiden
pienien muätien täplien
koristama, etusiivissä
pari keltaista poikkijuo-
vaa. 35-43 mm siiveu-
kärkien välissä. Toukka
elää karviaismarjapen-
saalia, tehden usein suur-
ta hävitystä. U. S-s. \braxns.

Abraxas [-a'ks-], (oik. A b r a s a x) , sala-
peräinen nimi, jota m. m. gnostikot käyttivät
korkeimmasta olennosta ; tavataan usein kai-
verrettuna taikakaluina kannettuihin jalokiviin
ja muihin esineisiin 2-5 vuosisadalta. J. G.

Abr(a)za, arabialaisen maantieteilijän Idrisin
n. 1154 mainitsema paikannimi, jonka on toisi-
naan arveltu tarkoittavan Turun seutua: „Au-
rassa" rs_. Aura tai ,,Auransuu". K. 8.

Abrenuntiatio [-ä'-], (lat. verbistä abremm-
tittVe = sanoutua irti), juhlallinen irtisanoutu-
minen pakanuudesta, tavallisimmin kasteen yh-
teydessä vastauksena kysymykseen: ,, luovutko
pois perkeleestä ja kaikista hänen menoistansa
ja kaikista hänen teoistansa?" J. G.

Abrogatsioni (lat. abrogä're = poistaa) , lak-
kauttaminen, kumoaminen.

Abrupti (lat. abru'ptusj, katkaistu, katko-
nainen ; äkillinen.

Abrus precatorius [-tö'-], kuuman vyöhyk-
keen kiipeilevä, pensasmainen, parilehtinen
palkokasvi ; palot nivelikkäitä, siemenet koralli-
punaisia, tyvessä musta täplä. Niitä käytetään
helmikäädyiksi ja rukousnauhoiksi.

Abruzzo [-u'tso], maakunta Keski-Italias-
sa. Apenniinien korkeimmalla ja jylhimmällä
kohdalla, 16,529 km=, 1,463,789 (1904) as. Täällä
on myös Apenniinien korkein kohta. Gran Sasso
d' Italia. Ilmanala on raaka, ja maa soveltuu
parhaiten karjanhoidolle. Asukkaat, enimmäk-
seen paimenia, ovat yksinkertaisia ja karais-
tuja, mutta samalla tietämättömiä ja taika-
uskoisia. A. R. B.

Absalom (hebr. „rauhan isä") , Davidin kol-
mas poika, kuuluisa kauneudestaan, etsi kansan
suosiota ja nosti kapinan isäänsä vastaan sekä
menetti siinä henkensä. (2 Sam. 9-20, 1 Kun.
1-2).

Absalon (1128-1201), tansk. piispa, valtio-
mies ja soturi, oli syntynyt ylhäisestä n. s.
Hvide-suvusta ja oli urhoollisen Esbern Snaren
veli. Hänen isänsä Asser Rigin kodissa kasva-
tettiin yhdessä A:n kanssa herttua Knud La-
vardin poika Valdemar ja täten syntyi A:n ja
tulevan kuninkaan välillä se ystävyydenliitto,
joka sitten tuli Tanskalle niin tärkeäksi. A.
antautui kirkon palvelukseen ja sai Pariisissa
opetuksensa. V. 1157 hän on kuitenkin jälleen
kotimaassa Valdemarin (ks. t.) luona ja panee
Eoskilden veripidoissa oman henkensä alttiiksi
kuninkaan pelastamiseksi. Erittäinkin A:d
hartaista kehotuksista, joka seur. v:na tulee
Roskilden piispaksi, Valdemar ryhtyy kristin-
usikon ja Tanskan vallan laajentamiseen vendi-
Iäisten maahan. A. oli näissä taisteluissa yht'-
aikaa neuvonantajana ja ensimäisenä soturien
rivissä. Kuuluisin oli viimeinen sotaretki Rii-

Abscessus — Absorptsioni

geniin 1169, jolloin pakanuuden tyyssijat Ar-
kona ja Karens valloitettiin ja Riigen tuli kris-
tityksi ja tanskalaiseksi maaksi. Xiliden so-
taisten toimien ohella harrasti A. kuitenkin
mj-öskin pontevasti kirkon ja sivistyksen asiaa.
Luostareita (joista Soro kuuluisin) ja kirk-
koja rakennettiin, kirjallisia töitä edistettiin
(ks. S a X o) , n. s. Själlannin kirkko-oikeus sää-
dettiin. V. 1177 A. valittiin, ankarasta vasta-
rinnastansa huolimatta, Lundin arkkipiispaksi
ja sai samalla kertaa pitää myöskin Roskilden
hiii)an. Skoonessa kohtasi häntä kuitenkin vas-
tustus ja tyytymättömyys: talonpojat valittivat
hänen kovuuttansa kirkon saatavien määrää-
misessä, ja kapina oli aseilla kukistettava. Pom-
morin herttua Bugislavin, joka nousi sotaan
Tanskaa vastaan, voitti A. ja saattoi hänen
maansa Tanskan alamaisuuteen. A. kuoli 21
p. maalisk. 1201. Hän on Tanskan historian
suurimpia henkilöitä. Jos hänen intonsa kirkon
hyväksi joskus veikin hänet liian pitkälle, oli
hän kuitenkin luonteeltaan oikeutta rakastava,
nöyrä ja yksinkertainen tavoiltaan. Ja samalla
hänessä oli rohkeutta, suuria ajatuksia ja
toimintakykyä. K. G.

Abscessus [-Cs-J, (lat.), paikallisen tuleh-
duksen ruumiin kudoksissa synnyttämä ajos
eli märkäpesä. Tulehduksen nopeasti ja äkilli-
sesti kehittyessä syntyy n. s. kuuma ajos (A.
calidus) ja hitaasti kehittyessä kylmä ajos (A.
frigidus). M. OB.

Abscissa (lat. absci'ndere = erottaa) ks. K o-
o r d i n a a 1 1 i.

Absens (lat.), poissaoleva. — Absentee-
rata, jäädä pois.

Absentismi (engl. absentee), poissa-olo, eri-
tyisesti maanomistajain säännöllinen poissa-
olo tiloiltaan, varsinkin kun he kuluttavat tu-
lonsa ulkomailla. A :a pidetään taloudellisesti
ja yhteiskunnallisesti vahiugoUisena järjestel-
mänä, koska maanomistaja tässä tapauksessa
esiintyy pelkkänä koroillaan eläjänä laiminlyö-
den ne velvollisuudet, joiden täyttäminen yksin
tekee yksityisen maanomistuksen siveellisesti ja
taloudellisesti puolustettavaksi. Näitä velvolli-
s\;uksia on : maataloudellisen tekniikan kehit-
täminen, osanotto maaseudun yhteisiin asioihin,
maanomistajasta riippuvien eläjien huolta-
minen. Sana on peräisin Irlannista, jossa a.
on viimeaikoihin asti ollut mitä suurimmassa
määrässä vallalla. J. F.

Absintti (kreik. absi'nthionJ , koiruohosta
(Artcmisia absinthium) valmistettu likööri,
jonka vaikutus on vahingollisempi kuin useiden
muiden alkoholipitoisten juomien.

Abskissa (lat. a6sci'?idere = erottaa) ks. Ko-
ordinaatti.

Absolutismi (lat. absoHYtus - irroitettu).
1. Hallitsijan valta, jota ei rajoita kansan osan-
otto hallintoon, olkoon sitten hallitsijana yksin-
valtijas, diktaattori tai harvainvalta. — 2. Eh-
doton raittius. — Absolutisti, absoluti.s-
min kannattaja; ehdottomasti raitis.

Absolutsioni (lat. abaolil'tiu), vapauttami-
nen; kirkollinen synninpäästö (ks. t.). vrl.
Rippi.

Absoluuttinen (lat. absolu'tits = irroitettu),
vapaii rajoituksista, ehdoton; rajoittamaton, puh-
das ; täydellinen; riipjiumaton. Vastakohta:

relatiivinen. — Filosofisena oppisanana
a. tarkoittaa ehdotonta, itsenäistä, korkeinta ole-
vaista, täydellisyyttä. Jumalaa. (vrt. E h-
d o t o n) .

Absoluuttinen korva ks. S ä v e 1 1 a j u n t a.

Absoluuttinen lämpötila, lämpötila lasket-
tuna absoluuttisesta nollapisteestä alkaen. Jos
kappaleen lämpötila Celsiuksen asteissa on t
astetta, on sen absoluuttinen lämpötila 273 -|- t
astetta, vrt. L ä m p ö t i 1 a.

Absoluuttinen metsämaa, on sellainen maa,
jota joko laihuutensa, epäsuotuisan maantieteel-
lisen asemansa tai äkkijyrkkyytensä takia voi-
daan ainoastaan metsänkasvuun käyttää.

A. C.

Absoluuttinen mittajärjestelmä, ks. JI i 1 1 a.

Absoluuttinen musiikki, puhdas soitinmu-
siikki, vastakohtana ohjelmamusiikille tai lau-
lulle, ks. O h j e 1 m a m u s i i k k i. /. K.

Absoluuttinen nollapiste ks. Lämpötila.

Absoluuttinen rikosteoria ks. Rikos-
teoria.

Absolveerata (lat. ab = -sta, ja solvere - irroit-
tiia), suorittaa, esim. oppimäärä.

Absorbeerata (lat. ab = -sta, ja sorbe're =
imeä) , imeä itseensä ; kuluttaa. — Absorben-
t i a, nesteitä tai kaasuja imevät lääkeaineet.

Absorptsioni (lat.), „iraeytyminen". 1. Kaa-
sujen imeytyminen nesteisiin on yleensä suu-
rempi alemmassa lämpötilassa kuin ylemmässä
ja on suuressa määrin painee-sta riippuva. 1 1
vettä imee 10° lämp. 1 1 hiilihappoa, koska nyt
(lämpötilan ollessa sama) kaasun tiheys on ver-
rannollinen paineeseen, seuraa siitä, että 1 neste-
litran imemän kaasumääräu paino lisääntyy
ja vähenee samassa suhteessa kuin paine, minkä
alaisena imeytyminen tapahtuu (Henryn laki).
— 1 tilavuusosa vettä imee 15° lämp. 727 tila-
vuusosaa ammoniakkikaasua. 450 kloorivetyä,
43,5 rikkidioksidia, 3,25 rikkivetyä, 1 hiilihap-
poa, 0,03 happea, 0,014 typpeä; 1 tilavuusosa
alkoholia sitävastoin imee 3,2 til.-osaa hiilihap-
pcia. Näitä lukuja, mitkä ilmaisevat, miten
monta tilavuusosaa jotain kaasua imeytyy yh-
teen tilavuusosaan jotain nestettä, sanotaan
imeytymiskoeffisienteiksi. Kaasuseoksesta imee
neste jokaista siinä olevaa kaasua sen määrän,
mikä vastaa sitä painetta (osittaispaine) , millä
kaasu yksin ollen painaisi nestettä (Daltonin la-
ki). Siitä syystä esim. ei imeytynyt hiilihappo-
määrä .suurene, jos veden yläpuolella olevaan
hiilihapolla täytettyyn tilaan puserretaan jotain
muuta kaasua, esim. ilmaa. Atmosfäärinen ilma
on seos, jos.sa on 21 tilavuusosaa happea ja 79
til.-osaa typpeä; mutta kuu hapella on suu-
rempi imeytymiskyky kuin typellä, niin on ve-
teen imeytyneessä ilmassa 35 % happea ja 65 %
typpeä. Tiima seikka on tärkeä vesieläimille,
jotka hengittävät veteen imeytynyttä ilmaa. —
Vesi imee 0°:n lämpötilassa 1,8, 15°:n 1, 20°:n
0,9 tilavuusosaa hiilihappoa. Lämmitettäessä
menettää sentähden kaasunpitoinen neste osan
kaasua, ja keitettäessä poistuvat useimmat imey-
tyneet kaasut kokonaan. Jähmeät (kiinteät)
kappaleet eivät näennäisesti voi imeä kaasuja,
ainakaan eivät samassa suhteessa kuin nesteet.
Monet metallit, erittäin hopea ja kupari, jotka
sulassa tilassa imevät happea, luovuttavat jääh-
tyessään imeytyneen kaasun, jolloin vielä neste-

Absorptsionikirjo — Absurdi

maisesta metallista kiivaasti poistuva kaasu
heittelee metallipisaroita ympärilleen. Jää-
tyessä poistuu vedestä imeytynyt ilma pieninä
kuplina, jotka enimmäkseen jäävät jään sisään.
Palladium, joka on jonkin aikaa ollut miedonne-
tussa rikkihapossa galvaanisen pariston negatii-
visena poolina, voi imeä 936 kertaa oman tila-
vuutensa vetykaasua. Tämä ilmiö (oklusioni)
johtuu luultavasti vedyn kemiallisesta yhtymi-
sestä, ja sitä huomataan enemmän tai vähemmän
muissakin metalleissa. Platina ja rauta imevät
hehkulämmössä vetyä, jälkimäinen erittäin hel-
posti myös hiilioksidia, ja pysyvät mainitut kaa-
sut imeytyneinä näissä metalleissa myöskin ta-
vallisessa lämpötilassa, (ks. myös A d s o r p t-
s i o n i) . - — Laitoksista, millä tekniikassa mita-
taan kaasujen imeytymistä, ks. Kaasu.

2. Valon (ja muidenkin säteiden, esim. sätei-
levän lämmön) a. Jos spektrin (kirjon) säteiden
tielle asetetaan tummanpunainen lasilevy, niin
sammuvat värit keltaisesta violettiin. Punainen
lasi läpäisee kaikista valkoisessa valossa olevista
väreistä ainoastaan punaisen ja punakeltaisen,
teiset se imee eli absorbeeraa, niille on lasi läpi-
näkymätön. Tästä syystä näyttää lasin värinä
olevan sekoitus spektrin punaisesta ja puna-
keltaisesta. Vihreä lasi läpäisee etupäässä
vihreät säteet ja imee muut enemmän tai vä-
hemmän täydellisesti. Väritön lasi laskee läpi
kaikki valkoisessa valossa olevat värilliset sä-
teet yhtä hyvästi. Jos annetaan spektrin lan-
geta punaiselle paperille, jää ainoastaan pu-
nainen kirjon pää näkyväksi. Karhealle pape-
rinpinnalle sattuvat valonsäteet nimittäin, en-
nenkuin ne ovat ehtineet heijastua kaikkiin
suuntiin (ks. Diffusion i), tunkeutuvat hiu-
kan pinnan sisään, jolloin paperin väriaine niitä
absorbeeraa ; tämä laskee läpi ainoastaan punai-
set säteet ja imee kaikki muut. Tästä selviää,
miksi tämä paperi valkoisessa päivänvalossa
näyttää punaiselta. Valkoinen paperi heijastaa
kaikki valkoisessa valossa olevat yksinkertaiset
värit alkuperäisessä sekoitussuhteessa. Har-
maaksi sanotaan pintaa, kun sillä on kaikkiin
väreihin nähden samanlainen, vähäinen imemis-
kyky ; mustalta näyttää kappale, joka imee kaik-
ki värit. Siten selittää valon imeytyminen kap-
palten värien (luonnollisten värien) moninai-
suuden ; kappaleen väri on niiden värillisten
säteiden sekoitus, mitkä jäävät jäljelle kappa-
letta valaisevasta valkoisesta valosta, kun siitä
otetaan pois imeytyneet säteet. Tämän mu-
kaan saattaa kappale läpilasketussa tai sään-
uöttömästi (diffus) heijastuneessa valo.^sa näyt-
tää ainoastaan niitä värejä, jotka jo ovat siihen
lankeavassa valossa. Natriumliekin valossa,
missä on ainoastaan yksinkertaista keltaista
valoa, näyttää sininen paperi mustalta. Tässä
yksinkertaisessa keltaisessa valaistuksessa hä-
viävät ylimalkaan kaikki värierot ; erotetaan
ainoastaan valoisaa ja tummaa. Kaasuliekkien
ja kynttiläin valossa esiintyy keltaisia säteitä
hyvin runsaasti, sinisiä ja violetteja suhteelli-
sesti paljoa vähemmän kuin päivänvalossa. Se
näyttää siis tähän verrattuna keltaiselta.

Aina ei ole värillisen kappaleen läpi kulke-
neen tai siitä hajonneen valon spektri (ab-
sorptsionispektri) niin yksinkertai-
nen kuin punaista lasia tai punaista paperia

käytettäessä ; useat värilliset kappaleet imevät
spektrin väreistä ainoastaan yhden tai useampia
osia (valitseva a.) ja jättävät viereiset tai
väliset osat koskematta ; kirjossa on silloin
enemmän tai vähemmän lukuisia, milloin le-
veämpiä, milloin kaidempia absorptsionivöitä,
joiden asema kirjoissa on ominainen kappaleen
kemialliselle kokoomukselle, ja erottaa sen
muista (vrt. Spektraalianalyysi). Ali-
typpihapon, jodin y. m. höyryt sisältävät niiden
läpi kulkeneessa valossa lukuisia kaitoja tummia
absorptsioniviivoja, jotka ovat hyvin auringon
spektrin (ks. Värihajaantuminen) Fraun-
hoferin viivojen näköisiä. Fraunhoferin vii-
vat ovat hienoja absorptsioniviivoja, jotka syn-
tyvät, kun auringon ilmakehässä olevat kaasut
ja höyryt vaikuttavat absorbeeraten valkean-
hehkuvasta auringonsisuksesta säteilevään val-
keaan valoon (vrt. Spektraalianalyysi).
— 3. Fysiol. ks. R e s o r p t s i o n 1. V. V. K.

Absorptsionikirjo 1. -spektri ks. A b s o r p t-
sioni ja Spektraalianalyysi.

Abstinenssi (lat. abstine'ntiaj, pidättyväi-
syys.

Abstraheerata (lat. a5s(ro7iere = vetää pois),
erottaa ajatuksessa jostakin mielikuvasta erikoi-
nen sen tunnusmerkki 1. ominaisuus ja ajatella
sitä erikseen; siten esim. käsite „kovuus" joh-
detaan abstraheeraamalla kovan kappaleen mie-
likuvasta. Täten muodostetut abstrakti-
set käsitteet ilmaisevat erittäinkin olioiden
yleisiä ominaisuuksia ja keskinäisiä suhteita,
jotka tietysti eivät todellisesti ole olemassa erik-
seen, vaan ovat erottamattomasti yhtyneinä itse
olioiliin ja näiden muihin ominaisuuksiin. Eri-
tyinen abstraktsionin laji, joka tulee käy-
täntöön esim. luonnonesineitä luokiteltaessa, on
vertaileva 1. yleistävä (generalisee-
raava) a., joka jättää syrjään ne erikoiset tun-
nusmerkit, mitkä erottavat yksityisesineet toi-
sistaan, ja pitää kiinni niiden yhteisistä tun-
nusmerkeistä sekä siten muodostaa järjestänsä
yhä yleisempiä laji-, suku-, heimo- j. n. e. -käsit-
teitä (esim. kettu, koiran suku, koiran heimo,
petoeläin, imettäväinen, luurankoiseläin j. n. e.).
Abstraktsionin luonnosta seuraa, että abstrakti-
set käsitteet kuvaavat olevaista ainoastaan yh-
deltä puolelta eivätkä siis anna täydellistä käsi-
tystä todellisuuden monipuolisesta ja rikkaasta
sisällyksestä, jonka tähden abstraktinen ajatte-
leminen voi johtaa harhaan. Kuitenkin ab-
straheeraaminen on hyvin hyödyllinen ja aivan
välttämätön henkinen kyky, ko.ska ihmisajatus
ainoastaan tarkkaamalla erityisesti todellisuu-
den eri puolia voi lakkaamatta yhä edistyä ja
tunkeutua syvemmälle sen käsittämiseen. (Vas-
takohta determineerata, determinatsioni ; ab-
straktisen vastak. konkreettinen) . A. Gr.

Abstraktinen ks. A b s t r a h e e r a t a.

Abstraktit, kapeat, pitkähköt tai lyhyet pui-
set liistat, jotka välittävät koneiston kosketti-
mista urkujen sisäosiin, avaten koskettimia
vastaavat läpät, niin että ilma pääsee virtaa-
maan tarvittaviin urkupilleihin. 7. K.

Abstraktsioni, abstraheeraaminen ; abstra-
heeraamisen tulos. ks. Abstraheerata.

Absurdi (lat. ab = -sta, ja surdus = kumea,
kuuro) . mahdoton, järjetön. — • Ad absur-
d u m, mahdottomiin.

Abt — Abydos

Abt, Franz (1819-85), saks. mieskuoro-
säveltäjä, tuli V. 1841 teatterikapellimestariksi
Ziirichiin, jossa innostui Sveitsissä yleisesti suo-
sittuun mieskuorotyyliin ; muutti v. 1852 sa-
maan virkaan Braunschweigiin. Hänen sävel-
lystensä sävy osui täydellisesti vastaamaan ylei-
sön silloista makua ; monet hänen lauluistaan
o\ at jääneet kansanlauluiksikin. /. K.

Abu (arab.), „isä", miespuolisissa nimissä,
esim. Abu-bckr; myös „omistaja" esim. Abu bur-
neita, ,, liatun käyttäjä".

Abubacer [bä'-] ks. I b n T u f a i 1.

Abu Bekr (n. 570-634), ensimäinen kalifi,
synl. Mekassa. Hän oli Muhammedin ensimäisiä
ja uskollisimpia puoluelaisia, joka vakavilla ja
järkevillä neuvoillaan tehokkaasti edisti pro-
tectan asiaa. Hänen tyttärensä Aisa (ks. t.) oli
Muhammedin lempivaimo. M:in kuoltua A. va-
littiin kalifiksi v. 632. K. T-t.

Abu Habba, muinaisbabylonialaisen kaupun-
gin Sipparin rauniopaikka Eufratin varrella
Bagdadista lounaassa, jota Rassam ja Scheil
cvat tutkineet. A'. T-t.

Abukir [-i'rj, (muinoinen Kanö'pos) vähäi-
nen kylä lähellä Aleksandriaa Ala-Egyptissä.
Tunnettu etenkin meritaistelusta '/«-"/s 1798,
jolloin engl. amiraali Nelson tuhosi Ranskan lai-
vaston. A. R. B.

Abu-1-abbäs, abbasidien hallitsijasuvun en-
simäinen kalifi, joka v. 750 kukisti omaijadit
(ks. t.) ja hallitsi vuoteen 754. K. T-t.

Abu-1-alä ai Ma'arri /?)io'a'r-7 (973-1057), kuu-
luisa arab. runoilija ja vapaauskoja; kotoisin
Ma'arran kylästä Pohjois-Syyriasta. Ollen lapsuu-
destaan alkaen silmäpuoli tuli hän vihdoin aivan
sokeaksi, mikä osaltaan vaikutti, että hänen
maailmankatsomuksensa kävi yhä raskasmieli-
semmäksi. Hänen miehuudenikänsä runot ovat
*ii:inetut „LuzOra mä lam jalzam" nimisestä
kokoelmasta. Niissä hän, osoittaen huomattavaa
omintakeisuutta, saarnaa sekä jyrkkää uskonnol-
lista välinpitämättömyyttä että synkkää pessi-
mismiä, jonka kannalta hän kieltää ihmisiä
sukua jatkamasta; hän itsekin eli naimatonna.
[A. Christensen, „Muharamedanske diglere og
ticnkere" (1906) ; v. Kremer, „tjber die philo-
sophischen Gedichte des A." (1888) ; Rieu, „De
Abul-Alae vita et carminibus" (1843).]

K. T-t.

Abulfaradä ks. Bar H e b r a; u s.

Abulfeda, Ismail Ibn Ali (1273-1331),
arab. ruhtinas, historioitsija ja maantieteenkir-
joittaja, kotoisin Damaskuksesta. Otettuansa
osaa sotiin ristiretkeläisiä vastaan hän joutui
V. 1310 sukunsa kotikaupungin Hamatin maa-
herraksi, jossa kuoli. Hänen pääteoksensa ovat
maailmanhistoria ja yleinen maantiede. [„Anna-
les muslemici" (arabiaksi ja latinaksi toim.
Roiske, 1789-94, 5 nid.), „nistoria antcislamica"
(toim. rieischer, 1831), „G^ographie d'.\boul-
fdda" (toim. Reinaud ja de Slane, 1840, ransk.
julk. Reinaud ja Guyard, 1848-83.] K. T-t.

Abulghazi Bahadur (1605-1665), tatarilainen
kaani, hallitsi Kilvassa 1644-63, jolloin luopui
hallituksesta poikansa hyväksi. On kirjoittanut
käännöksissä julkaistun historian Däingis-kaa-
nin sukuisista mongolein ja tatarein hallitsi-
joista (sen on viimeksi julkaissut ranskaksi Des-
maisons, Pietari 1871/74).

Abulla (kreik. kielteinen a, ja bule' = tahto) ,
tahdottomuus ; hermotaudin aiheuttama sielun
velttous.

Abulkasim, kuuluisin arab. kirurgi, eli Kor-
dovassa 10 ja 11 vuosisadalla.

Abuna [-u-J, merkitsee samaa kuin a b b a.
Abessiinian kirkon päämies.

Abundance (engl.), hyvin runsassatoinen ja
vaatimaton sekä kestävä puutarhamansikka-
laji. Ei ole mikään herkkuhedelmä, mutta ta-
loudessa sopiva. IV. B. n.

Abu Nuväs (n. 760 -n. 810) , ehkä etevin ara-
biankielinen lyyrillinen runoilija, joka vietti
elämänsä Harfln ar Rasidin ja Aminin hovissa
Bagdadissa. Ollen yhtä nerokas ja terävä kuin
kevytmielinen ja kyynillinen saavutti hän suurta
mainetta juoma- ja rakkaudenlauluillaan. Ku-
vaavaa sen ajan tavoille ja hengelle on, että hän
piti luonnotonta rakkautta sopivana aiheena
runoudelleen, ja sukkeluuksillaan ilkkui islamin
uskonkappaleita. Elämänsä ehtoolla hän muut-
tui uskonnolliseksi ja sepitti maallisten hylki-
mistä sisältäviä runoja (zuhdtjät). [„DIwän
des Abu Nuwäs" (toim. v. Kremer 1855, Ahl-
wardt 1861).] K. T-t.

Abu Sahrein, muinaisen eteläbabylonialaisen
Eridu-kaupungin ja Ea-jumalan pyhäkön rau-
niopaikka, jota Taylor tutki v. 1855. K. T-t.

Abusimbel (Ipsambul), kylä Niilin vasem-
mella rannalla Nubiassa ; läheisyydessä kaksi
suurta kallioonhakattua temppeliä Ramses II :n
ajalta (1300 e. Kr.). Ne kaivettiin esiin hie-
dasta 1817 ja ovat suurenmoisimpia Egyptin
muinaisajan muistomerkkejä.

.\busimbelin temppelin fasadi.

Abusus {-btV-J, (lat.) väärinkäyttö; a. s p i-
rituosorum et nicotianse, alkoholin ja
tupakan väärinkiivttö. — A. ^ton töllit usum,
väärinkäyttö ei estä (oikein) käyttämistä,

Abu Tammäm (807-846), arab. runoilija, synt.
Dsäsimissa, joka on lähellä Tiberias-järveä. A.
kirjoitti neljä eri runokokoelmaa, joista kuului-
sin on ..Hamflsa" (ks. t.). K. T-t.

Abutilon [-xi'-], suku 3/aJ«oce(E-heimossa. Ku-
kat isoja, keltaisia t. punaisia, riippuvia. Ko-
tcisin Brasiliasta ja muista kuuman vyöhykkeen
maista. Meillä muutamia lajeja ruukuissa.

Abydos [-y'-]. 1. Kaupunki Hellespontok-
sen rannalla Mysiassa Vähässä- Aasiassa. A:n
kohdalta Xerxes (480 e. Kr.) yhdisti laivasillal-
laan Uellespontoksen rannat. — 2. Muinais-
Egyptin vanhimpia kaupunkeja (Ylä-EgyptissÄ)
Niilin vasemmalla rannalla; v. 1898 löydettiin
sieltä Egyptin vanhimmat kuningashaudat.

Acacia — Accursius

Acacia [-kä'-J, a k a a s i a, lajirikas suku Mi-
»Kosacroc-heimossa, kotoisin tropiikeista varsinkin
Afrikasta ja Austraaliasta. Pensaita tahi pie-
nenpuoleisia puita; lehdet toiskertaan parileh-
tisiä, tahi on niiden asemesta, etenkin austr.
lajeilla, laakaruoteja, s. o. litteitä, leveitä, lavat-
tomia lehtiruoteja; valkeat, pienet kukat myke-
röissä tai tähkissä, joille monilukuiset heteit-
ten ponnet antavat kellertävän värin ; useat
lajit piikkisiä. Hedelmä palko atr. lajeilla
usein nivelikkään näköinen. Jotkut, esim.
Ä. lophanta, meillä koristuskasveina. Tuotteita :
„gummi arabicum'ia" muutamista sisä-afr.
(esim. Ä. arabica) lajeista, lääke- ja parkitus-
ainetta, katekua (ks. t.), A. catechtista..

Acacia.

Academia [-e'-] ks. Akatemia.

Acajou [-kazu'] ks. Auacardium.

Acanthacese [-thä'-], kasvilieimo, johon kuu-
luu yrttejä, harvemmin pensaita etenkin tropii-
keista. Lehtiasento vastakkainen, teriö huuli-
mainen, usein kauniinvärinen. Meillä kasvihuo-
neissa muutamia sukuja.

Acanthia lectularia [-ka'- -10'-J, lude (ks. t.)

Acantiiias [-ka'} ks. Haikalat.

Acanthocephali [-e'-[ ks. O k a k ä r s ä m a-
dot.

Acanthopsidae [-o'-] ks. K i v e n n u o 1 i-
jäiset.

Acanthopteri [-o'-] ks Piikkieväiset.

Acanthosicyos [-V-], suku CucurhUaceai-
heimossa. A. horrida, tiheäoksainen, kankea,
lehdetön, väkäinen pensas, joka Lounais-Afri-
kassa Valaskalanlahden rannoilla oleville hiek-
kasärkille muodostaa tiheitä 1-1,5 m korkuisia
pensaikkoja. Seudun hottentottiasukkaat, n. s.
topnarit, käyttävät pääravintonansa tämän kas-
vin pyöreitä, 15 cm paksuisia, punamaltoisia he-
delmiä ja öljyrikkaita siemeniä, joita myös „but-
ter pits"-nimellisinä myydään Kapmaahan.

Acanthus [-ka'-[, kasvisuku Acanthacece-
heimossa. Korkeita yrttejä tahi pensaita. Leh-
det kaartoliuskaisia, piikkireunaisia. Huuli-
maiset valkeat tahi sinertävät kukat päättei-
sissä tähkissä. N. 20 lajia, enimmäkseen
Aasian ja Afrikan aroilta ja erämaista sekä
Välimeren maista. A. ilicifoliiis muodostaa ti-
heitä, peninkulmanlaajuisia okapensaikkoja troo-
pillisen Aasian, Polyneesian ja Kaakkois- Afri-
kan jokien suistomaille, A. mollis ja A. spino-
nvs, ks. A k a n 1 1 i.

A cappella [-e'-J (it.), ,,kappelityylissä" ;
moniääninen laulu ilman soittimien säestystä.
Nimitys on arvattavasti johtunut siitä, että
pienissä kappelikirkoissa ei useimmiten ollut

urkuja, vaan oli kuorolaulu suoritettava säes-
tyksettä. /. E.

A capriccio [akapri'tso] (it.), vapaa, leikkisä
musiikkikappaleen esitys.

Acapulco [-tl'-], Meksikon paras satama. Ison
valtameren rannalla, n. 5,000 as. Väestö har-
joittaa maanviljelystä ja helmenpyyntiä. Maan-
järistykset ovat pari kertaa (1799 ja 1837) mel-
kein kokon lan hävittäneet kaupungin.

Acardiacus [-i'-J (lat.) , ks. A k a r d i a.

Acarina [-l'-J ks. Punkit.

Acai-us ks. Punkit.

Acca Larentia [läre'-], (tai L a r e n t i'n a) ,
muinaisroomalainen taruhenkilö, josta kerro-
taan hyvin erilaisia taruja. Tunnetuin on se,
jonka mukaan A. L. oli huonomaineinen nainen
(lupa), sitten Faustulus paimenen puoliso ja
Remuksen ja Romuluksen imettäjä. Toisista
kertomuksista käy kuitenkin selväksi, että A.
L:n tarusto alkuaan on ollut yhteydessä roo-
malaisten vainajainpalveluksen kanssa (L a-
r e n t a 1 i a, juhla 23 p. jouluk.) . O. E. T.

Accaparement [akaparmu'J (ransk.) , tavaroi-
den ennakko-osto hintojen kohottamiseksi.

Accelerando [atselera'ndo] (it.), mus., lyhen-
nettynä a c c e 1. vähitellen kiihtyvä tempo.

Accelerans ks. Hermo.

Accentor ks. Rautiainen.

Accentus ecclesiasticus [-e'- -a'-] (lat.), „kir-
kollinen sanakorko" ; se laji katolista messu-
laulua, jossa sävelten melodinen kulku rajoittuu
ilmentämään ainoastaan tärkeimmät sanakorot
sekä lauseiden yleisen jäsentelyn ; a:ta käytetään
ftenkin rukousten ja raamatullisten tekstien esi-
tyksessä sekä psalmilaulussa. I. K.

Accepisse [-epi'-J (lat. = „olla vastaan otta-
nut", acci'pere = ottaa vastaan) , vastaanottoto-
distus.

Accept . . . ks. A k s e p t . . . ...

Access . . . ks. A k s e s s . . .

Accessit /-f-/ (lat. = „on päässyt lähelle"),
lisäpalkinto ; koulujen, akatemiojen y. m. s. toi-
meenpanemissa kilpailuissa annettu kunnian-
osoitus.

Accessorium [-essö'-] (lat.) , syrjäasia, mu-
kana seuraava.

Acci . . . ks. Aksi . . .

Accipitres [■i'p-] ks. Petolinnut.

Accius (Attius), Lucius (n. 170-90 e.
Kr.) , roomalaisen murhenäytelmän huomattavin
edustaja; hänen tragediansa perustuivat suurten
kreikkalaisten tragediankirjoittajain teoksiin,
joita hän mukaili latinaksi, välistä sangen va-
paasti. Parissa näytelmässä hän käsitteli rooma-
lais-kansallisia aineita. Sitäpaitsi hän kirjoitti
myös didaktisia runoelmia eri aineista. — Hänen
teoksistaan on säilynyt ainoastaan vähäisiä kat-
kelmia, joissa ilmenee paljokin voimaa ja vauh-
tia, vrt. R o o m a n k i r j a 1 1 i s u u s. O. E. T.

Accouchement [akiismaj (ransk.), synnytys-
apu, synnytys.

Accursius [■u'r-J (it. Accorso), Fran-
ciscus (1182 -n. 1260), it. lainoppinut, lainopin
professori Bolognassa, kuuluisa teoksestaan
„Glossa ordinaria", jossa hän yhdisti ja päätti
kaikkien glossaattorien työn. Tämä teos sisälsi
selityksiä Justinianuksen ,, Corpus jurikseen" ja
oli keskiajan tuomioistuinten edessä itse lain
veroinen.

Acephala — Achrenius

Acephala /-e'-/ ks. Simpukat.

Acephalus [■(■'-] (kreik. kielteinen a ja Ae-
phali = \>:ji'ii) , päiitön (sikiö).

Acer ks. Vaahtera.

Aceraceae [-rä'], vaahteroita, kaksisirk-
kaisheimo, joka käsittää puita tahi pensaita
pohj. lauhkeasta vyöhykkeestä. Lehdet vastak-
kaisia, tav. sormiliuskaisia, kukat pieniä viher-
täviä, tertuissa, huiskiloissa, tähkissä tahi sar-
joissa. Uedelmä siivekäs lohkohedelmä.

Acerbi [-tse'-], Giuseppe (177.'i-1846),
italialainen retkeilijä, joka v. 1798-99 teki ret-
ken pohjoismaiden pohjoisiin osiin. Hänen teok-
sensa: „Travels trough Sweden, Finland and
Lapland to the North Cape" (Lontoo 1802) on
kuvitettu kertomus tästä hänen matkastaan.

Acerina f-i'-] ks. Kiiski.

Acetabulum, unat., lonkka verma, lonkan ni-

Vrlkll<)|i|Kl.

Acetauilidi ks. A s e t a u i I i d i.

Aceton ks. Asetoni.

Acetonemia (lat. acc'<um = etikka, ja kreik.
/idiJHU = veri) , sokeritauti (ks. t.). M. 0-B.

Acetum [■e'-J (lat.), etikka; a. aromaticuni,
kasviöljyillä hyvänhajuiseksi tehty etikka; a.
crudum, tavallinen etikka ; a. glaciale, jää-
etikka ; a. pyroliguosum, puuetikka ; a. vini,
viinietikka. K. D.

Ach ... ks. myös A k h ...

Achard, F r a'n z Karl (17.53-1821), saks.
kemisti, valkojuurisokeriteoUisuuden perustaja.
Preussin kuninkaan alkuunpanosta A. perusti
1796 Schlesian Kunerniin ensimäisen valkojuuri-
sokeritehtaan, jonka johtajaksi hän itse tuli.

Edv. Ej.

Acharius [-ka'-], Erik (1757-1819), ruots.
lUUkäri ja kasvitieteilijä, synt. Gäflessä, kuoli
Vadstenassa. Oli kasvitieteilijänä Linn<5n etc-
^'irapiä ja suosituimpia oppilaita. Tuli kuului-
saksi varsinkin uudistavista jäkälätutkimuksis-
tansa, joiden tuloksena oli uusi luokkajaoitus
ynnä useat uudet suvut ja lajit. Teoksia: „Lic-
henographiae Suesiae prodroraus" (1798), „Me-
thodes lichenum" (1803), „Licheuographia uni-
versalis" (1810), „Synopsis methodica lichenum"
(1814). A. oli myös innokas ja taitava lääkä-
rinä; Vadstenan parantolan piirustusten laatija.

Achenbach, O s \v a 1 d (1827-1905), saks. tai-
demaalari, synt. Diissildorfissa, jonka maalau.s-
akatemiassa hän opiskeli veljensä Andreas
A:n (s. 1815) johdolla; A. on etupäässä maalan-
nut italialiiisia maisemia. E. It-r.

Achenwall, Gottfried (1719-72), saks.
tilastotieteilijä, oli v:sta 1748 filosofian, sitten
lakitieteen professorina Göttingenin yliopistossa.
Hän on kirjoittanut ensimäisen saksalaisen ti-
lastotieteen oppikirjan. Huomattavin on hänen
teoksensa „Staatsverfassuug der europäisehen
Reiche im Grundriss" (Euroopan valtakuntien
valtiomuodtit pääpiirteissään, ensim. pain. 1749).

Acheron ks. A k h e r o n.

Acherontia /-o'-/ ks. P ii ä k a 11 o p e r h o-
n e n.

Achlllea /-(■•'-/. suku romposi<ac-heimo8sa.
Yrttejä tai ruohovarpuja vanhan mantereen
pohjoisesta lauhkeasta vyöhykkeestä; muutamat
alppikasveja. Lehdet hammaslaitaisia tahi
hienoliuskaisin, mykeröiden harvat lyhytlaitei-
set laitakuknt valkeita. A. millcfolium, s i a n-

kärsäheinä, meillä yltyleinen, käytetty si-
sältämiensä haihtuvien öljyjen vuoksi lääkekas-
vina. A. ptarmica'a, o j a k ä r s ä m ö ä, viljel-
lään yleisesti tuhatkaunon nimellä hyöty-
kukkana puutarhoissa. A. moschatasta, (Alpit)
valmistetaan Iva-likööriä.

Achlya, leväsieni SaprolcgniacccB-heimosta.,
muodostunut haaraisista huovastorihmoista.
Elää vedessä mätänevillä simpukoilla, kaloilla
y. m., joiden ympärille muodostaa tiheän hah-
tuvapeitteen. Ahdistaa myös eläviä eläimiä ja
pidetään (Harzin mukaan) krapuruton aiheut-
tajana.

a. Chr., lyhennys sanoista ante Christum na-
tum (lat.) = ennen Kristuksen syntymää.

Achrelius [kri'-]. 1. E r i"k A. (1604-70),
ensimäiuen lääketieteen professori Turun akate-
miassa, syut. Akerin pitäjässä Uplannissa 15 p.
toukok. 1004, kuollut Turussa 17 p. huhtik.
1670. Nimitettiin 1641 Upsalassa opintoja har-
joitettuaau professoriksi Turkuun, jossa hänen
ensin mainitaan osoittaneen ahkeruutta viras-
saan, mutta sitten yhä enemmän sitä laiminlyö-
neen. V. 1661 valitetaan, ettei hän useaan vuo-
teen ole yhtään luentoa pitänyt, harvoin saapuu
konsistoriin ja vielä harvemmin kirkkoon.
Osaksi lienee siihen ollut syynä lisääntyvä sai-
raloisuus. Yhtään väitöskirjaa A. ei ole Tu-
russa painattanut. K. O.

2. Daniel A. (1644-92), suom. kirjailija
ja kaunopuheisuuden professori, edellisen poika;
käytti lukuisissa kirjoituksissaan ja puheis-
saan ruotsia tai latinaa. Hän oli aikanaan
Turun yliopiston etevin puhuja, harrasti oman
varsinaisen tieteensä ohella myös luonnonopil-
lisia kysymyksiä ja julkaisi 1082 väitöskirjan
„Contemplationes muudi", jonka vapaamieliset
ajatukset herättivät riitaa konsistorissa. Li-
säksi A. oli tuottelias runoilija. Uän on ajan
tavan mukaan kirjoittanut laajoja opettavaisia
runoja hyveen kunniaksi ja paheen moittimi-
seksi. Ne eivät todista suuriakaan runollisia
lahjoja, vaan ovat käytännöllisen järkevän mie-
len purkauksia. [Arvid Hultin, „Daniel Ach-
relius". Ruots. Kirj. Seuran Förh. och upps. 9.]

V. T.

Achrenius [-kre'-], suom. suku, jonka jäsenistä
moni on toiminut kirkon palveluksessa sekä useat
esiiutyneet runoseppinä, on peräisin Uskelasta.
Sikäläisen talonpojan poika oli suvun ensimäi-
uen tunnettu jäsen. Someron kappalainen Simo
A. (k. 1747).

1. Ab rahan: A. (1706-69), edell. Simo A:n
poika, tunnettu heränneispappi ja virsiruuoilija.
Synt. Somerolla 1 p. helmik. 1706. Ylioppilasaika-
naan kotiopettajana pietistisessä Creutzin per-
heessä A., jonka luonne jo kotikasvatuksen kautta
oli saauut vakavan uskonnollisen pohjan, tuli kir-
kollisen heränneisyyden vaikutuksen alai.seksi.
Sen elähyttämänä hän papiksi tultuaan (1730) toi-
mi ensin apulaisena Pietarsaaressa, v:sta 1733
Pohjanmaan rykmentin saarnaajana ja v:sta 1736
Ahtavan kapjialaisena Taisteltuaan toisaalta kir-
kollista tapakristillisyyttä, toisaalta lahkolaista
heränneisyyttä vastaoa A. lopulta itse kallistui
lahkolaisten jjuolelle, joitten intoa hän ihaili ^
joita vastaan harjoitettua pakkoa hän ei voinut
hyväksyä. Hän tahtoi nyt muodostaa vapaan
veljesscurakunnan, missä Jumalan henki näky-

Achtd— Acidum

jen ja ilmoitusten kautta välittömästi vallitsisi
ja johtaisi. Liike solui yhä sairaloisempaan
yltiöhengellisyyteen. Kun A. helluntaina ITiO
oli saarnatessaan joutunut järisyttävään huu-
maustilaan, niin hän, pitäen itseään erinomaisena
ajaumerkkiuä tuhatvuotisen valtakunnan ja tuo-
mion tulosta, luopui pappisvirastc.an. Noudet-
tuna Turkuun vastaamaan menettelystään A.,
samalla kuiu vähitellen taipui raitistamaau
lahkolaismielipiteitään, esiintyi horjumattomana
uskonnollisen suvaitsevaisuuden asianajajana.
Sittemmin hän monien kokemuksien koulutta-
mana luopui lahkolaiskannastaan ja jo ennen
asiansa lopullista ratkaisua tekemästään pyyn-
nöstä sai 1742 papinvirkansa jälleen. Oleskel-
tuaan pikkuvihan aikana Kuotsissa A. sodan
tauottua palasi Turkuun ja eli siellä aluksi
ilman vakinaista tointa, kunnes 1748 pääsi lin-
nan papiksi sinne ja 175.3 kirkkoherraksi Nousi-
aisiin, missä taidolla ja innolla työskenteli kuo-
lemaansa asti. Ollen näinä aikoina Louuais-
Suomen heränneitten luottamusmiehenä on A.
suuresti vaikuttanut sikäläisten herätysliikkeit-
ten johtamiseksi kirkollisen heränneisyyden
vakavaan uomaan. Laajakantoinen on ollut
A:n kirjallinen toiminta. Hänen kirjoittamansa
hartauskirjat ovat olleet paljon käytännössä
aina tähän asti, enemmin vielä hänen virtensä.
Jo ylioppilaana hän oli herättänyt huomiota
erilaatuisilla suomen-, ruotsin- tai latinankieli-
sillä tilapäärunoillaan. Poltettuaan 1735 maal-
liset runonsa omisti hän harrastuksensa yksin-
omaan hengelliselle runoudelle. Säilynyt on
hänen virsiään joltinen määrä ruotsinkielisiä,
vaikka enimmäkseen painamattomina, sekä noin
pari sataa suomenkielistä, joita on ilmestynyt
useampia yhä uudestaan painettuja kokoelmia.
Tunnetuin on „Sionin Juhla-Wirret". Runolli-
sessa ja kielellisessä suhteessa A:n suomenkie-
liset virret ovat yleensä varsin heikkoja; ne
ovat kuitenkin suomalaisen kansanomaisen virsi-
runouden ja -laulun pohjana yhä vielä. — Isänsä
jälkiä Nousiaisten sielunpaimenena ja virsiru-
noilijana kulki A:n poika Antti A. (k. 1810),
joka on toimittanut kansan suosion saavuttaman
kokoelman „Halullisten Sieluin hengelliset Lau-
lut". [Martti Ruuth, „Abraham Aehrenius" I ;
Akiander, ,,Religiösa rörelser i Finland".]

2. S i m o A. (1729-58), edellisen veljen, Sievin
kirkkoherran Simo A:n (nuoremman) poika,
joka palveli pappina Paltamossa ja Pietarsaa-
ressa, on myöskin tunnettu runoilijana, joka
mielellään ja verrattain taitavasti käytti van-
haa suomalaista runomittaa. Hänen huomat-
tavin runollinen tuotteensa on 2,300 säettä
käsittävä runoteos „Uudet hengelliset runot
iäsnäolevaisista ja tulevaisista tiloista". [J.
Krohn, „Suomal. kirjallisuuden vaiheet".]

3. Henrik A. (1730-98), edellisen veli.
Kalajoen nimismies, oli myöskin runoseppä.
Häneltä on jäänyt joukko tilapäärunoja, muo-
doltaan sujuvia, sisällykseltään lystikkäitä, jopa
vallattoman kevyitä. [J. Krohn, „Suomal. kir-
jallisuuden vaiheet".] H. R.

Achte. 1. Lorenz Nikolai A. (1835-
1900) , suom. sävellystaiteilija, kotoisin Porista ;
tuli ylioppilaaksi 1856; eri kertoja harjoitteli
opintoja ulkomailla; perusti akateemisen orkes-
terin Helsinkiin v. 1868, toimi suomalaisessa

Emmy .\chte.

oopperassa osaksi orkesterinjohtajana osaksi lau-
lajana; Helsingin vanhan kirkon kanttorina
v:sta 1881. V. 1883 perusti johtamansa Hs^lsin-
giu lukkari- ja urkurikoulun. Säveltänyt yhden
sinfonia-osan, konsertti-uvertyyrin, Regina von
Emmeritzin alkusoiton, introductionin ja fugan
orkesterille, Davidin Psalmin soololle, köörille
ja orkesterille; julkaissut „Musiikin ensimmäi-
set alkeet kouluja varten" sekä koraalikirjoja.
Naimisissa v:sta 1875 Emmy Charlotta
Strömerin kanssa (ks. seur.).

2. Emmy Charlotta A., etevä suom.
laulutaiteilija, s. 1850 Oulussa, jossa hänen isänsä
oli kultaseppä. Jo

nuorena tyttönä
hän osoitti suuria
musikaalisia tai-
pumuksia ja erään

taiteenystävän
avulla hän sai
tilaisuutta, käy-
tyään ensin Hel-
singin ruotsalai-
sen tyttökoulun ja
nautittuaan lau-
lunopetusta neiti
E. Mechelinin luo-
na, opiskella ulko-
mailla, Pariisissa
J. J. Massefn
johdolla ja kou-
servatorissa sekä
Tukholmassa ja

Dresdenissä (Lamperti, Hildach) . Kun suomalai-
nen ooppera 1873 perustettiin, tuli Emmy A:sta
sen primadonna. Dramaattisella esityksellään,
jossa laulu ja näytteleminen tulivat mitä täydel-
lisimmäksi kokonaisuudeksi, valtasi hän kaik-
kien sydämet. Johti omaa oopperayritystä 1801-
92. Miehensä perustamassa lukkari- ja urkuri-
koulussa hän ollut koulun perustamisesta asti
laulunopettajana sekä miehensä kuoleman jäl-
keen (1900) koulun johtajana. Hänen etevim-
mät yksityi.soppilaansa ovat hänen molemmat
tyttärensä Aino ja Irma.

3. A i n o A. ks. A c k t 6.

4. Irma A., suom. laulajatar, synt. Helsin-
gissä 4 p. kesäk. 1887. Käytyänsä Helsingin
suom. yhteiskoulua, aloitti A. laulunopintonsa
äitinsä johdolla ja jatkoi niitä kaksi vuotta
Pariisin konservatorissa (prof. Duvernoyn joh-
dolla). V.sta 1908 laulajattarena Dresdenin
hovioopperassa. Käyttää taiteilijanimeä Irma
Tervani. " O. M-o.

Acidimetria, haponmittaaminen. ks. Ana-
lyysi.

Äciditeetti (lat. acidum = happo) , emäksien
ominaisuus yhdistyä yhden tai useamman happo-
ekvivalentin kanssa (yksi- tai monihappoisia
emäksiä) .

Acidum, lyh. Acid., hapon latinainen nimitys.
— A. acetieum, etikkahappo ; A. arsenicum,
arsenikkihappo; A. arsenicosum, arsenikki-
hapoke; A. benzoieum, bentsoehappo ; A. bori-
cum, boorihappo; A. earbolicum, karbolihappo;
A. carbonicum, hiilihappo; A. chloronitrosum,
kuninsiasvesi, suola- ja typpihappojen sekoitus-
(muutamiea metallien ainoa liuotusaine) ; A.
chromicum, kromihappo; A. citricum, sitruuna-

Acinus — Acosta

happo ; A. formicicum, muurahaishappo ; A.
hydrochloratum tai hydrochloricum, suolahappo;
A. hydrocyanatum, syanivetyhappo ; A. lacti-
cum, maitohappo; A. muriaticum, suolahappo;
A. nitricum, typpi- eli salpietarihappo; A. oxa-
licum, oksalihappo ; A. phosphoricura, fosfori-
happo; A. picroriitricum, pikriinihappo ; A. pyro-
lignosum, puuetikka ; A. salicylieum, salisyli-
happo; A. succinicum, merenpihkahappo ; A. sul-
furicum, rikkihappo; A. sulfurosum, rikki-
hapoke; A. tannicum, tanniini, parkkihappo ; A.
tartaricum, viinihappo, j. n. e.

Acinas (lat.), rauhaisrakkula ; kudosmuodos-
tuma muutamissa rauhasissa. V. 0-B.

Acipenser f-e'-) ks. Sampi.
Acke (Andersson), Johan Axel Gus-
taf (s. 1859), ruots. taidemaalari, on maa-
lannut muotokuvia (m. m. Z. Topeliuksen)
ja maisemia, osaksi Ahvenanmaaltakin, jossa hän
on jonkun aikaa asunut. Hän on myöskin tun-
nettu koristelutaitecstaan ja piirustuksistaan
Topeliuksen (appensa) kirjoihin „Lukemisia lap-
sille". E. R-r.

Acker (saks. = pelto), saks. peltomitta, käy-
tännössä ennen metrijärjestelmää, lähipitäin 1
tynnyriala.

Ackte. A e k t ^-R e n v a 1 1, Aino, suom. lau-
lajatar, s. Helsingissä 23 p. huhtik. 1876, van-
hemmat säveltai-
teilija Lorenz

Nikolai Acht6 ja
laulajatar Emmy

Charlotta A.
Käytyänsä Hel-
singin suomalai-
sen tyttökoulun
aloitti A. laulu-
opintonsa äitinsä
johdolla ja esiin-
tyi ensi kerran
julkisessa konser-
tissa 1893, jonka
jälkeen teki kon-
serttimatkan maa-
seutukaupunkei-
hin. Syksyllä 1894
A. matkusti Pa-
riisiin, jonka konservatoriin hän onsimäisenä
197:stä hakijasta hyväksyttiin. Hänen opintonsa
prof. Duvernoyn johdolla kestivät kolme vuotta.
Päätettyään opintonsa konservatorissa, jolloin
hän oopperaluokalla sai ensimäisen palkinnon,
tarjottiin hänelle paikka Pariisin suuressa
oopperassa, jonka ihailtuna ]>rimadonnana hän
sitten oli v. 1897-1903. Opintoajallaan hän
kahtena ensi vuotena nautti kannatusapua Suo-
men ja sitten Ranskan valtiolta. Ensimäisen
esiintymisensä hän suoritti S p. lokak. 1897
Margareettana Gounod'n Faustissa ja esiintyi
sitten Juliettena saman säveltäjän oopperassa
Romeo ja Julia. Hänen useista osistaan mainit-
takoon Elsa(Lohengrin), Elisabeth (Taonhäuser),
Eva (Meistersinger), Margu^^rite (Faust), Sieg-
linde (WalkUre), Miraela (Carmen), Benjamin
(Joseph en Egypte) , Salome (Salome), Tosca
(Tosca), Nedda (Pajazzo), ensi kertaa Parii-
sissa esitettäessä, Cloches du Rhinissä (sävelt.
Snmuel Rousseau), ensi kertaa yleensä. Erot-
tuaan Pariisin oopperasta on .\. tehnyt taide-

Atno Ackti-Renvall.

matkoja useimmissa Euroopan maissa ja käy-
nyt kahdesti Ameriikassa herättäen kaikkialla
huomiota ja ihailua sekä konsertti- että varsin-
kin oopperalaulajattarena. V:sta 1901 naimisissa
lakit, tohtori Heikki Renvallin kanssa.

O. M-o.

Agoka f-sö'-] (259-222 e. Kr.) , intial. keisari ;
hänen ajaltansa ovat Intian vanhimmat
piirtokirjoitukset, jotka kertovat A:n hartaista
toimenpiteistä kansansa aineelliseksi ja henki-
seksi vaurastuttamiseksi. Hänen aikanaan pi-
dettiin buddhalainen uskonnollinen kokous (sy-
nodi) Pataliputrassa (Patnassa) ja lähetys-
Siiarnaajia lähetettiin m. m. Ceylonille. Hänen
hallitusaikansa on intialaisen buddhalaisuuden
kukoistusaika.

Aconcagua {-kä'-]. 1. Ameriikan korkein
vuori Andein vuoristossa 32 '/j" et. lev., tulivuori.
Sen korkeuden laski Conway v. 1898 olevan
6,834 m. — 2. Maakunta Chilen tasavallassa ; n.
14,000 km=, 35,000 (1905) as.; runsaasti kultaa,
hopeaa ja vaskea. A. R. B.

A condition [a ködisiö'} (ransk.), ehdollisesti;
ottaa myytäväksi ehdolla että saa palauttaa ta-
kaisin myymättömät, komissioniin.

Aconitum /-»'-/, ukon-
hattu, suku Ranuncu-
ZaceoE-heimossu ; korkeita
monivuotisia yrttejä pohj.
lauhkean vyöhykkeen vuo-
ristoseuduista. Juuret mu-
kulamaisest: paisuneita,
lehdet sormijakoisia, alem-
mat usein sangen suuria;
latvassa sininen tahi kel-
lertävä terttukukinto : ver-
holehdistä yksi kypärämäi-
nen, terälehdet muuttuneet
omituisiksi mesiäisiksi.

Useimmissa lajeissa, var-
sinkin juurimukuloissa, vä-
kevää, huumaavaa myrk-
kyä, akonitiiuin.
Meillä A. lycoctimum vil-
linä lehdoissa Karjalan-

kannaksella, Laatokan Karjalassa ja Enontekiön
Lapissa. A. napeUus ja A. cammarum jieisinä
koristekasveina.

A conto (it.), tilille, vrt. K o n t o.

Acorus, kalmojuuri, miekkaruohonC/ris^
näköisiä JracecE-heimoon kuuluvia vesikasveja
pohj. pallopuoliskon kaikista osista. Juurakko
paksu, pitkä, varsi lehtimäineu, kukinto paksu-
lapakkoineu vihertävä tähkä (puikelo) , näen-
näisesti varren sivussa. Lounais- ja Etelä-Suo-
nitssa harvinainen. A. calamtis on 300 vuott."»
sitten tuotu Aasiasta Eurooppaan. Koko kasvi,
varsinkin juurakko, ryydinhujuinen ja -makui-
nen. Viimemainittua käytetään rhizoma calami-
nimellä lääkkeiksi, sitä pannaan hajuvesiin,
hammnspulvoreihin j. n. e.

Acosta, Gabriel 1. tlriel (1594-1647).
syntyi Oportossa aatelisesta, katolisuuteen kään-
tyneestä juutalaissuTusta. Jouduttuaan epäi-
lyksiin kristinuskon totuudesta, siirtyi hän
.Mankomaissa juutalaisuuteen, mutta sekään ei
häntä kauan tyydyttänj-t, vaan hän joutui rii-
taan rabbiinien kanssa, ja hänet erotettiin syna-
gogasta. Myöhemmin hän taas palasi juuta-

Acotyledoneae — ^Adam Bremeniläinen

laisuuteeu, mutta lopetti päivänsä, kutea luul-
laan, itsemurhalla.

Acotyledonese [-dö'-], nimitys sellaisille kas-
veille, jotka itilessään ovat sirkkalehtiä vailla.
Vastaa Linnan luokkaa Cryptogamia. Ylei-
sempi nimitys : itiökasvit.

Acquit [akVJ (ransk.), vastaanottotodistus,
kuitti.

Acraniata [•ä't-J (lat.) , pääkallottomat,
luurankoisten pääjakson toinen jakso, johon
kuuluu yksi ainoa eläin, suikulainen (Am-
phioxus lanccolatus) (ks. t.).

Acraspedinen ks. M e d u s a.

Acre [eik3], engl. ja pohjois-amer. pintamitta,
= 4,840 neliöyardia = 40,467 aaria.

Acredula caudata [-e'- -dä'-] ks. Pyrstö-
t i i a i u e n.

Acrel, Olof, aateloituna af Acrel (1717-
1806), ajallaan Ruotsin etevin kirurgi ja huo-
mattava tiedemies, jonka aloitteesta perustettiin
Tukholman Serafimer-sairaala. [O. E. A. Hjelt,
„01of af Acrel, den svenska kirurgins fader"
(1SS4).].

Acrididje f-kri'-J ks. Heinäsirkat.

Acrocarpse ks. Sammalet.

Acroclinium roseum [-li'- -se'-], t a r h a j ä k-
k ä r ä, Texasista tuotu mykerökukkaisiin kuu-
luva koristuskasvi, jonka kielekkeiset ruusun-
punaiset laitakukat kuivuneinakin säilyviä.
Kuivissa kukkavihkoissa „eternellinä" (ks. t.).

Acsädy [atsädi], Ignäcz (1845-1907), unk.
historioitsija. Hänen pääteoksensa ovat: ,, Un-
kari Budan takaisinvalloittamisen aikana"
(1886) ; „Unkarin kolmiajaon historia" (1897) ;
„Unkari Leopold I:n ja Josef II:n aikana"
(1898) ; „Unkarin valtion historia" (1902-03,
2 nid., kuvalL).

Act [äkt] (engl.) on Englannissa jonkun viran-
tmaisen tai valtiollisen eduskunnan julkaisema
päätös. Näin nimitetään useita tärkeitä parla-
menttipäätöksiä, esim. purjehdussääntö Naviga-
tion Act, Test act (ks. t.) y. m.

Acta (lat.) . Roomalaisilla tämä sana tar-
koitti kaikkia virkakuntien ja yleensä virallisia
toimituksia ja asiakirjoja. — A. apostolo-
r u m, apostolien tekoja. — A. d i u r n a, Caesarin
käskystä Roomassa toimitetut tiedonannot pää-
kaupungin tapahtumista (ensimäiset sanomaleh-
det) . — A. eruditorum, vanhin Saksan tie-
teellinen aikakauskirja, jonka perusti professori
Otto Mencke, ilmestyi latinan kielellä 1682-1782.

— A. martyrum 1. a. sanctorum, kerto-
muksia pyhien ja marttyrien elämänvaiheista.

— A. m a t h e m a t i c a, kansainvälinen mate-
maattinen aikakauskirja, joka v:sta 1882 ilmes-
tyy Tukholmassa professori G. Mittag-Lefflerin
toimittamana. — A. societatis pro fauna
et flora fennica, Societas pro fauna et
flora fennica'n julkaisusarjoja. — Acta socie-
tatis scientiarum fennica e. Suomen
tiede.seuran julkaisusarjoja.

Actsea [-te'-], konnanmarja, suku Ra-
n«»cuiacc(E-heimossa. Monivuotisia yrttejä Eu-
roopasta, Aasiasta ja Pohj.-Ameriikasta. I-ehdet
isoja 2-Ö kertaan sormilehtisiä, pienet valkeat
kukat tiheässä tertussa. Hedelmä monisieme-
ninen marja. Meillä A. spicata lehdoissa; sen
mustia tai punaisia marjoja pidetään myrkyl-
lisinä.

Acte [ukt] (ransk.), todistuskappale, -kirja.

Actinia [-tl'-] ks. Merivuokot.

Actio (lat.) , kanne, kannevaatimus.

Actitis [-tl'-] ks. Rantasipi.

Actium ks. Aktion.

Acton [äktn], John Francis (1737-1811),
napolilainen ministeri, oli erään Ranskassa oles-
kelevan irlantilaisen poika, meni Napolin ho-
vin palvelukseen, jossa voitti kuningatar Karo-
liinan suosion ja tuli Ferdinand IV :n pääminis-
teriksi, jommoisena hallitsi varsin mielivaltai-
sesti. Ranskan vallankumouksen puhjettua hän
noudatti sitä ja sittemmin Napoleonia vastaan
vihamielistä politiikkaa, kunnes v. 1806 yhdessä
Bourbonien vallan kanssa kukistui. Kuoli Pa-
lermossa 12 p. elok. 1811.

Acyklinen (kreik. kielteinen o, ja kyklos =
ympyrä) , köynuöksinen. ks. Kukka.

A. D., lyhennys lat. sanoista a n n o D o-
m i n i = Herran vuonna.

a. d., lyhennys lat. sanoista a d a t o (ks. t.)

Ad (lat.), prep., luo, johonkin; ad (in) ab-
'j u r d u m (lat.) , mahdottomuuteen ; panna a d
acta (lat.), liittää asiakirjoihin.

Adagietto [-dze't-] (it.) , lyhyehkö sävelkap-
pale jokseenkin hitaassa tempossa I. K.

Adagio [adä/dzo] (it.), hitaasti.

Adalbert, pyhä (n. 950-997), Praagin piispa,
vaikutti pakanuuden hävittämiseksi Böömissä.
Alkaessaan lähetystointa pakanallisten preussi-
laisten maassa A. sai surmansa 23 p. huhtik.
997. Hän on saanut kunnianimen „preussiläis-
ten apostoli". J. G.

Adalbert (n. 1000-1072), Hamburg-Bremenin
arkkipiispa. Arkkipiispana v:sta 1045 harrasti
tämä lahjakas, suuria tavoitteleva mies menes-
tyksellä lähetystointa Skandiuaavian maissa,
tahtoi kohottaa Hampurin patriarkanistuimeksi
kaikkia Pohjoismaita varten ja teki Bremenin
huomattavaksi sivistyskeskustaksi (Adam Bri--
menjläinen) . Nuoren keisari Henrik IV :n kas-
vattajana ja neuvonantajana oli hänellä 1060-
luvulla johtava asema Saksan valtakunnassa,
mutta kukistui pian siitä ja sai loppuvuosinaan
kckea monenlaisia onnettomuuksia. J. G.

Adalhard (751-826), Kaarle Suuren serkku,
edisti lähetystyötä saksilaisten keskuudessa ja
perusti Korveyn luostarin Westfaleniin.

Adalia [-dä'-] (muin. Attaleia] , linnoitettu sa-
tamakaupunki Vähän-Aasian etelärannalla, Ko-
nian vilajetissa, n. 25,000 as.

Adalvard. Tällä nimellä mainitaan kaksi
piispaa ja uskousaarnaajaa Ruotsissa kuningas
Stenkilin aikana (1060-luvulla). — 1. A. van-
hemman sanotaan olleen Skaran ensimäisen
piispan ja saarnanneen kristinuskoa Vermlan-
nissa, vieläpä Norjassakin. — 2. A. nuorempi
oli määrätty svealaisten piispaksi ja asettui Sig-
tunaan. Hän näyttää olleen kiivasluontoinen
mies ja mainitaan aikoneen hävittää silloin
vielä suuressa arvossa olleen Upsalan temppelin,
minkä tuuman kuitenkin Stenkil sai ehkäistyksi.
A. rikkoi myöskin Göötanmaalla monta epä-
jumalankuvaa ja kastoi pakanoita. ii. G.

Adam ks. A a t a m i.

Adam Bremeniläinen, keskiaikainen histo-
riankirjoittaja, oli v:sta 1068 tuomiokapitulin
jäsenenä ja koulunjohtajana Bremenissä Hänen
noin 1075 kirjoittamansa Hampurin arkkihiip-

Adam de la Hale — Adansonia

pakunnan historia, nimenomaan sen neljäs kirj.i,
jolla ou nimenä ..Descriptio insularum aqui-
lonis", on varsin tärkeä ollen vanhimpia Poh-
joismaiden oloja koskevia historiallisia lähde-
teoksia ja sisältäen erittäinkin tietoja kristin-
uskon ensimäisestä leviämisestä näille maille.
Tietonsa niistä oli Adam B. enimmäkseen saa-
nut Tanskan kuninkaalta Sven Estridinpojalta,
jonka luona oli käynyt. Suomi esiintyy tässä
teoksessa „Naistenmaan" nimellä, jossa varmaan-
kin piilee muisto kvenein 1. kainulaisten hei-
mosta. K. G.

Adam de la Hale [adä' d' la äl], liikanimeltä
„Kyttyräsi:'lkä'', (n. 1240-87) Arras'u kaupuu-
gi-ssa, ran.sk. runoilija ja säveltäjä. Hänen
sievä paimounäytclmänsä „Jeu de Robin et Ma-
rion" on keskiajalta säilynyt vanhin maallis-
aiheinen draama. Son parhaana viehätyksenä
ovat lukuisat laulukappaleet. Sen lisäksi A. on
kirjoittanut satiirisen kuvauksen kotikaupun-
kinsa oloista „Le jcu d' Adam ou jeu de la feuil-
lee".

Adam [ada'], Adolphe Charles (1803-
5fi), ransk. suosittu oopperasäveltäjä, perusti
Pariisiin oman näyttämön „Th6ätre national".

/. K.

Adam [adä'], J u 1 i e 1 1 e, synt. L a m b e r
(s. 1836), ransk. kirjailijatar. Aloitti 1858 kir-
jalla „Id(5es antiproudhoniennes sur 1'amour, les
femmes et le mariage." On sitten käsitellyt
useissa teoksissaan kirjallisia, historiallisia ja
valtiollisia aiheita sekä julkaissut joukon novel-
Ifja ja romaaneja: „Mon village", .jPaienne"
y. m. Vv. 1879-86 hän julkaisi aikakauslehteä
,.La nouvplle revue", kirjoittaen siihen m. m.
valtiollisia katsauksia. Kirjailija Paul A. (ks.
t.) on häueh poikansa.

Adam /udä'Jl'siu\ (s. 1862), ransk. romaani-
kirjailija. Hänen ensimäistä teostaan „Chair
molle" (1885) syytettiin epäsiveellisyydestä,
mutia oikeudessa kumottiin häntä vastaan nos-
tettu kanne. Myöhemmissä teoksissaan hän
esiintyy mystikkona tai sosialistina. Romaa-
nilla „La force" hän on aloittanut puoleksi his-
toriallisten romaanien sarjan.

Adamaua [-mä'-], muinoin F u m b i n a, maa
Keski-Afrikassa, Sudanin länsi-osassa, Tsad-jär-
vcn eteläpuolella, n. 330,000 km=. Maa, jonka
lävitse Binue-joki virtaa, on viljavaa ylätasan-
koa. Asukkaat ovat pakanallisia neekereitä ja
muhamettilaisia fulbeja. Maa on jaettu Eng-
lannin, Ranskan ja Saksan välillä. Entinen
pääkaupunki Joi a on Englannin alueella.

A. Ii. B.

Adamello [•<:'■], vuoriryhmä Ortler-alppien
itäpuolella. Siihen luetaan myös Presanel-
la-ryhmä (3,564 m).

Adamlitit, yhteinen nimitys useille ensi-
mäisloii vuosisatain ja keskiajan lahkoille. Nii-
den kerrotaan pitäneen yöllisiä kokouksia, joissa
osanottajat, palauttaakseen alkuperäistä viatto-
niuudentilaa, esiintyivät alastomina ja joissa
luirjoiteltiin sukupuolista hurjastelua. J. O.

Adams [lidams], Samuel (1722-1803), poh-
jois-ameriikkal. valtiomies, vaikutti pontevasti
yhdysvaltain vaj.auttamiseksi Englannin val-
lan alta ja oli sittemmin Massachusettsin kuver-
nöörinä. Adamsia on sanottu Ameriikan
t'ato'ksi.

Adam,s [ädsms]. 1. J o h n A. (1735-1826),
Ameriikan Yhdysvaltain toinen presidentti, puo-
lusti useilla kirjoituksilla siirtomaiden oikeuk-
.^ia ja otti osaa itsenäisyysjulistukseen, kävi
lähettiläänä Euroopassa ja valittiin 1789 uuden
liittovaltion ensimäiseksi varapresidtnriksi >fk&
oli 1797-1801 Washingtonin jälkeen sen presi-
denttinä. — 2. JohnQuincyA. (1767-1848),
Yhdysvaltain presidentti, edellisen poika, toimi
lähettiläänä Pietarissa ja Lontoossa, tuli v. 1817
ulkoasiain valtiosihteeriksi ja oli 1825-29 Yhdys-
valtain presidenttinä.

Adams [ädsms], John Couch (1849-92),
engl. tähtitieteilijä, osoitti, että häiriö Uranuk-
.sen radassa oli toisen vielä tuntemattoman pla-
neetin aiheuttama, jonka sittemmin Leverrier
keksi (Neptunus). 1858 A. tuli tähtitieteen pro-
fessoriksi Cambridgeen.

Adams Pike ks. Aatamin huippu.

Adamus Bremensis [-dä'- -me'-] ks. Adam
Bremeniläinen.

Adanson [adäsö], Michel (1727-1806) ransk.
luonnontutkija ja tutkimusretkeilijä, R^aumurin
ja Jussieu"n oppilas. Oleskeli v. 1745 jälkeen 5
vuotta Senegalissa, josta toi muassaan suuren-
moiset kasvi- ja eläintieteelliset kokoelmat. Toi-
mitti siellä myös arvokkaita ilmasto-, tähti- ja
kielitieteellisiä tutkimuksia. Myöhemmin Rans-
kan tiedeakatemian jUsen. Teoksia: ,,Histoire
naturelle du S^nögal" (1757), ,,Faniilles des
plantes" (1763), „Histoire de la botanique ot
pian des familles naturelles des plantes" (1864).
Hänen mukaansa antoi Linnfi apinanleipäpuulle
nimen Adan.ionia.

Adansonia [-ö'-], Malvacew-\\e'\mooa kuuluvia
puita Afrikastn Ainiin. .nsknrista ja Austraa-

.■^ri.

' ■ :^ - ^.

^^-i-i*^

AdansoDia (l-j;it.u.i.

liasta. Tärkein laji A, digitnta, A p i n a n 1 e i-
p ä p u u, b a o b a b, villinä troopillisessa Afri-
kassa, viljeltynä Intiassa ja Etelä-Ameriikaasa.
Ko'okas, 22 m korkea ja maailman ]niksuin puu,
jonka usein onton rungon ympärysmitta voi olla
48 m. Lehvästö hyvin laaja; pitkät lukuisat
haarat laskeutuvat omasta painostaan alaspäin,
niin että puu matkan jiäästä näyttää pieneltä
lehdolta. Muutamia puita Länsi-Afrikassa on
arvioitu 6,000 vuoden vanhoiksi. Puu valkeata,
erinomai.seu pehmeätii. Lehdi't kerrottuja, sormi
lehtisiä; kukat yksinäisiä lehtihangoissa, pitkä
peräisiä, riippuvia, valkeateräisiä. Kurkkumai
sissa pitkistä peristään riippuvissa hedelmissä
150 suurehkoa siementä, kova puumainen kuori,

Adapa — Adelcrantz

mehevä sisus. — Ontossa rungossa asustaa usein
kokonainen neekeriperhe ; kuivattuja ja jauhet-
tuja lehtiä käytetään (1 a 1 o-nimellä) ruuanlait-
toon, hedelmän mehevä malto on terveellistä ra-
vintoa; sekoittamalla poltettujen hedelmänkuo-
rien tuhkaa palmuöljyyn saadaan mainiota
suopaa.

Adapa, mytologinen henkilö, erään nuolen-
pääkirjoitustaulun mukaan, joka kuuluu el-
-Amarna-löytöön (ks. A m a r n a) , ,, alkuihmi-
nen", jumalien leipuri ja juomanlaskija, joka
jumalallisen kateuden vuoksi jäi vaille ikuista
elämää. Adapa-sanasta johtuu ehkä Adam.
(Jensen, „Assyrisch-babylonische Mythen u.
Epen" (1900).] E. T-t.

Adaptatsioni (ransk. adaptation), sovittami-
nen. FyiioL, silmän kyky mukautua näkemään
erivahvassa valossa. • M. 0-B.

Adapteerata (lat. aduytäfre), sovittaa kap-
pale toiseen. — ^Adapteri, osa (esim. koneen) ,
joka voidaan liittää toiseen.

Adaptsioni, mukaantuminen, sellainen elä-
mäntavassa ja ruumiinrakennuksessa tapahtu-
nut muutos, joka tekee elimistön erittäin sove-
liaaksi niihin oloihin, joissa se elää tai on pa-
koitettu elämään. Jokainen elimistö on mitä
erilaisimpien ulkonaisten vaikutuksien alainen
ja nämä synnyttävät vastavaikutuksia elimis-
tössä. Muutoksien tapahtuessa ympäröivissä
oloissa esim. ilmastossa, ravinnossa, kasvis-
tossa, vihollisissa, kasvi- tai eläinlaji säilyy
useimmiten vain, mikäli se kykenee mukaan-
tumaan uusiin oloihin. Mukaantumiskyky
esiintyy yksilöissä esim. siinä, että elin
käyttämisestä voimistuu, käyttämättä jäämi-
sestä heikontuu. Olettaen että yksilöllisessä
elämässä saavutetut ominaisuudet periytyvät
jälkeläisiin voi Lamarckin mukaan selittää
useat tarkoituksenmukaisuudet kasvien ja eläin-
ten rakenteessa tuloksiksi tällaisesta suoranai-
sesta 1. aktuellisesta mukaautumisesta. Toisen
käsityksen mukaan, joka kieltää yksilöllisessä
elämässä saavutettujen ominaisuuksien perin-
nöllisyyden, on tarkoituksenmukainen ruumiin-
rakennuksen ja elämäntavan syntyminen seli-
tettävissä D a r w i n in valikoimisopin avulla
olettamalla että erilaisista synnynnäisistä muun-
noksista vain ne säilyvät, jotka ovat elämän-
suhteisiin soveliaat. K. M. L.

Adar (ass. AddaruJ, babylonialaisen ja juuta-
laisen vuoden kahdestoista kuukausi ; vastaa hel-
mikuuu loppua ja maaliskuun alkua.

Adasev, Aleksei Fedorov (k. 1560),
ven. valtiomies, oli ollut hovivirkamiehenä,
kun hän 1547, Iivana IV:n ryhtyessä 16-vuoti-
sena itse hallitsemaan, pappi Silvesterin kanssa
tuli tsaarin vaikuttavimmaksi neuvonantajaksi.
Heidän onnistuikin ajaksi saada Iivanan huonot
himot tukahutetuiksi ja hänen harrastuksensa
käännetyksi tosi toimintaan alamaisten hyväksi.
Uusi tarkastettu lakikirja, sudebnik, saatiin 1550
aikaan. Idässä voitettiin Kasanin ja Astrakanin
tatarit. Mutta Silvesterin ja A:n asema rupesi
nähtävästi Iivanasta siteeltä tuntumaan. 1560
heidät molemmat äkkiarvaamatta karkoitettiin
ho\ista; A. ensin nimitettiin päälliköksi Liiviin,
mutta pantiin sitten Tartossa vankeuteen, jossa
pian kuoli. K. G.

A dato (lat.), tästä päivästä lähtien; lyh. a. d.
3. Painettu 'V,2 08.

Ad calendas grsecas ks. Calendae.

Adda (lat. AddiiaJ, Pon syrjäjoki, Pohjois-
Italiassa, tulee Ortler-alpeilta, juoksee Como-
järven läpi ja laskee emäjokeensa lähellä Cremo-
uaa ; 400 km pitkä.

Addeerata (lat. addere) , laskea yhteen.

Addenda [-e'-J (lat.) , „lisättäviä".

Addio [adVo] (it), hyvästi!

Addis-Abeba [-e-], huomattavin kaupunki
Seassa, Abessiiniassa, n. 50,000 as. ; n. 3,000 m
yi. merenp. ; vv. 1893-1901 kuningas Menelikin
asuinpaikka.

Addis-Alam, v:sta 1901 Abessiinian hallitsi-
jan asuinpaikka, 00 km länteen Addis-Abebasta.

Addison [eddisan], Joseph (1672-1719),
engl. kirjailija. Herätti ensin huomiota sankari-
runoelmalla „The Campaign", jossa hän ylistää
Marlborough'n voittoa Blenheimin luona, pääsi
sitten korkeihin virkoihin ja kohosi valtiosih-
teeriksi 1717. Hänen murhenäytelmänsä „Cato"
saavutti aikoinaan suuren menestyksen. Mutta
enimmän hän vaikutti Englannin kulttuuriin toi-
mittamalla moraliseeraavia viikkolehtiä „The
Tatler", „The Spectator" ja „The Guardian",
joiden merkitys on ollut suuri koko Euroopan
sanomalehdistön kehityksessä. Hän arvostelee
niissä yhteiskunnallisia oloja ja henkilöitä ter-
veesti, vaikka hieman kuivakiskoisesti, ja hänen
esitystapansa on selkeää ja tasaista.

Addison [eddisanj, Thomas (1793-1860) ,
engl. lääkäri, kuuluisa eräästä taudista (ks.
Addisonin tauti), jonka hän ensimäisenä
selitti, kirjoituksessa v. 1855.

Addisonin tauti, ankaranluontoinen, etu-
päässä veressä ja hermostossa häiriöitä synnyt-
tävä tauti, joka näyttää aiheutuvan lisämunuai-
sissa esiintyvistä sairaloisista ilmiöistä. Tautia
potevan iho muuttuu väriltään likaisen rus-
keaksi ; siitä myöskin nimitys: bromed skin.
vrt. Addison, Thomas. il. 0-B.

Additsioni (lat. addi'tio = lisääminen) , yhteen-
lasku.

Adduktori (lat. addu'ctor = lähentäjä) , lähen-
tUjälihas, joka lähentää esim. sormet toisiinsa
tai vetää esim. jalat tai kädet ruumiin keski-
viivaa kohden. M. 0-B.

A decouvert [a dckuvä'r] (ransk.), peittä-
mättä; paljaan taivaan alla; ilman verukkeita.

Adekvaatti (lat. adaequä'tus = yhtäläiseksi
tehty) , log. = täysin sopiva, vastaava, oikea.
Määritelmä on adekvaatti, kun subjektin ja
predikaatin alat ovat yhtäsuuret.

Adelaide [adaled], Etelä-Austraalian pääkau-
punki, perustettu v. 1836, Torrensjoen varrella,
10 km meren rannasta. Kaupunki on säännöl-
lisesti rakennettu leveine katuineen, suurine au-
keine paikkoineen ja komeine rakennuksineen.
\. 1874 perustettu yliopisto; kirjasto, museo,
taulukokoelma y. m. Anglikaaninen ja rooma-
laiskatolinen arkkipiispa. A. on rautatieyhtey-
dessä Austraalian muitten suurkaupunkien ja
.satamakaupunkinsa Port Adelaiden kans-
sa. 186,066 as. (1903). A. R. B.

Adelcrantz. 1. Göran JosuaeA. (1668-
1739), ruots. arkkitehti, N. Tessin nuoremman
oppilas, tuli tämän jälkeen linnan arkkitehdiksi.
— 2. Karl Fredrik A. (1716-1796), arkki-
tehti, edellisen poika, suoritti loppuun Tukhol-
man kuninkaallisen linnan rakentamisen, rakensi

Adelheid — Adepti

m. m. Aadolf Frcdrikin kirkon ja suunnitteli
Tukholman Norrbron.

Adelheid [u-], Saksan keisarinna, Rudolf II
Uurgundilaisen tytär, meni 14-vuotiaana naimi-
siin Italian Lothar II:n kanssa. Tämän kuoltua
tahtoi Lotharin kilpailija, maakreivi Berengar II
naittaa A:n pojalleen. A. sai turvaa Otto I:ltä,
joka sittemmin nai hänet. Keisarinna A:llä
oli suuri vaikutus Saksan asioiden kulkuun.
Hän kuoli 999 ja julistettiin myöhemmin py-
häksi.

Adelsberg (sloveen. Pösto;'na), kylä Krainissa,
Itävallassa, 60 km lounaseen Laibachista Wien-
Trie.stiii radan varrella. Lähi.';töllä A:n luola,
suuri, 4 km pitkä tippukiviluola, joka on muo-
dostunut neljästä käytävien toisiinsa yhdistä-
mästä osasta. Korkein on 58 m, sen läpi virtaa
Poik-joki. Tämmöiset luolat ovat tavallisia ilmi-
öitä karstiniiURcmissa (ks. t.), missä lähdevesi,

,\*i>'isberg.

joka virtaa kalkkikerrosten läpi, suuren paineen
alaisena absorbeeraa hiilihappoa ja täten liuot-
taa kalkkikiveä. Näin on luolien synty selitet-
tävä, vaikkakin niitten muodostumiseen on
tarvittu vuosituhansia. Luolien seinämät ja
katto ovat täynnä rakoja, joista vesi pääsee tun-
keutumaan sisään, ja kun lämpötila ja paine nyt
tavallisesti on alhaisempi, ei vesi enää voi pitää
kalkkia liuouneena, vaan tämä kiteytyy muodos-
taen kalkkikiveä (tippukiveä). Tämä asettuu
osaksi kattoon muodostaen n. s. stalaktiittejä,
tahi maahan pylvääntapaisesti ; näitä taasen
sanotaan stalangniiteiksi ja ne muodostavat luo-
lissa mitä ihanimpia pylväitä, kiehkuroita, ver-
hontapaisia seinämiä, penkereitä ja kivettyneitä
vesiputouksia. Luolat ovat luonnollisesti aivan
pimeät pienine mataline sisäänkäytävineen ja
sattumalta onkin niitä löydetty. Eläinkunta
niissä on omituinen, on tavattu sokeita mateli-
joita, kuten olmi (Proteus angiiineusj. Nykyään
on Adelsborgin luola Itävallan suosituimpia
matkailijapaikkoja; sinne on hankittu kaiken-
laatuisia mukavuuksia: m. m. sähkövalo, joka
tuhansista lampuista virtaa, valaisten läpikuul-
ta\an kalkkikiven joka lokeron, on muuttanut
pimeän luolan hurmaavaksi satulinnaksi ; sen
lisäksi saa veneellä ja rautatiellä kulkea ihaile-
massa sen omituisuuksia ja kauneuksia.

W. Sm.
Adelskold lädelsöldj, K 1 a s A d o 1 f (s. 1824) ,
ruots. insiuööri, tunnettu rautateiden, siltain ja
satamien rakentaja. Rakentanut m. m. vanhat

puiset maantiesillat Oulunjoen yli, joista toisessa
vielä olevista on yksi 150 jalan ja kaksi 125 ja-
lan jänteistä kaarta. J. C-en.

Adelung /ä-/. 1. Johann Christoph A.
(1732-1806), saks. kielentutkija, synt. Pomme-
rissa, lukion opettaja, myöhemmin ylikirjaston-
hoitaja Dresdenissä. Hänen laaja „kieliopillis-
kriitillinen sanakirjansa yläsaksan murteesta",
y. m. kirjoituksensa ovat terveine kielenpuhdis-
tuspyrkimyksineen paljon vaikuttaneet äidinkie-
lenopetukseen ja etenkin saksan kielen oikein-
kirjoitukseen. Sitävastoin „Mithridates", kirjava
kokoelma kielennäytteitä erilaisista kielistä, on
vähänarvoinen. — 2. Friedrich A. (1768-
1843), ven. oppinut, edellisen veljenpoika, synt.
Stettinissä, muutti Venäjälle, jossa tuli Itämai-
sen opiston johtajaksi ja tiedeakatemian presi-
dentiksi. Hänen teoksistaan, jotka etupäässä
koskevat ulkomaisia lähteitä Venäjän historiaan,
ovat huomattavia esim. „Siegmund Freiherr von
IJtrberstein" (1818) ja „Kritisch-litterari.sche
Cbersicht der Reisenden in Russland bis 1700"
(2 osaa, 1846).

Aden [eidn] engl. kaupunki ja linnoitus Ara-
bian eteläisellä rannikolla, Jemenissä, 180 km
Habel-ilandebin salmesta itäänpäin, sammu-
luitten tulivuorten ympäröimässä laaksossa.
Kaikki laaksossa oleva viljelysmaa on sinne
muualta tuotu. Ilmanala on kuiva ja kuuma,
mutta ei kuitenkaan epäterveellinen. Sataa ta-
vallisesti ainoastaan parina viikkona syys-
kuussa, mutta silloin aivan kuin kaatamalla.
Knglantilai.set ovat rakentaneet suurenmoisia
vesisäiliöitä. Sähkölennätinjohto Eombayhin.
Aoenin satama on erinomainen, riittäen koko-
naisille laivastoille. — Keskiajalla Aden oli
Arabian kaupan keskus sekä Etelä-Aasian ja
Itä-Afrikan luonnontuotteiden ja Euroopan teh-
dastavaroiden varastopaikka. Kun kulkuväylä.
Hyväntoivonniemen ympäritse Intiaan löydet-
tiin, kadotti A. merkityksensä ja v. 1839 se oli
ainoastaan pieni kylä, jolloin se sopimuksen
kautta joutui Englannille. Myöhemmin on Eng-
lanti ostanut pienempiä alueita lisää, joten Ade-
nin pinta-ala nyt on 200 km'. Tähän tulee li-
säksi n. 20,000 km' käsittävä suojelusalue. Ade-
niin kuuluvat myös Perim ja Sokotra saaret
sekä Kuria-Muria saariryhmä. — Aden on
vapaasatama ja hallinnollisesti Bombayn kuver-
nöörin alainen. Tärkein tuoni-tavara on kivi-
hiili, ja vientitavara Arabian kahvi. A. H. Ii.

Adenitis [-»i'-] (kreik. aden - rauhanen) ,
lymfa- eli imurnuhasten tulehdus.

Adenoidiset veg:etatsionit, kasvannaisenta-
paisia muodostumia nenä- ja nieluontelojen lima-
kalvossa, il. O-B.

Adenoma /-ö'-/ (kreik. ade'n = rauhan.>n) ,
rauhaskasvannainen. — Adenoskleroosi,
imurauhasten kovettuminen, kuppataudin tuot-
tama ilmiö.

Adenopatia (kreik. ade'n = rauhanen, ja pa-
^/iciH = kärsiä), sairaus rauhasissa. .V. 0-B.

Adeps (lat.), rasva; a. lanse, lanoliini; a.
pctrolei, vaseliini ; a. suilla 1. suillus, sianrasva,
ihra.

Adepti (lat.), „se joka on saavuttanut", niin
keskiajalla nimitettiin alkemistejä, jotka uskoi-
vat löytiineensä viisnudenkiven : siitä vaikean
taidon tai tieteen oppilas, opiskelija.

Adessiivi — Adjuvantia

Adessiivi (lat. odessi' ijus = luona-olon sija),
eiäs länsisuomalaisten kielten, suomessa -lla-,
-Zfö-päätteisenä esiintyvä, nimisauain sijamuoto;
ulko-olento (vanh. nimitys : sivunto) ; ks. U 1-
koiset paikallissijat. A. K.

A deux /o dö'] (ransk.), kahden kesken.

Adhemar [-demä'-] 1. A d 6 m a r, Puy'n piispa.
A. oli ensimäinen, joka Clermontin kirkollisko-
kouksessa 1095 kiinnitti pukuunsa punaisen ris-
tin osoitukseksi aikeestansa ottaa osaa ristiret-
keen. A. kuoli 1098, heti Antiokian valloituksen
jälkeen.

Adhesioni (lat. ad/ite/eVe = riippua kiinni).
1. fys., pintaveto, voima, millä yhteensattuneet
kappaleet tarttuvat toisiinsa (liimaaminen, kit-
taaminen, vesipisarain tarttuminen ikkunaruu-
tuun, kahden lasilevyn tarttuminen toisiinsa j.
n. e.). — Adhesionipaine 1. tartunta-
paine, se osa veturin painosta, joka kohdistuu
liikepyöriin.

2. Lakit., selitys, jonka kautta kolmas valtio
nimenomaan hyväksyy määrätyt kohdat toisten
valtioiden välillä tehdystä sopimuksesta.

O. K:nen.

Adhesionirata, rautatie, jossa junien liikunta
perustuu kiskojen ja pyörien väliseen kitkaan,
siis tavallinen tasangon rautatie. Vuoristora-
doilla täytyy käyttää hammasrattaita, y. m.
keinoja.

Ad h.oc (lat.), tätä (erityistä tehtävää)
varten.

Ad hominem (lat.), selittää asia toisen hen-
kilön käsityskyvyn mukaan; mieskohtaisesta
vrt. Argumentti.

Adiabaattiuen (kreik. adiabato's = läpäise-
mätön). A. lämmön muutos tapahtuu, kun ilma
puristuu kokoon (kuumenee) tai laajenee (jääh-
tyy), ilman että lämpöä johtuu tai poistuu, vrt.
Pneumaattiset tulukset.

Adiafora [-dia'-] (kreik. kielteinen a,ja dia'pho-
ros - erilainen), yhdentekevät asiat ja toimituk-
set, jotka ilman vaaraa voidaan jättää tai suorit-
taa. — Adiaforistinen riita sai alkunsa
Schmalkaldeuin sodan aikana, kun keisari evan-
kelisten jouduttua tappiolle v. 1548 vaati heitä
noudattamaan katolisia kirkonmenoja. Witten-
hergiläiset jumaluusoppineet laativat silloin
Melanchthonin johdolla n. s. L e i p z i g i n i n-
t e r i m i n, jossa useat katoliset kirkonmenot
julistettiin yhdentekeviksi (adiaphora), joita
evankelinenkin saattoi rauhan vuoksi noudat-
taa. Toiset jumaluusoppineet, johtajana kiivas
Flacius, pitivät tällaista myöntyväisyyttä moi-
tittavana tinkimisenä, jota ankarasti oli vas-
tustettava. Augsburgin uskonrauhan jälkeen
V. 1555 tämä riitakysymys menetti merki-
tyksensä. — Toinen adiaforistinen riita syntyi
jiietismin aikana. Tämän suunnan jumaluus-
oppineet pitivät maallisia huvituksia, varsinkin
teatteria ja tanssia syntinä, jota vastoin puhdas-
oppisuuden edustajat selittivät huvituksien ole-
van yhdentekeviä. [art. Adiafora, Real-
eueyklopädie fur protest. Theologie und Kirche
3:s pain.] E. K-a.

Adiantum [-a' n-], Polypodiacece-heimoon kuu-
luva saniaissuku, jonka lajit kasvavat maassa
tahi vuorien raoissa tai penkereillä kuuman vyö-
hykkeen kosteissa metsäseuduissa. — Lehdet si-
rosti jakaantuneet pieniin vastapuikeihin leh-

dykköihin, joiden taaskäänteisten reunojen alla
itiöpesäkeryhmät ovat ; niiden ruodit ja keski-
suonet kiiltävän mustia. — Meillä huonekasvina
yleisesti viljelty A. Capillus Veneris, Venuk-
sen hiukset, on kotoisin Välimeren maista,
mutta kasvaa villinä vielä Neuchätel'in järven
rannoilla Sveitsissä ja Wight-saarella Englannin
lounaisrannikolla. — Juurakoista valmistettua
rohdosta, syrujius capilli veneris'tä, on käy-
tetty lääkkeenä keuhkokatarreja vastaan.

Adiatermaani (kreik. kielteinen a, ja diather-
ma'inevn = läpeensä lämmittää) , lämpösäteitä lä-
päisemätön.

Adieu [adjo'] (ransk. ö = -lie ja X)ieM = Ju-
mala), herran haltuun, hyvästi!

Adige [adi'dzej, joki, joka lähtee Rhetian al-
peilta Tirolissa Etsch nimisenä, juoksee Mera-
nin eteläpuolitse, Trientin ohi Italiaan ja sitten
Veronan sivutse Adrian mereen ; sen pituus on
400 km, purjehdittava Brenneristä tulevan
syrjäjoen Eisackin yhtymäkohdalta alkaen, yh-
teydessä Pon kanssa kahdella kanavalla. A:n
laakso on ollut erittäin tärkeä kulkuväylä.

Adils, Ynglinga-sukuun kuuluva svealaisten
kuningas, tunnettu tarinassa riidastaan Tans-
kan kuninkaan Rolf Kraken kanssa; maini-
taan kuolleen siten, että eräässä uhrijuhlassa
kaatui hevosenselästä ja siten sai surmansa.
Lienee ollut historiallinen henkilö, siitä päät-
täen, että hän mainitaan myöskin Be.owulf-
runossa, ja elänyt 6:nnella vuosisadalla. E. G.

Ad (In) infinitum [Infinl'-] (lat.), loppumat-
tomiin.

Ad interim (lat.), väliaikaisesti.

Adipoosi (lat. adeps = rasva) , rasvakudosten
liikakasvaminen.

Adirondack [ädai'3ndäkj, ylänköseutu kau-
niine metsineen, järvineen ja vuorineen New-
York-valtion pohjoisosassa. A. R. B.

A discretion [-kresiö'] (ransk.), mielen mu-
kaan, ehdoin tahdoin.

adj. lyhennys sanasta adjektiivi.

Adjektiivi (lat. nömen adjectVvum; adjectV-
i'«s = lisättävissä oleva), laatusana, on sellainen
nomini (ks. t.) , joka nimittää mimmoinen jokin
on; se voi joko välittömästi liittyä määrättä-
väänsä substantiiviin (hyvä hevonen, attribuutti,
ks. t.), tai merkitykseltään vaillinaisen verbin
välityksellä omistua subjektille (hevonen oi>
hyvä, predikaatintäyte; ks. t.). A. K.

Adjektiiviset värit ks. Värjäys.

Adjoint fadzue'] (ransk.), apulainen.

Adjudikatsioni (lat. adjudicä'tiö} , omaksi
tuomitseminen, jakotuoraio; tuomarin jakoa tar-
koittavassa oikeudenkäynnissä antama määräys
siitä, kenen omaisuuteen esine on kuuluva, ja
sellaisena omistusoikeuden saantoperuste.

O. K:nen.

Adjungeerata (lat adjVnjere = yhdistää),
kutsua lisäjäseneksi, ottaa apujäseneksi (ks.
Ij i s ä j ä s e n.).

Adjunkti (vrt. Adjungeerata), apulai-
nen. — Adjunktuuri, apulaisen virka.

Adjuratsioni (lat. adjurä'tiö) , vannottaminen.

Adjutantti ks. A j u t a n 1 1 i.

Adjutor /-m'-/ (lat.) , apulainen.

Adjuvantia [-va'-] (lat. adjuvä're = auttaa)',
lääkeaineet, joita lisätään toiseen lääkeaiaee-
seen vahvistamaan tämän vaikutusta.

Adler— Adlercreutz

Adler [ä-], Georg (1863-1908), saks. kansan-
taloustieteilijä, 1900 professoriksi Kieliin, suo-
rittanut useita arvokkaita tutkimuksia sosialis-
min ja sosiaalisten liikkeiden historian valaise-
miseksi. Uänen pääteoksensa on ,,Die Geschichte
des Sozialismus uud Kommunismus", josta vain
ensiraäinen nidos (1899) on ilmestynyt. A. toi-
mitti myös kokoelmaa „Hauptwerke des Sozia-
lismus und der Sozialpolitik". Suomeksi on il-
mestynyt: ..Yhteiskunnallinen kysymys" (1905).

(J. F.)
Adler [ä'-], Victor (s. 1852), itäv. sosiaali-
demokraattisen puolueen johtomiehiä. A. hyl-
käsi lääketieteelliset opintonsa ja ryhtyi toimit-
tamaan Wienissä perustamaansa sosiaalidemo-
kraattista sanomalehteä „Arbeiterzeitung".

Adlerberg [ä-], alkup. ruots. suku, lähtöisin
Upsalan arkkipiispasta Olof Svebiliukses-
t a, jonka pojat 1684 aateloitiin A:n nimisinä.
S:n pojanpoika Erik muutti Vironmaalle, tullen
suvun venäläisen haaran kantaisäksi.

I.Vladimir Fedorovits (1793-1884) A.,
kreivi, kenraali, ministeri, Erik A:n pojanpoika,
synt. Viipurissa. Otti osaa 1812-14 vuosien so-
tiin. Tuli 1817 suuriruhtinas, sittemmin keisari
Nikolain ajutantiksi ja pian läheiseksi uskotuksi.
Oli 1842-57 postilaitoksen päällikkönä ja 1852-
72 keisarin, hovin ja keisarill. omaisuuksien
ministerinä; nimitettiin 1843 jalkaväen kenraa-
liksi ja korotettiin 1847 kreiviksi. Valtiollisiin
asioihin A. ei paljoa vaikuttanut, vaan käytet-
tiin häntä etupäässä keisarill. perheen yksityis-
asioissa; keisarillisten läheisenä ystävänä hän
pysyi Aleksanteri II:kin aikana, vaikkei hyväk-
.synytkäiin tämän uudistuspuuhia. — 2. Niko-
lai A. (1819-92), kreivi, kenraali. Suomen ken-
raalikuvernööri, e-
dellisen poika, kuoli
jouluk. 25 p. 1892.
Siirtyi luteril. kir-
kosta kreikk.-kato-
liseen. Käytyään
läpi keisarill. paa-
sikoiilun hän 1837
tuli Preobrazen-
skin kaartinryk-
meutin vänrikiksi.
Otti 1841 ja 1844
osaa taisteluihin
Kaukaasian vuoris-
tolaisia vastaan ja
1849 Unkarin sota-
retkeen. Palveli
Nikolai .\dlerberg. sitten Tonavan ar-

meijassa ja Kri-
missä. Tuli 1857 kenraaliajutantiksi. Naut-
tien Aleksanteri II:n suurta luottamusta A.
t-oukok. 1 p. 1866 nimitettiin Suomen kenraali-
kuvernööriksi. Alussa hän ei näkynyt täysin
käsittävän Suomen oloja, mutta myöhemmin hän
oli avullisena useiden tärkeiden uudistusten toi-
meenpanemisessa. M. m. on osaksi hänen vaiku-
tustaan kiittäminen siitä, että Suomi 1878 sai
oman sotalaitoksen. Oli sairauden vuoksi pitem-
män aikaa useita eriä virkavapaana. A., joka
1870 oli tullut jalkaväen kenraaliksi, sai Alek-
santeri II:n kuoltua 1881 eron viroistaan. Elä-
mänsä loppupuolen hän oleskeli Munchenissä.
Palestiin.nan tekemällään retkellä saamiaan vai-

kutelmia hän kuvaili teoksessa „En orient. Im-
pressions et reminiscenees" (1867). K. B:dt.

Adlerbeth [ä-], 1. Gudmund Jöran A.
(1751-1818), ruots. kirjailija, kustavilainen aka-
deemikko, tunnettu varsinkin roomalaisten ru-
noilijain Horatiuksen, Vergiliuksen ja Ovidiuk-
sen taitavana ruotsintajana. Kirjoitti myös
teatterikappaleita (ooppera „Cora och Alonzo" ja
murhenäytelmä „Ingiald Illräda") ja jätti jäl-
keensä tärkeitä historiallisia muistiinpanoja.
Kallistui loppuiällään vapaampaan suuntaan
uiinhyvin runoudessa kuin politiikassa. — 2.
Jakob A. (1785-1844), ruots. muinaistutkija,
edellisen poika, „göötiläisen koulun" perustaja
ja sen monivuotinen sihteeri. Julkaisi m. m.
Eddan ja „VauluDdars saga"n.

Adlercreutz-s u k u polveutuu Tuomas Eeri-
kiup. T e u t e r s t r ö m i s t ä, joka oli kotoisin
Teutarin talosta Lohjalta ja Kaarle XI :n ai-
kana palveli reduktsioni-virastossa. jolloin osta-
malla tiesi hankkia itsellensä suuren maaomai-
suuden ja 1701 aateloitiin nimellä Adlercreutz;
k. 1710. — 1. Henrik Tuomas A. (1732-
1801), edellämainitun pojanpoika, antautui nuo-
rempana virkatoimissa oltuansa maanviljelijäksi
omistamillaan Boen, Sjuudbyn y. m. tiloilla.
Otti osaa pariin vapaudeuajan valtiopäiviin ja
on jättänyt jälkeensä tekemiänsä muistiin-
panoja aikansa tapauksista, antoi Porthanille
tietoja Suomen maantieteestä y. m. — „Histo-
riskt-politiska anteekningar af H. T. Adler-
creutz 1743-1796", Hels. 1888.

2. Kaarle Juhana A. (1757-1815), sota-
päällikkö, syntyi Kiialan kartanossa lähellä Por-
voota 27 p. huhtik.
1757. Ajan tavan
mukaan jo lapsena
sotapalvelukseen ru-
vettuansa, hän otti
1788-90 Savon prikaa-
tissa osaa Venäjän
sotaan, kunnostau-
tuen erittäinkin Por-
rassalmen ja Pirtti
mäen taisteluissa. Ni
miteltiin 1792 evers
tiluutnantiksi, 179(1
everstiksi ja 1804
päälliköksi vastapes-
tatuUe uudelle ryk
mentille, joka sai hä-
nen nimensä. 1808
vuoden sodan syt-
tyessä A. nimitet-
tiin toisen prikaatin päälliköksi, jona otti
osaa pääarmeijan i)eräytymisretkeen Pohjan-
maalle. Armeijan yliajutantin kreivi Löven-
hjelmin jouduttua vangiksi 16 p. hulitik. mää-
rättiin A. hänen sijaansa ja tuli näin Klinga-
porin, lähimmäksi mieheksi. Jo kaksi päivää
sen jälkeen hän Siikajoella asettui vastarintaan
piiälletunkevia venäläisiä vastaan ja sai heistä
voiton, jota sitten seurasi toinen Revonlahdella.
Joksikin aikaa sota nyt sai toisen muodon: pe-
räytymisretki muuttr.i voittoretkeksi. A :n an-
sioksi ovat nimenomaan luettavat Lapuan ja
Alavuden kauniit päivät 14 p. heinäk. ja 17 p.
elok. Mutta venäläisten ylivoimaa vastaan, jota
johti heidän uusi päällikkönsä Kamenski, A. ei

lv. J. Adiercreinz.

Adler-Salvius—Adonai

voinut pitää puoliansa. Kuonan ja Salmen luoua
1 ja 2 p. syysk. hän kyllä urhoollisesti torjui
vihollisen hyökkäykset, mutta katsoi kuitenkin
olevaa pakon vetäytyä pohjoiseen, ottamatta tar-
peeksi selvää venäläisten hankkeista, jotka hekin
jo olivat peräytymismatkalla. Oravaisten luona
14 p. syysk. A. jälleen uljuudella taisteli ja oli
jo saavuttamaisillaan voiton, kun avuksi tulleet
uudet vihollisjoukot muuttivat voiton tappioksi.
Tämä taistelu ratkaisi Suomen armeijan kohta-
lon ; sen täytyi nyt, vastarintaan enää kykene-
mättä, jatkaa peräytymistään pitkin Pohjan-
maan rannikkoa sekä Lohtajan ja Olkijoen ase-
levoissa jättää koko Suomi Kaakamajokeen asti
vihollisen valtaan. A. sai nyt luvan erota ar-
meijasta ja mennä Tukholmaan. Sotapäällik-
könä A. oli urhoollinen, velvollisuutensa täyt-
tävä ja toimikykyinen, mutta sitä laajanäköistä
johtajan silmää, jota suuri sotapäällikkö tarvit-
see, hänellä ei näy olleen ; hänen urhoollisuu-
tensa joskus myöskin houkutti hänet liian pit-
källe, varomattomuuteen. Kaikissa tapauksissa
hän on 1808-09 vuosien sodan ajalta kunniakas
esimerkki meidän sotureistamme. — A:n tultua
Tukholmaan kääntyivät silmät häneen, kun sala-
liittolaiset etsivät johtajaa Kustaa IV Aadol-
fin vallan kukistamiseksi. Ensin epäröityänsä
liittyi A. heihin ja oli johtajana kuninkaan van-
gitsemisessa 13 p. maalisk. 1809. Valtioneuvok-
sena A. sai sijansa uudessa hallituksessa. Esi-
kuntapäällikkönä oli hän 1812-14 mukana liitto-
laisten pohjois-arraeijassa sodassa Napoleonia
vastaan sekä ruotsalaisten sotaretkellä Norjaan,
mutta kun hänen ja perintöprinssi Kaarle Ju-
hanan väli kylmeni, pyysi ja sai hän viimemai-
nittuna vuonna eron. Tunnustukseksi Suomen
sodassa osoitetusta urhoollisuudesta olivat sää-
dyt hänelle antaneet Leekön kuninkaankartanon,
jonka hän nimitti Siikajoeksi ; 1814 korotettiin
hänet kreiviksi. Kuoli 21 p. elok. 1815. K. G.

Adler-Salvius [ud-], Jchan (1590-1652),
ruots. valtiomies. Aatelittomista vanhemmista
syntyneenä Salvius pääsi harjoitettuansa opin-
toja koti- ja ulkomaalla asessoriksi Svean hovi-
oikeuteen, jommoisena hän kyvyllään herätti
Kustaa Aadolfin huomiota, ja tuli sen jälkeen
kä3'tetyksi valtiollisissa toimissa. Tämän luotta-
muksen hän säilytti holhoojahallituksen ja Kris-
tiinan aikana ja sai tärkeimmän tehtävänsä, kun
hänet v. 1638 määrättiin Ruotsin lähettilääksi
Hampuriin ottamaan osaa aloitettaviin rauhan-
sovitteluihin. Ruotsin edustajana hän siten oli
mukana Westfalin rauhanteossa 1648. Ansiois-
taan hän nyt nimitettiin valtaneuvokseksi ja
pääsi kuningatar Kristiinan suureen suosioon,
mutta kuoli odottamatta eräällä matkalla Lyy-
pekkiin. K. G.

Adlersparre [äd-J. 1. Georg A. (1760-
1835), ruots. soturi, valtiomies, syntyi Jämtlan-
nissa 28 p. maalisk. 1760, rupesi aikaisin sota-
palvelukseen ja otti osaa Suomen sotaan 1788-90,
jossa joutui vangiksi. 1808 hän palveli n. s. län-
tisessä armeijassa (Vermlannissa), ja asettui
siellä johtajaksi, kun tämä maaliskuun alussa
nousi kapinaan Kustaa IV Aadolfia vastaan. Hän
lähti nyt joukkoineen liikkeelle Tukholmaa kohti,
n;utta täällä oli Adlercreutz jo ennen hänen tulo-
ansa suorittanut vallankumouksen ja vanginnut
kuninkaan. Vastoin Kaarle herttuan käskyä jat-

koi kuitenkin A. marssiansa ja tuli 22 p. maa-
lisk. perille. A. tuli nyt valtioneuvokseksi ja
yliajutantiksi sekä sai ratkaisevan vaikutuksen
asiain kulkuun. Erittäinkin hän vaikutti siihen,
eftä vastoin kustavilaisen puolueen tahtoa Au-
gustenburgin herttua Kristian August valittiin
kruununprinssiksi. Jo 1810 hän kuitenkin syn-
tyneen erimielisyyden takia otti eron valtioneu-
vostosta, tullen Skaraborgin läänin maaherraksi,
jona oli vuoteen 1824. Vapaaherraksi ja krei-
viksi korotettuna kuoli hän 23 p. syysk. 1835. —
2. Karin Sophie A. (1823-95), kirjailijatar,
naisasian edistäjä, synt. Leijonhufvud,
meni naimisiin 1869 kommendööri Aksel A:n
kanssa, ja tuli leskeksi 1879. A'. 1859 hän yh-
dessä rouva Olivecronan kanssa perusti ansiok-
kaan aikakauskirjan „Tidskrift för hemmet",
jossa samoin kuin muuallakin maltillisesti mutta
tarmolla vaikutti naisen kohottamiseksi aatteel-
lisessa ja yhteiskunnallisessa suhteessa (kirjai-
lijanimi E s se Id e). Paljon rouva A. myöskin
teki työtä vähävaraisten naisten tilan paranta-
miseksi, sekä useissa yhdistyksissä, kuten Käsi-
lyön ystävissä ja Fredrika Bremer-liitossa,
jonka alkuunpanijana hän oli (1884). Fredrika
Bremeristä on hän myöskin kirjoittanut laajan
elämäkerran. A'. G.

Ad libitum (lat.), mielen mukaan.

Ad (In) majorem Dei gloriam [-jö'- glö-J
(lat.), ,, Jumalan suuremmaksi kunniaksi", jesu-
iiltain tunnuslause; käytetään usein ivallisessa
merkityksessä.

Ad mandatum [-dä'-J (lat.) , käskyn mukaan.

Ad manus [-u-J (lat.), käteen.

Admetos [-me'-], kreik. taruhenkilö. Tär-
keimmät tarupiirteet: 1) Apollon-jumala on
erään tekemänsä surmatyön sovitukseksi tuo-
mittu palvelemaan maan päällä orjana ja on sen-
tähden jonkun aikaa oikeamielisen Admetoksen
palveluksessa karjapaimenena. — 2) Admetok-
sen kuolinpäivä lähenee. Mutta Apollon on saa-
nut Moirat (kohtalottaret) siihen suostumaan,
että A. saa jäädä eloon, jos joku muu menee kuo-
lemaan hänen asemestaan. Silloin hänen nuori
puolisonsa Alkestis antautuu vapaaehtoisesti
kuoleman valtaan. A. on pelastettu, mutta
suree katkerasti jaloa vaimoaan, kunnes mana-
lan vallat päästävät tämän taas elävänä ylös
maan päälle. O. E. T.

Administratsioni (lat. administrä're = hallita
<; TOtni's(er = palvelija), hallinto, esim. maan si-
viilihallinto, jonkun omaisuuden oleminen toisen
tai toisten hallinnan alaisena. — Administ-
ratiivinen, hallinnollinen. — Administ-
r e e r a t a, hallita, hoitaa.

Admitteerata (lat. admi'ttere) , päästää, esim.
Herran Ehtoolliselle. — Admittitur, pääste-
tään (todistuksissa).

Admonitsioni (lat. ad = luo, ja mone're = muis-
tuttaa), muistutus, kehotus, varoitus.

Ad notam [nö'-J (lat.) , „muistiin pantavaksi."

Adnotanda [•a'n-J, muistiinpantavaa.

Ad oculos [-ös] (lat.), silmien edessä.

Adolf (msaks. Ataulf, „suvuu susi") , miehen
nimi. ks. myös Aadolf.

Adonai [-na'-] (hebr.), „minun herrani". Van-
hassa Testamentissa usein käytetty Jumalan
nimitys, sekä Jumalalle että Jumalasta puhut-
taessa. Juutalaiset lukevat tämän nimityksen

Adonis— Adrianmeri

kaikkialla raamatussaan Jahve-nimen sijasta,
jota pitävät liian pyhänä lausuttavaksi. Ar. B.

Adonis [-Ö-], kreikkalaisten uskonnossa luon-
non vuosittaista elpymistä ja lakastumista olen-
nciva haltija. Ilänet ajateltiin ihanaksi mutta
aikaisin surmansa saaneeksi nuorukaiseksi, jota
lemmenjumalatar Aphrodite hehkuvasti rakasti
ja kiihkeästi suri. Tavallisimman tarun mu-
kaan hänet surmasi metsästyksessä kauhea
metsäkarju. Kuoltuaan hän oli osan vuotta
manalassa vainajain kuningattaren vallassa, toi-
sen osan hän sai taas elää Aphroditen luona. —
Hänen juhlansa olivat pääasiallisesti surujuhlia,
joissa naiset kiihkein menoin hänen aikaista
kuolemataan itkivät. Hänen vertauskuvinaan
olivat ruukkuihin kylvetyt, nopeasti versovat ja
pian lakastuvat yrtit („Adoniin yrttitarhat").
— Ou arveltu Adoniin palveluksen olevan seemi-
läistä alkuperää; vrt. m. m. raamatussa (Hesek.
t>i,) mainittua Tammuzin itkemistä. Myöskin
Adonis nimeä on verrattu hebr. a(io?j-sauaan
(herra). KuvannoUisesti A.-nimeä käytetään
kauniin nuorukaisen, naisten hurmaajan merki-
t3'ksessä. O. E. T.

Adonis [-0'-], kasvisuku Ranunculace<B-h.ei-
mossa. Pohj. lauhk. vyöhykkeen yrttejä, joilla
on hienojakoiset lehdet, heleäuväriset yksinäiset
kukat, ja kovat teräväpäiset pähkylät. — Meillä
muutamia lajeja viljeltyinä. A. vernalis, kukat
aikaisia, isoja, keltaisia; A. ositivalis, kukat tuli-
punaisia; A. autumnalis („poika luonnonhel-
massa"), kukat tummanpunaisia.

Adopteerata (lat. adoptä're) , ottaa omakseen,
omistaa; ottaa oraaksi (omalle sukunimelleen)
lapseksi.

Adoptianismi (vrt. Adopteerata), sel-
lainen kristologinen käsitys, että Kristus juma-
lallisen luontonsa puolesta on Jumalan poika sa-
ne n varsinaisessa mielessä, mutta ihmisenä Ju-
malan „ottopoika". Sen esittivät 8:nnen vuosi-
sadar. lopulla Toledon arkkipiispa Elipandus ja
Urgellisin piispa Feli,\. 8itä vastustivat useat
teologit Kaarle suuren valtakunnassa, m. m.
Alkuin, ja se hyljättiin Frankfurtin (794) ja
Kooman (799) synodeissa. J. G.

Adoraalinen (lat. ad = -He, ja ös = suu), cluint.,
lähellä suuta oleva.

Adoratööri (ransk. adorateur) , ihailija (eten-
kin naisen).

Adour [adiVr], joki Etelä-Ranskassa, saa al-
kunsa Pyreneiltä ja laskee Biskayan lahteen. 335
km pitkä, joista 127 purjehdittavaa. Useita
lisujokia.

Adoxa moschatellina [-do'ksa -i'-], t e s-
m a n y r 1 1 i, pieni hento vaalea lehtokasvi.
Juurakko suomuinen. Lehdet toi.skertaan sormi-
lehtisiä, kiiltäviä. Pienet vihertävät kukat my-
keröniäisessä viuhkossa varren latvassa, heikosti
rayskinhajuisia. Muodostaa yksin AdoxacecB-
heimon.

Ad perpetuam memoriam [-pe't- -o'-/ (lat.),
ikuiseksi muistoksi.

Ad pias causas 1. ad pioe usus (lat.) ,
hurskaisiin, s. o. hyväntekeväisiin tarkoituksiin;
käytetään testamenteista ja lahjoista kirkoille,
kouluille, köyhille j. n. e.

Ad protocollum [■ko'l-J (lat.), pöytäkirjaan.

Adrammelekh [mc'-], raamatun (2 Kun. k.
17„) iimkann jumala, jolU Babylonian sefarvai-

milaiset polttivat lapsensa. Nimi on raamatussa
luultavasti turmeltunut. E. T-t.

Adrasteia l-ra'&-J, alkuaan vähä-aasialainen
jumalatar, luultava.sti Kybelen 1. Aiti-juraalat-
taren toisintoja. Kreikkalaisten selityksen mu-
kaan Adrasteia-nimi = välttämätön, se
jota ei voi päästä pakoon. Tämän
mukaan Adrasteiaa pidettiin oikeuden ja var-
sinkin rangaistuksen jumalattarena. Hänet se-
koitettiin sentähden usein Nemesis-jumalattaren
kanssa. O. E. T.

Adrastos [-ra's-], alkuaan luultavasti kreik-
kalainen jumala-olento, jota Sikyouissa palvel-
tiin koorilauluilla ja -tansseilla. Tarustossa hän
kuitenkin esiintyy ihmisenä, Argoksen kunin-
kaana. Hän on ottanut turviinsa ja vävykseen
Polyneikeen, Thcbain entisen hallitsijan Oidi-
puksen pojan, jonka hänen veljensä Eteokles oli
Thebaista karkoittanut. Auttaakseen Polynei-
kesta pääsemään takaisin oikeuksiinsa A. kokosi
suuren sotajoukon, jota hän itse ynnä Polyneikes
ja 6 muuta ruhtinasta johti („7 Thebaita vas-
taan") ; näistä vain A. jäi eloon. 10 vuotta
n^yöhemmin A. kaatuneiden sankarien poikien
(epigonien) a\ ulia valloitti Thebain. O. E. T.

Ad referendum [-ren-] (lat.) ks. R e f e r e n-
d u m.

Ad rem (lat.), asiaan.

Adrenaliini (lat. ad = luo, ja re?i = munuai-
nen) , liikamunuaisissa (ks. t.) oleva
aine, jota käytetään verisuonia supistavana lääk-
keenä. M. OB.

Adressaatti (vrt. Adressi), kirjeen vas-
taanottaja, kirjeensaaja. — Adressantti,
kirjeen lähettäjä.

Adresseerata ^vrt. Adressi), osoittaa, va-
rustaa osoitteella. — Adresseerautua,
kääntyä puhuessaan jonkun puoleen.

Adressi (ransk. adresse). 1. Osoite, tiedon-
anto henkilön olin- tai asuinpaikasta j. n. e. ;
osoite kirjeissä ja lähetyksissä. — 2. Viralli-
.srsti tai juhlallisesti julkituotavien toivomusten
tai tunteiden kirjallinen esitys. (Esim. Euroop-
palainen a. ja Kansalaisadressi).

Adressikalenteri, osoitekalenteri.

Adria, kaupunki Italiassa Rovigon maakun-
nassa, Biancon kanavan varrella 15,678 as.
(1901). Kaunis tuomiokirkko. Käy kauppaa
kaloilla, viljalla, karjalla ja hevosilla. Oli mui-
noin A:n meren rannalla, mutta on nyt maan
nousennan ja Pon deltan kasvamisen vuoksi 22
km päässä merestä.

Adrianmeri, Välimeren lahti, joka luoteiseen
ilmansuuntaan tunkeutuu Italian ja Balkanin
niemimaiden väliin. Sen yhdistää Joonianme-
reen Otranton salmi (80 km leveä). Sen pituus
on noin 730 km, leveys n. 120-180 km ja pinta-
ala n. 130,000 km'. Itäinen ja läntinen ran-
uikko ovat hyvin erilaiset. Läntinen on eheä,
matala ja saareton sekä yleensä vailla hyviä
satamia: poikkeuksia ovat Venetsian, Anconan
ja Brindisin satamat. Itäisellä rannikolla, joka
on kallioinen ja jyrkkä, on runsas saaristo
ja paljon lahtia, joista monet muodostavat hyviä
satamia, kuten Triest, Fiume, Pola, Cattaro,
Zara y. m. Huomattavimmat Adrianmereen
pi.stävät niemimaat ovat länsirannikolla se
niemi, jonka muodostaa Monte Gargauo, ja Pon
.vliä laajeneva deltamaa, ja koillisessa Istrian

Adr^anopoli — Adynatnia

niemimaa, Triestin ja Quarneron lahtien ympä-
röimänä. Syvyys vaihtelee suuresti ; pohjois-
osissa on se ainoastaan n. 200 m, etelämpänä
suurempi. Syvin kohta on Brindisin ja Cattaron
välillä (1,590 m). Veden suolanpitoisuus on suuri,
.3,30-3,85 <Jo. Adrianmeren pinta on 0,5 m alem-
pana Itämeren pintaa. Tämä aiheutuu toden-
näköisesti suuresta haihtumisesta, vähäisestä sa-
teesta ja vähäisistä lisävesistä, sillä paitsi Pota
ja Adigea laskee A:een ainoastaan vähäpätöisiä
jokia. • — Adrianmeri oli jo muinaisajan kan-
soilla pahassa maineessa myrskyjensä vuoksi ;
erityisesti peljätty on raivoisa koillistuuli
„bora". " A. R. B.

Adrianopoli (turk. E d i r n e) . 1. Turkin vila-
jetti, 38,400 km% 1,028,200 as., '/s muhametti-
laisia. — Vilajetin pääkaupunki Maritsan var-
rella, 81,000 as. Traakian tärkein kauppakau-
punki. Matto-, sahviaani- ja ruusuöljytehtaita.
A:n rakensi Rooman keisari Hadrianus, josta
myös sen nimi. Oli osmannilaisten sulttaanien
asuinpaikkana n. 100 vuotta ennen Konstanti-
nopolin valloitusta v. 1453. Sen vuoksi siellä
onkin monta komeaa rakennusta. Adrianopolin
rauhassa v. 1829 Turkki tunnusti Kreikan itse-
näiseksi. A. R. B.

Adrianopolinpunainen ks. Turkinpunai-
nen.

Adscriptus giebae /-i'- gle-] (lat.), „turpee-
seen kiinnitetty", maaorja.

Adsorptsioni (lat. ad = luo, ja sorbe're = imeä) ,
jähmeiden kappaleiden kyky pinnalleen tiivistää
neste- tai kaasumaisia aineita. A. johtuu jäh-
meiden kappaleiden pintaenergiasta ja on siis
suuri silloin kuin kappaleen pinta on suuri, niin-
kuin pulverimaisilla ja huokoisilla aineilla, esim.
hiilellä. Suuren adsorptsionikykynsä vuoksi
käytetään hiiltä puhdistusmenettelyissä, esim.
juomaveden puhdistukseen. Värjäys perustuu
usein adin.

Adstringeeraavat aineet (lat. adstrVngere -
vetää kokoon) 1. jumovat aineet, jotka vai-
kuttavat kurovasti ruumiin kudoksiin (esim. li-
makalvoihin) ; tällainen vaikutus on varsinkin n.
s. parkkihapoilla, useilla metallisuoloilla ja myös
miedonnetuilla kivennäishapoilla.

Adstringentia [-e'-] (lat.) ks. A d s t r i n-
geeraavat aineet.

A due 1-U-] (it. „kahdelle"), kaksiäänisesti,
kahdelle soittimelle.

Adula, vuoriryhmä Keski-Alpeilla, Graubunde-
nin kanttonissa.

Adulaari, kivennäinen, valkea ortoklaasi-maa-
sälpä (ks. t.).

Adullam, muinais-kanaanilainen kaupunki
Juudaassa (2 Aikak. 11,; 1 Sam. 22^).

Adulterium /-e'/ (lat.), aviorikos.

Aduseerata (ransk. doua; = imelä, lempeä), lie-
ventää, ohentaa, hehkuttaa valurautaesineitä
hiiltä poistavassa seoksessa (jossa on rautaoksi-
dia y. m.) , jolloin saadaan taottavaa valurautaa.

Ad usum [u-] (lat.), käytettäväksi.

A-duur, se duur-sävellaji, I

jossa a on perussävelenä ja ^j ^ i J »'
a c i s e perussointuna.

adv., lyhennys sanasta adverbi.
Ad valorem [ö'-] (lat.), „arvon mukaan",
tullimaksu tavaran arvon mukaan.

Adventistit (< lat. adve'ntu!i = \M\o), protes-
tanttinen lahko, joka odottaa Herran pikaista
tulemista. Se on yhteydessä vanhempien uskon-
nollisten liikkeiden kanssa, mutta sen varsinai-
nen perustaja on William Jliller, joka v:sta
1831 sai paljon kannattajia Pohjois-Ameriikassa
ja ennusti maailman loppua, ensin v:ksi 1843,
sitten v:ksi 1844. Kun ennustukset eivät toteu-
tuneet, luopuivat monet hänestä, mutta hänen
kuoltuaan (1849) kasvoi adventistien luku taas.
A:t ovat hajaantuneet useihin ryhmiin, joista
tunnetuimmat ovat „seitsemännen päi-
vän adventisti t", jotka pyhittävät lau-
vantaiu sunnuntain asemesta. He ovat ahke-
rasti levittäneet oppiansa pohjoismais.sakin,
etenkin julkaisemalla kirjallisuutta. Suomessa
heidän toimintansa alkoi 1892 ; heidän äänen-
kannattajansa ovat aikakauskirjat „Aikain var-
tija" ja ,,Tidens tecken", ja heidän suomeksi
toimitetuista kirjoistaan mainittakoon J. G.
Matteson'in „.Teesuksen profetsiat", E. G. Whi-
ten „Kristuksen elämä" y. m. He tahtovat val-
mistaa ihmisiä Herran tulemista varten opetta-
malla heitä pitämään „Jumalan käskyjä", s. o.
Mooseksen lain, osittain myöskin seremonialain
määräyksiä. </. G.

Adventti (lat. adt;e'»tMs = tuleminen), niin ni-
mitetään joulun edellä käypiä kirkkovuoden en-
simäisiä viikkoja ; adventtisunnuntait,
4 sunnuntaita ennen joulua, joiden vietto alkoi
5:nnellä vuosis. Ne olivat katumus- ja paasto-
päiviä. Aina 18:nnen vuosis. keskipalkoille oli
urkujenkin soitto monin seuduin kirkoissa ad-
venttisunnuntaina kielletty. Ensimäisestä ad-
venttisunnuntaista alkaa kirkkovuosi.

Adverbi (lat. odueVftium = verbien viereinen),
määrääjä, on partikkeli (ks. t.), joka määrää
verbiä, adjektiivia tai toista adverbia johonkin
asianhaaraan (paikkaan, aikaan, tapaan j. n. e.)
kat-soen (esim. kävitkö siellä? hän on hyvin sai-
raana; tule aivan heti.').

A. K.

Adverbiaali (lat. adverbiä'lis = adverbinen) on
jokainen adjektiivin ja adverbin määräys sekä
sellainen verbin määräys, jota ei käsitetä objek-
tiksi (ks. Lauseenjäsen). Adverbiaaleja ovat
m. m. objektiivi- 1. datiivi-adverbi-
a a 1 i(anna kirja niiiiulle ! ) ja. predikatiivi-
adverbiaali (hän on täällä pappina) vrt.
A p p o s i t s i o n i. A. K.

Advocatus Dei [-kä'-] ja Advocatus dia-
boli l-kä'- -a'-] (lat.), „Jumalan asianajaja" ja
„perkeleen asianajaja", ne henkilöt, joiden, kuu
keskiajalla oli kysymys jonkun julistamisesta py-
himykseksi, tuli esittää hänen pyhyyttään puo-
lustavia ja vastustavia seikkoja. J. G.

Advocatus ecclesiae [-kä'- -kle"-], „kirkon suo-
jelija", keskiajalla maallikko, jonka virkatehtä-
vänä oli valvoa kirkon ulkonaista turvallisuutta.

J. G.

Advocatus Finlandise f-kä'- -la'n-J, (myöskin
a. österlandiarum) nimitetään 1300-lu-
vulla Turun käskynhaltiaa, voutia, jolla oli etu-
sija maamme virkamiesten keskuudessa.

Advokaatti (lat. advocä'tus = avuksi kut-
suttu), asianajaja.

Advokatyyri (ransk.), asianajo.

Adynamia (kreik. kielteinen o ja dynamis =
voima) , voimattomuus.

Adyton— Aerofori

Adyton (kreik.), ..kaikkein pyhin", templi tai
templin osa, johon vain papit pääsivät. A:lla
tarkoitettiin usein kuoria.

.fficidiuni [-V-] ks. Ruostesienet.

.ffidesius /-c'-7 ja Frumentius, kaksi
kreikkalaista nuorukaista Tyyroksesta, jotka
vietiin vankeina Abessiiniaau ja perustivat sikä-
läisen kristillisen kirkon v. 340 paikoilla.

.ffidilis, virkamies Roomassa, ks. E d i i H.

.ffiduit le'-] 1. Hsduit //it''-/, muin. gallilai-
nen kansakunta Loiren ja Saönen välillä. Pää-
kaupunkina oli Bibraete 1. Augustodu-
num (nyk. Autun). MÖMii, liittyivät rooma-
laisiin Caesarin sodissa.

A. E. G., on yleisesti käytetty merkkilyhennys
tunnetun berliiniläisen sähköteknillisen toimini-
men „Allgemeine Elektricitäts Gesellschaffin ni-
mestä. Tämä liike on pienestä alusta, v:sta 1883,
kasvanut liiin, että se on maailman suurimpia
alallaan, omistaen nykyään Berliinissä joukon
tehdaslaitoksia, joista mainittakoon: sähkökone-
tehdas, aparaatti- I. apukoneistotehdas, höyrytur-
biinitehdas, kaapelitehdas, automobiilitehdas,
hehkulampputehdas, metallilanka- ja Nernst-
lampputehdas, y. m. Liike toimii tätänykyä 100
milj. Saksanmarkan pääomalla ja on ulottanut
toimintansa kaikkiin maailman osiin, omistaen
noin 120 haarakonttoria. Suomessa edustaa lii-
kettä vuodesta 1900 alkaen Elektriska AB. A.
E. G :n insinööritoimisto Helsingissä, jolla on
hivaraosastonsa Oulussa, Tampereella, Turussa ja
Viipurissa. B. W.

.^gina [-V-] ks. A i g i n a.

.äigir [e'-], raerenhaltija muinais-islantilaisilla
(< äpuias = vetehinen, vrt. gootin akva ja lati-
nan aguo = vesi). Edda-lauluihin kuuluva Aegis-
drekka kertoo Aasa-juraalain juomingeista Mgi-
rin saleissa. K. K.

.ffigopodium podagraria [egopö'- -rä'-], v u o-
h e n p u t k i, joks. korkea, kalju, lehdoissa, aita-
vierustoilla, puutarhoissa j. n. e. kasvava putki,
joka nopeasti lisääntyy haarovan juurakkonsa
avulla ja siksi on tullut vaikeasti hävitettäväksi
rikkaruohoksi. Lehdet 2-1 kertaan kolmisormi-
sia niiden lehdykät leveitä, kukat pieniä, val-
koisia.

.älimelseus 1. A e j m e 1 £e u s, suom. suku, pol-
veutuu Kokemäen Aimälästä ja tunnetusta ka-
mariviskaalista Antti Äimästä (ks. t.) 1600-
luvun alkupuolella. Sen jäsenistä ovat useat
tuomareina, pappeina y. m. vaikuttaneet maan
palveluksessa. Niilo A. (1753-1817), Isonky-
rön rovasti, kävi 1808 Suomalaisen lähetystön
jäsenenä Pietarissa ja otti osaa Porvoon valtio-
päiviin. Toinen Niilo A. (1812-54), Porvoon
konsistorin notarius, julkaisi ensimäisen alku-
peräisen suomenkielisen novellin „Haaksirikko"
(1838). Muutamat suvun jäsenet ovat kirjoit-
taneet nimensä eri tavalla: Aejmel§, Eme-
1 e u s, E m e K-.

.Slia Capitolina (c'- -li'-} (lat.), roomalainen
kolonia, jonka keisari Hadrianus perusti Jerusa-
lemin raunioille.

.S:iianus [eliö.'-] ks. A i li a n o s.
.ffilius Gallus [e-], Egyptin maaherra, teki
keisari Augustuksen toimesta sotaretken sisä-
Arahiaan. Tästä ensimäisestä eurooppalaiselta
taholta tehdystä yrityksestä valloittaa Arabian
sisämaata kertoo Strabon. K. T-t.

.ffimilius Paxillus [e'-], L u c i u s, room. sota-
päällikkö, joka polveutui iEmiliusten suvusta.
Taisteli v. 219 e. Kr. voitokkaasti Pharos-saa-
ren kuningasta Demetriusta vastaan ; kohosi
konsulinarvoon toisen puunilaissodan aikana ja
kaatui v. 216 e. Kr. Cannaen taistelussa, johon oli
ryhdytty vastoin hänen tahtoansa. — iCänen poi-
kansa Lucius .iEmilius Paullus Mace-
donicus oli kaksi kertaa Rooman konsulina;
voitti toisena konsulivuotenaan v. 168 e. Kr.
Makedonian kuninkaan Perseuksen Pydnan tais-
telussa ja toi mukanansa suunnattoman voitto-
saaliin, niin että kansalaisten suorittama omai-
suusvero, tributum, voitiin lakkauttaa. Kuoli
v. 160 e. Kr. Hänen poikansa Publius oli Scipio
Africanus vanhemman kuuluisa ottopoika, Scipio
Africanus nuor. O. il-e.

.ffineas [enc'-] ks. A i n e i a s.

JEneis [enc'-], kuuluisa roomalainen eepos. ks.
AineiasjaVergilius.

.^oline [-eoli'-}, hienosointinen urkuäänikertfi.
vrt. Urut.

.ffipyornis maximus [-o^-J, sukupuuttoon
kuollut jättiläislintu, jonka muna oli noin 8 lit-
raa vetävä. Sen jäännöksiä on tavattu Mada-
gaskarilla pleistoseenikerroksissa, ja lintu on
elänyt vielä ihmisenkin aikaan. Pienempiäkin
lajeja on tavattu tätä lintuheimoa, jonka suku-
laisia ovat austraalialainen kivi (Apteryx) ja
Uuden Seelannin sukupuuttoon kuolleet jättiläis-
linnut (Dinornis). K. M. L.

Mqnit [ckv-], muinais-italialainen vuoristo-
kansa, jotka alituiseen olivat sodassa rooma-
laisten kanssa, kunnes heidät toisessa samnilais-
sodassa masennettiin.

JEts. [era], lauha, mätästäviä heiniä, joista
varsinkin A. caespitosa, nurmilauha (kaste-
heinä) kosteammilla mailla muodostaa pääosan
niittykasvuUisuudesta. A. flexuosa, jonka täh-
kylöiiten vihneet ovat pitkät ja polvekkaat, kas-
vaa kankailla ja vuorilla, A. elegans'i3. viljel-
lUän koristuskasvina kukkavihkoihin.

.Srarium [erä'-} (lat.), Rooman yleinen raha-
aitta Saturnuksen temppelissä; sitten yleensä
raha-aitta.

iErenkjnni (kreik. ae'r - ilma, ja enky'ptein
= kurottautua), i 1 m a k u d o s, on hyvin harvaa
solukkoa, jos.^a on suuret soluvälit. Se on omi-
tuinen vedenalaisille kasviosille, jotka sen
kautta välttyvät joutumasta hengitysilman
puutteeseen.

.ffire perennius [e'- -en-], vaskea (s. o. muisto-
patsasta) kauemmin kestävä; Horatiuksen sanat.

Aero . . . (kn Ik. ae'r = ilma), ilma . . .

Aerobinen (kreik. ae'r = ilma, ja 6ios = elämä),
sellainen olio, erityisesti bakteeri, jonka elääk-
sensä ja lisääntyäksensä täytyy olla yhteydessä
ilman tahi vapaan hapen kanssa.

Aerodynamiikka (kreik. acV = ilma, ja dyna-
niis = voima), oppi kaasujen liikkeestä.

Aerofoni (kreik. oe'r = ilma, ja p^iöne' = ääni),
Edisonin keksimä kone, joka saa ihmisäänen
kuulumaan pitkän matkan päähän. Sen muo-
dostaa etupäässä puhetorvi ja telefoni-fonografi-
levy.

Aerofori (kreik. ae'r = ilma, ja pherein = kan-
taa), ilmanvaihtolaite, jonka tärkeimmät osat
ovat ilmahyrrä ja kone (turbiini), joka sitä pyö-
rittää.

Aeronautiikka — Aetius

Aeroliitti ks. Meteoriitti.

Aeromekaniikka (kreik. ae^r = ilma, ja me-
tAane' = välikappale), oppi kaasumaisten kappa-
leiden tasapainosta ja liikkeistä; a. muodostaa
osan mekaniikasta ja jakaantuu aerostatiikkaan
ja aerodynamiikkaan.

Aeronautiikka (kreik. ae'r = ilma, ja nautes =
merimies), ilmapurjehdus (ks. t.). — A e r o-
nauti, ilmapurjehtija.

Aeroplaani (kreik. ae'r = ilma, ja lat. pliinus
= tasainen) , lentokone, vrt. Ilmapurjehdus.

Aeropommi (kreik. aeV = ilma, ja pommi),
räjähdys- ja polttoaineilla täytetty pommi, joka
ilmapallolla lasketaan vihollisen päälle.

Aerostaatti (kreik. ofr = ilma, ja stato's =
asetettu), ilmapallo, lentokone.

Aerostaattinen puristin, kaksipohjainen si-
linteri, jossa ilmapaineen ja jonkun ne.steen (ve-
den, alkoholin) avulla pulvereista y. m. puserre-
taan ekstrakteja.

Aerostatiikka (kreik. ae'r = ilma, ja stato's =
asetettu) , oppi kaasumaisten aineiden tasapai-
nosta.

Aerotaksis (ae'r = ilma, ja tafcsis = järjestys) ,
ilman, nimenomaan hapen, vaikutus organismien
liikuntosuuntaan.

Aeroterapia (kreik. ac'r - ilma, ja therape'u-
ein = parantaa) , ilman käyttäminen parannus-
keinona.

Aerotropismi (kreik. ae'r = ilma, ja tre'pein
= kääntää), atmosfäärisen ilman vaikutus kasvi-
osien kasvusuuntaan.

.ffinigo /erM'-7 (lat.), kuparinhome ; (e. crj/sfaZ-
lisata, kiteinen kupariasetaatti ; ce. 7iobiIis, pa-
tina (ks. t.).

JEs [csj (lat.), kupari, pronssi; ce. cyprium,
kupari (vanhalla ajalla saatu Kypros-saarelta) ;
ce. ustum, lääkkeenä käytetty kuparisulfidi tai
kuparioksidi.

.ffischines ks. A i s k h i n e s. '

.ffischylus ks. A i s k h y 1 o s.

iEesculapius [eskulä'-] ks. A s k 1 e p i o s.

.fflsculus /e'-/, SapindacetE-heimoon kuuluvia
puita pohj. lauhkeasta vyöhykkeestä. 1500-luvun
keskivaiheilta Länsi-Euroopassa viljelty ä1. hip-

.ä;sculus hippocastanam.
A. Kakka. B. Halkaista kokka. C. Hedelmä. D. Siemen.

pocastanum, hevoskastanja Pohjois-Krei-
kan vuoristoseuduista. Tuu erittäin kovaa; leh-
det 7-sormisia, suuria; valkeat, punakirjavat,
hyvänhajuiset kukat kauniissa kartiomaisissa
kukinnoissa. — Hevoskastanja-nimi lie johtunut
turkkilaisten tavasta syöttää hevosilleen tämän
puun siemeniä.

.ffithalium septicum [-ä'-] ks. Limasie-
net.

.ffither ks. Eetteri.

-ffltheroleum ks. Eetteriset öljyt.

.fflthicus Istrialainen mainitaan erään myö-
häislatinan kielellä säilyneen maailmankerto-
muksen (kosmografian) tekijänä; kirjan on,
käsikirjoitusten tiedonannon mukaan, kreikka-
laisesta alkuteoksesta lyhennellen latinaksi kääo-
tänyt presbyteri Hieronymus. Tekijä siinä ker-
too matkustaneensa muun muassa kaukaisissa
pohjoismaissakin ja antaa oudonnimisistä mailta
ja kansoista outoja, osaksi satumaisia tietoja.
— Teoksen syntyperästä ja arvosta on oltu eri
mieltä. Useimmat tutkijat ovat tulleet siihen
päätökseen, että kreikkalaista alkutekstiä ei ole
ollut olemassakaan, vaan että kirja on kaut-
taaltaan valheellinen sepustus, kirjoitettu n.
7:nnellä vuosis. j. Kr. Teiset taas, niink. teok-
sen viimeinen julkaisija Wuttke, ovat koettaneet
todistuksilla tukea kirjassa olevia tietoja sen
syntyperästä ja ovat sitä mieltä, että sen on
kreikasta kääntänyt kirkkoisä Hieronymus
(kuoli 420) ; samoin on koetettu todistaa, että
^:n kertomuksilla on ainakin jotakin arvoa.
Niinpä on suom. tutkija K. Grotenfelt,
^thieuksen outoja juttuja seulomalla, koettanut
osoittaa, että muutamat niissä olevat tiedot koh-
distuvat Suomeenkin („Munitian saari") ja sen
silloisiin asukkaisiin (muka koirankuonolaiset
,,cananealaiset"). [K. Grotenfelt, „Aithikos
Istrialaisen matkakertomus Suomesta ja Poh-
joismaista" (Valvoja 1895).]. O. E. T.

.ffithusa [-u'-], Umbelliferce-heimoon kuuluvia
putkikasveja. Meillä puutarhoissa ja kaupun-
kien luona ka.svava joks, ^^
harv. .^. cynapium, h u- <^ts^-^*
kanputki, tunnetaan
3:sta riippuvasta pikku-
sarjan suojuksesta, tum-
manvihreistä, kiiltävis-
tä lehdistään ja rauser- !
retusta kasvista lähte-
västä sipulinhajusta. Se
on myrkyllinen, huu-
maava ja aiheuttaa
syötynä mielenhäiriöitä
jopa kuolemankin. Edel-
lä käypiä oireita ovat
nauru, sydämentykytys,
oksennus ja uni.

Aetius [-e'-] (395-454)
synt. Moesiassa, oli nuoruudessaan panttivankina
oleskellut länsigoottien ja hunnien luona. Kohosi
IFonoriuksen ja Valentinianus Ill:n aikana val-
takunnan korkeimpiin virkoihin, mutta sai toi-
sesta sotapäälliköstä Bonifaciuksesta vaarallisen
kilpailijan, jonka kuitenkin v. 432 surmasi. Hä-
nen täytyi silloin paeta hunnien luo, mutta palasi
V. 433 hunnilaisen apujoukon kanssa ja pakoitti
nimittämään itsensä patriisiksi, konsuliksi ja
ylipäälliköksi. A. hallitsi nyt SJO vuotta Roomaa

.Etliusa cynapium.
room. sotapäällikkö.

Afagia Afganistan

valtakuntaa ja osoitti siinä suurta sekä valtio-
miehen että sotapäällikön taitoa. Hänen maine-
hikkain tekonsa oli Attilan hyökkäyksen torju-
minen ja voitto hunneista Katalaunisilla ken-
tillä V. 451. Tästä huolimatta tiesivät hänen ka-
dehtijansa saattaa hänet heikon Valentinianuk-
seu epäluuloon ja tämä surmasi hänet v. 454
omalla kädellään. K. G.

Afa^a (kreik. kielteinen a, ja phage'in =
syödä), niel.^miskyvyttömyys.

Afakia (kreik. kielt. a, ja phako' s = mykiö),
m-ykiöu puuttuminen silmästä.

Afasia (kreik. kielteinen o, ja p/iosts = puhe),
aivoissa piilevän syyn aiheuttama puhekyvyttö-
myys, vaikkei ole olemassa tajuttomuutta eikä
esttttä ulkonaisissa puhe-elimissä. — A. a m n e s-
t e i a, muistinafasia, vaikeus löytää sanoja.

M. OB.

AfEekteerattu (lat. offe'c(«s = mielenliikutus) ,
teennäinen, teeskennelty.

Affekti (vrt. Affekteerattu), valtaava
mielenliikutus, esim. suuri suru, ilo, viha j. n. e.
vrt. Mielenliikutus.

ASektsioni (lat. a/f e'6(!(S < a//i'cere = vaikut-
taa johonkin), yleensä muutos sielun tai ruumiin
tilassa; mielenliikutus; sairaloinen kiihotus,
muutos tai tauti jossakin ruumiinosassa.

Affetto [-e'-J (it.), intohimo. Con a. ja a f-
fettuoso, intohimoisesti.

Affiksi (lat. a/'^'a?MS = lisäksi liitetty, liite),
epäitsenäinen kielenosa (äänne tai äänneryhmä),
jolla ainoastaan toisen, itsenäisen kielenosan (■;a-
iian) yhteydessä on jokin, tavallisesti modifiee-
raava, merkitys (affikseja ovat esim. johto- ja
taivutuspäätteet) . Affiksin paikka on joko mo-
diiieerattavan sanan edellä (prefiksi; ks. t.) tai
jäljessä (suffiksi; ks. t.). A. K.

Affilieerata (keskiaj. lat. affiUäre), ottaa lap-
so;:si ; tulla otetuksi jonkun yhdyskunnan (esim.
vapaamuurarien) jäseneksi, ilman että kaikessa
suostuu sen sääntöjä noudattamaan.

Affinioida (ransk. a//i?ier = puhdistaa, jalos-
taa), jalojen metallien erottaminen epäjaloista
tai toisistaan, käyttämällä märkää tietä.

Affiniteetti (lat. a/JTjtifäs = läheisyys ; lan-
kous). 1. Lakit. Lankous. — 2. Kem. Se ato-
meissa vaikuttava voima, joka aiheuttaa eri alku-
aineiden yhtymisen tahi joka yhdistetyissä ai-
neissa saa aikaan molckylin koossa-pysymisen. A.
on ainoa.staan nimitys itse ilmiölle, jonka vaiku-
tuksen tunnemme, mutta jonka varsinainen ole-
mus on meille tuntematon. Paitsi aineitten ke-
miallisia ominaisuuksia vaikuttavat sen voimak-
kuuteen myös valo. lämpötila, sähköjännitys y. m.
Erikoisen yksikön puutteessa mitataan sitä
muilla energiamuodoilla, tav. sähkömitalla (Volt-
Coulomb).

Affirmatsioni (lat. affirmä're = vahvLstaa <
/»f mus = vahva) , myöntäminen, vakuuttaminen.
— Affirmatiivinen, myöntävä, myöntö-
peräinen (esim. arvostelma).

Afflseerata (lat. affi'cere) , herättää vaikutel-
ma, vaikuttaa jonkin mieleen.

Affleck, Simo (k. 1725), majuri, mainitaan
ensin .Salomon Enbergin ylöskantomiehenä ja
v:sta 1696 omassa nimessään Pielisjärven ja
Nurmeksen kruununhovien (Lieksan y. m.)
vuokramiehenä. Kovuudellaan verojen vaati-
misessa hän teki itsensä vihatuksi ja jo 1696

syttyi häntä vastaan talonpoikaiskapina; A:ia
ammuttiin jousella päähän, ei kuitenkaan kuo-
lettavasti, ja sotaväen avulla kapina kukistet-
tiin. Mutta 1710 kapina puhkesi uudestaan,
jolloin kansa A:n apen, kirkkoherra Pietari
Haerkepaeuksen johdolla vannoi tsaarille uskol-
lisuudenvalan. Vasta Uudenkaupungin rauhan-
teon jälkeen A. palasi vuokratiloilleen Pielisjär-
velle, aloittaen jälleen entisen tyranniutensa,
mutta lopetti itse ampumalla elämänsä 9 p.
toukok. 1725. Kansan muistossa hän on säi-
lynyt ,,S i m o Hurtan" nimellä. E. G.

AfEren, Antti (k. 1718), suom. pappi, tuli
1706 Isonkyrön kappalaiseksi, vangittiin 1716,
koska oli Ruotsiin kirjoittanut tietoja venäläis-
ten toimista ja vietiin Turkuun, jossa kidutet-
tiin ja hirtettiin 1718.

Afganistan [-gä'-] (pers. s. o. ,,afganilaisten
maa", ennen Drangiana tai A r i a n a) , valta-
kunta keskisessä Aa-
siassa, koilli-sosa Ira-
nin ylätasankoa. Ve-
näjän ' ja Englannin
Intian alusmaitten
välillä, 558,000 km'.
Saksaa vähän suu-
rempi, n. 5,5 milj. as. fj^
A. on osaksi suuren- *'<.•'-

moinen alppimaa.

Korkeimmat vuorijo-
not: Hindukus 1, oi-
keammin Hindukuh
(korkein huippu 7,750
m), Sefih Kuh (4,760
m), jossa on 1,027 m
korkea Khaiber-sola,
ja näitten kanssa yh-
densuuntaiset Sulei- Afgaiieja.
manjonot Intian ra-
jalla. Talvella ovat nämä paksun lumen peitossa.
Joet: Amu Darja pohj. -rajalla, Murg.ab, joka vir-
taa pohjoiseen, Herirud ja Hilmend, joka laskee
Hamun-suohon, sekä Kabul, Indusjoen lisäjoki.
Kabul-laakso on ikivanha tärkeä kulkureitti
Iranin ja Intian välillä. A:ssa vallitsee man-
nerilmasto, joskus talvella — 24° C ja kesällä
-)- 40" C. Kasvullisuus hyvin niukka hiekka-
erämaissa ja aroilla lännessä, vuorilaaksoissa
suuria metsiä ; alpeilla karjanhoito pääelinkei-
nona. Tärkeimmät vientitavarat ovat hevoset,
lampaat, villa, nautakarja, kamelit, nahkat, vilja,
silkki, hedelmät. Viljelys: paljon aprikoosi- ja
kirsikkapuita, viljelemättä kasvaa pirunpaska-
kasvi. Maa on metalleista (lyijy, sinkki) rikas;
teollisuus ja kauppa huono. Kauppa on persia-
laisten ja bukharalaisten vallassa.

Väestön muodostaa hyvin kirjava joukko
eri heimoja. Lukuisimmat ('/« koko väestöstä)
ja merkitsevimmät ovat afganilaiset, jotka ovat
etupäässä iranilais-intialais-seemiläistä seka-
kansaa; heidän kielensä on iranilainen. He ovat
pitkäkasvuisia, mustatukkaisia, joilla usein on
kaareva nenä ja voimakkaasti seemiläiset kasvon-
juonteet. Kirjakieltään he nimittävät pastu'ksi
1. pahtu'ksi (15:nneltä vuosis.), kirjallisuus mi-
tätön. Naisen asema ru verrattain vapaa. Useat
heistä ovat luku- ja kirjoitustaitoisia. Heidän
useista heimoistaan ovat merkitsevimmät g i 1-
s a i koillisosassa ja d u r a n i lounaisosassa.

Afisi— Afrikka

Persialaisperäinen on t a d s i k-heimo (1 milj.).
Sitäpaitsi A:ssa asuu mongolilaisia heimoja, in-
tialaisia, juutalaisia y. m. kansoja. Vallitse-
vana uskontona on sunniittilainen muhamettilai-
suus.

A:a hallitsee emiiri, joka on riippuvaisuus-
suhteessa Englantiin nähden. Kaukaisemmat
heimot ovat melkein itsenäisiä. Sotalaitos:
50,000 miestä, 200 tykkiä. Kaupunkeja: Mai-
jnene, Kandahar, Herat, Kabul.

Historia: Afganilaiset, jotka jo Herodotus
mainitsee nimellä P a k t y e s, asuivat aikaisira-
min Suleimanvuorten itärinteillä ja esiintyivät
ensin valloittajina gasnavidien johdolla (961-1140)
ja hallitsivat Delhin valtakuntaa (1193-1525).
Ahmed Sah (1747-73) aloitti Abdallin hallitsija-
suvun, jonka valtakunta Mahmudin kukistuttua
(1823) hajosi. Mahmudin poika Sudsah sai hallit-
tavakseen ainoastaan Herätin,' jotavastoin muu
A. joutui Dost Muhammedin valtaan. Tämän kar-
koittivat englantilaiset 1840 ja asettivat Sud-
sahin sahiksi, mutta yleinen kapina talvella
1841-42 pakoitti englantilaiset peräytymään,
jolloinka koko heidän sotajoukkonsa tuhottiin, ja
Dost Muhammed uudestaan anasti ylivallan,
aluksi Kabulissa, sitten Kandaharissa ja v:sta
1862 myös Heratissa. Hän kuoli 1863 ja jätti
valtakunnan pojalleen Sir Alille, jota vastaan
englantilaisten yllyttäminä hänen veljensä Azim
Khan ja Afzul Khan nousivat kapinaan. Vii-
memainittu valloitti Kabulin ja Kandaharin.
Hänen kuolemansa (1867) jälkeen seurasi häntä
hallitsijana Azim, jonka kuitenkin Sir Ali
Toitti (1868). Tämä hallitsi nyt koko Afga-
nistania, mutta hänet karkoittivat vallasta eng-
lantilaiset, joita hänen kallistumisensa Venäjän
puoleen ei miellyttänyt. Englantilaiset asetti-
vat nyt valtaistuimelle ensin hänen poikansa
Jakub Khanin. Mutta kun tämä murhautti
p;nglannin lähetystön Kabulissa, lähetettiin
A:iin lordi Robertsin johdolla sotajoukko, joka
vangitsi Jakubin ja voitti Ejub Khanin 1880.
Sen jälkeen kohottivat englantilaiset Dost Mu-
hammedin jälkeläisen Abd-ur-Rahmänin Kabulin
emiiriksi. Ejub Khan, joka hävisi taisteluissaan
myös Abd-ur-Rahmänia vastaan 1881, pakeni
Persiaan. Englantilaiset yhdistivät A:iin kuu-
luvan Khaiber-solan ympärillä olevan raja-
alueen Intian valtakuntaan. Pohjoisraja Venä-
jää vastaan tarkistettiin Englannin ja Venä-
jän välisen sopimuksen kautta 1887. V. 1895
luovutettiin Venäjälle suurin osa Pamiria, eng-
lantilaiset saivat Kafiristanin 1896. Viimeinen
sopimus Englannin kanssa tehtiin 1905, jolloin
emiirille määrättiin vuotuinen apuraha Englan-
nin kruunulta. [Burnes'in, Vämb§ry'n, Bel-
lew'in, Roberts'in matkakertomukset; Immanuel,
„Afganistan" (Georgr. Zeitschr. 1902) .]

J. E. R.

Afisi (ransk. affiche < lat. o^i'gere = kiin-
nittää), painettu ohjelmailmoitus, esim. teatteri-
näytännöstä.

Aflecht, Juhana Henrik (1756-1808),
suom. soturi, tuli 1790 luutnantiksi, 1804 kaptee-
niksi Savon jalkaväkirykmentissä. Revonlahden
taistelussa 27 p. huhtik. 1808 hän johti urheu-
della rynnäkköä venäläisten asemaa vastaan
Revonlahden pappilassa, mutta sai silloin kuo-
linhaavansa.

Afonia (kreik. kielteinen a, ja phöne' = ääni) ,
äänettömyyteen saakka kehittynyt käheys.

il. OB.

Aforismi (kreik. aphori'tsein = erottua eril-
leen), irrallinen oppilause, lyhyesti tai tilapäi-
sesti lausuttu ajatelma.

Afranius [-ru'-], L u c i u s, room. huvinäytel-
mäin kirjoittaja, synt. n. 150 e. Kr., kirjoitti,
kreikkalainen Menandros esikuvanaan, rooma-
laisaiheisia näytelmiä (fabula togata) ; vrt. Roo-
man kirjallisuus.

Africanus [-kä'-J, S e x t u s Julius, ks.
Julius Africanus.

Afrikka, kolmesta etelämanteresta laajin ja
Aasian jälkeen lähinnä suurin maanosa.

Suuruus, asema ja rajat. A:n pinta-
ala on 29,207,100 km' ja yhdessä itäisempien
saaristojen kanssa 29,818,964 km'. Ulkopiirtei-
siinsä ja muihin maantieteellisiin olosuhteihinsa
nähden on Afrikalla huomattavan paljon yhteistä
muitten etelämantereitten kanssa. Se on vie-
läkin suljetumpi manner kuin muut maanosat.
Se kapenee eteläänpäin, ja lännessä on siinä
isohko Guinsan-lahti. Jos jaamme rantapituuden
pinta-alalla ja pidäinme siten saatua osamäärää
Euroopassa esim. l:nä, niin saamme eri maan-
osille seuraavat arvot: Euroopalle 1, Pohjois-
Ameriikalle 0,66, Austraalialle 0,55, Etelä-Ame-
riikalle 0,3S, Aasialle 0,33 ja Afrikalle 0,22 ;
(Antarktis tuntematon) . Toisin sanoen, Afri-
kassa on rantojen pituus lyhin pinta-alaan näh-
den. Niemimaita on tuskin nimeksikään. Kol-
miomainen Somalimaa on juureltaan liian leveä
ollakseen varsinainen niemimaa. Tämä Afrikan
vähäinen liuskaisuus on vaikuttanut myöskin
sen sivistysoloihin. Jos nimittäin ryhmitämme
maanosat sivistysmäärän mukaan, näemme, että
järjestys tulee samaksi kuin yllä. Afrikkaa pide-
tään paraimpana esimerkkinä troopillisesta
maasta, ja syystä kyllä, sillä päiväntasaaja kul-
kee sen yli täsmälleen keskiväliltä pohjoisinta
kärkeä, Kap Blancoa 37° 20' p. 1. ja eteläisintä
niemeä Kap Agulhasia 34° 51' etel. leveyttä. Af-
rikan suurin pituus on 8,000 km ja suurin leveys
7.500 km. — Afrikka on ollut muinaisina geolo-
gisina aikakausina Euroopan yhteydessä. Ja
Aasiaan se oli yhdistettynä aina vuoteen 1869,
jolloin Suezin kanava valmistui. Jo aikaisem-
minkin oli tä.ssä ollut salmi, mutta se täyttyi
vähitellen etupäässä Niilin liejukerrostumien vai-
kutuksesta. — Rantasaaret ja läheisimmät saaris-
tot voidaan ilman epäilystä lukea Afrikkaan kuu-
luviksi. Niinpä viedäänkin Kap Verden saaret,
Kanarian saaret ja Madeira-ryhmä sopivimmin
siihen. Mutta toisin on Madagaskarin laita, sillä
sillä on maantieteellisessä suhteessa aivan itse-
näinen asemansa. Se luetaan kuitenkin läheisine
saaristoineen tavallisimmin Afrikkaan, joten raja
tulee kulkemaan Seyehellien ja Chagos-saarien
välitse. — Tuliperäiset Ascension, S :t Helena ja
Tristäo da Cunha ovat sensijaan luonteeltaan ai-
van valtamerisaaria ja kaukana aavassa Atlan-
tissa sekä syvien merenselkien erottamat niin-
hyvin Etelä-Ameriikasta kuin Afrikastakin. Af-
rikalle ovat ominaisia hietaiset tai rämeiset
mangrove-rantamat. Poukamia ja lahtia tava-
taan ainoastaan pienillä aloilla pohjoisessa ja
etelässä. Muualla on vain matalia laguuneja tai
rantajärviä. Jos matkustamme Kap Agulhasista

Afrikka

pohjoiseen käsin pitkin länsirantaa, tapaamme
pian luoteessa pari lahdenpoukamaa, joista toi-
nen, False Bay, on ikäänkuin Hyväntoivon-nie-
men kiertämä. Mainitun niemenkärjen luoteis-
puolella näkyy Table Bay (Taffelbay) , jonka ran-
noille Kap-kaupunki on rakennettu. Vasta kuivan
Namamaan rannikolla on hietakinosten ja kalli-
oitten ympäröimä Angra Pequenan lahti, jonka
rannalla ei kuitenkaan tavata ainoatakaan läh-
teensilmää. Valaskalan lahti,Walfish Bay (englan-
tilaisten aluetta), tarjoaa tilavan, mutta veden
puutteesta ja hiedoittumisesta kärsivän sataman.
Swakopmundiin, muutaman vähäpätöisen joen
suussa, ovat saksalaiset perustaneet sataman ja
rakentaneet rautatien sisämaahan. Kunene-
joen suun pohjoispuolella on portugalilaisella
alueella oivallinen satama, Iso Kalalahti. Por-
tugalilaisesta rannikosta on vielä pitkälti hieta-
rantaa, joten laivojen täytyy ankkuroida kauaksi
Mo.ssamedes ja Benguela kaupunkien edustalle.
Jonkun verran pohjoisempana alkaa kuitenkin
toinen rannikkolaatu, n. s. mangroveranta. Sao
Paolo de Loandan tienoilla käy sateenmäärä suu-
remmaksi, mutta vasta Kongo-joen suppilon j
muotoisessa suussa alkaa varsinainen kuume-
tautia synnyttävä liejuranta. Kongon vesi vir-
taa mereen kolmen metrin nopeudella sekun-
nissa, ja lieju kerrostuu merenalaiseksi suistoksi,
joka ulottuu 400 km päähän merelle. Sitten ko-
hoaa ranta mahtaviksi, meren silpomiksi kalli-
oiksi, kunnes saavumme Ogooue-(0gowe-) jocu
laajalle suistomaalle, jossa on runsaasti lätäk-
köjä ja lammikolta. Mangrove-kasvuUisuus voit-
taa nyt yllä enemmän alaa. Kamerun-lahti on
täynnä saaria. Selkeällä säällä voidaan maalta
nähdä tuliperäisen Fernando Po saaren piirteet.

Guinean-lähden sisimmäisen perukan täyttää
vähitellen Nigerjoen öljy-, viuhka- ja kokospal-
mujen reunaama laaja suistomaa, jossa sadat
jokihaarat muodostavat tiheäsilmUisea verkon.
Muuten näillä vesillä on runsaasti hietasärkkiä,
jotapaitsi siellä käy ankaroita myrskyjä ja voi-
makkaita merivirtoja. Ylinen Guinea-rannikko
jaetaan historiallisesti Orja-, Kulta-, Norsunluu-
ja Pippurirannikkoon. Kannat ovat kauttaal-
taan hietaisia ja maankuuluja niistä vaikeista
tyrskyistä (calema), jotka lyövät tyynelläkin
säällä niitä vastaan. Pippurlranta ja suurin osa
Sierra Leonen rannikkoa on yksitoikkoista ja
hietaista. Niemet (Kap Palmas, Sierra Leone y.
UI.) ovat sellaisia kallioita, jotka ovat kyenneet
paremmin vastustamaan tyrskyjen murtavan
voimaa. — Sitten seuraa melkoisen silpoutunutta
rantaa, jonka edustalla on lukemattomien luo-
tojen ja karien muodostamaa saaristoa (Bissa-
gos). Kap Verde on Afrikan läntisin niemi.
Siitä pohjoiseen päin oieva rannikko aina Maro-
kon rajoille asti on pelätyimpiä, mitä yleensä
tunnetaan. Vksinpä siitä ulkonevat niemetkin,
Kap Blanco, Kap Bojador y. m., ovat vain hieta-
sUrkkiä. Ainoastaan jokien suissa on Marokon
rannalla satamapaikkoja pienemmille aluksille.
Heti rantakaistaleen takana kohoavat Atlasvuo-
ret.

Välimeren rannikko on paljoa sopivampaa lii-
kenteelle kuin länsirannikko. Sitä osoittaa
myöskin Afrikan historia. Tällä rannikolla on
syntynyt sellaisia merikansoja kuin kartagolai-
set ja myöhempinä aikoina riuttaberberit. — 14

km levyisessä ja 320 m syvyisessä Gibraltarin
salmessa kulkee voimakas virta itäänpäin, sillä
haihtuminen on Välimeressä niin suuri, että
vedenpinta siellä muuten alenisi. Tämä virta
sekä pitkälliset pohjoistuulet vaikeuttavat suu-
ressa määrässä merenkulkua. Rannikot ovat
yleensä kallioisia. Marokon ja Algerian poh-
joisrannat ovat erityistä n. s. „riuttarannik-
koa", jolle leveät kalliokielekkeet ja laajat, mut-
ta lyhyet lahdet ovat ominaisia. Tunisin mata-
loista lahdista lähtien muuttuu itärannikko vähi-
tellen Pienen ja Ison Syrtin alaviksi, hietakinos-
ten reunaamiksi rantamiksi. Hietakinosten sul-
kemat pitkät suolalammikot kulkevat yhden-
suuntaisesti rantaviivan kanssa. Barkan ylänkö
kohoaa merestä jyrkkänä, melkein luokse-
pääsemättömänä töyrynä, joka alenee itään päin,
kunnes tulee näkyviin Niilin suiston hietasärk-
kiä, joille ainoastaan aniharvassa paikassa sopii
nousta maalle.

Niilin suistomaa eli deltta käsittää melkein
Belgian laajuisen alueen. Suurenmoisilla sulku-
laitoksilla pidetään sen kärjessä kahta jokihaa-
raa (Eosette ja Damiette) laivakuluUe avonai-
sina. Kerrostumien verrattain pieni paksuus,
noin 30 m, osoittaa, että Niilin suistomaa on
verrattain nuori.

Punaisen-meren rannikoilla ja niiden korkeilla
koralliriuttojen reunaamilla luodoilla on ainoas-
taan aniharvassa sopivia maallenousupaikkoja.
Satamista ansaitsee mainitsemista paljon rii-
delty Suakin, johon päättyy tärkeä erämaatie,
sekä koralliriuttojen suojaama Massana. Bab el
Mandebin (,, kyynelten portin") kautta virtaa
Punaisen meren vesi itäänpäin, jotavastoin In-
tian rannikko on etupäässä yksitoikkoista kallio-
rantaa. Ainoastaan Dsibutin satama, erään lah-
den etelärannalla, on hyvä ankkuripaikka ja tär-
keä uuden ranskalais-abessiiuialaisen rautatien
pääteasemana. Guardafui-niemi, Afrikan itäisin
niemi, on jyrkästi mereen laskeutuva lähimain
300 m korkuinen kallioylänkö. Ulkona meressä
on englantilaisten valtaama Sokotran saari.
Myöskin Somalimaan itäranta on jyrkkää ja kal-
lioista. Vasta Zanzibarin lahdessa avautuu sopi-
vampia, saarten suojaamia satamia. Vanhastaan
tunnettuja ovat Malindi ja Mombasa. Zanzibar
on oikeastaan korallieläinten vaikutuksesta yh-
distynyttä saaristoa. Kap Delgadosta lähtien
aina Algoa Bayhin asti saa rannikko toisen luon-
teen, Mozambiquen kanavassa, joka kapeiramasta-
kin kohdastaan on 420 km levyinen, kulkee vahva
virta eteläänpiiin. Missä virtoja laskee mereen,
kuten Zambesin suussa, muodostuu laajoja, epä-
terveellisiä suistomaita. Mozambiquen tienoilla,
joka on eräällä rantasaarella, on rannikko sil-
poutunutta, aukeaa kalliomuuria. Matalissa So-
fala- ja Delagoa-lahdi.ssa on enimmäkseen alavat,
tiheän rämemetsän peittämät rannat. Kauem-
pana etelässä näemme kauni.sta, keskikorkuista,
rehevän kasvullisuuden peittämää rannikkoa,
jo.ssa on useita hyviä satamia, kuten ihana Port
Natal. Etelärannan lahdet ja satamat ovat alt-
tiina etelätuulille ja tyrskyille. Paljon käytetty
on kuitenkin Port Elizabethin satama.

Afrikkalaisille maisemille on ominaista varsin-
kin korkeussuhteisiin nähden tavaton yksitoik-
koisuus. Siellä saattaa matkustaa kymmeniä pe-
ninkulmia läpi erämaitten, arojen ja aarnioniet-

Afrikka

sien tai pitkin rämeisiä mangrove-rantoja tapaa-
matta ensinkään vaihtelevaisuutta. Afrikan
geologinen rakenne on vielä tunnettua ainoas-
taan yleispiirteissään. Graniittivuorista on
jäljellä ainoastaan pyöristettyjä kumpuja, ja
tervettä vuorilajia täytyy useinkin etsiä jo-
kien syvimmistä uomista. Atlasvuoret ovat
Afrikan geologialle aivan vierasta muodostusta.
Ainoastaan sattuma on vaikuttanut, että ne ovat
tempautuneet erilleen Euroopasta tertiääri-
ajan loppupuolella. Ne ovat olleet toiselta puolen
yhteydessä Sisilian yli Apenniinien kanssa, toi-
selta puolen verrattain myöhään muodostuneen
Gibraltarin salmen kautta Sierra Nevadan kanssa.
Atlasvuoret ovat nuoria geologisia muodostuk-
sia, jotka ovat liittyneet Afrikan vanhaan man-
nerruumiiseen. Muuten puuttuu tältä maanosalta
kokonaan ketjuvuoristot. Yleisenä muotona on
vanhoja ylätasankoja, jotka ovat tavallisesti
murtuneet laidoiltaan ja alenevat sentuhden pen-
kcreittäin rautoja kohden. Koko leveä Pohjois-
Afrikka, paitsi mainittua Atlasvuoristoa, on sel-
lainen mahtava ylätasanko, jota meri ei ole peit-
ti! nyt liituajan jälkeen, lukuunottamatta pienem-
piä alueita. Koskemattomana se siinä on ollut
siitä lähtien kuin se merestä kohosi, mutta sen
itäinen osa, joka ulottuu yli Arabian, erottui län-
tisestä silloin, kun yksi maapallon suurimpia
hautalaskeumia, Punainen-meri, muodostui. Las-
keutumisen ja murtoviivojen muodostuksien vai-
kutuksesta syntyy tavallisesti toisaalla tuliperäi-
siä purkauksia. Ulkona Atlantissa kulkee Ascen-
sionin ja Tristäo da Gunhan yli tulivuorijono,
jossa vedenalaiset purkaukset ovat jokseenkin
yleisiä. Muuan poikkirako kulkee Guinean-saar-
ten yli suoraan lahden perukkaan, Kamerunin
tulivuoreen, ja siitä Afrikan sisäosiin. Itä-Afri-
kassa on itse mantereella tapahtunut mahtavia,
tulivuorten-purkauksien seuraamia laskeutumi-
sia. Eräs erittäin pitkä hautalaskeuma ulottuu
Kuolleesta-merestä Punaisen-meren yli, Abessii-
nian itäpuolitse ja Itä-Afrikan yli Njassajärvelle
saakka. Hauta ei kule kuitenkaan yhtenäisenä
laskeumana, vaan on paikotellen katkaistu.
Useimmat Itä-Afrikan isot järvet ovat juuri tuol-
laisissa laskeumissa, mutta monet haudat ovat
myöskin kuivia tai kuivuneita. Murtoviivojen
reunoilla kohoaa jättiläiskorkuisia tulivuoria.
Afrikan keskikorkeus on laskettu noin 650 met-
riksi. Aasia ja Pohjois-Ameriikka ovat jon-
kun verran korkeammat, mutta näissä maan-
osissa onkin mahtavia alppijonoja, jotavastoin
Afrikka käy laajojen ylätasankojen kautta
näin korkeaksi. Jättiläisvuoristot ovat täällä
aikojen kuluessa silpoutuneet auringon säteit-
ten vaikuttaman voimakkaan halkeileraisen
kautta. Afrikka on Kapmaassa ja Transva-
lissa 1,200 m, Zambesinlaaksossa 800 m, Kongon-
laaksossa 400 ra ja Saharassa 500 m yli meren
pinnan. Vieläkin jyrkempi on laskeutuminen
idästä länteen käsin. Järvien ympärillä oleva
ylänkö kohoaa useassa paikassa yli 1,000 m.
Kongolaaksosta lähtien kohoaa maa jonkun ver-
ran länteen päin ja laskeutuu sittemmin penke-
reittäin mereen. Afrikan jokien suupuoliin on
muodostunut rantaseutujen vahvan kaltevuuden
vaikutuksesta yleensä paljon koskia, mutta kos-
kien yläpuolella ovat joet kyllä pitkiäkin mat-
koja purjehduskelpoisia. [Sentähden koetetaan

nykyään tehdä virtoja tärkeiksi kulkureiteiksi
rakentamalla rautateitä koskien ohi (Niilin ja
Kongon kataraktit).] Senkautta että maanosan
pinta on monin paikoin sisämaassa melkein ta-
saista, eivät virrat kykene kyllin nopeasti kul-
jfttamaan runsaitten sateitten pudottamaa vettä.
Täten syntyy laajoja rämeitä tai soita, joitten
läpi joet vaivaloisesti mutkittelevat (Bahr el Ga-
zal). Afrikan isoimmilla joilla on melkein sään-
tönä, etteivät ne kulje lyhintä tietä mereen, vaan
tekevät pitkiä kierroksia (Niger, Niili, Zambesi,
Ciranje, Kongo) . Täten käy Niili maapallon lä-
hinnä pisimmäksi joeksi, noin 6,000 km. Kon-
golla on sen sijaan laajin jokialue (noin 3,400,000
km-). Pohjoisessa ja etelässä on hyvin laajoja ja
alavia kuoppia, joista vähäinen vesimäärä ei ky-
kene murtamaan itselleen tietä mereen (Tsad,
Ngami). Afrikan laskujoeton alue käsittääkin
melkein kolmanneksen koko maanosasta.

Ilmasto. Ei mikään muu maanosa ole niin
suuressa määrässä troopillista kuin Afrikka. Mel-
kein koko manner on sisäpuolella 20° vuosi-iso-
termiä. Ainoastaan Atlasvuoret, Kapmaa ja
rantakaistale Mossamedekseen saakka on ulko-
puolella varsinaista kuumaa vyöhykettä. Afri-
kan itäinen osa on muuten jonkun verran läm-
pöisempää kuin läntinen. Siihen vaikuttaa kuu-
man Aasian manteren läheisyys sekä vieläkin suu-
remmassa määrässä ympäröivien merien lämpö-
suhteet. Punainen-meri ja Välimeri ovat ase-
maansa nähden erittäin lämpöisiä, ja Intian valta-
merikin on paljo lämpöisempää kuin Atlantti,
jonka vesi varsinkin Afrikan lounaisrannoilla on
luonnottomasti jäähtynyt kylmän Benguelavirran
ja pohjaveden vaikutuksesta. Pohjoisessa Afri-
kassa on paljoa suurempi lämpömäärä kuin ete-
läisessä. Leveä vyö, jossa on 30° keskilämpö vuo-
dessa, kulkee Länsi-Sudanin keskiosista Punaisen-
meren eteläosiin. Sitävastoin on päiväntasaajan
läheisyydessä keskilämpö noin 20°. Lämpöpäi-
väntasaaja eli n. s. terminen ekvaattori ei näin
ollen satu yhteen tähtitieteellisen kanssa, vaan
on 10° ja 20° välillä pohj. leveyttä. Syynä tähän
011 se, että pohjoisessa Afrikassa on melkoista
enemmän maata kuin eteläisessä, jonka tähden
lämpömäärä nousee pohjoiskesällä (= pohjoisen
pallonpuoliskon kesä ; etelänkesä = eteläisen pal-
lonpuoliskon kesä) siellä paikotellen aivan suh-
dattomaksi, joskus -}- 60° asti. Vahva lämpö-
määrän vaihteleminen ei ainoastaan eri vuoden-
aikoina vaan yön ja päivänkin välillä on huomat-
ta\issa. Tuuli- ja ilmanpainesuhteet ovat Afri-
kassa verrattain selvät. Päiväntasaajan seutu-
villa kulkee n. s. kalmvyöhyke eli tyyni alue,
jossa ilma lämpenee kovasti ja nousee ylöspäin.
Siitä on seurauksena osaksi tyyntä osaksi vaihte-
levia tuulia maan pinnalla. Yläilmoissa virtaa
lämmin ilma pohjoiseen ja etelään päin, n. s. anti-
pasadituulet. Korkeilla huipuilla, kuten esim.
Pico de Teydellä Teneriffan saarella, huomaa sel-
västi tällaisen yhtämittaisen tuulen. Alemmissa
ilmakerroksissa virtaa ilma sensijaan pohjoisesta
etelään kalravyöhykkeeseen päin, merellä niinkin
säännöllisesti, ettei merimiesten tarvitse siellä
muuttaa viikkokausiin purjeitten asentoa, jota-
vastoin maalla pasadituulet muuttavat suun-
taansa monella tavalla. Maapallon pyörimisen
vaikutuksesta vetäytyvät ne länteenpäin ja kut-
sutaan pohjoisella koillis- ja eteläisellä kaakkois-

Afrikka

pasadeiksi. Pasadituulet tulevat kylmemmistä
seuduista lämijöiscmpiin ja vaikuttavat sentäh-
der. kuni kuivat tuulet, sillä ilman kosteus käy
uiissä yhä pienemmäksi, kuta enemmän ne läm-
piävät. Senkautta, että auringon zenitaseman
seutu vuoden kuluessa siirtyy kääntöpiirien vä-
lissä, muuttuu myöskin kalmvyöhykkeen ja sen
mukana pasadivöittenkin asema. Muutamat seu-
dut tulevat näin ollen eräänä vuodenaikana ole-
maan pasadituulien alueen sisällä, jotavastoin ne
toisina aikoina ovat sen ulkopuolella. Tämä kos-
kee varsinkin pohjois- ja etelärantoja. Auringon
zenitasemaa seuraa myöskin vahvin haihtumi-
nen ja runsain sade. Sadeajat matkailevat ni-
mittäin tavallisesti auringon mukana. Siten saa-
vat päiväntasaajaseudut kaksi sadeaikaa, jota-
vastoin seuduilla, jotka ovat uloinna siitä, on
ainoastaan yksi sadekausi. Näistä säännöllisistä
ilmastollisista suhteista on kuitenkin poikkeus-
tapauksia, jotka osoittautuvat sitä lukuisammiksi
kuta tarkemmin Afrikan ilmastoa tutkitaan.

Ulkona Atlantissa on kaksi aluetta, joissa val-
litsee korkea ilmanpaine (maksimi). Niitten vai-
kutus Afrikan ilmastoon on sangen suuri. Toi-
nen niistä on Azorien ja Kanarian saarten, toi-
nen S:t Helenan ja Tristäo da Gunhan välillä.
Ntliltä seuduilta ilma virtaa pääasiallisesti Ame-
riikan puolelle, mutta pohjoiskesällä, kun ilma
ohenee huomattavassa määrässä Saharan ja Su-
danin kohdalla, käy mahtava ilmavirta Afrik-
kaan Guinealahden ylitse (lounais-monsuuni) .
Kevättalvella vallitsee sitävastoin Sahara-alu-
eella korkea ilmanpaine, ja tuuli käy pämvastai-
Bi-en suuntaan. Mutta Etelä-Afrikassa on silloin
kesä, alhainen ilmanpaine ja tuulensuunta lou-
naasta manterelle päin, paitsi Mossamedeksen
eteläpuolella, jossa vallitsee yhä kaakkoispasadi.
Itärannalla on mousuuuivaihtelu ehkä vieläkin
säännöllisempi, riippuen siitä, että Etu-Aasiassa
ja Etelä-Afrikassa tapahtuu vuorottaiu lämpe-
neminen (pohjoiske.sällä ja pohjoistalvella) .
Tuulet tulevat olemaan seutähden lounais- tai
koillismonsuuneja, vaikka niihin kuitenkin osal-
taan myöskin on syynä ilmanpainesuhteet Intian
valtamerellä. Ixunsasta sadetta (yli 1,000 mm)
saadaan molemmin puolin päiväntasaajata paitsi
isojen järvien itäpuolella. Ylenmääräistä sadetta
(yli 2,000 mm), joka aiheuttaa rehevän kasvulli-
suuden, multa myöskin kuumetauteja, valuu
Guinealahden sisimmän perukan tienoilla sekä
puolella Kamerunvuoria sataa kokonaista 9,000:
kin mm. Sudanissa ja Itä-Afrikassa sataa tus-
kin enemmän kuin 750 mm, joka riittää pellon-
viljelykseen, mutta synnyttää ylänkömailla ai-
noastaan savannikasvullisuutta. Koko pohjoinen
ja lounainen Afrikka kärsivät kuivuutta. Saa-
rilla, kuten esim. Madagaskarilla, on selvästi
rajoitettu sade- ja poutapuoleusa. Kuten tropii-
keissa yleensä niin ei Afrikassakaan oikeast. ole
kesää eikä talvea, vaan sade- ja pouta-aika.
Niinkuin muissakin kuumissa maissa ovat sa-
teet Afrikassa lyhyet, mutta rankat.

Kasvisto. On luonnollista, että kasvisto
samoinkuin ilmastokin on jokseenkin samanlaista
kaikilla Välimeren rantamilla. Niinpä ei tava-
takkaan suurta eroavaisuutta ainakaan valtakas-
veiliin nähden Sisilian ja Tunisin tai Gibraltarin
kummankin rannan välillä. Saharan laaja erä-
maa on sensijaan rajnmuurina, jonka yli varsi-

nainen afrikkalainen kasvisto, joka ulottuu
täältä Kapraaahan saakka, ei ole voinut tunkeu-
tua. Omituisina kasviston johtajina sen leve-
tessä paikasta toiseen ovat olleet ne ylänköhar-
janteet, jotka isojen järvien seutuvilla kulkevat
pohjoisesta etelään. Tätä tietä on abossiiuialai-
sia kasveja voinut vaihtua etelä-afrikkalaisten
kanssa. Afrikka on geologisessa suhteessa vanha
maanosa, ja saman voi siitä sanoa kasvitieteelli-
sessäkin suhteessa. Erittäinkin vanhanaikuista
ja omituista on kap-kasvisto, mutta myöskin
usealla saarella on kasveja voinut säilyä ter-
tiääriajalta asti. Niinpä kasvaa esim. Kanarian
saarilla erästä laakerilajia, jota tertiääriaikana.
kasvoi Etelä-Ranskassa, mutta jota nykyään ta-
vataan ainoastaan näillä saarilla. Savannit
ovat Afrikalle ominaisia. Niitä ulottuu leveänä-
vyönä Atlantista Abessiiniaan, yli Sudanin sekä
suurimman osan Itä-Afrikkaa ja Zambesialuetta
aina portugalilaiselle länsirannikolle saakka. Sa-
vanneilla kasvaa kovia, kankeita, erikorkuisia
heinälajeja, jotka paikotellen kasvavat niin kor-
keiksi, että giraffi voi piiloutua sellaiseen laineh-
tivaan heinikkoon. On tavattu kokonaista 4-6 m
pituisia korsia. Värikään ei ole vihreätä, vaan
ruskeankeltaista, kulon tapaisean vivahtavaa.
TIeinäsavanni muuttuu vähitellen pensas-savan-
niksi, jota kutsutaan metsäsavanniksi, silloin
kun siinä on apinanleipäpuu- y. m. lehtoja.
Paitsi baobab- eli apinanleipäpuuta (Adansonia
digitata), jolla on kokonaista 8 m paksu runko
ja kaunis tammen tapaisesti haarautuva latvus,
ovat korkearunkoiset tamarindit (Tamarindus
indica) ja sykomoorit (Ficus Sycomorus) savan-
neilla valtakasveja. Pensassavanneja peittävät
okaiset mimoosat ja akaasiat. Afrikka on köyhä-
metsäistä maata, ja siellä, missä metsiä on, ovat
nekin tavallisesti harvoja. Niillä seuduilla,
joissa joet pyrkivät savannin läpi, ovat laak-
sojen pengermät n. s. galleria-metsän peittämiä.
Puut ovat tiheässä ja latvukset 25-35 m korkeu-
della kietoutuneet toisiinsa vihertäväksi holviksi,
jonka varjossa vallitsee kostea kasvihuoneilraa.
Aarniometsiä tavataan Afrikassa ainoastaan
ruusaitten zenitsateitten vyöhykkeissä, mutta si-
käläinen aarniometsä on kuollutta ja synkkää
verrattuna amerikkalaiseen, jonka väriloistoa ja
kirjavaa eläinmaailmaa sillä ei ole. — Tärkeim-
mät nykyään Afrikassa viljellyistä kasveista
ovat kolme hirssilajia — niitten joukossa durra
(Sorghura vulgare) — pohjoisessa, maissi keski-
osissa ja vehnä etelässä. Riisiä viljellään etu-
päässä Egyptissä. Kolme viimeksimainittua
viljalajia on tuotu myöhemmin maahan. Afri-
kassa on verrattain harvoja palmulajeja, mutta
ne ovat hyvin tärkeitä viljelyskasveja. Taateli-
palmun (Phoenix dactylifera) eteläraja kulkee
yli Massauan, Timbuktun ja Kap Verden. Koil-
lis-Afrikan dumpalmu (Hypha^ne thebaica) on
eräs viuhkapalmu, jonka tuntee siitä, että sen
runko on hankamaisesti haarautunut. Deleb-
palmu (Borassus flabelliformis) on keski-
afrikkalainen 20 m korkuinen viuhkapalmu.
Matala öljypalmu (Elieis guineensis) kasvaa
troopillisessa sateir.essa Länsi-Afrikassa. Nee-
kerimajojen ympärillä näkee tavallisesti istu-
tettuna maissia, banaaneja, tupakkaa, runsas-
öljyisiä maapähkinöitä (Arachis hypogsa), yara-
sia (Dioscorea) ja maniokjuurta (Manihot uti-

Afrikan eläinkuntaa.

1. Gorilla (Gorilla gina). - .'. S nu p a n s s . ^AiittopopillicciiS iiiger). - i. Mandrilli (Moriuon maimon). - 4. Sirahvi (Camelopardalis girafia). - S. K u d u -a n ti 1 o o p p i (Strepsiceros kuduj. - G. Leijona (Fclis leo). - 7. Virtahepo (Hippopolamus

amphiliius). - 8. Elelantti (Elephas a(ricanus). - 9. Käsnäsika (Phacochaerus africanus). - lo. Sormieläin (Chiromys raadagascariensis). - 11. Väri (Lemur varl). - 12. Banaanilintu (Musophaga violacea). - 13. Jako-papukaija (Psittacus en-

thacus). - 14. Helmikana (Numida meleagris), - 15. Strutsi (Struthio camelus). - 16. Pa ilo sa m m a k k o (Breviceps mossambicus). - 17. Kameleontti (Chamaeleon). - 18. Tamaani (Procavia).

TieUifanafctrja.

Bibllographisches Institut in Leipzig.

AlrJoiCuköeen ,, Afrikka".

Afrikkalaisia kansantyyppejä

1. Silluk-nunnikainen (Niilinneekereitä). — 2. Dinka-nnoiukainen (Niiliu-neekeieitä). — 3. Neekeritär Porto

NuoTosta (Sudanin-nookeii'itä). — 4. Fullah-tyttö. — -J- Tambprma-mies (Sudaiiin-neekereitä). — 0. Bamumin

neekeri (Sudanin-neekcieitä). — 7. Kafferilainen (Ama-r,khika). — 8. Vadsagga-tyttö (Bantu-neekereitä). —

9. Loango-ueekeritär (Läusirannan-neekereitä). — 10. Kamerunin-tyttö (Fan-neckereitii). —

11. Kääpiövaimo Keski-Afiikasta. — 12. Lunda-vaiino (Bantu-neekereitii).

Afrikkalaisia kansantyyppejä

1 iK-ds» ,Mml..,,<l.m. (..tmpialnln™). - 2. BcU.iini. - :S. Tyttö Biskm.ta 0.e,l,eri). - 4. Midg«n-mies -

l Lali-nainen. - «. H.,o„d....y..« ,vah.,n.»l,.isi.„. - 7. Bus-nan-vaimo. - 8. o»^;.- «:^ *'>"'"™"»

(Bantn-neokci-ciläi. - 10. llova-lylt.. (malaijilaisin iMadapaskansta). — H. h-akalaM-l> tto

(iiPKi-oidcJB Madapiskuiisla). — 12. Massai-inionikainon.

Afrikka

lissima), joista useimmat ovat tulleet Amerii-
kasta ja levinneet hyvin nopeasti. Eurooppalai-
set viljelevät istutuksillaan tavallisia troopillisia
viljelyskasveja, kuten sokeriruokoa, kahvipen-
sasta (kotoisin Abessiinian eteläpuolelta) ja puu-
villapensasta.

Eläinkunta. Eläinmaantieteellisessä suh-
teessa Afrikka jaetaan kahteen suureen osaan:
1. Pohjois-Afrikka (joka kuuluu palearktiseen
vyöhykkeeseen) ja etioppialainen vyöhyke. 2.
Saharan eteläpuolella oleva osa Afrikkaa. Varsi-
nainen afrikkalainen eläinmaailma alkaa vasta
„Saharantakaisessa alueessa". Xäitten molempien
alueitten välille muodostaa Saharan laaja erämaa
sekä rajamuurin että samalla myöskin liikku-
vaisemmille eläinmuodoille (linnuille) sillan.
Afrikan eläinkunta on sekä laji- että yksilö-
rikasta, varsinkin nisäkkäihin nähden, joitten
runsaudessa se voittaa kaikki muut maanosat.
Ja omituista kyllä ei runsain eläinmaailma ole
kehittynyt metsissä, vaan savanneilla. Viime
aikoina se on kuitenkin melkoisesti vähentynyt,
onpa paikoitellen voitu huomata nopea sukupuut-
toonkin häviäminen. Saharantakaisen Afrikan
eläimillä on kaikilla omituinen vanhanaikuinen
leima. Niitä on pidettävä jätteinä entisestä eläi-
mistöstä, joka ennen on ollut paljoa laajemmalle
levinnyt kuin nykyään. Niinpä esim. kameli-
kurki eli tertiääriaikana sillä manterella, jota
vastaa nykyinen Aigeianmeri saarineen. Mada-
gaskar on nähtävästi irtautunut Afrikasta jo
ennen kuin sellaiset korkeammat eläimet kuin
ihmismuotoiset apinat, kavioeläimet, kissalajit
ja isot paksunahkaiset tulivat sinne, sillä näitä
ei ole Madagaskarilla, vaan lähenee sen eläi-
mistö ympärillä olevien seutujen tertiääri-eläi-
mistöä. On olemassa paljo esimerkkejä siitä,
että uusia eläinmuotoja siirtyy maahaa, ja ettei
eläinten levenemisrajojen muutokset vielä lähes-
kään ole päättyneet. Niinpä esim. kiusallinen
hietakirppu, joka tuli länsirannalle vuonna 1S72
hietalastin mukana, esiintyi jo v. 189S itärannal-
lakin. Afrikassa on alkujaan ollut vähä hyö-
dyllisiä eläimiä. Sikäläistä norsua ei enää käy-
tetä kuormaeläimenä, mutta sitä metsästetään
hyvin innokkaasti, joten se on huomattavasti
vähentynyt. Vielä sitä tavataan Keski-Afri-
kassa, paitsi itärannoilla. Aasin kotimaana pide-
tään Itä-Afrikkaa, jossa se vielä esiintyy vil-
linä. Ennenkuin kameli (dromedaari) tuotiin
Aasiasta oli aasi tärkeimpänä veto- ja kuorma-
juhtana Pohjois- Afrikassa. Se kestää myöskin
paremmin kuin hevoset ja sarvikarja myrkyl-
lisen tsetse-kärpäsen (Glossina morsitans) pis-
tosta. Afrikka on kissan kotimaa, mutta onko
myöskin koira täältä kotoisin, on hyvin epävar-
maa. Villejä koiria on monin paikoin Afrikassa.
Hevonen on tuotu Aa-siasta, mutta ei menesty oi-
kein hyvin muualla kuin Pohjois-Afrikassa, jossa
myöskin on kehittynyt ratsastajakansoja. Sarvi-
karja („sanga" = iJos afrieanus) on sen sijaan
levinnyt suurella menestyksellä Afrikan yli
paitsi sinne, missä tsetse-kärpänen tekee tuho-
jaan. Tjseat heimot, varsinkin savanneilla, har-
joittavat nykyään yksinomaan karjanhoitoa.
Muista maahan tuoduista eläimistä pitävät nee-
kerit vuohia ja kanoja yleisesti kesyinä. Sikoja
pitävät muut kansat paitsi muhamettilaiset san-
gen paljo, ja lampaanhoitoa harjoittavat varsin-

kin hottentotit ja ovambolaiset etelässä sekä
abessiinialaiset pohjoisessa. Ihmismuotoisten
apinain levenemisalue sattuu kuten luonnollista-
kin Keski-Afrikan läntisten suurien metsien alu-
eeseen. Kamelin eteläraja kulkee Senegambian
pohjoisosista Somalimaan eteläosiin. Giraileja
tavataan nykyään enää Itä-, Etelä- ja Keski-
Afrikassa sekä keskisessä Sudanissa ja sitä ra-
joittavissa osissa Saharaa. Kamelikurkia tava-
taan Etelä-Afrikassa Sambesin ympäristöillä ja
Kalaharissa, Itä -Af rikan ylängöillä, Saharan
eteläosis.sa ja sitä rajoittavissa osissa Sudania.
Krokodiilejä elää joissa ja järvissä Etelä-Afri-
kusta Saharaan sekä Niilin varsilla Nubiaan
saakka. Ennen niitä tavattiin jonkun verran
pohjoisempana.

Väestö. Afrikan laskettu asukasmäärä vaih-
telee 127 ja 206 miljoonan välillä.

Afrikan väestö ei ole rotuun eikä kulttuuri-
kehitykseen nähden yhtenäistä ; se on kokoon-
pantu mitä erilaisimmista aineksista ja käsittää
useita kehitysalueita. Näihin on uusin kansa-
tieteellinen tutkimus luonut runsasta valoa. Mut-
ta Afrikan antropologia perustuu vielä toistai-
seksi suuressa määrin olettamuksiin. Erilaisia ja
hyvin eri-ikäisiä sekakansoja tavataan aivan
sisäkkäin. Tällaista rotujäännöstä ovat epäile-
mättä vaaleat e t e 1 ä-a frvkkalaiset, joista
busmannit muodostavat oman, muista jyrkästi
erottuvan ryhmänsä, kun taas hottentoteista
mielipiteet ovat eroavia, kuten myöskin kääpiö-
heimoista. Varmaa on, että nämä vaaleaihoiset
neekerit ovat ikivanhoja Afrikan asukkaita. • —
Samaa on sanottava toisesta pääryhmästä, b a n-
t u-neekereistä. He täj'ttävät taajana ryhmänä
koko eteläisen kolmikulmion (paitsi vaaleaihoisia
ja eurooppalaisia) aina 5°:lle pohj. lev. lännessä
ja järvialueelle idässä. Näitä ovat: kafferit, sam-
bcsi-neekerit, kongo-neekerit ja länsirannan-nee-
kerit sekä vähän tunnetut fan-neekerit. — Kol-
mannen ryhmän muodostavat sudanilaiset
neekerit (ks.t.) , asuvat bantu-kansojen pohjoispuo-
lella. Sudanilaisia neekereitä on kolme ryhmää,
Senegambian ja Ylä-Guinean, Keskisen Sudanin
sekä Niilin neekerit. — Pohjois- ja Koillis-Afri-
kan vanhimmat asutussuhteet ovat vielä hämä-
riä. Nuorin ja vasta historiallisella ajalla maahan
tullut kansanaines ovat seemiläiset (ara-
bialaisia, egyptiläisiä, beduineja, abessiinialaisia)
ja näitä vanhempia aineksia ovat n. s. h a a m i-
laiset; näitä ovat: etiopialaiset, berberit,
tuaregilaiset vahuma-kansat, fulbe- ja fullah-
kansat y. m. — Aivan erityisen ryhmän muo-
dostaa Madagaskarin malaijilainen väestö, toi-
nen osa väestöä on negroideja.

[Elisge Eeclus, ,,Nouvelle Gfiograohie univer-
selle" X-XIV, Paris 1S85-89; Fr. "Hahn, „Af-
rika", Leipzig und Wien 1901 ; Fr. v. Hehwald,
„.Jorden och dess folk" II, Stokholm 1900; J. E.
Rosberg, „Maa ja kansat" II, Porvoo 1906;
Maant. Yhdistyksen aikakauskirja 1891.]

Löytöhistoria. Af rikka-nimi tavataan
kirjallisuudessa ensi kerran Eaniuksella ; tällä
nimellä roomalaiset tarkoittivat vain Karthagoa
ja sen ympäristöä. — A: n löytöhistoria alkaa
vasta sangen myöhään, sillä jos mikään, on se
suljettu maanosa. Rannikossa on vähän lahtia
ja poukamia, jokien suut ovat koskisia. Sahara
on vahva varustus, jota kauemmas egyptiläiset

Afrikka

ja karthagolaiset sekä roomalaisten legionat eivät
päässeet, yhtä vähän kuin Ranskankaan sota-
joukot meidän päivinämme. Rannikot eivät ole,
paitsi kauimpana pohjoisessa ja etelässä, viehät-
täviä, ovatpa ne toisinaan pelottaviakin. Ilmasto-
kuumeet tekevät tuhoa eurooppalaisten keskuu-
dessa. Ankkuripaikkoja on perin vähän, ja tyrs-
kyt vyöry ttelevät aina aaltojaan rantaa vastaan.
Afrikan heimokunnatkin ovat tehneet vasta-
rintaa valkoihoisille. Ja viime aikoina ovat
muhamettilaiset ryhtyneet eurooppalaisilta sul-
kemaan avoinna olleita teitä. Herodotoksen
(5:nnellä vuosis. e. Kr.) kautta tiedämme sangen
paljon vanhan Egyptin maantieteestä. Muutamat
beidän laraoistaan olivat maantieteellisten tutki-
musmatkojen kannattajia, niin Nekö (n. 600 e.
Kr.). Hän varusti retkikunnan, jonka määränä
oli Niilin lähteitten tutkiminen, ja antoi foini-
kialaisten merimiesten purjehtia Afrikan
ympäri. Ramses II:n kanava Niilin ja Punaisen-
meren välillä, joka oli mennyt umpeen, laitettiin
Nekon aikana liikekuntoiseksi. Egyptiläiset tie-
sivät myös kertoa Afrikan sisäosissa elävistä
kääpiökansoista, joita vieläkin on joissakin man-
tereen osissa. Mutta „ei kukaan", sanoo Hero-
dotos, „tuBtenut Niilin lähteitä". Karthagolais-
ten laivastot purjehtivat „Herkuleen patsaitten"
välitse Atlantin merelle ja kävivät Azorein saa-
rilla, Sargassomerellä ja Kanarian saarilla, hei-
dän sotajoukkonsa ahdistelivat erämaan heimoja
kaukana Saharassa tahi kiipeilivät Atlas-vuor:s-
tcssa, ja sotapäällikkö Uanno, Hamilkarin poika,
kävi Sierra Leone-rannikolla saakka. Foinikia-
laisten vanavedessä purjehti kreikkalaisia
merimiehiä Pohjois-Afrikan satamiin. He eivät
tosin tehneet varsinaisia löytöretkiä, mutta hei-
dän merkityksensä Afrikan maantieteen edistä-
jinä on kumminkin paljon suurempi kuin kartha-
golaisten. Viimemainittujen kateellisesti sala-
tessa tietojaan, koettivat kreikkalaiset oppineet
panna paraansa kootakseen niitä eri maista ja
kansoista ja levittääkseen tätä tietoa niin laa-
jalle, kuin siihen aikaan oli mahdollista. Nerokas
maantieteentutkija oli myös Eratosthenes
(2 vuosis. e. Kr.) . Roomalaiset pystyttivät
legiooniensa kotkan suuren erämaan rajoille
8i:akka. Kaukana erämaissakin on löydetty
muistomerkkejä Rooman loistokaudelta. Muuan
roomalainen sotajoukonosasto marssi etelää
kohti Bornuun asti Sudanissa. Näitä sotaretkiä
liuomattavampi oli maantieteelliseltä kannalta
katsoen Neron Niili-retkikunta. Tämä keisari
lähetti nimittäin kaksi eenturionia etsimään
Niilin lähteitä. He kävivät niillä Valkean-Nii-
lin osilla saakka, jotka ovat suurten rytöjouk-
kojen sulkemat, noin 9° pohj. lev. Roomalais-
ajalla oppinut Strabon loi eräässä teoksessaan
maantieteellisen yleiskatsauksen Afrikkaan.
Plinius tuntee jo Niger-virran, ja espanjalainen
Pfm|)onius Mela julkaisee koko joukon maan-
tieteellisiä sekä tosiasioita että mielikuvituksen
synnyttämiä harhaluuloja. Suurin kaikista mui-
naisajan maantieteen tutkijoista on Claudius
Ptolemaios, Egyptissä syntynyt kreikkalainen
(noin V. 150 j. Kr.). Päättäen Ptolemaioksen
maantieteestä ja kartasta hän luultavasti tunsi
Afrikan pohjoisen kolmanneksen sangen hyvin.
Keskiajalla arabialaiset olivat ainoat, jotka
ylläpitivät ja jossain määrin laajensivat maan-

tieteellistä tietomäärää. Arabialaiset tutkijat
Ibn Batuta ja kristityllä nimellään tunnettu Leo
Africanus kävivät molemmat Sudanissa. Itä-
rannikolla he purjehtivat kauemmas etelään.
Italialaiset tasavallat Venezia ja Genova
esiintyivät myös afrikkalaisilla kauppapai-
koilla. Fra Mauron kartta osoittaa huomat-
tavaa edistystä. Portugalilainen prinssi Henrik
Merenkulkija (1394-1463) yritti päästä Afri-
kan ohi Intiaan. Hänen matkojensa kautta
mantereen länsirannikko tuli vähitellen tunne-
tuksi. Vuonna 1486 Bartholomeus Diaz purjehti
.•Afrikan eteläpään. Hyväntoivonniemen, ympäri.
Intiaan lähtevän retkikunnan johtajaksi valit-
tiin Vasco da Gama, joka saapui Intiaan 1499.
Sittemmin tultiin Sueziin, ja niin oli Afrikan
ympäri toiseen kertaan purjehdittu. Afrikan
ääriviivat alkoivat nyt kartalla saada oikeam-
man muodon ; portugalilaiset jesuiitat tunkeutui-
vat Abessiiniaan, hollantilaiset perustivat Kap-
siirtomaan V. 1652, ja rannikoille perustet-
tiin useita linnoituksia kaupan turvaamiseksi.
Sisämaa oli kumminkin edelleenkin tuntematon.
Vähän enemmän kuin sata vuotta sitten Afrikan
tutkimus alkoi toden teolla. Tämä uusi aika-
kausi alkoi V. 1788, jolloin Lontoossa perus-
tettiin afrikkalainen seura. Kartoitustyön lähtö-
kohtana olivat tähtitieteelliset paikanmääräyk-
set, ja lähimpänä olevissa mantereenosissa elä-
\ iä kansoja tutkittiin perusteellisesti. Aluksi
pantiin kumminkin pääpaino muinaistutkimuk-
selle, joka edistyi huomattavasti Napoleonin
Egyptin-matkan kautta, johon suuri joukko tiede-
miehiä otti osaa. Euroopan useimmissa maissa
ruvettiin innokkaasti harrastamaan pakana-
lähetystä; perustettiin lähetysseuroja, joit-
ten toiminta etupäässä kohdistui Afrikkaan.
Lähetyssaarnaajilta olemme saaneet tietää san-
gen paljon, — olihan Afrikan tutkija Livingstone
myös lähetyssaarnaaja. Varsinaisista tutkimus-
raatkustajisla mainittakoon ruotsalaiset Sparr-
man ja Thunbeig, jotka kävivät Elelä- Af rikassa,
sekä suomalainen Aug. Nordenskiöld, joka
v. 1792 matkusti Sierra Leoneen. Viime vuosi-
sadan alkupuoliskolla kiinnittivät suuret joki-
probleemit Afrikan tutkijain huomiota puo-
leensa. Ensimäisenä on mainittava Niger-prob-
leemi. Skotlantilainen Mungo Park pääsi Segu'un
asti ylä-Nigerin varrella, mutta ei voinut seurata
jokea kauemmas itään. Toisella matkallaan pur-
jehti hän pitkän matkaa Niger-virtaa myöten,
mutta hukkui retkellään. U.seat retkikunnat
lähtivät samassa tarkoituksessa eri osista rannik-
koa, vieläpä pohjoisrannikolta. Viimemainituista
mainittakoon Clapperton'in molemmat matkat,
lläu kuoli Sokotossa, mutta hänen palvelijansa
matkusti alista Nigeriä pitkin, v. 1830, ja sai
niin sen suunnan määrätyksi. Samoihin aikoi-
hin laajen' tutkimusalue Koillis-Afrikassa sen
kautta, etti. Egypti ulotutti valtaansa yhä kauem-
mas etelään, ja useat eurooppalaiset matkustajat
saivat aihetta käydä näissä tuntemattomissa seu-
duis.sa. Abessiiniassakin kävi tutkimusmatkusta-
jia (m. m. d'Abbadie'n veljekset), sillä eurooppa-
laisten siirtomaa-himo ei ollut vielä silloin kii-
hottanut alkuasukkaita vihaan. Ranskalaisten
eteneminen AIgerias.sa aiheutti maantieteellisiä
löytöjä. Etelä-Afrikassa edistettiin tutkimusta
tarmokkaasti, sillä maan asuttivat vähitellen

Afrikka

buurit, hollantilaiset siirtolaiset, joihin oli liitty-
nyt ranskalaisia reformeerattuja. Maahan tuli
pääsy verrattain helpoksi. Siellä kävi tutkimus-
matkustajia (m. m. ruotsalainen \Vahlberg) ,
lähetyssaarnaajia ja metsästäjiä, jotka arojen
rikas eläinkunta oli sinne houkutellut.

Viime vuosisadan keskivaiheilla olivat siis Af-
rikan rannikkomaakunnat tunnetut, mutta sisä-
maa, „pimein Afrikka", oli vielä aivan tuntema-
ton. Mutta Afrikan tutkimusta ruvettiin mielen-
kiinnolla seuraamaan yhä laajemmissa piireissä.
Seuroja perustettiin ja aikakauskirjoja julkais-
tiin. Pohjois-Afrikassa kiintyi huomio etupäässä
Saharaan ja Niiliin, Etelä-Afrikassa Zambesi-vir-
taan ja Ngami-järveen. Erämaan ja Sudanin tut-
kijoista on ensi sijassa Heinrich Barth mainit-
tava. Barth teki matkansa vv. 1850-55, ja hän sai
tutkituksi melkein koko Länsi-Sudanin. Hän
kulki matkoillaan n. 20,000 km ja selitti oivalli-
sessa teoksessaan ne seudut, joissa oli käynyt.
Kaksi muuta saksalaista, Gerhard Rohlfs ja Gus-
tav Naclitigal, molemmat lääkäreitä, ovat suu-
ressa määrin laajentaneet tietoamme erämaasta
ja keskisestä Sudanista. Samoihin aikoihin ruvet-
tiin „Niili-probleemia" pohtimaan. Alettiin taa-
sen uskoa, että sisämaassa oli laajoja järviä, joit-
ten vesi oli suolatonta. Näille otaksutuille Niilin
läbdejärville luultiin päästävän joko itse jokea
pitkin tahi itärannikolta. Engl. Burton ja Speke
päättivät lähteä viimemainitusta paikasta.
V. 1857 he saapuivat Tanganjika-järvelle,
josta Speke yksinään lähti pohjoiseen ja saapui
seuraavana vuonna Victoria-järven etelärannalle.
Tieteellisissä piireissä väiteltiin siitä, oliko tätä
järveä todellakin pidettävä Niilin lähteenä. Saa-
<laks£en varmuutta asiassa lähti Speke vielä ker-
ran, yhdessä Grantin kanssa, Victoria-järvelle
(1862), näki monessa paikassa leveän Niili-
virran ja saattoi todistaa, että se sai järvestä
vetensä. Baker lähti samoihin aikoihin Khar-
tum'ista etelään, tapasi Speken ja Grantin Gon-
dokoro'ssa, jatkoi matkaansa etelään ja löysi
Albert Njansa'n (1864). Etelämpänä olevan Al-
bert Edward-järven, joka laskee vetensä Semli-
ki'n kautta Albert Njansaan, löysi myöhemmin
Stanley. Niili-probleemi oli siten ratkaistu. Val-
kean Niilin tienoilla olevia seutuja Kongon lisä-
jokeen Uene'en saakka, kannibaalisten Niara-
Niam ja Mangbattu kansojen kotimaan, tutki
perinpohjaisesti Schweinfurth, syntyisin Riiasta.
Etelä-Afrikassa toimi sillä välin skotlantilainen
David Livingstone. Tämä mies, joka oli antautu-
nut lähetysalalle, oli samalla jossain määrin pe-
rehtynyt lääketieteeseen. Hänen toiveittensa
päämäärä oli kristitty, englantilainen Etelä-Af-
rikka, orjakaupan poistaminen juurineen päivi-
neen ja suurempi tavarain vaihto Afrikan eri
maakuntien sekä tämän maanosan ja Euroopan
välillä. Ensin kävi hän käsiksi „Sambesi-prob-
leemiin" ja hänen onnistui yksin ratkaista se.
Hän matkusti jokea ylös luoteista kohti ja
tuli vihdoin rannikolle Sao Paolo de Loanda'n
luona. Tuttuja teitä palasi hän Etelä-Afrikan
sisäosiin ja sitten Zambesia myöten tämän
joen suuhun (Quillimane) ja on ensimäinen
sivistynyt eurooppalainen, joka on matkustanut
Afrikan poikki lännestä itään (1851-56). Hän
Jöysi myös Zambesin mahtavat putoukset, jotka
hän nimitti Victoria kuningattaren mukaan.
4. Painettu »/^ 08.

Myöhemmin hän teki matkoja Njanssa'n, Tangan-
jika'n ja Bangveolo'n tienoille. Suuren matkus-
tajan jäljissä kulkivat useat eurooppalaiset, m. m.
ruotsalainen Andersson. Sangen tunnetuksi on
myös tullut portugalilaisen Serpa Pinto'n matka
Etelä-Afrikan halki. Vielä oli „Kongo-probleemi"
jälellä. Kongon suu oli jo tullut aikoja sitten
tunnetuksi. Portugalilaiset kauppiaat, unkari-
lainen matkustaja Magyar ja Livingstone olivat
nähneet useita jokia, jotka virtasivat pohjoiseen
päin. Päävirta kulki jossain Afrikan tuntemat-
tomimmassa osassa. Matkoillaan Njassan tie-
noilla tuli Livingstone Tanganjika-järvelle, jonka
hän arveli kuuluvan Niilin joistoon, ja sieltä
Kongo-virran rannalle Nyangwe'n luona, v. 1869.
Hän löysi muitakin jokia niillä tienoin ja
ryhtyi nyt ratkaisemaan Niili- ja Kongo- problee-
meja. — „New York Herald"-nimisen sanoma-
lehden kustannuksella lähetettiin silloin Henry
M. Stanley hakemaan Livingstonoa. Living-
stonen matkojen kautta tuli Afrikan kartalla
oleva »valkoinen täplä" koko joukon pienem-
mäksi. Englantilainen Cameron jatkoi Kongon
lähteitten tutkimista ja oli ensimäinen, joka
kulki Keski-Afrikan poikki idästä länteen
v:na 1875. Stanley varustettiin myös tut-
kimusmatkaa varten. Hän lähti Bagamoyosta
itärannikolla, tutki perinpohjaisesti Victoria-jär-
ven, teki liiton Uganda-valtakunnan kuninkaan
kanssa ja lähti sitten Tanganjika-järvelle, joka
myös tutkittiin. Täältä lähti hän länteen päin
ja pääsi Nyangwe'en saakka. Sitten jatkoi
Stanley matkaansa, osaksi mahtavaa virtaa
pitkin, osaksi sen aarniometsäin peitossa olevia
rantoja myöten. Matkojen tarkoitus on viime
aikoina käynyt yhä enemmän poliittiseksi. Eu-
roopan vallat ovat koettaneet laajennella aluei-
taan niin paljon kuin mahdollista, ennenkuin kil-
pailijat tulivat. Eanskalainen de Brazza tutki
tarkoin Ogooue-joen ; hänen matkansa saivat ai-
kaan sen, että ranskalaiset ottivat haltuunsa
niin kutsutun Ranskan Kongon. Matkan Afrikan
poikki lännestä itään teki saksalainen v. Wiss-
mann, joka matkallaan tutki useita Kongon ete-
läisistä lisäjoista, esim. Kasai'n. Tavallista suu-
rempi maantieteellinen arvo on Moskovassa syn-
tyneen saksalaisen Junker'in matkoilla. Tämä
oleskeli, samoin kuin Schvveinfurth, Afrikan
sisäosissa; villien kannibaalein maassa, ja toi
mukanaan oivallisia kokoelmia. Omituinen mies
oli saksalainen Schnitzer, tavallisesti tunnettu
nimellä Emin Pasa. Hän piti n. s. Ekvato-
riaalimaakunnan kuvernöörinä kauan puoliaan
mahdilaisia vastaan. Stanley lähetettiin „pe-
lastamaan" häntä, kuten sanottiin, vaikka oli
retkellä poliittinenkin sivutarkoituksensa. Viime
vuosina ovat etenkin ranskalaiset, saksalaiset ja
englantilaiset tutkineet omistamiaan siirtomaita
ja niihin rajoittuvia seutuja.

Valtiollinen jako (ks. karttaa) . Koil-
Us-A.: Tripolis (turk. 1551), Egypti (turk. 1517,
v:sta 1882 engl. hallituksen alainen), Sudan
(Mahdi-valtio 1881-98, sen jälk. egypt.-brittil.
yhteishallinnon alainen), Libyan erämaa (brittil.
suojeluspiiriin kuuluva, 1899), Eritrea (ital.
1890), Abessiinia (itsenäinen), Ransk. Somali-
rannikko (1884; Obok, 1862), Brittil. Somali-
rannikko (1884), Sokotra (brittil. 1876), Ital.
Somalimaa (1889), BrittiL Itä-A. (1886). Luo-

Afrikkalainen— Afzelius

lOO

teis-A.: Tunis (ransk. protektoraatti, 1884), Al-
geria (ransk. 1833), Marokko (itseniiinen),
Luoteis-A:n saaret (esp. ja port.), Länsi- ja
Keski-Sabara (ransk. suojeluksen alla), Ransk.
Läusi-A., Brittil. Länsi-A., Liberia' (tasavalta
v:sta 1847), Saks. Guinea (Togo, 1884, Kamerun,
8. V.), Esp. Guinea, Ransk. Kongo (Gal>un, 1830).
Etelä-Ä.: Kongovaltio (1885), Saks. Ita-A.(18S4),
Sansibar (brittil. 1890), Portugalin Itä-A., Saks.
Lounais-A. (1884), Brittil. Etelä-A., Madagaskar
ynnä muut Ranskalle kuuluvat saaret sekä
Madagaskarin läheisyydessä olevat brittil. saaret.

J. E. R.

Afrikkalainen komppania, Louis de Gcerin
aloitteesta v. 1649 Ruotsiin perustettu kauppa-
seura, joka sai yksinoikeuden kaupankäyutiiu
Kanarian saarten eteläpuolella Aasiassa, Afri-
kassa ja Ameriikassa olevissa maissa, lukuunotta-
matta niitä, joihin „Nova Suecian kompania" oli
saanut yksinoikeuden. Siirtokunta perustettiin
Kultarannalle Guinearannikolla Cabo Corsoon
(nyk. Cape Coast castle). Sen puolustukseksi ra-
kennettiin linnoitus Karlsborg, joka kuitenkin
pitkällisen piirityksen jälkeen v. 1663 joutui
hollantilaisten käsiin. Seuraavana vuonna eng-
lantilaiset valtasivat siirtokunnan ja komppa-
nian laivat, jolloin sen toiminta päättyi.

A. R. B.

Afrikkalaiset kielet; niitä on, paitsi tois-
taiseksi yksinään olevia nuban kieltä Afrikan
koillisessa ja hottentottien kieliä sen lounaisessa
osassa, neljä suurta ryhmää: 1. bantun kielet,
kaikkiaan lähes kaksisataa, Etelä-AJrikassa päi-
väntasaajan seuduille asti; bantun kieliä puhu-
viin kuuluvat m. m. Suomen lähetystyöstä tutut
ovambo- ja hereroheimot ; 2. Keski-Afrikan nee-
kerlkielet, joiden mahdollista keskinäistä suku-
laisuutta ei ole todistettu; 3. haamilais.-t kielet,
jotka ovat kahtena ryhmänä: a) liibyalainen 1.
berberiläinen lännessä ja b) kusitilainen 1. etio-
pialainen idässä; haamilaisryhmää on ollut
myös hieroglyfeissä (ks. t.) säilynyt muinais-
egyptin kieli sekä sen nuorempi, niinikään
kuollut jatko, koptin kieli ; 4. seemiläiset
kielet; tiitä ryhmää edustavat eräät Abessii-
nian kielet sekä arabian kieli, joka pääasiallisesti
vasta Muhammedin aikain jälkeen väliitellen on
levinnyt yli koko pohjoisen Afrikan, egyptiläi-
sen Sudanin ja Zanzibarin. Kolmesta ensinmai-
nitusta, kotimaisesta ryhmästä vain egyptin kie-
lellä on ollut olemassa kirjallisuutta; muut kie-
let ovat vasta lähetyssaarnaajain (myös muha-
mettilaisten) kautta saaneet osakseen kirjallista
viljelyä, ks. Kieli. A. K.

Afrikkalaiset seurat, perustettuja Afrikan
tutkimista varten; vanhin engl.intilainen African
Society jo v. 1788. V. 1876 perustettiin Brysse-
lissä Belgian kuninkaan suojelu.sta nauttiva kan-
•ainvälincn afrikkalainen seura, johon monta val-
tiota liittyi. Saksassa perustettiin seura v. 1873-
89, Italiassa 1879 Milanon ja 1880 Napolin seura.
Ran.skan Kongon ja Ranskan Välimeren siirto-
niaitten yhdistämistä varten perustettiin niin-
ikään seura Pariisissa v. 1890. Näillä seuroilla ja
niitten kustantamilla retkikunnilla oli alkujaan
etupäässä tieteellinen ja sivistyttävä tarkoitus,
mutta ne muuttuivat pian kaup|m- ja valloitus-
seuroiksi ja ovat usein välillisesti hankkineet
edustamillensa valtioille siirtomaita. NykyiUin

ne ovat joko hajonneet tahi muuttuneet etu-
päässä maantieteellisiksi, sen mukaan kuin
siirtomaat ovat joutuneet välittömästi asian-
omaisten valtioitten siirtomaavirastojeu hallitta-
viksi. M'. H-m,

Afrodiitti {AphrodVte = rakkauden jumala-
tar), henkilö, jonka sukupuolielimet ovat niin
surKastuneet, ettei sukupuoli ole määrättävissä.

Afrodisia (vrt. A p h r o d i t e) , sairaloisesti
kiihtynyt sukuvietti.

Afrodisiaka l-ä'-] (kreik. aphrodVsia = lem-
nieunautinnot) , sukuviettiä kiihotta/at aineet.
Vanhaan aikaan tavallisesti n. s. rakkausjuomat
olivat joko terveydelle vaarallisia tai aivan te-
hottomia.

Afrodite [-di'-] ks. A p h r o d i t e.

Afrometri (kreik. apAros = vaahto, ja metron
= mitta), manometri paineen mittaamiseksi pul-
loissa, jotka si.sältävät kuohuvia juomia.

Aftonbladet [-blä-], ruots. valtiollinen lehti,
Lars Johan Iliertan perustama 1830. A. ajoi
rohkeasti vapaamielisyyden asiaa Kaarle Juha-
nan itsevaltaista hallitustapaa vastaan, josta
syystä 1835-38 lakkautettiin 14 kertaa, mutta
saavutti siten vain yhä suuremj)aa suosiota. A:n
myöhemmistä toimittajista mainittakoon August
Sohiman 1857-74 ja S. A. Hedin 1874-76. Myös-
kin Suomen asioita on A. seurannut.

Afzelius [-tse"-], vanha ruots. suku, kotoisin
Länsigöötanmaalta.

1. A d a m A. (1750-1837), ruots. kasvitietei-
lijii. Tuli 1777 itämaisen kirjallisuuden dosen-
tiksi, määrättiin 1785 kasvitieteen opettajaksi
Upsalan yliopistoon, matkusti 1792 luonnontut-
kijana Englannin afrikkalaiseen siirtomaahan
Öierra Leoneen, jossa ranskalaiset hävittivät hä-
nen suuret kokoelmansa. Palattuaan A. taasen
loimi yliopiston opettajana Upsalassa. Julkaisi
useita teoksia Guinean kasvistosta ja 1823 Lin-
nan oman kirjoittaman elämäkerran, jonka va-
rusti alkulauseella, muistutuksilla ja lisäyksillä.

2. Anders Erik \. (1779-1850), lakitie-
teen professori ja valtiollinen marttyyri, oli syn-
tyään Ruotsista ja tuli 1818 harjoitettuansa
opintoja sekä Upsalassa että Turussa yleisen ja
isiinmaan lakitieteen professoriksi jälkimäiseen
yliopistoon. A:ta pidettiin varsin lahjakkaana
lainoppineena ja käytettiin ensi aikoiim u.seissa
luottamustoimissa, mutta joutui pian vallanpitä-
jäin epäsuosioon nähtävästi joistakin heitä inoit-
livista lausunnoista. Hän sai siitä syystä 1822
kä.skyn ottaa eron, minkä tekikin, mutta jäi yhii
.Suomeen. Taitavana juristina oli hiin paljon
käytetty asianajaja, ja esiintyi m. m. muuta-
missa lahjoitusmaatalonpoikain jutuissa heidän
herrojansa vastaan. Täten A. joutui uudestaan
niahtavain henkilöiden vihoihin. Venäläisen san-
tiirmiston ilmiannosta kenraalikuvernööri Za-
krevskij 1830 vaati hänet karkoitettavaksi ja hä-
nen käskettiin kolmen viikon kuluessa lähteä
maasta. Lähtömatkiillaan hänet kuitenkin maa-
liskuussa 1831 vangittiin Ahvenanmaalla ja kar-
koitettiin Vjatkaan. Neljän vuoden perästä A.
tosin sai luvan asettua Lappeenrantaan, mutta
jo 1837 hänet uudestaan otettiin kiinni ja vietiin
Itämeren maakuntiin, missä ensin pidettiin van-
keudessa Wendenissä ; sitten hän sai oleskella
Riiassa, jossa kuoli 1 p. maalisk. 1850. [T. Hart-
man, Finsk Tidskrift 1895.] K. O.

101

Aga — Agari cacese

102

3. Arvid August A. (1785-1871), ruots.
pappi, runoilija ja tiedemies, „göötiläisen liiton"
jäsen. Käänsi van-
hemman Eddan ruot-
siksi, julkaisi (E. G.
Geijerin kanssa yh-
dessä) kokoelman ruot-
salaisia kansanlauluja
„Svenska folkvisor
frän forntiden" ja toi-
mitti painosta 11 ni-
dettä puoleksi his-
toriallisia tarinoita
,, Svenska folkets sago-
häfder". Hänen omista
runoistaan mainitta-
koon „Neckens pol-
ska",- (suom. „Kultai-
sessa kartanossa — ") ,
Arvid Aug. Atzellus. kirjoitettu kansanlau-

lun säveleen. V. T.
Aga (turk.), herra, päällikkö, sotilaallinen
virkanimi Turkissa.

Agaattl ks. Akaatti.

Agalaktia (kreik. kielteinen o, ja gala =
maito), maidon erittymisen puute äideillä.
Agallocha [•ga'l-] ks. Aio e.
Agamedes ks. T r o p h o n i o s.
Agamemnon, [-memnön], kreik. tarusankari,
Atreuksen poika, Mykenain kuningas (niin Ho-
meroksen mukaan, myöhemmässä runoudessa
hän usein esiintyy Argoksen kuninkaana), kreik-
kalaisten ylii)äällikkö Troian sodassa. Kymmen-
vuotisesta sodasta palanneen sankarin surmasi
Homeroksen kertomuksen mukaan hänen vai-
monsa Klytnimestran viettelijä Aigisthos (ks.
t.) ; myöhemmin (VI ja V vuosis. e. Kr.) kärjis-
tyi taru siihen, että Agamemnonin surmasi itse
Klytaimestra, kostaakseen Iphigeneia nimisen
tyttären uhrin (vrt. Iphigeneia). Agamem-
nonin murhan kostoksi taas hänen ja Klytai-
mcstran poika Orestes surmasi äitinsä (vrt.
O r e s t e s) . Taru on antanut runsaasti aiheita
runoudelle, varsinkin attikalaiselle tragediaru-
noudelle (esim. Aiskhyloksen tragediakolmikko
Oresteia).

Luultavaa on, että A. alkuaan on ollut erään
muinaisen jumalan nimi, jonka palveluk.sesta
kirjallisuudessa on säilynyt vain harvoja jälkiä.

O. E. T.
Agamidae [-V-J, eräs sisiliskoheimo paksu-
kielisten alalalikossa. Levinneet ainoastaan
itäiselle pallonpuoliskolle ollen yleisiä varsin-
kin Intiassa ja Austraaliassa. Yleisimmin tun-
nettu laji lienee intialainen lentävä lohi-
käärme (Druco volans).

Agaminen (kreik. kielteinen a, ja gamos =
naiminen) on kasvi, joka ei suvfullisesti lisiiänny.
Sellaisia ovat monet alhaisimmista kasveista,
mutta myöskin esim. itiökantaiset sienet (Basi-
diomycetes).

Agamoncecia (kreik. agamos = naimaton, ja
oi/jo.s = koti) , kaksineuvoisten ja suvuttomien
kukkien esiintyminen samalla kasvilla.

Aganippe [i'-], runottarille pyhitetty lähde
nelikon-vuorella Boiotiassa.

Agapanthus [-pa'-], LtHoce<8-heimoon kuu-
luva kasvisuku. Varsi suomuinen lyhyt juu-
rakko, lehdet ruusukkeisia, leveän tasasoukkia,

kukat sarjassa vanan latvassa, joks. isoja sini-
siä, harvoin valkeita. Useat lajit suositulta
huonekasveja. Kotimaa Etelä-Afrikka.

Agape [-ga-J (kreik.), rakkaudenateria, joit»
ensimäinen kristillinen seurakunta iltaisin vietti.
Yksityiset seurakunnan jäsenet toivat ruoka-
varat, jotka sitten yhteisesti nautittiin. A.
päättyi usein ehtoollisen viettoon. Aikaisin il-
maantui väärinkäyttöä (1 Kor. ll^o-ja), mikä ai-
heutti ensin ehtoollisen erottamisen a:n yhtey-
destä (2 vuosisadalla) ja myöhemmin rakkau-
denateriain jäämisen käytännöstä pois. J. O.

Agapetus /-e'-/ (..rakastettu"), kaksi paavia:
A. I (535-536), areiolaisuuden Ja monofysitis-
min innokas vastustaja; A. II (946-955). vah-
visti 948 Hampurin arkkihiippakunnan oikeuden
pohjoismaiseen lähetysalueeseen.

Agar-agar on väritöntä hyytelöä, jota saa-
daan keittämällä muutamia punalevä-lajeja ve-
dessä. Sitä käytetään tavallisen gelatiinin ase-
mesta taloudessa, hektografimassaksi y. m. tek-
nillisiin tarpeihin. On Robert Kochin aloitteesta
saanut laajan käytännön alustana bakteerivilje-
lyksissä n. s. puhdaskulttuureihin. Yleisesti käy-
tetty kasvit, mikroskooppisten preparaattien val-
mistukseen. — Tärkeimpiä a.-lajeja: Ceylon-
a. Gracilaria lichenoideksesta, M a k a s s a r- eli
Java- a. Euchema spinosumista., Japanin-
a. Gelidivm cormeMmista, Gloeopeltis ienaajista
y. m. lajeista.

Agardh (ägard). 1. K a r 1 A d o 1 f A. (1785-
1859), ruots. luonnontutkija, matemaatikko ja
kirkon mies. Tuli 1807 matematiikan dosen-
tiksi ja 1812 kasvi- ja taloustieteen profes.soriksi
Lundin yliopistoon. Myöhemmin hän siirtyi kir-
kolliselle alalle ja tuli piispaksi Karlstadiin, jossa
kucli. Oli sangen tuottelias tieteellinen kirjai-
lija, etenkin kasvitieteen alalla, jossa varsinkin
liiinen leväteoksillaau on perustava ja uudistava
merkitys. Knsvit. teoksia: „Dispositio algarum
Suecia'" (1812), „Synopsis algarum Scandina-
viae" (1817), „Systema Algarum" (1824). „Ico-
ties algarum Europiearum" (1835). Jumaluus-
opillisia: „0m förhällandet mellan Jobs bok och
judendomens anda" (1841), „0m de heliga evan-
geliernas uppkomst och sanning" (1842). Kan-
santaloiistieteellisiä: „Granskning af statseko-
iiomiens grunder" (1829), „0m absolut och sub-
jektiv rikedom" (1831), ,.Försök tili en statseko-
noraisk statistik öfver Sverige" (1852-63). —
2. Jakob Georg A. (1813-1901), edellisen
poika, joka niinkuin isäkin otti Icvälutkimuksen
erikoisalakseen. Kimitettiin 1834 dosentiksi ja
1847 professoriksi kasvitieteessä Lundin yliopis-
toon. Erosi 1879. Hänen pääteoksensa ovat:
..Algae maris Mediterranei et Adriatici" (1842)
ja ennen muita etevä „Species genera et ordines
algarum" (1848-1901). joka on systemaattisesti
järjestetty esitys levien suuresta kasviryhmästä,
.,Theoria .systematis naturalis plantarum"(1858) .
Lahjoitti 1895 Lundin kasvitieteelliseen museoon
herb.irionsa, jonka levä-osasto todennäköisesti
on maailman laajin.

Agaricacese, helttasienet, heimo itiökan-
taisten (Basidiomyccies) sienten luokassa. Tun-
tomerkkejä: Itiöemä useimmin Inkkimainen,
kannallinen. Sen alapinta sätecttäisten heltto-
jen muodostama, joita itiölava, hymenium, peit-
tää. Muutamilla suvuilla on itiölava jo ensi ai-

103

Agaricus— Agathokles

104

hFcssaan paljas, toisilla laas on se aluksi orilais-
tpn kudosten peitlämä. Koko itiöemä voi olla
suljettu ulkoverhon (velum universalej si-
eäiin. Kun itiöemä kasvaa, murtuu ulkoverho.
Muutamilla, kuten kärpässienillä, jää ulkover-
hon osia valkoisina pilkkuina lakin punaiselle
yläpinnalle. Ulkoverhon alaosa jää alempana
renkaana (annulus inferusj tahi tuppena ym-
päröimään itiöemän kannan juurta. Lisäksi ta-
vataan vielä sisäverho (velum partialej,
joka ohuena kalvona lakin reunan ja kannan vä-
lillä peittää heltat. Lakin kasvusta murtues-
saan voi se jäädä kannan yläosan ympärille
ylempänä renkaana (annulus superus)
tai repeytyä irti kannasta ja jäädä riippumaan
lakin reunasta. Huovasto kasvaa enimmäkseen
multarikkaassa maassa, mätänevässä puussa
j. n. e. Muutamat lajit loisia.

Agaricus [-ga'-], ^portcaceap-heimoon kuuluva
sienisuku. jonka pehmeän kaivomaiset heltat
ovat kahdenkertaisia ja lakkiin kiinnikasva-
neita. 4sortc-u«-sukuun yhdisti Linnö kaikki
helttasienet. Persoonin ja Friesin uudistaman
sienijärjestelmän mukaan käsittävät helttasie-
net 20 sukua, ja A. -suvun Fries jakaa 28 ala-
sukuun pääasiallisesti itiöiden värin mukaan.
Useat lajit ruokasieninä tärkeitä, toiset myrkyl-
lisiä.

Agarisiini, agaricus-bappo, eräästä pillisie-
nestä (Polyporus officinalis) saatu väritön, ha-
juton ja mauton kiteinen aine, jota käytetään
lääkkeenä keuhkotautisten yöhikoilemista vas-
taan.

Agasias [-gä-
ei'-}, Dosithrok-
sen poika, kreik.
kuvanveistäjä,
Kfesokse.^ta ko-
toisin (luult. 1
vuosis. e. Kr.) ;
hänen teoksiaan
on säilynyt mar-
morinen kuva-
patsas: erittäin

vauhdikkaasti
esitetty taiste-
lija, n. s. Borghe-
sen taistelija

(ennen Roomas-
sa, Villa Borghe-
sessä ; nykyään
Pariisin Louv-
ressa) .

O. E. T.

C^Sfp^

Borghesen taistelija.

Ag^ssiz [agasV]. 1. Louis A. (1807-
1873), sveitsiläis-amer. eläintieteilijä ja geo-
logi. Tuli luonnontieteiden professoriksi
Neuchflteliin 1832, matkusti luennonpitäjänil
1846 Yhdysvaltoihin, jossa sai eläintieteen ja
geologian professorin toimen New-Cambridgen
yliopistossa lähellä Bostonia. Hänen pääjulkai-
sunsa koskevat fossiilisia kaloja ja piikkinah-
kaisia, mutta ennen kaikkea on hän tullut
kuuluisaksi jääkausiteoriausa kautta.
Ameriikassa hänestä tuli sikäläisen luonnontut-
kimuksen isä. Perusti New-Cambridgen eläint.-
paleontologiscn museon, teki tutkimusmatkan
Amazon-joelle ja retken syvämeritutkimuksia

varten. Oli kehitysopin arvossapidetyimpiä
vastustajia. Teoksia: „Rechercbes sur les poia-
sons fossiles" (1842), „Histoire naturelle des-
poissons d'eau douce de 1' Europe centrale"
(1842), „Monographie d' ^chinodermes vivants
et fossiles" (1842), „Etudes sur les glasiers''
(1840). Hänen elämäkertansa ja kirjeenvaihtonsa
julkaisi hänen leskensä 1885. ks. myös Marcow,
„Life and letters of Louis A." (Lontoo 1896). ~
2. AI e X a n de r A. (s. 183-3), edellisen poika,
isänsä seuraaja New-Cambridgessä. Perusti
Newportin eläintieteellisen aseman (Rhode-Is-
landin valtiossa) on tutkinut varsinkin alempia
merieläimiä ja syvänmeren eläimistöä sekä vii-
me vuosina johtanut syvänmeren tutkimusret-
keä Antillien ympärillä ja Meksikon lahdessa.
Teoksia: „North American Acalephae" (1865),
„Kevision of the Echini" (1872), „North-Ame-
nean starfishes"(1877), „Seaside Studies in natu-
ral history" (1882), »Three cruises of the Blak^"
(1888) ; „The islands and cora! reefs of Fiji"
(1889), „Explorations of the .Albatross' in the
Pacific" (1899-1905).

Agatha vrt. kreik. agntho'3, asotAe' = hyvä),
pyhä A., sisilialainen pyhimys; legendan mu-
kaan neitsyt, joka oli kääntynyt kristinuskoon
ja kärsi marttyyrikuoleman Deciuksen vainossa.
Hän hylkäsi sotapäällikkö Quintianuksen rak-
kauden, jonka vuoksi tämä antoi repiä hänen
rintansa hehkuvilla pihdeillä. Yöllä Pietari ja
enkeli paransivat hänen haavansa, jonka vuoksi
hänet vangittiin ; pelastui maanjäristyksen
avulla roviokuolemasta, mutta kuoli vankeudessa
5 p. helmik. 251.

Agathis, kasvisuku, korkeita, pihkaisia havu-
puita; oksat miltei kiehkuraisia ; havut litteitä,
leveähköjä; kävyt palleroisen puikeita. Uudessa
Seelannissa ja Pohj.-Austraaliassa kasvaa A. au-
strolis, kauripetäjä, josta saadaan arvo-
kasta puuta ja teknillisesti tärkeätä pihkaa,
kauripihkaa. A. Dammara, Itä-Intian saa-
ristosta, tuottaa n. s. m a n i 1 1 a k o p a a 1 i a.
D a m m a r a-h a r t s i a siitä ei saada. vrt.
Kauripibka, Kopaali, Dammara-
hartsi.

Agatho (vrt. kreik. agatho's = hyvä) Pyhä,
paavina 678-681 ; sai aikaan monoteletismin
kiroamisen 6:nnessa oikumeenisessa kirkollis-
kokouksessa 680.

Agathokles [-e'-], Syrakusan yksinvaltias
317-289 e. Kr. Alhaisessa säädyssä syntyneenä
A. kohosi tavattoman älynsä, tarmonsa ja sotai-
sen etevyytensä avulla kansanvaltaisen puolueen
ji htajaksi taistelussa ylimystön harvainvaltaa
vastaan. Surmautettuaan harvainvallan johto-
miehet A. valittiin v. 317 syrakusalaisten „itse-
valtiaaksi päälliköksi"; myöhemmin hänet mai-
nittiin kuninkaan nimellä. Taisteltuaan urhool-
lisesti vaihtelevalla sotaonnella monet ankarat
taistelut niin hyvin kreikkalais-sisilialaisia vas-
tustajia kuin karthagolaisia vastaan, milloin
Sisiliassa, milloin Afrikassa, hän vihdoin (n.
vuodesta 305) pääsi täydelliseen ylivaltaan Sisi-
lian kreikkalais-yhteiskuntien yli. — Päästäk-
seen valtiollisten päämääriensä perille hän ei
kammonut minkäänlaisia keinoja, ja häntä on
sen tähden sanottu hirmuvaltiaaksi. Valtaan
päästyään hän osoittautui viisaaksi ja kyvyk-
kääksi hallitsijaksi. O. E. T.

105

Agathon— Agesilaos

106

Agathon [-ga'tliönj, kreik. tragediainrunoi-
lija 5:nnen vuosis. loppupuoliskolta e. Kr. vrt.
Kreikan kieli ja kirjallisuus.

Agave [-gä,'-], AmarylUdacem heimoon kuu-
luva suku Ameriikan kuumista osista. Huomatta-
vin laji on myös Etelä-Eurooppaan v. 1531 jälkeen
metsistynyt A. americana („satavuotinen aaloe").
Lehdet ruusukkeessa, 1-3 m pituisia ja usein yli
20 cm levyisiä, paksuja, meheviä, piikkireunai-
sia, sinivihroitä. Työntää villinä 6-10, kasvihuo-
neissa 40-60 vuoden vanhana 10 m korkuisen ja
tyvestä ympärykseltään 30 cm paksuisen vanan.

.\gave aiuoricana.

jonka latvassa on laaja, haaraisen kynttiläkruu-
nun näköinen kukinto. Kukat lukuisia, 4,000,
pieniä, tuoksuvia, mettä erittäviä. Hedelmän
kypsymisen jälkeen kuolee koko ka.svi, mutta ve-
soo uudestaan juurakosta. — Lehtien mehevästä
sisuksesta tehdään ruokaa, kuiduista, „pita'sta",
punotaan köysiä, piikit soveltuvat nuolenkär-
jiksi. Nesteestä, jota runsaasti, 4-5 1 päivässä,
^•uotaa poikkileikatusta varresta, valmistetaan
Meksikon kansallisjuoma „pulk", josta käymisen
ja tislauksen kautta saadaan päihdyttävää
„mescal"- eli „mejical"-viinaa. Meksikossa laa-
joja a.-viljelyksiä, meillä on se joks. yleisenä
ruukkukasvina.

Ageladas ks. H a g e 1 a 1 d a s.

Agenda [-e'-] (lat. ajere = toimia), ., toimi-
tettava"; kirja, joka osoittaa, kuinka julkinen
jumalanpalvelus ynnä muut kirkolliset toimi-
tukset ovat suoritettavat, vrt. Kirkkokäsi-
kirja, Liturgia ja Rituaali.

Agenssi (lat.), vaikuttava syy, voima; kemi-
assa aine, joka kemiallisesti vaikuttaa toiseen
aineeseen.

Agent provocateur [azä' prot)ofeo(fl'r7(ransk),
nimitys salapoliisin palveluksessa olevalle henki-
lölle, joka ollen itse mukana olevinaan ja rikok-
siin kiihottamalla koettaa saattaa valtiollisesti
epäiltyjä ansaan. Varsinkin Venäjällä on tätä
keinoa paljon käytetty.

Agentti (lat. agere = toimia), asiamies, hen-
kilö, jok.a suorittaa liikeasioita toisten laskuun.
— Kielii. Eräiden vieraiden kielien (latinan,

ruotsin) passiivisissa lauseissa esiintyvä adver-
biaali (ks. t.), joka ilmoittaa persoonan tai esi-
neen, josta verbin ilmaisema toiminta lähtee.
Suomen kielessä agenttia ei ole; ablatiivin käyt-
täminen agentin tapaan, kuten vanhassa kielessä
(esim. filistealaiset lyötiin Davidilta) on
hylättävä muukalaisuus. A. K.

Agentuuri, asiamiestoimi.

Ageratum [-e'-], Compostte-heimoon kuulu-
via yrttejä, joiden lukuisissa pienissä myke-
röissä on torvimaiset kukat. Useita lajeja vil-
jellään puutarhoissa, esim. A. mericanum'ia.,
jolla on vaaleansiniset kukat ja herttamaiset
lehdet, A. cunyzoides'ta. y. m. Kotimaa Pohj.-
ja Etelä-Ameriikka.

Ager publicus (lat.), yhteismaa, valtionmaa,
se osa (tav. kolmas-osa) valloitettua maata, mikä
Rooman tasavallan ensi ajoilta asti tuli valtion
omaksi. Tämä maa osaksi joutui yksityisomai-
suudeksi, osaksi myytiin tai luovutettiin käytet-
täväksi veroa vastaan. Maiden jakoa kansalais-
ten kesken sekä haltijain käyttö- ja omistusoi-
keutta järjestivät useat lait (leges agrarise)
sillä seurauksella, että ager publicus keisariajan
alussa melkein kokonaan oli muuttunut yksityis-
omaisuudeksi. K. J. H.

Agesandros [äge'-J, kreik. kuvanveistäjä Rho-
dos-saarelta, laati yhdessä (veljiensä?) Poly-
doroksen ja Athenodoroksen kanssa mainion
L a o k o'o n-ryhmän, luult. l:ltä vuosis. e. Kr.
ks. L a o k o'o n.

Agesilaos [ägesi'lä-], Lakedaimonin (Spar-
tan) kuningas n. 400-360 e. Kr. A. oli kunin-
gas Arkhidamoksen (II :n) poika, Euryponti-
dien kuningassukua. Vanhemman veljensä Agis
II:n kuoltua (n. 400) A. mahtavan Lysan-
droksen (ks. t.) tukemana pääsi kuninkaaksi.
— Spartalaiset kävivät niinä aikoina pientä
sotaa Vähässä-Aasiassa persialaisia vastaan,
jotka ahdistelivat niitä sikäläisiä kreikka-
laisia yhteiskuntia, jotka olivat ottaneet osaa
nuoremman Kyyroksen kapinanyritykseen suur-
kuningasta vastaan. Spartan kreikkalaisten vi-
hollisten (varsinkin ateenalaisen Kononin) yllyt-
täminä persialaiset ryhtyivät v. 397 suurta hyök-
käysretkeä varustamaan. Silloin spartalaiset lä-
hettivät Vähään-Aasiaan 8,000 miehen sotajou-
kon, A. päällikkönä. Hän saavutti suuren
menestyksen, mutta pian hänet tarvittiin jouk-
koineen Euroopan puolelle. Tyytymättöminä
Spartan yliherruuteen useat Hellaan valtiot,
Ateena ja Theba etunenässä olivat liittoutuneet
Spartaa vastaan ; tarvittavat varat oli saatu
Persiasta. A. riensi silloin Hellaaseen sekä
voitti thebalaiset, ateenalaiset sekä heidän liitto-
laisensa Koroneian taistelussa (Boiotiassa, v.
394) . Seuraavina vuosina A. johti taitavasti
useita sotaretkiä Kreikassa. Ratkaisevaa voittoa
ei kuitenkaan saavutettu, jonka vuoksi Sparta
vuorostaan turvautui persialaisiin ja teki heidän
kanssaan liiton. V. 387 Persian suurkuningas
sääsi Kreikan valtiolle rauhanehdot: tehtiin n. s.
Antalkidaan rauha (ks. Antalkidas). Spar-
tan väkivallanteot saivat thebalaiset nousemaan
heidän sortoaan vastaan. Turhaan A. koetti
heitä kukistaa. Leuktran tappelussa, jossa A.
sairauden vuoksi ei ollut mukana, sortui Spar-
tan yliherruus Kreikassa (371). Seuraavina
vuosina A :n täytyi kaksikin kertaa käyttää

107

Agfa— Agnes

108

päällikkökykyään pelastaaksensa itse Spartan
vihollisten hyökkäyksiltä. Mantineian taistelun
jälkeen tehtyyn rauhaan Sparta ei yhtynyt.
Hankkiaksensa Spartalle varoja sodan jatka-
miseen A. V. 361 läksi palkatun joukon päällik-
könä Egyptiin. Otettuaan ratkaisevalla tavalla
osaa sikäläisiin sisäisiin taisteluihin hän kyllä
sai palkinnoksi melkoiset varat, mutta kotimat-
kalla hän kuoli 84 vuoden vanhana, n. v. 360.

O. E. T.

Agfa, lyhennys saksal. toiminimen „Actien-
Gesellschaft fiir Anilin-Fabrikation"-niraestä.
A.-lehtaiden osoite on Berlin S. O. 36. Niiden
tuotteista ovat valokuvaustarpeet meillä ylei-
sesti käytännössä.

Agglomeraatti (lat. agglomerä're = kasa.tai yh-
teen), irtonaisista särmikkäistä kivistä, etenkin
tulivuoiista purkautuneista lohkareista muodos-
tunut vuorilaji.

Agglutinatsioni (lat. agglutinä're = liimata
yhteen). Haavan reunojen yhteenliittyminen
kudosnesteen avulla. — Bakteerien yhteenlietty-
minen viljelysnesteissä spesifisen veriheran vai-
kutuksesta. Tämän ilmiön (reaktsionin) saavat
aikaan n. s. a g g 1 u t i i n i t, joita osaksi nor-
maalisesti on veressä, mutta jotka varsinkin
esiintyvät keinotekoisen tai luonnollisen infekt-
sionin jälkeen. Tällä bakteriologisella ilmiöllä
on suuri tieteellinen ja myös käytännöllinen
merkit}-s.

Agglutineeraavat kielet (lat. agglutinä're =
liimata yhteen), „liittävät" kielet, ks. Kieli.

Aggregaatti (lat. aggregä're = viedä, yhteen
< (/i cx = lauma), yhdistelmä, jossa on eri osia,
jotka helposti erottaa toisistaan; miner., kap-
pale, jonka muodostavat yhteenkasvaneet kiteet.

Aggregatee [-gä'-J on Endlicherin järjestel-
mässä luonnollinen kasviryhmä, johon kuuluvat
hvimot Valerianacece, UipsacacecB ja CompositcE.
Kukinnot tiheitä, mykerömäisiä ; sikiäin kehän-
alainen; hedelmä 1-siemeninen pähkylä.

Aggtelek [agtäläk], kylä Unkarissa, Gömörin
komitaatissa, kuuluisa 8 '/s km pitkästä tippu-
kiviluolastaan, joka on Euroopan suurin; luola
on myös tunnettu esihistoriallisena löytöpaik-
kana. (Y. W.)

Agilolflngit, baierilaistcn vanhin herttua-
suku, jonka sanotaan polveutuneen sotapäällikkö
A g i 1 o 1 f ista ja joka hallitsi 500-luvun loppu-
puolelta vuoteen 788. ks. B a i e r i.

Agio [adzjoj (it.), alkuaan se hyvitys, jonka
italialaiset rahanvaihtajat saivat, kun he antoi-
vat kultarahaa hopean sijasta; sitten: se määrä,
jolla rahan tai arvopaperin hinta kohoaa tai las-
kee; hintaerotus huonomman ja paremman tai
kovan ja paperirahan välillä; välimaksu rahaa
ja arvopapereita vaihtaessa. vrt. Kurssi-
erotus.

Agio-keinottelu, keinottelu, joka perustuu
rahan tai arvopaperien hinnan nousuun ja las-
kuun, vrt. Agio.

Agioskooppi (kreik. hagioa = pyhä, ja skopei'n
= katsella), koje, jolla esitetään varjokuvia.

Agis /(i-/, useiden Lakedaimonin (Spartan)
kupinkaiden nimi. 1. Agiadien kuuinkaansuvun
kantaisä, muinaistarun mukaan Eurystheneen
poika. — 2. A. (II) Arkhidamoksen poika, Eu-
rypontidien kuningassukua, Spartan kuningas
n. 426 - n. 400. Etevä valtiomies ja sotapäällikkö.

Johti Peloponnesoksen sodan toisen jakson ai-
kana Spartan ja sen liittolaisten sotaliikkeitä
Ateenaa vastaan. Voitti Ateenan peloponneso-
laiset liittolaiset Mantineian tappelussa v. 418;
asettui v. 413 Attikan Dekeleiaan ja piti sen hal-
lussaan sodan loppuun asti, lannistaen alituisilla
ryöstöretkillä Ateenan voimia. — 3. A. (III),
edellisen veljenpojan poika, Agesilaoksen pojan-
poika, Spartan kuningas 338-331. Aleksanteri
Suuren ollessa valloitusretkillään Aasiassa A.
ktetti vapauttaa Kreikkaa Makedonian ylival-
lasta, mutta kaatui taistelussa Antipatrosta vas-
taan V. 331. — 4. A. (IV), samaa sukua kuin
2 ja 3, Spartan kuningas 245-241, koetti uudis-
tuksilla nuorentaa rappiolle joutunutta Spartan
yhteiskuntaa: muinais-spartalaiset yksinkertai-
set elämäntavat olivat palautettavat, rikkaitten
harvainvalta oli poistettiv.a, köyhtyneet autet-
tavat uudella maanjaolla ja samalla kansalaisten
piiri laajennettava. Hän kohtasi kuitenkin anka-
raa vastarintaa vallassa-olevan luokan puolelta.
V. 241 hän vangittiin ja kuristettiin; hän oli
silloin n. 24 vuoden vanha. O. E. T.

Agitaattori ks. A g i t e e r a t a.

Agitato l-iO,'-] (it.), kiihkeästi.

Agitatsioni ks. Agiteerata.

Agiteerata (lat. agitä're), panna liikkeelle,
taivuttaa jonkun mielipiteen puolelle, yllyttää,
kiihottaa. Käytetään varsinkin valtiollisesta he-
rätys- ja kiihotustyöstä. — Agitaattori,
liikkeelle panija j. n. e. — Agitatsioni, liik-
keelle pano j. n. e.

Aglaia [-ai'-] (kreik.), yksi sulottarista.

Aglauros /-«'-/, attikalainen haltijatar, ta-
run mukaan kuningas Kekropsin tytär. A :11a
oli Ateenan Akropoliin pohjoisrinteellä pyhäkkö,
jossa Ateenan nuorukaiset saavuttuaan asekun-
toiseen ikään vannoivat sotilasvalansa. Tämän
menon yhteydessä on taru, että A. oli pitkällisen
sodan kuluessa vapaaehtoisesti uhrautunut isän-
mi/an pelastukseksi heittäytymällä alas Akropo-
liin muureilta. — Toisen tarun mukaan Athena-
jumalatar oli Kekropsin tyttärille Aglaurokselle,
Ilerselle ja Pandrosokselle uskonut äsken synty-
neen Erikhthonioksen hoidettavaksi ; kummin-
kaan he eivät saaneet katsahtaa arkkuun, johon
lapsi oli kätketty. Aglauros ja Herse, jotka
eivät voineet hillitä uteliaisuuttaan, rangaistiin
mielipuolisuudella ja heittäytyivät Akropoliin
jyrkänteiltä alas (toisinnon mukaan: rannasta
meren aaltoihin). — Aglauros nimen asemesta
esiintyy myös toisintomuoto Agraulos.

O. E. T.

Agnaatit (lat. ägnä'tus). Roomalaisen oikeu-
den mukaan olivat agnaatteja kaikki ne heiJii-
löt, jotka olivat tai joiden olisi pitäuyt olla sa-
man isänvallan alaisia, jos yhteinen perheenisä
olisi elänyt. — Uudemman oikeud^^n mukaan
ovat agnaatteja kaikki ne sukulaiset, jotka ovat
toisilleen sukua siten, että jokainen välillä oleva
sukulaisuuspolvi on mieshenkilö. Joskus kuiten-
kin agnaateilla ymmärretään ainoastaan mies-
jmolisia sukulaisia, joiden sukulaisuus on vii-
meksimainittua laatua, vrt. Kognaatit.

O. K:nen.

Agnes (lat. Agneta) Pyhä, legendan mu-
kaan jalosyntyinen roomalainen ueitsj't, joka
kristityksi tultuaan katsoi olevansa Kristuksen
morsian ja sen vuoksi hylkäsi erään ylhäisen

109

Agnes — Agraaripolitiikka

110

roomalaisen rakkauden. Hänet teljettiin portto-
laan, jossa hänen siveytensä ihmeiden avulla pe-
lastui. Hänet mestattiin v. 304 miekalla, kun
liekit eivät tahtoneet suorittaa tehtäväänsä. Py-
himyksenä hän on neitseellisen puhtauden ja hy-
veen edustaja; hänen vertauskuvansa on karitsa.

A^es Meranilainen, Meranin herttuan
Bertholdin tytär, joka v. 1196 meni naimisiin
Ranskan kuninkaan Filip II Augustin kanssa,
vaikka paavi ei ollut hyväksynyt tämän eroa
Tanskan prinsessasta Ingeborgista. Paavi Inno-
centius III pakoittikin, julistamalla maan inter-
diktiin, kuninkaan tunnustamaan Ingeborgin jäl-
leen puolisokseen, huolimatta yhä jatkuvasta
rakkaudestaan Agnesiin. Kuoli Poissy'ssa v.
1201, jättäen jälkeensä kaksi lasta, jotka julis-
tettiin laillisiksi. O. M-e.

Agnesi [anjc'-], Maria Ga.etana (1718-
1799), oppinut it. nainen, erään bolognalaisen
matematiikan professorin tytär, harrasti varsin-
kin kieliä ja matematiikkaa. Hänen teoksen.sa
„Instituzion] analitiche" {17-18, 2 nid.) herätti
suurta huomiota. Isänsä kuoltua hän hoiti paavi
Benedictus XIV:n luvalla professorin virkaa,
mutta siirtyi pian jumaluusopillisiin opinnoihin
ja lopulta luostariin, jossa kuoli.

Agni, intialaisessa mytologiassa tulen jumala.

Agnostisismi (kreik. kielteinen a, ja gnö'sis -
tieto), „tietämättömyyden oppi", se mielipide,
että ihminen ei voi tietää mitään olevaisen vii-
meisistä perusteista ja syvimmästä olemuksesta,
niinkuin aineen, voiman ja sielun sisimmästä
luonnosta. Jumalan olemassaolosta ja olemuk-
sesta. Kaikki sellaiset kysymykset ovat sentäh-
den kerrassaan jätettävät tieteellisen ja filosofi-
sen mietinnän ulkopuolelle, jolla on tekemistä
ainoastaan kokemuksen tosiasiain kanssa, niin-
kuin positivismi (ks. t.) tarkemmin esit-
tää. Huxley, Herbert Spencer ynnä muut eng-
lantilaiset kirjailijat 19:nnen vuosisadan loppu-
puolella ovat ruvenneet käyttämään tätä sanaa
oman kantansa nimenä ja samalla kehittäneet
tätä perusajatukseltaan jo ennen monesti esitet-
tyä oppia (vrt. Skeptisismi) erikoiseen
muotoon. — Agnostikko, agnostisismin kan-
nattaja. A. Gr.

Agnostus [-o'-J (lat. „tuntematon") , silmätön
krapueläin, trilobiitti. Tavataan etupäässä
kambrisessa muodostumassa, Ruotsissa, Böh-
missä y. m.

Agnus Dei (lat.) , „Jumalan
karitsa". 1. Jeesuksen nimi (Joh.
1.»). Vanhin kristillinen taide
käytti usein Vapahtajan symbo-
lina karitsaa. — 2. Roomalais-
katolinen kirkko käytti tätä nimi-
tystä amuleteista, joita keski-
ajalla valmistettiin vihitystä
kynttilävahasta, öylättitaikinasta tai metallista
ja joissa oli Agnus-Dei kuva tai Johannes Kas-
taja ynnä karitsa ja toisella puolen joku pyhi-
mys- tai paavinkuva. — 3. 7:nnen vuosisadan
lopulla käytäntöön tullut kirkkorukous, joka
kuuluu ehtooUismessuun ja jossa kolmasti kerra-
taan sanat : Agnus Dei, qui tollis peccata muTidi,
miserere nobis! = „ Jumalan karitsa, joka pois
otat maailman synnit, armahda meitä!", kuiten-
kin niin, että kolmannella kerralla loppusanat
kuuluvat: da nobis pacein! = „anna meille

.\gnus Dei.

rauha!" — 4. Kreikkalais-katolisessa kirkossa
se karitsankuvalla koristettu vaate, jolla ehtool-
liskalkki peitetään.

Keskiajalla Ranskan kuninkaat ja Hansan
ajalla Visby lyöttivät rahoja, joissa oli A.-D.-
kuva.

Agobard (k. 840), Lyonin arkkipiispa v:sta
816; tarmokas kirkkopolitikko ja valistunut teo-
loginen kirjailija, joka vastusti kuvainpalve-
lusta ja kansan taikauskoa.

Agonia (kreik. a3Öni'a = taistelu) , kuolontais-
telu.

Agonit (kreik. kielteinen o, ja goni'a =
kulma), viivat, jotka ajatellaan vedetyiksi nii-
den maanpinnan pisteiden kautta, joissa mag-
neettinen deklinatsioni on 0.

Agora [-rä'] (kreik.), kansankokous; sittem-
min tori, kauppatori.

Agorafobia (kreik. 03ora' = tori, ja phobos =
pelko), torikauhu. Heikkohermoisissa ihmisissä
erityisenä tautina esiintyvä pelon ja tuskaa tila,
joka kohtaa heitä liikkuessa avarilla paikoilla
kuten toreilla, kentillä j. n. e. M. 0-B.

Agoult [-gu'], Marie de Flavigny d'
(1805-76), ransk. kirjailijatar, käytti salanimeä
Daniel Stern, julkaisi m. m. romaanin „Ne-
lida", arvokkaat historialliset teokset „Histoire
de la rövolution de 1848" ja „Histoire des com-
mencemets de la röpublique aux Pays-Bas" sekä
muistelmia oma.sta elämästään „Mes souvenirs
1806-1833". Kaikissa näissä teoksissa kuvas-
luu intelligentti vapaa-aatteinen ja rohkea
persoonallisuus. Erottuaan miehestään, kreivi
d'Agoult'sta, eli kirjailijatar suhteissa Frans
Lisztin kanssa ; heidän tyttärestään Cosimasta
tuli myöhemmin Richard Waga»rin puoliso.

V. T.

Agout [-gu'J, Tarnin vasen lisäjoki, Lounais-
Kanskassa, 180 km pitkä.

Agra. 1. Maakunta luoteisessa osassa Bri-
tannian Etu-Intiaa; 26,324 km^ 5,248,121 as.
(1901) ; myöskin pienemmän saman maakunnan
alueen nimi. — 2. Kaupunki Agra Jumnan var-
rella on vieläkin suuri kaupunki (n. 190,000 as.
1901). Se käy sokeri- ja viljakauppaa; huomat-
tava kankaiden ja mosaiikkitavaroiden valmis-
tus. Oli uuden ajan alussa pääkaupunkina Suur-
Mogulin valtakunnassa. Komeita rakennuksia
kaupungin loistoajalta, useimmat kuitenkin rau-
nioina. A. R. B.

Agraarimeteorologia ks. Ilmatiede.

Agraaripolitiikka (lat. agrä'rius = maan-
viljelystä koskeva) on se talouspolitiikan haara,
joka tarkoittaa maanviljelyksen kohottamista
ja sen edistämistä eritoten valtion avulla. Sen
pyrkimysten päämääränä on maalaisväestön
sosiaalisen aseman ja taloudellisten elinehtojen
parantaminen. Niinpä on Suomessakin kysymys
tilattoman väestön aseman parantamisesta tätä
nykyä tärkeimpiä agraaripoliittisia kysymyksiä.
Valtion on parannettava maanviljelysoloja, var-
sinkin maanomistusoloja koskevaa lainsäädän-
töä. Sen lisäksi vaaditaan valtiolta, että se
edistää maanviljelyksellistä tuotantoa sellai-
silla toimenpiteillä kuin auttamalla maan vilje-
lykseen ottamista ja viljelemistä, hankkimalla
edullisia hypoteekkilainoja, järjestämällä vakuu-
fusoloja, perustamalla malliviljelyksiä, siitto-
loita, kontrolliasemia, julistamalla palkintoja.

Agraaripuolue— Agricola

112

kehittäniiillä kulkuneuvoja, järjestämällä tulli-
maksuja, näyttelyillä, maanviljelysopetusta pa-
rantamalla, maanviljelystä tarkoittavia seuroja
avustamalla j. n. e. — Maata viljelevän väestön
tilan parantaminen on aina ollut kaikkien sivis-
tysvaltioiden tärkeimpiä tehtäviä. Yleensä on
tähänastinen a. tarkoittanut poistaa esteitä maan
vapaan käyttöoikeuden tieltä, viimeisimpänä ai-
kana on vastaisiakin pyrkimyksiä ollut huomat-
tavissa. Maan hankkimiseksi tilattomille vaadi-
taan pakkoluovutuksen käytäntöön ottamista ;
metsän vapaata käyttöä rajoitetaan ankaram-
malla metsälailla y. m. Uudenaikaisen agraari-
politiikan kolme pääkysymystä on: pääoman ja
maanomistuksen välisen suhteen uudestaan jär-
jestely, tilallisten ja tilattomain suhteiden uudis-
tus ja hyvien markkinain hankinta maanvilje-
lystuotteille ynnä tarvittavien ostotavarain hin-
tojen alentaminen. (J. F.)

Agraaripuolue, puolue, joka harrastaa ja
ajaa maanviljelyksen ja maanviljelijäin etuja.
Saksassa näiden etujen harrastajia sanotaan ta-
vallisesti agraareiksi. Saksan agraariliike
alkoi 18G0-luvun lopulla ja 1870-luvulla. V.
1876 tämän maan agraarit ottivat viralliseksi
nimekseen „Deutsche Steuer- und Wirtschafts-
rcformer" ja laativat oman ohjelman. Oltuaan
alkuansa vapaakaupan ystäviä Saksan agraarit
vuodesta 1879 lähtien ovat vaatineet tullisuoje-
lusta maanviljelyksen ja karjanhoidon tuot-
teille. Heidän voimakkain järjestönsä on ollut
v. 1893 perustettu „Bund der Landvvirte", joka
sai alkunsa siitä tyytymättömyydestä, minkä
valtiokansleri Caprivin kauppasopimukset (1891-
94) synnyttivät Saksan maanviljelijöissä. V.
1902 siinä oli noin 250,000 jäsentä, mutta sittem-
min se on ollut taantumassa. Ranskassa ag-
raaripuolue on edustanut hyvin pitkälle mene-
vää suojelustullipolitiikkaa, jota sen johtaja
Jules M^liue ollessaan pääministerinä 1896-98
koetti toteuttaa. Tanskassa maalaisten etuja
edustaa v. 1893 perustettu „Dansk agrarfore-
ning". Ruotsissa v. 1895 perustettu „Sveriges
agrarförbund", jolla v:sta 1903 on nimenä
„Sveriges landtmannaförbund", Norjassa v.
1896 syntynyt „Norsk landmansforbund". Suo-
messa perustettiin v. 1906 agraaripoliittinen
puolue, joka otti nimekseen maalaisliitto
(ks. t.) J. F.

Agraarit (lat. ofrrnVius = peltoa, maanvilje-
lystä koskeva) ks. Agraaripuolue.

Agraffi (ransk.) solki, naispuvun koriste. —
Jiokennust., rauta, jolla kiviä pidetään koossa;
koriste kaaren huipulla tai ikkunanpielessä.

Agrafia (kreik. kielteinen a, ja 3ra'p/ictn = kir-
joittaa), puuttuva kyky kirjoittaa kirjaimia ja
sanoja oikein henkisen terveyden ollessa muuten
häiriintymättä. M. 0-B.

Agram (kroat. Zagreb, unk. Zägr&b).
J. Komitaatti Kroatiassa. — 2. Pääkaupunki
Kroatiassa lähellä Savea, kahden rautatien var-
rella, 72,895 as. (1906). Kaupungissa sijaitsee
Kroatia-Slavonian kuningaskunnan hallitus, ja
sinne kokoontuvat näitten maitten valtiopäivät.
Yliopisto, eteläslaavilainen tiedeakatemia, roo-
malais-katolinen arkkipiispa y. m. Kaupunki
on hyvin rakennettu, ja vanhassa kaupungin-
osassa on monumentaalisia rakennuksia, kuten
goottilainen tuomiokirkko ja arkkipiispan linna.

Kaupunki harjoittaa vilkasta teollisuutta (tu-
pakkaa, nahkaa, pellava- ja silkkikankaita) ja
kauppaa (viljaa, viiniä ja tupakkaa). A. R. B.

Agrell f-e-J, Alfhild Teresia (s. 1849)
ruots. kirjailijatar, saanut 1880-luvulla Ibsenistä
vaikutusta avioliittodraamoihinsa („Dömd",
„Räddad") , antanut vilkasta puheenainetta no-
velleillaan (,.Lovisa Petterkvist"). V. T.

Agressiivinen (lat. ad = luo, ja gradior = as-
tua) , päällekäypä, hyökkäävä.

Agricola /-i'-/, Cneius Julius (40-93),
roomal. sotapäällikkö, syntyisin Galliasta. Ol-
tuansa konsulina hän tuli v. 78 Britannian käs-
kynhaltiaksi, jona hänen onnistui vahvistaa ja
laajentaa Rooman valtaa tällä saarella ja m. m.
hänen laivastonsa purjehti ensi kertaa koko saa-
ren ympäri. Hänen toimintaansa Britanniassa on
hänen vävynsä, kuuluisa historioitsija Tacitus,
eri kirjasessa kuvaillut. Epäluuloinen Domi-
tianus kutsui hänet v. 85 sieltä pois. K. G.

Agricola /-i'-/, Georg (oikea nimi Bauer)
(1490-1555), mineralogian perustajia ja etevä
metallurgi, synt. GIauchau'ssa (Saksissa). Kau-
punginlääkäri ja pormestari Chemnitzissä. Kir-
joittanut tärkeät, kauan käytetyt teokset „De re
metallica" ja „De natura fossilium". Edv. Uj.

Agricola [-i'-], Johann (1492-1566), synt.
Eislebenissä ; 1515-26 Wittenbergissä, sitten reh-
torina ja pappina syntymäkaupungissaan, myö-
hemmin taas Wittenbergissä ja lopulta Berlii-
nissä. A. oli huomattava uskonpuhdistuksen apu-
mies ja etevä saarnaaja, mutta kunnianhimoinen
ja riidanhaluinen. Mielipiteillään lain merkityk-
sestä uskovaiselle hän tuli antinomistisen
riidan aiheuttajaksi. J. O.

Agricola [-i'-], Mikael, Suomen uskonpuh-
distaja ja suomalai-sen kirjallisuuden isä, s. v.
1508-10 välillä Torsbyn kylässä Pernajan pitä-
jässä, jossa isä Ol.avi Simonpoika tli kalasta-
jana. Käytyään koulua Viipurissa hän sai kir-
jurintoimen piispa Martti Skyttellä. Täällä
hän sai kuulla Pietari Särkilahden saarnaavan
ja tutustui tämän evankelisiin mielipiteisiin.
Skytten avustamana hän sitten pääsi (1536) Wit-
tenbergiin, jossa tutki jumaluusoppia ja kieliä
itse Lutherin ja Melanchtonin johdolla. Saavu-
tettuaan maisterinarvon v. 1539 A. palasi sa-
mana vuonna kotimaahan mukanansa todistus
Lutherilta, että hän oli „opiltaan, kyvyltään ja
tavoiltaan erinomainen nuori mies"'. Heti kotiin
palattuaan tuli A. Turun katedraalikoulun rehto-
riksi johtaen koulua 9 vuotta etevällä tavalla.
1548 asetettiin hänet iäkkään Skytten apulai-
seksi. Tämän kuoltua kaksi vuotta myöhemmin
annettiin piispan tehtävät A:lle, mutta vasta 1554
hänet lopullisesti nimitettiin piispaksi Turun
hiippakuntaan, josta Viipurin hiippakunta Kus-
taa Vaasan käskystä erotettiin. Elämänsä lopulla
hän joutui valtiollisiinkin toimiin, ottaen osaa
lähetystöön, joka 1557 kävi Moskovassa neuvot-
telemassa Ruotsin ja Venäjän välillä solmitta-
vasta rauhasta. Kun rauha oli solmittu, pala-
sivat lähettiläät Suomeen. Tällä paluumatkalla
kuoli A. Kyrönniemellä Viipurin läänin Uuden-
kirkon pitäjässä huhtik. 9 p:nä 1557. Hänet
haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon. 1908 pal-
jastettiin hänelle muistopatsas samassa kaupun-
gissa. Agricola oli naimisissa B r i g i 1 1 a
Olavintyttären kanssa. Tästä avioliitosta

113

Agricola

114

syntyi poika Kristian, joka oli ensin Turun kou-
lun rehtorina, sittemmin v:sta 1582 Räävelin
piispana. Aateloitiin 1584 nimellä Leijonmark.

a.l;l ititlaii i^ais.is Viipurissa.

Jo ennen oleskeluaan Wittenbergissä maini-
tsan A: n. Särkilahden oppeihin mieltyneenä,
jatkaneen tämän saarnatointa uskonpuhdistuk-
sen hengessä sekä Turussa että muuallakin hiip-
pakunnassa, missä piispan mukana kulki. Pa-
lattuaan Wittenbergistä hän entistä innokkaam-
min ryhtyi toimiin uskonpuhdistuksen levittä-
miseksi maassamme, karttamalla kuitenkin sitä
jyrkkyyttä, joka moniahtaalla muualla tuli nä-
kyviin. Varsinkin oli hänen pyrintönään toi-
mittaa tarpeellista kirjallisuutta kansan kielelle
ja sitä tietä edistää uusien aatteiden leviämistä
ja juurtumista kansaan. Niin tuli hänestä ensi-
mäinen suomenkielinen kirjailija.

Ensimäinen A:n kirjoista ja samalla suoma-
laisen kirjallisuuden esikoinen oli Ahckiria, joka
painettiin luultavasti v. 1542. Sitä näyttää ilmes-
tyneen kaksikin eri painosta, mutta yhtään täy-
dellistä kappaletta ei ole säilynyt. Kirja lienee
sisältänyt 20 pientä sivua ja oli siinä aakkosten
sekä tavausharjoitusten ohessa katkismuksen
pääkappaleet ynnä enkelin tervehdys Haarlalle.
— Toinen A:n teos oli katkismus, josta ei ole
säilynyt nykyaikaan ainoatakaan kappaletta. —
1544 ilmestyi A:n kolmas teos, Eucouskiria.
Sekin oli pientä kokoa, mutta sivuluvultaan suu-
rin hänen teoksistaan (n. 850 s.) . Pääsisällyk-
senä kirjassa ovat tietenkin erilaatuiset rukouk-
set. Mutta alkuun on liitetty kalenteri sekä
kaikenlaisia tietoja maallisista asioista. Juuste-
nin sanojen mukaan tätä kirjaa „kuluttivat kaik-
kien suomalaisten kädet joka päivä". — Tämän

jälkeen kului vielä useita vuosia, ennenkuin A.
sai Uuden Testamentin „läpitse präntin". Se oli
hänellä valmiiksi käännettynä jo aapisen ilmes-
tyessä, mutta varojen puutteessa sen painatta-
minen lykkääntyi. Kirja ilmestyi v. 1548 nimellä
Se \Vsi Testamenti 720-sivuisena nidoksena. Kir-
jassa oli myös kuvia, mikä oli sangen tavallista
siihen aikaan. Teokseen on liitetty Lutherin esi-
puheet sekä koko Uuteen Testamenttiin että
muutamiin sen kirjoihin kuin myöskin joukko
.■selittäviä muistutuksia. Esipuheessa on niin-
ikään A:n kirjoittama lyhyt katsaus uskonop-
piin. — 1549 ilmestyi kaksi kirjaa, jotka laski-
vat perustuksen kirkonmenojen uudistukselle
evankelisessa hengessä: Eäsikiria Castesta ia
muista Chrislikunnan menoista ja Messu eli Her-
ran EchtoUnen (E. N. Setälän ja K. B. Vik-
luudin toimittamina painetut Suomal. Kirjall.
Seuran toimituksiin 1894). Ne ovat pääosal-
lansa suoranaista käännöstä Olavi Pietarin-
pojan ruotsiksi toimittamista kirjoista. Samana
vuonna ilmestyi vielä Se meiden Herran Jesitsen
Christusen pina, ylesnousemits ia taiuaisen As-
tiimus, niste Xeliest Euangelisterist coghottu. —
A. tahtoi nähtävästi kääntää suomeksi koko raa-
matun, mutta jäi se kuitenkin eri syistä toteut-
tamatta. Osia Vanhastakin Testamentista hän
ennätti suomeksi toimittaa. V. 1551 ilmestyi Da-
vidin Psaltari ja samana vuonna Weisut ia En-
nustoxet ilosesen laista ja Prophetista Wloshae-
tut, joka sisälsi m. m. yhdeksän ensimäistä pientä
profeettaa. Kummassakin on A:n kirjoittama
esipuhe, mutta psalttarin käännös ei ole yksin
hänen työtänsä. — Seuraavana vuonna ilmestyi
viimein Xe Prophetat. Haggaj. Sachar Ja. Ma-
leachi sekä otteita Mooseksen laista.

Tähän päättyi A:n kirjallinen työ, joka siis
käsittää 10-vuotisen ajanjakson. Suurista vai-
keuksista huolimatta - — mainittakoon ennen
muuta kielen viljelemättömyys ja varojen vähyys
— ■ oli luja perustus laskettu suomalaiselle kir-
jallisuudelle ja ensimäiset välikappaleet kansan
lukutaidolle ja sivistystyölle maassa. Uskonnol-
lista laatua, kuten näemme, olivat kaikki A:n
kirjat, mutta sisältävät ne, varsinkin esipuheissa,
kaikenlaisia tietoja tiedon eri aloilta. Niinpä si-
sältää Uuden Testamentin esipuhe lyhyen esi-
tyksen kristinuskon tuonnista Suomeen, ruotsa-
laisen asutuksen iästä maassamme. Suomen
maakunnista, kansanheimoista ja kielimurteista.
Psalttarin esipuheessa taas tavataan merkillinen
luettelo suomalaisten pakanallisista epäjuma-
lista. Hänen viimeiseksi julkaisemassaan kir-
jassa on esitys ruumiin ja sielun lahjoista, jota
voimme pitää ensimäisenä sielutieteen yrityk-
senä suomenkielellä. Kieli A:n kirjoissa on mo-
nessa kohdin ruotsinvoittoista ja oikeinkirjoitus
vaka.antumaton, mutta sitä ei tule ihmetellä,
koska vanhempiakaan sivistyskieliä ei tähän ai-
kaan moitteettomasti käytetty, ja A. oli ensimäi-
nen uranaukaisija. Pohjana on ollut Länsi-Suo-
men murre, mutta käy selvästi ilmi, että A. oli
tutustunut Itä-Suomenkin kielimurteeseen. Sanas-
tollisessa suhteessa kieli on varsin huomattava.
Hänen runomittaiset esityksensä, nekin ensi-
mäiset laatuaan, ovat voimakkaita ja sattuvia.
[Jaakko Gummerus, .,Mikael Agricola. Hänen
elämänsä ja kirjall. toimensa". Jyväskylä
1908.] O. il-e.

115

Agricola — Agrippina

116

Agricola [-i'-], Rudolf, alkuansa H u y s-
maun (1443-85), humanisti, synt. lähellä Gro-
ningenia Alankomaissa, harjoitti opintoja Löwe-
nissä, Pariisissa ja Italiassa, palasi 1480 koti-
maahansa, kutsuttiin 1483 opettajaksi Heidelber-
giin, mutta kuoli siellä jo 1485. A. oli tieteelli-
sen uudennuksen ensimäinen ponteva esitaiste-
lija Alankomaissa ja Saksassa. Keskiajan kaa-
vamaisen oppineisuuden sijaan hän va.ati hedel-
mällisempää, ylcistajuisempaa tieteenharjoitusta,
etsien opastusta muinaisajan eteviltä kirjai-
lijoilta, jotka hänen mielestään jo ovat esittäneet
melkein kaiken, mitä on tarpeen tietää. Elä-
mänviisautta, puhetaitoa ja sopusuhtaista hen-
gen kehitystä opimme paraiten — paitsi Juma-
lan ilmoitetusta sanasta — Aristoteleesta, Cice-
rosta, Senecasta. A:n mahtava vaikutus aika-
laisiinsa johtui enemmän hänen henkilökohtai-
sista ominaisuuksistaan kuiu hänen teoksistaan.
Hän on julkaissut teoksen „De inventione dia-
Ifctiea", kasvatusopillisia aatteita esittävän kir-
joituksen ,,De formando studio", latinankielisiä
runoelmia y. m. [Ihm, „Der Humanist R. A."
(1893).] A. Gr.

Agri decumates /-ö'-/ (lat.), „kymmenys-
raaat", keisariajalla se osa Germaaniaa (Saksaa) ,
mikU on ylisen Tonavan ja ylisen ynnä keskisen
Reinin välillä (nyk. etelä Baden ja Wurttem-
berg). Idässä oli rajana Regensburgin läheltä
Rheinbrohliin ulottuva rajavalli (limes). Sit-
tenkuin tämä ala keisari Domitianuksen halli-
tusaikana oli joutunut roomalaisten valtaan, luo-
vutettiin se entisille .sotilaille ja Galliasta muut-
taneille uutisasukkaille, joiden luultavasti tuli
suorittaa kymmenys (decuma) maan tuotan-
nosta. Kolmannen vuosisadan lopulla alaman-
nit anastivat kymmenysmaat. K. J. H.

Agrigentum [-e'-], kreik. kaupunki Sisiliassa,
k.-. A k r a g a s.

Agrikulttuuri (lat. agrir,ultu'ra < ager =
pelto, ja OH/<H'i-a = viljelys), maanviljelys.

Agrikulttuurifysiikka, maan viljely sf ysiikka,
fysiikan soveltaminen maanviljelykseen.

Agrlkulttuurikemia ks. Maanviljelys-
k e m i a.

Agrikulttuurivaltio ks. Maanviljelys-
valtio.

Agrimonia f-ö'-J, verijuuri, kasvisuku
Rosucece-hvimossa. Korkeanlaisia yrttejä, joiden
lehdet parilehtisiä, keltaiset kukat tähkässä ja
hedelmän 2 pähkylää kätkeytyneinä onttoon,
karvaiseen kukkapohjukseen. 3 lajia maamme
eteläosassa lehdoissa, rinneniityillä j. n. e.

Agrion, hyönteis-suku, johon kuuluu pieniä,
hentoja sudenkorentoja, joilla on hyvin kapeat,
ihan liipikuultavat siivet. V. S-s.

Agriotes [-ö'-J ks. E 1 a t e r i d oe.

Agrippa /-i'-/, roomal. sukunimi. 1. Mar-
cus Vipsanius A. (63-12 e. Kr.) , rooma-
lainen sotapäällikkö, keisari Augustuksen ys-
tävä ja vävy. Synt. alhaisesta suvusta, mutta
tuli jo nuorena Octavianuksen ystäväksi, seurasi
häntä Ca^sarin murhan jälkeen Roomaan ja oli
Octavianuksen neuvonantajana ja auttajana tä-
män valtaan pyrkiessä. Hänen ansiokseen on
suureksi osaksi luettava monet voitot Octavia-
nuk.sen taistelussa yksinvaltaan ja erittäin rat-
kaiseva voitto Aktionin luona v. 31 e. Kr. Hä-
nen suurenmoisista laitoksistaan Rooman kau-

nistamiseksi mainittakoon erittäin Pantheonin
temppeli ja termit (saunat) ; rakennutti myös
teitä ja vesijohtoja; tunnettu kirjailijanakin,
suoritti valmistavia esitöitä Rooman valtakun-
nan karttaan sekä rakennutti ympyriäisen pyl-
väsrakennuksen, johon kuvattaisiin siihen ai-
kaan tunnetut maanosat. Augustus korotti hänet
ylhäisiin virkoihin ja naitti hänelle Marcelluk-
sen kuoleman jälkeen tyttärensä Julian, josta
avioliitosta syntyi m. m. tytär Agrippina
(ks. t.). O. M-e.

2. M e n e n i u s A., ent. konsuli, jonka kerro-
taan V. 494 e. Kr., kun plebeijit olivat Roo-
masta siirtyneet Pyhälle vuorelle, saaneen hei-
dät palaamaan kertomalla vertauksen vatsasta
ja muista ruumiinelimistä, jotka kapinoivat
sitä vastaan. K. O.

Agrippa [-i'-], Heinrich Cornelius,
Nettesheimistä (1486-1535) , oli renessans-
sin aikuisen haaveellisen ja taikauskoisen tie-
teensuunnan omituisimpia edustajia. A. kuljes-
keli seikkailijan tavoin Saksassa, Ranskassa,
Italiassa, Espanjassa ja Englannissa, toimi ajoit-
tain teologian opettajana, lääkärinä ja oikeus-
oppineena, otti myöskin toisinaan soturina osaa
ajan taisteluihin, mutta harjoitti etupäässä
,, salaisia tieteitä", astrologiaa, alkemiaa ja ma-
giaa. Kuuluisana niiden edustajana hän toisi-
naan nousi suureen arvoon ja kunniaan ruhtinai-
denkin hovei.ssa, toisinaan taas häntä vainottiin,
m. m. sen johdosta, että hän Metzissä v. 1519 oli
miehuullisesti puolustanut erästä noituudesta
syytettyä vaimoa. Teoksessaan „De occulta phi-
losophia" (1510, uudistettu laitos 1533) A. yrit-
tää esittää taikauskoisia haaveilujansa filoso-
fisen opin muodossa. Korkein viisaus on muka
magia, joka opettaa hallitsemaan korkeamman
eli henkisen maailman voimia ja niiden avulla
alempaa, aineellista maailmaa. Henkivallat oh-
jaavat, kertoo hän, tähtien kulkua ja nämä vai-
kuttavat vuorostansa maallisiin tapahtumiin;
kaikki luonnon osat vaikuttavat toisiinsa sisäi-
sellä myötätunnolla j. n. e. Osaksi vastakkaisia
mielipiteitä on A. esittänyt toisessa teoksessaan
„De incertitudine et vanitate scientiarum"(1527)
jossa hän jyrkkänä epäilijänä hylkien arvostelee
kaikkea tiedettä, runoutta ja taidetta, myöskin
,,salaisia tieteitä", ja julistaa yksinkertaisen us-
kon Jumalaan ja hänen sanaansa ainoaksi oh-
jaajaksi viisauteen. [M. Carriöre, „Die philo-
sophische VVeltanschauung der Reformations-
zeit" (1887) ; Sigwart, „Kleine Schriften" I
(1881).]. A. Gr.

Agrippina [-pi'-]. 1. A. van h., M. Vipsanius
Agrippan (ks. t.) ja Augustuksen tyttären Ju-
lian tytär, Germanicuksen (ks. t.) puoli-so, oli
rohkea, itsenäinen ja tarmokas nainen, joka seu-
rasi miestänsä tämän sotaretkille Germaaniaan
ja itämaille. Miehensä kuoleman jälkeen hän
asettui Roomaan, jossa Tiberius epäili hänen ta-
voittelevan valtaa pojilleen, jonka vuoksi hänet
karkoitettiin Napolin läheisyydessä olevalle
Pandatarian saarelle; siellä hän kuoli nälkään
V. 33. Hänen poikansa Caligula tuli keisariksi
V. 37. — 2. A. nuo r., edellisen ja Germanicuk-
sen tytär, jolla avioliitosta Cn. Domitius Aheno-
barbuksen kanssa oli poika Nero. Toisen kerran
hän oli naimisissa Passienus Crispuksen kanssa,
jonka hän lienee surmannut suuren perinnön

117

Agronomi — Ahdin

118

vuoksi. Hän kohosi sitten setänsä keisari Clau-
diuksen puolisoksi ja sai tämän nimittämään
poikansa Neion seuraajakseen. Yleisesti syytet-
tiin Läntä Claudiuksen myrkyttämisestä (54).
Neron ensi hallitusvuosina hän ohjasi valtakun-
taa, kunnes Nero murhautti äitinsä (59).

Agronomi (vrt. Agronomia), maatalous-
tieteellisen sivistyksen saanut (maataloudellisen
korkeakoulun kur.ssin suorittanut) henkilö.

Agronomia (lat. ager = pelto, ja kreik. nömos
= laki), maanviljelys- 1. maataloustiede.

Agropyrum /-,*/'-/ ks. T r i t i c u m.

Agrostemma Githago [-e'-/, aurankukka,
kaikkiin maanosiin levinnyt laji Caryophyl-
iace(E-heimossa. Yleinen rikkaruoho varsin-
kin ruis- ja kaurapelloissa. Varsi ja kapean
suikeat lehdet villakarvaisia, teriö iso, punai-
nen ; siemenet mustanruskeat, pinnaltaan ryp-
pyiset, myrkylliset.

Agrostis [-o'-], r ö 1 1 i, joks. hentoja, mata-
lahkoja heiniä, joiden röyhy on moni- ja hyvin
pienitähkyläinen. Muutamat lajit: A. tulgaris,
A. canina, A. stolonifera muodostavat vallitsevan
kasvullisuuden meidän „luonnonniityillämme".
A. capillaris viljelty kukkavihkoja varten.

Agrotis [-Ö'-], maayököt, yöperhosten
(Noctuidxe) heimoon kuuluva suku. Lyhyt- ja
paksuruumiisia perhosia. Siivet verrattain ka-
peita, lepotilassa vaakasuorassa tahi kattolaskui-
sesti ruumiin yli. Etusiivissä n. s. yökkökuvio
jonka muodostavat rengasmainen ja sen ulkopuo-
lella munuamainen täplä keskellä siipeä, puikko-
mainen täplä siiven juuressa ja lähellä ulkoreu-

1. .\grutis segetmu. 1 a toukka. 1 b kotelo. 2. Agrotis
exclamationis. 2 a toukka.

naa jyrkkämutkainen poikkijuova. A.-auvussa on
meidänkin maassamme lukuisia lajeja, joista muu-
tamat kuten A. segetum, orasperhonen, ja
A. exnlamationis, peltomaayökkö, toukka-
asteella voivat olla joks. vahingollisia. Näillä
kahdella lajilla on tummapiirteiset himmeänvä-
riset kellanharmaat tahi ruskeahkot etusiivet,
takasiivet vaaleampia. Maassa elävät toukat
syövät erinäisten kasvien juuria tahi maanalaisia
varsiosia, ovat paksuja ja pehmeitä, lieriömäisiä,
maanvärisiä tahi likaisenharmaita. Riutajal-
koja 3 paria, pehmeitä vatsajalkoja 5 paria. Pi-
tuus 4-5 cm. vrt. Tuhohyönteiset.

E. B.

Agrypnia [-i'ä] (kreik.) , unettomuus.

Aguas Calientes [äg- -en-], valtio (7,692
km', 102,000 as.) ja kaupunki (35,000 as.) keski-
eessä Meksikossa; hedelmällinen maaperä, läm-
pimiä lähteitä.

Aguilar [ägiläa], Grace (1816-47), engl. kir-
jailijatar, espanjalais-juutalaista sukua, oli kris-
tillisen siveysopin harras ystävä kuitenkaan
isäinsä uskosta luopumatta. Hänen teoksistaan,

jotka käsittelevät etupäässä kotia, kasvatusta
ja äidinrakkautta, ovat tunnetuimmat „Home
influence" („Elämä kodissa", 1855), „The moth-
er's recompense" („Äidin palkinto", 1855).

(V. T.J

Aguilera [-gile-J, Ventura Ruiz (1820-
81), esp. runoilija, vaikutti paljon rohkeilla
sanomalehtikirjoituksillaan, hehkuvilla isän-
maallisilla runoillaan „Ecos nacionales" ja kau-
niilla elegioillaan „Elegias y Armonias". Vähä-
pätöisempiä ovat hänen suorasanaiset kertomuk-
sensa ja näytelmänsä. V. T.

Agulh.as [aguHjasJ, Kap A., Neulaniemi,
Afrikan eteläkärki, 34° 57' et. lev. ja 20° 02' it.
Greenw.

Aguti l-u'-J (Dasyprocta) k u 1 1 a j ä n i s,
etelä-ameriikkal. jyrsijäsuku Hystricidoe-hei-
mosta. Yleisimmällä '/i ™ pituisella lajilla (D.
aguti) on karhea turkki, karvoissa vuorottelevat
rengasmaisesti tummanruskea ja sitruunankel-
tainen väri, josta nimi kultajänis. Käve-
lee ainoastaan verrattain pitkien koipiensä
kaviomaisilla kynsillä. Elää kasviaineista, kesyt-
tyy helposti.

Ahab [-a'h], Omrin poika, hallitsi Sama-
riassa Israelin kuninkaana 22 vuotta 9:nnen
vuosis. keskivaiheilla (1 Kun. 16j,-3j). Oli nai-
nut Tyyroksen kuninkaan tyttären Isebelin, joka
Israelin keskuuteen levitti baalinpalvelusta. A.
salli puolisonsa vapaasti ajaa pyyteitään ja he-
rätti sen kautta tyytymättömyyttä niissä, jotka
pitivät kiinni isien Jumalasta. Hänen päävas-
tustajansa oli profeetta Elia (1 Kun. 17-19, 21).
A. oli tarmokas ja rohkea soturi; puolusti voi-
tokkaasti valtakuntaansa Damaskuksen kunin-
kaan Benhadadin hyökkäyksiä vastaan (1 Kun.
20). Nuolenpääkirjoituksissa A. mainitaan niiden
liittoutuneiden ruhtinasten joukossa, jotka Sal-
manassar il v. 854 voitti Karkarin kaupupgin
luona Orontes-virran rannalla. A. kaatui sanka-
rillisesti sotaretkellä, jonka hän teki vastoin
erään profeetan varoitusta (1 Kun. 22i-ii,).

Ar. H.

Ahaggar, vuoriseutu keskisessä Saharassa ;
asukkaat tuaregi-heimoa; pääpaikka on I d e-
I e s, Insalahin ja Asbenin karavaanitien var-
rella.

Ahas [-a'-] (täydellisempi muoto Joahas),
Juudaan valtakunnan kuningas n. 735-720 e. Kr.,
heikko ja muukalaisia tapoja harrastava. Kun
Israelin ja Damaskuksen kuninkaat hyökkäsivät
Juudaan kimppuun, kutsui hän Assyrian kunin-
gasta avuksensa ja joutui itse Assyrian vasal-
liksi. Hänen ajallansa elivät Mikha ja Jesaja
(2 Kun. 16; Jes. 7). K. T-t.

Ahasja [-a'-], Israelin valtakunnan Omrin
sukuun kuuluva kuningas, hallitsi noin 855-854.

Ahasvenis /-e'-/, kuningas Xerxeen (ks. t.)
hebrealainen nimi. — Myös sama kuin ,, Jeru-
salemin suutari" 1. „ikuinen juutalainen"(ks. n.).

Ahavoituminen ks. Sierettyminen.

Ahdashenkisyys, eri taudintilojen (etupäässä
keuhkojen-, henkitorven- tahi sydämentautien)
aiheuttama hengityksen vaikeutuminen.

Ahdin 1. Prässi, köysi, joka on kiinnitetty
raakapuun nenään ja kulkee siitä (useimmiten
väkipyörien kautta) alas aluksen kannelle. A :n
avulla muutetaan raakapuun vaaka.suoraa asen-
toa. F. W. L.

119

Ahdos^Ahlman

120

Ahjo.

Ahdos, se määrä olkineen kuivattavaa viljaa
(lyhteitä, sitomia), mikä kerrallaan mahtuu rii-
heen, siis sama kuin kuivaus- eli riihityspanoa
viljaa.

Alutofel [-o'-], kuningas Davidin ymmärtä-
väinen neuvonantaja ja ystävä, joka kuitenkin
hylkäsi kuninkaansa liittyäkseen Absalomiln.
(2 Sam. 15-17; vrt. 11,; 233.).

Ahjo, laite, jossa taottavat rautakappaleet
kuumcunctaan hehkuviksi, (ks. kuva). Taval-
lisessa, tiilistä
muuratussa (t,

tulenkestäviä
tiiliä) a:ssa on
pesä a, johon
polttoaine (kivi-
hiili, koksi, sy-
det) pannaan.
Ilmaa puhalle-
taan putken i ja

valurautaisen
suukappaleen s
kautta jalan pol-
jettavilla pal-
keilla taikka
lietsoinkoneilla
putkesta p. h
on savukupu, k kuonakuoppa, w vesisäiliö kar-
kaisu- ja jäähdytysvettä varten, pesässä h säily-
tetään polttoaineita. — Paitsi muurattuja ahjoja
käytetään valurautaisia, jotka ovat yksinkertai-
.semmat asettaa paikoilleen ja vaativat vähem-
män tilaa. Satunnaisissa töissä ulkosalla, niit-
tien lämmityksessä, putkitöissä y. m. käytetään
keveitä siirrettäviä kenttäahjoja.

E. S-a d J. C-6n.
Ahkio, lappalaisten ajoneuvo, ks. Ajoneu-
vot.

Ahkionlahti, 2-sulkuinen, 1,6 km pitkä ka-
nava Kallaveden ja Onkiveden (Iisalmen reittiä)
vSlillä, Maaningalla, luotsi- ja höyrylaiva-asema.
Kanava, jossa voi kulkea l,s m syvässä kulkevat
laivat, avattiin liikenteelle 1873."

Ahlainen (ruots. Hvittisbofjärd). 1.
Kunta, Turun ja Porin 1.. Ulvilan khlak., Noor-
markun nimismiesp., Porista n. 32 km; 184,8
km', joista viljeltyä maata 2,666 ha (1901) ; 16'/.
manttaalia; 815 ruokakuntaa, joista maanvilje-
lystä pääelinkeinona harjoitti 292, kalastusta
120 (1901) ; 4,171 asuk. ("/„1906), n. 5,2 ^To ruot-
sink. ; 441 hevosta, 1.389 nautaa (1906). — TeoU.
laitoksia (1908): tiilitehdas. — Säästöpankki.
— 2. Seurakunta, Keisarillinen, Turun
arkkih.-k., Porin alarovastik., alkujaan Ulvilan
kappeli (perust. 1693), sitten Noormarkun, itse-
näiseksi khrakunnaksi '/. 1910 (Sen. p. "/jlSgS).
Kirkko puinen (1796). — [K. Killinen, „Kiin-
teitä muinaisjäännöksiä Ulvilan kihlakunnassa,
Ahlainen" (Soc. Bidrag n:o 33).] K. S.

Ahlberg, A x e 1 W i I h e 1 m, (s. 1855) , suom.
näyttelijä, synt. Turussa. Antautui ylioppilaana
(Turun r. kymnaasista) suom. teatterin palve-
lukseen 1878. Etevä voima, vars. n. s, ensimäi-
senä rakastajana sekä suurissa sankariosissa ro-
manttiseen sävyyn — teatterimme toistaiseksi
ainoa huomattava kyky tätä laatua. Pääosat
Rcllaiset kuin esim. Romeo, Hamlet, Othello, An-
tonius (Shakespeare) ; Sigismund (Calderonin
Elämä on unelma) ; Gessler, Posa (Schiller) ;

Oidipus (Sophokles) ; örnulf, Eauk, Helmer, Löf-
borg (Ibsen) : Mestari (H. Bahr) ; Daniel Hjort,
Kustaa Aadolf, Klaus Kurki (kotim.) — vain
moniaita tärkeimpiä mainitaksemme — osoitta-
vat hänen taiteensa laajaa kehityskaarta.

O. J/-n.

Ahlbom, Lea (1826-97). ruots. mitali- ja
leima.sinkaivertaja. Ruotsin kunink. rahalaitok-
.».en kaivertajan L. Persson Lundgrenin tytär.
Oli v:sta 1853 kuolemaansa saakka ylläm. raha-
laitoksen kaivertajana, jolloin hänen voi sanoa
elvyttäneen uuteen eloon Ruotsin mitalitaiteen.
Hänen töistään mainittakoon : leimasimet Ruot-
sin uusiin äyrirahoihin (alkaen Oskar I:stä),
uudet Norjan kultarahat, kaikki Suomen mar-
kan- ja penninrahat 1864-74. E. R-r.

Ahle [ui-], Johann Rudolph (1625-78),
kanttori Erfurtissa, sävelsi koraaleja ja loi n. s.
hengellisen aarian, siten valmistaen
Saksan protestanttisen kirkkomusiikin kehitty-
mistä pintapuoliseen ja teennäiseen tyyliin ; hä-
nen säveltämänsä ovat suomalaisen virsikirjan
koraalit n;ot 175 ja 291. /. K.

Ahlgren, Ernst ks. Benedictsson, Vic-
toria.

Ahlgren, Gustaf Fredrik (1845-83),
lahjoitusten tekijä, synt. rengin poikana Tampe-
reella. Sa-atuaan vä-
häisen koulusivistyk-
sen antausi A. liike-
alalle, jolla kokosi
700,000 markan omai-
suuden, jonka hän
melkein kokonaan tes-
tamentteerasi yleisiin
tarkoituksiin. Tampe-
reen kauppa-apulais-
ten yhdistyksen eläke-
kassa sai 60,000 mark-
kaa, vapaaehtoinen pa-
lokunta 20,000, nais-
yhdistys 20,000, Suo-
nien muinaismuisto-
yhdistys 20,000, Suo-
men merimieslähetys
10,000 markkaa. Lo-
put 548,000 oli jaettava siten, että '/> oli käy-
tettävä köyhäintalon rakentamiseksi Tampe-
reelle, '/> annettava Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuralle ja viimeinen kolmannes oli tasan
jaettava Pirkkalan, Ylöjärven, Messukylän,
Teiskon, Kurun, Hämeenkyrön, Viljakkalan,
Ikaalisen, Runveden, Virtain, Lempäälän ja
Vesilahden kuntain kesken käytettäväksi köy-
hien kansakoululasten ja kansankirjastojen hy-
väksi. A. kuoli 14 p. huhtik. Hänen muistokseen
on Tampereen kaupunki pystyttänyt testa-
menttivaroilla rakennetun köyhäintalon pihalle
Emil \Vikströmin muovaileman lahjoittajan
rintakuvan.

Ahlman [äl], Frans Ferdinand (1836-
95), suomal. kielimies, synt. Hauholla, oli ensin
koulunopettajana Helsingissä, sitten senaatissa
suomalaisena kielenkääntäjänä. Suomen kielen,
nimenomaan sen oikeinkirjoituksen harrastajana,
kääntäjänä ja sanakirjantekijänä („Ruotsalais-
suomalainen sanakirja", ilmestynyt useampina
painoksina, ensim. 1865) on A. suorittanut
muistettavan elämäntyön. Hänen „Ruotsin kie-

G. F. .\hlgren
(veibtokuvan mukaan).

121

Ahlman— Ahlqvist

122

Ien alkeiskirjaansa" luettiin kauan suomalai-
sissa kouluissa.

Ahlman, Gabriel (1737-1799), suom. lah-
joittaja. Päätettyään opintonsa Turussa A.
antautui virkauralle, jolla yleni Yli-Satakun-
nan yläpuolisen kililakunnan kruununvoudiksi
ja sai asessorin arvonimen. V. 1798 tekemäs-
sään testamentissa hän luovutti omaisuutensa,
joka nyt on arvoltaan noin kolmesataa-
tuhatta mk., Suomen talousseuralle määräten,
että toinen puoli korkoja oli käytettävä
pitäjän opettajain palkkaamiseen yhteisen ja
■etenkin köyhän kansan lasten opettamiseksi
Messukylän ja Tampereen kaupungin lähipitä-
jissä (ks. Ahlmanin koulut). Toinen puoli
korkoja oli käytettävä hyödyllisiin taloudellisiin
yrityksiin, mieluimmin Porin läänissä ja Yli-
Satakunnan yläpuolisessa kihlakunnassa soiden
ja nevojen ojittamiseen ja kuivaamiseen, sekä
maanviljelijöille ja torppareille, varsinkin Hatan-
pään kartanon alustalaisille, annettaviksi pal-
kinnoiksi. Katovuo.sina on viimeksi mainittu
korkosumma käytettävä leipäravinnon ja sie-
menen hankkimiseksi köyhille talollisille ja torp-
pareille, ensi sijassa Hatanpään alueella asuville.

(J. F.)

Ahlmanin koulut, asessori, kruununvouti
Gabriel Ahlmanin testamenttivaroilla Tampereen
ympäristöllä oleviin pitäjiin perustettuja kou-
luja. V. 1798 Ahlman määräsi testamentissaan
melkoisen omaisuutensa, joka nousi yli 50,000
riksin, Suomen talousseuralle säätäen, että toi-
nen puoli korkoja oli käytettävä „pitäjän opet-
tajain palkkaamiseen yhteisen ja etenkin köyhän
kansan lasten opettamiseksi Messukylän ja
Tampereen kaupungin lähipitäjissä". Opetet-
tava oli „ei ainoastaan sisäluku ja kristinoppi
sekä kirjoitus ja laskento, milloin sitä pyyde-
tään, vaan myös järkevän maatalouden tär-
keimmät kohdat". „Ahlmanin koulut" saatiin
toimeen vasta v. 1811, jolloin perustettiin
kaksi koulua, toinen Pirkkalaan ja toinen
Messukylään. Myöhemmin (1817) perustettiin
kouluja Kangasalaan, Lempäälään, Pälkäneelle
ja Vesilahdelle, joista ainakin Messukylän,
Pirkkalan ja Kangasalan koulut olivat toimessa
1840-luvulle saakka. Koulut olivat yleensä kier-
täviä ja opetus supistui enimmäkseen sisä- ja
ulkolukuun ; ainoastaan harvat lapset harjoit-
telivat kirjoitus- ja laskentotaitoa. Talousseura,
jonka hoidossa koulut olivat, valitti ,, mahdot-
tomuutta saada toimeen taloudellista opetusta".
Uudet koulusäännöt tehtiin 1839 jättämällä pois
maatalouden opetus, ja erityisen „johtosäännön"
näitä kouluja varten laati 1855 lehtori G. E.
Euron ja tarkastuksia pantiin toimeen joka
vuosi. Siitä huolimatta lausui niistä Uuo Cyg-
naeus opintomatkallansa v. 1858 näihin koului-
hin tutustuttuansa: „Ahlmanin koulut, Lempää-
län koulua lukuunottamatta, viettävät yleensä
kituvaa elämää.'' Sittemmin nämä koulut lak-
kautettiin ja „Ahlmanin koulurahastosta" mak-
settiin niiden sijalle syntyneille kansakouluille
avustusta. Nämäkin apurahat ovat nyt lak-
kautetut ja Messukylään on 1904 perustettu Ahl-
manin „Maamies- ja emäntäkoulu", joka uudelleen
muodostettuna '/u08 alkoi toimintansa omalla
tilallaan Messukylän Seppälässä. [Biografinen
Nimikirja: Gabriel Ahlmanin elämäkerta. G.

Lönnbeck, „rolkskoleid6ns utveckling i Finland",
Helsinki, 1887.] M. S.

Ahlqvist, 1. Abraham A. (1794-1844) ruots.
luonnon- ja historiantutkija, kirkkoherra ölan-
niu saarella, valtiopäivämies. On julkaissut:
„ölands historia och beskrifning" (1822-27) ;
„Bidrag tili svenska kyrkans och riksdagarnas
historia"y. m. — 2. Alf red Gustaf A. (1838-
81) ruots. historioitsija, edellisen poika, dosentti,
marsinkin uskonpuhdistuksen aikakauden histo-
rian tutkija. Ulkomaanmatkoilla hän hankki
rikkaan kokoelman jäljennöksiä ja muistiin-
panoja tältä alalta. Hänen teoksistaan mainit-
takoon : „0m aristokratiens förhällande tili ko-
nungamakten under Johan III:s regeriug"(1864-
G6) ; „Karin Mänsdotter, en monografi" (1874) ;
„Konung Erik XIV:s sista lefnadsär" (1878).

il. G.
Ahlqvist, August Engelbrekt (1826-
89), runoilija ja tiedemies (runoilijanimoltään
A. Oksanen),
synt. Kuopiossa
7 p. elok. 1826
aviottomasta yh-
distyksestä (isä
oli tunaettu so-
turi ja valtio-
mies, kenraali
J. M. Norden-
stara (ks. t.)
Koulunkäyntin-
sä hän suoritti
Kuopionsa, jonka
jälkeen hän tuli

ylioppilaaksi
1844.

Aika, jolloin
A. lapsasta vart-
tui nuorukai-
seksi, oli Suomen

kansallisen herätyksen aika, ja tämä herätys
tempasi mukaansa nuoren A:nkin. Hänen
ensimäinen harrastuksensa oli kansanvalistus-
työ ; jo koulunpenkeillä istuessaan hän aloitti
kirjailijatoimensa kääntäen suomeksi erään ylei-
sen maantieteen oppikirjan (ilm. 1844), jota seu-
rasi eräs hänen suomentamansa yleisen histo-
rian oppikirja. Myöskin hän halusi tutustuttaa
suomalaista kansaa ruotsinkielisen runouden
tuotteihin kääntämällä suomeksi Runebergin,
Franzenin, Tegn^rin ja Stagneliuksen runoja (m.
m. Runebergin „Idyll och epigram" nimellä „Ru-
noelmia") sekä Almqvistin novelleja. V. 1847
hän oli mukana perustamassa sanomalehteä
,, Suometar", joka oli tienraivaajana suomen kie-
len käyttämisessä valtiollisella ja yhteiskunnalli-
sella alalla.

Suomen kielen viljeleminen eri aloilla sekä
työskenteleminen kansanomaisemman, eri mur-
teita yhdistävän, sivistyksen tarpeihin käy-
vän kirjakielen muodostamiseksi vaati sen ajan
olojen ja kielellisen käsityksen mukaan varsi-
naista kielentutkimusta, ja tämä seikka nähtä-
västi sekä lisäksi Lönnrotin ja Castrenin esi-
merkki vaikutti sen, että A. kääntyi kielentutki-
muksen alalle. Jo nuorena ylioppilaana hän ke-
räili runoja ja tutki murteita Karjalassa, Poh-
janmaalla ja Vienan läänissä. Suoritettuaan yli-
opistolliset tutkintonsa hän teki laajan matkan

August .\hlqvist.

123

Ahlstedt

124

VV. 1854-59, käyden vatjalaisten, virolaisten, vep-
säläisten, Volgan suomensukuisten kansojen ja vie-
läpä sikäläisten turkkilaisten kansojen sekä vih-
doin vogulien ja ostjakkien keskuudessa. Pari
vuotta kotona oltuaan hän teki opintomatkan
Euroopan maihin (myös Unkariin). Pitkän väli-
ajan jälkeen hän vielä vv. 1877 ja 1880 kävi
uudistamassa ja täydentämässä vogulien ja ost-
jakkien kieltä koskevia tutkimuksiaan.

Matkoilla tekemiUän havainnolta ja niiden vai-
heita on Ahlqvist esittänyt teoksessaan „Muis-
telmia matkoilta Venäjällä" (1859), joka on ensi-
mUiuen suomenkielinen matkakertomus, sekä
8ak.sankielisessä teoksessa „Unter den Wogulen
und Osljaken" (1883). Matkojensa kielitieteelli-
set tulokset hän julkaisi useampana eri teoksena,
joista täs.sä mainittakoon: vatjan kielioppi, kie-
lennäytteitä ja sanasto (ruotsiksi, 1856) ; muis-
tiinjjanoja vepsän kielestä (ruots., 1861) ; „Vi-
ron nykyisemmästä kirjallisuudesta" (Suomi-kir-
jassa 1855) ; mordvalaisia tutkimuksia: osa näitä
ilmestyi aluksi dosenttiväitöksenä (ruots., 1859),
pääosa sittemmin saksankielisenä julkaisuna,
joka sisälsi moksa-mordvan kieliopin, kielen-
näytteitä ja sanakirjan, ja joka tuli julkisuuteen
Pietarin tiedeakatemian toimesta (1861) ja
tuotti tekijälleen puolet Demidovin palkintoa;
sekä tutkimus suomen ja unkarin kielen suku-
laisuudesta (ruots.. Suomi-kirjassa 1863). Pitkän
keskeytymisen jälkeen ilmestyivät v. 1880 poh-
jois-ostjakkilaiset kielennä}'tteet ja sanasto.
Suuri osa A:n tieteellisiä kokoelmia jäi hänen
kuollessaan julkaisematta; vogulin sanasto ja
kielioppi ovat ilmestyneet hänen kuolemansa
jälkeen.

V. 1863 A. nimitettiin Lönnrotin jälkeen suo-
men kielen ja kirjallisuuden professoriksi. Useat
A:n teoksista ovat yhteydessä tämän hänen yli-
'ipistollisen opetustoimensa kanssa. Niinpä en-
sinnäkin eräät suomen kielioppia koskevat teok-
set: ..Suomalainen runousoppi kielelliseltä kan-
nalta" (väitöskirja professorinvirkaa varten
1863). joka oli ensimäinen täydellinen esitys
vanlinn suomalaisen runon mitasta ja kaunistus-
keinoista sekä käsitteli myös taiderunouden
sääntöjä, ynnä ..Suomen kielen rakeinus, ver-
taavia kieliopillisia tutkimuksia" (1877), joka
käsitti laajaksi suunnitellun vertailevan suomen
kieliopin alun. ..Suomalainen murteiskirja"
(1869) sisälsi opetusta varten toimitettuja teks-
tejä ja sanastoja suomen lähimmistä sukukie-
listä. Yliopistollisina luentoina esitettiin alku-
jaan myös A:n viehättävät tutkimukset sivistys-
sanoista, joiden nojalla Län koki luoda kuvan
suomalaisten muinaisesta sivistystilasta (ilm.
ruots. 1871 ja saks. 1875). Kalevalanluentojen
yhteydessä olivat teokset ..Tutkimuksia Kale-
valan tekstissä ja tämän tarkastusta" (1886)
sekä ..Kalevalan karjalaisuus" (1887). jossa tah-
dottiin todistaa Karjalaa Kalevalan runojen
syntypaikaksi. Tässä yhteydessä maiuittakoon
vihdoin A:n julkaisema aikakauskirja ..Kieletär,
tutkimuksia, arvosteluja ja muistutuksia Suo-
men kirjallisuuden ja kielitieteen alalla" (7 vih-
koa, 1871-75).

Suomnlais-ugrilaisen tutkimuksen alalla on A:n
pilUnnsio se. että hän ensimäisten joukossa on
hankkinut tutkimukselle aineksia itse tutkitta-
vien kansojen omasta keskuudesta, vaikkakaan

nämä ainekset eivät nyt enää tarkkuuteensa
nähden vastaa suuresti kohonneita vaatimuksia.
Suurinta huomiota ovat herättäneet A:n sivis-
tyssanatutkimukset, jotka osoittavat harvinai-
sen suurta teräväsilmäisyyttä ja ovat viehättä-
västi esitetyt, mutta ovat sisällykseltään nyky-
ään vanhentuneet. Suomen kirjakielen kehittä-
miseen, jossa työssä hän asettui n. s. kieliopilli-
sen oikeakielisyyden (ks. t.) kannalle, on A:n
vaikutus ollut melkoinen sekä tutkijana että
myös kielen käyttäjänä, etevänä suomenkielisenä
runoilijana ja proosakirjailijana.

Oksasen runoista ilmestyivät useat
ensinnä sanomalehdissä; ainoat runokokoelmat,
mitkä hän on julkaissut, ovat ..Säkenien" mo-
lemmat ..parvet" (ensimäinen 1860, lisätty pai-
nos 1863, toinen parvi 1868; molemmista ilmes-
tyi 1874 „vähennetty ja enännetty laitos"), johon
myöhemmin on tullut vain muutamia lisiä. Hä-
nen runoelmansa ovat ensimäiset. joita sekä
muodon että sisällyksen puolesta voi katsoa var-
sinaiseksi taiderunoksi suomen kielellä, eikä ku-
kaan myöhemmistäkään runoilijoista ole voit-
tanut Oksasen runojen voimakasta ja koristele-
matonta kauneutta, runojen, jotka luonteeltaan
ovat läheistä sukua suomalaisen kansanrunouden
ja Runebergin runouden kanssa. Suomalainen
kansallisuus laillisen vapauden ja länsimaisen
sivistyksen turvissa sekä ihmissydämen eri
mielialat — siinä Oksasen täysilyyrillisen ru-
nouden pääaiheet. Kansan yleisomaisuudeksi
hänen runoistaan ovat tulleet ennen muita
..Savolaisen laulu" ja ..Suomen valta"; taiteel-
lisessa suhteessa ensimäisiä on hänen ihana bal-
ladissa ..Koskenlaskijan morsiamet". — Eräät
Oksasen runoista ovat uskonnollista sisällystä;
näihin hänet lähinnä johti hänen osallisuutensa
uuden virsikirjan valmistamiseen Suomen kan-
salle.

Oltuansa yliopiston rehtorina 1885-88 otti A.
eron virastaan; kuoli 20 p. marrask. 1889 lyhyen
keuhkokuumeen sairastettuaan. E. N. S.

Ahlstedt, August F r e d r i k (1839-1901),
suom. taidemaalari. A. polveutui vanhasta
länsisuomalaisesta pappissuvusta, ja liänen isänsä
oli Turun hovioikeuden asessori. V. 1853 A. tuli
oppilaaksi Ekmanin johtamaan Turun piirustus-
kouluun ja otti jo vuodesta 1857 alkaen osaa
Helsingin taldenäyttelyihiu. Eläen vähissä va-
roissa saattoi hän vasta v. 1866 lähteä jatkamaan
opintojaan ulkomaille. Hän asettui kahdeksi
vuodeksi Tukholmaan opiskellen Vapaiden tai-
teiden akatemiassa prof. E. Berghin johdolla
maisemamaalausta. Yleisistä varoista saamal-
laan apurahalla hän sitten oleskeli lyhyen ai-
kaa Dusseldorfissa ja palasi sinne ranskalais-
.snksalaisen sodan päätyttyä 1871 tnas takaisin
viipyen vuoteen 1874 saakka. Tä.stä vuodesta
.syyslukukauden alkuun v. 1875 hän oli v. t. opet-
tajana Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Tu-
russa. Aina v:8ta 1876 v:cen 1893 hän toimi
opettajana Taideyhdistyksen piirustuskoulussa
Helsingissä, tehden sillä välin vv. 1880-81 mat-
kan Pariisiin. Valittuna 1893 Yliopiston piirus-
tuksenopettajaksi, hän oli siinä virassa kuole-
maansa saakka. — a. on maalannut maisemia,
pnuotokuvia ja laatukuvia. Hento, hieman
imelälikö väritys ja idyllimäisen runollinen
käsittely oli hänelle ominaista. Uudenaikai-

125

Ahlström— Ahnfelt

126

Antti Ahlström.

sella ranskalaisella ulkoilmamaalauksella oli
verrattain vähän vaikutusta hänen ihannoitse-
vaan tekotapaansa. Taiteen opetuksen alalla on
härellä suuret ansiot. E. R-r.

Ahlström, Antti (1827-96), suom. liike-
mies ja lahjoittaja, synt. Merikarvialla '/„ 1827,
jossa hänen vanhem-
pansa, talollinen ja
kirkkoväärti Erkki
.Ahlström ja Anna
Antintytär Norrgärd,
omistivat Ylikasan
talon. Käytyään jon-
kun aikaa Porin yli-
alkeiskoulua, kääntyi
A. käytöUiseen asioit-
sijatoimeen. Naituaan
V. 1850 tehtaanomis-
tajan Juhana Lilje-
bladin lesken Anna
Margreta Längforsin
hoiti hän ensin omak-
si ja kanssaperillis-
tensä hyväksi tämän
sen ajan oloihin näh-
den ei aivan vähäpätöistä omaisuutta, johon
muun muassa kuului Lankosken tila ja vesi-
saha. Ensimäisen askeleen laveamman toi-
minnan uralla otti A. kuitenkin vasta 1860-
luvun alussa, kun 1862 osti Saarikosken tilan
Siikaisissa ja seuraavana vuonna lunasti itsel-
leen muiden perillisten osat Lankkoskessa. Tä-
män jälkeen hän nopeasti vaurastui onnellisten
yritysten kautta, erittäinkin puutavaraliikkeen
alalla. Mutta vielä tärkeämmän käänteen sai
hänen toimintansa, kun hän entiseen liikkee-
seensä yhdisti myöskin rautateollisuuden, ostet-
tuaan 1870 Noormarkun, 1873 Kautuaa, 1877
Leineperin eli Frcdrikstorsin ja 1886 Ström-
forsin rautatehtaat. Hän omisti vihdoin neljä
rautatehdasta sekä parikymmentä sahaa ynnä
lukuisia maatiloja ympäri Suomea. — A;n toi-
mintaa aina jalostutti lämmin harrastus edistää
maansa ja kansansa parasta. Hänen eläissään
tekemänsä ja määräämänsä lahjoitukset nousivat
kaikkiaan noin 670,000 markkaan, joista köy-
hien hyväksi 349,000, kansanvalistustyölle
182,000, kirkollisiin ja uskonnollisiin tarkoituk-
siin 25,000 ä 35,000, korkeamman sivistyksen
hyväksi 30,000, teatterille 26,000 markkaa j. n. e.
Myöskin yleisissä kysymyksissä tuli A:n kyky
ja kokemus hedelmiä tuottaviksi. Hän oli Porin
edustajana kaksilla valtiopäivillä, 1877-78, jol-
loin esiintoi anomuksia kansakoululaitoksen ke-
hittämisestä sekä suomalaisen lyseon perusta-
misesta Poriin, ja 1894, jolloin tarmokkaasti
ajoi Porin rautatierakennusten jouduttamista
ja linjan jatkamista satamaradalla. Tämä rauta-
tiekysymys oli nimenomaan hänen lempiharras-
tuksiaan, niin että hän jouduttaakseen sen rat-
kaisemista jo 1887 oli hakenut konsessioniakin
Tampereelta — Poriin, Kokemäenjoen pohjoispuo-
lella vedettävän linjan rakentamiseksi, vaikka
asia jäi sikseen, valtion itse ryhtyessä, osaksi
toisessa suunnassa mainitun tien toimeenpane-
miseen. 1881 nimitettiin A. kauppaneuvokseksi.
Kuoli Helsingissä '7^ 1896.

Ensimäisen puolisonsa kuoltua 1870 nai A.
1871 Eva Helena Holmströmin, Kris-

tiinankaupungin kauppiaan ja raatimiehen
Erik Kasper H:n ja Amalia Maria Sjöbergin
tyttären. Saman isänmaallisen ja kansanvalis-
tusta harrastavan mielen elähyttämänä kuin
miehensäkin on rouva A. runsaalla kädellä jat-
kanut niitä hyväntekeväisyystöitä, joihinka hän
jo A:n eläessä oli osaa ottanut ja myötävaikut-
tanut. Niinpä hän, puhumattakaan aikaisem-
mista suurista lahjoituksista, ="/, 1908 täyttäes-
sään 60 vuotta antoi yhdellä kertaa 550,000
markkaa yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

J. W. R.

Ahlström, Jakob Niklas ( 1805-57) ,
ruots. säveltäjä (oopperoita, lauluja y. m.) ; jul-
kaisi yhdessä Bomanin kanssa kokoelman kan-
sanlauluja ja -tansseja. /. K.

Ahlwardt [äl-], Theodor Wilhelm (s.
1828), saks. orientalisti, synt. Greifswaldissa,
jossa hän vaikuttaa yliopiston professorina vuo-
desta 1861. Hänen tärkeimmät teoksensa ovat
„t)ber Poesie und Poetik der Araber" (1857),
„The Divans of the six ancient Arabic poets"
(1870) ja „Verzeichniss der arabischen Hand-
scliriften der köuigl. Bibliothek zu Berlin" (1887-
1899). K. T-t.

Ahma (Oulo luscus) on portimoiden (Musteli-
dfB^heimoon kuuluva, kaikissa pohjoisissa napa-
seuduissa elävä pe-
toeläin. Se on pitkä-
ja karkeakarvai-
nen, mustanruskea
tai musta, kupeil-
taan vaaleampi.
Koivet matalat, kä-
pälät 5-varpaiset,
kynnet terävät si-

säänvedettävät.
Häntä pään pituinen, koko eläin n. 1 m pituinen.
Elää metsäisissä seuduissa ja kiipeää taitava.sti
puihin. On julma ja saaliinhimoinen ja tekee
Lapissa suuria tuhoja porolaumoissa.

Ahina(s)koski, Oulunjoessa, Niskakosken ala-
puolella, 7 m korkea, 35,100 hevosvoim.

Ahmavaara, Pekka (ent. A u 1 i n) (s. 1862),
suom. maanviljelijä ja valtiopäivämies, synt.
pienitilallisen poikana Ylitornion pitäjässä 28 p.
lokak. 1862, muutti 1884 Iin pitäjään, jossa har-
joitti maanviljelystä ja pientä puutavaralii-
kettä. A. on ollut useissa kunnallisissa luotta-
mustoimissa. Ottanut huomattavaa osaa uudem-
paan valtiolliseen elämäämme. Valtiopäivillä A.
on ollut v:sta 1894 alkaen ja vuoden 1905-06
valtiopäivillä talonpoikaissäädyn puhemiehenä.
Useassa hallituksen asettamassa komiteassa hän
on ollut jäsenenä ja Suomen pankin valtuusmie-
henä talonpoikaissäädyn puolesta 1 vuoden.
Sortovuosina A. 5 p. elok. 1903 sai hallinnollisen
käskyn muuttaa maasta pois ja oleskeli lähes 1 '/i
vuotta Ruotsi.ssa, josta tamraik. 1905 palasi.
Julkaissut jonkun lentolehtisen ja kirjoituksia
m. m. Helsingin Sanomissa.

Ahmed (arab.), Muhammedin kunnianimi
(., kiitettävä"), tavallinen arabialainen henkilön-
nimi. Ä'. T-t.

Ahmedahad [-ädJ, alue ja kaupunki Englan-
nin Itä-Intiassa, Bombayn maakunnan pohjois-
osassa. Kaupunki oli muinoin Gudsarat valtion
pääkaupunki, kuuluisa rikkaudestaan ja ko-
meista rakennuksista, 186,000 as.

Aluna.

127

Ahnger— Aho

128

Ahnfelt /ä«-;. 1. O s ka r A. (1813-S2) ruots.
matkasaarnaaja ja hengellisten laulujen sepit-
täjä, jonka kansanomaiset ja Suomessakin suo-
situt sävelmät eivät tosin kohoa sanojensa ta-
salle. /. K.

2. Otto Nathanael Theophilus A.
(s. 1854), ruots. jumaluusoppinut, sitten vuoden
1894 kirkkohistorian professori Lundin yliopis-
tossa. A:n pääteos on „Den teologiska etikens
grunddrag", josta viimeinen osa: „Social etik"
ilmestyi v. 1006. Vuosina 1891-93 A. toimitti
aikakauskirjaa: ..Tidskrift för teologi". V. 1907
A. siirtyi Linköpingin hiippakunnan piispaksi.

E. K-a.

3. Paul Gabriel A. (1803-63), ruots.
pappi, kirjailija, väsymätön raittiuden har-
rastaja. On julkaissut: ..Studentminnen. an-
teekningar och tidsbilder frän hemmet. skolan,
universitetet och församliugeu" (1857) ; „Lunds
TJniversitets historia" (I osa, 1859). — 4. A r-
V i d A. (1845-90), kirjailija, edellisen poika, jul-
kaisi koko joukon elämäkerrallisia tutkimuksia
ja memoaarikokoelmia, joista mainittakoon: ..C.
J. L. Almqvist, hans lif och verksamhet" (1876) ;
„Ur svenska hofvets och aristokratiens lif" (1880-
82).

Ahnger, Alexandra, suom. laulajatar,
synt. Viipurissa 1859, opiskeli laulua Helsingin
musiikkiopistossa 1882-85, sittemmin Dresde-
nissä Hildachin, ja Pariisissa Dösirfie Artöfn
johdolla. Pcru.steelliset opintonsa on hän sitten
laulunopettajaua Helsingissä käyttänyt etenkin
lukuisain yksityisoppilasten hyväksi, aika-ajoin
myös opettajana eri oppilaitoksissa, viimeksi
1907 myös Helsingin musiikkiopistossa. Tarkka,
kaikinpuolinen äänenmuodostus sekä esitettävän
laulun sisällystä todella vastaava tunneilme on
hänen opetuksensa olennaisimpana ytimenä.

/. K.
Aho, Juhani, suom. kirjailija, synt. 11 p.
syysk. 1861 Lnpinlahdella, jossa hänen isänsä

Henrik Gustaf

Theodor Brofeldt
oli apulaispap-

pina; äiti oli
kotoisin Pohjan-
maalta ja suku-
jaan Snellmaneja.
Kun perhe muuta-
mien vuosien ku-
luttua muutti
Iisalmeen ja asui
pitkät ajat kap-
palaisen virka-
talossa syrjäi-
.«essä Vieremän
kylässä, oli Juha-
nilla jo nuorena
hyvä tilaisuus
tutustua Pohjois-
Savon luontoon, sen laajoihin näköaloihin
ja yksinkertaiseen kansaan. Nämä vaiku-
telmat jättivät py.syviä muistoja hänen mie-
leen.sä samoinkuin elämä tuossa hiljaisessa
pappila.ssa heränneisyytecn kallistuvan väestön
keskuudessa. Saatuaan kotona ensimitiset opin-
alkeet tuli Juhani v. 1872 Kuopion suomalaiseen
lyseoon. Täällä syttyi hänen povessaan ensi ker-
ran runoilijakipinä. Hän alkoi sepitellä omin-

Julmiii Alio.

takeisia runoja ja kääntää Euneborgiä. Kun
hän sitten v. 1880 pääsi ylioppilaaksi ja tutustui
kenraali A. Järnefeltin sivistyneeseen perhee-
seen, josta on lähtenyt maailmalle taiteilijaparvi
Arvid. Armas ja Eero Järnefelt, alkoivat hänen
kirjalliset taipumuksensa tässä otollisessa ilma-
piirissä kehittyä. Tosin hän joukun vuoden
seurasi yliopistossa filologisia opintoja. Mutta
todellisuudessa hän sentään enemmän cli mukana
80-luvun vilkkaassa ylioppilaselämässä, lueskeli
uudenaikaista kirjallisuutta, varsinkin Ibseniä
ja Zolata, ja taivutteli kynäänsä pienis.sä tehtä-
vissä. V. 1883 hän julkaisi ensimäi.set novellinsa
,,Sipolan Aapon kosioretki" ja „Siihen aikaan
kun isä lampun osti", joista edellisessä tuntuu
selvästi Kiven vaikutusta. V. 1884 ilmestyivät
kertomukset „Kievarin pihalla" ja „Muudan
markkinamies" yhtenä kirjana, jossa tekijä ensi
kerran käyttää kirjaili janimeä Juhani Aho, sekä
mehevä humoristinen kuvaus „P.autatie". Nuori
kirjailija osoittautuu niissä tarkaksi kansanelä-
män ja luonnon tuntijaksi. Vähitellen aiheiden
ala laajenee ja esitys hioutuu. Kirjailija siirtyy
kuvauksissaan kansan parista säätyläispiirejä
kohti. V. 1885 ilmestyy ,. Papin tytär", jossa on
pyritty tarkempaan sielunelämän kuvaukseen
kuin edellisissä kertomuksissa. Se on alakuloinen
tarina nuoren tytön henkisestä kuihtumisesta
valon ja vapauden puutteessa. Raaka, itsekäs
hovinherratyyppi on esitetty novellissa „Hell-
manin herra" (1886) sovittamalla se p.äähenkilöksi
hullunkuriseen maalaisfarssiin, ja nuoren teo-
logisielun pieniä heikkouksia on paljastettu hy-
myillen kertomuksessa „Esimerkin vuoksi", joka
ilmestyi edellisen kanssa yhdessä. A. on näissä
teoksissaan käynyt jo rohkeammin käsiksi nyky-
ajan elämään, ottaen oppia ulkomaisesta realis-
mista.

Toisellakin tapaa hän asetti kykynsä ajan pal-
velukseen, nim. käytännöllisenä sanomalehtimie-
henä. Hän toimitti veljensä Pekan kanssa en-
sin Jyväskylässä „Keski-Suoraea" (1886) ja sit-
ten Kuopiossa ..Savoa" (1887-89). ajaen niissä
sitä vapa.amman kehityksen asiaa, minkä v. 1886
muodostunut n. s. nuoren Suomen ryhmä oli oh-
jelmaansa ottanut. Niistä novelleista, jotka sa-
nomalehtityön lomassa syntyivät, mainittakoon
edellisten lisäksi „Helsinkiia" niminen kuvaus
ylioppilaselämästä (v:lta 1889), köyhä si.sällyk-
seltään. mutta pirteästi kirjoitettu. Kirjailijalle
tarjoutui pian tilaisuus vapautua hetkiseksi ku-
luttavasta sauomalehtitoimesta. kun hän v. 1889
sai senaatilta stipendin ja matkusti Pariisiin.
Tuloksena tältä matkalta oli novelli ,,Yksin"
(1890), herkkä, psykologinen piirrelmä. täynnä
hienoa kaipauksen tunnelmaa. Sen taiteellinen
kokoonpano ja kouluttunut tyyli osoitti kehi-
tystä, johon on osaltaan kai ollut vaikuttamassa
entistä lähempi tutustuminen ranskalaisen no-
vellin mestareihin. Kotimaassa tämän teoksen
realismille moni pudisti päätään. Yksimielisen
tunnustuksen saavutti A. sitävastoin, kun hän
v. 1S91 julkaisi ensim. kokoelman „Lastuja",
noita pieniä tunnelmallisia kuvauksia luonnosta
ja ihmiselämästä, jotka tekivät hänen nimensä
yleisesti tunnetuksi ja rakastetuksi maissamme.
Niiden joukossa oli eräitä hyvin kauniita palasia
ja tekotavaltaan ne olivat uutta kirjallisuudes-
samme. Seuraava vuosi toi tullessaan „Uu8iA

129

Aho

130

lastuja" ja vuosi 1894 romaania „Papin rouva",
joka on jatkoa Papin tyttäreen. Se on A:n sii-
lienastisen tuotannon huippu ja psykologisena
kuvauksena hänen taiteensa kaunein saavutus.
Kertomus Elli-rouvan ilottomasta avioliitosta,
onnen lyhyestä ihanuudesta ja pitkästä kaipauk-
.sesta on kiedottu taitavasti kesäisten luonnon-
tunnelmien puitteisiin. Suomen sisämaan suru-
mielistä runoutta huokuu tämän romaanin leh-
diltä. — Seuraavina vuosina syntyi joukko pie-
nempiä kertomuksia, jotka eivät tunnevoimal-
taan pysy yhtä korkealla. Paras niistä on „Maa-
ilman murjoma" (1896). Se käsittelee tuota
A:lla usein tavattavaa aihetta, uuden ajan mul-
listavaa voittokulkua. Tässä se on sentään esi-
tetty synkemmältä puolelta kuin esim. „Rauta-
tiessä": se kerrassaan ruhjoo yksinkertaisen kor-
ven asujamen onnen ja elämän.' Samana vuonna
ilmestyi kokoelma kuvauksia heränneiden elä-
mästä, „Heränneitä".

Aho oli V. 1889 ollut mukana perustamassa Hel-
.ainkiin „Päivälehteä", Nuoren Suomen pää-äänen-
kannattajaa, ja vuodesta 1892 alkaen hän toi-
mitti veljensä kanssa „Uutta Kuvalehteä" Kuo-
piossa. Näihin hän vuosien mittaan ahkerasti
pirahutteli novelleja ja näin oli v. 1896 taas val-
miina kaunis kokoelma lastuja. „Lastuja III"
on kuten edellisetkin rikas luonnontunnelmista,
pikku harjoitelmista ja eläinpsykologisista ku-
vista. Käsitelläänpä eräissä elämän syvim-
piä kysymyksiä: „Kuvain kumartaja" y. m.
V:n 1897 huomatuimpana kirjauutuutena ilmes-
tyi romaani „Panu". Aho siirtyi tässä teok-
sessaan nykyaikuisen psykologisen novellin pii-
ristä laajan kulttuurihistoriallisen romaanin
alalle ja loihti esiin ahkeriin esitöihin perustu-
van kuvan siitä sivistyksen aamuhämärästä, jol-
loin pakanuus ja kristinusko taistelivat keske-
nänsä ylivallasta Pohjois-Suomen saloilla. Teos
sai suurta tunnustusta osakseen, varsinkin luon-
nonkuvaustensa ja eepillisen suurpiirteisyytensä
vuoksi. Sen jälkeen seurasi „Lastuja IV" (1899)
ja kokoelmat „Katajainen kansani I, II" (vv.
1900-1901), joiden viimemainittujen isänmaalli-
nen vertauskuvallisuus sointui hyvästi sortovuo-
sien raskaaseen mielialaan ja herätti paljon ihas-
tustl.

Suoritettuaan välitöikseen appivainajastaan A.
F. Soldanista elämäkerrallisen tutkimuksen „Aat-
teiden mies" (1901), ryhtyi A. valmistamaan
suurta historiallista romaania kansallisen herä-
tyksemme alkuajoilta, 1840-luvulta. Se ilmestyi
VV. 1905-06 kaksiosaisena, nimeltä „Kevät ja ta-
katalvi", ja on kirjailijan laajasuuntaisin teos.
Hän on yhdistänyt sen avaroihin puitteisiin
edustavimpia t}'yppejä tuolta elinvoimaiselta
aikakaudelta ja valaissut ajan yleistä suuntaa,
lamautumista paljon lupaavasta keväästä ko-
leaksi takatalveksi, päähenkilön sielullisen kehi-
tyksen kautta. Lauseiden reippaampi poljento,
luonnonkuvausten supistuminen ja situatsionin
luominen vähemmillä aineksilla todistaa esitys-
tavassa tapahtunutta nuortumista. Mutta aineen
kehittely on paikoin joutunut kärsimään elotto-
mista yksityiskohdista, puheista ja saarnoista,
joita historiallinen ajanväritys on mukanaan
tuonut. Tämän jälkeen on A. joka suurella
harrastuksella seurasi maamme äskeistä lailli-
suustaistelua, ottanut objektiiviselta kannalta
S. P.iinettu «/is08

kuvatakseen viime vuosien murroksia. Hän on
sovittanut draamanmuotoon erilaisen puolue-
käsitysten yhteentörmäyksen ja siitä aiheutuvat
jyrkät ristiriidat „Tuomio" nimisessä näytel-
mässä (1907).

Julkiseksi tunnustukseksi kirjallisista ansiois-
taan sai A. V. 1907 valtiolta elinkautisen eläk-
keen ja yliopistolta kunniatohtorin arvon — yh-
teensä tunnustus, jommoista ei ole ennen tullut
yhdenkään suomenkielisen kirjailijan osaksi.

Siihen aikaan kuin A. aloitteli kirjailijatoin-
tansa, pyrki naturalistinen virtaus ulottamaan
vaikutustaan meidänkin maahamme ja sekaan-
tui hedelmöittävästi kotoisiin aineksiin ja ajan-
henkeen. A:n sopusointuinen runoilijaluoane ei
ole ikinä pyrkinytkään riehahtamaan äärimmäi-
.'^y yksiin. Siinä on ollut melkoinen määrä suo-
malaista hitautta ja tasapuolisuutta, fc-e on ol-
lut vahvoilla juurilla kiinni pappilakodia uskon-
nollisissa traditsioneissa ja Suomen luonnon vai-
t(diaassa hartaudessa. Runeberg ja Kivi ne oli-
vat kotimaisina ladunhiihtäjinä viitoittaneet
tien A:n kansankuvauksille ja kesäisille pap-
pilaidylleille. Ja kun hänen taiteensa vapautui
ja kirkastui skandinaavisten ja ranskalaisten,
etupäässä kai Maupassanfin ja Daudefn, esiku-
vallisen vaikutuksen alaisena, pysyi sen suoma-
lainen ominaisluonne muuttumattomana. Niis-
säkin teoksissa — „Yksin", „Papin rouva", „Las-
tuja" — joissa A:n kuvaus muodollisesti on lä-
hinnä ranskalaista tekotapaa, on pohjalla suru-
mielisen kaihoisa sävy, sukua kansanlaulujemme
mielialoille. Niissä on jotakin lyyrillistä, välit-
tömästi vaikuttavaa. Luonto ja ihminen sulaa
samaan tunnelmaan ja Suomen talvien valon-
ikävä ja salojen raskas yksinäisyyden tunto
soi sen alla. Ei yksikään taidekirjailija meillä
ole niinkuin A. ymmärtänyt ihmisen ja luon-
non yhteenkuuluvaisuutta ja sitä hiljaista elä-
mää, johon ympäristö on takamaiden asukkaan
opettanut. Luonto onkin eräissä hänen teoksis-
saan melkein yhtä tärkeänä aineksena kuin ih-
minen. Henkilökuvauksessaan hän on erityi-
sesti kiintynyt noihin eheisiin tyyppeihin, joissa
luontainen passiivisuus on kaiken toiminnan an-
karana vastuksena. Niiltä ei suinkaan aina
puutu voimaa, vaan intohimoa, joka saisi ne liik-
keelle ; ei työkykyä, vaan innostavaa päämäärää
ja elämäniloa. Siitä syystä supistuu useissa hä-
nen teoksissaan ulkonainen toiminta sangen va-
lliin. Elämä kulkee jokapäiväistä kulkuansa,
ainoastaan sisässä saattaa joku aalto nousta ja
laskea, kuohahtaa ja kuolla. A. rakastaa rea-
listisen ulkoilmataiteilijan tavoin maalailla luon-
non ja elämän ilmiöitä leveällä, pehmoisella sivel-
timellä. Dialogikin saa hänellä palvella eepil-
listä kuvailua eikä draamallista eteenpäin vieri-
vää kehitystä, niinkuin todistaa esim. hänen en-
simäinen draamansa „Panu" (1903). Tyyliniek-
kana on A:n merkitys kirjallisuudessamme suuri.
Hän on ollut kaunokirjallisuudessa miesnä
ensiraäisnä muokkaamassa kieltämme kultiveera-
tuksi, täsmälliseksi, ilmehikkääksi, taipuisaksi.
Siinä suhteessa hän on ollut velvoittavana esi-
merkkinä kirjailijatovereilleen ja vaikuttanut
paljon suorasanaisen kielenkäyttömme kehityk-
seen. Hänen erikoisuutensa näkyy selvimmin
lastujen tyylissä. Siihen hän on osannut poimia
tuoksuvia, runollisia lauseparsia, luoda esityk-

131

Ahr — ^Ahrens

132

seen pehmeän poljennoa ja lausejaksoihin siron
tasasuhtaisuuden.

Myiiskin tuotteliaana kääntäjänä on A. ri-
kastuttanut kirjallisuuttamme monella muistet-
tavalla teoksella: Daudefn, Urachmanuia, Lager-
löfin, Tavaststjernan, Toijeliukseu y. m.

A:n teoksia on enemmän kuiu yhdenkään
muun suomenkielisen kirjailijan käännetty vie-
raisiin kieliin. Useimmat niistä ovat saatavissa
skandinaavisilla kielillä, eräät saksaksi, rans-
kaksi, englanniksi, viroksi, jopa muutama espan-
jaksi, unkariksi sekä lätiksi. — [A:a kirjallista
toimintaa kosketellaan m. m. seuraavissa teok-
sissa: Ernst Brausewetter, „Nordische Meister-
novellcu" 1890, Gustaf af Geijerstam, „Nya bryt-
ningar" 1(594, Felix Poppeuberg, „Nordische
Porträts'', Gustav Suits, „Sihid ja vaated" 1906,
jonka A:a koskeva kirjoitus on lyhentäen suo-
mennettuna Liitto-albumissa 1905. J

Aho on v:8ta 1891 alkaen naimisissa taiteili-
jatar Venny S o 1 d a n i n kanssa ja asuu huvi-
lassaan Järvenpäässä. V. T.

Ahr {ärj, Keinin vasemmanpuolinen syrjäjoki,
tulee Kifeliltä ja laskee Sinzigin luona, 90 km
pitkä.

Ahrain ks. Atrain.

Ahrenberg. 1. C a r 1 Vilhelm A. (1807-80) ,
suom. koulumies, synt. Turussa. Vlioppiluuksi
1825, maisteriksi 1832. Palveltuansa yli-
opiston kirjastossa ja opettajana Helsingin
yksityislyseossa nimitettiin 1836 Viipurin lukion
lehtoriksi. V:sta 1857 A. oli Viipurin korkeam-
man alkeiskoulun ja v:sta 1802 täydelliseu al-
keisopibtou rehtorina. Hänen aasiotau.sa on
i-uurtksi osaksi se, että Viipurin kouluolojen
vaihdellessa opetustoimi säänuuUiscsti jatkui ja
että kaupungin oppilaitokset vihdoin tulivat
muun buomeu koulujen kaltaisiksi ; aina venä-
läisestä ajasta asti muutamissa aineissa opetus-
kielenä olleet venäjä ja saksa menettivät tämän
asemansa. A. oli tosin vanhoillinen, mutta erit-
täin tunnollinen ja taitava opettaja, jonka neu-
voja kouluasioissa usein kysyttiin. Uän oli jä-
senenä 1865 v:n koulukomiteassa ja vastusti
siinä koulun erottamista kirkon valvonnasta.
Hänen mielestään ei ollut kyllin takeita siitä,
että koulu saisi häiriöittä kellittyä, jos hallitsi-
jan luottamusmies, joka saattaisi kuulua sotilas-
säätyynkin, olisi sen ylimpänä valvojana. Myös-
kin oli hän aikansa huomattuja suomenkielen
harrastajia. (A. R. li.)

2. Johan Jakob (Jae) A. (s. 1847),
suom. ruotsinkielinen kirjailija ja arkkitehti,
edellisen poika, synt. Viipurissa, ylioppilas 180C.
buoriletluaau perusteelliset ojiinnot Tukholman
taideakatemiassa ja tehtyään lukuisia ulkomaan-
matkoja kehittyi hän eteväksi arkkitehdiksi,
jonka kykyä on paljon käytetty varsinkin his-
toriallisten muistomerkkiemme (esim. Turun lin-
nan ja tuomiokirkon, Viipurin linnan j. n. e.)
korjaustöissä ja uusien yleisten rakeunusteu,
varsinkin koulurakennusten suunnitteluissa. Uän
aloitti kirjailijauransa 1879 novellikokoelmalla
„Pä studieresor", jossa hän kertoo Etclä-Euroo-
pasta saamiaan vaikutelmia. Sitä seurasivat
novellikokoelmat „Pä främmande botten" (1380)
ja „Uemnia, skildringar fr4n Östra Finland"
(1887), sitten „Hihuliter" (1889), „österut, be-
rftttel-ser" (1890), „Anor och ungdoin" (1891),

„Stockjunkaren" (1892), „Familjen pä Haapa-
koski" (1893), „Frän Karelen" (1894), „Bilder,
rainneu och intryck" (1895), „Vär landsman"
(1897), „Med Styrkans rätt" (1S99), „Kojalister
och jjatrioter" (1901). A. on osoittautunut ky-
vykkääksi novcllinkirjoittajaksi kotimaisella
pohjalla. Erittäin häntä on viehättänyt kuvailla
kotiseutunsa Itä-Suomen sivistysoloja ja kansan-
elämää. Sillä alalla liikkuvatkin useimmat hänen
kertomuksistaan. Ylimystön elämää 1700-luvulla
kuvaa kirjemuotoinen novelli „Anor" ja laaj:x
kertomus „Familjen pä Haapakoski" johtaa
näkemään aatelisperheen oloja meidän päivi-
nämme. A;lla on vilkas mielikuvitus ja sujuva
kynä ja hänen novelleilleen antaa arvon varsin-
kin niiden isänmaallinen henki. Juonen kehit-
telyssä näkyy puutteellisuuksia ja kieli on pai-
koin epätäsmällistä. Niistä ovat useimmat
käännösten kautta tuttuja suomenkielisellekin
yleisölle. Ovatpa A:n tuotteet herättäneet huo-
miota maamme rajojen ulkopuolellakin, ja monet
niistä ovat käännetyt vieraisiin kieliin. — A. on
myös tuottelias sanomalehtimies. Hän on jul-
kaissut koti- sekä ulkomaisissa lehdissä taide-
historiallisia ja kaunokirjallisia kirjoitelmia.
Hänen teoksistaan mainittakoon edellisten
lisäksi esseentapainen kokoelma „Människor som
jag känt" (I osa 1904, II osa 1907) ja esitys
suomal. koristetaiteesta „Finsk ornamentik"
(1878-82). V. r.

Ahrens fär-J, Eduard (1803-63), viron-
kielen tutkija. Synt. Tallinnassa, opiskellut Tar-
ton yliopistossa jumaluusoppia, tehnyt 18323
matkan Saksaan ja Ranskaan. Toimi kotiopet-
tajana, tuli v. 1837 papiksi Kuusaluun, nimi-
tettiin 1860 Hommiku-Harjumaan rovastiksi.
A. on julkaissut ansiokkaan viron kieliopin,
,,Grammatik der Ehstnischen Sprache 1'eval-
hchen Dialektes. Erster Theil: Formenlehre"
(1843). Tässä, kuten monissa muissa kirjoituk-
sissaan, hän on varsin kiivaasti ja lopulta voi-
tokkaasti taistellut viron vanhan, luonnottoman
oikeinkirjoituksen uudistamiseksi suomenkielen
oikeinkirjoituksen mallin mukaan. Hänen kieli-
oppinsa jälkiosa, lauseoppi, joka ilmestyi v. 1853,
on ensimäinen varsinainen viron lauseopin esi-
tys. Kirjoituksellaan „Sprachfehler der Ehstni-
schen Bibel" (Virolaisen raamatun kielivirheitä,
1853) A. on puhdistavasti vaikuttanut viron
hengelliseen ja erittäin raamatun kieleen.

A. K.

Ahrens [är-J, Heinrich (1808-74) , saka.
oikeusfilosofi, synt. Salzgitterin läheisyydessä,
Himnoverin kaakkoisosassa. Ylioppilasaikanaan
Göttingenissä A. innostui Krausen |ks. t.) filo-
sofiaan, jonka hän sittemmin pani oikeusfilosofi-
.sen oppijärjestelmänsä perustukseksi. Esitet-
tyään yliopistollisessa väitöskirjassa 1830 aja-
tuksiaan Saksan kansan oikeudesta yhteiseen
kansanedustukseen A. otti 1831 osaa kumouksel-
lisiin levottomuuksiin Göttingenissä ja pakeni
senjälkeen ensin Belgiaan, sitten Pariisiin. Pa-
riisissa hän V. 1833 rupesi pitämään luentoja sak-
san filosofiasta, kutsuttiin 1834 professoriksi
Brysseliin, valittiin ■, . 1848 kotiseuduiltaan kan-
sanedustajaksi Frankfurtin parlamenttiin, jossa
kuului ,, suursaksalaiseen" puolueeseen, tuli v.1850
professoriksi Graziin, v. 1859 Leipzigiin. A:n pää
teos on sekä ranskaksi että saksaksi monissa

133

Ahriman — Ahvenanmaa

134

painoksissa ilmestynyt „Xaturrecbt od'!r Philo-
sophie des Kechts und des Staates"(6:s saks. pain.,
2 OS., 1870-1; ensim. painos oli „Cours de droit
naturel" 1838), jota kauan pidettiin hyvin suu-
ressa arvossa ja paljon käytettiin etevänä oikeus-
filosoiian esityksenä. Brysselissä vaikuttaessaan
A. julkaisi ranskaksi teoksia (Cours de psyeho-
logie, 2 OS., 1836-8, Cours de philosophie de This-
toire 1840), joilla hän teki saksalaisen filosofian
ja erittäinkin Krausen aatteita tutuiksi Rans-
kassa ja muissakin romaanisissa maissa.

A. Gr.

Ahriman lä-J (pers.), „paha henki", esiintyy
Zoroaaterin uskonopissa Ahuramazdan vastus-
tajana, pahan vallan edustajana, ks. Z o r o-
a s t e r.

Ahtaa, täyttää riihi eli oikeammin riihen kui-
vausorsista muodostuva lava kuivattavan viljan
lyhteillä 1. sitomilla, jolloin nämä ladotaan pys-
tyyn siten, että tyvi tulee vasten orsia ja latvat
ylöspäin. U. B.

Ahteri (holl. acÄier = takana), laivan perä.

Ahti esiintyy suomalaisissa kansanrunoissa
sekä miehen nimenä (Ahti Saarelainen) että
haltijan nimenä. Paitsi veden ja meren Ahtia,
mainitaan toisinaan tuulen, metsän ja maan
Ahti, josta voisi päättää „Ahti" sanan merkin-
neen yleensii haltijaa. Sitä ei vastusta Agrico-
lankaan tiedonanto hämäläisten jumalista:
„Acliti wedhest Caloia toi". K. K.

Ahti (lat. act«s = toiminta), Jeesuksen kärsi-
myshistoriaa esittävät evankeliumikirjassa ole-
vat 3 kertomusta, joiden johdolla paaston aikana
pidetään n. s. a h t i s a a r n a t.

Ahtinen, maatila Askaisten pitäjässä, 2 km
eielään kirkolta, kuulunut ennen Lode-suvulle.

Ahtojää, suuriin joukkoihin kasaantunut ajo-
jää.

Ahuramazda (pers. Ahura Mazda), „viisas
vallitsija", sama kuin O r m u z d, Zoroasterin
uskonopissa: olennoitu hyvä. ks. Zoroaster.

Ahven (Perca fluviatilisj on Euroopassa ja
Siperiassa suolattomassa ja heikosti suolaisessa
vedessä elävä piikkieväisten alalahkoon
kuuluva kala. Se on harmaan tahi vihreän kel-
lertävä, kupeilla 5-6 mustahkoa poikkijuovaa;
vatsaevät ja peräevät punaisia. Väri vaihtelee
veden kirkkauden ja pohjan värin mukaan. l:nen
selkäevä hyvin pistävä- ja kankearuotoinen, suo-
mut lujasti ihossa, takareunaltaan hammaslaitai-
sia. Oleskelee mieluimmin kirkkaassa vedessä
hiekka- tahi kivikkopohjalla usein jyrkänteiden
tahi ruohikkojen laidassa. Liikkuu kutuaika-
nansa (toukok. alku — juhannus) parvittain, muu-
ten yksinäisyyttä rakastava, sitkeähenkinen, ah-
nas petokala. Laskee 80,000-300,000 mätimu-
naansa pitkänä nauhana. On paraimpia ruoka-
kalojamme. Suurimmat ahvenet lienevät n. 1 'j.j
kg painoisia.

Ahvenainen (A f a n a s i) , kylä Kivennavan
pitäjässä lähellä Kuokkalaa; paljon venäläisten
huviloita.

Ahvenanmaa (ruots. Äland, johtuu sanoista
oa = vesi, ja land = maa, siis „vesimaa" ; suoma-
laisen nimen perustana taas on mskand. ahva -
äskenmain. aa). 1. Saaristo Pohjanlahden ja
Itämeren välillä, koko pinta-ala 1,352 km'. —
Pääsaari (myös Ahvenanmanner) on yli
Tiisi peninkulmaa pitkä (Getasta Lemlandin

eteläisimpään kärkeen) ja neljä peninkulmaa
leveä (Bomarsundista Frebbenbyhyn) , mutta
pohjoisesta ja etelästä syvälle saaren sisään
pistävät lahdet jakavat sen useampaan osaan,
joita vain kapeat kannakset yhdistävät. Kaak-
koiseen pistävän saarentapaisen Lemlandin nie-
men erottaa kaivettu Lemströmin kana/a pää-
saaresta, johon sen kuitenkin voi lukea kuulu-
vaksi samoin kuin läheisen Lumparland'in
saaren sekä länsipuolella olevan Eckerön, jonka
kapea Marsundin salmi erottaa pääsaaresta.
— Saaristo käsittää toista sataa asuttua
saarta sekä tuhansia pikku saaria ja luotoja.
Saariston pituus pohjoisesta etelään lasketaan
70 kilometriksi ja leveys lännestä itään 110
kilometriksi. Pitkä, pohjoisesta etelään ulot-
tuva merenselkä Skiltet (Kihti) erottaa saaris-
ton Varsinais-Suomen saaristosta. Jos Eckerö
ja Lumparland luetaan Ahvenanmantereeseeu
kuuluviksi, ovat saariston pääryhmät Värdön
saaret heti Ahvenanmaan itäpuolella, Kumiin-
gin, Sottungan ja Föglön saaristot, joita Delet
(Teili) ja Föglönselkä erottavat Värdön saarista
ja Ahvenanmaasta, Brändön saaristo, jonka Lapp-
vesi erottaa Kumlingin saaristosta, sekä uloinna
kaakossa Kökarin saaristo. Pienemmistä saa-
rista ovat huomattavat Signildsskäriu kallioluo-
dot Eckerön länsipuolella. Saariston uloinna
meressä olevat luodot ovat kauttaaltaan autioita
ja alastomia, jääkauden ja meren silittämiä ma-
talia kallioita, joista toiset ovat melkein kasvit-
tomia ja toisilla kasvaa katajapensaikkoa ja niu-
kalti heinä- ja ruohokasveja.

Ahvenanmaan vuoriperän muodostaa pää-
asiallisesti graniitti, pääsaarella ja sen läheisillä
Siiarilla rapakivigraniitti (n. s. Ahvenanrapa-
kivi), jonka punertava väri antaa kallioisille
maisemille omituisen leiman. Vuoret ovat useiu
jyrkkäsivuisia ja halkeilleita. Vuorisin seutu
on pääsaaren pohjoisosa, jossa Getan pitäjässä
oleva Vester-Geta-kasberget on 96,5 m ja Saltvi-
kin pitäjässä oleva saaren korkein vuori Orrdals-
klint 131,9 m korkea. Saaren eteläosassa on kor-
kein vuori Jomalan pitäjässä oleva Kasberget,
101 m korkea. Tasaisemmat kohdat, joita on
esim. Eckerön saarella ja Jomalan pitäjässä,
ovat yleensä vähäisiä. Irtonaiset m.aanlaadut
ovat jääkautista murtokivisoraa, savea ja hie-
taa sekä vierinkivisoraa, jotapaitsi vuorilla on
runsaasti vuorista lohenneiden kappaleiden muo-
dostamia kiviröykkiöitä. Irtonaiset maaulaadut
eroavat muun Suomen maanlaaduista sen kautta,
että murtokivisorassa on seassa kalkkikiviä ja
savikot samaten ovat kalkinpitoisia, mistä joh-
tuu näiden maanlaatujen verrattain suuri hedel-
mällisyys. Ilmasto Ahvenanmaalla on lauh-
keampi kuin muualla Suomessa: vuoden keski-
lämpö on + 5°, kylmimmän kuukauden (helmi-
kuun) — 4°. K a s V i s t o on lajirikas. Ahve-
nanmaalta tunnetaan yli 750 putkilokasvia:
paitsi tavallisia metsäpuita kasvaa pääsaarella
useita harvinaisempia lehtipuita kuten tammi,
pähkinäpuu, vuorijalava, vaahtera ja saarni,
jotka muodostavat kauniita lehtoja. Lisäksi
niainittakoon omenapuu, orapihlaja, oratuomi.
Suoman ja Ruotsin pihlajat, marjakuusi.
Metsät sitävastoin ovat vähäisiä; etenkin jyke-
vämpiä metsäpuita puuttuu. Isommilla ja
suojatussa asemassa olevilla saarilla kasvaa

135

Ahvenanmaa

136

A:n vaakuna v:lta 1438.

niukalti kitukasvuisia puita, etenkin terva-
leppiä, koivuja ja mäntyjä. Metsänkasvu on kui-
tenkin niin vähäistä, että esim. Brändön pitäjäs-
sä ei ole sen vertaa puita, että ne riittäisivät
välttämättömimpiin tarpeisiin, eikä vakituista
metsää ole Kumlinginkaan saaristossa. /. L,

Eläimistöstä puuttuvat m. m. seuraavat
Etelä-Suomessa tavattavat lajit: siipiorava, il-
ves, näätä, tuhkuri, susi, maakarhu, hirvi, sata-
kieli, kuhankeittäjä, punavarpunen, maakotka,
metso, metsäkana ; turkinpyy ilmestynyt 1902.
Ainoastaan A;lla tavataan kanervakäärme.
Etelä-Suomessa harvinainen siili on varsin ylei-
nen. E. E. K.

— 2. Ahvenanmaan maakunnan, jonka
nykyisessä vaakunassa on kultainen hirvi sini-
sellä pohjalla, muo-
dostaa: hallin-
nollisessa suh-
teessa Ahvenan-
maan k i h 1 a k u n-
t a, johon kuuluu
Turun ja Porin lää-
nin 5 nimismiespii-
riä, oikeuden-
käytöllisessä
suhteessa Turun
hovioi'ceuden alai-
nen Ahvenanmaan
tuomio k unt:.
johon kuulua s
käräjäkuntia, seka
kirkollisessa suhteessa Ahvenanmaan
rovastikunta, jossa on 13 pitäjää ja 2 kap-
pelia; näistä on 7 seurakuntaa Ahvenanmaan
..mantereella" ja 8 sen saaristossa.

Asukasluku oli v. 1905 26,132 (suomeapuhuvia
V. 1900: 779). Väestön tiheys on hyvin erilainen
eri seurakunnissa. Tiheimmin asuttu on Joma-
lan pitäjä, jossa on 25 henkilöä km':llä, harvim-
m.in asuttu on Kumlinge, jossa samalla alalla on
ainoastaan 13. Maakunnan keskimääräinen
väestötiheys on 19 henkeä km':llä.

Jo varhain, ainakin 5,000
vuotta sitten, kivikaudella,
asui muutamin paikoin Ah-
venanmaan „mantereella"
väestö, joka näytti tänne
muuttaneen lännestä tai
lounaasta, kuten osoittavat
l:i;ijoiIla v. 1905 keksityillä
kivikaudenaikuisilla asu-
luasijoilla tehdyt runsaat
muinaislöydöt. Asutus le-
visi yhä enemmän pääsaa-
rella pronssikaudella, jol-
loin vielä meidän päiviim-
me sangen useilla Ahvenan-
maan vuorilla ja korkeilla
mäillä säilyneet kivirouk-
kiot rakennettiin, mutta etenkin rautakaudella,
kuten useat tuhannet, melkein joka kylässä ta-
vattavat hautakummut, „ättehögar", varsinkin
rautakauden lopulta, „viikinki-ajalta" n. 800-1050
j. Kr., kyllin todistavat. Näiden „viikinkien"
jälkeläisiä on se ruotsalainen väestö, joka
nyt asuu koko .\hvenanmaalla, myöskin saaris-
tossa, jonne kuitenkin asutus lienee vasta kris-
tinuskon maahantulon jälkeen keskiajalla levin-

.\:n myöhcniiii ^ankuna.

nyt, päättäen siitä, ettei minkäänlaisia esihisto-
riallisia muistomerkkejä eikä löytöjä ole täältä
ensinkään tavattu. Suomalaisten maa-
hanmuuttoa voidaan todennäköisesti huo-
mata vasta nykyaikana, viimeisinä vuosikymme-
ninä, jolloin työvoiman puute on suuresti lisään-
tynyt, sittenkuin maakunnan omat asukkaat
ovat yhä runsaslukuisemmin alkaneet muuttaa
Ameriikkaan. Siirtolaisia oli v. 1893-1902 1,920.
Viikinkiajan loppupuolella, 1000-luvulla lienee
kristinuskon vaikutus jo alkanut Ahvenanmaalla
ja levisi helposti, koska Ahvenanmaan ohi kulki
ikivanha kauppatie Lyypekistä pitkin Kuotsin
rannikkoa Ahvenanmeren yli, Ahvenanmaan ja
Etelä-Suomep saariston kautta Porkkalan nie-
meen ja siitä sitten Räävelin kautta sisä-Venä-
jälle. Tämän reitin varrella oli monta tunnettua
ankkuripaikkaa, m. m. „lynebötiE" (nyk. Lem-
böte) Lemlannissa, sitä paitsi Föglön, Kökarin ja
lliittisen saaristoissa, Hankoniemen lähistöllä.

Hautakumpuja .Vhvenanmaalla.

y. m. m. paikassa. Muistona näiltä kristinuskon
insi ajoilta Ahvenanmaalla voi pitää Lemböten
kappelinraunioita. Ahvenanmaan kirkoista,
jotka muutoin lienevät Suomen vanhimpia, mai-
nitaan Saltvikin kirkko asiakirjoissa ensi kerran
v. 1322 ja Finströmin v. 1328, vaikka ne luul-
tavasti ovat vanhempia. Myöhemmin keski-
ajalla perustettiin etäiselle Kökarille (ks. t.),
äskenmainitun kauppatien varteen, fransiskaani-
luostari.

Kristinuskon saapumisen jälkeen on maakun-
nan historia koko keskiajan ja jonkun osan
uutta aikaa pääasiassa Kastelholman (ks. t.) lin-
nan historiaa. Linna, joka todennäköisesti pe-
rustettiin 1300-luvun loppupuolella, tuli Ruotsin
kuninkaallisen hallinnon pääpaikaksi Ahvenan-
maalla, kunnes se, 1600-luvun keskivaiheilla, jol-
loin Ahvenanmaan maaherranvirka 1635 lakkau-
tettiin, sai jäädä kokonaan rappeutumaan. Unio-
ninajan ainaisten sotien, samoinkuin 1500-luvun-
kin sotien aikana joutui Kastelholma ja sen mu-
kana koko maakunta useita kertoja milloin min-
kin puolueen haltuun. Viimeisen ankaran hävi-
tyksen Ahvenanmaa sai kestää Isonvihan aikana,
jolloin maa useita vuosia oli kokonaan autiona.
Sodat 1700-luvulla ynnä 1808-09 vuosien sota sitä-
vastoin rasittivat vähemmän maakuntaa. Viime-
mainitun sodan tapauksista on mainittava, että
kevättalvella v. 1808 tarttui Ahvenanmaan väestö
aseisiin nimismies Ar^nin ja kirkkoherra Gum-
meruksen johdolla ottaen sikäläisen venäläisen
joukko-osaston vangikseen. Seuraavana talvena
venäläiset valloittivat takaisin Ahvenanmaan,
joka sitten Ilaminan rauhassa joutui Venäjälle.

137

Ahvenanmaan kongressi — Ahvenanmeri

138

Myöhemmältä ajalta oa Bomarsundin (ks. t.)
laaja linnoitus, jota ruvettiin rakentamaan jo
1829, mutta ei ehditty saada valmiiksi, ennenkuin
englantilaiset ja ranskalaiset Itämaisen sodan
aikana, kesällä 1854 valloittivat sen ja räjähytti-
Tät ilmaan puolivalmiit linnarakennukset: pää-
linnoituksen ja kolme tornia.

Ahvenanmaalla on usein vieraillut Euotsin
hallitsijoita ynnä muita kuninkaallisia henki-
löitä. Tarun mukaan oli jo Maunu Liehakko
1300-luvulla, sotaretkellään Venäjää vastaan, poi-
kennut Ahvenanmaalle. Varmasti sensijaan tie-
detään, että m. m. Kustaa A'aasa puolisonsa Ka-
tariina Stenbockin kanssa kävi Ahvenanmaalla
V. 1556, jolloin hän antoi Ahvenanmaan lääniksi
Juhana-herttualle. Myöhemmin Ahvenanmaa oli
läänityksenä myöskin Katariina Stenbockilla.
Kesällä 1622 kävivät Ahvenanmaxlla Kustaa II
Aadolf ja kuningatar Maria Eleonoora. Parhai-
ten muistissa säilynyt kuningasvierailu Ahve-
nanmaalla lienee ehkä kuitenkin se loistava met-
sästysretki, jonka Kaarle XI leskikuningattaren
ja suuren hovin seuraamana teki Kastelholman
kuninkaankartanoon syyskuussa 1671. Siitähän
on meidän aikoinamme saanut runollisen aiheensa
Suomen ensimäinen ooppera ,,Kaarle-kuninkaan
metsästys", jonka Pacius on säveltänyt Topeliuk-
sen sanoihin. Päähuvina näillä retkillä oli hir-
venmetsästys ja siitä syystä oli muita kuoleman
rangaistuksen uhalla kielletty mainittua eläintä
pyytämästä. ■ — Ahvenanmaan „viimeinea hirvi"
ammuttiin v. 1778.

Paitsi Kastelholman kuninkaankartanoa on
Ahvenanmaan maatiloista mainittava Grelsbyn
ja Hagan kuninkaankartanot sekä Bomarsundin
entisestä linnoitusalueesta muodo3tettu tila, pu-
humattakaan eri aatelissuvuille kuuluneista
rälssi- ja säteritiloista.

Ahvenanmaan ainoa kaupunki, Maarianhamina
(ks. t.), on perustettu 1859 Jomalan pitäjän
Öfvernäsinkylän maille, kapealle niemekkeelle,
jonka länsipuolella on syvä lahti Svibyviken,
Maarianhaminan erinomainen, melkein koko vuo-
den jäästä vapaa länsisatama, ja itäpuolella vä-
hän matalampi Slemmen, kaupungin itäsatama.
Maarianhamina sai kaupunginoikeudet helmik.
21 p:nä 1861. — Jo aikaisemminkin oli suunni-
teltu kaupungin perustamista Ahvenanmaalle.
Niinpä oli Katariina Stenbockin läänitysaikana
kaupunkipaikaksi aiottu Flakan-nientä Lemlan-
nissa, vaikka suunnitelma silloin raukesi. Myö-
hemmin syntyi Bomarsundin linnoituksen ympä-
rille Skarpansin kauppala, mutta senkin kohtalo
ratkaistiin samalla kertaa kuin linnoituksen.

Sivistys, joskin useissa tapauksissa pinta-
puolinen ja osaksi saatu ympäri maapalloa teh-
dyillä merimatkoilla vieraiden kansallisuuksien
vaikutuksesta, on muutamissa suhteissa verrat-
tain korkea sekä varmasti kohoamassa monien
koulujen avulla. Niistä mainittakoon Maarian-
haminan V. 1898 perustettu 5-luokkainen yhteis-
koulu ja sen jatkoluokat, joilla on oikeus pääs-
tää oppilaansa yliopistoon, Ahvenanmaan kan-
sanopisto Finströmissä, perustettu v. 1895, Hagan
kuningaskartanon maanviljelyskoulu, Maarian-
haminan merimieskoulu ja 31 kansakoulua Ahve-
nanmaan eri osissa. Erikoisena merkkitapauk-
sena mainittakoon, että maamme ensimäinen
»kansakoulu" perustettiin Ahvenanmaalle 1639 ja

oli toimessa aina 1700-luvun loppuun. Ensimäi-
nen ammattikoulu Ahvenanmaalle perustettiin
vasta V. 1871.

Ahvenanmaan sairashoidosta huolehtii alueen
piirilääkäri, joka asuu valtion virkatalossa God-
byssä sekä Maarianhaminan kaupunginlääkäri.
Sitäpaitsi on Maarianhaminassa suosittu meri-
kylpylaitos.

Ahvenanmaan mantereen ja suurimpien saa-
rien pääelinkeino on maanviljelys, joka
kuitenkin vasta nykyisin on alkanut vaurastua.
Saaristossa, etenkin pienehköillä ulkosaarilla, on
kalastus ja hylkeenpyynti tärkeimpänä tuloläh-
teenä. Sitäpaitsi on merenkulku toisin ajoin ol-
lut hyvin tuottavaa. Suurin osa Ahvenanmaan
väestöä harjoittaakin merenkulkua, usein kuiten-
kin vain haitaksi varsinaiselle elinkeinolle, maan-
viljelykselle, joka täten juuri vuoden tärkeim-
mäksi ajaksi menettää paljon työvoimia.

Liikeyhteyttä Turun-Maarianbaminan-
Tukholman välillä ylläpitävät nykyään „Bore'-
yhtiön upeat alukset sekä saaristossa taas pie-
nemmät höyrylaivat. Höyrylaivaliikettä varten
on järjestetty johtomajakoita Turusta lähtien
läpi koko saariston. Sitäpaitsi kuuluu Ahvenan-
maan vesistöön kansainvälisen merenkulun viit-
toina länsi- ja eteläpuolella neljä suurta majak-
kaa, joista Bogskärin majakka on rakennettu
V. 1880-82 kauas Itämeren yksinäiselle luodolle,
— Paitsi sähkölennätinlaitosta on Ahvenanmaan
„mantereella" laajahko telefoniverkko, joka jo
osaksi ulottuu saaristoonkin m. m. Föglön De-
gerbyhyn. B. C.

Ahvenanmaan kongressi, ne rauhansovitte-
lut, joita VV. 1718 ja 1719 pidettiin Löfön ky-
lässä Värdön saarella Ahvenan saaristossa Ve-
näjän ja Ruotsin valtuutettujen välillä. Edelli-
siä olivat ministeri Ostermann ja kenraali Bruce
sekä jälkimäisiä vapaaherra Görtz ja kreivi Gyl-
lenborg. Sovittelut raukesivat etupäässä Kaarle
XII:n itsepäisyyteen, joka hylkäsi kaikki mah-
dolliset ehdotukset. Seur. kesänä jatkettiin sovit-
teluja, jolloin valta neuvos Lillienstedt oli Görtzin
sijassa, mutta nytkin tuloksitta. [K. O. Linde-
qvist, „Ahvenan kongressin Suomelle tuottamista
rasituksista" (Hist. Arkiston XIV osassa).]

Ahvenanmeri (ruots. Alandshaf) on osa Itä-
merta (tahi paremmin Pohjanlahtea) Ahvenan-
saariston ja Ruotsin rannikon välillä. Meren
pohjoinen, kattilanmuotoinen pääosa, josta Etelä-
Kurkun (Södra Kvarken) kautta n. 200 ra syvä
ura johtaa Pohjanlahteen, on verrattain syvä,
syvimmässä kohdassaan aina 301 m. Pääosan
eteläpuolella on poikki meren kulkeva n. 70-80
lu syvyinen matalampi kohta ja sen eteläpuolella
kaksi pienempää syvännettä, toinen 176 m, toi-
nen aivan pieni aina 238 m syvä. Itämerestä
erottaa Ahvenanmeren Föglöuddin ja Svenska
Björnin välinen, syvempäin urain katkaisema,
n. 30-50 m syvä matalikko. Meren pohja on
monessa kohden hyvin epätasaista louhikkoa ja
jyrkänteitä. Suolapitoisuus on 0,5-0,7 %. Ko-
vina talvina jäätyy meri, niin että hevosella voi-
daan ajaa Ahvenanmaalta Ruotsiin, mutta taval-
lisina vuosina se pysyy koko talven sulana. Ym-
pärillä oleville luodoille on rakennettu monta
'majakkaa, joista Ahvenanmaan puolella ovat
Lägskärin, Marketin, Gisslanin ja Sälskärin ma-
jakat. /. L.

139

Ahvenan rapakivi — Aigeian meri

140

Ahvenan-rapakivi, punainen graniitti, geolo-
gisesti kuuluva rapakivilajeihin, ks. Rapa-
kivi.

Ahveninen, salmi, lauttauspaikka ja höyry-
laivabiituri Pielisjärven ja Kukaveden villillä.

Ahvenkoski (Abborfors), kylä Etelä-Suo-
luessa Kymijoen läntisimmän suuhaaran var
rella, 16 km Loviisan kaupungista itään. A.
oli vuoteen 1809 rajakylä Ruotsin ja Venäjän
Talilla, jossa rajapostikonttori ja -tulliasema si-
jaitsivat. Siihen aikaan se oli myös ruotsalai-
sen ja venäläisen rajavartioston asemapaikka.

W. S- m.
Ahvenruoho on kansanomainen nimitys muu-
liimille Polamogeton, Sparganium ja Batra-
vinum lajeille (ks. n.).

A. i., lyh. sanoista ad interim (lat.), toistai-
seksi.

Ai-Ai (Chiromyg madagascarievsisj, noin kis-
san kokoinen, ainostaan Madagaskarilta ta-
vattu puoliapina, jon-
ka hampaat ovat na-
kertajien hanjpaitten
tapaisia. On yöeläin,
joka pyydystää puissa
eläviä toukkia. Ne se
saa kiinni siten, että
ensin nakertaa reijän,
josta sitten pitkällä,
muita sormia kapeam-
malla t?tusormellaan
vetää esille saaliinsa.

Aiakos (lat. JEacus), kreik. tarulienkilö,
Zeuksen poika, Aiginan kantauros, myrinido-
nien ruhtinas. Hänestä tarun mukaan polveu-
tuivat Akhilleus ja Aias. A:n kerrottiin hallin-
neen sellaisella viisaudella ja oikeudenmukai-
suudella, että jumalat asettivat hänet hänen
kuolemansa jälkeen yhdessä Minoksen ja Rhada-
manthyksen kanssa säätämään oikeutta mana-
lassa. O. E. T.

Aias (lat. Ajax) , kahden kreikkalaisen taru-
sankarin nimi; molemmat esiintyvät etupäässä
Troian .sodan tarusto.ssa. • — 1. Aias Tela-
monin poika, Salaminin ruhtinas. Home-
roksen runoelmissa A. kuvataan kreikialai.sten
urhooUisimmaksi mieheksi Akhilleuksen jälkeen.
.\khilleukscn kaaduttua hänen aseensa joutuivat
etevimpien kreikkalais-sankarien kilpailun esi-
neeksi. .'\:n ja Odysseuksen nii.stä kiistellessä
ne tuomitaan Odysseukselle. llielenkatkeruus
vie A :n kuolemaan. - Myöhemmät runoilijat,
varsinkin tragediain kirjoittajat, ovat kuvan-
neet, mitenkä A. raivostuneena hyökkäsi kreik-
kalaisten karjalaumojen kimppuun, luullen mie-
lenhäiriössään näitä kreikkalaisten päälliköiksi,
ja mitenkä hän sitten tajuihinsa päästyään sur-
masi itsensä heittäytymällä omaan miekkaansa.
Hän jätti jälkeensä Eurysakes nimisen pojan,
jonka hänelle oli synnyttänyt ryöstämänsä ku-
ninkaantytär Tekmessa (vrt. varsinkin Sophok-
leen Aias-tragediaa) . Kun Salamis 7:nnen ja
Ornnen vuosis. vaiheilla joutui Ateenan val-
taan, liitettiin A:n taru Ateenankin tarustoon;
hänestä muka polveutui Philaidien suku, jonka
jäseniä m. m. Miltiades oli. Kun Ateenan kansa
Peisistratidien karkoituksen jälkeen (ks. K I e i-

s t h e n e s) jaettiin 10 fyyleen (,, heimokun-
taan") määrättiin A. yhdeksännen fyylen suku-
ja nimikkourhoksi (Aiantis-fyyle). — 2. Aias
Oileuksen poika, lokrilaisten ruhtinas,
kuvataan Homeroksen runoelmissa pieneksi ja
vikkeläksi mieheksi, suuren kaimansa uskolli-
seksi taistelutoveriksi. Tarustossa hän muuten
esiintyy rajunluontoisena ja röyhkeänä. Troiaa
valloittaessa hän väkivaltaisesti ryöstää Pria-
moksen tyttären Kassandran, joka on turvau-
tunut Athena-jumalattaren pyhäkköön, hänen
kuvapatsaansa turviin, ja tekee itsensä siten py-
hjyden häväistykseen syypääksi. Kosto yllät-
tää hänet kotimatkalla: Athena-jumalatar saat-
taa hänet haaksirikkoon. Meren jumala Posei-
don hänet tosin ensin pelastaa merestä, mutta
kun A. kerskaa pelastuvansa vasten jumalien
tahtoakin, niin P. suuttuu ja murskaa kallion,
jolle A. on kiivennyt. A:n tarusto on yhteydessä
omituisen uskonnollisen menon kanssa: histo-
riallisina aikoina lokrilaisten oli tapana lähet-
tää vuosittain kaksi jalosukuista impeä Ilio-
niin (ent. Troiaan), muka A:n tekemän pyhyy-
den häväistyksen sovitukseksi. Heidän astut-
tuaan maihin heitä vainottiin ankarasti; jos hei-
dän onnistui pelastua Ilionin Athena-jumalatta-
ren pyhäkköön, niin he jäivät sinne ja elivät sit-
ten siellä temppelin palvelijoina. O. E. T.

Aibmo, jälkiosa lappalaisten tarullisissa pai-
kannimissä; on skaudinaavilainon lainasana
(heiin, hem) ja merkitsee = ,,koti".

Aicard [ekä'r], Jean (s. 1848). ransk. kirjai-
lija. Hänen teoksistaan mainittakoon: runo-
kokoelmat „Poömes de Provence" ja ,,La chan-
son de Tenfant", jotka molemmat ovat saaneet
Ranskan akatemian palkinnon, kaunis provence-
laineu idylli „Miette et Nor^", kirjoitettu mur-
teella, romaani „Le roi de Camargue", näytelmä
„Le pore Lebonnard" ja tutkielma ,,La V6nus de
Milo".

Aich-metalli, messinginvärinen lejeerinki,
jossa on 00 os. kuparia, 38,2 os. sinkkiji ja 1,5-1,8
OS. rautaa; sangen kova aine, jota käytetään
laakereihin.

Aidas, pystyseipäiUrn välillä pituussuunnassa
tai viistossa olevat, vihdaksilla nivotun aidan
varsinaiset runko-osat, tavallisesti särjetyt I. loh-
kotut kirveellä kuusesta tai halvempiarvoisesta
männystä (kuten latvuksista), joskus haavasta,
jota käytetään keveytensä vuoksi. (Myöskiri
aidakset = aitatarpeet). U. B.

Aie 1. aikomus merkitsee sielutieteessä laa-
jemmassa merkityksessä jokaista tahtomista, jo-
hon liittyy selvä käsitys tahdotun teon seurauk
sista ; ahtaammassa merkityksessä edelläkäynee-
seen harkintaan ja vaaliin perustuv.aa ja siteu
itsetietoiseksi ajatukseksi selvinnyttä tahdon
päätöstä (vrt. Tahto). " A. Gr.

Aietes /-e'i-/ ks. A r g o n a u 1 1 i e n retki.

Aigeian meri (kreik. Aigai'on pelagos, lat.
Mare <isgce'um) 1. Kreikan arkipelaagi
on nimeltään se iso Välimeren lahti, joka pistää
pohjoiseen Balkanin niemimaan ja Vähän-Aasian
väliin (Vanhalla ajalla oli vain pohjoisosalla
tämä nimi;. Pohjoisessa se on Hellespontin,
Marmarameren ja Bosporoksen kautta yhtey-
dessä Mustanmeren kanssa, etelässä se ulottuu
Kreetaan saakka. Koko pituus on 670 km, le-
veys n. 300 km ja pinta-ala 197,400 km'. Se on

141

Aigeus— Aigis

142

Välimeren nuorin osa, syntynyt enimmäkseen
v»sta diluviaalikaudella. Saariston kohdalla ei
meri ole syvä, syvin kohta on vanhimmassa
osassa n. s. Kreetan meressä, 2,250 m. Muinais-
»jalla oli meren lahdilla omat nimensä : pohjoi-
sin osa oli Mare thracieum, Kykladien ja Pelo-
ponnesoksen välinen osa oli Mare myrtoum, ete-
lässä Mare creticum, Kreetan ja Rhodoksen vä-
lillä Mare carpathium, Rhodoksen ja Khioksen
välillä Mare icarium. Huomattavimmat lahdet
ovat Nauplian lahti (Sinus argolicus), Aiginan
lahti (Sinus saronicus) , Malilainen lahti (Sinus
maliacus), Salonikin lahti (Sinus thermaicus),
Orfanin lahti (Sinus strymonicus) . Itä-osassa
ei ole suuria lahtia; mutta se on niinkuin koko
mei jkin rikas saarista, purjehdittavista salmista
ja hyvistä satamista. Arkipelaagin rannat ovat
kallioisia ja jyrkkiä. Kahdeksan kuukauden
ajan puhaltavat päivällä kuivat, puhdistavat poh-
joistuulet. Auringon laskiessa tyyntyy päivä-
tuuli ja yöksi lehahtaa vieno etelätuuli.

Aigeus [-eu'-], ateenalainen tarukuningas,
Pandionin poika, Theseuksen (ks. t.) isä. Kun
Ateenan kansa Peisistratidien karkoituksen jäl-
keen jaettiin 10 fyyleen (,, heimokuntaan") , mää-
rättiin A. toisen fyylen suku- ja nimikkourhoksi
<Aigeis-fyyle).

maalle asettautuneiden aiginalaisten kimppuun
ja surmasivat heistä suuren osan. Kukistet-
tuaan V. 404 ateenalaiset spartalaisten päällikkö
Lysandros antoi saaren jälleen entisille asuk-
kaille. Mutta A. ei enää kohonnut entiseen ku-
koistukseensa.

Aiginan k u v a r y h m ä t. V. 1811 löy-
dettiin A:n koilliskulmassa olevan, osaksi vielä
pystyssä seisovan doorilaisen templin läheisyy-
destä suuri joukko murtokappaleina olevia van-
hanaikaisia marmori-kuvapatsaita, jotka oli-
vat aikoinaan romahtaneet alas templin pää-
dyistä. Ne vietiin Muncheniin, jossa ne osaksi
Thorvaldsenin ohjeitten mukaan täydennettyinä
.säilytetään Glyptoteekki-nimisessä veistokuva-
kokoelmassa. Kuvat (n. '/, luonnollista kokoa)
ovat olleet erittäin taitarasti sovitetut päätyjen
muodostamiin kolmioihin. Kummassakin pää-
dyssä on keskessä seisonut Athena- jumalatta-
ren vanhanaikuiseu jäykkä kuva; molemmin
puolin oli sotureja vimmatussa taistelussa.
Missä päätykolmio, kulmiin päin, kävi ahtaaksi,
taistelijat (osaksi jousimiehiä) olivat polvillaan.
Itse kulmissa vihdoin makasivat haavoitetut, kuo-
leman kielissä olevat soturit. Yleensä kuvissa
ilmenee tarkka ihmisruumiin rakenteen ja sen
tasapainosuhteiden tuntemus. Työ on hienoa ja

Ai;;iiiaii tfiiliJiifUii l.lusi|iiUul.vii kin ;u,\ liin.i lli"! \ aM^niin kurjaaiiKina.

Aigialos ks. A k h a i a.

Aigina [-gl-] (lat. JEgina), saari Saronin
lahdessa, Argoliin ja Attikan puolivälissä, n.
85,4 km', suurimmaksi osaksi vuorimaata (kor-
kein huippu 534 m yli merenp.) . Saaren asuk-
kaat, jotka olivat doorilaista heimoa, saavut-
tivat merenkululla ja kaupankäynnillä melkoisen
hyvinvoinnin. 6:nnella vuosis. ja alkupuolella
ö:ttä (e. Kr.) A. oli sangen mahtava yhteis-
kunta. Sen raha- ja mittajärjestelmä oli Krei-
kassa laajalti käytännössä (A:n rahojen leima:
kilpikonna). Taiteen kukoistuksesta, josta van-
hat kirjailijat tietävät kertoa, todistavat par-
haiten templin-veistokuvien jäännökset, n. s.
Aiginan kuvaryhmät (ks. alempana ; vrt. myös
Kreikkalainen taide). A:n historian
kulun määrää 6:nnesta vuosis. asti kilpailu nou-
sevan Ateenan kanssa. Kilpailu aiheutti
pitkällisiä taisteluja. Ne tosin keskeytyivät
Xerxeen hyökkäyksen aikana, jolloin aigina-
laiset taistelivat urhoollisesti ateenalaisten rin-
nalla. Mutta kun yhteinen vaara oli torjuttu,
puhkesivat riitaisuudet jälleen ilmi. V. 455
aiginalaisten täytyi antautua Ateenalle ja sitou-
tua vuotuiseen veroon. Ateenalaiset eivät kui-
tenkaan ajan pitkään siihenkään tyytyneet, vaan
karkoittivat v. 431 saaren asukkaat ja jakoivat
maan omille kansalaisilleen. Hyökkäsivätpä
ateenalaiset v. 424 Peloponnesoksen manner-

siroa, muodot kuitenkin yleensä kuivahkot,
tukka vanhanaikuisesti stiliseerattua. Myöskin
asennoissa ilmenee vielä jonkun verran vanhan-
aikuista kankeutta. Kasvot ovat enimmäkseen
elottomat, suu luonnottomassa hymyssä. Muu-
tamissa kuvissa on sentään enemmän jousta-
vuutta ja niiden kasvoissa selvä tuskan tai jän-
nityksen ilme. Yleensä itäpäädyn kuvat edusta-
vat edistyneempää taidetta kuin länsipäädyn ku-
vat. Tyylistä ja eräistä muistakin seikoista
päättäen kuvat on tehty n. 480-470 e. Kr. —
Esitettyihin taisteluihin nähden ei ole päästy
mihinkään varmuuteen; ainoa taistelija, joka on
voitu määrätä, on jaiopeurantaljastaan tunnet-
tava Herakles ; hän oli esitetty jousimiehenä itä-
päädyn kuvaryhmässä. — [E. Rein, „Aiginalais-
ryhmien uudestasommittelu" (Valvoja 1908) .]

O. E. T.
Aigis [-i's] on kreik. mytologiassa Zeuksen
ja Athena-jumalattaren asevarustukseen kuuluva
esine, jonka kohottamisella ja pudistamisella saa-
daan aikaan pakokauhua ja hävitystä. Siihen
on sovitettu Gorgon (Medusan) pää, jolla on
lamauttava taikavoima, lisäksi käärmeitä ja vä-
listä muitakin pelottimia. Athena-jurnalattaren
kuvissa A. esiintyy enimmäkseen takkuisena tai
.suomui.sena, käärmeillä reunustettuna taljana,
joka riippuu manttelin tavoin jumalattaren har-
tioilta ; taisteluun rientäissään hän joskus va-

143

Aigisthos — Aikaerot

144

scmmalla käsivarrellaan työntää sen eteenpäin
ikäänkuin kilven. Välistä se supistuu leveäksi
kaulukseksi (niin esim. Pheidiaan Atiiena-Par-
thenos-patsaassa) tai rintavyöksi. Pergamonin
gigantti-kuvasarjassa A. on takkuisena taljana
kääritty Zeuksen vasempaan käsivarteen ; sen
vaikutuksesta eräs gigantti on langennut kouris-
tuksiin. — Kuuoudessa A:ta kuifataan (jo Ilia-
dista alkaen) sangen vaihtelevin piirtein; vä-
listä sitä nähtävästi on käsitetty kilpenä. A. on
usein, sekä vanhoina että uudempina aikoina ase-
tettu myrskyn ja ukkosen yhteyteen. Alkuaan
se kaiketi on ollut taikakalu.

Kuvallisesti aigis-, aigidi-, e g i d i-sanaa on
käytetty tuen ja turvan merkityksessä; jonkun
egidin alaisena = jonkun turvissa. O. E. T.

Aigisthos [ai'-J, muinaiskreik. taruhenkilö,
Pelopsin pojan Thyesteen poika, Atreuksen
veljenpoika, Agamemnonin ja Men>?laokscn
serkku. Odysseiassa kerrotaan, että A., Agamem-
nonin ollessa Troian retkellä, vietteli hänen puo-
lisonsa Klytaimnestran ja sitten, Agamemnonin
palattua, yksissä neuvoin Klytaimnestran kanssa
surmasi .sotasankarin juhla-aterialla ..ikäänkuin
härän seimen ääreen". 7 vuoden kuluttua Aga-
memnonin poika Orestes. joka on kasvatettu vie-
raassa maassa, palaa kotiin ja kostaa isänsä sur-
man. Myöhemmässä runoudessa, varsinkin tra-
gedia-runoudessa tulee Klytaimnestrasta murha-
jutun päähenkilö ja Aigisthos muuttuu sivuhen-
kilöksi. Samalla kehitetään murhajutun esihis-
toriaa: Atreus on karkoittanut Thyesteer ja
Aigisthoksen, ja Aigisthos kostaa Atreuksen po-
jalle Agamemnonille ; Aigisthoksen on Thyes-
teelle synnyttänyt tämän oraa tytär Pelopia,
joka on naimisissa Atreuksen kanssa; kuole-
maan hyljätty lapsi pelastuu ja vartuttuaan sur-
maa Atreuksen j. n. e. O. E. T.

Aigospotamoi l-po'-], Traakian Khersonesok-
sen (Gnllipolin niemimaan) itärannikolla oleva
paikkakunta, joka on saanut nimensä („vuohen
joet") pienestä joesta, jonka suistamon ääressä
se sijaitsee. Sen edustalla spartalaiset, Lysandros
päällikkönä, saivat ateenalaisista ratkaisevan
voiton V. 405 e. Kr.

Aigues-Mortes [{gmo'rtJ, kaupunki Hans-
kassa, Gnrdiu departementissa, 4 km Välime-
restä. jonka kanssa se on yhteydessä kanavan
kautta, 4,500 as. (1001), keskiajalla linnoitettu.

Aigun 1. Sahalin Ula 1. H o 1 u n g-
K i n n g, kiinalainen kaupunki Mandsuriassa,
Amurin varrella, 40 km etelään BlagoveätSens-
kistä. 15,000 as.

Aihe, m us. ks. Motiivi.

Aiheplasma, somaattisen plasman vastakoh-
t:irui se alkuliman osa, johon perinnölliset omi-
naisuudet ovat sidottuina. Myös ravintoplas-
man vastakohtana se munan osa, josta sikiö saa
alkunsa.

Aija, Ruotsin lappalaisilla ukkosen nimityk-
senä kiiytetty, samoin kuin suomalaisilla aikoi-
naan Äijö (ks. t.). K. K.

Aika on se yleinen järjestys, jossa tajuamme
kaikkia ilmiöitä. Kaiken, mikä on olemassa tahi
tapahtuu, sekä aineellisessa maailmassa että sie-
lunelämässä, käsitämme ajassa olevaksi 1. ajalli-
seksi. Ajan käsitteen tarkka määrääminen ja
ajan merkityksen pohtiminen on filosofian vai-
keimpia ky.symyksiU. Jo muinaisaikana esiintyi

se epäilys, onko tosiolevainen ajallinen; esim.
elealaiset filosofit esittivät aikakäsitteen vai-
keuksia. Kant tuli siihen päätökseen, että aika,
samoin kuin paikkakin, on meidän tajuamisky-
kymme omituinen käsitystapa 1. havaintomuoto.
jossa me välttämättä tajuamme kaikkea, mutta
tosiolevainen semmoisenaan ei ole ajallinen.
Vaikka sellainen epäilys saattaa tuntua melkein
käsittämättömältä jokapäiväiselle maailmankäsi-
tykselle, on sillä kuitenkin jotakin perustetta
siinä seikassa, että ajan käsitä tosiaankin sisäl-
tää vaikeuksia. On mahdotonta ajatella ajan
kerran alkaneen ja kerran loppuvan, mutta tun-
tuu myöskin mahdottomalta ajatella sen ian-
kaikkisuudesta todellisesti juosseen kul-
kuansa samalla tavoin, alkamattomana
virtana. Aika muodostuu siten, että nykyisyys,
joka semmoisenaan on ainoastaan häviävä, ääret-
tömän lyhyt silmänräpäys, lakkaamatta siirtyy
„taaksemme" eli muuttuu menneisyydeksi ja sen
sijaan tulevaisuus lakkaamatta „tulce luok-
semme" eli muuttuu nykyisyydeksi. Sekin aja-
tus on outo ja kummallinen, että ..todellista"
oikeastaan on vain tuo äärettömän lyhyt nyky-
hetki, jota vastoin menneisyys ja tulevaisuus
eivät oikeastaan ole mitään. Vielä vie muuta-
mien mielestä ajatusvaikeuksiin ajan — samoin
kuin paikankin — kontinuiteetti eli tasijatkui-
suus, s. o. se omituisuus, että pienintäkin ajan
osaa vielä voidaan jakaa lukemattomiin
vielä pienempiin osiin — loppumattomiin asti.
Mistään „ajattomasta" eli ajan ulkopuolella ole-
vasta olemisesta meillä ei saata olla mitään var-
sinaista käsitystä, mutta me voimme kuvannoUi-
sesti ajatella sitä jonkinmoiseksi .,pj'sy vaksi ny-
kyisyydeksi" (..prsesentia stans"), s. o. olemi-
seksi, joka on eli pysyy semmoisenaan ilman mi-
liiän menneisyyttä tai tulevaisuutta (vrt. Ian-
kaikkisuus). Ainakin absoluuttinen olevainen
eli Jumala on epäilemättä ajateltava kerrassaan
ajiin ulkopuolella olevaksi. A. Gr.

Aikaerot, seutujen maantieteellisestä pituus-
asteesta johtuva erotus eri paikkojen ajassa,
joka aiheuttaa sen, että samanaikainen kellon-
määrä kasvaa itää kohti ja vähenee länteen
päin. Kutakin pituusasteen eroa vastaa 4:n
minuutin aikaero. Kun kello on 12 Helsingissä,
näyttää se:

sek.

Maarianhaminassa

11 t.

40 min.

Vaasassa

11 „

46 ..

Porissa

11 „

47 „

Turussa

11 ..

49 „

Tampereella

11 „

65 „

Torniossa

11 ..

57 ..

Oulussa

12 „

— >>

Jyväskylässä

12 „

Mikkelissä

12 „

9 „

Kuopiossa

12 „

10 .,

Viipurissa

12 .,

Sortavalassa

12 „

sekä

Pietarissa

12 „

Greenwichissä

10 „

20 „

Rautateillä seurataan meillä Helsingin-aikaa,
ainoastaan tulliasemien itäpuolella Pietarin-ai-
kaa. Useilla valtiopäivillä on ollut esillä kysy-
mys Helsingin-ajan ottamisesta koko maan yb-

145

Aikais-eminen— Aikataulu

146

teisajaksi. Päätökseen ei asiassa silti ole päästy.
Rautateiden takia on Helsingin aika meillä kui-
tenkin hyvin yleisesti käytännössä määräävänä.
Sähkölennätinlaitos noudattaa Pietarin aikaa.

Eri seuduilla käytännössä olevan eri ajan ai-
heuttamat, kulkuneuvojen parantuessa ja liiken-
teen vilkastuessa, yhä tuntuvammiksi käyvät
hankaluudet ovat ensimäisinä aiheuttaneet koko
maata käsittävän yhteisajan käytäntöönottami-
sen, josta nykyään on aiheutunut pyrkimys n.
s. maailmanaikaa kohti. Samaten kuin nyky-
ään pidetään pääasiallisesti Green\vichin puoli-
päivänpiiriä lähtökohtana pituusasteita määrät-
täessä, pannaan maailmanajan perustaksi Green-
wichin aika. Maailmanajan eri lajien ja Green-
wichin ajan välinen erotus on tällöin tasan
kokonaisia tuntimääriä, jotavastoin minuutti-
ja sekuntimäärä kaikkialla on sama. Tästä on
se suuri etu, että siirryttäessä rajan yli maasta
toiseen erilaista maailmanaikaa noudattavaan
maahau minuutti- ja sekuntimäärä pysyy sama-
na, ainoastaan tuntiluku on toinen. Useat maat
ovat jo hyväksyneet tämän järjestelmän. Eu-
roopassa on käytännössä kolmenlainen maail-
manaika:

Länsi-Euroopan aika = Greenwichin aika (Eng-
lannissa, Alankomaissa, Belgiassa, Espan-
jassa) ;

Keski-Euroopan aika, jolloin kellot käyvät
tunnin edellä Greenwichin ajasta (Ruotsissa,
Norjassa, Saksassa, Itävalta-Unkarissa, Itali-
assa) ;

Itä-Euroopan aika = 2 tuntia Greenwichin
ajan edellä (Bulgariassa, Romaniassa, Turkin-
maalla).

Ran.skassa on yhteisaikana Pariisin aika, joka
on 9 min. 21 sek. Greenwichin ajan edellä.
Samoin on Etelä-Afrikassa käytännössä 2 tuntia
Greenwichin ajasta edellä oleva aika, Austraa-
lian eri valtioissa noudatetaan 7, 8 tai 9 tuntia
Greenvvichin ajan edellä olevaa aikaa, jota-
vastoin Pohjois-Ameriikan eri osissa on Inter-
national Colonial Time 5 tuntia, Eastern Time
6 tuntia, Central Time 7 tuntia, Mountain Time
8 tuntia ja Pacific Time 9 tuntia Greenwichin
ajan jäljessä.

Jos siis itäänpäin siirryttäessä lasketaan aika
yhä enemmän Greenwichin ajan edelle, län-
teenpäin siirryttäessä Greenwichin aikaa myö-
hemmäksi, voidaan lopullisesti jonkin paikan
aikamääräykseksi saada aika joko ennen tai
jälkeen Greenwichin ajan. Näiden kahden
ajanmerkitsemistavan välinen erotus on siis täs-
mälleen vuorokausi. Siksi oli Ison Valtameren
saarilla eri päivämäärä riippuen siitä saapui-
vatko eurooppalaiset sinne idästä vaiko lännestä.
Päivämääräin eroavaisuutta osoittava päivämää-
rän-viiva lähti Beringin salmesta lounaaseen, kal-
listui sitten Borneon ja Filippiinien välillä itään-
päin ja kulki Uuden-Guinean pohjoispuolitse sekä
sitten Uuden-Kaledonian ja Uuden-Seelannin itä-
puolitse. Kehittyneemmät liikeolot lopullisesti ai-
heuttivat välttämättömän muutoksen ja nyky-
ään kulkee päivänmäärän-viiva Beringin sal-
mesta eteläänpäin Marshall-saarille jatkuen
siitä Samoasaarten ja Tonga-arkipelaagin itä-
puolitse. Merenkulkijat laskevat purjehtiessaan
180:nnen puolipäiväpiiriu yli lännestä itään
saman päivämäärän kahdesti, päinvastaiseen

suuntaan siirtyessään jättävät laskematta yhdoi»
päivän. (Päivämääränvaihdos). A, D.

Aikais-eminen, kasvit., sellainen kaksineuvoi-
nen kukka, jossa emiön luotit kehittyvät jo en-
nenkuin saman kukan heteiden ponnet karista-
vat siitepölynsä, esim. ratamo (PlantagoJ,
aikaisheteinen kukka, jossa siitepöly ka-
risee jo ennenkuin saraan kukan emiju luotit
ovat auenneet sitä vastaan ottamaan.

Aikaisheteinen ks. Aikais-eminen.

Aikakauppa, tavaroiden ostaminen ja myy-
minen toimitettaviksi määrätyn ajan kuluttua;
ahtaammassa merkityksessä: osto- ja myynti-
sitoumukset toimitusta varten määräajan kulut-
tua, jolloin tavarain toimitusta ei kuitenkaan
tapahdu, vaan ainoastaan suoritetaan sovitun
hinnan ja markkahinnan erotus. /. K-o.

Aikakauskirja, säännöllisesti määräaikana il-
mestyvä julkaisu, joka kuitenkin ilmestyy har-
vemmin sekä sisältää laajempia ja perinpohjai-
sempia kirjoituksia kuin sanomalehdet (ks. t.)

Aikakauslehti ks. Aikakauskirja.

Aikakautinen lisäkasvu on puun kasvumäärä
jonkun määrätyn ajan kuluessa ; keskimää-
räinen a. 1. on vuotuinen kasvumäärä jonkun
ajanjakson kuluessa. — Aikakautinen
hakkausala on se ala metsästä, joka loh-
kottain hakattaessa tulee hakattavaksi määrä-
tyn aikakauden (periodin), esim. 20 vuoden ku-
luessa. A. C.

Aikakirja, aikajärjestykseen sovitettu esitys
historiallisista tapauksista, kronikka (chroni-
eon).

Aikakirjat (hebr. dibre hajjämim, lat. chro-
nicon), l:nen ja 2:nen, ovat hebr. raamatussa
viimeisinä, suomalaisessa Kuningasten kirjojen
jälessä. Ensimäisessä esitetään pääasiallisesti
Davidin historiaa (935-293„), toisessa Salomon
(Ir^u) sekä sitten Juudaan historiaa valtakun-
nan jaosta maanpakolaisuuteen saakka (10-36).
Esitys on monin paikoin rinnakkainen Kunin-
gasten kirjojen kanssa. Hallitsevana näkökoh-
tana on temppeli jumalanpalvelusmenoineeu. Hen-
kilöt ja laitokset, jotka ovat tekijän „kirkolli-
sen" harrastuksen esineenä, idealiseerataan hä-
nen oman aikansa ihanteiden mukaan. A., jotka
alkuaan ovat kuuluneet Esran ja Nehemian kir-
jojen kanssa yhteen, ovat kirjoitetut noin v. 300
paikoilla e. Kr. Ar. B.

Aikamitta, mus., määrätty nopeus tai hitaus,
jolla sävellyksen iskukohdat seuraavat toisiaan.

7. K.

Aikamuoto 1. ajallismuoto ks. Tem-
po r i.

Aikamääräinen ks. Määräaikainen.

Aikataulu ilmaisee rautatienjunien ja yleensä
kulkuneuvojen tulo- ja lähtöajat. Kantateiden
virkamiehiä varten on olemassa graafillisia
aikatauluja, jotka ovat piirustamalla tehdyt ja
joissa radoilla kulkevat junat ovat merkityt vii-
voilla, joihin liittyvät aikaa ilmaisevat numerot
ja kulkusuuntaa ilmoittavat nuolet y. m. mer-
kit. Yleisöä varten olevat aikataulut esiin-
tyvät sekä taulumuodossa seinillä että kirjan-
muodossa, joissa aika kello 6:sta illalla klo 6:een
aamulla merkitään mustalla viivalla minuutti-
numeroideu alle. Kesäaikataulu oli voi-
massa toukokuun 1 p:stä jatalviaikataulu
lokakuun 16 p:stä. Yhdenmukaisuuden aikaan-

147

Aikayksikkö -Aine

148

aaamiseksi eri maiden liikenteen välille pidetään
kansainvälisiä aikataulukongresseja.

Aikayksikkö, sekunti. Etenkin tieteellisissä
määräyksissä käytetään tätä aikayksikköä.

Aikio, Matti (s. 1872), lappalaissukuinen
norjankielinen kirjailija, synt. Karasjoella Nor-
jan Lapissa, tullut ylioppilaaksi Kristianiassa
1896, elellyt sanomalehtimiehenä ja opettajana.
Julkaisi v. 1904 esikoisteoksensa „Kong Akab"
(Kuningas Akab), joka on nuorekas rakkauden-
tarina, sijoitettu omituisiin romaanimaisiin
kehyksiin. Yleisön huomion hän herätti seu-
raavalla romaanillaan „I Dyreskind" (Eläinten
nahoissa) v:lta 1906. Se sisältää kauniita luon-
nonkuvauksia ja voimakkaita realistisia huo-
mioita lappalaisten vapaasta elämästä Norjan
jjohjoisilla tuntureilla. Aiheen sommittelu ei ole
siinä kuitenkaan kiinteää, yhtä vähän kuin se
on Aikion seuraavassa kirjassa „Ginu3ga-Gap"
(Hornan kita) v:lta 1907. Kirjailija itse lausuu
tästä teoksestaan, että se on „tuima ja höllä
luonnos, josta sentään on voinut tulla kirja".
Mutta se, samoinkuin muut tämän ensimäisen
lappalaissyntyisen kaunokirjailijan tuotteet,
todistaa rikasta, voimakasta mielikuvitusta ja
alkuperäisyyttä. V. T.

Aikomus, lakit. ks. Dolus; sielut, ks. Aie.

Ailakki ks. L y c h n i s.

Ailanthus {-a'n-J, kasvisuku SimarubacecB-
heimossa. A. glandulosa on nopeasii kasvava
lehtipuu Intiasta ja Kiinasta, meillä koristus-
kasvina m. m. Helsingin kasvit, (»uutarhassa,
jossa peitettynä säilyy yli talven ulkoilmassa.
Lehdet parilchtisiä, jopa metrinkin pituisia. Kii-
nassa elää niistä eräs silkkiperhonen Bombyx
Cynthia.

Ailekes olbmak, s. o. pyhät miehet, kolme lap-
palaisten noitarummulle kuvattua jumaluusolen-
t'.)a, jotka edustavat katolisena aikana pyhitet-
tyjä päiviä: sunnuntaita, lauantaita ja [lerjan-
t»ita. A'. K.

Ailianos [■äno's] (alkuaan latinankielinen
nimi: .■Eliä'nus). Tämännimisistä kirjailijoista
on tunnetuin sofisti Klaudios Ailianos
(alk. Claudius j-Eliauus), joka oli syntyisin Prte-
nestesta, läheltä Koomaa, ja eli 2 vuosisadalla
j. Kr. Hän kirjoitti kreikaksi useita teoksia;
tärkeimmät ovat: „Eläinten omituisuudesta"-
niminen kokoelma juttuja eri eläimistä, niiden
viisaudesta, taitavuudesta y. m. ominaisuuk-
sista, sekä „Kirjava tietokirja", johon on ko'ottu
suuri joukko kaikenlaisia kaskuja.

Ailli laji'J, Pierre d' (1350-1425), skolas-
tinen tfologi, toimi ensin Pariisissa, kohosi sit-
ten Cambrayn piispaksi ja kardinaaliksi. Pisan
(1409) ja Ko.stnitzin (1414-18) reformatoorilli-
sissa kirkolliskokouksissa A. puolusti sitä aja-
tusta, että kirkolliskokous on oleva paavin ylä-
puolella. Hänellä oli huomattava osansa Juhana
Hussin kuolemantuomiossa.

Aimard (cniVrJ. Gustave (1818-83), ransk.
kirjailija, seikkaili monta vuotta Anieriikassa
intiaanien keskuudessa ynnä muualla, saavutti
kirjailijaninien jännittävillä kertomuksillaan,
joista eräs on suomennettu nimellä „Scikkailuja
salomailla".

Aina, kirjailijanimi, ks. Forssman. Edit
Teodora.

Aina, verkon aina. ks. Paul a.

Aine (lat. materia) merkitsee ensi sijassa ava-
ruudessa olemassaolevaa näkyvää ja kosketta-
vaa olevaista. Varhain rupesi tutkijain mielessä
häämöittämään se ajatus, että aine on häviä-
mätön ja että aistillisten kappaleiden synty,
häviäminen ja muuttuminen sekä yleensä kaikki
vaihtelevat aistilliset ilmiöt ovat vain pysyvän
aineen eri ilmauksia eli johtuvat siitä, että sama
olevainen pukeutuu eri muotoihin. Jo muinais-
kreikkalaisen filosofian varhaisimpina aikoina
oletettiin jonkinlainen alkuaine, josta kaikki
olevainen on muodostunut (Thales oletti siksi
veden eli kostean, Anaximeues ilman j. n. e.).
Tämä oppi on sitten kokemusperäisen tutkimuk-
sen edistyessä vähitellen selvinnyt ja vakaan-
tunut. Nykyäusä luonnontutkijaiu kesken ylei-
simmän käsityksen mukaan aineen alkuosat,
atomit, ovat jakamattomat ja muuttumattomat.
Kullakin atomilla on määrätty suuruus (voly-
mi), muoto ja massa (paino) (vrt. Atomi).
On yhtä monta lajia erilaisia atomeja kuin on
kemiallisia alkuaineita. Kappaleiden useimmat
aistilliset ominaisuudet (väri, maku, haju y.
m.) eivät kuulu aineen olemukseen, vaan ovat
näennäisiä eli subjektiivisia („sekundäärisiä")
ominaisuuksia, s. o. ne johtuvat aistivan olennon
sielullisesta tajuamistavasta. Aineen omaan pe-
rusluontoon kuuhni ainoastaan kyky täyttää
määrätty tila ja liikkua tilassa. Sen olennai-
seksi tunnusmerkiksi ja mitaksi katsotaan sen
massaa (painoa), koska kokemustiede on osoit-
tanut, että ainoastaan se luonnontapahtumissa
todellisesti säilyy vähenemättä ja enenemättä.
Täten muodostuneen mekaanisen luon-
nonkäsityksen mukaan kaikki luonnonil-
miöt ovat kvantitatiivisesti mitattavissa ja so-
veltuvat sentähden täsmällisen, mittaavan ja las-
kevan tutkimuk.seu alaisiksi. Muuttumattomat
atomit vain liikkuvat avaruudessa, yhtyvät toi-
siinsa ja järjestyvät eri tavoin.

Oppia tosiolevaisen ehdottomasta häviämättö-
myydestä ja muuttumattomuude.sta, joka on tä-
män mekaanisen luonnoukäsityksen pohjana, ei
»aa katsoa itsestään selväksi ajatusvälttämättö-
myydeksi, vaan se on luonnontutkimuksen edis-
tye.ssä kehittynyt ilmiöiden tieteellinen käsit-
ti lytapa, joka on pätevä ainoastaan niin pit-
källe kuin kokemusperäinen tutkimus antaa sille
tukea. Ajateltavissa on esim. yhtä hyvin, että
tosioliot sisällisesti muuttuvat eri tiloihin, niin-
kuin oma.ssa sielussamme ilmeisesti erilaiset
sisälliset tilat vaihtelevat.

Atomistisen ainekäsityksen rinnalla on esiin-
tynyt toisiakin teorioja aineen kokoo.ipanosta,
niinkuin kontinuiteetti-oppi, joka olettaa, että
aine yhtäjaksoisesti täyttää tilan, kineettinen ja
dynaminen ainekäsitys sekä energetiikka (ks.
n. sanoja). Tiede ei voi varmoilla todisteilla
ratkaista eri oppien välistä kiistaa ja ne ovat
siis kaikki ainoastaan hypoteeseja. Mutta tie-
teellinen tutkimus aineen ominaisuuksista ei silti
kadota arvoaan, koska .se kieltämättä todistaa,
että aine todellisesti vaikuttaa „ikäänkuin" se
olisi rakennettu atomeista ja ne olisivat varus-
tetut määrätyillä voimilla. Filosofia .isettaa
kysymyksenalaiseksi, onko aine yleensä todella
olemassa, niinkuin materialismi ja dualismi olet-
tavat, vai onko, niinkuin spiritualismi (eli idea-
lismi) opettaa, tosiolevainen sielullinen, jonka

149

Ain^ — Aineias

150

katsantokannan mukaan aine onkin vain ,, ilmiö
meidän tajunnassamme", vai onko se tosiolevai-
nen. jonka ilmaus aine ou, yleensä mahdoton
tuntea, kuten skeptisismi, agnostisismi ja Kantin
..kritisismi" väittävät.

Filosofiassa aine (materia) sanaa käytetään
vanhastaan osoittamaan toistakin käsitettä.
Aristoteles asetti maailmankäsityksensä perus-
tukseksi aineen ja „muodon" vastakohdan.
Aine on hänestä muodoton, epämääräinen, pas-
siivinen alusta eli kannattaja, joka saa mää-
rättyjä ominaisuuksia vasta kun ,, muoto" siihen
yhtyy, vaikuttaa siihen ja määrää sitä ; „muo-
toon" kuuluu sen mukaan olevaisen vaikut-
tavat voimat, muoto on aktiivinen, toimiva,
hallitseva puoli olevaisessa, sen aate ja olemus
;essentia) . Aristoteleen opin jälkivaikutukset
ovat hyvin kauan jatkuneet tieteellisessä kielen-
käytössä ja käsitemuodostuksessa. — Vieläkin
toisen merkityksenvivahduksen saa ainekäsite,
kun asiain „aineeUisella puolella" tarkoitetaan
niiden sisällystä, sitä, mikä niissä on
asiallista, vastakohtana niiden muodolli-
selle puolelle, joka osoittaa sitä tapaa, miten ne
ilmenevät ja muodostuvat ja miten niitä käsitel-
lään. Esim. runoteoksessa erotetian toisistaan
„aineellinen" (materiaalinen) puoli (saksaksi
j.Stoff", suomeksi useimmiten paremmin , .sisäl-
ly ksellinen" tai ,, asiallinen" puoli), s. o. aate-
sisällys, ja muodollinen puoli, s. o. esitystapa.
.Niinikään Kant ynnä muut erottavat sieluUi-
i-essa tajuamisessamme sen ,, aineen" eli mielle-
sisällyksen ja sen „muodon", jolla silloin tarkoi-
tetaan sitä tapaa, miten tajuamiskykymme kä-
sittelee ja muodostelee mielteitä. A. Gr.

Aine fene'] (ransk. < lat. ante ?io<«s = esikoi-
nen), vanhempi; vastakohta: cadet (ks. t.).

Aineenkoetus tarkoittaa tutkia tekniikassa
käytettyjen aineiden ominaisuuksia ja määrätä
niiden käytännöllistä arvoa. — A. on sekä me-
kaaninen että kemiallinen ; tavallisesti ymmär-
retään kuitenkin a :11a aineen mekaanista koet-
telemista. Kaudan ja muiden metallien vetokes-
tävyyttä koetetaan siten, että tangonmuotoinen
kappale koetettavaa ainetta venytetään erityi-
sessä koneessa katkeamaan asti ; kivistä ja
muista rakennusaineista koetetaan tavallisesti
niiden puristuskestävyyttä. Harvemmin mää-
rätään sekä metallien että rakennusaineiden tai-
vutus- leikkaus- ja vääntökestävyys sekä kovuus.
Metallia koetettaessa määrätään aina myöskin
koekappaleen muodonmuutos.

Erityisiä koetustapoja käytetään sementin,
paperin, öljyn y. m. koettamisessa.

lielsingissä on Teknillisen Korkeakoulun yh-
teydessä yleinen aineenkoetuslaitos, jossa on
kolme osastoa, nimittäin 1) osasto metnUien 2)
osasto rakennusaineiden sekä 3) osasto paperin
koettamista varten. Kaikilla osastoilla on oma
johtajansa. Aineenkoetuslaitos perustettiin Po-
lyteknillisen Opiston yhteyteen vuonna 18S9, jol-
loin Keis. Senaatti Teknillisen Yhdistyksen esi-
tyksestä määräsi 20,000 mk. tätä tarkoitusta
varten. Sittemmin on aika-ajoin myönnetty lisä-
varoja uusien koneitten hankkimasta varten, jo-
ten aineenkoetuslaitos nykyään on kutakuinkin
nykyajan vaatimuksia vastaavalla kannalla. Me-
tallien osastossa ovat tärkeimmät koneet 50 ton-
nin venytyskone, jossa myös voidaan tehdä pu-

ristus-, taivutus- ja leikkauskokeita, 150 tonnin
puristus- ja taivutuskone, erikoistaivutuskone
valurautaisia tankoja varten, 5 tonnin venytys-
kone rautalankoja, hihnoja y. m. varten y. m.
Rakennusaineiden osastossa on 300 tonnin ja 30
tonnin puristuskone sekä täydelliset laitteet se-
mentin koetusta varten. Paperin osastossa on
täydelliset laitteet paperin, kankaan y. m. koet-
tamista varten. Aineenkoetuslaitoksen vuosi-
sääntö uusien koneitten hai>kkimista varten
Tekn. Korkeakoulussa on 6,000 mk. E. S-a.

Ainehisto, kirjan sisällysluettelon vanhentu-
nut nimitys.

Aineiasrotta (Didelphys dorsigera) on meidän
rottaamme vähän pienempi, mutta hyvin sen nä-
köinen pussieläin
Brasiliasta ja

Guayanasta. Naa-
ras, jonka pussi
on vaillinainen,
kantaa poikasi-
aan selässänsä.
Kiinni pysyäk-
sensä kiertävät
nämä häntänsä
emän hännän ym-
pärille.

.\ineiasrotta.

Aineias [-nei'-] (lat. Ji!ne'as) , troialaistarus-
ton sankareja, Zeus-jumalasta polveutuvien Dar-
danidein sukua ; hänen isänsä on Ankhises,
hänen äitinsä jumalatar Aphrodite. Homeroksen
Iliadissa A. on troialaisten etevin sankari Hek-
torin jälkeen. Sodassa jumalat A :ta erityisesti
suojelevat, ja hauelle ennustetaan, että hän ja
hänen jälkeläisensä tulevat vastaisuudessa pitä-
mään kuninkuutta troialaisten keskuudessa.
Tämä piirre edellyttää, että A:n luultiin pelastu-
neen Troian häviöstä, ja perustuu paikallisiin
muistotaruihin, joidenka mukaan .\:n jälkeläisiä
on kauan hallinnut eri paikkakunnilla Troas-
maakuntaa. Tunnetumpi on toinen, nähtävästi
nuorempi taru: A. oli valloitetusta Troiasta
(taikka jo ennen valloitusta) isänsä, poikansa ja
lukuisain seuralaisten kanssa lähtenyt merille,
etsiäkseen uutta kotimaata ; laivoillaan hän kul-
jetti mukanaan Troian suojelus- ja sukujumalain
pyhät kuvat. Taruston kehittyessä hänen harha-
retkensä ulotettiin yhä kauemmas; useihin paik-
koihin Välimeren maita hänen kerrottiin retkil-
lään perustaneen kaupunkeja, rakentaneen temp-
lejä (Aphroditelle) j. n. e. 6 :nnella vuosisadalla
e. Kr. runoilija Stesikhoros jo kertoi A:n tulleen
Italiaankin (..Hesperiaan") . Kerrottiinpa hänen
käyneen Afrikassakin (Karthagossa). Kun sit-
temmin Roomasta kasvoi mahtava suurvalta, al-
kf.ivat ensin kreikkalaiset ja sitten roomalaiset-
kin kirjailijat asettaa Rooman kansan synnyn
.\:n taruston yhteyteen. A. oli muka lopulta
laskenut maihin Latiumin maakuntaan, nainut
kuningas Latinoksen tyttären Lavinian ja perus-
tanut Laviniura-kaupungin. Hänen poikansa
A s k a n i o s, jolla muka Italiassa oli nimenä
I u 1 u s, perusti .\lba Longan, jota pidettiin Roo-
man emäkaupunkina. A:sta muka polveutuivat
Rooman perustajatkin, Romulus ja Remus. Tun-
nettu on, että m. m. Caesarin suku (Julius-suku)
piti A:n poikaa lulusta kanta-isänään ja

151

Ainekirjoitus— Ainoa vekseli

152

nimikko-urhonaan. — • Yleisimmin tunnetaan A:n
tarustoa siinä muodossa, jonka sille antoi roo-
mal. runoilija Vergilius {ks. t.) .ä^neis-nimi-
sessä runoelmassaan, jossa ,, hurskas ^neas" on
päähenkilönä. O. E. T.

Ainekirjoitus, kirjallinen, pääasiallisesti äi-
dinkielinen harjoitus kouluissa tai yliopistossa,
jossa oppilaat opettajan johdolla tehdya jäsen-
nyksen mukaan tai vapaasti käsittelevät helppo-
tajuista aihetta jonkun opetusaineen tai joka-
päiväisen elämän alalta. 31. S.

Äinevaihdos, kaikki ne elävissä olennoissa
tapahtuvat kemialliset ilmiöt, joista elintoiminta
on riippuvainen ja jotka siis ylläpitävät elämää.
Organismi elää siten, että se yhtämittaisesti saa
ravinnokseen uusia aineita, niitä tarpeittensa
mukaan muodostelee ja itseensä sulattaa samalla
kuin toiset, vanhemmat elimistön ainesosat vähi-
tellen poistetaan. Eläinten ja kasvien a. on eri-
lainen. Kasvit ottavat ilmasta ja maasta epä-

kulutettu. bäännöUisen tilan ylläpitämiseksi tu-
lee elimistön päivittäisten tulojen olla yhtä suu-
ret kuin menotkin, vrt. Ravitseminen ja
Kavintoaineet.

Ainevaihdostaudit, taudit, jotka aiheutuvat
ravinnon .saannin ja kulutuksen kvalitatiivisista
tai kvantitatiivisista muutoksista. Tärkeimmät
niistä ovat sokeritauti (ks. t.) {diabetes melli-
tus) ja liikalihominen.

Aino. 1. Nimi Kalevalassa (Joukahaisen kova-
onninen sisar) on syntynyt siten, että Lönnrot
säkeestä: Anni tyttö, a inu neiti, jolla
4:ttä runoa vastaava kansanlaulu alkaa, on otta-
nut laatusanan aino ja käyttänyt sitä henkilön-
nimenä. K. K.

— 2. Aino ja Kullervo edustavat traagillista
ainesta Kalevalassa, mutta eri puolilta. Kul-
lervon miehinen luonne vie suoranaisiin tur-
raantöihin, jotka lopulta valmistavat hänen peri-
katonsa. Ainossa taas ilmenee naissielun pas-

(ialli-nin .Mnu-tauhi.

orgaanisia yhdistyksiä ja muodostavat, valon
vaikutuksen avulla ja erittämällä happoa, orgaa-
nisia yhdistyksiä, kun taas eläimet ravintoaineis-
saan pääasiallisesti nauttivat orgaanisia aineita,
ja välillisesti tai välittömä.sti juuri kasvikunnan
tuotteita. Ne eivät, niinkuin kasvit, voi epä-
orgaanisista aineista synteettisesti muodostaa
orgaanisia. Voi sanoa vallitsevan kiertokulun:
eläimet nauttivat kasveissa syntyneitä aineita,
jotka taas eläinten ainevaihdoksen tuotteina tu-
livat kasvion ravinnoksi. Kläinmaailman aine-
vaihdoksen kulku on vielä vain osaksi selvillä.
Kavintoaineet: valkuaisaineet, rasva, hiilihyd-
raadit, suolat muuttuvat vatsanesteiden vaiku-
tuksesta ja joutuvat täten vereen ja ruumiin
kudoksien ravinnoksi. Samalla kertaa tapahtuu
myöskin kudosten yhtämittainen kulutus, jonka
tuotteet joutuvat nekin vereen ja poistuvat. A.
on lapsessa paljoa nopeampi kuin aikaihmisessä.
Nukkuessa on a. hitaampi, liikkeellä ja työssä
ollessa taas nopeampi. Nälkiiises-säkään olen-
nossa ei a. ole seisauksissa. Nälkäinen elimistö
elää itsestään, kunnes sekin hätävara on loppuun

siivinen traagillisuus. Ulkonaiset olot, kosijan
ja vanhempien tahto, tukahduttavat hänen sydä-
mensä vapauden. Hänen hento, arasti ja sy-
västi tunteva olemuksensa kärsii, uupuu ja
sortuu tähän ristiriitaan, joka on sielukkaasti
esitetty ja muodostaa yhden Kalevalan kaikista
ihanimpia episodeja. Ainon kohtalo onkin Kul-
lervon ohella enemmän kuin Kalevalan muut osat
innostanut taiteilijoita tulkitsemaan tätä aihetta
yhä uudelleen ja uudelleen sanoin, kuvin ja säve-
lin. Näistä taideluomista ovat huomattavimmat:
J. II. Erkon runomuotoinen Kalevalan-ainei-
nen näytelmä ; Johannes Takasen „Aino",
marmorinen veistokuva (Ateceumissa), joka
on tunnettu lukuisten kipsijäljennösten kautta:
Aksel Gallonin „Aino-taulu", maalaus
(Ateneumissa), joka esittää kolme kohtausta
Ainon elämästä; Rob. Kajanuksen Aino-
sinfonia ; Erkki Melartinin ooppera
„Aino". V. T.

Ainoa vekseli 1. s o 1 a v e k s e 1 i, vekseli, jota
on laadittu vain yksi kappale, ks. Vekseli.

7. Ko.

153

Aino — Aiolopiili

154

Takasen Aino.

Aino- 1. A i n u-kansa, etel. Kurileilla, Etelä-
Sahalinilla sekä Jesson pohj.- ja itä-osissa asuva

kalastaja- ja met-
sästäjäkansa, jon-
ka sukusuhteet
vielä ovat tunte-
mattomat. Huo-
mattavimmat
rotutuntomerkit
ovat runsaskar-
vainen iho sekä
vahva tukan-

ja parrankasvu.
Muistuttavat ve-
näl. talonpoikia
ja eroavat sel-
västi „mongoleis-
ta" vaakasuorien,
suurten silmiensä
kautta. Luonteel-
taan ovat ainot
rauhallisia, hy-
vänsävyisiä, velt-
toja, tavoiltaan
tavattoman epä-
siistejä. Tatuoi-
minen yleistä. Asunnot paalumajoja, jotka
peitetään niinellä tahi järviruovoilla. Metsäs-
tysaseita ovat jousi ja nuolet. Naisen asema
kunnioitettu ja yksiavioisuus vallalla. Uskon-
nollisen palveluksen esineenä korkein kaik-
kiallinen olento K a m o i. Korkea kunnioi-
tus annetaan myös karhulle. A:n lukumäärä
arvioidaan 18,500:ksi, eivätkä he ainakaan Jes-
solla ole vähenemään päin. [Batchelor, ,,The
Ainu of Japan" (Lond. 1892) ja „The Ainu and

.\inulaincn.

their Folklore" (Lond. 1902) ; Koganei, „Beiträge
zur physischen Anthropologie der Aino" (Tokio
1893-94, 2 osaa) ; Macritchie, „The Ainos" (Leid.
1893).]

Aino-runo, Kalevalan 4:s, on saanut alkunsa
virolaisista runoista, joissa lapsi jonkun vas-
toinkäymisen (esim. väkisin suutelemisen tai
korujen varastamisen) johdosta tulee kotiin ja
saa vanhemmiltaan lohdutusta (esim. neuvotaan
aittaan). Näihin on Suomen Karjalassa yhdis-
tynyt Länsi-Suomesta kulkeutunut skandinaavi-
Iäisestä balladista mukaeltu runo aittaan hirt-
täytyneestä neidosta ; Kalevalassa on kuitenkin
tämän kuolintavan sijalla hukuttautuminen toi-
sen runon mukaan. Venäjän Karjalassa on
lisätty äidin kyynelten vierintä ja kolmen käen
kukunta, jotka molemmat ovat virolaisperäisiä
runoja, jälkimäinen luultavasti liettualaisilta
lainattu. [Kaarle Krohn, „Kalevalan runojen
historia", siv. 379-396.] K. K.

Ainsworth [enzusp], ■William Harrison
(1805-85), engl. kirjailija, kirjoittanut pitkän
sarjan romaaneja, joista useat käsittelevät Eng-
lannin historiaa.

Aiolilaiset (kreik. Aioleis), kreikkalaisen,
muka Aioloksesta (ks. A i o 1 o s) polveutuvan
heimon nimi. Aiolilais-nimi näkyy oikeastaan
kohdistuneen yksinomaan siihen kreikkalaiseen
heimokuntaan, joka asui Vähän-Aasian länsiran-
nikolla, joonialaisista siirtokunnista pohjoiseen
päin, ja varsinkin Lesbos-saarella, ja joka puhui
omaa, ,,aiolilaista" murretta (ks. Kreikan
kieli, Alkaios, Sappho). Sukutarinoiden
mukaan aiolilaiset olivat Aasian puolelle siirty-
neet Thessaliasta ja Boiootiasta, joiden murteissa
ilmeneekin selvää sukulaisuutta. Sentähden ulo-
tettiin joskus nimi Aiolis (aiolilaisten maa)
mainittuihinkin maakuntiin; vieläpä luettiin
myöhempinä aikoina aiolilaisiin useat muut hei-
mot, jotka muka polveutuivat Aioloksesta, mutta
joiden kielimurre joko ei osoita mitään taikka
vain hyvin kaukaista ja epävarmaa sukulaisuutta
aiolilais-murteen kanssa. Lopulta luettiin aioli-
laisiin kaikki ne heimot, joita ei katsottu voita-
van lukea doorilaisiin eikä joonilaisiin (ynnä
attikalaisiin). Siten syntynyt Kreikan kansan
kolmijako (aiolilaisiin, doorilaisiin ja joonilai-
siin) on historiallista perää vailla. O. E. T.

Aiolinen sävellaji, muinaiskreikkalaisessa
musiikissa; yhtä kuin a-mol ilman 7:nnen asteen
korotusta; sama nimitys esiintyy myöhemmän
keskiajan kirkkosävellajien teoriassa ja siitä pe-
riytyen usein nykyisissäkin koraalikirjoissa, tar-
koittaen yhä samanlaista sävellajimuotoa.

7. K.

Heronin aiolopiili.

.\iolopiihnen puhalluslamppu.

Aiolopiili (kreik. oto7o« = liikkuva, ja lat. pila
: pallo). Heronin keksimä laitos, missä ulosvir-

155

Aiolos — Aiskhines

löt>

taava höyry, samasta syystä kuin reaktsionitur-
biineissa, suorastaan synnyttää kiertoliikkeen. —
2. Juottolamppu, missä nopeasti ulosvirtaava
alkoholihöyry antaa pitkän, kuuman liekin.

Aiolos (lat. jEolus), kreikkalaisten tarustossa
esiintyvä henkilönnimi. 1. Uomeroksen Odys-
seiassa (ja samoin esim. Vergiliuksen .Sneis-ru-
uoelmass.i) A. on kaukaisella merensaarella
asuva taruhenkilö, jolla on tuulet hallussaan. —
2. Useiden kreikkalaisheimojen myyiillinen
kantaisä {vrt. A i o 1 i 1 a i s e t) , tarun mukaan
Uellenin poika, Dorokseu ja Xuthoksen veli. —
l;n ja 2:u tarustot ovat toisiinsa monella tavoin
sotkeutuneet. O. E. T.

Aiolosharppu ks. Tuulikannel.

Aioni (kreik. aiö'n) , ajanjakso, maailman-
kausi, vrt. Unostilaisuus.

Air 1. A .s b e n, vuoriseutu eteläisessä Saha-
rassa. Ylin korkeus vuoristossa on 1,550 ra.
Kunsas sademäärä tekee seudun hedelmälliseksi ;
a.kukkaat ovat tuaregejä, joiden lukumäärä ar-
vioidaan 130,000:ksi. Tärkeä karavaanein
kouttakulkuseutu (50 päivän matka Tripolik-
seen) .

Air (ärj (ransk.), aaria.

Aira kasvit., ks. J£ r a.

Aira ks. E e r a.

Airiselkä, pitkin matkaa vedenjakaja Kemi-
joen ja Tornionjoen välillä. Vuoriperä kvartsiit-
tiä. Hyviä metsiä. </. E. K.

Airiston purjehdusseura, Turussa: Suomen
vanhimpia (kolmas järjestyksessä) purjehdusseu-
roja, perust. v. 18U9. Jäsenluku v. 1007 317,
aluksia 53. Seuran paviljonki on Pienellä Pukin-
saarella, lähellä kaupunkia. Hyvä, suojattu sa-
tama saaren eteläpuolella. IV. ti-m.

Airiston selkä (ruots. Ersta fjärd 1.
K r s t a n) , laaja, pari peninkulmaa pitkä meren-
selkä lähellä Turkua. Se ulottuu, kulkien melk.
etelästä pohjoiseen, Hafver-ö ja Suuri Melo saa-
rista Aurajoen suuhun. Idässä sitä rajoittavat
Paraisten pitäjään kuuluvat saaret Alö, Kaks-
kerta ja Satavansaari, lännessä Rymättylän
pitäjän saaret; tärkein niistä Suur-Kyniättylä.
Etelässä ovat saarten rannat enimmäkseen jyrk-
kiä ja kasvavat harvaa männikköä, mutta lähem-
pänä Turkua ovat etenkin Hirvensalon ja Ruis-
salon saaret luonnonihanuudestaan mainittavat,
edellisellä kasvaa havumetsää, jälkimäisellä taa-
sen on lehtimetsä vallitsevana, jopa tammikin
viihtyy täällä. Näille, sekä niitten välisille Pukin-
saarille 011 rakennettu suuri joukko tyyliltään
mitä erilaisimpia kesähuviloita, jotka puolestaan
vilkastuttavat kaunista mai.semaa. Johtoloisto
on iSuotlakarilla ja Kauppiaan-karilla. Suurin
syvyys näillä vesillä on n. 80 m, keskimäärin n.
20-40 m, multa lähem|iiinä Turkua käy väylä yhä
matalammaksi, lopulta se on n. 4 m. — Airiston
selkä on historiallisesti merkillinen siellä ta-
pahtuneista pienemmistä meriotteluista vuosien
1808-00 ja 1854-55 sotien aikana. W. Sm.

Airokas, ankerias (ks. t.).

Alroli, vismuttioksyjodidigallaatti, tumman
harmaanvihreä, hajuton, mauton, liukenematon
aine, käytetään ripotuspulveriua haavojen ja
tippurin hoidossa.

Airolo [ro'-], paikka S:t Gotthard-tunnclin
eteläpäässä Sveitsissä Ticinon (Tcssinin) kant-
tonissa, 1,177 m merenp. yläp., 1,700 as.

Airut (laina gootinkielen airus sanasta), ruh-
tinaan tai ylhäisen henkilön lähettämä sanan-
saattaja; ritariajalla airueet järjestivät turna-
jaismenot ja nykyäänkin nimitetään airueiksi
juhlamenojen ohjaajaa. K. G.

Airy [ärij. Sir George Biddel (1801-92) ,
engl. tähtitieteilijä, 1836-87 Greenwichin observa-
torio johtaja. Käsitellyt suurella taidolla useita
vaikeita tähtitieteellisiä ja osaksi fysikaalisia
kysymyksiä.

Ais, sävel, joka syntyy korottamalla a-säveltU
'/^-asteen verran. /. K.

Aisa, karrin-, reen-, y. m. a. ; nojapuiden aisa
ks . %■ o i m i s t e 1 u t e 1 i n e e t.

Aisa, Abu-Bekrin tytär, Muhammedin leni-
mikkipuoliso. Kuoli v. 680 Medinassa.

Aiskhines /-fc/ii'-y (lat. .^schinesj. 1. A. Lysa-
niaan poika, ateenalainen, Sokrateen hartaimpia
oppilaita, julkaisi useita „Sokrateen keskuste-
luja", jotka eivät ole meidän aikoihimme säily-
neet. — 2. A. Atrometoksen poika (n. 390-315
e. Kr.), ateenalainen valtiomies ja puhuja. Köyh-
tyneestä suvusta syntyneenä hän nuoruudessaan
hankki toimeentulonsa kirjurina (esiiutyipä
näyttelijänäkin) . Vaikutusvaltaisten miesten sih-
teerinä hän sai tilaisuuden perehtyä valtiollisiiu
asioihin. Valtiomiehenä hän liittyi Eubuloksen
johtamaan puolueeseen, joka ajoi varovaista, vie-
läpä velttoa politiikkaa ja varsinkin pyrki hy-
viin väleihin Makedonian vallanhimoisen kunin-
kaan, Philippos II:n kanssa. Tosin A., samoin-
kuin Eubuloskin, v. 348 kannatti tarmokasta
esiintymistä Philipposta vastaan. Mutta pian
sen jälkeen jäsenenä lähetystössä, jonka piti kes-
kustella Philippoksen kanssa riitakysymysten
ratkaisemisesta ja rauhan aikaansaamisesta, hän
rupesi Philippoksen hankkeiden kannattajaksi.
Demosthenes, joka hänkin oli lähetystön jäsen,
koetti turhaan A :ta vastustaa. Ateenan kansan-
kokous saatiin hyväksymään Philippoksen esit-
tämät vaatimukset melkein sellaisinaan. Rauhan
lopullista varmentamista varten lähetettiin sa-
mat lähettiläät jälleen Philippoksen luo, mutta
Demostheneen vastalauseista huolimatta vitkas-
teltiin matkalla niin, että Philippos ehti vielä
tehdä melkoisia valloituksia ja lisätä mahtavuut-
taan. Seurauksena oli, että Ph. pääsi tilaisuu-
teen sekaantumaan Kreikan asioihin, vieläpä sai
kukistamiensa phookilaisten sijan amphiktyo-
nien (ks. t.) liitossa. Demosthenes nosti A:ta
vastaan kanteen siitä, että hän lähettiläänä oli
isänmaansa pettänyt. Mutta A:n onnistui veh-
keilyillä (kanne Dm avustajaa Timarkhosta vas-
taan) saada juttu venytetyksi, ja kun se vihdoin
otettiin ratkaistavaksi (v. 343), niin hän vapau-
tettiin. Niinhyvin D:n sj-ytöspuhe kuin A:n
puolustuspuhe on vielä tallella (samoin A:n puhe
Timarkhosta vastaan). V. 339 A. sai Ateenan
edustajana amphiktyonien eduskunnassa aikaan
sen, että Philippos kutsuttiin Kreikkaan toi-
meenpanemaan amphiktyonien liiton puolesta
rankaisutoimenpiteitä erästä lokrilaista kaupun-
kia vastaan (n. s. 2:nen pyhä sota). Kun Phi-
lippos suuren sotnjoukon etunenässä tunkeutui
Kreikkaan, tekivät Ateena ja Theba liiton häntä
vastaan, mutta Khaironeian tappelussa Ph. mu-
sersi heidän yhdistyneet voimansa ja teki Krei-
kan vapaudesta lopun. — V. 336 A. vielä kerran
hyökkäsi Demostheneen kimppuun. Ateenan kaii-

157

Aiskhylos — Aisopos

158

saukokouksessa oli näet ehdotettu, että D. suu-
rista ansioistaan palkittaisiin kultaseppeleellä.
A. nosti ehdotuksen esittäjää Ktesiphonia vas-
taan kanteen laillisten muotojen rikkomisesta;
mutta hänen syytöspuheeiiso kohdistui itse
asiassa Demostheneeseen : intohimoisella kiih-
kolla hän koetti mustata D:n koko yksityistä ja
julkista elämää sekä todistaa, että hänen valtiol-
linen toimensa oli vienyt Ateenan turmioon. Asia
ratkaistiin vasta v. 330, jolloin D. loistavalla pu-
lieella, jossa ei hänkään herjauksia säästänyt,
nujersi vastustajansa. A. sakotettiin ja läksi
pois Ateenasta. Oleskeltuaan useat vuodet Rho-
doksessa hän kuoli Samoksessa n. 315. — Puhu-
jana A. oli kansansa etevimpiä ; varsinkin oli
hänen puheissaan vauhtia ja mukaansa tempaa-
vaa intoliimon voimaa. O. E. T.

Aiskhylos {-il'-J (lat. ^scfiylus) (n. 525-
455 e. Kr.), attikalaisen tragedian uudesta-luoja
ja varsinaiseksi draamaksi kehittäjä. A. oli
Kuphorionin poika, ylhäistä ateenalaista sukua,
joka lukeutui Eleusiin deemokseen. Taisteli Hel-
litän vapauden puolesta molempien persialais-
sotien suurissa taisteluissa. Jo v:n 500 paikkeilla
A. oli tragediakilpailussa osallisena : v. 484 hän
ensi kerran voitti kilpailijansa. Kirjoitti yh-
teensä 90 näytelmää (tragedioja ja n. s. satyyri-
näytelmiä). Kävi V. 446 ja v:n 470 paikkeilla
Sisiliassa. Syrakusan hallitsijan Hieronin luona.
Kuoli Sisilian Gelassa v. 455. A. on maailman-
kirjallisuuden suurimpia runoilija-neroja, syvä-
aatteinen, rohkealentoinen. Mahtavasti vaikutti
häneen suurten taistelujen herättämä tietoisuus
henkisten voimain etevämmyydestä taistelussa
aineellista ylivoimaa vastaan. — Ennen häntä
tragedia näkyy olleen kantaatin-tapainen laulu-
näytelmä, jossa pääasiana olivat tanssiaskelin
esiintyvän koorin laulut ; näiden välisissä näy-
töksissä esiintyi yksi ainoa näyttelijä vuoro-
puhelussa koorin esimiehen kanssa. A. lisäsi toi-
sen näyttelijän ; siten toimivat henkilöt voivat
ryhtyä keskinäiseen puheluun ja vuorovaikutuk-
seen. Koorin osuus supistettiin ja vuoropuhelu
sai tärkeimmän sijan. Siten A. loi tragediasta
varsinaisen draaman. — Viimeisissä trage-
dioissaan A. käytti kolmeakin näyttelijää —
uudistus, jota sanottiin Sophokleen keksimäksi.
— Ollen Ateenan jumalanpalvc?luksen (Dionysok-
sen palveluksen) pyhiä menoja tragedia alusta
pitäen otti aineensa kansanuskon pyhittämästä
tarustosta, siis tavallista ihmiselämää korkeam-
mista olopiireistä. A. antoi sen uskonnolliselle
luonteelle uuden lennon, tehden tragediansa suur-
ten, korkealle tähtäävien aatteiden kannatta-
jiksi. — Hänen luonteensa ovat harvoin voimak-
kain piirtein haahmoillut. Toiminta on hänen
tragedioissaan sangen yksinkertainen ja suora-
syinen. Mutta valtaavien tunteiden jännitystä
niissä kyllä on. — Välistä A. yhdessä kilpailussa
esitettävässä kolmen tragedian sarjassa (vieläpä
siihen liittyvässä satyyrinäytelmässäkin) kehitti
samaa tragedia-aihetta laajasuuntaiseksi koko-
naisuudeksi (Trilogia = tragedia-kolmikko,
tetralogia = näytelmä-nelikkö) . Lyyrillinen
ja varsinaisesti draamallinen puoli olivat A:n tra-
gedioissa mitä luontevimmassa yhteydessä k3S-
kenään. Kuvaavien, mukaansa tempaavien ryt-
mien laadinnassa A. oli verraton mestari. Hänen
koorilaulu-sävelmänsä ovat hukkuneet, mutta me

tiedämme, että niitä myöhempinä aikoina ihaol-
tiin suuren musiikkityylin jaloimpina tuotteina.
— A:n teoksia on (paitsi vähäisiä katkelmia)
säilynyt vain 7 tragediaa: 1) Hiketides (=
Turvanhakijat ; Danaoksen tyttärien tarusta),
rakenteeltaan vanhanaikainen kappale, jossa
ly}"rillisellä aineksella on erittäin laaja sija. 2)
P e r s a i (= Persialaiset) sai kilpailussa voiton
V. 472. Sen aineena on Salamiin taistelu tahi
oikeastaan se vaikutus, minkä tieto helleenien
voitosta ja suuren persialaisen sotavoiman ku-
kistumisesta oli omiaan Persiassa herättämään.
Siis aine runoilijan oman ajan historiasta. Per-
sialaissotien tapahtumat näet kohosivat jo aika-
laisten silmissä pyhien tarujen ihannemaail-
man tasalle, josta tragediat muutoin ottivat ai-
neensa (jo ennen A:ta oli hänen vanhempi aika-
laisensa Phrynikhos 2:ssa tragediassa käsitellyt
suuren kansallisen taistelun vaiheita) . 3) H e p-
taepiThebas (7 sankarin sota Thebaa vas
taan), loppukappale trilogiaa, jolla A., joudut-
tuaan V. 468 alakynteen kilpailussa Sophokleen
kanssa, v. 467 sai voiton. 4) Prometheus
Besmotes (Pr. kahleissa), suurenmoinen
tragedia, jossa henkilöinä ovat jumalaolennot ja
jossa persoonallisuuden arvon tunne ja vakaumus
henkisen voiman kukistumattomuudesta mitä
valtavimmin ilmestyy ; luullaan trilogian alku-
kappaleeksi. 5 6, 7) Ainoa säilynyt trilogia:
Agamemnon, Khoephoroi, Eumeni-
d e s, yhteisellä nimellä O r e s t e i a. Tämä trage-
diaryhmä, joka sai voiton v. 458, oli A:n vii-
meinen teos; siinä hänen taiteensa on korkeim-
millaan. Aine on otettu Atreuksen suvun tarus-
tosta. Agamemnon tragediassa on päähen-
kilönä jylhän mahtavasti kuvattu Klytaimestra,
joka surmaa Troian sodasta palanneen puoli-
sonsa. Seuraavassa tragediassa (Khoepho-
roi = Hautauhrin tuojat) Agamemnonin ja Kly-
taimestran poika Orestes kostaa isänsä veren
surmaamalla äitinsä. Eumenides tragediassa
sukukiro tulee vihdoin sovitetuksi ; Orestesta
vainoavat kostottaret (Erinyt) lepytetään, ja
he muuttuvat laupeiksi Ateenan kansan suoje-
lusjumaliksi.

Suomennos: Agamemnon, suom. Kaarlo Fors-
man [Koskimies], Porvoo 1897.

vrt. Kreikan kirjallisuus, Koori.
Tragedia, S a t y y r i n ä y t e 1 m ä. O. E.T.

Aisne /en/. 1. Pohjois-Ranskan joki, joka
tulee Meusen departementista ja laskee Öiseen
lähellä Compiegneä. — 2. Departementti Pohjois-
Ranskassa, 7,427 km', 536,000 as. (1901), pää-
kaupunki Laon. Maanviljelys ja teollisuus kor-
kealle kehittyneet.

Aisopos [sö-J (lat. ^sö'piis), kreik. muisto-
tarinan mukaan eläinsadun (ks. t.) isä.
Herodotos mainitsee A:n kuningas Amasiin (6
vuosis. e. Kr.) aikalaisena ja kertoo hänen ol-
leen orjana Samoksessa ja saaneen väkivaltaisen
surman Delphoissa; myöhemmin liittyi A:n ni-
meen laaja tarusikermä, joka on kaikkea his-
toriallista perää vailla. — Eläintaruja oli kreik-
kalaisilla kyllä paljoa ennen yllämainittua ai-
kaa. — X. s. A:n tarut olivat suorasanaisia ja
levisivät kauan ainoastaan suupuheen kautta.
Varsinkin Ateenassa niiden tiedetään olleen suu-
ressa suosiossa ; m. m. niitä viljeltiin puhuja-
kouluissa; näitä varten toimitti Demetrios Pha-

159

Aisti — Aistinhairahdus

160

lerolainen 4:iinen ja 3:nneu vuosis. vaiheilla kir-
jallisen kokoelman, joka ei ole säilynyt, yhtä vä-
hän kuin muut suorasanaiset satukokoelmat an-
tiikkiuelta ajalta. Sitävastoin on tallella muu-
tamia runomuotoisia mukaelmia (ks. A v i a-
nus, Babrios, Phsedrus). vrt. myös
Eläinsatu. O. E. T.

Aisti, ihmisen ja eläimen kyky saada, kiiho-
tuksen vaikuttaessa hermostoon, yksinkertaisia
mielteitä, aistimuksia. Aistit antavat aisti-
valle olennolle vaikutelmia sekä ulkomaailmasta
(ulkonaiset aistit), että hänen oman ruu-
miinpa sisällisistä tiloista (e 1 o 1 1 i s a i s t i, v i-
ta aliaisti). Vanhastaan erotetaan 5 ulko-
naista aistia: näkö, kuulo, maku, haisti,
tunto. Uudemmat tutkimukset ovat kuiten-
kin osoittaneet olevan syytä erottaa ,, tuntoaisti-
muksien" eli niiden aistimuksien joukossa, jotka
tulevat tietoomme ihossa sijaitsevien hermoai-
uesteu välityksellä, useita eri lajeja: k a j o o-
inis- tai painoaistimukset, kylmä- ja
iämpöaistimukset ynnä mahdollisesti
vielä kipuaistimukset; on näet toteen-
näytetty, että nämä laadultaankin toisistaan
suuresti eroavat aistimuslajit aistitaan eri-
tyisissä kullekin lajille omintakeisissa ihon-
pisteissä (paino-, lämpö-, kylmä- ja kipu-
pisteet) ja siis nähtävästi eri hermosäikeitä
myöten johdetaan tietoisuuden tyyssijaan, aivoi-
iiin. Elollisaistilla tajuamme esim.
nälkää ja janoa, ruumiimme tai määrättyjen
ruumiinosien väsymystä ja virkeyttä ynnä
monta muuta tuntemusta, joka painaa leimansa
yleisvointiimme. EloUisaistiin kuuluviksi voi-
daan lukea myöskin asentoaisti ja lihas-
aisti. Asentoaistin nojalla on meillä yleensä
aina jonkinlainen tieto oman ruumiimme asen-
nosta; esim. sukeltaessammekin silmät ummessa
tiedämme eli aistimme, mikä on ylöspäin, mikä
alaspäin. N. s. lihasaisti antaa meille tiedon ruu-
miimme ja jäsentemme liikkeistä ja keskinäi-
sestä asemasta erityisten jokseenkin epämää-
räisten tuntemusten avulla lihaksissa ja nive-
lissä. Mahdollista on, että muutamilla eläimillä
on aivan toisiakin, meille tuntemattomia aisteja
(kenties esim. sähköilmiöiden aistimiseksi), joi-
den tuottamien sielullisten aistimuksien laadusta
meillä ei saata olla minkäänlaista käsitystä.
Muutamissa eläimissä on näet elimiä, joita täy-
tyy käsittää aistimiksi, mutta joiden toimin-
nasta ei ole saatu tarkempaa selkoa; niitä sano-
taan tavallisesti kosketusaistimiksi, mutta ne
toimittavat luultavasti toisiakin tehtäviä. —
Aistimistapahtumassa on erotettava toisistaan
seuraavat seikat. 1. Kiihotin, joka vaikuttaa
aistimeen; ulkoaistimuksissa se on fyysillinen
liikunto tahi muun ruumiimme ulkopuolella
oleva seikka, joka koskee aistimeen; elollisaisti-
muksi.<^Ba kiihotin on aistinhermoa ympäröivän
ruumiinosan hetkellinen tila. 2. Aistinhermoon
syntyvä kiihotustila, joka pitkin hermoa johtuu
hermoston keskukseen, aivoihin. 3. Se tuntemus
eli mielle, joka hermokiihotuksen saavuttua ai-
voihin syntyy tajuntaan ; tämä sielullinen
tosiasia se on varsinainen aistimus. Aistimuk-
set ovat koko mielle-elämämme perusaineksina.
Monet aistimukset sulautuvat yhteen monimut-
kaisemmiksi havaintokuviksi ja niiden perus-
tuksella kehittyvät mielle-elämän korkeammat

kehitysasteet (ks. Havainto, Mielikuvi-
tus, Ajatteleminen). — Toisinaan ym-
märretään aistilla välitöntä, vaistomaista tahi
tunteenomaista käsitystä ja arvostelukykyä,
joka ei perustu ymmärryksenmukaiseen mietis-
kelyyn, esim. „taideaisti", „moraalinen aisti". —
Aistillinen osoittaa filosofisesäa kielessä
sitä, jota voidaan aisteilla suorastaan vaarinot-
taa, siis paikassa ja ajassa olevaista („aistimaail-
maa"), vastakohtana aatteellisille ja henkisille,
ainoastaan järjellä eli ajatuksella käsitettäville
asioille. Yleisessä kielenkäytössä aistillinen
ja aistillisuus osoittavat sitä, mikä kuu-
luu ihmisen ruumiillisiin tuntemuksiin ja halui-
hin, usein erittäin sitä, mikä on yhteydessä
sukupuolivietin kanssa. A. Gr. i M. 0-B.

Aistillisuus ks. Aisti.

Aistimet, ne välittäjät, joilla elävä olento,
eläin tai kasvi, saa vaikutteita ulkomaailmasta
tai oman ruumiinsa sisällisistä tiloista (Ihmisen
ja korkeampien eläinten aistimista ks. Aisti).
— Alemmista eläimistä puuttuu toisilta joku
ylempien eläinten aisteista ja aistimista, samoin
kuin muutamilla niistä varmaan on aisteja, joita
ensinmainituilla ei lainkaan tavata. Jokaisella
aistilla on oraa aistimensa. Yksisoluisilla eläi-
millä on aistimiskyky sidottu yhteen soluun,
mutta korkeammilla monisoluisilla eläimillä
tapahtuu työnjako siten, että aivan erityiset
solut ja solukot erilaistuvat yksinomaan aisti-
musten välittäjiksi. — Kasveilla, jotka ai-
van määrätynlaisilla liikkeillä vastaavat ulkoa-
päin vaikuttaviin ärsykkeisiin, on myös aisti-
miskyky, vaikka se usein ei ole paikallistunut
erityisiin aistimiin, vaan on hajallaan kaikissa
kasvin osissa. Monella kasvilla on kuitenkin eri-
laistuneet aistimet. Painoaistimuks^n välittävät
esim. tuntokasvilla (Mimosa), k ä r p ä s-
loukolla (DioncsaJ y. m. erityiset tuntosuka-
sct. Painovoiman suunnan, joka aiheuttaa kas-
vien maahakuisat liikkeet, välittävät erityiset
solut (statoisystatj, joissa jyväset (statoliitit)
kasvin asennon muuttuessa vaikuttavat ärtyvään
alkulimaosaan. Valoaistimina pidetään
muutamien lehtien, läpileikkauksessa mykiömäi-
siä, nystyräniäisesti kohonneita päällysketto-
soluja. Kemiallisia ärsykkeitä var-
ten on kihokeilla (Drosera) pitkät nysty-
karvat, jotka kosketettuina typpipitoi.silla ai-
neilla tekevät voimakkaita taipumisliikkeitä.
[Haberland, „Die Sinnesorgane im Pflanzen-
reich" (1901) ; NoU, „Das Sinnesleben der
Pllanzen" (180i>).]

Aistiminen ks. Aisti.

Aistimus 1. sensatsioni, yksinkertainen,
alkeellinen havainto, vrt. Aisti.

Aistinhairahdus on havainto, jossa luulee ais-
tivansa jotakin muuta, kuin mitä todellisesti on
havaittavana. Sopii erottaa kaksi lajia aistin-
hairahduksia: 1. valheaistimuksetl. hal-
lusinatsionit, joissa säännöttömän ja sai-
raloisen hermokiihotuksen johdosta luulee näke-
vänsä, kuulevansa j. n. e. jotakin kokonaan olc-
nratonta, kuten on laita monessa mielenhäiriön
tilassa, ja 2. aistinhairahdukset ah-
taammassa merkityksessä 1. Illu-
sionit, joissa asianomainen kyllä aistii jota-
kin todellista (esim. näkee hämärässä puunrun-
gon), mutta jostakin syystä (esim. pelonalaisen

161

Atstiviallinen— Aitta

162

mielentilan hämmentämäuä) käsittää ja täyden-
tää aistimuksensa väärin ja luulee sentähden ha-
vaitsevansa aivan toista, esim. ihmeellisen nä-
köisen kummituksen. — Paitsi näitä voi vielä
puhua 3. aivan säännöllisistäkin aistin-
hairahduksista, jotka johtuvat aistien säännöl-
lisen toiminnan omituisuuksista tai siitä tavasta,
miten tajuntamme yhdistää eri aistimukset toi-
siinsa. Sellaisia ovat kontrastin (vastakohtaisuu-
den) ilmiöt (esim. sama väri- tai makuaistimus
tuntuu erilaiselta riippuen siitä, millaisia aisti-
muksia aistimme sitä ennen tai sen rinnalla
samalla aistilla), silmämitta-erehdykset (esim.
pystysuora viiva näyttää pitemmältä kuin yhtä
pitkä vaakasuora ; kahden pisteen välimatka
näyttää tyhjänä lyhemmältä kuin jos sama väli-
matka jaetaan moniin pienempiin osiin väliin
pannuilla pisteillä; suorat yhdensuuntaiset vii-
vat eivät näytä suorilta eivätkä yhdensuuntai-
silta, jos niitä vinosti leikkaavat määrätyllä
tavalla piirustetut poikkiviivat) y. m. semm.

A. Gr.

Aistiviallinen, se jolta joku aisteista, eritoten
näkö ja kuulo puuttuvat tahi ovat huonosti
kehittyneet tai taudin turmelemat. M. 0-B.

Aistivialliskoulut ks. Kuuromykkäko u-
lut, Sokeainkoulut, Tylsämielisten-
kas V a t u s.

Aita ks. A i t a u s V e 1 V o 1 1 i s u u s.

Aitaussopimus ks. Aitausvelvolli-
s u u s.

Aitausvelvollisuus. Jokainen, jolla on tai
joka pitää kotieläimiä, on velvollinen niitä ai-
taamisella, paimentamisella tai muulla hoidolla
niin vartioimaan, etteivät ne pääse toisen tiluk-
sille. Aidan, jota tähän tarkoitukseen käytetään,
tulee tarpeen mukaan olla joko 1. t i h e ä ä ai-
taa, joka estää sekä suurempia että pienempiä
kotieläimiä, nimittäin hevosia, nautakarjaa,
vasikoita, lampaita ja sikoja, pääsemästä sen
läpi, tahi 2. harvaa aitaa, joka on suojana
vain suurempia eläimiä eli siis hevosia ja nauta-
karjaa vastaan. Kummankinlaisen aidan tulee
olla niin kokoonpantu, että sen kautta saavu-
tetaan, mitä sillä on tarkoitettu. Rajanaapurit,
jotka molemmat tarvitsevat aitaa tilustensa vä-
lille, ovat velvolliset rakentamaan ja ylläpitä-
mään aidan kumpikin puoleksi, elleivät he sovi
muusta perusteesta. Rasitus jaetaan heidän kes-
ken laillisen arvion perusteella. Jos toinen tah-
too tiheää ja toinen harvaa aitaa, on tilusten
rajalle tiheä aita rakennettava ja rasitus jaet-
tava heidän kesken siten, että kyynärä tiheää
aitaa vastaa neljää kyynärää harvaa aitaa. Jos
se, joka vain vähemmässä määrässä on ottanut
osaa aidan rakentamiseen, sittemmin tarvitsee
tiheää aitaa, niin on hän velvollinen lunastamaan
osansa siitä, maksamalla tuosta osa.sta sen täy-
den arvon ja puolet lisäksi, sekä pitämään sitä
kunnossa vähintäin viiden vuoden ajan. Jos
maanomistaja tahtoo aidalla erottaa tiluksensa
toisen tiluksista, eikä viimemainittu, vaikka
häntä siihen on todistettavasti kehotettu, ole
suostunut ottamaan aidan rakentamiseen osaa
tai ei ole antanut varmaa vastausta, on ensin-
mainittu maanomistaja oikeutettu yksinään ra-
kentamaan aidan. Jos se, joka ei aidan raken-
tamiseen ole ottanut osaa, sittemmin tarvitsee
samaa aitaa, niin hän on velvollinen lunasta-
■6. Painettu ^hJUS.

maan osansa siitä, maksamalla sen täyden arvon
ja puolet lisäksi, sekä pitämään sitä kunnossa
vähintäin viiden vuoden ajan. Jos joku tahtoo
sanoutua irti aitaamisvelvollisuudestaan, tulee
hänen ennen lokakuun loppua antaa siitä todis-
tettavasti tieto asianomaiselle naapurilleen, ja
on hän sitten velvollisuudestaan vapaa seuraavan
vuoden kesäkuun kuluttua loppuun. Tilanomis-
tajilla kussakin kihlakunnassa, käräjäkunnassa
tai seurakunnassa on oikeus tehdä sopimuksia
tilusten rauhoittamisesta ja aitaamisesta ynnä
muista sen kanssa yhteydessä olevista seikoista.
Näillä sovituilla määräyksillä on lain voima, jos
tilanomistajain enemmistö, laskettuna maatilain
manttaalin mukaan, ne hyväksyy, ja jos ne eivät
sodi yleisen lain määräyksiä vastaan sekä paik-
kakunnan tuomioistuin ne vahvistaa. [Keis.
Aset. tilusten rauhoittamisesta kotieläinten tuot-
tamaa vahinkoa vastaan 19 p:ltä jouluk. 1864.]

O. K:nen.

Aitio (ransk. loge) , istuimilla varustettu
osasto, johon on oma sisäänkäytävänsä, teatte-
reiden katsomoissa tai muussa julkisessa kokous-
huoneessa (esim. hallituksen jäsenten aidatut
paikat eduskuntain kokoussaleissa). Teatterissa
on: permantoaitioita, ensimäisenja
toisen parven aitioita.

Aitken [ftkan], Sir William (1825-92) ,
engl. lääkäri, rupesi käyttämään lämpömittaria
käytännöllisessä lääketieteessä. M. 0-B.

Aitolia {-töli'-] (lat. .^tö'Ua), maakunta Luo-
teis-Hellaassa, rajoittui lännessä Akarnaniaan,
etelässä Korinthoksen lahden ulko-osaan sekä
ozolilaisten lokrilaisten maahan, idässä ja poh-
joisessa viimemainittuun maahan sekä useihin
vuoristomaakuntiin. A. oli suureksi osaksi jylhää
vuoristoa; rannikoilla oli Hetemaita ja laguuneja
(Misolonghionin lahti). Väestö, jonka kieli-
murre kuului kreikan n. s. luoteiseen murreryh-
mään, oli raakaa ja sotaista ja pysyi kauan eril-
lään Kreikan kulttuurikehityksestä. 5;nnellä
vuosis. e. Kr. aitolialaisia mainitaan palkkasotu-
reina muiden valtioiden palveluksessa. 4:nnen
vuosis. loppupuolella esiintyy a i t o 1 i a 1 a i s-
t e n liitto, joka varsinkin 3:nnella vuosis. saa-
vutti melkoisen mahtavuuden, ottaen innokkaasti
osaa levottomien aikojen sotaisiin rettelöihin.
Asetuttuaan ensin roomalaisten puolelle liitto
v:n 194 jälkeen kääntyi heitä vastaan, mutta
kukistui 189 sekä lannistettiin tykkönääu 107
kaikkien roomalaisia vastustavien ainesten kar-
koittamisella. — Maakunnan kaupungeista mai-
nittakoon muinaistarustossa mainiot Kalydon ja
Pleuron sekä aitolialaisten liiton valtiollinen
keskuspaikka Thermon (tai Thermos) .

O. E. T.

Aiton [ctnj, William (1731-93), engl.
kasvitieteilijä, synt. Hamiltonin lähellä Skotlan-
nissa, kuoli Kewissä. Kohosi tavallisesta puu-
tarhurista Kewin kuninkaallisen kasvitiet. puu-
tarhan esimieheksi. Julkaisi teoksen „Hortu3
KevvensLs" (1789, uusi painos 1810-13).

Aitta on erilaisten tarveaineitten säilytys-
h uone ( v i 1 j a-a i 1 1 a, r u o k a-a i 1 1 a, vaate-
aitta, r u u m e n-a itta, tampp u-a i 1 1 a) .
Vaateaittaa nuoriväki kesäisin usein käyttää
makuuhuoneena ; samoin kaksikerroksisen aitan
yläosaa eli luhtia. Aitan alkumuoto näyttää
olevan patsaille rakennettu lava. Jälkikaikui".

163

Aittolahti— Aivojen vesipöhö

tästä oii vielä nipilläkiu villiin tavuttava j a I k a-.
tolppa- 1. pilariaitta, joka Icpfiä maahan
laskotiiiila s a m m a k k o h i r s i 1 1 ä. Yksihuo-
iii'isen aitan päädyn yläosa on usein kaunistettu
I a k k alaitoksella. Lulitirakeuuuksen
yliikerran edessä ovat somat solat riutan o-
jineeu. Jyväaitassa pidetään vilja s a 1-
vossa I. laarissa, josta sitä viskimellä
otetaan. ['. '/'. S'.

tta il..ij.[.i|

nll.|i'kj|.

Aittolahti, Puruveden lahti Kesälahden pitä-
jiissii .") km luot. kirkolta. Laivalaituri.

Aivasovski [-o-]. 1. Gavriil K o n-
s t a M t i n «1 v i t s A. (1812-80), veu. kirjailija,
synt. Krimillä, oli ensin opettajana lähellä Ve-
netsiaa olevassa San Lazzaron luostarissa, siir-
tyi 18i8 erääseen Pariisin armeeuialaisecn ko\i-
luun ja perusti sitten oman koulun Grenelleen
Pariisin lähelle. Hänen teoksistaan nuiinitta-
koon „Aenäj!in historia pääpiirteessään" (1836)
ja „Turkin valtakunnan historia" (1843), mo-
lemmat armeenian kielellä. Hän oli huomatta-
vimpia avustajia teoksessa ..tirand dictionuaire
de la langue armSnienne." — 2. Ivan Kon-
stantinovitS A. (1817-1900), ven. meriku-
vien maalaaja, edellisen veli. Nuorena hän kiin-
nitti puoleensa keisari Nikolai I:n huomion ja
pääsi opiskelemaan Pietarin taideakatemiaan
.sekä monen vuoden aikana harjoittamaan mai-
semamaalausta ulkomailla, jonka jälki^en hiinestä
1844 tuli Pietarin taideakatenii.ui jäsen sekä
kolme vuotta myöhemmin hovimaalari ja pro-
fessori. Hän maalasi tavattomalla taituruudella
ja o.soitti värityksessään aitovenäläistä viehty-
mystä loistavan kirjaviin väreihin. Meri myrs-
kyn myilertämänä oli hiinen mieliaiheenaan. Hän
kuuluu \"enäjän hnonuittavinipien maalareiden
joukkoon. K. Kr.

Aivastus, nenän limakulvon kiihotuksesta
aiheutuva kouristuksen tapainen lyhkäinen ulos-
hengitys, lisiintyy joskus ilman erityistä syytä
varsinai.sena taudinilmiönä aivastuskouristuk-
Keiia hy>teriassa. .1/. Oli.

Aivastusjuuri ks. H e 1 1 e b o r u s.

Aivina, pnlttinasidnksinen puhtaasta pellavan
tai iiainpun kuidusta valmistettu suhteellisesti
karkea kangas, joka kansanrunouden mukaan jo
ammoisista ajoista on käytetty alusvaatteiksi
(„paiie paita palttinainen, liitä liinan-aivinai-
nen"). V. 1".

Aivo-absessi (lal, (i/iiscVkxkx = poistuminen),
aivoajos; a. syntyy aivoissa joskus liihilienojen

tulehduksista, kuten päänruususta, keskikorvan,
sylkirauha.sten y. m. tulehduksista, jolloin se
esiintyy ankarana äkillisenä tautiuj, jota seuraa
kova kuume, päänsärky, sekä asianhaarain mu-
kaan kouristuksia, halvaantumisia sekä lopulta
tiedottomuu.-i ja kuolema, jollei saada ajiua. Hoi-
tona käytetään ajoksen avaamista pääkopan tr-;-
panoimisen avulla ja mädän poisvuodattamista.
jolloin onnellisissa tapauksissa tiUehtunut kohti
aivois.sa saattaa korjaantua arpeutumalla. Aivo-
ajoksen pohjana voi joskus olla myöskin tuberku-
loosin ja syfiliksen tartunta, jolloin taudin kulku
esiintyy hitaampana ja hiipivänä. ii. 0-B.

Aivoaine, niiden monien aineiden ynnä sen
kudoksen yhteinen nimitys, joista aivot ovat
muodostuneet. ,1/. 0-B.

Aivoajos ks. A i v o a b s e s s i.

Aivo-atiofla (kreik. kielteinen a, ja trophe' =
ravitseminen), aivojen surkastuminen, tila joka
esiintyy muitten aivoja koskevien tautien, ku-
ten tulehdusten, kasvannaisien, paikallisten ve-
renvuotojen y. m. seurauksena kohdaten milloin
vain osaa milloin koko aivoja. N. s. vanhuuden
a. kohtaa koko aivoja ilmeten henkisten kykyjen
lieikkonemisessa. Muuten taudin ilmiöt esiintyvät
erilaisina riippuen siitä, mitkä aivonosat ovat
joutuneet tälle taudilliselle muutokselle alttiiksi.
Apua ei tähän ole muussa tapauksessa, kuin jos
alkuperäinen syy on poistettavissa. ,V. O-Ii.

Aivohalvaus {apoplexia cerebri), perustuu
useimmiten aivoissa tapahtuvaan verenvuotoon,
joka aiheutuu jonkun niiden verisuonien puh-
keamisesta. Kiippuen siitä, missit aivojen
kohdassa vcrenpurkautuminen tapahtuu, kuin
myöskin veren vuodon laajuudesta, ovat hal-
vauksen aikaansaamat taudinilmiöt erilaiset:
aina vähäpätöisistä jäsenten halvaantumisista
ja ohimenevästä huimauksen kohtauksesta aina
ankarimpiin pysyväisiin halvaantumisiin, pit-
källiseen tajuttomuuteen tahi äkilliseen kuo-
lemaan saakka, niikii silloin johtuu elämiin
ylläpitämiselle välttämättömän hermotoimin-
nan keskeytymisestä. Lievemmissii tapauk-
sissa taudin ilmiöt taas vähitellen haihtuvat
veren imeytyessä jälleen ruumiin kudoksiin.
Syynä aivohalvaukseen on vanhemmalla iällä
kehittyvä verisuonien seinien hauraus, joten ne
tilapäisestä syystä, esim. kovan ruumiinponnis-
tuksen aikaansaamasta verenpaineen kohoami-
sesta aivoissa, helposti puhkeavat. Joskus on a.
myöskin seurauksena jonkun niiden verisuonen
tukkeumisesta. Nuorella iällä tapahtuvien aivo-
halvausten |)erussyyuä on usein syfilis, jonka
tartunta ennen aikojaan aikaansaa taudillisia
muutoksia verisuonissa. .1/. 0-li.

Aivojen kovettuminen (sclerosis cerebri)
aivojen kudoksissa ja varsinkin sen verisuonien
seinissä tapahtuva taudillinen (usein \anhuu-
den) muutos, jonka vuoksi niitten kudos käy ta-
vallistaan kovemmaksi. M. 0-B.

Aivojen surkastuminen ks. A i v o a t r o f i a-

Aivojen vesipöhö (hydroreplialus), on joko
synnynnäinen tahi ensi elovuosina kehittyvil
aivonesteen taudillinen lisäiintyminen. Aivopai-
neen näin kohotessa aivot viihitellen surkastuvat
ja pääkallo suurenee. Puhutaan myöskin äkilli-
sestä aivopiihöstä, jolla käsitetään kuiHiieen «eu-
laamaa. nopeasti kehittyvää aivokalvojen tuleh-
dusta. U. OB.

165

Aivokalvontulehdus — Aivot

166

Aivokalvoutulehdus ( meningitisj. Tärkeim-
mät muodot: 1. Vksinkertaineu a. (yiiejtingitiK
iivtila simplex), jolloiiika märkää muodostuu
iTittäinkiu aivojen kuperalle pinnalle p e 'i-
m I- ä n aivokalvon silmukoihin; se ilmenee keuh-
kokuumeen, kurkkumädän, tulirokon tai muun
inftktsionitaudin äkillisenä seurauksena. — 2.
Upideemineu a. (vtcningitis cereirospinalis epi-
demicaj, märkimisilmiö pehmeässä aivo- ja selkä-
ydinkalvossa ; sen aiheuttaa mikrokokkusbak-
teeri (meningococciis intruoellularis) ; puhkea.a
äkkiä ilmi kovalla kuumeella, sietämättömällä
päänsäryllä, kouristus- ja halvausilmiöillä ja
uralla niskanjäykkyydellä ; on erittäin vaikea-
laatuineu, vie useimmiten kuolemaan. — 3.
Kroonillinen a. ynnä aivokalvojen kovettuminen
«siintyy usein juomareilla ja mielenvikaisilla. —
4. Tuberkuloosinen a. (mcningitis tuhercidosii),
lapsissa tavallisempi kuin täysikasvuisissa, esiin-
tyy enimmäkseen muiden elinten tuberkuloosin
ohella, muodostaa aivojen alapuolen pehmeään
aivokalvoon harmaaukeltaisia, hietajyvän kokoi-
sia tuberkelinystyröitä. — 5. Juomareissa usein
ilmenevä kovan aivokalvon tulehdus (pakyme-
iiingitis) kulkee hiipien. Myöskin kuppatauti
aikaansaa a:u.

Aivokalvot ks. Aivo t.

Aivokasvannainen (tumor cerebri), aivo-
aineesta tai aivokalvoista kohoava kasvannainen.
Aivokalvon kasvannaiset ovat enimmäkseen sar-
konieja ; aivoaineen a:t johtuvat enimmäkseen
ai\ojen sidekudosainesten kasvamisesta, mutta
ovat kuitenkin sisäiseltä rakenteeltaan hyvin eri-
laisia (sarkomeja, gliomeja, myvomeja). Ne
häiritsevät verenkiertoa ja saavat aikaan pai-
neen. Ne ovat milloin syöpää, milloin tuberkeli-
tai syfilistartunnan y. m. synnyttämiä.

Aivokohju (enciphalocele), aivoalueen tai
ai\okalvojeu tunkeuminen ulos pääkopassa ole-
\ista aukoista. M. OB.

Aivokurkiainen ks. Aivot.

Aivolisäke ks. Aivo t.

Aivo-ontelot ks. Aivo t.

Aivopaine (compressio cerehri), aivokopassa
ja .selkäydinkanavassa vallitsevan paineen lisään-
tyminen, .syntyy joko aivoja ympäröivän nesteen
tulehduksellisesta lisääntymisestä tai tilan su-
pistumisen takia, jonka aiheuttavat kasvannai-
set, verenvuoto, märänkokoontuminen, päänlui-
den murtuminen. A. saa aikaan päänkipua,
näköhäiriöitä, halvaantumista, unitaudin, vie-
läpä kuoleman.

Aivopehmeneininen, yhteinen nimitys erilai-
sille tiloille, joissa aivoalue on paikoittain tau-
dillisesti nuiuttunut. Aivoissa esiintyy väliin
pieniä n. s. pehmenemisiä, jolloin aivojen kudos,
menettäen tervepohjaisen rakenteensa, muuttuu
toimintaansa kelpaamattomaksi pehmeäksi pe-
säkkeeksi ; syynä näihin voivat olla pienet veren-
purkautumat ja verisuonien ttikkeumat. Nimi-
tyksellä aivopehmeneminen tarkoitetaan kuiten-
kin enimmäkseen erityistä parantumatonta, mie-
lenvikaan ja kuolemaan viepää tautia, dementia
paralytica'a eli progressiivista paralysiaa, joka
yhä selvemmin on näyttäytynyt olevan jonkuQ-
lai.sen syfilistartunnan jälkitautina. M. OB.

Aivopuoliskot ks. Aivot.

Aivorakot ks. Aivot.

Aivoreidet ks. Aivo t.

Aivorunko ks. A i v o t.

Aivosilta ks. Aivo t.

Aivosuppilo ks. Aivot.

Aivot. Aivoiksi nimitetään yleensä kaksi-
kylkisten eläinten päässä sijaitsevaa keskusher-
moston pääosaa. Madoissa ja niveleläimissä ai-
voilla tarkoitetaan molempia uielunpäällisiä her-
mosoluja (ganglioita), jotka hennottavat sil-
mät ja tuntosarvet ja jotka u.sein ovat yhtyneet
yhteiseksi n. s. aivosolmuksi. Nilviäisis.sä mo-
lempia keskimäisiä nieluupäällisiä hermosoluja
eli n. s. cerebraali ganglioita sanotaan aivoiksi.

PääkalloUisissa luurankoisissa aivot (ence-
phalon) ovat se keskushermoston osa, joka sijait-
see pääkopan muodostamassa ontelossa. Aivot
muodostuvat niillä sikiön putkimaisen selkäydin-
aiheen etupäässä syntyvistä rakkoinaisista laa-
jennuksista, aivorakoi.sta. Aivorakkoja on viisi:
etuaivot, väliaivot, ke.skiaivot, taka-aivot ja
peräaivot. Näistä etuaivot aikaiseen jakaantu-
vat kahteen, oikeaan ja vasempaan puoliskoon.
Rakkojen seinät, jotka kuten koko selkäydin-
putki ovat muodostuneet hermosoluista ja hermo-
säikeistä, ovat sikiöllä alussa ohuet, mutta kas-
vavat paksuudelleen. Jäännöksinä sikiön aivo-
rakkojen verrattain suurista onteloista ovat
täyskasvaneilla n. s. aivo-ontelot. Eri liiuran-
koisluokissa aivorakot joutuvat hyvin erilaisen
kehityksen alaisiksi suhteellisen kokonsa samoin
kuin tehtäviensä puolesta. Alhaisimmilla luu-
rankoisilla ne 5 aivo-osastoa, jotka mainituista
aivorakoista syntyvät, muodostavat jokseenkin
suoran jonon, korkeammilla sitävastoin aivo-
runko taipuu ja muutamat aivo-osastot suuresti
laajenevat. Varsinkin isojen aivojen nimellä
tunnetut etuaivot ovat erittäin suuret ja lisäksi
poimuiset niillä nisäkkäillä, jotka älynsä puo-
lesta ovat kehittyneimmät.

Ihmisellä aivot (ks. kuvaa) muodostavat
jokseenkin munanmuotoisen, pehmeän, hermo-
ainetta ja verisuonia sisältävän valkean tai har-
maan massan, joka saavuttaa täyden kokonsa
7-S:nnella ikävuodella ja jonka paino miehillä on
keskimäärin vähän yli 1,400 gr, naisilla ke.ski-
määrin 125 gr vähemmän.

Seuraavat aivojen osastot ovat helposti huo-
mattavat: isot aivot (cerebrumj, pienet
aivot (cerehellum) ja k e s k i-a i v o t (mexen-
cephalon) eli aivorunko, joka on väli- ja keski-
aivojen ynnä pidentyneen selkäytimen yhteis-
nimi.

Isot a i V o t, n. "/; koko aivojoukosta, täyt-
tävät pääkopan ontelon koko etu- ja yläosan ja
peittävät muut aivo-osat alleen. Syvä ke.skivii-
vassa kulkeva juopa (B, 15), johon myös kova
aivokalvo laskeutuu, jakaa isot aivot kahteen
puoliskoon (hemisfääriin). Halki-
leikkauksessa huomaa, että aivojen pintakerrok-
sen muodostaa harmaa n. s. kuorikerros,
joka sisältää runsaasti hermo- (ganglio-) soluja ;
tämän alla on hermosäikeitä sisältävä ja veri-
suonista köyhempi valkea n. s. y d i n-
kerros. Isojen aivojen pinnassa näkyy
lukuisia kiemurtelevia, .syvien uurteiden (sulci)
rajoittamia poimuja (gyri), jotka ovat har-
maan kuorikerroksen muodostamia, ja jotka
suuresti laajentavat tämän sieluntoiminnoille
tärkeän kudoskerrok.sen pinta-alaa. Eräs isojen
aivojen tyvessä esiintyvä syvempi vako, S y 1-

167

Aivot

168

viuksen uurre, jakaa puoliskot etumai-
seen ja takimaiseen osastoon. Tämän uurteen
edessä on otsaliuska (A ja B, 1), sen yläpuolella
keskiuurteen luona päälaenliuska (A. ja B, 2),
takana takaraivoliuska (A ja B, 3) ja alla
ohausliuska (A ja B, 4). Molempia puoliskoja

Pituusleikkaus

tekstissU).

Alta. (selitykset

yhdistää toisiinsa keskiviivassa kulkev.an juo-
van pohjassa oleva aivo-osa, jolla on nimenä
aivokurkiainen (corpus callosumj ja
jonka poikittain kulkevat säikeet muodostavat
(A, 8). Aivokurkiaisen alla on pohjukka
(fornix) (A, 10). Pitkittäisiä säikeitä sisäl-
tävät aivoreidet (crura cerebrij yhdistävät
suuret aivot pidentyneeseen selkä-
ytimeen. Isojen aivojen puoliskojen kes-
kellä on nesteellä täytetty ontto tila, sivuon-
telot, jotka Monronreiän (A, 23) kautta
ovat yhteydessä kolmannen aivo-ontelon kanssa.
Kumpaisellakin sivuontelolla ou kolme haaraa
(sarvea), jotka ulottuvat kauas isoihin aivoihin
ja joiden seinämillä osaksi on omat nimensä
(A m monin sarvi, aivojuovikkaat
V. m.). Sivuontelojen etusarvien välissä on n. s.
läpikuultava väliseinä (A, 24).

Väli aivot ovat hyvin pienet; niiden onte-
lona on n. s. kolmas aivo-ontelo; tämä jatkuu
alaspäin umpinaiseen suppiloon (infundibu-
lum), jonka päässä on aivolisäke (B,ll)
(hypophysis cerebrij eli n. s. I i m a r a u h a n e n
(glatidula piluitaria) (A, 14; B, 12). Sen merki-
tys ihmiselle on tuntematon samoin kuin n. s.
käpyrauhase n(epiphyaia, glandula pinealisj
(A, 16), joka on noin herneenkokoinen, kalkki-
kappaleita (a i V o h i e k k a a) sisältävä muodos-
tus ja jossa ennen luultiin sielulla olevan sijansa.
iSujipilou tyvi on (luiiicttu harmaan kukku-
1 a n nimellä, sen takana on kaksi nystyrää eli
ydinkukkulat (B, 10) ja näiden takana
pie'ni, lukuisten verisuonien lävistämä alue
(B, 13). Väliai vojen pääosan muodostavat
näkökukkulat (tlialami optici), joista osa
näköhermojen säikeitä saa alkunsa.

Keskiaivojen ontelo on kapea putki,
Sylviuksen vesijohto (A, 21), joka
edestä on yhteydessä kolmannen aivo-ontelon
kanssa (A, 22), takana taka-aivojen ontelon
(neljännen) kanssa (A, 18). Huomattavin osa
keskiaivoissa ovat nelikukkulat (corpora
quadrigemina), neljä pientä kohoumaa (.A, 17).

Pienetaivotelitak a-a i v o t (A ja B, 5)
sijaitsevat pääkopan takaosassa isojen aivojen
takaliuskojen alla, joista ne erottaa kovan aivo-
kahon muodostama poikkipuolinen poimu eli
aivoteltta (tenlorium cerebelli). Pienet aivot

ovat samoin kuin isot aivot jakaantuneet kah-
teen sivulliseen puoliskoon, jotka pinnaltaan
ovat sillä tavoin uurteiset, että muodostavat lu-
kuisia levymäisiä liuskoja. Liuskojen harmaa
kuorikerros tekee lukuisia sivupoimuja. Tästä
poimuutumisesta on seurauksena, että pienten
aivojen kohtisuorassa läpileikkauksessa esiintyy
puuiimuotoinen kuvio, joka on saanut nimekseen
elämänpuu (arbor vitte) (A, 5) . Molempien
[uoliskojen välissä esiintyy m a t o- fuerni ig-^ ni-
minen keskinen osa (B, 16). Pienten aivojen ja
pidentyneen selkäytimen ontelo yhdessä muodos-
ta\ at neljännen aivo-ontelon (A, 18) .

Peräaivot eli pidentynyt selkä-
ydin (meduUa oblongata) (A ja B, 7) jatkuu
niskareiän kautta suoranaisesti selkäytimeen ja
osoittaa saman järjestyksen valkean ja harmaan
hermoaineen sijoituksessa kuin tämä. Sen huo-
mattavimpia osia on aivosilta (pons), noin
tuuman levyinen hermojoukko, joka välittää yh-
teyden sen ja muitten aivo-osastojen kanssa
(A ja B, 6), py r a m i d i t (B, 8) ja o 1 i i v i t
(B, 9).

Aivoja verhoo kolme kalvoa, likinnä erittäin
ohut, verisuonista rikas pehmeä aivokalvo
(pia tnatcrj, tämän päällä on lukinverkko-
kalvo (arachnoideaj ja päällimäisenä vahvasta
sidekudoksesta muodostunut kova aivo-
kalvo (dura mater). Pehmeän aivokalvon osia
on suonikalvo (A, 9), joka peittää kolmannen
aivo-ontelon.

Aivojen tyvestä lähtee 12 hermoparia, aivo-
hermot: 1. hajuhermot (nervi olfactoriij
(B, 1), 2. näköhermot (n. optici) (A, 13; B, II),
jotka lähtevät näköhermojen ristikosta (B, 14),
3. ja 4. silmälihashermot (n. oculomoiorii ja
n. trochleares) (B, III ja IV), 5. kolmihaaraiset
hermot (n. trigemini) (B, V) , 6. ulkopuoli.set
silmälihashermot (n. abdticentesj (B, VI),

7. kasvohermot (n. faciales) (B, VII ja VII'),

8. kuulohermot (n. acustici) (B,VIII), 9. kieli-
kitahermot (n. glossopharyngei) (B, IX) , 10. kier-
tävät (sisälmysten) hermot (n. vagij (B, X),
11. lisähermot (n. accessorii (B, XI), 12. kielen
liikuntohermot (n. hypoglossi) (B, XII).

A:jen toiminta on mitä monipuolisin; ne hallit-
sevat ruumiin liikkeitä, vastaanottavat tunto- ja
aistinhermojcn tuomat viestit valmistellen näistä
tietoisia havaintoja, ovat sielun elin. Kai-
killa sielueläinään kuuluvilla elonilmauksilla on
aineellinen pohjansa aivoissa. Kuta henkisesti
kehittyneempi ihminen on, sitä suuremmat ja
paiuavammat ovat hänen aivonsa. - — Erittäin
tärkeä seikka on useimpain aivo-osien parilli-
suus, joka tekee mahdolliseksi, että rajoitetun
osan loukkautuessa vastaava osa terveellä puo-
lella voi, määrätyissä oloissa, toimittaa loukkau-
tuneen osan tehtävän. Myös on huomattava,
että hermosäikeet pidentyneen selkäytimen pyra-
mideissa risteilevät, joten on ymmärrettävissä,
minkä vuoksi toiseen aivopuoliskoon kohdistetut
loukkaukset aikaansaavat häiriöitä (halvaantu-
mista) vastakkaisella ruumiiupuolella.

Isot aivot, lähemmin sanoen niiden harmaa,
miljoonia hermosoluja sisältävä kuorikerros, on
sieluntoiraiutain, älyn, tahdon, muistin, tietoi-
suuden keskus. Kuorikerroksella ei kummin-
kaan ole joka osassaan sama tehtävä, siinä voi
erottaa rajoitettuja keskuksia määrättyjä tehti-

169

Aivoteltta— Ajanlasku

170

viä varten. Liikekeskus, josta vaikutteet tah-
donalaisiin lihasryhmiin lähtevät, sijaitsee mo-
lempien keskuspoimujen luona. Kokeista on li-
säksi opittu tuntemaan liikekeskuksessa pienem-
piä sarkoja, joista vaikutteet esim. raajojen lii-
kunnoille lähtevät. Samoin voidaan erottaa rajoi-
tettuja alueita, jotka ovat aistimien saamien
vaikutusten tajuamispaikkoja, aistimussarkoja.
Niinpä kuulosarka sijaitsee ohimoliuskassa,
näkösarka takaraivoliuskassa j. n. e. Kolmannen
otsapoimuu, eli n. s. B r o e a n poimun, luona
on puhesarka, jonka loukkaus synnyttää häi-
riöitä puhetaidossa tai aikaansaa tämän kyvyn
häviämisen.

Pienet aivot vaikuttavat etenkin niihin lihak-
siin, jotka pitävät huolta ruumiin tasapainosta
ja liikkeistä paikasta toiseen. Niiden toimena
näkyy yleensä olevan ruumiinliikkeiden sopu-
suhtainen ohjaaminen.

Elämälle tärkein aivo-osa on pidentynyt selkä-
ydin, joka on hengitysliikkeiden, sydämentoi-
minnan, suonien laajentamisen ja supistamisen
keskus. Myös purekaimis- ja nielemisliikunnolla
on keskuksensa tässä aivo-osassa. Pidentyneen
selkäytimen poikkileikkaaminen tai vioittaminen
aikaansaa heti kuoleman ; siinä on „elämän-
solmu", jota vastoin muita aivo-osia voi poistaa
ilman että elämä heti lakkaa. K. M. L.

Aivoteltta ks. Aivot.

Aivotulehdus (encephalitis), aivoalueen tu-
lehdus, syntyy erittäinkin aivojen vahingoittu-
misesta ja saa usein aikaan aivoajoksen. Usein
on aiheena infektsionitautien kiertelevä tartun-
ta-aine. Kroonillisen aivotulehduksen saa aikaan
alkoholismi ja syfilis. — Myöskin kotieläimissä
esiintyy akuuttisia aivojen ja niiden kalvojen
sairauksia, useimmin hevosissa, esim. ankaran
rasituksen, pitkän laiva- tai rautatiematkan jäl-
keen, liiallisen siitinelinten kiihotuksen johdosta.
Myös erinäiset rehualneet (palkokasvit) saavat
ruoansulatushäiriöiden aiheuttaman a:n aikaan.
Nautaeläimissä on a. usein tuberkuloosista
laatua.

Aivotärähdys (commotio cerebrij, välittömän
tahi välillisen väkivallan synnyttämä toiminnal-
linen häiriö aivoissa, vaikkei näkyväistä vam-
maa ole olemassa. Taudinkuvaan kuuluu suoni-
ja hengityshäiriöitä, oksennuksia, halvauksia,
tajuttomuutta j. n. e. M. 0-B.

Aix [eks] (A. en Provence), kaupunki
Kaakkois-Ranskassa, Bouches-du-Rhöne departe-
mentin pääkaupunki, 28 km Marseillesta pohjoi-
seen, kauniissa ja hedelmällisessä seudussa, n.
29,829 as. (1906). Harjoittaa silkki- ja pumpuli-
kankaiden valmistusta, oliivi- ja mantelipuun
viljelystä. Tärkeä oliiviöljyn vientipaikka.
Kaupunki oli keskiajalla Provencen pääkau-
punki ja trubaduurien kokouspaikka. Sitä sa-
nottiinkin „Ranskan Ateenaksi". Roomalais-
aikaan oli kau|)unki Aquae Sexti se'n nimellä
tunnettu lämpimistä lähteistään. Marius voitti
siinä teutonit v. 102 e. Kr. A. R. B.

Aix les Bains [ekslebtVJ, kaupunki ja kylpy-
paikka Ranskan Savoie departementissa. Kuu-
luisa lämpimistä rikkilähteistään, jotka jo roo-
malaiset tunsivat (Aquse G r a t i a n se eli
Domitiana;), 8,000 as. (1901).

Aizoacese [-tsoä'-}, jääruohot, Centrosper-
Hi(E-parveen kuuluva kaksisirkkaisheimo ; hieta-

aavikkojen ja muiden kuivien kasvupaikkojen
kasveja troopillisesta ja subtroopillisesta vyöhyk-
keestä varsinkin Etelä-Afrikasta. Heimoon kuu-
luvat m. m. suvut ilesenibryanthemum ja Tetra-
gonia (ks. n.) .

Ajaccio [-a'tso], Korsikan pääkaupunki, sen
länsirannalla, lujasti linnoitettu, 22,000 as.
(1901) ; talvi-ilmasto on lauhkea. Väestö har-
joittaa sardellin- ja korallinpyyntiä ja valmistaa
hienoksi tunnettua oliiviöljyä. — Napoleon Bona-
parten syntymäkaupunki.

Ajanhenki, määrättynä aikakautena vallit-
sevat aatteet, mielipiteet ja harrastukset. Ne
vaikuttavat mahtavasti yksilöiden mielessä, ta-
vallisesti näiden tietämättä. Nimenomainen
\etoarainen „ajanhengen vaatimuksiin" on kui-
tenkin usein erehdyttävä, sillä juuri koska ajan-
henki ehdottomasti vaikuttaa kaikissa yksi-
löissä, niin on hyvin vaikeata sattuvasti kuvatu
oman aikansa luonnetta; tavallisesti vasta jälki-
maailma voi selvästi käsittää kunkin aikakau-
den luonteenomaiset piirteet. Sitäpaitsi ajan-
henki lakkaamatta muuttuu, milloin verkalleen,
milloin nopeasti, niiden henkisten voimien vai-
kutuksesta, jotka kullakin hetkellä ovat toi-
messa, (vrt. Aatevirtaus). A. Gr.

Ajanlasku perustuu yhteen tahi useampaan
aikayksikköön (ks. t.), joiden tarkoituksenmu-
kaisesta merkitsemisestä ja numeroimisesta
a. muodostuu. Lähinnä tarjoutuva ja sen vuoksi
aikaisimrain käytäntöön päässyt aikayksikkö on
vuorokausi. Pitempiä ajanjaksoja huo-
mioonotettaessa tarvitaan suurempi yksikkö,
jonka helposti tarjoavat kuun vaihtelut. Otta-
malla huomioon ne hetket, jolloin uuden kuun
viilu ensin ilmestyi taivaalle, havaittiin, että se
aika, joka kului kuun uudestaan näyttäytymi-
seen samalla asteella, on noin 29 '/i vuorokautta.
Tätä aikaa on nimitetty synodiseksi kuukau-
deksi. Aikayksikkönä käytetään siis kuu-
kautta, mutta kun oli tarkoituksenmukai-
sempaa, että kukin päivä kuuluisi kokonaisuu-
dessaan toiseen tai toiseen kuukauteen, annet-
tiin kalenterikuukaudelle vuorotellen 29 :n tai
30 :n vuorokauden pituus. — Vuodenaikojen sään-
nöllinen vaihtelu tarjosi vieläkin suuremman yk-
sikön : vuoden, jonka pituus on 365 vuorok.
5 t. 48 min. 46 sek. (= n. 365 '/< vuorok.) . Ny-
kyisen ajanlaskun muodostumiseen on enimmän
vaikuttanut vanhojen egyptiläisten, kreikkalais-
ten ja roomalaisten a. Juutalaisilla on ole-
massa 7-päiväinen viikko. Egyptiläisten a.
perustui 3G5-vuorokautiseen vuoteen. Vanha
kreik. a. perustui synodiseen kuukauteen ja kar-
kauskuukaudet otettiin huomioon. Vanhim-
massa roomalaisessa ajanlaskussa oli vuosi jaet-
tu 10 kuukauteen ; tämän sijalle tuli pian täy-
dellisempi a., joka laski 355-vuorokautisen vuo-
den; silloin tällöin lisättiin 30-päiväinen kar-
kauskuukausi. Julius C se s a r i n toimesta otet-
tiin käytäntöön uusi a. (n. s. juliaani-
nen kalenteri 1. vanha luku); sen
perustaksi asetettiin vuosi, pyöristettynä ta-
saisesti 365 '/, vuorokaudeksi ; jotta joka vuo-
dossa olisi kokonainen luku vuorokausia, mää-
rättiin joka neljäs vuosi karkausvuo-
deksi (ks. Vuosi), karkauspäivä asetettiin
entisen karkauskuukauden sijalle (helmik. 23
p:n jälkeen). Juliaaninen vuosi, joka on käy-

171

Ajanmääräys— Ajatuksellinen

172

tUnnössä kreikkalaista oppia luimustavilla kan-
sdilla, sisältää 305 vuorok. 6 tuntia ja on siis
11 min. 14 sek. liian pitkä. 128:ssa vuodessa
karttuu 1 vuorokausi liikaa. Kalenteri kaipasi
siis uudistamista, Jonka suoritti paavi Grego-
rius XIII. Gregoriaaninen kalen-
teri 1. uusi luku tuli käytäntöön 1582.
Karkau.svuosiin nähden noudatetaan siinä seu-
raavaa sääntöä: sen sijaan kuin juliaanisessa
kalenteri.'sa jokainen satavuosi on karkaus-
vuosi, ovat gregoriaanisessa kalenterissa kar-
kausvuosia vain ne, joiden sataluku on tasan-
jaollinen 4:llä. »otus näiden kahden kalen-
teiin välillä on nyt 13 vuorok. Uusi luku tuli
käytäntöön roomalaiskatolisissa maissa, Ruot-
si.ssa ja Suomessa vasta 1753. Kansa käytti
vanhaa lukua vielä 1800-luvun alkuun asti.
Muinaissuomalaisten, samoinkuin usei-
den muidenkin suomalaisugrilaisien kansain
ajanlaskussa oli vuosi jaettu 13 kuukauteen,
(vrt. Vuosi, Kuu vuosi, Tähti vuosi,
.\ I m a n a k k a.)

'lärkeimmät historialliset a;t ovat: kristil-
linen a., s. o. jälkeen Kristuksen
syntymän, roomalai.sen apotin IJionysiok-
seu (525) alkama, joka asetti Kri.stuksen
.syntymän vuoden l:n 25 p:ksi jouluk., käy-
tetty Roomassa kirkollisessa ajanlaskussa 6:a-
nen vuosisadan keskivaiheilta ja tuli länsimaissa
yleiseksi 10:nuestä vuosisadasta alkaen: h e d s-
ra (Muhammedin pako, 15 p. heinäk. 622 j. Kr.)
on kaliti Omarin ajoista asti käytännö.ssä muha-
mettilaisessa maalimassa. — Intialaisesta
ajanlaskusta ovat huomattavia Kaliyugan,
28 p. belmik. 3102 e. Kr. ja buddhalaisten a.,
Uuddha Sakjamun'in kuolinvuodesta (543). —
Kreikkalainen a., olympiadit, alkavat 23 p.
hl inäk. 776 e. Kr. Hoomalaiiien a. Rooman peru.s-
'bmisista (ab urbe <;ondita) johtuu \'arrou tie-
donannon mukaan v :sta 753 e. Kr. N a b o n a s-
sarin a. 747-324 e. Kr., siilien liittyy Phi-
lippoksen a. eli aika Aleksanteri Suuren kuole-
masta. Roomaluinen konsuliaika laskee aikaa
vuotuisesti valittujen konsulien mukaan, joidjn
sarja alkaa kuninkaiden karkoittamisvuodesta
500 e. Kr. ja jatkuu porvarillisena ajanlaskuna
v:een 541 j. Kr. D i o k 1 e t i a n u k s e n a.
(1. m a r 1 1 y y r i-a.) lukien 29 p:stä elok. 284
j. Kr. Ranskan vallankumouksen a.,
jonka vuodet merkittiin roomalaisilla nume-
roilla (au. I, II j. n. e.), aloitettiin 22 p:stä
syysk. 1792 ja otettiin käytäntöön 6 p. lokak.
17!I3, mutta lakkautettiin jo 1 p. tammik. 1806.

(A. D.)

Ajanmääräys, paikallisajau määrääminen,
joka tapahtuu n. s. pasaasikoneella, siten että
tehdään havainto jonkun kiintotähdeu kulusta
havainto|>aikan meridiaanin kautta. Kun |iai-
kan maantieteellinen asema on tunnettu, niin
tiedetään jo ennakolta, mihin aikaan ky.symyk-
ses.sä olevan lähden tulee kulkea tämän paikan
meridiaanin kautta. (l. M-r.

Ajantasaus ks. A u r i n k o aika ja P ä i-
v ä n t a s a u s.

Ajantieto, aikakirja (ks. t.), esim. Laurentius
l'elriii 1G5S julkaisema ..Synopsis chronologia-
iinnoniric rhytmica. eli ajan tieto Suomenmaan
menoist ja ustost"; myöskin joskus = alma-
nnkku. ajanlasku.

Ajattara, paha haltija, joka eksytti naisen
haamussa metsämiestä tai laskeutui nukkuvan
rinnan päälle painajaisena. Sana lainattu liet-
tuankielestä (liett. oi7i(a;a« = painajainen).

A'. A'.

Ajatteleminen on se sielun toiminta, jossa
mielteitä tahallisesti yhdistetään toisiinsa ja
muodostellaan siinä tarkoituk.sessa, että sen
avulla pääsisimme todenperäiseen tietoon. Sliel-
tämisen eli tietopuolisen sieluntoiminnan alalla
sopii erottaa kolme kehitysastetta: 1. havainto,
2. mielikuvitus (laajassa merkityksessä) 1. kii-
vausvoima ja 3. ajatteleminen. Alemmat miel-
tämistoiminnat tapahtuvat itsestään 1. mieltä-
vän tahtomatta: havainto johtuu suorastaan
ulkonaisesta aistinkiihotuksesta, mielikuvituk-
sessakin mielteet ilmestyvät tajuntaan määrä-
tyistä sielullisista syistä asianomaisen tahto-
matta, — esim. kaksi miellettä, joita usein on
yhfaikaa tajuttu, esiintyy sitten assosiatsioni-
tottumuksen pakosta yhfaikaa tajunnalle; ajat-
teleminen on sitävastoin sisällistä itsetoimintaa.
Kokemus opettaa ihmiselle, että ne mielleyhty-
mät, jotka satunnaisesti ovat hänen tajuntaansa
muodostuneet ulkovaikutelmien ja mielleasso-
siatsionien johdolla, usein ovat erehdyttäviä :
sentähden häneen herää itsetietoinen pyrkimys
päästä päteviin mielikuviin ja tietoihin, s. o. hän
rupeaa ajattelemaan. Ajatteleminen on siis
ylit'aikaa mieltämistä ja sisällistä tahtomista :
tahto siinä hallitsee ja ohjaa mieltämistoimiii-
taa. Täysin kehittyneessä ajattelemisessa tapali-
tuu sisällinen valinta: muistin ja mielleassosi-
atsionien vaikutuksesta suuri joukko mielteitä
ja mielleyhdistyksiä pyrkii tunkeutumaan tajun-
taan, mutta ajatteleva henki valitsee ja omak-
suu nii.stä ainoastaan ne, jotka se huomaa oi-
keiksi ja asianmukaisiksi. Siten ajatteleminen
eroo alemmista tietopuolisi.sta sieluntoiniinnoistu
siinäkin, että mielteet eivät yhdy toisiinsa ulko-
naisten, satunnaisten asianhaarojen mukaan,
vaan sellaisella tavalla, joka johtuu niiden
omasta sisällyksestä ja olemuksesta. Kaikkeen
ajattelemiseen liittyy omituinen loogillisen
välttämättömyyden tunne : tuntuu ole-
\an välittömästi selvää, että ajatuksen muodos-
tamat mielleyhdistykset ja johtopäätökset joh-
tuvat asiain omasta, olokohtaisesta (objektiivi-
sesta) luonnosta, eivätkä mistään ajattelevan
satunnaisista arveluLsta tahi mielihaluista. • —
Jokapäiväisessä kieles.sä ajatella sanaa usein
käytetään laajemmassakin merkityksessä. Sillä
osoitetaan kaikkea mieltämistä, joka ei suoras-
tr.an johdu aineellisesta ulkovaikutuksesta, siis
myös muistamista ja muuta mielikuvituksen
toimintaa. Myöskin muutamat filosofit, esim.
Descartes, ovat käyttäneet sitä yhtä laajassa
merkityksessä tahi vielä laajemmassakin, osoit-
tamaan kaikkia itsetietoisia sielullisia tapah-
tumia. A. Or.

Ajatuksellinen I. ideaalinen, intellektu-
aalinen. — nämä sanat ovat kuitenkin useammin
suomennettavat toisin, esim. sanoilla aatteelli-
nen, ihanteellinen, älyperäinen. — /■ i7o»., se, mikä
on olemassa ihmisen ajatuksessa tahi mielikuva-
na, ulkonai.sen, aineellisen olevaisen vastakoh-
tana; myöskin (abstraktisen) ajattelemisen ke-
hittämä ja tarkistama mielikuva, aistillisten,
havainnollisten mielteitten vastakohtana.

173

Ajatus Ajohiekka

174

Ajatus. 1. Ajattelemistoiminta ks. Ajat-
te 1 e iii i n e n. — 2. Ajattelemiseu tuote, ajat-
ttlemalla muodostettu mielle tai mielleylidistys.
Ajatuksen perusmuodot eli 5'ksinkertaisteu aja-
tusten eri lajit ovat k U s i t e, a r v o s t e I m a ja
]> ii ;i t e 1 m ä (ks. n.).

Ajatuslait, tog., ovat ajattelemisen j-leisim-
mät perussäännöt. Ei ole syytä käsittää ajatus-
lakien merkitystä siten, että kaikkia erikoisia
loogillisia sääntöjä tarvitsisi nimenomaan joh-
taa niistä, sillä monet erikoisemmatkin loogilli-
set säännöt ovat itsessään ilmeiset eivätkä siis
kaipaa sellaista johtamista; vaan ajatuslait lau-
suvat lyhyimmässä muodossa ajattelemisen ylei-
simmät perusominaisuudet. Ajatuslait ovat:
Identiteetin laki (ks. t.). Ristiriitaisuuden 1. (ks.
t.|. Riittävän perusteen 1. (ks. Perusteen laki) ;
iiLuutamat lisäävät vielä Kolutannen poissulke-
ini.slaiu (principium exclusi tertii) ja Yhdisty-
väisyyden lain (principium convenientia). Kaksi
ensinmainittua suhteutuu ajatuksen perustoi-
mintaan, mielteiden vertaamiseen ja erottami-
seen, ja lausuu eri näkökohdilta katsoen, että
jokainen käsite on säilytettävä semmoisenaan ja
erotettava kaikista muista käsitteistä. Riittä-
män perusteen laki lausuu ajattelemisen toisen
perusominaisuuden, nim. että vaaditaan loogil-
lista, järkiperäistä perustetta jokaisen ajatuk-
.sen ja väitteen muodostamiseen; järkemme vaa-
tii, toisin sanoen, että asetamme kaikki ajatulc-
.senime yhteyteen toistensa kanssa, niin että ne
muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden.
Kolmannen poissulkemislaki lausuu, että arvos-
telmista ,,A on 13" ja ,,A ei ole B'" jompikumpi
malttamatta on pätevä, kolmatta mahdollisuutta
ei ole ; siten .se ilmaisee myöntilvän ja kieltävän
ajatustoiminnan eli arvostelraanmuodostuksen
luonnon. Yhdistyväisyyden laki lausuu, että
jokainen mielle voidaan ajatuksessa yhdistää (1.
verrata) mihinkä muuhun mielteeseen tahansa,
siltn että toinen jossakin katsannossa määrää
toista. A. Gr.

Ajatustenlukemluen, taito arvata kuten
näyttää välittömästi toisten ihmisten ajatuksia.
\ "uoden 1875:n paikkeilta alkaen ameriikkalaiset
Bro\vn ja Bishop, engl. Cumberland y. m. herät-
tivät suurta huomiota julkisilla näytännöillä,
joissa he osoittivat osaavansa esim. löytää piilo-
tetun esineen, arvata numeron tai sanan, jota
toinen ajatteli y. m. Ajatustenlukeminen tuli
])ian suosituksi seurahuvitukseksi ja huomattiin
verrattain monien ihmisten osaavan johonkin
määrään harjaantua tuohon taitoon. Ajatusten-
lukija, toisinaan silmät sidottuina, pitää kädestä
■välittäjää, „mediota", joka keskittää ajatuk-
sensa määrättyyn tehtävään ; toisinaan hän pi-
tää kätensä vähäisen matkan päässä välittäjästä
koskettamatta tätä. Numeroja ja sanoja arvat-
taessa ajatustenlukijat usein, pitäen kiinni välit-
tiijän kädestä, liikuttivat sitä edes takaisin tau-
lun edessä, johon oli kirjoitettu numerot tahi
aakkoset. Tällaisissa oloissa toimitettu ajatus-
tenlukeminen perustuu käden erinomaiseen
lieikkätuntoisuuteen, joka huomaa välittäjän kä-
dessä ehdottomasti .syntyviä ylen vähäisiä liik-
keitä tai verenkierron muutoksia, kenties myös-
kin siitä johtuvaa suurempaa tai vähempää läm-
niönsäteilyä y. m., jotka ilmiöt omituisella ta-
malla vaihtelevat, kun ajatustenlukija etsiessään

esinettä kääntyy oikeaan suuntaan tahi kuu käsi
lähenee arvattavaa numeroa tai kirjainta.
Brown antoi itse jo 1S76 tämän oikean selityk-
sen ilmiöistä. Preyer on rakentanut herkkä-
tuntoisen koneen, palmografin, jolla voidaan sel-
västi osoittaa noita käden vähäisiä, ehdottomia
liikkeitä. Kun ajatustenlukija ei koskettele eikä
uäe välittäjää, niin hän näyttää voivan toisi-
naan kuulla — kenties itse tietämättänsäkiu —
}'leu heikkoja kuiskauksia, jotka ehdottomasti
syntyvät välittäjän puhe-elimissä hänen keskit-
tyessään ajatuksiaan johonkin asiaan; .sellaisten
kuiskauksienkin syntyä on kokeellisesti todis-
tettu (ks. Hansen ja Lehmann, Wundt'in Philos.
Studien XI, 1895). Sittemmin on kuitenkin toi-
sin järjestetyillä kokeilla yritetty varmemmin
todistaa puhtaastaan sielullista ajatus-
ten siirto a (suggestion mentale), esim. siten
että henkilöt ovat eri huoneissa. M. m. mainio
fysiologi Ch. Richet on tehnyt huomattavia
kokeita, jotka hänen mielestään todistavat sie-
lullisen ajatustensiirron todellisuutta. Täyttä
varmuutta on vaikea saavuttaa, koska senluon-
toiset kokeet kuitenkin onnistuvat verrattain
harvoin ja koska itsepettymys ja tahallinen
petos usein hämmentävät kokeiden tuloksia.
[Richefn kokeet täydellisimmin ko'ottuina sak-
salaisessa käännöksessä „Experimentelle Studien
auf dem Gebiete der Gedankeniibertragung",
1891 ; epäilijän kannalta: Preyer, „Die Erklä-
rung des Gedankenlesens", 1886.] A. Or.

Ajatustensiirto ks. Ajatustenluke-
minen.

Ajatusviiva, viivanmuotoinen välimerkki ( — ) ,
on oikeastaan paussin merkki, jollaisena sitä
käytetään, kun lausejakso tahallisesti keskey-
tetään, tai kun jotakin odottamattomaksi esitet-
tyä seuraa (valmistuspaussi, jännityksen aikaan-
saamiseksi), niinikään merkitsemään uutta osas-
toa esityksessä, milloin ei tahdota sitä aloittaa
uudelta riviltä. Viivaa, jota käytetään erotta-
maan eri henkilöiden lausumat toisistaan sekä
ajallisia tai paikallisia rajapisteitä merkitsevien
lukujen tai nimien välillä (tavallaan yhdysviivan
merkityksessä), nimitetään myös ajatusviivaksi.
Kahta ., ajatusviivaa" käytetään sulkumerkkien
asemasta, kahta tai useampaa peräkkäistä „aja-
tusviivaa" lainatessa osoittamaan sanojen pois-
jättöä. A. K.

Ajax ks. A i a s.

Ajeerata (lat. agere = ajaa) , touhuta, meuhata.

Ajettuminen, eri ruumiinosissa ja -kohdissa
tapahtuva kudosten turpoaminen. Ilmenee ,,vesi-
pöhönä" sydämen toimintakyvyn heikontumison
sekä myöskin joittenkuitten verta ja verisuonia
koskevien taudillisten muutosten seurauksena
esiintyen silloin useimmiten hiipien kehittyvänä
jiitkällisenä taudinmerkkinä ja tavaten suurem-
pia ruumiinosia yhtaikaa, jalkoja, käsiä, kas-
voja, jopa koko ruumistakin. Nopeammin ja
äkillisesti syntyvänä aiheutuu a. loukkaantumi-
sista ja tulehduksista saaden silloin enemmän
paikallisen leiman. M. 0-B.

Ajmere (Adschmir), Englannin Itä-Intian pii-
rikunnan Ajmere-Merwaran pääkaupunki. Ko-
meiden rakennusten raunioita; pyhiinvaellus-
paikka, 75,759 as. (1901). Suur-moguli .\kliar
suosi erikoisesti Ajmerea asuinpaikkanaan.

Ajohiekka ks. L e n t o h i e k k a.

175

Ajojää— Ajoneuvot

176

Ajojää, irtautuneita jääjoukkioita, jotka tuu-
lien tai merenvirtojen kuljettamina ajelehtivat.
Jiiumeriltä kulkee suuria ja paksuja ajojäälaut-
toja, jotka vasta alhaisilla leveysasteilla hajoa-
vat ja sulavat.

Ajokalastus tapahtuu siten, että 5, 6 tai
useampia jatoja sidotaan toisiinsa kiinni pit-
kiiksi jonoksi, jonka toinen pää nuoralla on kiin-
nitetty veneen kokkaan ja toiseen päähän on
kiinnitetty pystyssä oleva lippupoiju, jonka jäl-
keen veneen annetaan ohjaamatta ajelehtia tuu-
len ja virran mukana. A. alkaa tavallisesti saa-
ristoissamme heinäkuun keskivaiheilla ja jatkuu
noin .syyskuun keskipalkoille.

Ajokas ks. Z o s t e r a.

Ajokoira ks. Koira.

Ajometsästys ks. Metsästys.

Ajomies, jjohjoisen taivaan tähtisikerö, jonk.\
(aj-tiihti, Capella, on 1 suur.; jouluk. 1891 syt-
tyi siinä uusi tähti 4,5 suur.

Ajoneuvot. Vanhimmat tunnetut manterella
käytetyt kuljetusvälineet ovat maaperässä laa-
hattavat n. s. purilaat (puurtoimet,
sapikkaat, sapilaat, volukset, ladat,
rivat). Varsin alkuperäiset tällaiset ovat
vielä paikoin käytännössä vesiheiniä ajettaessa
kuivalle maalle : pari latvapuolelta oksaista
ohutta puuta, joitten tyvipuolet ovat aisoiksi
karsitut; kuorma pannaan oksille. Kehittyneim-
missä purilaissa on kahdet maata laahaavat aisa-
puut, joitten hiukan kaarevia takapäitä yhdis
tävät pajut kaplaineen; kuorma pannaan
pajuille. Tällaisilla purilailla ajettiin kesäisin
vielä 1700-luvulla paljon paraillakin maanteillä.
K o I a-nimistä hyvin paksun suksen tapaista
välinettä käyttivät ainakin pohjois-pohjalaiset
ICOO-luvulla ja myöhemminkin tukinvedossa ;
hirren takapää kiinnitettiin kolan keskessä ko-
hokkcclla olevaan pystyyn rautapiikkiin. Täl-
laisten alkuperäisten kulkuneuvojen pohjalla
varmaan syntyi irtoaisoilla varustettu monikap-
lainen (-pajuinen) kuormareki. Vielä 1700-
luvulla oli Tornion tienoilla juhlareki (pohja-
reet) „kolmitakkanen" (opajuiuen) työreki,
jonka päälle pantiin liki 3 m pitkä, kapea, avo-
pohjainen kori, jossa perätyksin istuttiin.
Kuitenkin oli Pohjanmaalla ainakin jo tämän
sataluvun jälkipuoliskolla talonpojillakin käy-
tännössä reki (k a p p i r e k i) , jonka peräosal-
taan laatikkomainen kori oli kiintonainen ; tä-
mä kori ei aina ulottunut sepään asti. Sama
ominaisuus havaitaan niinhyvin eräässä korko-
leikkauksilla ja vaakunamaalauksella koriste-
tussa aatelisreessä (Halikko) v:n 1730 vaiheelta
kuin myöskin ahvcnalaisessa sulhasreessä
(tjermo) v:n 1750 tienoilta. Molemmat nämä
reet ovat kapeita, rokoko-tyylisiä ; samoin Vaa-
san tienoilta 1700-luvun lopulla käytetty ajo-
reki (suom. 1 o h n a, ruots. snecksläda),
jonka jalasten sepä sekä korin kiperä ja kapea-
päinen etuosa ovat (kuten samaan aikaan Skan-
dinaaviassa) yhteenkasvaneet. Maamme länsi-
osissa on 1810-luvulla käytännös.sä lyhyt, perä-
puolelta leveä 2-kaplainen empire-tyylinen ajo-
reki (Haukiputaalla .s ani), joka jo seuraa-
valla vuosikymmenellä kasvaa 3-kaplaiseksi
(Haukiputaalla ohinreki). Näihin aikoihin
siirtyy ajajan paikka, joka oli korin takana,
reen etuosaan, johon laitetaan istuinlauta. Le-

veäkoriset ajoreet käyvät nyt tyypillisiksi
kautta koko maan. vaikka kevj-ttä ajoa varten
edelleenkin käytetään kapeita (mutta ei edestä
kapeampia) rekiä (Pohjanmaalla pulkka- 1.
kappireki; Länsi-Suomessa korkealaitainen
ja -sepäinen 1 a i p i o r e k i. Ehkä vasta 1800-
iuvun loppupuoliskolla tulivat Itä-Suomessa
käytäntöön n. s. r e s 1 a r e e t, joitten korin sei-
nät tehdään ristiin pingotetuista nuorista ja
kankaasta (niinimatosta). Takareki, jota
käytetään hirsien kuljetukseen, on aivan lyhyt,
yhdellä kaplasparilla varustettu.

Ikivanhaa alkuperää näyttää Skandinaavian
pohjoisosissa ja näihin lähinnä rajoittuvissa seu-
duissa olevan ahkio eli tuo venhemäinen, suip-
pokeulainen, pyöreäpohjainen ja tasaperäinen
kuljetusueuvo, jossa Rajakarjalan ja Tornion tie-
noitten metsänkävijät vieläkin väliin talvisilla
erämatkoillaan vetävät eväänsä ja riistan. Ah-
kioksi nimitetään myös avonaista, poron vedet-
tävää lapinrekeä, jota käytetään sekä ajoon että
kuormanvetoon. Jälkimäiseen tarkoitukseen
käytettävissä ahkioissa, jotka yleensä ovat ajo-
ahkioita ko'okkaammat, on tavallisesti pohjan
kummallakin puolella s u 1 k a-nimiset lylyt ja-
laksina. Ajoahkiossa, joka tarpeen tullen varus-
tetaan n. parin sentin korkuisella emäpuulla, on
aina matala selkänoja, liekko; samoin ny-
kyään harvinaisessa, sirotekoisessa pulkassa,
joka eroaa ajoahkiosta pääasiallisesti siinä, että
se etuosaltaan on katettu ajajaa polvien yli ulot-
tuvalla, hylkeennahkapeitteisellä kannalla. Ruo-
kavarojen ja kaikenlaisen rihkaman kuljetta-
mista varten käytetään Lapissa n. s. lukko-
ahkiota, joka on koko pituudeltaan katettu
lukittavalla kannella. Sekä ahkioon että pulk-
kaan kuuluu vielä vetohihna, vuottoraippa,
joka kiinnitetään taljasta tehtyihin, k ä s ä t e-
nimisiin poronlänkiin, ja jota sitäpaitsi kannat-
taa poron ympäri sidotun vedätysvyön ala-
osassa oleva silmukka. L e u k u-nimiscUä suu-
rella lapinveitsellä lappalainen kaapitsee lumen
ja jään ajoneuvojensa pohjasta.

Vasta 1600-luvun loppupuolella alkavat maan-
tiet maamme enin viljellyillä seuduilla r a 1-
sasteistä yleisemmin muuttua kärryteik-
s i. Jo tästä voi päättää, että rattaat meillä
ovat aivan myöhäisiä tulokkaita. Niitä kyllä
mainitaan jo 1500-luvulla linnojemme ja kunin-
kaankartanoitten tilikirjoissa, mutta rahvaan
käsiin ne yleisemmin joutuvat vasta 1700-luvulla.
Mainittava on kuitenkin, että ruotsalaisissa kyy-
('iupitoa koskevissa asetuksissa jo ennen 1600-lu-
vuu puoliväliä puhutaan vaunuistakin.
Pääasiallisin kulkuneuvo — jos niin sopii sanoa
— oli yhtäkaikki tähän aikaankin vielä satula.
Ensimäisissä rahvaankärryissä kerrotaan pyö-
räin olleen kiskottomat: palstat olivat
ilman rautavannetta kiinnitetyt värttänöi-
h i n. Paljoa myöhemmin vielä oli rumpu
(kappa, myöhemmin tämän sisässä rautainen
pyssy) samoin kuin akselikin pelkästään
puusta tehty. Vasta rauta-akselin yhteydessä
ruvettiin käyttämään mutteria. Aikaisem-
min korvasi tämän sokka. Maamme itäosissa
olivat aluksi vallalla nelipyöräiset (ros pus-
kat), mutta länsiosissa kaksipyöräiset rattaat.
Jälkimäiset ovat yleisesti tunnetut kiessien
nimellä, joista tässä erittäin mainittakoot Vaa-

Ajoneuvoja I,

PuriUmt.

Ajureki (ruots. Tjenno, Ahvcna).

Puiihuit.

Kola.

I, (liina (niots. Suecksläda, Xtiyn)-

Keni-. Armfeltin reki (Halikko).

Parkkuniikccssit (VUliiikyröi.

Ajoneuvoja II.

K\ininknalliii™ urniiiviiiiini lUaiiskan ijeiirik IV:iii.

Vaunu XVIII:Ita \Tinsisa(lalta

Malka- ja postivaimu 'tlilicenssi'

Raitiotievaunu.

I.au<|n

Ajuriiivaunu.

177

Ajonuotta— Akantti

178

san lähiseuduissa 1700- ja 1800-luvun käänteessä
käytetyt rokokotyyliset kukkamaalauksilla ko-
ristetut parkkumikeessit, maamme länsi-
osissa käytetyt turunkärryt ja vasta viime
vuosikymmeninä Itä-Suomessa vallalle päässeet
valkjärvenklessit. Ensinmainitut olivat
jo puisilla vivuilla 1. linjaaleilla va-
rustetut. Jo paljoa aikaisemmin lepäsivät korit
herrasluokan kärryissä nahkaisilla linjaaleilla.

U. T. S. (Fr. Ä.)

Ajonuotta ks. Ajoverkko.

Ajorata, ravikilpailuihin käytettävä ajorata.
A:t ovat soikion muotoi.set ja tavallisesti yhdtn
kilometrin pituiset. Lähtö tapahtuu suoralta
sivulta. Palkintotuomarilava sijaitsee keskellä
soikion sisäalaa. Kesäisin käytetään hiekka-
rataa, talvisin jäärataa. -Iskin-.

Ajos, ihonalaisen kudoksen äkillinen tulehtu-
minen, joka kehittyen huippuunsa synnyttää pie-
nemmän tai suuremman mätäpesäkkeen.

M. 0-B.

Ajosilta, silta, jota myöten heinä- ja olki-
kuormat vedätetään navetan (o meta n, lää-
vän) parvelle, vinnille 1. ylisille.

A jour [a zu'r] (ransk.) , tapahtumain tasalla.

Ajo-uuni, lieskauuni, jossa hopean- tai kullan-
pitoisesta lyijystä erotetaan nämä metallit. Jos
nim. sellaista lyijyä kuumentaa voimakkaassa
vedossa, niin muuttuvat lyijy y. m. epäjalot me-
tallit verrattain kepeiksi oksideiksi, jotka juok-
sutetaan pois. Hopea, kulta tai lejeerinki niistä
jää muuttumatta jälelle. R. D.

Ajoverkko, tasaliinava poveton nuotta, jolla
alavirtaan uittamalla pyydetään lohta ja siikaa.
Apajapaikan ja rakenteenkin mukaan: koste-,
suvanto-, karsina- tai isokuUe (heitto) ; saarnan,
kulkuuksen 1. kolkan selänpuolise.ssa siulassa on
kuvas, rannanpuolista kuljettaa vene. U. T. S.

Ajuga, akankaali, La6taf(E-heimoon kuu-
luvia matalia yrttejä, joista A. pyramidalis on
lehdoissa ja rehevissä metsissä joks. yleinen
eteläosassa maatamme ; sitävastoin A. reptans
kuuluu harvinaisimpiin lajeihimme.

Ajuruoho ks. T h y m u s.

Ajusteerata (ransk. ajuster) , oikaista, panna
järjestykseen, tarkistaa, tarkalleen sovittaa.

Ajutantti (lat. adjutä're = auttaa) , upseeri,
joka on pataljoonanpäällikön tai muiden kor-
keampien upseerien avuksi määrätty.

Akaa, (ruots. Akka s). 1. Kunta, Hä-
meeni., Tammelan khlak., Urjalan ja Akaan ni-
mismiesp. ; kunnassa Toijalan ja Viialan rauta-
tieasemat. — 131,3 km", joista viljeltyä maata
3,407 ha (1901); 42'/,, manttaalia; 732 ruoka-
kuntaa, joista maanviljelystä pääelinkeinonaan
harjoitti 251, teollisuutta 251 (1901) ; 4,104 as.
("/u 1906), n. 2,6 % ruotsink.; 386 hevosta,
1,505 nautaa (1906). — Teoll. lait. (1908): Viia-
lan höyrysaha, Viialan lasitehdas, Toijalan osuus-
meijeri, T:n oluttehdas, T:n tapettitehdas, T:n
höyrysaha, T:n tiilitehdas ja puusepäntehdas
Riisikkalassa. — Säästöpankki ; kunnanlääkäri ;
apteekki.

2. Seurakunta, konsistorillinen, Porvoon
hiippak., Hattulan rovastik., erotettu Sääks-
mäestä 1483 itsenäiseksi. Kirkko puinen (1817,
korj. 1895) ; keskiaikainen kivisakasti. E. S.

Akaasia ks. A c a c i a.

Akaasiakumi ks. Kumi.

Akaatti, kalsedonilaji, muodostunut tavalli-
sesti erivärisistä kerroksista eruptiivivuorila-
jeissa oleviin kaasurakkuloihin. Siitä valmiste-
taan koruesineitä ja astioita (akaattimortte-
leita). Saadaan Brasiliasta ja Uruguaysta, en-
nen löydettiin sitä myös Böömistä, Saksista ja
Unkarista.

Akaba-lahti, Punaisen meren pohjoisosassa ;
huuhtoo Sinain niemen itäistä rantaa. Ranni-
kot kohoavat kohtisuorasti merestä, väliin 600
m korkeuteen. Ristituulet tekevät purjehtimisen
lahdella hyvin vaaralliseksi. — Akaba niminen
turkkilainen satama on lahden pohjoisessa peru-
kassa. A. K. B.

Akadeemikko (lat. acade'micus), korkeakou-
lun (akatemian) opettaja; akatemian 1. tiedeseu-
ran Jäsen.

Akademia (kreik. akad^meia) , ks. A k a t e-
m i a.

Akaia ks. A k h a i a.

Akanakukkaiset, Glumiflorw, on parvi yksi-
sirkkaisten kasvien luokassa. Siihen kuuluvat
heimot GraminacecE ja Gyperacece. Kehättömiä
tai aivan vaillinaisella kehällä varustettuja kuk-
kia suojaavat akanoiksi nimitetyt ylälehdet,
vrt. Graminacese ja Cyperaceae.

Akanat. 1. Niiden kaivomaisten suomujen
kansanomainen nimitys, jotka puitaessa irtautu-
vat jyvistä. — 2. Kasvit, ks. Akanakukkai-
set.

Akankaali ks. A j u g a.

1. Acanthu-s mollikseu lehti. 2. Ac. .spinosu.s.
3. ja 4. Akanttikoristeita.

Akantti (kreik. akantha = oka) , okainen
kasvisuku Acanthus (ks t.) sekä sen lehtien mu-
kaan tehty rakennustaitn hauta-
kummulleen uhrattavaksi. — Akhilleus puo-
lijumalana tai jumalana: Homeroksen
mukaan A. kuoltuaan menee, samoin kuin
muutkin vainajat, haamuna Manalaan. Toisten
kertomusten mukaan hän sitävastoin eli herok-
sena (puolijumalana) joko Elysionin ken-
tällä tai Autuaitten saarilla tai L e u-
ke-nimisellä saarella („valkoisella saarella");
tänä tavallisesti pidettiin erästä Tonavan suista-
mossa olevaa saarta, jossa oli A;n templi. Eräällä
hietasärkällä lähellä Olbiaa (Mustan meren poh-
joisrannikolla) A:n luultiin harjoittelevan juok-
sua (..A:n juoksurata"). Olbiassa häntä palvel-

tiin jumalan nimellä A. Pontarkhes („me-
ren hallitsija"). Olipa hänellä pyhäkköjä
useassa muussa paikassa, niin Mustan me-
ren, Hellespontoksen ja Aigaian meren ranni-
koilla kuin Kreikan sisämaassakin. Hänen pai
veluksellaan oli useimmissa paikoin vainajan-
pahelukseu luonne. — Useat tutkijat ovat ar-
velleet A:n olleen alkuaan jumalaolento (jo-
kijumala, auringonjumala t. m. s.) ; todennäköi-
sempänä pidetään tätä nykyä että A. on alusta
pitäen ollut inhimilliseksi sankariksi ajateltu.

Akhilleuksen kantapää (ks. ylem-
pänä), heikko kohta, heikko puoli. O. E. T.

Akhilleus Tatios [-u's], kreik. kirjailija
Alexandriasta; eli luultavasti 5:nnellä vuosis.
j. Kr., kirjoitti „Leukippe ja Kleitophon" nimi-
sen romaanin.

Akhmim (kreik. Khcmnis ja Panopolis) , ranha
muinaisuudesta asti kutomoistaan kuuluisa kau-
punki Ylä-Egyptissä Niilin oikeanpuolisella ran-
nalla, u. .30,000 as. K. T-t.

Akiander, Matti as (1802-71), suom. tiede-
mies, talollisen Martti Akkasen poika Jääs-
kestä, tuli ylioppi-
laaksi Turkuun v.
1822, venäjänkielen
opettajaksi Helsingin
triviaalikouluun
1830, venäjänkielen
lehtoriksi yliopiston
v. 1836, ylim. professo-
riksi v. 1853 ja väki
naiseksi professoriksi
V. 1862. Pääharrastuk
sensa A. omisti kui-
tenkin kotimaan his-
torian tutkimiselle,
nimenomaan kirkon ja |
kouUiii oloille. Hänen
tärkeimmät teoksensa
ovat ,,Herdaminne för
fordna Viborgs ocli

uuvarande Borgä stiit" (2 osaa, 1868-69), „Skol-
vcrket inom fordna Viborgs och nuvaraude Borgi
stift" (1866), „Bidrag tili kännedom om Evan-
gelisk-Lutherska församlingarne i Ingermanlands
stift" (1865) sekä lahjoitusmaakysymy.stä valai-
seva „0m donationerna i Viborgs Iän" (1864).
Mainittava on myöskin A:n Suomi-kirjassa jul-
kaisema kokoelma Suomea koskevia tietoja Ve-
näjän kronikoista (1848). A. ei koskaan tullut
fil. maisteriksi, mutta 1860 hänet vihittiin kun-
niatohtoriksi. '^>li Suom. Kirj. Seuran perustajia
1831 ja sen esimiehenä 1860-70. Sää.stäväisyy-
dellii kokoomansa omaisuuden A., joka ei ollut
naimisissa, testamentissaan määräsi osittain
kansakoulu rahastoksi Jääsken ja Kirvun pitä-
jille, osittain stipendirahastoksi yliopistoon
opettajiksi ja papeiksi aikoville. K. O.

Akiba [-kV-], Ben Joseph, etevä rabbiini
2:lta vuosis. j. Kr., Elieserin oppilas, joka jär-
je.s{eli juutalaisten perintätietoja. Hän piti Bar
Kokhban puolta kapinassa roomalaisia rastaan
(v. 132-135) ja kärsi sentähden martlyyrikuole-
man. K. T-t.

Akilles ks. Akhilleus.

Akillesjänne, kinnerjänne, pohjelihaksen
jänteentapainen alapää, joka kiinnittyy kanta-
luuhun ; tämän jänteen tautiperäinen lyhenemi-

.MaHias AkiaudiT.

185

Akilleus— Akkumalaattori

186

Akkalainen Nseevue

(Schwemfiirthin

ottopoika).

nen on muun muassa syynä kampurajalan syn-
tymiseen, il. 0-B.

Akilleus ks. Akhilleus.

Akineetti ks. Itiö.

Akinesia (kreik.) , puuttuva liikkumiskyky.

Akitofel [-o'-J ks. A h i t o £ e 1.

Akka, lappalainen jumaluusolento. ks. Lap-
palaiset.

Akka, kääpiömäinen Schweinfurthin löytämä
neekerikansa Afrikassa, joka asuu 2°:n ja 3°:n
välillä pohj. lev. Metsäs-
täjäkansa; pituus on n.
1,30-1,50 m.

Akka, muinainon Ptole-
mais, raamatun Akko, ris-
tiretkeilijäin St. Jean
<i'Acre, linnoitettu satama-
kaupunki Syyriassa Väli-
meren rannalla lähellä
Karmelin vuorta. Sen sa-
tamaa pidetään parhaim-
pana Syyrian satamista
köyhällä rannikolla. Kanta-
tie Damaskukseen. Maan
tärkein kauppakaupunki,
yli 10,000 as. Kreikkalais-katolilainen arkki-
piispa. — Ristiretkien ajalla se joutui ankarien
taistelujen jälkeen kristityille v. 1104, ja oli
tämän jälkeen johanniittain asuinpaikkana ja
Jerusalemin kuningaskunnan varsinaisena pää-
kaupunkina, kunnes v. 1291 Egyptin sulttaani
sen valloitti. — Napoleon Bonaparte turhaan
piiritti sitä v. 1799. A. R. B.

Akkadilaiset, historiantakainen, tuntema-
tonta rotua oleva kansa, joka muinoin asui
Pohjois-Babyloniassa eli Akkadissa. ks. S u m e-
r i a 1 a i s e t. K. T-t.

Akkas ks. Akaa.

Akkerman [•a'nj, linnoitettu satamakaupunki
Besarabiassa Etelä-Venäjällä, 4.5 km lounaiseen
Odessasta, Dnjestr-lahden oikealla rannalla, n.
33,000 as. Käy vilkasta suola-, kala-, villa- ja
varsinkin viinikauppaa. Muinaisajan miletolai-
nen kolonia T y r a s. Venäjälle kaupunki joutui
1806.

Akklimatisatsioni (kreik. kiima = ilmansuun-
ta), elävien olentojen totuttaminen tahi tottumi-
nen enemmän tai vähemmän outoihin ilmastolli-
siin oloihin. Ihmisen a.-kyvystä todistavat
sekä kansatiede että historia (intiaanien ja ma-
laijien vaellukset, aasialaisten kansojen asettumi-
nen Eurooppaan) , mutta uusimmat kokemukset
(n saatu eurooppalaisten muuttamisesta ja soti-
laskomennuskuntien asettamisesta siirtomaihin.
Yleensä ihminen helpommin kestää siirtymisen
lämpimämmästä maasta kylmempään kuin päin-
vastoin, koska ymmärrettävästi hänen on hel-
pompi suojella itseään pakkaselta kuin helteeltä.
Siirtyessään kylmempiin seutuihin ovat kuumien
maiden asukkaat sangen alttiita keuhkosairauk-
sille, kun taas troopillisissa maissa erityiset il-
mastotaudit, malaria, keltakuume j. n. e. vaivaa-
vat eurooppalaisia, jota paitsi heillä on suuri tai-
pumus maksatauteihin. Näitä välttääkseen on
siirtolaisten mukauduttava uusiin oloihin: käy-
tettävä vilpoista pukua, syötävä enimmäkseen
kasviruokaa, kuumeaikoina nautittava kiniiniä
tahi muita kuumeenvastaisia aineita ja noudatet-
tava tarkkaa kohtuutta alkoholi- ja sukupuoli-

nautinnoissa sekä vältettävä rasittavia ja ko-
vasti hiostavia ruumiillisia ponnistuksia. Varo-
keinoista huolimatta pyrkii kuolleisuus euroop-
palaisten keskuudessa kuitenkin voittamaan syn-
tyneisyyden. Nykyisistä kansoista näkyy kiina-
laisilla, juutalaisilla ja eurooppalaisilla, varsin-
kin etelä-eurooppalaisilla, olevan suurin a.-kyky.

Kasveissa ja eläimissä a.-kyky nähtä-
västi on hyvin erilainen. Kolibrit eivät elä mis-
sään muualla kuin Ameriikassa, mutta Euroo-
pasta tuotu hevonen villiintyy siellä ja lisääntyy
mainiosti ; samoin meidän kotivarpusemme, josta
niinkuin kaniiuiata Austraaliassa on tullut
todellinen maanvaiva uudessa maailmassa.
Meikäläinen piharatamo (Plantago majorj vn
nykyään Ameriikan ikävimpiä rikkaruohoja,
samoiu jotkut keski-eurcoppalaiset ohdakkeen
sukuiset kasvit Etelä-Ameriikan pampaksilla.
Toiselta puolen ovat sikäläiset kaktukset, agavet
y. m. metsistyneet Etelä- Euroopassa ja Pohjois-
.•\.frikassa ; meillä tätä nykyä yleinen rikka-
ruoho, kehräsaunio (Matricaria discoi-
dcaj, joka nykyään peittää kaikki pihamaamme,
ilmestyi Suomeen vasta 1880-luvulla.

Akkommodatsioni (lat. ad = luo, ja commo-
dum = etu, mukavuus), sovittaminen jonkun mu-
kavuudeksi, asianhaarain mukaan. 1. Juma-
luusopissa puhutaan muodollisesta 1. ne-
gatiivisesta a:sta, joka koskee vain opin
esittämismuodon sovitusta opetettavien mukaan,
ja aineellisesta 1. positiivisesta
a:s t a, joka koskee opin sisällystä. 1700-luvun
ratsionalistit, etupäässä S e m 1 e r, esittivät
n. s. akkommodatsloniteorian, jonka
mukaan Jeesus opettaessaan enkeleistä, perke-
leistä y. m. oli asettunut aikalaistensa ajatusta-
van kannalle, joten tällaiset opit eivät sisällä
Jeesuksen omaa ajatusta. E. K-a.

2. Fysiol. Silmän kyky sovittautua erisuu-
ria välimatkoja varten.

Akkommodatsioniteoria ks. Akkommo-
datsioni.

Akkommodeerata (vrt. Akkommodat-
sioni), sovittaa, tehdä sopivaksi.

Akkompanjeerata (ransk. accompagner) säes-
tää, myötäillä. — • Akkompanjemangi,
säestys, myötäily.

Akkumulaattori (lat. accumulä're = kasata

kokoon). 1. Sekundääri
kokoomis- eli varaaja-
paristo. Laitos, jossa
läpijohdettu virta saa _ .
aikaan sellaisia ke-
miallisia muutoksia,
että varattu laitos
itse antaa virran.
Tällöin varaus pur-
kaantuu, paristo pa-
laa takaisin alkupe-
räiseen kemialliseen
lilaansa ja voidaan
varata uudestaan.

A:a käytetään vir-
ran synnyttäjänä pai-
koissa, missä ei voida
käyttää dynamo-

konetta tai galvaa-
nista paristoa, ener-
gian kokoojana ja

Ivaaninen paristo,

Akkumalaattori.

säilyttäjänä myöhempäJl

187

Akkuna— Akroma

188

käyttöä varten, ajoneuvojen liikevoimana j. n. e.
[Hauck (4 pain. 1897), Hoppe (2 pain. 1892),
Hfim (2 pain. 1897), Grunwald (2 pain. 1897),
Schoop (1895, 3 nid.), Zacharias (1898).] --
2. Arnislrongin keksimä laitos, millä kootaan
voimaa keskeytettyjä töitä varten, n. s. hydrau-
lisiin nostolaitoksiin, puristimiin j. n. e., vai-
kuttaa suurien painojen avulla. Höyry- ja
ilmanpaineakkumulaattorissa vaikuttaa höyryn
tai ilman paine sylinterissä liikkuvaan mäntään.

Akkuna les. Ikkuna.

Akkusatiivi (lat. accvsäiV vus < accU')ä're =
syyttää: syyttösija, väärä käilnnö.s kreikan sa-
nasta ailiulikC'', oikeammin ehkä: aiheuttamisen
sija), kohdanto, eräs lukuisain kielten uimisa-
uain sijamuoto. Suomen akkusatiivi, kokonais-
objektin (ks. t.) sija, on yksikössä joko päätteel-
lineu, genitiivin kaltainen (ammun lintiun), tai
päätteetön, nominatiivin kaltainen (ampukaa
linlu), monikossa nominatiivin kaltainen (am-
muin linnut), vrt. Sija. Ä. K.

Akkusatoorinen prosessi ks. Rikospro-
sessi.

Aklamatsioni (lat. a<Z = luo, ja e/ö ni «' »fi = huu-
taa), huutoäänestys; yleinen suosionilmaisu.

Akleija ks. A q u i 1 e g i a.

Akliini 1. N o 1 1 a i s o k 1 i i n i, kartoilla .se
viiva, jonka ajatellaan yhdistävän ]>aikkoja,
joissa magneettineula ei osoita inklinatsionia ;
inagneetliiien ekvaattori.

Akme (kreik. akmi''), huippu; taudin huippu.

Akmolinsk. 1. Suurin venäläinen voittoinaa
Keski-.\asiassa, pääkaupunki on Omsk. Pohjois-
ja eteläosassa on aroja ja erämaita, keskiosa on
vuoriseutua. 594,073 km''; 778,200 as. (1905),
enimmäkseen kirgiisejä. — 2. Kaupunki yllä-
mainitussa maakunnassa, n. 10,000 as., Isim-joen
yläjuoksun varrella, Taskentista ja Bukharasta
tulevien karavaanien kokoontumispaikka.

Akne (krelk.), ilionäppylä.

Akoluutti (kreik. ofco'/H(/io.v = seuraaja), roo-
malaiskatolisessa kirkossa vanhalla ja keski-
ajalla papin apulainen jumalanpalveluksessa.

Akonitiini, alkaloidi, jota on .4co«i(Hm-la-
jien lehdissä ja juurissa; väritön, hajuton, kar-
vas; liukenee veteen ja alkoholiin; sangen myr-
kyllistä. Käytetään hermotaudeissa ja leinissä.

Akonlaksi, isonlainen venäjän-karjalainen
kylä Kiitellen järven |iolijoisrannalla, Lentii-
rasta menne.ssä lähellä Suomen rajaa. 419 as.
(1903). Oli aikoinansa vanhojen runojen, var-
sinkin loitsujen, pesäpaikkoja Vienan läänissä.

.4. A.

Akordeerata (ransk. acconlcr < lat. orf = luo,
ja cor = . sydän) olla sopusoinnussa, tehdä .sopi-
mus.

Akordi (ransk. accord, lat. ad = luo, ja cor =
.sydän), sopimus. 1. Lakit. Konkur.ssiinenette-
lys.sä velallisen sopimus velkojninsa kanssa velan
maksamisesta sillä tavoin, että velallinen jiääsee
uudelleen hallitsemaan oinaisuuttaan ja välttää
konkurssin haitat sekä sen juridiset seuraukset.
Tällaisen sopimuksen aikaansaamiseksi vaadi-
taan Suonien lain mukaan kaikkien niiden vel-
kojain suostumus, jotka valvontapäivänä tai
muuten lain määräämän ajan kuluessa ovat
näyttäneet olevan itselläiin saatavaa pe.sästä (S.
.S. konkurssisiiäntö 9 p:ltä marrask. 1868 § 71).
Muutamien maiden lainsäädännön mukaan voi

akordisopimus syntyä, jos niäärlltty enemmistiv
\elkojista hyväksyy sen.

2. .M U.S. ks. Sointu.

Akoria (kreik.), kyllästyniättömyys.

Akotyledonit ks. Acotyledonea?.

Akragas [-ra'gus] (lat. Agrige'ntum, nyt
Gtr<;e»(!)> niuinais-kreik. kaupunki Sisilian etelä-
rannikolla, perust. n. 582 e. Kr. Oli 6:nnella
ja 5:nnellä vuosis. e. Kr. erinoinai.sen inah-
tava ja kukoistava (vrt. Phalaris, Theron,
Empedokles). V. 405 e. Kr. kartagolaiset
valloittivat ja hävittivät sen. 67 vuotta myöhem-
min Timoleon (ks. t.) asutti sinne uudet asuk-
kaat, mutta kaupunki ei enää saavuttanut en-
tistä mahtavuuttaan. — Useat suurenmoiset
temppelit, toiset tavattoman hyvin säilyneet, toi-
set raunioina, todistavat vielä nytkin A:n suu-
ruudenajau kukoistuksesta. O. E. T.

Akrediteerata (lat. ad = luo. ja credeie = us-
koa), uskoa jollekin; valtuuttaa.

Akrell [e'-], Karl Fredrik (1779-1868),
ruots. sotilas, insinööri ja vaskenpiirtäja. Kohosi
kenraaliluutnantiksi ja Ruotsin sähkölennätin-
laitoksen päälliköksi ja liarjoitti joutoaikoinaan
vaskenpiirtoa, ollen jonkun aikaa Ruotsin ainoa
akvatinta-kaivertaja. Ilän laati lukuisia kuvia
matkakertomuksiin ja tieteellisiin teoksiin.

E. A'r.

Akreyri f-öjrij 1. Akureyri kaupunki
Ö-vuonon rannalla Islannin pohjoisella ranni-
kolla, Reykjavikin jälkeen saaren tärkein kau-
liunki. "l,400 as. A. A", li.

Akria (lat.) kirpeät ja kiihottavat lääkkeet.

Akridiini (< lat. «cpr = kirpeä) , emäs kivi-
hiilitervassa, muodostaa värittömiä kiteitä, liu-
kenee alkoholiin, hiukan v."t''''a, sulaa 107°, syö-
vyttää ihoa, sen suolat ovat keltaisia. F e-
nyliakridiinista johtuu keltainen väri-
aine k r y s a n i 1 i i n i.

Akrigentti ks. A k r a g a s.

Akroamaattinen (kreik. aA;o«'»7Aa! = kuulla) .
kuulolla tajuttava ; muinaisajan viisaustiede
tarkoitti akroamaattisella opilla e s o t e e r i s-
t a, syvällistä tietoa, vastakolitana eksoteeri-
s e 1 1 e, kansantajuiselle; a. opetusmenet-
t e 1 y, esitelmän muodossa annettu opetus, jol-
loin oppilas vain on kuulijana (vastakohtana on
e r o t e m a a 1 1 i n e n eli kyselevä opetusmenet-
tely».

Akrobaatti (kreik. aA-»o6a(ei'n. = kulkea var-
])ai(len päillä), nuoralla kiivelijä, voimistelija,
joka maanpiunan yläpuolelle kohoten suoritta»
liikkeitä, jotka vaativat ruumiin tasapainon säi-
lyttämistä.

Akrokarpinen. (kreik. «Aro« = ylin, ja karpo'.")
- hedelmä) ks. Latvapesäkkeiset sam-
malet.

Akrokorinthos ks. K o r i n 1 1 i.

Akroleiini (lat. ficer = kirpeä, ja oletim =
öljy), Hrandesin 1S38 keksimä aine, joka .syntyy
lasvaa tai glyseriiniä kovasti kuumennettaessa.
A. on väritön, helposti haihtuva neste, jonka
höyryt ankarasti kiihottavat silmiä ja hengitys-
elimiä. Huoneessa, johon vain muutamakin pi-
sara a:ia on päässyt haihtumaan, käy olo aivan
sietämättömäksi. .Sitä on m. m. paistinkäryssä.

^\. B.

Akroma 1. Akromasia (kreik. kielteinen
n, ja /./iiöf/iri = väri), kasvojen kalpeus.

189

Akromaattinen — Akseli

190

Akromatismi.

Akromaattinen ks. Akromatismi.
Akromatismi (kreik. kielteinen o, ja khröma
;väri), valkoisen valon taittumineji prismoissa
ja linsseissä hajoamatta vä-
rillisiin osiinsa. Prisman
taittamat ja kirjoksi 1.
spektriksi hajoittamat
auringonsäteet saadaan
toisella prismalla, joka on
aivan sa)naalainen ja jonka
taittava särmä on kään-
netty päinvastaiselle puo-
lelle, yhdistetyiksi ja käännetyiksi jälleen alku-
peräiselle paikalleen, niin että kirjon asemesta
saadaan valkoinen valopilkku tulevien valo-
säteiden suunnassa. Jos tahdottaisiin kumota
ainoastaan värihajaannus, mutta ei taitta-
mista, pitäisi toi.sen prisman "yksinään syn-
nyttää yhtä pitkä kirjo, mutta taittaa vä-
hemmän kuin eusimäinen. Nyt antaa piilasi-
prisma noin kaksi kertaa niin pitkän kirjon,
mutta ei taita läheskään toista vertaa enempää
kuin kruunulasiprisma. kuu molempien taittava
kulma on saraa. Piilasiprisma, jonka kulma on
noin puolet kruunulasiprisman kulmaa, synnyt-
tää siis yhtä pitkän kirjon kuin tämä, mutta
taittaa melkoista vähemmän ja yhdistettynä tä-
hän päinvastaiseen asentoon kumoaa värihajaan-
nuksen, mutta ei kaikkea taittumista. Yhdistet-
tynä prismat muodostavat a k r o m a a 1 1 i s e n
(värittömän) prisman, joka antaa varjostimelle
syrjään siirtyneen valkoisen pilkun. Sama kos-
kee linssejä. Eriväristen säteiden erisuuren tait-
tumisen johdosta ei tavallinen kokoojalinssi ko-
koa samasta pisteestä lähteneitä säteitä tarkal-
leen yhteen pisteeseen; vahvemmin taittuvat si-
niset säteet yhdistyvät linssiä lähempänä ole-
vassa, vähemmän taittuvat punaiset vasta kau-
empana olevassa pisteessä. Sellaisen linssin an-
tamat kuvat eivät ole tarkalleen r:i joitettuja,
vaan niitä ympäröivät värilliset reunukset (väri-
poikkeama, kromaattinen aberratsioni). Siitä
syystä voitiin todella käyttökelpoisia linssikauko-
putkia valmistaa vasta sitten, kun oli opittu
tekemään linssejä ilman väripoikkeamaa (akro-
maattisia linssejä). Kruunulasista tehdyn ko-
koojalinssin AB värihajoitus kumotaan asetta-
malla heti sen taakse piilasinen hajoittajalinssi
CD, joka saa aikaan ainoastaan puoleksi niin
suuren taittumisen, mutta yhtäsuuren väriha-
joituksen kuin edellinen, molemmat päinvas-
taisessa mielessä kuin edellinen. Valkoinen va-
lonsäde L hajoaa kruunulasilinssissä valoviuh-
kaksi, jonka punainen säde kohtaa akselia p:ssä
ja violetti säde v:ssä. Piilasiprisma taas kään-
tää säteet akselista poispäin, niin että ne, yh-
deksi valkoiseksi säteeksi yhtyneinä, leikkaavat
akselia p:ssä. Molemmat linssit yhdistettyinä
muodostavat akromaattisen linssin. Kruunu- ja
piilasiprisman yhteisvaikutus määrätään sillä ta-
valla, että kaksi määrättyä kirjon sädettä, esim.
punainen säde, joka vastaa Fraiinhoferin viivaa
B, ja violetti säde G, yhtyvät. Jos kruunulasin
ja piilasin kirjoissa välillä olevien värien etäi-
syydet olisivat suliteelliset, niin nämäkin säteet
J'htyisivät edellä mainittuihin ja saataisiin täy-
dellien väritön kuva. Näin ei ole kuitenkaan
laita, ja siitä syystä jää jälelle vielä vähäinen
viriliajaannus, jota sanotaan sekundääriseksi

kirjoksi. Abbe ja Schott Jenassa ovat valmista-
neet optillisia laseja, joiden kirjoissa värien ja-
kaantuminen on suhteellinen ja joista saadaan
täydelleen värittömiä kuvia antavia linssejä.
Sellaisia, etupäässä mikroskooppiobjektiiveinä
käytettyjä linssejä sanotaan apokromaattisiksi.

Akromatopsia (kreik. kielteinen a, khröma =
\äri. ja (3/).s = silmä) , värisokeus.

Akromegalia (kreik. ukros = äärimäisin, ja
)Hfc/n.< = suuri) , esiintyy omintakeisena parantu-
mattomana tautina, jossa jokin ruumiinosa (ja-
lat, kädet, kasvot j. n. e.) suunnattomasti kasvaa
ko'oltaan. . M. 0-B.

Akropetaalinen (kreik. akros = j\\n, ja -peta-
lon = lehti) , kasvit., k ä r k i h a k u i n e n. A. ke-
hitysjärjestys on kasvinosilla, kun alempana ole-
vat osat kehittyvät ensin, ylempänä olevat myö-
hemmin, esim. varsilehdet, tertun kukat.

Akropolis [-ro'-] (kreik. afcros = ylin, ja poiis
= kaupunki). Kreikan kTupungeissa linna-
vuoren eli linnan nimi. ks. Ateena.

Akrostikoni (kreik. atros = ylin, ja sUkhos =
rivi), runo, jossa säkeiden alku- tai loppukirjai-
met muodostavat sanan tai lauseen.

Aksakov [sa'-]. 1. Sergei Timofeje-
vits (1791-1859), ven. kirjailija, on aitovenäläi-
sellä tyylillä ja hienolla huomiokyvyllä kuvaillut,
tosin usein ihannoiden, vanhaa venäläistä, patri-
arkaalista ylimyselämää. Huomattavin hänen
teoksistaan on „Perhekronikka" (1856). — 2.
Konstantin Sergejevits (1817-60) , huo-
mattavin slavofiileista (ks. t.), edellisen poika,
on paitsi valtiollis-yhteiskiinnallisella ja histo-
rian alalla liikkunut myöskin kirjallisuudenhis-
torian ja kieliopin alalla sekä julkaissut muuta-
mia näytelmiä. — 3. Ivan Sergejevits
(1823-86), slavofiilinen sanomalehtimies, esiintyi
ensin aikakauskirjassa ,,Moskovskij Sbornik",
joka kiellettiin 1852. Julkaisi v:sta 1861 lehteä
.,Denj" (,, Päivä"), jossa ajoi innokkaa.sti orjuu-
den lakkautusta, mutta siirtyi 1863 vanhoillisten
yltiövenäläisten leiriin. TToimitti v:sta 1880
,,Rusj" lehteä Moskovassa. J. J. M.

Akseleratsioni (lat. acccjprä're < ad = luo, ja
ceZej- = nopea) , kiihtyminen (ks. t.).

— Tähiit. Kiintotähtien a. on aika 3 m. 56
sek., minkä keskiaurinkovuoiokausi on pitempi
kuin tähtivuorokausi. Se johtuu siitä, että au-
ringolla on näennäinen liikunto lännestä itään.
Kuun a. on vähäinen lisäys kuun nopeudessa,
jonka johdosta sen kiertoaika sadassa vuodessa
vähenee "/„,o sek. Se on seuraus maan radan ek-
sentrisyydessä tapahtuvista jaksottaisista muu-
toksista.

Akselereerata (ks. Akseleratsioni),
kiihdyttää, kiihtyä (nopeudesta).

Akseli, suora joka leikkaa käyrää viivaa sym-
metrisesti ; maailman-, t a i v a a n a k s e 1 i,
taivaanpallon pohjois- ja etelänapaa yhdistävä
suora, jonka ympäri taivas näennäisesti kiertää
24 tunnissa ; m a a n a k s e 1 i, taivaanakselin
maan sisälle lankeava osa. Kiertoakseli,
suora viiva, mikä pyörivässä kappaleessa pysyy
paikallaan, samalla kuin kappaleen kaikki muut
pisteet liikkuvat sen ympäri ympyrän muotoi-
sissa radoissa. Magneetin akseli yhdis-
tää sen navat. Linssin v a 1 o-o p i 1 1 i n e n ak-
seli, suora, joka yhdistää niiden pallojen keski-
pisteet, joiden pinnat rajoittavat linssiä. K r i s-

191

Akseli— Aksolotii

192

tallin akselit, suorat, joiden suhteen ulko-
pinnoilla on symmetrinen asema. Eläimissä
on akseli suora, mikä yhdistää suun (oraali-
napa)ä asui Csesarin aikoina
keltiläis-iberiläistä väestöä, mutta te roomalais-
tui vähitellen, sen jälkeen kuin roomalaiset sen
valloittivat (57 e. Kr.). V. 419 valtasivat sen
länsi-gootit. Klodovigin hallitessa liitettiin maa
V. 507 frankkien valtakuntaan. Myöhempien
merovingien aikana yrittivät useat A:n herttuat
päästä itsenäisiksi, mutta kukistettiin, kunnes
Kaarle Suuri jätti herttuanvir.in vallan täyttä-
mättä. Myöhemmin hän antoi A:n kuningas-
kunnaksi pojalleen Ludvig Hurskaalle ja tämä
samoin pojalleen Pipinille. Verduniu sovinnossa
V. 843 maa liitettiin Ranskaan. Heikkojen karo-
lingien hallitessa A. muodostui jälleen herttua-
kunnaksi, josta Poitcu'n ja Toulouse'in suvut kes-
kenänsä kiistelivät, kunnes edelliset pääsivät
voitolle. Arsta on aikojen kuluessa muodostunut
nimitys Guyenne. O. M-e.

AI (myös e I-, vokalin jäljessä 'I-, usein myös
yhtäläist}'misen johdosta seuraavan konsonantin
kanssa: e d-, a r-, e s-) arabialainen artikkeli ;
esiintyy usein arabialaisissa nimissä ja ara-
biasta lainatuissa sanoissa, esim. Alhatnbra, AI-
mavukkfi, Bab elMändeb, AbduH-Damid, ed-din
,, uskonto", Abda'r-Iiahmttn, es-sems „aurinko".

A la, vokaalin ja äänettömän A;n edessä a V
(ransk. prep. d ja femin. artikkeli la, lisäksi ym-
märrettynä mantere tai modc y. m.), „samoiu-
kuiu", ..mukaisesti."

Ala-alkeiskoulu ks. Alkeiskoulu.

197

Alaanit— Alaikäisyys

198

Alaanit, Kaukasuksen pohjoispuolella ja Do-
iiin seuduilla eläuyt (luultav. iranilais-peräinen)
paimentolaiskansa, jonka hunnit 375 voittivat.
Osa alaaneista liittyi silloin germaaneihin ja
kulki 407-410 sveevein ja vandaalein seurassa
Galliaan ja Espanjaan, sulautuen lopulta yhteen
niiden kanssa. Entisten alaanein jälkeläisinä
pidetään nykyisiä osseetteja Kaukasuksessa.

Ala-arvoinen maito, maito, jonka ravinto-
arvo vettä siihen sekoittamalla tahi muulla ta-
voin ou tehty tavallistaan vähemmäksi. Hyvä
ja väärentämätön lehmänmaito sisältää n. 3,5 %
rasvaa eli voita, 3,5 % munanvalkuaisainetta
(enimmäkseen kaseiinia), 4,6 ^ sokeria ja 0,75
% suoloja, vrt. Maito. M. 0-B.

Ala-Baieri, hallitusalue Baierissa, käsittää
Baierin itäisen osan molemmin puolin Tonavaa;
10,757 km=, 706,345 as. (1905) , Joista 94% on
katolilaisia. Pohjoisosa on karu ja vuorinen,
muu osa vaihdellen kukkuloita ja viljavia tasan-
koja. Pääkaup. Landshut. W. S-m.

Alabama [älsbäms] (lyh. Ala.). 1. Yhdysval-
toihin kuuluva valtio Meksikon-lähden rannalla
molemmin puolin samannimistä jokea. Pohj.-
osa on epätasaista, vuorista, etel.-osa loivaa ja
hiekkaista rannikkomaata; 135,320 km'; 1,830,000
as. (1901), joista 830,000 neekereitä. Suuren-
moinen rauta-, kivihiili- ja puuvillateollisuus.
Maissi, vehnä ja kaurantuotanto hyvä. Valtion
pääsatama on Mobile; pääkaupunki Montgomery
Alabama-joen varrella. A. liittyi valtiona Yh-
dysvaltoihin V. 1819, oltuaan territorio v:sta
1817. — 2. Joki Alabama-valtiossa, yhtyy Tom-
bigbee-jokeen muodostaen Mobile-joen, joka las-
kee Mobile-lahteen. 11'. S-in.

Alabama-kysymys, kansainoikeudellinen rii-
takysymys, joka syntyi siitä, että englantilaiset
Yhdysvaltojen orjasodan aikana sallivat etelä-
valtioitten kaapparilaivojen varustautua englan-
tilaisissa satamissa. Näistä laivoista teki eten-
kin eräs, A 1 a b a m a-niminen, pohjoisvaltioille
paljon haittaa. Sodan loputtua Yhdysvallat
vaativat vahingonkorvausta Englannilta, asiasta
neuvoteltiin kauan, kunnes sovinto-oikeus Genö-
ve.ssä V. 1872 tuomitsi Englannin maksamaan
Yhdysvalloille 15 '/j milj. dollarin vahingonkor-
vauksen. 11'. S-m.

Alabasteri (vanhan yläegyptiläisen Alabä-
siro7i nimisen kaupungin mukaan) , hienorakeista,
läpihohtavaa, valkoista tai heikosti värillistä
kipsiä. Käytetään koruteoksiin. Parasta ala-
basteria saadaan Volterrasta Toskanasta. Itä-
mainen a. 1. kalkkialabasteri on läpi-
hohtavaa kalkkisintleriä. Saadaan Egyptistä.

Alabasterilasi (opaalilasi) , hienosti jakaantu-
neita, sulamattomia lasiosasia si.sältävä himmeä,
alabasterin näköinen lasi, josta valmistetaan
koruesineitä.

Alabasteripaperi ks. Jääpaperi.

A la bonne heure [alabon5'r] (ransk.), oi-
keaan aikaan; olkoon menneeksi.

Aladagh [-da'-], vuori Turkin Armeeniassa,
Van-järven rannalla, 3,520 m korkea.

A la daube [alad(j'b] (ransk.), hyytelöön val-
mistettu kala- tai liharuoka; tarjotaan kylmänä.

Aladdin (arab. Alä-ed-din „uskon ylevyys"),
tavallinen arabialainen nimi. Henkilö satuko-
koelmassa „Tuhat ja yksi yötä". Nuorelle Alad-
dinille onnistuu kaikki loistavasti, kun hän

pääsee ihmeellisen taikalampun omistajaksi. Kir-
jallisuudessa viitataan usein „Aladdinin lamp-
puun", kun tarkoitetaan jonkun ihmisen salaista
voimaa päästä halujensa ja toiveidensa perille.

Aladdin-lamppu, eräs laji kaasuhehkuvalo-
lamppuja. ks. K a a s u h e h k u v a 1 o.

Aladominantti, pcrussävelestä puhtaan kvin-
tin verran alempana (eli kvarttia ylempänä)
oleva sävel ; ei johdu yläsävelenä perussävelestä,
vaan on pohjasävel, jolle itse perussävel on ylä-
sävelenä ; siitä sen tummahtava, hiljentävä vai-
kutus, sekä sen nimitys „taus-säver'. /. K.

Aladoobi ks. A la daube.

A la grecque [alagre'k] (ransk.), „kreikka-
laiseen tapaan", yksinkertainen kreikkalainen
reunakoriste, vrt. Meanderikoriste.

Alahärmä. 1. Kunta, Vaasan 1., Lapuan
khlak.. Yli- ja Alahärmän nimismiesp. ; Härmän
asemalta 2 km kirkolle. Voltin asemalta 5 km;
259,9 km^ joista viljeltyä maata 9,698 ha (1901) ;
öO '/j manttaalia; 966 ruokakuntaa, joista maan-
viljelystä pääelinkeinona harjoitti 714 (1901) ;
6,061 as. (''/ijlOOö), n. 0,8% ruotsink. ; 619 he-
vosta, 3,038 nautaa (1906). Teoll. lait.: 2 yhtiö-
meijeriä, olut- ja tiilitehdas. Säästöpankki ;
haara-apteekki. — 2. Seurakunta, konsisto-
rillinea, Turun arkkih.k., Lapuan rovastik. Al-
kujaan Lapuan kappeli, perust. 1676; itsenäi-
seksi khrakunnaksi '/s 18"3 (Keis. k. "/s 1859).
Kirkko harmaasta kivestä. A'. S.

Alaikäinen ks. Alaikäisyys.

Alaikäisyys, täysi-ikäisyyden edellä käyvä
ikäkausi. Sekä mies että nainen tulee Suomessa
täysi-ikäiseksi täytettyään 21 vuotta ja sitä en-
nenkin, jos hän menee naimisiin. Kuitenkin voi
oikeus isän, äidin tai muun holhoojan esityksestä,
alaikäisyyden aikaa pitentää, ei kumminkaan
yli 25 vuoden iän (vrt. Holhouslaki 19 p:ltä elok.
1898, §§: 16-18). Itävalta-Unkarissa alkaa täysi-
ikäisyys vasta 24 ja Saksassa, Ranskassa sekä
Englannissa 21 ikävuoden kuluttua. — Vaikka
alaikäinen yleensä on myöskin vajavaltainen,
niin saa hän kuitenkin jossain määrin oikeudel-
lista toimintakykyä jo ennen täysi-ikäiseksi
tuloaan. Niinpä jokainen, joka on täyttänyt 15
vuotta, saa itse hallita sitä omaisuutta, minkä hän
omalla työllään voi hankkia, ja samoin voidaan
häntä kuulustella todistajana tuomioistuimen
edessä. Viisitoista vuotta täytettyään saa myös
nainen mennä naimisiin, vaikka tosin ainoastaan
naittajansa suostumuksella niin kauan kuin hän
on alaikäinen. — Puhutaan myöskin rikos-
oikeudellisesta alaikäisyydestä,
joka rikoslakiemme mukaan päättyy 15:nen ikä-
vuoden kuluttua ja jonka kestäessä ei varsinaista
rangaistusta voi kenellekään tuomita. Kuitenkin
sekin, joka on täyttänyt 15, mutta ei 18 vuotta,
voidaan tuomita ainoastaan alennettuun rangais-
tukseen (vrt. Rikoslain 3: 1-2). — Samoin kuin
puhutaan kriminaalisesta alaikäisyydestä, puhu-
taan myöskin valtiollisesta alaikäi-
syydestä. Useiden valtiollisten oikeuksien
nauttimiseen ja useihin valtionvirkoihin pääse-
miseen vaaditaan nimittäin korkeampi ikä kuin
21 vuotta. Niinpä valtiollisen äänioikeuden käyt-
tämiseen ja valtiolliseen vaalikelpoisuuteen vaa-
ditaan 24 vuoden ikil. Sitä, joka ei ole täyttä-
nyt 25 vuotta, ei voida valita kunnan- tahi kau-
pungin valtuusmieheksi, kuntakokouksen puheen-

199

Ala-Itävalta — Alankomaat

200

Johtajaksi, kunnallislautakunnan esimieheksi eikä
kihlakunnan lautamieheksi. Vaivaishoitoasetuk-
sessa ymmärretään alaikäisellä sitä, joka ei ole
täyttänyt 15 vuotta (Vaivaishoitoasetus 17 p:ltä
maalisk. 1879, §: 1, m. 2). — Vrt. V a j a v a 1-
tainen, Lapsi, Nuori henkilö.

O. K:nen.

Ala-Itävalta ks. Itävalta.

Alal-vuoret, Venäjän Keski-Aasiassa Fergha-
iian maakunnan eteläpuolella ; korkeimmat hui-
put kohoavat n. 7,000 ra yi. merenp. Surhab-joen
yläjuoksu jakaa ne Alai ja Transalai vuori-
ryhmiin. IV. S-m.

Alajärvi. 1. Kunta Vaasan 1., Kuortaneen
khlak., Alajärvi-Soini-Lehtimäen nimismiesp.,
Kauhavan a.seraalta 55 km ; 769," km", joista vil-
jeltyä maata 6,202 ha (1901) ; 20 '7,, manttaalia;
1,163 ruokakuntaa, joista maanvilj. pääelinkei-
nonaan harjoitti 791, teollisuutta 148 (1901) ;
7,093 as. ("/„1906), n. 0,2 % ruotsink. ; 778
hevosta, 4,153 nautaa (1906). — Teoll. lait.:
Kurejoen osuusmeijeri. — Säiistöpankki, ap-
teekki, kunnanlääkäri (päätetty).

2. Seurakunta, keisarillinen, Turun ark-
kih.k., Lapuan rovastik., alkujaan Lappajärven
kappeli (per. 1751), itsen, khrakunnaksi '/b 1877
(Keis. k. "'/,„t859). Kirkko puinen (Engel. 1836,
korj. 1898). K. S.

Alakiiminki ks. Kiiminki.

Alakitka, 45 km' suuruinen järvi Kuusa-
mossa; siitä Kitkajoki laskee Oulankajokeen.

Alakittilä 1. Kittilän alakylä, iso kylä
Kittilän kirkonkylästä etelään (pari kra) ; laajat
tulvaniityt.

Alakloorihappoinen uatriumi ks. Nat-
riumhypokloriitti.

Alaknuuttila, kartano Kauhajoen varrella
Kauhajoen pitäjässä ; karjanhoitokoulu.

Alakuloisuus 1. melankolia (ks. t.) , toi-
minnallinen mielenhäiriö, jonka pääasiallisena
tunnusmerkkinä on taudillisesti korottunut mur-
heellinen mielentila ynnä taudillisesti hidastunut
ajatuksen toiminta. M.O-B.

Alakurkunpää (Syrinx). Paitsi tavallista
kurkunpäätU on linnuilla vielä henkitorven ja
bronkioitteu haarauksessa a., jossa niiden ääni
syntyy. Vesilintujen a.-ssä on rakkojuaisesti laa-
jentunut osa resonansailaitteena. vrt. Kurkun-
p ä ä.
• Alakuu, kuun kaksi viimeistä neljännestä.

Alaköngäs, Tenojoen viimeinen koski, norj.
Storfossen, noin 7 m korkea, yli 1 km pitkä,
vesimäärän vaihtelu 6-7 m ; maantie Jalvesta ve-
neitten kuljettamiseksi kosken niskaan. J. E. R.

Ala-Lemu, maatila lähellä Turkua ; omistaja:
kreivi ,\rmfelt.

Alalla (kreik. kielteinen u, ja (a/etn = puhua) ,
puhekyvyttömyys, aiheutunut ulkonaisten puhe-
neuvojen suun, kielen tai nielun vaillinaisesta
kehittymisestä, tahi puhumiseen tarvittavien li-
hasten halvaantumisesta. 3/. 0-B.

Alamaat ks. Alankomaat.

Alamaisuudenvala ks. Uskollisuuden-
vala.

Alamanjärvi ks. A 1 u e n j ä r v i.

Alameda [-e'-]. 1. Kaupunki Kaliforniassa,
San Franciseon lahden rannalla, 16,500 as. —
2. Oik. poppelikuja, puistokuja Espanjassa, kä-
velypaikka ja puisto.

Alamittainen on puu, joka ei täytä jotakin
määrättyä mittaa ; tavallisesti tarkoitetaan pak-
suus- (läpileikkaus-) mittaa rinnan korkeudella
(cm 30 cm), 7 metrin tai 18 jalan korkeudella.

A. C

A la mode [alamo'dJ (ransk.), muodin mukai-
nen.

Alandia [■a'n-], Ahvenanmaan latinainen
nimi. — Alandus, ahvenanmaalainen.

Alankomaat 1. Hollanti, kuningaskunta
(Koninkrijk der Nederlanden tai
vain Nederland), käsittää 33,079 km" suurui-
sen alan Keski-Euroopan alankoa Pohjanmeren
rannalla, Schelde-, Maas- ja Rein-virtojen suussa
ja Zuiderzeen ympärillä; idässä ovat rajoina
Preussin maakunnat Hannover, Westfalen ja
Reinin maakunta, etelässä Belgia.

Maanlaatu 750 kra pituisen rannikon lä-
heisyydessä on pääasiallisesti marskimaata, he-
delmällistä, laitumeksi ja peltomaaksi sopivaa
Hetemaata, osittain myös lentohietavalleja. Pää-
osa marskimaita, n. 25 % koko maasta, on me-
renpintaa alempana. Hollannin rannikko ulettui
ennen nykyisten Friisein saarien paikkeille Texe-
lin ja Dollariin välille, mutta jatkuvan hiljaisen
maaperän alenemisen vuoksi meren tyrsky
12:nnena ja 13:nnella vuosisadalla särki ran-
nikkoa suojaavan lentohietavallin, jolloin osa
marskimaita kaupunkeineen ja kylineen muuttui
morenlahdiksi (Zuiderzee, Dollartin lahti), osa
taasen n. s. watteiksi (Wattenmeer) , jotka nousu-
veden aikaan ovat veden vallassa, pakoveden ai-
kana kuivina. Mahtavain vallien avulla on
jäännös hedelmällisestä marskimaasta saatu suo-
jelluksi ja vähitellen on vallattu takaisin maata
mereltä (3:n viime vuosisadan kuluessa n. 3,630
km") ; paraikaa ollaan aikeissa sa.ida Zuider-
zeekin kuivaksi. Kaikkialla, missä lentohietavalli
ei suojaa marskimaata, on korkeita suojavalleja
meren ja jokien rannoilla, ja lukuisat pumppu-
laitokset — Hollannin maisemille ominaiset tuuli-
myllyt — pitävät marskimaat kuivina. Ylempänä
rannikosta ovat n. s. Geest-maisemat (eteläp.
Zuiderzeetä n. 110 m yli merenpinnan), joita
muodostavat jääkautiset moreenit ja hietikot ja
jotka yleensä ovat hedelmättömiä mäntymetsiä
ja suuria rämeitä. Maasta on n. 27 % peltomaita,
38 % niittyjä ja laitumia, 7 % metsiä ja n. 27 %
tuottamatonta maata. Soissa suuria turve-
kerroksia. Kivihiiltä on vähän; muita
metalleja paitsi rautaa puuttuu. Ilmasto
on meri-ilmasto, sademäärä 600-700 mm, keski-
lämpö n. 10° C. Asukasluku (v. 1906)
5,672,237. Kansa on germaanilaista alkuperää
(71 Jo hollantilaisia, 14 % friisiläisiä, 13 % flaa-
meja, 2% saksalaisia), kirjakielenä hollannin
kieli (ks. t.), uskonnoltaan n. 60% protestant-
teja, 2,2 % juutalaisia, loput katolisia. Hollanti-
laiset ovat tunnetut eteviksi maanviljelijöiksi,
merimiehiksi ja siirtomaanasuttajiksi ; huomat-
lavina piirteinä kansanluonteessa on tyyneys,
harkitseminen, kestävyys ja säästäväisyys. Kan-
sansivistys korkea; korkeampia oppilaitoksia:
4 yliopistoa (Leiden, Utrecht, Groningen, Am-
sterdam), polyteknikumi (Deift), sotakoulu
(Brada), meriakatemia (WiIlemsoord), 3 taide-
akatemiaa y. m. Elinkeinoista on maatalous
hyvällä kannalla ; pääviljalajit: vehnä (sato
v! 1900 0,13 milj. tonnia), ruis (0,36 m. t.). ja

f oLi>
6l;T

ly'

■

201

Alankomaat

202

kaura (0,33 m. t.) . Hollanti ja Seelanti ovat tun-
netut he(ielm<ä- ja kasvitarhoistaan, Haarlem kuk-
kasboidostaan ; muita viljelyskasveja: peruna (v.
1900 2,10 m. tonnia), pellava, hamppu, sokeri-
juurikas, humala, tupakka, sikuri ; k a r j a r o-
tu maailman kuulu, hevoset samaten; lehmiä oli
v. 1900 1,656,000, hevosia 295,000, sikoja 746,000,
lampaita 770,000; mehiläishoitoa harjoitetaan
GeldernMssä ja Drenthe'ssä. Merikalastus
(turskaa, silliä y. m.) on melkoinen. Teol-
lisuus on jälellä naapurimaiden teollisuudesta;
mainitsemista ansaitsevat laivanrakennus (pui-
sia laivoja) ; pellava-, pumpuli-, paloviina- ja
tupakkateollisuus sekä timanttien hionta ; muita
teollisuudenhaaroja: sokeri-, olut-, saippua-,villa-,
nahka-, rauta- ja kone-, kulta ja hopea- ja pos-
liiniteoUisuus. Kauppa- ja liikemaana on
Hollanti ensimäisiä ; n. 17,2 % väestöstä on kau-
pan ja liikenteen palveluksessa; kauppalaivas-
toon kuului v. 1906 283 höyrylaivaa (yht. 377,000
rek. ton.) ja 492 purjelaivaa; laivaliike v. 1906
25,4 milj. tonnia. Kanavia on 3,070 km (tär-
keimmät Pohjois-Hollannin kanava Amster-
damin ja Helderin välillä sekä Pohjanmeren
kanava), rautateitä (v. 1906) 3,090 km. Tär-
keimmät kauppakaupungit: Rotterdam ja Am-
sterdam. Kauppabalanssi tav. passiivi. Tuonti
v. 1906 5,298 milj. mk., vienti 4,370 milj. mk.
Tärkeimmät tuontitavarat vilja ja jauhot (1906

428.5 milj. guld.), rauta ja rautatavarat (1906

311.6 milj. guld.), kupari- ja kuparitav. (140,9
milj.), katu- ja rakennuskivet, puutavarat,
kivihiili, villa, raakasokeri, kahvi, tina, sinkki
y. m.; vientitavarat: vilja ja jauhot (1906 293,3
milj. guld.), rauta ja rautatavarat (207,3 milj.
guld.), kupari ja kuparitavarat( 112,5 milj. guld.),
kutomatavarat, sokeri, liha, puutav., kahvi,
juusto, paloviina, karja (vuositt. yli 100,000 el.),
sinkki, tina, tupakka, kala y. m. Suurenmoinen
välikauppa ilmenee siinä, että tuonnin ja viennin
päätavarat ovat samoja. Tärkeimmät tuonti- ja
vientimaat ovat Saksa, Englanti, Belgia, Yhdys-
vallat, Hollannin Intia ja Venäjä. Kaupan edis-
täjänä on Hollannin kauppaseura (Maatschappij) .
Raha: Guiden ä 100 senttiä (cents) =2,09 mk.,
mitta ja paino = metriset. 11 maakuntaa:
Seelanti, Etelä- ja Pohjois-Hollanti, Friislanti,
Groningen, Utrecht, Geldern, Oberijssel, Drenthe,
Pohjois-Brabant, Limburg. Pääkaupunki Am-
sterdam (ks. t.) ; kuningas asuu Haagissa. Suur-
kaupungit; Amsterdam, Rotterdam, Haag, Ut-
recht. Valtiomuoto: perustuslaillinen ku-
ningaskunta (perustuslait 24 p. huhtik. 1815, 3 p.
marrask. 1848 ja 30 p. marrask. 1887) ; edus-
kunta (S täten Generaal) 2 kamarinen
(l:ssä 50, 2:ssa 100 välittömillä vaaleilla valit-
tua; äänioikeus 25 v. täyttäneillä miehillä).
Korkein tuomioistuin : Hooge Raad Haagissa.
R a h a-a siat: valtion tuloarvio (v. 1908)
183,077,171 guldenia, menoarvio 194,768,959 gul-
denia, valtiovelka (v. 1906) 1,144 milj. guldenia,
verot (V. 1906) 38,819,000 guldenia. /. L.

Sotavoima. Maa-armeijan muodostavat
vakinainen väki, maanpuolustus- ja nostoväki.
Sotavoima täydennetään vapaaehtoisilla ja arvan-
nostolla. Asevelvollisuusikä on 20 v., palvelusaika
on 8 V., joista l-'/^ vakinaisessa väessä, loput
reservissä. >vlostoväkeen kuuluminen kestää 50
v:n ikään. Laivastossa oli v. 1906 7 panssari-

laivaa, 8 risteilijää, 13 kauuunaveuettä sekä
joukko vanhauaikuisia aluksia. Vaakuna: sini-
sellä, kultaisilla viilekkeillä sirotellulla kentällä
Nassaun suvun kruunupäinen kultajalopeura
miekka toisessa ja 7-nuolinen kimppu toisessa
etukäpälässä; vaakunaa kannattaa kaksi kruu-
nattua jalopeuraa ; sinisessä nauha.ssa on tun-
nuslause: „Je maintiendrai." Lippu: puna-val-
kta-sininen (vaakasuorassa). Kansallisväri on
oranssi. Huomattavimmat tähdi.stöt ovat Vil-
helmin ritarikunta (4 luokkaa). Alankomaiden
jalopeuran ritarikunta (3 luokkaa), Orania-Nas-
saun ritarikunta (5 luokkaa).

Historia. Nykyiset A. olivat Kristuksen
syntymän vaiheilla pääosaltaan bataavien
(ks. t.) asumina ja tulivat siihen aikaan rooma-
laisten valtaan. Turha oli Claudius Civiliksen
kapinayritys v. 70 j. Kr. s. Frankkien kulkiessa
Reinin yli n. v:n 400 paikoilla ja levittäessään
valtaansa joutuivat A. heille ja luettiin myöhem-
min suurimmaksi osaksi Itäfrankkiin 1. Saksaan
(Lotringiin). ll:nnellä vuosis. A. jakautuivat
moneen pikku vasallikuntaan, mutta myöskin
saavuttivat kaupastaan kukoistavat kaupungit
täällä suurempia oikeuksia kuin yleensä muualla
siihen aikaan. Myöskin niillä oli edustajansa
mr.i-.kuntain säädyissä (Staaten), jotka yhtei-
sistä asioista päättivät. 14:nnen vuosis. alussa
Flanderin käsityöläiset (Jakob .\rtevelde, ks. t.)
menestyksellä puolustivat vapauttansa Ranskan
kuninkaitten anastushankkeita vastaan. V:n
1384 jälkeen A. joutuivat vähitellen naimisliitto-
jen ynnä sopimusten kautta Burguudin herttuain
valtaan. Filip Hyvä kutsui v. 1437 ensimäisen
kerran yleissäätykokouksen (Staten Generaal) .
Kaarle Rohkean tyttären Marian uaimisliiton
kautta keisari Maksimilianin kanssa tulivat A.
Habsburgin suvulle. Kaarle V yhdisti v. 154S
Alankomaiden 17 maakuntaa (joista tärkeimmät
olivat Hollanti, Flanderi, Utrecht, Friislanti, Lu-
xemburg) Saksan valtakunnan n. s. Burgundin
piiriksi ja määräsi, että niiden aina piti olla yh-
den hallitsijan hallittavina. Hän edisti näiden
maiden, synnyinmaansa, taloudellista ja henkistä
hyvinvointia, mutta ylläpiti ankaruudella ruh-
tinaan ja katolisuuden valtaa asukkaiden vapau-
denhalua vastaan. Vielä huonommaksi kävi
kansan ja hallitsijan väli Filip ll:n 1555 nous-
tua valtaistuimelle. Varsinkin se verinen vaino,
joka kohtasi uskonpuhdistuksen kannattajia,
joita täällä oli paljon, kiihotti mieliä. 4 p.
marrask. 1565 joukko aatelismiehiä teki keske-
nään sopimuksen, n. s. kompromissin, jossa lupa-
sivat uskollisesti palvella kuningasta sekä puo-
lustaa maan oikeuksia ja vapautta, ja jätti
huhtik. 1566 Filipin sijaishallitsijattarelle, Mar-
gareeta Parmalaiselle, pyynnön annettujen us-
kontoa koskevien julistusten lieventämisestä ja
inkvisitsionin poistamisesta; tästä syntyi heille
nimi geusit s. o. kerjäläiset. Margareeta koetti
peräytymällä tyynnyttää mieliä, mutta Filip
suuttuneena sattuneihin epäjärjestyksiin kutsui
Margareetan pois ja lähetti v. 1567 hänen sijaansa
käskynhaltijaksi Alban herttuan. Tämä ryhtyi
kapinanhenkeä verisellä tavalla tukaliuttamaan.
Tuhansittain saivat A:n parhaimmat miehet
mestauslavalla sovittaa rakkautensa uskonnolli-
seen ja valtiolliseen vapauteen, niiden joukossa
aateliston johtajat Egmont ja Hoorn (1568). Vii-

203

Alankomaiden kieli ja kirjallisuus -Alankomaiden Intia

204

helm Oranian prinssi pelastui pakenemalla Sak-
saan. Taistelua yhä jatkui. Huhtik. 1572 on-
nistui pakolaisten, merigeusien, valloittaa Briel-
len kaupunki (Maasin suussa) ja nyt kapinan-
liekki uudestaan leimahti. Heinäk. 18 p. 1572
Hollannin, Seelannin ja Utrechtin maakunnat
tekivät liiton vapautensa puolustukseksi ja valit-
sivat Vilhelm Oranialaisen käskynhaltijaksi.
1573 Alba kutsuttiin pois, mutta olot pysyivät
entisellään. Marrask. 1576 yhtyivät eteläisetkin
maakunnat pohjoisiin, n. s. Gentin pasifikatsio-
niin, oikeuksiensa ja vapauksiensa puolesta.
Uusi käskynhaltia don Juan d'Au.stria koetti
sovitella vastakohtia ja vahvisti pasifikatsionin,
mutta kuoli jo v. 1578, ja hänen seuraajansa Alek-
santeri Farnesen onnistui erottaa katoliset etelä-
mankunnat pohjoisten reformeerattujen liitosta.
Näin ollen yhtyivät tammik. 23 p. 1579 jälki-
mäiset, Hollanti, Seelanti, XJtrecht, Gelderland,
Groniugen, Overijssel ja Friislanti, Utrechtin
unioniin yhteiseksi puolustukseksi ja peruuttivat
kaksi vuotta myöhemmin (heinäk. 1581) Haagin
julistuksella lopulta uskollisuutensa Filip II:lle.
Vilhelm Oranialaisen tultua 10 p. heinäk. 1584
espanjalaisten toimesta murhatuksi ryhtyi hänen i
nuori poikansa Moritz va.starinnan johtajaksi ja |
sillä menestyksellä, että A:n vapaus yhä enem- j
män turvattiin ja Filip III 1609 teki 12-vuotison
välirauhan niiden kanssa. Lopullisesti A:n itse-
näisyys tunnustettiin vasta Westfalin rauhan-
teossa 1648.

Vapaussota kirvoitti A:n kaikki voimat kehi-
tykseen. Espanjalta valloitettiin sen siirto-
kuntia ja A. kohosivat muutamaksi aikaa Euroo-
pan tärkeimmäksi kauppa- ja siirtomaavallaksi.
Varsinkin kokosi itä-intialainen komppania rik-
kauksia. Kaupan rinnalla teollisuus kukoisti.
Mutta yhtä huomattava oli A:n kukoistus sivis-
tyksen alalla, tieteissä ja taiteissa, varsinkin
maalaustaiteessa. Valtiomuoto oli tasavaltaimm,
mutta valtion etunenässä oli käskynhaltia, mikä
arvo oli perinnöllisenä Oranian suvussa. Asioita
hoitivat eri maakunnissa niiden säädyt, mutta
korkein valta oli Haagissa kokoontuvilla yleis-
säädyillä (Staten Generaal). Tämä valtiomuoto
synnytti tosin taistelua eri puolueiden välillä:
ylimysvaltaiset, patriootit, pyrkivät käskynhal-
tian asemaa heikontaraaau, oranialaineu puolue
taas tahtoi sitä vahvistaa. 1G19 tuomittiin pat-
rioottien johtaja Oldenbarneveld maanpetoksesta
kuolemaan ja mestattiin. Moritz Oranialaista
seurasi käskynhaltiana hänen veljensä Fredrik
Henrik (162.')-47), sitten tämän poika Vilhelm
11(1647-50), mutta jälkimäisen kuoUe.ssa ylimys-
puolue käytti tilaisuutta, kun poika Vilhelm III
syntyi vasta isän kuoleman jälkeen, ja otti halli-
tuksen omiin käsiinsä. Sen johtaja .Jan de Witt
koetti kyllä sodLssa Englantia vastaan ylläpitilä
A:n merivaltaa, mutta kuitenkin joutui sota-
laitos tähän aikaan rappiolle. Kun sitten A.
1668 trippelallianssin kautta olivat estäneet Lud-
vik XIV:n tuumat Belgiassa, hyökkäsi tämä
1672 huonosti varustettua tasavaltaa vastaan,
joka suureksi osaksi valloitettiin. Raivostunut
kansa murhasi silloin de \Vittin ja hänen vel-
jensä ja käskynhaltiaksi julistettiin Vilhelm III.
Merta vastaan suojelevia .sulkuja avaamalla pe-
lastettiin Hollanti joutumasta vihollisen valtaan ;
Vilhelm Oranialaineu muodosti liiton Ludvikia

vastaan ja Nijmegenin rauha 1678 tehtiin Alan-
komaiden tappioita kärsimättä. 1689 Vilhelm
nousi Englannin valtaistuimelle ja yhilisti siten
ajaksi entiset viholliset, Englannin ja A. Espan-
jan perimyssodassa (1701-13) A. taistelivat
Heinsiuksen johdolla liittolaisten kanssa Rans-
kaa vastaan.

Vilhelm lll:n kuoltua ilman jälkeläisiä 1702
poistettiin toistamiseen käskyahaltianvirka.
Mutta kun maan ulkonainen mahtavuus ja talou-
dellinen kukoistus aleni, palautettiin se taas v.
1747 ja määrättiin nuoremmalle Oranian suku-
haaralle, josta Vilhelm IV (1747-51) ja Vilhelm
V (1751-95) peräkkäin hallitusta ohjasivat. Jäi- '
kimäisen aikana syntyi jälleen sisäisiä rettelöltä
ja sodan syttyessä v. 1793 Ranskan uutta tasa-
valtaa vastaan meni tasavaltainen puolue vihol-
lisen puolelle ja julisti tammik. 1795 A. Rans-
kaan liittoutuneeksi Batavian tasavallaksi. Na-
poleon teki siitä 1806 Hollannin kuningas-
kunnan, jonka hallitsijaksi hän asetti veljensä
Ludvik Napoleonin. Kun tämä v. 1810 kruunusta
luopui niiden vaikeuksien vuoksi, joita manner-
niiian sulkemissäännön ankara toimeen|)ano
tuotti, yhdistettiin maa .suorastaan Ranskaan
„Ranskan jokien tuottamana maatumisena".
Napoleonin vallan kukistuessa, julistettiin jou-
luk. 1813 Vilhelm V.n poika hallit.sevaksi ruhti-
naaksi nimellä Vilhelm I. Wienin kongressisi»
määrättiin v. 1815, että Belgia ja Hollanti
yhdistettäisiin Alankomaitten kuningaskunnaksi.
Mutta sopua ei saatu aikaan reformeerattujen
pohjois- ja katolisten etelämaakuntain välillä.
1830, heinäkuun vallankumouksen johdosta, erosi
Belgia A;sta eri kuningaskunnaksi. Vilhelm I:n
kruunusta luopuessa v. 1840 tuli hallitsijaksi hä-
nen poikansa Vilhelm II v:een 1849, jonka ai-
kana uusi valtiomuoto 1848 säädettiin (Thorbec-
ken johdolla), ja sitten Vilhelm III (1849-90).
Hänen liallitusaikansa lopulla antoi kysymys val-
tiosäännön tarkastuksesta aihetta pitkällisiin
riitoihin vajiaamielisten ja vanhoillisten välillä,
kunnes vihdoinkin 1887, ministeri Heemskerkin
aikana, valtiollisen äänioikeuden laajennus tuli
hyväksytyksi. Vilhelm III:n kuoltua, seurasi
1890 hänen tyttärensä Vilhelmina, jonka puolesta
äiti, kuningatar Emma, johti hallitusta (v:een
1898). 1896 tapahtui jälleen äänioikeuden laa-
jennus, joten se pääasiassa tuli yleiseksi, kui-
tenkin muutamilla rajoituksilla. Tämä muutos
ei kuitenkaan antanut vapaamielisille sitä enem-
mistöä, minkä olivat toivoneet, ja 1901 astui
asioita johtamaan ,.antirevolutsionääreihin" ja
katolilaisiin nojautuva Kuyperin ministeristö.
1905 sekin kuitenkin kukistui ja sijaan asetet-
tiin toinen maltillis-vapaamielisistä muodos-
tettu. [Schiller, „Geschichte Abfalls der Niedor-
lande" (1788). — Motley, .,Rise of the Dutch re-
public" (1856, myöskin saksaksi ja ruotsiksi). —
Sama, „History of the United Netherlands"
(1860-64).] K. O.

Alankomaiden kieli ja kirjallisuus ks. Hol-
lannin kieli ja kirjallisuus.

Alankomaiden taide ks. H o I I :i n l i 1 a i n e n
t a i d e.

Alankomaiden Intia (Insulinde) käsittää
.Mankomaitten siirtomaat Intian valtameressä
ja muodostaa kenraalikuvernöörin hallitseman,
kahteen osaan jaetun hallitusaluocn. Toiseen

205

Alanus ab Insulis — Alasin

206

kuuluvat Jaava, Madura, Bali ja Lombok saaret ;
131,508 km'; 30,098,008 as. (1901). Toiseen kuu-
luvat „ulommat siirtomaat" (Buitenbezittingen)
käsittäen saaret Sumatra, Borneo, Riou\v-Lingga-
arkipelagi, Banka, Billiton, Celebes, Molukit,
Uusi Guinea ja Pienet Sunda-saaret, yht. 1,784,000
km', mutta vain 8,840,000 as. (1905). Nämät
hallintoalueet ovat jaetut pienempiin, joilla on
omat virkamiehensä. Bataviassa asuvalla ken-
raalikuvernöörillä on varakuninkaan arvo ja
valta, jota rajoittaa varakenraalikuvernööristä
ja neljästä hallitsijan valitsemasta jäsenestä
muodostettu neuvoskunta. Tällä on kuitenkin
vain neuvotteleva vnlta ja erimielisyyksien syn-
tyessä lakiasioissa on varakuninkaan vedottava
hallitsijaan. — Siirtomaita puolustaa siirtomaa-
armeija, jossa on 'j, alkuasukkaita, mutta sitä
komentavat hollantilaiset upseerit ja aliupseerit
ja sen vahvistamiseksi on vap.aaehtoisina pes-
tattu siihen hollantilaisia sotilaita ja nämät
ovatkin siirtomaa-armeijan ytimenä. Sitä vas-
toin on emä- ja siirtomaalla yhteinen laivasto,
jonka kustannukset jaetaan tasan molemmille.
Kauppa käy melkein yksinomaan emämaan väli-
tyksellä. Tärkeimmät tuotteet ovat sokeri, kahvi,
tee, riisi, indigo, tupakka ja tina. Ylipäänsä
ei emämaa sanottavasti ole levittänyt eurooppa-
laista sivistystä ja kristinoppia siirtomaahansa
eikä myöskään ole voinut hallinnollisessa suh-
teessa kohottaa sitä korkealle. Seu omistaminen
tuottaakin melkoisia kustannuksia. 11'. S-m.

Alanus ab Insulis [-lä'-], skolastilainen
teologi 12:nnelta vuosisadalta. Kirjoittanut
m. m. ,,Antielaudianus" nimisen ensyklopedian,
josta arvellaan Danten saaneen vaikutuksia.
Hänen teoksensa ovat Mignen kokoelmassa;
„Patrologia latina''. E. K-a.

Alanus [-lä'-], Yrjö (1609-64), suom. pro-
fessori, Jomalan kirkkoherran Christophorus
A:n poika, maisteri Upsalassa, tuli 1637 lehto-
riksi Turun kimnaasiin, 1640 fysiikan ja kasvi-
tieteen professoriksi uuteen akatemiaan ja siir-
tyi sitten teologiseen tiedekuntaan, tullen myös-
kin Turun tuomiorovastiksi. A. oli ankara oikea-
uskoisuuden puolustaja ja nautti aikalaistensa
suurta luottamusta, niinkuin näkyy siitäkin, että
hän pari kertaa oli ehdolla piispanvirkaan ja oli
jäsenenä Terseruksen asiaa varten asetetussa
tutkijakunnassa. Hänen leskensä, ruotsikko,
jcutui osalliseksi ajan taikauskoa kuvaavaan
juttuun, kun piispa Gezelius syytti häntä taika-
tai myrkkyjuoman valmistamisesta sairaalle
vaimollensa. K. G.

Alaoikeus ks. Alioikeus.

Alaotra [-o'-], Madagaskarin suurin järvi.

Alapasteri ks. Alabasteri.

Alapuriini, niin nimitetään kaupassa puh-
tainta, vedestä vapaata villarasvaa. vrt. Lano-
liini.

Alarcon [■ko'n], Pedro Antonio de (1833-
91), esp. kirjailija ja politikoitsija, kirjoittanut
m. m. humoristillisen novellin „E1 sombrero de
tres picos" (suomeksi 1907 „Kolmikolkka hattu"),
„Historietas nacionales", „Diario de un testigo
de la gucrre en Africa", tendenssiromaanit „Es-
cändolo" ja „La prödiga". V. T.

Alarcon y Mendoza [-ko'n i -ö'pa], Juan
Euiz de m. 1580-1639), esp. näytelmäkirjai-
lija, synt. Meksikossa, eleli 1600 jälkeen enim-

Alarik.

mäkseen Espanjassa; aikalaistensa syrjäyttämä,
jälkimaailman kunnioittama; kirjoittanut luon-
nekomediat: „La verdad sospechosa", „Las pare-
des oyen", „Don Domingo de Don Blas" ja san-
ka rinäytelmät: „Ganar amigos", „E1 tejedor de
Segovia". Niissä ilmenee miehekästä, syvää
luonteenkuvausta. y. y.

Alaria esculenta [-lä'- -e'n], Atlantin pohj.-
osissa sangen yleinen ruskolevä, jonka 6-7 m
pituisia, keitettyjä ja keittämättömiä sekovarsia
färsaarelaiset käyttävät ravintona. Toisia A 1 a-
r i a-lajeja käyttävät tsuktsit samaan tarkoi-
tukseen.

Alarik (375-410), länsigoottien kuningas. Bal-
tein suvusta. Tultuansa 395 kuninkaaksi, vei
hän kansansa h,ävitysretkelle Kon-
stantinopolia kohti ja Kreikkaan,
mutta meni sitten Illyriaan, jonka
keisari Arkadios antoi hänen val-
taansa. Täältä hän hyökkäsi v.
400 ja seur. vuosina Italiaan, josta
kuitenkin Stiliko hänet torjui.
Mutta Stilikon murhan jälkeen hän
saarsi 408 Rooman, jonka suunnat-
tomilla lunnailla täytyi ostaa
itsensä vapaaksi hävityksestä. So-
dan uudestaan sytyttyä A. valloitti 24 p.
elok. 410 Rooman, joka nyt joutui kauhean
ryöstön alaiseksi. A. jatkoi matkaansa Ala-
Italiaan tuumien Sisilian ja Afrikankin valloi-
tusta, mutta tifällä hänet Cosenzassa saavutti
äkkinäinen kuolema ; kertomuksen mukaan
hänet haudattiin Busento-joen pohjaan. — A. II
oli länsigoottien kuninkaana 484-507, julkaisi
erään lakikirjan „Breviarium Alaricianum";
kaatui Poitiersin taistelussa Klodvigia vastaan.

K. G.

Alarikkihapoke, oikeammin t h i o r i k k i-
happo (IljSjOa) , on tunnettu ainoastaan suo-
loissaan. Voidaan pitää rikkihappona, jossa yksi
happiatomi en vaihdettu rikkiin. Nykyisessä
kem. kielenkäytössä tarkoittaa a. happoa H,SO,.

Alarikkihapokkeinen natriumi, oikeammin
natriumthiosulfaatti, kem. yhdistys,
jossa on natriumia, rikkiä ja happea (Na^SjO,
-f-5H.O), thiorikkihapon natriumsuola. Val-
mistetaan kuumentamalla natriumsulfiitti-liu-
osta rikkihärmeen kera. Kiteytyy suuriin, vä-
rittömiin, helposti liukeneviin prismoihin. A:n
liuokseen liukenevat hopean halogeeni-suolat
helposti muodostaen kaksoissuoloja, jonka vuoksi
.=e on saanut tärkeän käytännön valokuvauk-
sessa „kiinnitys-(fikseeraus-) suolana". Käyte-
tään edelleen n. s. „antikloorina" poistamaan
kloorilla valkaistuista kankaista ylimääräisen
kloorin. W. B.

Alarineerata (ransk. alanne = melu, hätä-
huuto, < it. aiv arme = aseisiin!), hälyyttää, an-
taa hälyytysmerkki. — A 1 a r m i, hälyytys.

Alasaksa ks. Saksan kieli.

Alasaksin murre ks. Saksan kieli.

Alasalpietarihappo (a 1 a t y p p i h a p p o) ks.
T y p p i.

Alasin, rautainen, tavallisesti valettu alusta,
jonka päällä metallia takomalla muovaillaan.
Pienet kellosepän alasimet ovat teräksestä ja
kiinnitetään käytettäessä ruuvipenkkiin. Isoissa
äepän alasimissa on vain selkä teräksestä ja sen
toinen pää on tavallisesti muodostettu suippene-

207

Alasinpölkky— Alavieska

208

vaksi sarveksi, jonka ympäri metallia taivute-
taan, toisessa ou reikä upokkaita varten, joita
eri töissä käytetään. Sepän alasin kiinnitetään
maahan upotettuun puiseen alasinpölk-
Ic y y n, hdyryvasaran alla on erityinen luja
perustus. Levysepät, astiantekijät, kultasepät
y. m. käyttävät erikoisalasimia. J. C-en.

2. Anat., eräs kuuloluista. ks. Kuuloelin.

!. Paja-aliisin 2. Veitsisepän a. 3. Viilasepan a.

4. suutarin a. 5, Katonlaskijan a.

a. Peltisepän a.

Alasinpölkky ks Alasin.

Alaska [alaska] (A 1 j a s k a, ven. Aljaska),
tuliperäinen niemimaa, joka muodostaa Pohjois-
Ameriikan luoteisimman osan. Vuoteen 1867
se kuului Venäjälle, joka silloin möi sen 7,6 milj.
dollarista Yhdysvalloille. Näihin se nyk. kuuluu
valtiollisesti hallitusalueena; 1,376,300 km'. Asuk-
kaina oli ennen ainoastaan eskimolta ja intiaa-
neja, sekä harvoja kalastusta tahi metsästystä
harjoittavia valkoihoisia. Huolimatta kylmästä
arktisesta ilmanalasta, jonka talvien ankaruutta
eurooppalainen tuskin kestää, on asukasluku
viime vuosina melkoisesti lisääntynyt (v. 1900
64,000), sen jälkeen kuin siellä tavattavat kulta-
rikkaudet ovat keksityt. Suurin ja tunnetuin
kullanhuuhtomo-alue on Jukon-joen alue, napa-
piirin eteläpuolella. W. S-m.

Alastaro. 1. Kunta Turun ja Porin 1.,
Leimaan khlak., Loimaa-Metsämaa-Alastaron
nimismiesp. ; Loimaan asemalta 18 km kirkolle;
273,9 km', joista viljeltyä maata 7,449 ha (1901) ;
47 'I, manttaalia ; 965 ruokakuntaa, joista raaan-
vilj. pääelinkeinonaan harjoitti 548, teollisuutta
J29 (1901) ; 4,531 asuk. ("/„1906), n. 0,1 % ruot-
sink. ; 887 hevosta, 3,178 nautaa (1906) . — Teoll.
lait.: Alastaron tulitikkutehdas, A:n osuusmei-
jeri, Virtsanojan osuusmeijeri. — Osuus Loimaa-
Pöytyän säästöpankkiin, joka sijaitsee Oripääs.sil.
Kunnanlääkäri ja sairashuone yhteiset Loimaan
kanssa. — 2. Seurakunta, keisarillinen, Tu-
run arkkih.k., Porin ylärovastik. ; alkujaan Loi-
maan kappeli (per. 1688), itsenäiseksi khrakun-
naksi '/s 18C9 (Keis. k. "1,61). Kirkko puinen
(1841, korj. 1896). [K. Killinen, „Kiint. mui-
naisj. Loimij. kihlak., Alastaro". (Suom. Mui-
naism. Vhd. Aikakauskirja II.).] K. S.

A la suite lsyi't] (ransk.), seurueeseen kuu-
luva.

Alatau, vuoriryhmä Keski-Aasiassa, Dsunga-
riassa, Tiensan vuorten pohjoispuolella, kohoaa
4,700 m yli merenp.

Alativihreä on kasvi, jonka lehdet pysyvät
varisematta useita vuosia. Meillä ovat havupuut
ja muutamat varvut, kuten kanerva, puolukka
y. m. alativihreitfi. Pohj. pallopuoliskon pohjoi-

simmassa osassa on lähinnä puurajaa alativihreä
havupuuvyöhyke, etelämpänä on Välimeren-mais-
sa, Etelä-Kiinan vuoristossa, Etelä-Japanissa,
Floridassa ja Meksikon ylängöllä toinen lämpöä
suosivien alativihreiden puiden ja pensaiden
muodostama kasvi vyöhyke. A:t ovat myös kuu-
man vyöhykkeen sademetsät. Eteläisellä pallo-
puoliskolla muodostavat a:t kasvit omituisia yh-
dyskuntia Kapmaassa, Etelä-Ameriikan eteläkär-
jellä ja Austraaliassa („Scrubs").

Alatornio (ruots. Nedertorneä). 1.
Kunta, Oulun 1., Kemin khlak., Alatornio-Ka-
rungin nimismiesp., Tornion kaupungista 2 km
kirkolle; 867,6 km', joista viljeltyä maata 5,929
ha (1901) ; 7C "/„ manttaalia; 1,448 ruokakuntaa,
joista maanvilj. pääelinkeinonaan harjoitti 592,
teollisuutta 502 (1901) ; 7,327 as., n. 0,05 % ruot-
sink. ; 696 hevosta, 3,628 nautaa (1906). —
Teoll. -lait.: tiilitehdas ja osuusmeijeri. — Säästö-
pankki. — 2. Seurakunta, keisarillinen,
Kuopion hiippak., Kemin rovastik. ; mainitaan
kappelina 1345, itsenäisenä khrakuntana 1477;
kuului Ruotsin Hernösandin hiippakuntaan, kun-
nes Haminan rauhassa 1809 seurakunnan itäinen
osa ynnä kirkko jäi Suomen puolelle. K. S.

Alatti(o) (lap. Aitta, norj. A 1 1 e n) , kih-
lakunta Ruijassa, pitäjä A:n kihlakun-
nassa A. -vuonon varrella. Ennen viljeltiin siellä
ohraa (pohjoisin seutu, missä sitä on viljelty).
— Luoteis-Lapin asukkaiden tärkeimpiä mark-
kinapaikkoja.

Alatti(oii)-joki, Ruijassa, 185 km pitkä, 7,397
km' ala, alkaa Suomen rajalta, laskee A. -vuo-
neon, kalarikas, alajuoksussaan venekuluUe kel-
paava ; raju jäänlähtö keväällä.

Alatti(on)-vuono, Ruijassa, 35 km pitkä,
\ähäpätöinen lahti; sen nimi Kvanviken on joh-
tunut lukuisista siellä asuvista suomalaisista
(kvxner).

Alauda 1-a'uJ, leivonen, ks. Leivoset.

Alavesi, matalavesi ; padon alapuolella oleva
vesi. — Alavesipato, pato, joka on pato-
mattoman veden korkeutta matalampi.

J. C-in.

Alaveteli (ruots. Nedervetil). 1. Kunta,
Voasan 1., Pietarsaaren khlak., Kokkola-Alavete-
lin nimismiesp., Kokkolan asemalta kirkolle
20 km, Ykspihlajan satamasta 26 km ; 158,0
km", joista viljeltyä maata 3,084 ha (1901) ;
19,!> manttaalia ; 312 ruokakuntiia, joista maan-
vilj. pääelinkeinonaan harjoitti 230 (1901) ;
2,262 as., n. 92 7o ruotsink. ; 227 hevosta, 1,654
r.autaa (1906). — Teoll. -lait.: Osuusmeijeri. —
Säästöpankki. — 2. Seurakunta, konsisto-
rillinen, Turun arkkih., Kokkolan rovastik.;
muod. 1752, itsen, khrakunnaksi '/i '897 (Sen.
jp. =/5l894) Kokkolasta. Kirkko puinen (1817).
j [L. K. Sandelin, „Arkeol. och hist. beskr. öfver
den sv. spr. delcn af Pedersöre liärad, Nederve-
til" (Suom. Muinaism. Yhd. Aikakauskirja
XIV).] K. S.

Alavieska. 1. Kunta, Oulun 1., Sälöisten
khlak., Alavieska-Kalajoki-Raution nimismiesp.,
Ylivieskan asemalla kirkolle 18 '/. km. Kalajoen
laivalaiturille 27 k.n ; 266 km', joista viljeltyä
maata 4,984 ha (1901); 23"/,, manttaalia; 521
ruokakuntaa, joista maanvilj. pääelinkeinonaan
harjoitti 315 (1901) ; 3,264 as., ei ruotsink.; 373
hfvosta, 1,981 nautaa (1900). — Teoll. -lait.: vesi-

209

Alavuden tuomiokunta— Albatrossi

210

saha. — Säästöpankki. — 2. Seurakunta,
konsistorillinen, Kuopion liiippak., Kalajoen ro-
vastik. ; saaraahuonekunta 1733, itsenäiseksi
khrakunnaksi '/i 1902 (Keis. k. ^7,„ 1879) Kala-
joesta Kirkko puinen (1795). K, S.

Alavuden tuomiokunta käsittää Lapuan,
Nurmon ; Kuortaneen, Alavuden, Peräseinäjoen
kylän, Töysän ; Alajärven ; Soinin, Lehtimäen ;
Lappajärven, Evijärven, Kortesjärven, Vimpe-
lin käräjäkunnat.

Alavus (ruots. Alavo). 1. Kunta. Vaa-
san 1., Kuortaneen kblak., Kuortane-Alavus-Töy-
«än niniismiesp. ; Alavuden asemalta kirkolle
3 '/a kni ; 845,9 km^ joista viljeltyä maata 10,560
ha (1901) ; 23 '/^ manttaalia; 1,694 ruokakuntaa,
joista maanvilj. pääelinkeinonaan harjoitti 1,220,
teollisuutta 138 (1901) ; 9,730 as., joista n. 20
ruotsink. ; 1,048 hevosta, 3,862 hautaa (1906). —
TeoU.-lait.: höyrysaha, Alavuden ja Sulkavan
osuusmeijerit. — Kunnau- ja piirilääkäri, ap-
teekki. — Säästöpankki. — Tunnettu taistelu-
paikka 18 "/s 08; taistelu oli sodan kuumimpia. —
2. Seurakunta, keisarillinen, Turun arkkih.,
Lapuan rovastik. ; saarnahuonekunta 1074, kuu-
lui ensin Ilmajokeen, sitten 1708 Kuortaneeseen ;
itsenäiseksi khrakunnaksi 1835 (Keis. k. "/ulSSS).
Kirkko puinen (1825). K. S.

Alba (lat. albus = valkea) , katolisen kirkon
valkea messupaita; protestanttisista kirkoista
ovat anglikaaninen, Skandinaavian maiden ja
Suomen kirkot säilyttäneet sen käytännön.

Alba, Ferdinand Alvarez (1508-82),
esp. valtiomies

hei ttua.

ja sotapäällikkö Filip
Il:n ajalta. Syntyi-
sin eräästä Kastilian
ylhäisimmistä suvuista.
Hänen rautainen lu-
juutensa ja se palava
into, joka hänessä asui
perinnöllistä kunin-
kuutta ja katolista us-
koa kohtaan, tekivät
hänestä ennen pitkää
Euroopan kuuluisim-
man ja pelätyimmän
sotapäällikön. Jo Miihl-
bergin taistelussa v.
1547 hän ratsuväel-
länsä vaikutti ratkai-
sevasti Kaarle V:n
Voitokkaasti hän sen jälkeen taisteli
paavin ja Ranskan joukkoja vastaan.
Mutta enin kuuluisaksi A. tuli Alamaissa, jonne
Filip II lähetti hänet v. 1567 kukistamaan siellä
syntynyttä kapinaa. Heti maahan tultuaan hän
fisetti erikoisen tuomioistuimen käsittelemään
kapinaan osaa ottaneiden asiata. Julmista tuo-
mioistaan se sai kansalta nimen ,,verioikeus".
Tuomittujen ja mestattujen joukossa olivat m. m.
kreivit Egmont ja Hoorn. Maa joutui lamauk-
sen valtaan. Kun A. sitten vaati tavattoman
korkeita veroja irtaimesta omaisuudesta, puhkesi
kapina jälleen ilmiliekkiin, ja vaikka A. sai ka-
pinallisista, joiden johdossa oli Vilhelm Orania-
lainen, useita voittoja, ei hän näyttänyt voivan
kapinaa kukistaa. Hänet kutsuttiin pois Ala-
maista 1573 ja joutui joksikin aikaa epäsuo-
sioon. 1580 määrättiin hänet kuitenkin armei-
jan päälliköksi, jonka Filip II lähetti Portuga-

voittoon.
Italiassa

lia valloittamaan. Siinä hän onnistui hyvin,
mutta kuoli, ennenkuin ennätti palata Portuga-
lista 1582. O. M-e.

Albacka, kartano Hattulassa, Hämeenlinnasta
pohjoiseen, meijeri- ja karjanhoitokoulu.

Alba Longa, muinainen kaupunki Italian
Latiumissa, tarun mukaan Aineiaan pojan Aska-
nioksen perustama. Pidettiin Rooman emäkau-
punkina. Historiallisena aikana Alba Longaa ei
enää ollut olemassa ; kerrottiin roomalaisten se:i
hä^ ittäneen Tullus Hostiliuksen aikana.

Albania [-bä'-] (alb. S k i p e r i a, turk. A r-
n a u t) , korkea, jylhä ja karu vuoristomaakunta
Adrian ja Joonian merien rannikolla; siihen
kuuluvat vanhat maakunnat Epeiros ja osa
Illyriaa. Nykyään Turkki siitä omistaa poh-
joisen ja Kreikka kaakkoisen osan. Pinta-
ala 93,610 km^ n. 2 milj. as. Pohjois 1. Ylä-
Albania on etenkin koillisosassaan hyvin vuo-
rista ja korkeata (aina 3,000 m yi. mp.). —
Albanialaiset nimittävät itseään skipe-
taareiksi, turkkilaiset nimittävät heitä arnau-
teiksi. He ovat keskikokoista, yleväryhtistä.
hurjaa, sotaista ja kavalaa vuorikansaa ; harjoit-
tavat karjanhoitoa ja maanviljelystä ja ovat
verrattain alhaisella sivistyskannalla. Väkiluku
1,9 milj., joista 1,1 milj. asuu Turkissa ja 0,25 milj.
Kreikassa, loput pääasiallisesti Italiassa, missä
ovat palkkasotureina. Albanialaiset tunnustavat
joko kreikkalaiskatolista, roomalaiskatolilaista
tahi Muhammedin oppia, mutta ovat hyvin taika-
uskoisia ja ovat säilyttäneet monta pakanallista
menoa. Verikosto on tavallinen. Albanian
kieli on itsenäinen haara indoeurooppalaista
kielikuntaa. Varsinaista kirjallisuutta ei vielä
ole; yhteiseen kirjakieleen on vasta viime
aikoina ruvettu pyrkimään. W. S-m.

Albano {■bä'-J (A. Laziale), kaupunki Ita-
liassa, Kooman maakunnassa 170 m syvän luon-
nonihanan Albanojärven rannalla, 8,000 as.
(1901). Roomalaisia muinaisjäännöksiä ja rik-
kaitten roomalaisten huviloita. — Albano-
vuoret, tuliperäisiä, luonnonihania keilavuo-
ria Rooman maakunnassa, korkein huippu, Monte
Cavo, 956 m yi. merenp. W. S-m.

Albano-järvi [-bä'-] ja A.-v u o r e t ks. A 1-
b a n o.

Albano-kivi [-bä'-], harmaa tai viheriänhar-
maa tuffivuorilaji, jota tavataan Albano-vuo-
rissa. Roomalaiset käyttivät sitä, n. s. p e p e r i-
n o a, rakennuskivenä.

Albanus [-bä'-]. Pyhä, perintätiedon mu-
kaan Englannin ensiraäinen marttyyri, teloitettu
Diokletianuksen vainossa.

Albany (ölbsni). 1. Yhdysvaltojen New- York
valtion pääkaupunki Hudsonvirran varrella,
98,920 as. (1903). Yliopisto. Katolilainen ja
protestanttinen piispanistuin. Kauppa- ja teh-
daskaupunki, käy puutavara ja viljakaupjiaa ;
rauta- ja oluttehtaita. — 2. Länsi-Austraalian
etelärannikolla sijaitseva tärkeä satamakaupunki
3,600 as. ■- 3. Alue länt. Kapmaassa. — 4.
Monen paikan ja joen mmi Pohjois-Ameriikassa.

Albatrossi (Diomedea exsulans) kuuluu pitkä-
siipisten (LongipennesJ lahkoon. On tavat-
toman suuri ja vahvarakenteinen lintu; sen
pituus on 115 cm, siiven kärkien väli 3 '/2-4 '/: m.
Lukuunottamatta mustia siipisulkia se on puh-
taan valkoinen, nuorempana kumminkin ruskea-

211

Albattani— Albert

212

Albatrossi (Diomedea exsulans).

täpläineD. Albatrossi pesii suurissa siirtokun-
nissa eteläisellä pallonpuoliskolla Atlantin-,
Intian- ja Tyynenvaltameren seuduilla. Poh-
joisessa tavataan
eksyneitä lintuja
aina Beringin sal-
messa asti ja
Englannin ran-
noilla. Merenkul-
kijoille se on
hyvin tuttu. —
Kokonaiset lai-
vueet saapuvat
sen pesimäpaikoil-
le marras- ja
joulukuulla munia
keräämään. Mu-
nii tavallisesti ai-
noastaan yhden
suuren valkoisen
munan.

E. W. S.

Albattani [-tä'-]
(lat. AlbategniusJ
(n. 850-n. 930).

Muhammed
ibn Dsäbir,
arabialaisten kuu-
luisin tähtientutkija. A. laski aurinkovuoden
365 päiväksi 5 tunniksi 46 minuutiksi ja 24
sekunniksi, määräsi hyvin tarkkaan kiertotäh-
tien radat ja otti trigonometriassa sinus-mitan
käytäntöön. [Chvvolsohn, „Die Ssabier" (1856).]

K. T-t.

Albedo [-ie'-} (lat. oiftus = valkea) , heijasta-
vasta kappaleesta heijastuneen valon suhde koko
kappaleeseen sattuneeseen valonmäärään. Kierto-
tahtien a. kasvaa yleensä niiden ilmakehän tihey-
den mukaan.

Albedyhll, Gustaf d' (1758-1819) ruots. val-
tiomies ja kirjailija, tuli 1784, palveltuansa sitä
ennen Pietarissa, ruots. ministeriksi Kööpenha-
minaan ja nautti ensin Kustaa III:n suosiota,
mutta 1789 suhde muuttui ja d'A. kutsuttiin
äkkiä pois virastaan, eikä sen jälkeen enää val-
tionvirkaan ruvennut. Otti osaa 1809 v:n val-
tiopäiviin, jolloin oli salaisen valiokunnan jäsen.
d'A. on julkaissut useampia teoksia, jotka sisältä-
vät tärkeitä lisiä aikakauden diplomaattiseen
historiaan : „Skrifter af blandadt, dock mest poli-
tiskt och historiskt innehäll" (2 osaa, 1799-
1810) y. m.

Alberga {(VlbärjaJ, herraskartano ja rautatie-
asema Karjan radan varrella (4:s pysäkki Hel-
singistä). Osa siitä on palstoitettu huvilakaii-
punkialueeksi. J. E. R.

Albergo [-he'r-] (it.), vierasmaja.

Alberoni [-rö'-], Giulio (1664-1752), kardi-
naali ja Espanjan pääministeri Filip V:n aikana,
synt. lähellä Piacenzaa Italiassa. Parman hert-
tuan edustajana Madridissa hänen onnistui 1714
aikaansaada avioliitto Filip V:n ja Parman
prinsessan Elisabethin välillä. A. tuli nyt, saa-
tuaan kaikkivaltiaan prinsessa Orsinin tieltään
työnnetyksi. Espanjan pääministeriksi, jollaisena
sitten toimeenpani joukon tärkeitä sisällisiä
uudistuksia ja parannuksia. Koettaessaan saada
kuningatar Elisabethin lapsille, joilla ei ollut
kruununperimysoikeutta Espanjassa, maita

.Mbert Suuri.

muualta, hän sai vastaansa Englannin, Ranskan,
Itävallan ja Alamaat (kvadrupelallianssin) . Eivät
auttaneet A:ia vehkeilyt vastustajien omissa
maissakaan; liittolaisten vaatimuksesta Filip ja
Elisabeth 1719 erottivat A:n ja karkoittivat Es-
panjasta. Lopun elämäänsä hän vietti Italiassa
osaksi viratonna, osaksi hoitaen korkeita hengel-
lisiä virkoja. K. B.dt.

Albert ,, Suuri" (Albertus Magnus),
Bollstädtin kreivi (n. 1193 [1205?] —
12S0), keskiajan mai-
Dehikkaimpia oppi-
neita, synt. Lauinge-
nissa Tonavan var-
rella nykyises.^ä Bai-
jerissa, kuoli Köl-
nissä. A. harjoitti
opintoja m. m. Pa-
dovassa, astui domini-
kaani veljeskuntaan,
toimi sitten uskon-
opin, filosofian ja
luonnontieteiden opet-
tajana erinäisissä
luostarikouluissa, m.
m. Kölnissä, myöskin
jonkun aikaa Pariisissa, sikäläisessä Jakobiini-
luostarissa, valittiin 1254 Saksan dominikaanein
päälliköksi („provinsiaaliksi") , jossa toimessa
ollessaan jalkaisin kulki ympäri Saksanmaata
teroittamassa munkkikunnan jäseniin ankaraa
luostarisääntöjen noudattamista. Vv. 1260-62
hän oli Regensburgin piispana, mutta luopui
siitä toimesta, vetäytyäkseen hiljaisuuteen. V.
1263 hän tavataan kuljeskelemassa ristiretken
saarnaajana. A. oli tavattoman tietorikas ja
paljon lukenut mies. Hän on ensimäinen keski-
ajan oppinut, joka, sen jälkeen kuin Aristote-
leen teokset olivat arabialaisten oppineiden vä-
lityksellä tulleet tunnetuiksi paljoa täydellisem-
min kuin ennen, omissa teoksissaan järjestel-
mällisesti tsittää Aristoteleen koko filosofian,
huomioon ottaen myöskin arabialaisia selittäjiä.
Hänen filosofiset teoksensa eivät osoita paljoa it-
senäisyyttä, vaan toistavat enimmäkseen Aristo-
teleen oppeja, ainoastaan muodostaen niitä kir-
konopin vaatimuksien mukaisiksi. Luonnontie-
teellisissäkin teoksissaan hän enimmäkseen seu-
raa Aristotelesta ynnä muita auktoriteetteja,
niinkuin kemiassa kuuluisaa arabialaista alke-
mistia Geberiä. Joskus hän kuitenkin lausuu,
että pitää itse kokeellisesti tutkia luontoa, ja
näyttää yrittäneenkin itsenäisesti tutkia ke-
miaa (eli alkemiaa) ja kasvitiedettä. Hän tutki
m. m. metallien ja rikin yhdistyksiä ja käytti
ensimäisenä affinitas (heimokkuus) sanaa osoit-
tamaan eri aineiden taipuvaisuutta yhtymään
kemiallisesti toisiinsa. Hänen aikalaisensa ih-
mettelivät suuresti hänen oppiansa ja nimitti-
vät häntä „doetor univ^rsalis". On olemassa
taruja, jotka kuvaavat häntä taikliriksi ja maa-
gillisten voimien hallitsijaksi. Hänen ko'otut
teoksensa painettiin Lyonissa 1651, 21:ssa osassa
(epätäydellinen painos) ja Pariisissa 1890-98
38:ssa osassa. [Hertling, „Albertus Magnus"
1880.] A. Gr.

Albert (k. 1229), Riian piispa, oli kaniikkina
Bremeuissä. ennenkuin hänet nimitettiin Liivin-
maan piispaksi ja hän v. 1200, suuren ristiretke-

21?

Albert — Albert Njansa

214

läisjoukon kanssa, saapui uuteen hiippakun-
taansa. Seur. V. hiin uuden kristillisen seura-
kunnan tueksi Väinäjoen suulle perusti Riian
kaupungin ja 1202 hengellisen ritarikunnan, joka
sitten on tunnettu „kalpaveljesten" nimellä. Seu-
raavina vuosina hän Saksasta tulleiden uusien
ristiretkeläissoturien avulla pakoitti liiviläiset
ja lättiläiset vastaanottamaan kasteen ja tunnus-
tamaan piispan esivaltaa, joten täällä syntyi uusi
hengellinen ruhtinaskunta, nimeksi Saksan valta-
kuntaan kuuluvana. Sittemmin A. joutui Viron-
maan omistamisesta selkkauksiin kalpaveljes-
ten ja Tanskan kuninkaan Valdemar Seierin
kanssa. A. on täten pidettävä saksalaisen siirto-
kunnan varsinaisena perustajana Liivinmaalla.

K. G.

Albert [älb3tj, Franz August Karl
Eraanuel (1810-61), Saks.-Coburg-Gothan
prinssi. Ison Britannian kuningattaren Viktorian
puoliso. Harjoitettuaan Bonnissa opintoja hän
1840 meni naimisiin kuningatar Viktorian kanssa,
johon hänellä elämänsä loppuun saakka oli suuri
vaikutusvalta. Hän oli samalla kertaa „kunin-
gattaren perheen päämies ja hänen raha-asioit-
tensa hoitaja, hänen ainoa uskottu poliitillinen
neuvonantajansa ja ainoa välittäjä hänen ja hal-
lituksen jäsenten välillä, hänen yksityissihtee-
rinsä ja alituinen ministerinsä." Luonteensa ja-
loudella A:n onnistui voittaa kaikkea ulkomaa-
laista epäilevät englantilaiset puolelleen. Hänen
aloitteestaan pidettiin Lontoossa 1851 ensimäi-
nen maailmannäyttely. Vuodesta 1847 hän oli
Cambridgen yliopiston kanslerina. „Rääsykou-
lut" (the ragged schools) olivat hänen
erikoisen huolenpitonsa esineenä. Hän raken-
nutti köyhille asuntoja, edisti maanviljelystä ja
karjanhoitoa. 1857 kuningatar antoi hänelle
arvonimen „Prince-Consort" („Prinssi-puoliso"). i
— Hänen poikansa Albert Edvard, ks. Ed-
vard VII. E. B.dt.

Albert, Friedrich August (1828-1902),
Saksin kuningas. Osoitti jo nuorena taipumusta
Botilasalalle ja kehitti lahjojaan perinpohjaisilla
sotatieteellisillä opinnoilla. Otti 1849 osaa so-
taan Tanskaa vastaan ja 1866 Saksin armeijan
päällikkönä Itävallan liitossa sotaan Preussia
vastaan. Saksin yhdyttyä Pohjois-Saksan liit-
toon A. tuli 12:nnen armeijakunnan päälliköksi
ja johti sitä Ranskan — Saksan sodassa m. m.
Gravelotten taistelussa 1870. 4:nnen (Maas'in)
armeijakunnan päällikkönä hän tuntuvasti vai-
kutti Sedanin antautumiseen sekä oli mukana
Pariisia piiritettäessä. Rauhanteon jälkeen kei-
sari Wilhelm nimitti hänet kenraalisotaniarsal-
kaksi. Isänsä kuoltua A. 1873 tuli Saksin ku-
ninkaaksi. Hän oli naimisissa Vaasan prinsessan
Carolan, Kustaa IV:n Aadolfin pojantyttären
kanssa. A'. B:dt.

d'Albert [dalbä'rj, Eugen Francis
Charles (s. 1864), saks. säveltaiteilija, aikam-
me etevimpiä pianonsoittajia, myös tuottelias ja
huomattava säveltäjä. /. K.

Albert, Gustaf (s. 1866), ruots. taidemaa-
lari. Asunut v:sta 1891 Pariisissa tai maaseu-
dulla Ranskassa, maalannut maisemakuvia.

Alberta [älhd3't9], Kanada-valtiossa Kallio-
vuorten itärinteellä sijaitseva provinssi, 274,000
km', 184,000 as. (1900). Täältä saavat Atha-
baska ja Saskatchevan joet alkunsa. Pääkau-

punki: Calgary. Tuotteet: rauta, vaski, hopea,
kulta, kivihiili ja karjantuotteet. W. S-m.

Albert Edvard Njansa 1. Mwutan Nzige
lounaisin Niilin lähdejärvistä. Sijaitsee päivän-
tasaajan seudun suurella ylängöllä. Laskee Sem-
likijoen kautta Albert Njansaan. Pinta-ala
3,900 km", 965 m yi. merenp. Järven löysi Stan-
ley 1876. W. S-m.

Alberti [-e-], Leone Battista (1404-72) ,
it. arkkitehti. Brunellescon ohella hän oli
varhaisrenessanssin vaikuttavin rakennustaitei-
lija ja herätti yhtä paljon huomiota kirjoituk-
sillaan kuin arkkitehtuurillaan sekä erittäin
monipuolisesti sivistyneellä persoonallisuudel-
laan. Hän kirjoitti kirjan maalaustaiteesta ja
kuuluisan tutkielman rakennustaiteesta („De re-
adificatoria"). Siinä hän pitää lähtökohtanaan
ja esikuvanaan antiikkia, johon hän oli syvästi
perehtynyt, mutta rakennustaiteen tärkeintä
puolta, suhteita, ei hänen mielestään voi oppia
esikuvien tai sääntöjen avulla, vaan tulee tosi
taiteilijalla ne olla omana henkisenä omaisuute-
naan. Arkkitehtuurilta hän ennen kaikkea vaati
sopusointuisuutta eli „kaikkien osien suhtautu-
mista toisiinsa niin, ettei mitään voi ilman hait-
taa ottaa pois eikä mitään lisätä".

Hänen rakennuksistaan ansaitsee mainitse-
mista Rueellai palatsi, jossa hän pystysuorasti
on jaoitellut eri kerrokset eri järjestelmiin kuu-
luvilla pilastereilla ja yhdistänyt ne keskenään
simseillä eli korureunuksiUa. Hänen kirkkora-
kennuksissaan, kuten esim. Riminin S. Francesco
ja Mantovan S. Andrea kirkoissa pistää silmään
se omituisuus, että fasadi vaikuttaa varjosti-
men tapaiselta eli toisin sanoen: se on sinänsä
kokonaisuus eikä liity elimellisesti yhteen muun
kirkkorakennuksen kanssa. Hänen tekemässään
Firenzen S. Maria Novellan samantapaisessa
kirkkofasadissa on sitäpaitsi vielä se seikka
huomattava, että fasadin alemman kerroksen
yhdistää ylempään kaksi S:n muotoista kierukka-
ornamenttia, valuuttaa, jota aihetta myöhem-
mässä arkkitehtuurissa ruvettiin hyvin paljon
käyttämään. [Elämäkerta: Mancini, „Vita di
Leone Battista Alberti", Firenze 1882.] E. R-r.

Alberti, Peter A d 1 e r (s. 1851) , tansk. valr
tiomies, asianajaja, tuli 1892 kansankäräjäin jä-
seneksi, jossa kuului vasemmistoon. 1901 oikeus-
ministeriksi nimitettynä hän aikaansai m. "m.
raippara-ngaistuksen jälleen käytäntöönottami-
sen. Yleensä hän esiintyi varsin toimeliaasti,
mutta myöskin itsevaltaisesti, ja sai heinäk. 1908
omanvoitonpyynnistä syytettynä eron ministe-
rinvirasta. Pian kävikin ilmi että A. johtamis-
saan liikeyrityksissä, väärennyksillä oli anasta-
nut kymmenkunnan miljoonaa kruunua.

Albertin sukuhaara, nuorempi kuninkaalli-
nen haara saksilaista Wettinin hallitsijasukua.
Kantaisä, Albrecht Rohkea, sai suvun perintö-
maita 1485 jaettaessa Meissenin. 1547 (Muhlber-
gin taistelun jälkeen) Saksin vaaliruhtinaan arvo
joutui tälle haaralle, 1697 se nousi myöskin
Puolan valtaistuimelle (vuoteen 1763 asti) ja sai
1806 kuninkaan arvonimen. Hallitsee vieläkin
Saksissa. K. B:dt.

Albert Njansa, päiväntasaajan seudun suu-
rella ylängöllä Niilin lähdevesistöön kuuluva
kapea järvi, 4,500 km', pituus n. 150 km, leveys
keskim. 30 km, 680 m yi. merenp. Eteläpäähän

215

Albertotypia — Albrekt Mecklenburgilainen

216

laskee Albert Edvard Njansasta Semliki-joki, poli-
joispäähän Viktoria Njansan laskujoki Kivira 1.
Viktoria-Niili. Rannat ovat korkeita ja jyrk-
kiä. Järven löysi Baker 1864. — „.\lbert"-nimi
prinssi A:n, kuningatar Viktorian miehen, mu-
kaan, „njansa" alkuasukasten kielessä = järvi.

Albertotypia, valopainon vanha nimitys, ks.
Valopaino.

Albertus Magnus /-e'-/ ks. Albert
„S u u r i'.

Albertustaaleri, hopearaha, jota v:sta 1598
lyötiin Alankomailla ja sittemmin käytettiin
Saksassa, Liivinmaalla y. m.; hopea-arvoltaan
noin 5 mk. 50 p. K. O.

Albi [-bV-j (lat. Alhiga). kaupunki Ranskassa,
Tarnin departementin pääkaupunki, Langue-
docissa, albigensien vanha pääkaupunki, käy
kauppaa viljalla, viineillä ja lääkekasveilla;
22,600 as. (1901). Kaunis goottilainen tuomio-
kirkko.

Albigensic, keskiaikainen lahko Albin kau-
pungissa ja Albigeois-maakunnassa Etelä-Rans-
kassa, jonka väestö 12;nnella vuosis. omisti „ka-
tarien" (ks. t.) uskonnolliset mielipiteet; siitä
tuli albigensien nimi Etelä-Ranskan lahkojen
yhteisnimeksi. Kun katolinen kirkko turhaan
oli opetuksilla koettanut saattaa lukuisiksi kart-
tuneita lahkolaisia takaisin kirkkoon, saarnautti
paavi Innocentius III heitä vastaan ristiretkeä,
jota johti Simon Montfortin kreivi. Niin alkoi-
vat hirvittävän julmat albigensisodat
(1209-29), joissa nämät rikkaat seudut perin-
juurin hävitettiin. Inkvisitsioni jatkoi harha-
oppisten vainoamista roviolla, teloituksilla ja
omaisuuden anastuksilla, sillä seurauksella että
14:nDellä vuosis. albigensien viimeisetkin jään-
nökset kukistettiin. J. G.

Albiitti, natronmaasälpä, kemiallinen kokoo-
mus NaAlSijOj. Esiintyy tavallisimmin sekoitr
tuneena auortiittiin 1. kalkkimaasälpään. Näitä
sanotaan yhteisellä nimellä p 1 a g i o k 1 a a-
siksi. (ks. t.)

Albinismi ks. A 1 b i n o s.

Albinos, eläinten ja ihmistenkin seassa silloin
tällöin tavattavat yksilöt, joiden iho ja silmät
ovat vailla tummaa väriainetta (pigmenttiä) ja
joilla senvuoksi on maitovalkea iho, valkoi.set
karvat, punertava silmäterän kehä ja tumman-
punaiselta näyttävä silmäterä. Pigmentin puute
eli albinismi on useimmiten synnynnäinen
ja varsinkin yleinen kotieläimissä. K. M. L.

Albion, Englannin ja Skotlannin vanha
nimitys, joka jo tavataan Aristoteleella. Nimi-
tystä käytetään nykyään vain runollisessa kie-
lessä.

Albionmetalli, tinalla päällystetty 1. silattu

lyijy-

Albion-painin, englantilaisen R. W. Copen
rakentama käsikirjapainokone.

AI bisogno i-r/njo] (it.) , „hätätilassa", vek-
seleissä esiintyvä merkintä. '

Alboidi, nikkelöity britanniametalli.

Alboin (k. 572), Langobardien kuningas, tuli
561 kuninkaaksi, voitti 508 Gepidien kuninkaan
Kunimundin, jonka jälkeen 568 tunkeutui Ita-
liaan, jonka pohjois- ja keskiosan valloitti ja teki
Langobardien valtakunnaksi. A. murhattiin 572
Rosamundan, Kunimundin tyttären toimesta,
jonka A. oli ottanut vaimokseen ja eräis.«ä juo-

mingeissa pakoittanut juomaan hänen isänsä
pääkallosta tehdystä juoma-astiasta.

Albokarbonilamppu ks. V a 1 o k a a s u.
Albrecht ks. Albrekt.

Albrecbtsberger, Johann Georg (1736-
1809), \vieniläinen musiikkiteoreetikko, Beetho-
venin opettaja. /. K.

Albrekt Mecklenburgilainen (1340-1412),
Ruotsin ja Suomen kuningas, oli Mecklenburgin
herttuan Albrekt II:n ja Eutemian, Ruotsin ku-
ninkaan Maunu Eerikinpojan sisaren nuorempi

poika. Hän tuli

muutamain Ruot-
sin ylimysten ke-
hotuksesta isänsä
seuraamana 1363
tähän maahan ja
valittiin seuraa-
vana v'uonna puo-
luelaistensa toi-
mesta Maunu Ee-
rikinpojan ja tä-
män pojan Ilako-
nin sijaan kunin-
kaaksi. Samana
vuonna lähti Al-
brekt syksyllä
Suomeen, jossa 1(1
kuukautta piiritti Mi.r.kt M^cklenliuiKilainen.
Turun linnaa. En-
nin hänen paluutaan Ruotsiin oli hänen sota-
päällikkönsä 1365 Enköpiugin luona voitta-
nut Maunun ja Ilakonin, joista edellinen van-
gittiin. Ruotsin rahvas oli Albrektille niit-
ten saksalaisten herrain sorron tähden, joille
hän oli läänejä antanut, vihamielinen. 1371
alkoi Uplannissa vaarallinen kapina, jonka
kautta Maunu pääsi vankeudesta. Albrekt
säilyi kuninkaana luopumalla saksalaisesta
aatelistosta, jota liän etupäässä sai kiittää
kruunustaan, ja antautumalla Ruotsin aateliston
käsiin. Se sai nyt enimmät läänit ja sen ke.s-
kuudesta valittu neuvoskunta melkein koko hal-
lituksen. Näytti siltä, kuin Keski-Euroopan lää-
nilyslaitos pääsisi Ruotsiin juurtumaan. Neuvos-
kunnan mahtavin mies oli drotseti eli ylituomaii
Bo Joninpoika Grip, jolla oli Suomi läänityk-
senä. Hänen suuri valtansa ilmenee siitä, että
hän riidassa Upsalan ja Turun hiippakunnan
rajasta tuomitsi Kaakamajoen rajaksi, kumoton
kuninkaan tuomion, jossa raja oli määrätty
Oulunjoen tienoille. Bo Joninpojan kuoltua 1386
kuningas jiäätti ruveta hänen leskensä ja las-
tensa holhoojaksi. Samalla hän koetti panna
toimeen läänitysten peruutuksen _'a ottaa halli-
tuksen jälleen omiin käsiinsä. Mutta silloin
Bo Joninpojan ystävät kutsuivat 1389 Ruotsin
hallitsijattareksi Tanskan ja Norjan kunin^^at-
taren Margareetan, jonka sotajoukko Falköpin-
gin läheisyydessä voitti ja vangitsi Albrektin.
Tämän puoluelaiset pitivät kuitenkin erään
merirosvojoukon, „vitaliveljesten" avustamina
hallussaan Tukholmaa vuoteen 1398, jolloin .se
luovutettiin Margareetalle. Samana vuonna
Margareeta sai valtaansa Suomenkin, jossa niin-
ikään Albrektin kannattajat olivat „vitalivelje.s
ten" auttamina vastarintaa tehneet. Albrekt
kuoli (1412) Meckicnburgissa, jonka kruunun hän
oli veljeltään perinyt. Hän oli kahdesti naimi-

217

Albrekt — Albumi

218

sissa: 1) Schwerin'iii kreivin Oton tyttären
RiehardisUa ja 2) Braunschweigin herttuan Mag-
nuksen tyttären Aguesin kanssa. K. H. M.

Albrekt, Saksan kuninkaita. 1. Al-
brekt I (n. 1250-1308), Rudolf I:n Habsburgi-
laisen vanhin poika, sai 1283 Itävallan herttua-
kunnan. Vaaliruhtinaitten noustua Aadolf Nas-
saulaisen omavaltaisuutta vastaan ja tämän kaa-
duttua Göllheimin taistelussa 1298 A. valittiin
Saksan kuninkaaksi. Turvatakseen poikansa
Rudolfin kruununperimyksen A. teki liiton Rans-
kan Filip Kauniin kanssa. Tällaista kuninkuu-
den perinnölliseksi tekemistä ryhtyivät vaaliruh-
tinaat vastustamaan, mutta A. sai vastarinnan
kukistetuksi. A:n viime vuodet olivat onnetto-
mat. 13U7 kuoli hänen poikansa Rudolf ja hänen
yrityksensä liittää Thiiringen sukunsa alusmai-
hin estettiin. Toukok. 1 p:nä ,1308 murhasi A:n
hänen veljensä poika Juhana (Parricida), jolle
A. ei ollut luovuttanut tämän sch\vabilaisia pe-
rintömaita. — 2. Albrekt II (1397-1439) Itä-
vallan herttua, menetti jo lapsena isänsä, Al-
brekt IV:n; otti herttuakunnan hallituksen kä-
siinsä 1411. Meni 1422 naimisiin keisari Sigis-
raundin tyttären ja perijättären Elisabethin
kanssa. Sigismundin kuoltua tuli A. 1437 Unka-
rin ja 1438 Böömin kuninkaaksi. Saksan kunin-
kaaksi valittiin A. 1438. Ollessaan lähdössä
sotaan turkkilaisia vastaan A. kuoli 1439.

E. B.dt.

Albrekt, Brandenburgin ruhtinai-
ta. 1. Albrekt I Karhu (1106-70) Anhaltin
cli Askanian sukua. Sai 1134 läänitykseksi
Nordmarkin (Altmarkin), 1138 vähäksi aikaa
.Saksin herttuakunnan sekä 1150 Brandenburgin
ja Havelin alueen, jolloin otti itseUe';Q Branden-
burgin markkrcivin arvonimen. Toimi innok-
kaasti venäläisiltä valloittamiensa alueiden kris-
tinuskoon käännyttämiseksi ja saksalaistuttami-
seksi. — 2. Albrekt (1414-86), jolle hänen ri-
tarillisuutensa johdosta annettiin nimi A c h i 1-
1 e s. Brandenburgin vaaliruhtinas, sai 1440 Ans-
bachin ruhtinaskunnan, 1464 Baireuthin ruhti-
naskunnan ja 1470 Brandenburgin vaaliruhtinas-
kunnan; kaikki Hohenzollerin suvun alueet oli-
vat siten jälleen yhdellä omistajalla. Mutta 1473
A. antoi nimellä „d i s p o s i t i o A c h i 1 1 e i a"
tunnetun säännöksen, jonka mukaan vanhin
poika oli perivä Brandenburgin, Ansbach ja
Baireulh taas annettava nuoremmille haaroille
läänitykseksi. A. oli aikansa kauneimpia ja
kaikilla ritarin avuilla parhaiten varustettuja
miehiä. — 3. Albrekt, liikanimeltä A 1 c i-
biades (1522-57), Brandenburg-Baireuthin
markkreivi, oli hurja ja raaka partiosotien kä-
vijä. Schmalkaldenin sodan aikana A. oli vuo-
roin keisarin, vuoroin vaaliruhtinas Moritz Sak-
silaisen puolella. 1553 hän teki rosvoretken Fran-
kiin, mutta Moritz ja häneen liittyneet ruhtinaat
voittivat hänet kahdessa taistelussa, jonka jäl-
keen hän pakeni Ranskaan. Sieltä hän tosin pa-
lasi Saksaan, mutta maitaan hän ei enää saanut
takaisin. E. B:dt.

Albrekt, Preussin h e r 1 1 u a (1490-1568) ,
valittiin 1511 Saksalaisen ritarikunnan suurmes-
tariksi. 1522 liityttyään uskonpuhdistuksen kan-
nattajiin hän muutti ritarikunnan alueen maal-
liseksi herttuakunnaksi, ollen siis Saksalaisen
ritarikunnan viimeinen suurmestari ja Preussin

ensimäinen herttua. Puolan kuningas antoi, pi-
dättämällä itselleen lääninherruuden, muutok-
seen suostumuksensa. A:n hallitusaika oli hyvin
levoton. Osianderin teologisessa riidassa hän oli
tämän puolella suurinta osaa alamaisiaan vas-
taan. Hän oli alituisessa rahapulassa ja otti pal-
jon ulkomaalaisia palvelukseensa, siten suutut-
taen varsinkin aatelistoa. A. perusti 1544 Kö-
nigsbergin yliopiston. E. B.dt.

Albrekt I Suuri (1236-79), B r a u n s c h w e i-
giu herttua, (pituutensa johdosta saanut ni-
men „Suuri"). Kävi useita eri sotia vasallejaan
ja naapuriruhtiuaita vastaan. Oltuaan pari
vuotta Tanskassa kuningas Kristofer I:n lasten
holhoojana ja valtionhoitajana ja 1263 Saksaan
palattuaan hän joutui s. v. parin pikkuruhtinaan
vangiksi ; suuret lunnaat suoritettuaan hän pääsi
vapaaksi vasta puolentoista vuoden perästä. 1267
hän jakoi suvun perintömaat siten, että itse otti
Eraunschweigin ja antoi veljelleen Juhanalle
Liineburgin ja Hannoverin. E. B:dt.

Albrekt III Bohkea, Saksin herttua,
(1443-1500) osoitti jo lapsena kylmäverisyyttä
Kunz V. Kaufungenin 1455 ryöstäessä hänet ja
hänen veljensä Erastin Altenburgin linnasta
(„Saksin prmssiryöstö"). Aluksi yhdessä hallit-
tuaan jakoivat veljekset, sedältään perittyään
Thuringenin, 1485 maansa keskenään ; suku ja-
kaantui siten kahteen haaraan. A., jonka osaksi
jaossa tuli Meissen, oli Habsburgien uskollinen
kannattaja ja aikansa suurimpia sotureita.

E. B.dt.

Albrekt (1489-1545), Mainzin vaaliruhtinas
ja arkkipiispa ja Magdeburgin arkkipiispa, Bran-
denburgin vaaliruhtinaan Johannes Ciceron
poika. A. vuokrasi anekauppa-oikeuden hiippa-
kunnissaan paavi Leo X:ltä. Hänen asiamiehensä
Tezelin toiminta sai aikaan, että Luther julkaisi
95 teesiänsä.

Albrektsö {-öj ks. V i t s a t a i p a 1 e.

Albret /-e'/, Jeanne d' (1528-72), Navar-
ran perijätär, naimisissa Anton Bourbonin
kanssa, hallitsi isänsä kuoltua (1555) yhdessä
puolisonsa kanssa ja tämän kuoltua (15G2) yksin
pieniä Navarran kuningaskuntaa. Oli hugenot-
tien uskollisena tukena sisällisissä sodissa kas-
vattaen poikansa Henrikin (Henrik IV:n) heidän
johtajakseen. Kuoli Pariisissa 1572. — [Ruble,
,. Antoine de Bourbon et Jeanne d'A." (4 nid.,
Pariisi, 1881-86) ; „M6moires et pofsies de Jean-
ne d' A.", jul. Ruble (Pariisi, 1893).]

Albuginea sclera [-gi'- skl&-], silmän jänne-
kalvo (ks. Silmä).

Albula, vuorijono Rhetian alpeissa Graubtin-
denin kanttonissa. Inn-laakson länsipuolella.
Nimensä on vuorijono saanut Albulan solasta,
joka johtaa Inn-joesta Albulalle, Reinin syrjä-
joelle.

Albumen [-iiY-J (lat.), valkuaisaine; siemen-
valkuainen, vrt. Siemen.

Albumi (lat. aifiuÄ = valkea) , merkitsee roo-
malaisilla valkeata taulua julkisia tiedonantoja
varten. — Keskiajalla sillä tarkoitettiin pyhi-
mys-, sotamies-, jäsen- y. m. luetteloita. Nykyään
a:lla tarkoitetaan kirjaa, johon kirjoitetaan
muistovärssyjä, kootaan nimikirjoituksia, valo-
kuvia, postimerkkejä. A. tarkoittaa myöskin
tilapäis-julkaisuja, jotka sisältävät kaunokirjal-
lisuutta, kuvia y. m.

219

Albumiini — Alcenius

220

Albumiini, eräs varsinainen munanvalkuais-
aine (ks. t.) .

Albumiinipaperi, suolaisella munanvalkuai-
sella peitetty paperi, joka hopeanitraattiliuok-
sella tehdään valonaraksi ja käytetään valoku-
vauksessa positiivivedoksiksi.

Albuminaatti (lat. aiftiVmen = munanvalkuai-
nen) , käytetty ennen tarkoittamaan munanval-
kuaisaineita. Nykyään nimitetään tavallisesti
a:ksi niitä muuttuneita valkuaisaineita, jotka
muodostuvat, kun munanvalkuaisaineita keite-
tään alkaleilla tai hapoilla. Tällöin menettää
munanvalkuaisaine hyytymis- 1. koagulatsioni-
kykynsä, kokoumus pysyy kuitenkin samana.
A. ei liukene veteen, mutta kyllä mietoihin hap-
poihin sekä mietoon alkaliliuokseen. A.-nimitystä
käytetään myös valkuaisaineitten metalliyhdis-
tyksistä. S. K-i.

Albuminoidi (lat. o;6«'me« = munanvalkuai-
nen, ja eidos = kaltaisuus), ryhmä valkuais-
aineille läheisiä typpipitoisia yhdistyksiä, jotka
varsinaisista valkuaisaineista erottaa niiden suu-
rempi typpipitoisuus ja veteen ja suolaliuoksiin
liukenemattoiiiuus.

Albuminuria (lat. albu'men = munanvalkuai-
nen, ja kreik. urci')! = virtsata) , taudintila, jossa
virtsa sisältää munauvalkuaisainetta ; ilmenee
useissa munuaistaudeissa, eritoten äkillisessä ja
kroonilli.sessa munuaistulehduksessa sekä vähem-
mässä määrin seurauksena sydäntautien y. m,
vaikutuksesta munuaisten toimintaan; esiintyy
joskus myöskin vallan vaarattomana ja ohimene-
vänil ilmiönä, n. s. fysiologinen a. M. 0-B.

Albumoidi (lat. aiö«'meH = munanvalkuainen,
ja kreik. eidos = kaltaisuus) , liukenemattomia
valkuaisaineita, joita on rustossa, silmämy-
kiössä y. m.

Albumoosit, sarja valkuaisaineiden hajaan-
tumistuotteita, joita syntyy mahanesteessä ole-
van käyteaineen, n. s. pepsiinin vaikuttaessa
munauvalkuaisaineihin. A:t ovat näille läheisiä,
mutta eroavat siinä, että niiltä hyytymis- (koa-
gulatsioni-) kyky puuttuu. Ne ovat valkeita,
amorfisia, veteen helposti liukenevia pulvereita.
Albuqueique [-ke') ke], Alfonso d' (1453-
lölö), kuuluisa portug. soturi suurten löytöret-
kien ajoilta. Saatuaan
kasvatuksen hovissa
hän antautui jo
nuorena palvelemaan
Portugalin laivastossa
saavuttaen ensinnä
kuuluisuutta taiste-
lussa turkkilaisia vas-
taan. V. 1503 hä-
net lähetettiin ensi
kerran pienen laivas-
ton päällikkönä In-
tiaan, jossa sikäläi-
set ruhtinaat uhkasi-
vat Portugalin valloi-
tuksia Malabarin ran-
Suoriuduttuaan onnellisesti hänelle us-
tehtävästä lähetettiin A. uudestaan
Intiaan taistelemaan saraseeneja vas-
1Ö09 nimitettiin hänet Intian varaku-
ninkaaksi ja hän jatkoi sen jälkeen taistelujaan
}'(irtugalin alueiden laajentamiseksi Aasian ran-
nikolla. Kun oli tehty onnistumaton yritys Kali-

Altonso d'.Mbuquorqiie.

nikolla.
kotusta
v. 150C
taan. V.

kutia vastaan, vallattiin v. 1510 Goa, v. 1511
Malakka ja Ceylon. V. 1513 A. teki retken Ara-
biaan ja yritti valloittaa Adenin, vaikkei siinä
onnistunut. V. 1515 hän valtasi Ormus saaren,
jonka kautta portugalilaiset saivat ylivallan
Persianlahden kautta kulkeviin kauppateihin.
Palattuaan tältä retkellä sairaana A. sai kuulla,
että hänet epäluulojen takia oli erotettu. Se
joudutti hänen kuolemaansa, joka tapahtui v.
1515. O. M-e.

Alburnus lucidus [■hu'r-] ks. Salakka.

Alea ks. Ruokki.

Alcalä (arab., „linnoitus") , usean espanjalai-
sen kaupungin nimi. — 1. A. de Chisbert,
Valenciassa, 0,400 as. — 2. A. de G u a d a i r a,
Andalusiassa, 9,000 as. — 3. A. de H e n a r 6 s.
Kastiliassa, lähellä Madridia, entinen yliopisto-
kaupunki ; 12,000 as. Cervanteksen syntymä-
kaupunki (s. 1547). — 4. A. 1 a R e a I, Andaln-
siassa, 16,000 as.

Alcalde (esp. < arab. ai fcädi = tuomari), es-
panjalainen kaupungin- tai kylänpäällikön nimi-
tys.

Alcantara /-A;o'?i-7(arab., „silta"). 1. Espanjan
kaupunki Cacereksen maakunnassa Tajon var-
rella lähellä Portugalin rajaa. Kaunis muinais-
roomalainen silta Tajon yli, 4,000 as. — 2. Bra-
siliassa, satamakaupunki Maranhäon maakun-
nassa San Marcos-lähden rannalla, 10,000 as.

Alcantara-ritaristo [-a'n-], hengellinen v.
1156 kristinuskon turvaksi perustettu, taisteluun
maurilaisia vastaan velvoitettu ritarikunta,
jonka pääpaikkana oli maurilaisilta v. 1213 val-
loitettu Alcantaran kaupunki Espanjassa. Sen
oikeudet lakkautettiin v. 1872, mutta palautet-
tiin entiselleen Alfons XII:n toimesta v. 1874.

(K. T-t.J

Alcarraza [-räsa] (esp. < arab. ai karräs =
jaähdytysruukku), vedenjäähdyttäjä pehmeästä
savesta, niin että vesi astiasta pääsee seinien
huokosien läpi tihkumaan ulos, joten sen sisäl-
lys haihtumisen vuoksi jäähtyy. Tällainen vesi-
astia on ammoisista ajoista asti ollut käytän-
nössä Egyptissä, Persiassa, Intiassa ja Kiinassa.
Arabialaiset toivat ne Espanjaan ja sieltä niiden
käytäntö on levinnyt muuhun Eurooppaan.

Alcazar [-kCi's-} (esp. < arab. ai fcasr = linna),
linna, palatsi.

Alcedo f-c'-J ks. Kuningaskalastaja.

Alcenius-s u k u, nimi johtuu Someron pitä-
jän Hirvelän kylästä (lat. a/ces = hirvi) .

1. Elias Robert A. (1796-1875), suku-
tieteilijä, tuli ylioppilaaksi 1S17 Vaasan lukios-
ta; vihittiin papiksi 1819; nimitettiin Kalajoen
kappalaiseksi 1826 ja Lapväärtin kirkkoherraksi
1856. A. julkaisi v. 1850 tunnetun sukukirjan
„Gencalogia Sursilliana" (ks. t.).

2. Otto Alfred, kasvi- ja rahatieteilijä,
synt. Kronobyssä 1838. Matematiikan ja luon-
nonhi.storiau opettajana Turussa, Kokkolassa ja
Vaasassa 1859-1875. Vaasan läänin maanvilje-
lysseuran sihteerinä 1875-99. Julkaissut maam-
me ruotsinkielisissä kouluissa yleisesti käyte-
tyn koulukasvion „Finlands Kärlvexter ordnade
i ett naturligt system" (1863), josta on ilmes-
tynyt kolme painosta. A. on huomattava raha-
tieteen tutkija; mainittakoon tältä alalta esim.
hänen laaja tutkimuksensa „Fyra anglosachsisk-
tyFka myntfynd i Finland" (Muinaismuistoyhdrn

221

Alces — AIdrobrandinin häät

222

Aikakauskirja XXII 1901). Myöskin tarututki-
musta hän on harrastanut.

3. Karl A 1 e x a n d e r A. (1820-53) . koulu-
historian tutkija, tuli ylioppilaaksi 1837, fil.
kandidaatiksi 1843. Harjoitettuaan itämaisten
kielten opintoja Kasanin yliopistossa A. toimi
jonkun aikaa koulunopcttajana Hämeenlinnassa
ja Helsingin yksityislyseossa. Julkaistuaan
väitöskirjan „De scholis Fenniae post reformatam
ecclesiam usque ad motus liturgicos" hän nimi-
tettiin 1848 kasvatusopin dosentiksi. A. on
vielä julkaissut „De scholis Fennia; ante refor-
matam ecclesiam" (1848-49) ja „De schola tri-
viali Helsingforsiensi ab a. 1722 usque ad a.
1742". Hän on ollut uranaukaisija kouluhisto-
riamme alalla, jota tätä ennen tuskin nimek-
sikään oli tutkittu. Yliopiston kirjastossa säily-
tetyistä laajoista kokoelmista päättäen A. oli
aikonut kirjoittaa koko koululaitoksemme his-
torian, mutta joutui 1850-52 tekemältään ulko-
maanmatkalta palattuaan koleran uhriksi Hel-
singissä 1853.

Alces ks. Hirvi.

Alcohol (arab. olfcofeoZ = hienoin, kevein), al-
koholi ; A. absolutus, vedetön alkoholi ; A. sulJu-
ris, rikkihiili ; A. vini, alkoholi, vrt. Alkoholi.

Alcor, tähti Otavassa.

AI corso (it.), kurssin mukaan, käypään hin-
taan.

Alcott fölkotj, Louisa May (1833-88),
amer. kirjailijatar, sepittänyt nuorisolle joukon
kertomuksia, joista eräitä on käännetty suomek-
sikin: „Nuorta väkeä", „Tytöistä parhain".

V. T.

Alcuin ks. A 1 k u i n.

Aldabra-saaret [äldsbrs-], saariryhn\ä Afri-
kan itäisellä rannikolla Madagaskarin pohjois-
puolella. Hedelmällisiä korallisaaria, 157 km%
kuuluvat Englannille.

Aidan, Siperian joki, tulee Jablonoi-vuorilt.a,
Lenan syrjäjoki, n. 3,000 km pitkä. Tärkeä kul-
kureitti, jota myöten purjehtimalla pääsee 275
km päähän Ohotan merestä.

Aldebaran [-bä'-], punainen tähti 1 suur. (a)
Härässä ; siitä sekä Arkturuksesta ja Siriuksesta
Halley keksi kiintotähtien itsenäisen liikunnan.

Aldobrandinin hääl.

Alceste [alse'st] (kreik. Alkestis) ks. A 1 k e s-
t i s. — Päähenkilö MoliSren komediassa „Ihmis-
vihaaja". Tämä sana on siitä pitäen alkanut
merkitä kiivasta ihmisvihaajaa ja säälimättö-
män suorasukaista henkilöä. • — Myös erään
Gluckin oopperan nimi.

Alceste, Hjalmar Runebergin (ks. t.) kirjai-
lija-salanimi.

Alchemilla [-mi'l-], poimulehti, kasvi-
suku ifcsacecE-heimossa. Monivuotisia yrttejä
ja pieniä pensaita, joiden lehdet
ovat sormihalkoisia — sormilehtl-
siä, kukat pieniä vihertäviä.
Suurin määrä lajeja Etelä-Ame-
riikan vuoristoissa sekä Afri-
kassa. A. vulgaris, meillä ylei-
nen laji, on helposti tunnettava
munuamaisista, aaltopoimuisista
lehdistään. Kasvin siitepöly sur-
kastuu, jotenka munasolusta par-
tenogeneettisesti kL'hitt)'y kasvi-
aihe. B u s e r'i n (Genfive) mu-
kaan sisältyy tähän lajiin hyvin
monta pysyvää pikkulajia. —
A. alpina ainoastaan Enontekiön
ja Inarin Lapissa.

Alcibiades [-hi'-] ks. A 1 k i b i a d e s.
Alcides [-1'-] ks. A 1 k e i d e s.

Aldehydit, kem. yhdistyksiä, jotka syntyvät
primäärisiä alkoholeja hapettamalla tai happoja
pelkistämällä. Sisältävät atomiryhmän — CHO,
joka on aldehydeille ominainen. Pelkistettäessä
a:t muuttuvat alkoholeiksi, hapetettaessa ha-
poiksi. A:eja ovat esim. asetaldehydi, formalde-
hydi, kloraali ja karvasraanteliöljy.

Aldehydvlhreä, eräs vihreä aniliiniväri.

Aldeigjoborg, Laatokan kaupungin nimi is-
lantilaisten tarinoissa.

Aldemey [öldsni], ransk. A u r i g n y [orinji']
pohjoisin Englannin-kanaalissa olevista Norman-
dian saarista, 8 km', 2,100 as., kuuluu Englan-
nille, tunnettu erinomaisesta lehmärodustaan.

Aidershot [öldasot], Englannissa, kaupunki
Hampshiressä, 50 km loun. Lontoosta; 31,000 as.
Kaupunki on kasvanut A. e a m p i n (kentän)
viereen, joka on Englannin suurin leiripaikka.

Aldiinit on nimenä niillä aikaansa nähden
erittäin hyvin painetuilla kirjoilla (enimmäk-
seen antiikin ja italialaisten klassikoiden teok-
sia), joita 1494-1597 Venetsiassa julkaisi kirjan-
painaja Aldus Manutius ja hänen perillisensä;
ennen aikaan tarkoitettiin aldiineillä myös Aldus
Manutiuksen käytäntöön saattamia latinalaisia
kursi ivikirjasimia.

Aldobrandinin häät [-dl-], antiikkinen seinä-
m.aalaus, joka löydettiin Roomassa v. 1606 ja

223

AIdringen — Aleksandra Pavlovna

224

kauan oli Aldobrandini-suvun hallussa; tätä
nykyä Vatikaanin museossa. Aihe: kreikkalai-
set häämenot, esitettynä kolmessa rinnakkain
olevassa lyhmässä. O. E. T.

AIdringen (myös Aldringer 1. Altrin-
ger), Johann (1591-1634), saks. sotapäällikkö
ja sotamarsalkka SO-vuotisessa sodassa. Taisteli
ensin Tillyn joukoissa ja tuli tämän kuoltua
1632 liigan joukkojen ylipäälliköksi. Taisteli
yhdessä Wallensteinin kanssa Kustaa Aadolfia
vastaan Niirnbergin luona ja seuraavina vuosina
Baierissa ja Schwabenissa Hornia ja herttua
Bernhardia vastaan. Kaatui 1634 Landshutissa,
jota kaupunkia oli saapunut puolustamaan.

O. Me.

Aldrovandi [-van-], Ulisses (1.522-1605),
jt. luonnontutkija ja lääkäri, Bolognan kasvitie-
teellisen puutarhan perustaja. Pidettiin aikansa
«tevimpänä luonnontutkijana. Teoksia: „0r-
uithologia; libri XII" (1599-1603), „De animali-
hus insectis libri VII" (1602), ..Dendrologia na-
turalis" (1668), „Pomarium curiosum" (1692).

Aldrovandia vesiciilosa [■va'n- ö'-J, on Dro-
.sp»ace(B-heimoon kuuluva kasvilaji. Juureton
Vtriculariaa. muistuttava hapsilehtinen vesi-
kasvi. Kuuluu hyönteissyöjäkasvei-
li in (ks. t.).

Ale jclj (engl.), englantilainen olutlaji.

Alea jaeta est (lat.), „arpa on heitetty"
<oikeastaan jaeta alea e s t o = „arpa olkoon
heitetty"), Cajsarin lause, kun hän meni Rubi-
■conin yli Pompeiusta vastaan.

Aleander [-an-J, Hieronymus (1480-1542),
kardinaali, moneen toviin paavillisena nuntiuk-
Bena Saksassa, m. m. Wormsin valtiopäivillä
1521, jossa hän sai toimeen Lutherin julistamisen
valtakunnankiroukseen.

Alecsandri [■a'n-J, Vasile (1821-90),
romaanialainen politikko ja runoilija, oleskeli
kauan aikaa Ranskassa, ajoi innolla isänmaansa
xisiaa. Romanian kirjallisuudessa on A:lla suuri
merkitys; hän on sekä julkaissut kokoelman kan-
sanlauluja että itse kirjoittanut kauniita runoja,
joiden joukossa on erinomaisia balladeja ; hänen
sotalaulujaan laulettiin ahkerasti venäläis-turk-
kilaisen sodan aikana 1877-78; näytelmäkirjai-
lijana hän on vähemmän huomattava.

Alectoria [-ö'-/ ks. Naava.

Aleksander ks. myös Aleksanteri.

Aleksander Afrodisialainen ks. A 1 e k s a n-
•dros Afrodisialainen.

Aleksander II a 1 e s i 1 ä i n e n [hels-] (k.
1245), skolastilainen filosofi 13:nnelta vuosisa-
dalta. Saatuansa sivistyksensä Halesin luosta-
rissa Englannissa esiintyi A. skolastiikan opet-
:tajana Pariisissa. Oli ensimäisenä tilaisuudessa
käyttämään hyväksensä Aristoteleen filosofiaa
kokonaisuudessaan, se kun vasta näihin aikoihin
alkoi arabialaisten välityksellä tulla Euroopassa
•tunnetuksi. Sai opettajana kunnianimet: „doc-
*or irrefragabilis" ja „theologorum monarcha".
Pääteos: „Summa universae theologiäe".

E. K-a.

Aleksanderin-yliopisto ks. Yliopisto.
Aleksander-saaristo, saariryhmä Pohjois-
Ameriikan luoteisrannalla 54° ja 58° välillä pohj.
lev., luetaan Alaskaan 36,7S2 km". Siihen kuulu-
vat Walcsin prinssin saari, Baranov-saari, jolla
Alaska territorin pääkaupunki Sitka on, y. m.

Saaret ovat metsäisiä ja niillä asuu tlinkit-inti-
aaneja, jonka vuoksi niitä myös sanotaan T 1 i n-
k i t-s a a r i k s i.

Aleksandra Fedorovna [■a'n- fjö'-] (van h.) ,
(1798-1860), Venäjän keisarinna, Suomen suuri-
ruhtinatar. Hänen vanhempansa olivat Preus-
sin kuningas Fredrik Wilhelm III ja kuningatar
Louise; Preussin prinsessana hän oli nimeltään
Fredrika Louise Charlotte Wilhel-
ni i n e. Oivallisen äitinsä johdolla hänet kasva-
tettiin huolellisesti. 1317 hän meni naimisiin
suuriruhtinas Nikolai Pavlovitsin kanssa, josta
Aleksanteri I:n kuoltua tuli Venäjän keisari.
Keisarinna Aleksandran ja hänen puolisonsa
välillä vallitsi koko avioliiton ajan luottava rak-
ki!us; sen vapaan ajan, minkä keisarinnalle
hänen hallitsijattaren asemansa soi, hän omisti
puolisolleen ja 7 lapselleen. Millään mainitta-
valla tavalla hän ei liene ainakaan suoranaisesti
vaikuttanut valtiollisiin asioihin. Kesäk. 1833
hän puolisonsa seurassa kävi Suomessa, jonka
käynnin muistoksi heidän m.\ihinnousupaikal-
leen, Helsingin eteläsatamaan, n. s. „keisarinnan-
kivi" on pystytetty. K. Ii:ilt.

Aleksandra Fedorovna {-an- fjö'-J (nuor.).
Venäjän keisarinna, Suonnii ~i'niirulil inatar,
synt. Hessen-Darm-
stadtin prinsessana
kesäk. 6 p:nä 1872 ja
sai nimekseen A 1 i x
Victoria Hele-
na Lovisa Bea-
t r i X. Vanhemmat
olivat Hessenin 1892
kuollut suurherttua
Ludvig IV ja hänen
neljäätoista vuotta
aikaisemmin kuollut
puolisonsa Alice, jo-
ka oli syntyjään
Suur-Britannian ja
Irlannin prinsessa.
A. on saanut englan-
tilais-saksalaisen kasvatuksen. Kesällä 1894 hän
meni kihloihin Venäjän silloisen perintörubti-
naan Nikolai Aleksandrovitsin kanssa; hänen
sisarensa Elisabeth oli kymmentä vuotta aikai-
semmin mennyt naimisiin viimemainitun sedän,
sittemmin niin kammottavalla tavalla surmansa
saaneen suuriruhtinaan Sergei Aleksandrovitäin
kanssa. Keisari Nikolai II:n isänsä kuoleman
jälkeen ('/u 1894) noustua Venäjän valtaistui-
melle prinsessa Alix päivää myöhemmin siirtyi
luterilaisesta kreikkalais-katolilaiseen kirkkoon,
saaden silloin nykyisen nimensä. Marrask. 26
p:nä 1894 hänet Talvipalatsin kirkossa Pieta-
rissa vihittiin avioliittoon ja huudettiin keisa-
rinnaksi. K. B.dt.

Aleksandra Pavlovna [-a' n-} (1783-1801),
suuriruhtinas Paavali Petrovitäin (Venäjän kei-
sarina Paavali I) tytär. Katariina II hajusi nait-
taa pojantyttärensä A:n Ruotsin kuninkaalle
Kustaa IV Aadolfille ; tämä matkustikin syys-
kesällä 1796 loistava seurue mukanaan Pietariin,
jossa komeat kihlajaiset aiottiin pitää syysk. 28
p;nä. Mutta kun kuningas jyrkästi kieltäytyi
sallimasta tulevan puolisonsa julki.sesti harjoittaa
uskontoaan Ruotsissa, jäi homma sikseen ja Kus-
taa Aadolf palasi Ruotsiin. A. meni kolmea

.\leksandra Fedorovna.

225

Aleksandra Niili — Aleksandrian kirjastot

226

vuotta mj-öhemmin naimisiin Unliarin varaku-
ninkaan, arkkiherttua Josefin kanssa.

K. B.dt.

Aleksandra-Niili, suurin Victoria Xjansaan
laskeva joki, jota sen vuoksi pidetään Niilin läh-
teenä. Nimi on Stanleyn antama.

Aleksandreia ks. Aleksandria.

Aleksandri ks. Alecsandri, Vasile.

Aleksandria (kreik. Aleksandreia). 1. Kuu-
luisa kaupunki vanhassa Egyptissä. Aleksan-
teri Suuri rakennutti sen v. 332 e. Kr. kapealle,
Välimeren ja Mareotis järven väliselle maakais-
taleelle, vastapäätä Pharos saarta, joka aallon-
murtajalla yhdistettiin siihen. A:lla oli kaksi
hyvää satamaa kannaksen kummallakin puolen.
Pharos saarelle rakennettiin kuuluisa loistotorni
hyödyksi merenkulkijoille. Kaupunki oli sään-
nöllisesti rakennettu, kadut kulkivat suorina
leikaten toisiaan suorissa kulmissa. Ptolemaios-
kuningasten aikana (ks. Aleksandrian

tistä suuruutta ja loistoa muistuttavat enään
vain rauniot.

Nykyajan A., turk. Iskanderijeh, on
Egyptin pääsatama ja välittää maan tuonnin ja
viennin. Satamassa käy vuosittain laivoja, joit-
ten yhteenlaskettu tonniluku nousee 2 Vi milj. ja
joista puolet ovat englantilaisia. Molemmat sa-
tamat ovat vielä käytännössä ; Pharos saarelle
on rakennettu kediivin palatsi ja uusi loisto-
torni, vanhan kohdalla on linnoitus. Kau-
pungin itäosan täyttää eurooppalaisten kau-
punginosa ; täällä heitä sanotaan frankeiksi
(frenghi) , ranskalaisiksi ; lännessä on arabia-
laisten ja satamien välissä sekä Pharos saarella
turkkilaisten kaupunginosa. 376,833 as. (1907).

2. Kaupunki Yhdysvalloissa, Virginiassa Po-
tomac joen varrella, 12 km Washiugtonista ;
tö.OOO as.

Aleksandrialainen aikakausi Kreikan kir-
jallisuuden historiassa luetaan tavallisesti n.

Aleksandria.

kirjastot) oli se maan pääkaupunki, mai-
neeltaan kaunein ja rikkain maailmassa; sen
-asukasluku nousi miljoonaan ja siellä asui monta
kansallisuutta, etenkin kreikkalaisia ja juuta-
flaisia. Edullisen asemansa vuoksi se kävi kaup-
,paa kaikkien maitten kanssa ja sen lasi-, pa-
,peri- ja vaatetavarat olivat hj'vin haluttuja ja
ikuuluisia. Kooman vallan alle jouduttuaan tuli
sse tämän kaupungin vilja-aitaksi. A:aa koristi-
vat monet ihanat rakennukset ja palatsit. Pto-
lemaios Il.n aikana rakennettiin kuuluisaksi
"tullut ifuseion, erääulainen tiedeakatemia, jossa
maailman etevimmät tiedemiehet rauhassa sai-
•vat antautua työhönsä ja käyttää sen suuren-
moisen kirjaston aarteita. Kirjasto paloi v. 47
•e. Kr., mutta pian sen jälkeen tuotiin sinne kor-
vaukseksi Pergamoksen (ks. t.) kirjasto. 3:nnella
ja 4:nnellä vuosis. j. Kr. hävitettiin taasen tämä,
niin että vain muutama teos saatiin pelastetuksi.
Arabialaiset, jotka sen jälkeen valloittivat kau-
pungin, tekivät pitkäksi aikaa lopun sen ku-
koistuksesta ja vasta 19;nnellä vuosis. se taas on
tullut tärkeäksi kauppakaupungiksi. Sen en-
i8. Paineuu -•-,, 09.

v:sta 300 e. Kr. Kooman keisarivallan alkuun.
ks. Kreikan kirjallisuus.

Aleksandrialainen koulu, kristillinen kate-
keettikoulu Aleksandriassa 2-4 vuosisadalla, jossa
kristillisiä oppeja esitettiin tieteellisessä muo-
dossa sivistyneille kirkkoon pyrkijöille. Tämän
tavallaan eutimäisen kristillisen korkeakoulun
kuuluisat opettajat Pantfenus, Klemens ja Orige-
nes sekä heidän oppilaansa muodostavat „varhai-
semman aleksandrialaisen koulukunnan", jonka
teologialle on ominaista pyrkimys saattaa usko
ja tieto, ilmoitus ja kreikkalainen filosofia sopu-
sointuun, m. m. allegorisen raamatunselityksen
avulla. ..Myöhäisempi aleksandrialainen koulu-
kunta", jonka pääedustajat ovat Athanasius ja
Kyrillus, antoi taistelussa „antiokialaista koulu-
kuntaa" vastaan tärkeitä lisiä kolminaisuus-
oppia ja Kristuksen luontoa koskevien kysymys-
ten käsittelyyn ja dogmimuodostukseen 4-6 vuo-
sisadalla. J- G.

Aleksandrian kirjastot, vanhan ajan suurim-
mat kirjalliset aarreaitat, joihin Ptolemaios-su-
kuiset Egyptin kuninkaat 3: unesta vuosisadasta

227

Aleksandrian sota — Aleksanteri

228

e. Kr. alkaen kustannuksia säästämättä pyrkivät
kokoomaan kaikki kreikkalaisen kirjallisuuden
tuotteet. Pääkirjastossa, joka oli Runottarien
pyhäkön (Museionin) yhteydessä, kerrotaan
Ciesarin aikana olleen 700,000 kirjakääröä. Toi-
nen, pienempi kirjasto oli Sarapis-jumalan temp-
lin (Sarapeionin, Serapeionin) yhtey-
dessä. — Koottujen käsikirjoitusten vertaaminen
ja varmentaminen uormaalitekstien aikaansaa-
mista varten aiheutti filologisen tutkimustyön,
joka saavutti korkean metodisen kehityskan-
nan ja johon myöhemmän antiikin oppineisuus
suureksi osaksi perustui. O. E. T.

Aleksandrian sota, se kapina, joka v. 47
e. Kr. syntyi Aleksandriassa, kun Ca?sar, Pompe-
jukseu murhan jälkeen, sinne saapui, ja päättyi
siihen, että hän korotti Kleopatran Egyptin
valtaistuimelle.

Aleksandriini, ransk. runomitta, jota ensi
kerran käytettiin (n. v. 1180) „Aleksanderin lau-
lussa" sekä myöhemmin, varsinkin n. s. klassilli-
sena aikana Ranskan eepillisessä ja draamalli-
sessa runoudessa. Aleksandriinisäe sisältää 12
tai 13 lyhytpitkää (jambista) tavua, tahtilepo
aina 6:nnen tavun jälkeen. Se taipuilee luonte-
vasti ranskan kielen henkeen, vuoroin yksi-, vuo-
roin kaksitavuisine loppusointuineen. Suomeksi
sitä ovat koettaneet muodostella O. Manninen
Molieren „Oppineiden naisten" ja Eino Leino
Eacincn „Phaidran" käännöksessä, kumpikin eri
tavalla. V. T.

Aleksandriitti ks. K r y s o b e r y 1 1 i.
Aleksandros ks. Aleksanteri Suuri ja
P a r i s.

Aleksandros Aplirodisialainen [-e'- -di-],
kreik. filosofi, 2:sen ja 3:nnen vuosis. vaiheilla
j. Kr. Kuului peripateetikkojen oppisuuntaan;
tärkeä Aristoteeleen teosten selittäjänä.

Aleksandrovsk [■a'n-]. 1. Linnoitettu kau-
punki Jekaterinoslavin kuvcrnementissä Venä-
jällä Dnjepr-joen varrella 24,196 as. (1900). — 2.
Murmauiu rannikolla sijaitseva, v. 1899 perus-
tettu satamakaupunki, jonka satama on sovelias
myöskin talviliikenteelle. W. S-m.

Aleksanteri (kreik. Ale'ksandros = „miesten
torjuja") S u u r i (356-323 e. Kr.). Makedonian

kuninkaan Philip-
pos ll:n ja hänen
puolisonsa Olympi-
aan poika. Häntä
kasvatti 13 v:n iästä
filosofi Aristoteles.
Tämä herätti pojas-
sa halua suuriin uro-
töihin, mutta samal-
la jalomielisyyden,
joka hillitsi hänen
intohimojaan. Opet-
tajansa johdolla hän
oli tutustunut Ho-
meroksen runoihin.
Hänen esikuvansa
oli Akhilleus. Kuul-
lessaan isänsä voitoista valitti hän poikana,
ettei hänelle jäänyt enää urotöitä suoritetta-
vaksi. Mieheksi kasvaneena hän voitti kaikki
urheilussa ja sotaisissa harjoituksissa. Häntä
sai isä melkein tykkänään kiittää voitostaan
Kaironeian tappelussa (33S) . Kun Philippos mur-

Aleksantiiri Suuri.

hattiin 336, pääsi A. hallitsijaksi. Hallituksensa
alussa oli hänellä paljo kapinoita kukistetta-
vana. Saatuaan kreikkalaiset tunnustamaan it-
sensä Persiaan tehtävän sotaretken johtajaksi,
täytyi hänen rientää kukistamaan Traakiau poh-
joisosassa (Tonavan laaksoissa) ja Illyriassa
vastarintaan nousseet barbaarikansat; niiden
alistuessa saapui tieto, että Theba ja Demosthe-
neen innostuttama Ateena jälleen olivat nousseet
A:ia vastaan. Thebalaiset A. voitti, ennenkuin
ateenalaiset olivat apuun elitineet. Theba hävi-
tettiin niin perinpohjaisesti, että vain Pindarok-
sen talo säästettiin. Ateena alistui kohta ja
Kreikan vastarinta oli lopussa.

A. lähti v. 334 sotaretkelleen Aasiaan muka-
naan 30,000 jalkamiestä ja 5,000 ratsumiestä.
Tultuaan Hellespontoksen yli hän voitti Granei-
kos-joeu varrella 40,000 miehisen persialaisen
joukon. Tämä taistelu ratkaisi Vähän-Aasian
kohtalon. Kulkien pitkin sen länsirannikkoa sai
A. enimmät kreikkalaiset siirtolaiskaupungit
puolelleen uudistamalla niissä kansanvaltaisen
hallituksen. Niiden satamat suljettiin nyt
Persian 400:lta sotalaivalta, jotka vetäytyivät
Samos-saareen. Länsirannikolta A. kulki Gor-
dionin kaupunkiin sisämaassa. Siellä hän mie-
kallaan katkaisi kuuluisan solmun, jonk.^ avaa-
minen muka tuotti Itämaiden herruuden. Matka
jatkui sieltä Kilikiaan. Kilikian kaakkoisessa
kulmassa hän tapasi (333) Issoksen luona
Persian suurkuninkaan Dareioksen, jolla oli 5-
tai 600,000 miehen armeija. A. teki hyökkäyk-
sen keskustaa vastaan, jossa kuningas itse oli ja
voitti sen. A. jatkoi voittokulkuaan pitkin Väli-
meren rantaa etelään päin pysähtyen vaic Tyy-
roksen edustalle pitemmäksi aikaa, nim. 7 kuu-
kauden piirityksen ajaksi. Tyyros hävitettiin
lykkönään ja samalla oli Persian laivasto kadot-
tanut viimeisen sotasatamansa. Jatkaen mat-
kaansa etelään saapui A. Egyptiin, jonka per-
sialaisten herruutta vihaavat asukkaat alistui-
vat vastarintaa tekemättä. Osoittamalla kun-
nioitusta egyptiläisten uskonnolle ja tavoille
A. voitti heidät täydellisesti puolelleen. Väli-
meren rannalle hän perusti kuuluisan Alek-
sandrian. Hän kulki vielä jonkun matkaa län-
teenpäin erämaassa sijaitsevaan Ammonin kei-
taaseen, jossa Ammonin temppelin papit vih-
kivat hänet Ammonin pojaksi ja ilmoittivat,
hänen tulevan maailman herraksi. Täten A.
sai ikäänkuin jumalan siunauksen suurisuun-
taiselle tuumalleen. Egyptistä A. kulki Assy-
riaan, jossa Gaugamelan luona (Arbelan lä-
heisyydessä) 331 uudestaan kohtasi Dareioksen
joukkoineen. Tässäkin taistelussa katkaisi A.,,
samaten kuin Issoksen luona, falangillaan vi-
hollisen keskustan. Tämän voiton kautta sai
Persian valtakunta kuoliniskunsa. Darcios pa-
keni Ekbalanaan, mutta A. lähti Babyloniin,
joka vapaaehtoisesti alistui. Täälläkin A. osoitti
kunnioitusta kansan uskonnolle samaten kuin
Kgyptissä ja antoi uudestaan rakentaa Kserkseen
liävittämän Belin temppelin. Babylonista matka
kulki Susaan ja sieltä Persepolikseen, jossa A.
poltatti vanhan kuninkaallisen linnan Persian
valtakunnan häviön merkiksi. San jälkeen hän
sai valtaansa myöskin Ekbatanan. Vuoden 330
alussa hän kääntyi uudestaan Dareiosta vastaan,
mutta ei saanut häntä käsiinsä, koska Baktrian

229

Aleksanteri

230

satraappi Bessos oli hänet vanginnut ja vähiin
myöhemmin murhannut. Dareioksen kuoltua
persialaiset tunnustivat A:n hallitsijakseen. Jo
Gaugamelan taistelun jälkeen, mutta varsinkin
tämän persialaisten rayötiituntoisuuden johdosta,
alkoi A. voittaaksensa aasialaistftn suosion an-
taa satraapinpaikkoja valloittamissaan maakun-
nissa persialaisille ja medialaisille sekä muille
iraanilaisille ylimyksille. Hän järjesti pukunsa
ja hovitavat enemmän aasialaisten alamaistensa
vaatimusten mukaisiksi. Vaikka hän näin lähe-
ten loistavaa Aasian yksinvaltiasta esiintymisel-
lään rauhallisesti täydensi ja lujitti voittojensa
hedelmiä, tuli hän sen kautta loukanneeksi ma-
kedonialaista aatelistoa. Tyytymättömät saivat
aikaan salaliiton makedonialaisten kesken sota-
väessä, josta A. kiihtyi julmuuteen. Hän antoi
tuomita kuolemaan muutamia epäluulonalaisia,
niiden joukossa ratsuväen päällikön Philotaan,
sekä salaa murhata tämän isän, etevän kenraa-
linsa Parmenionin. Saadakseen tointa ärtyneelle
sotajoukolleen A. ryhtyi jälleen valloituksiin.
Hän valtasi Baktrian, jatkoi sieltä kulkuansa
Sogdiaaaan, ja sitten voittoisana Jaksartes eli
Sir-Darja virralle saakka, jonka varrelle perusti
kaukaisimman Aloksandrian. Sieltä hän kääntyi
takaisin. Kreikkalaisten imartelijain korupuhei-
den ja aasialaisten osoittaman nöyryyden kautta
A. oli muuttunut itserakkaaksi ja kopeaksi.
V. 327 hän lähti valloitusretkelle Intiaan muka-
naan 120,000 miestä, joista 40,000 eurooppalaista.
Siellä hän kulki alituisissa taisteluissa Induk-
sen poikki „viiden virran maahan" ja pääsi nel-
jännelle virralle H}'phasis-joelle saakka. Mutta
sotilasten tyytymättömyys retken vaivoihin pa-
koitti hänet luopumaan kauemmaksi pyrkimästä
■ja kulkemaan joukkoinensa pitkin Indusjokea
ja Persian lahtea, osaksi maitse osaksi meritse,
takaisin.

Palattuansa Susaan ryhtyi A. innolla toteutta-
maan mielituumaansa sulattaa yhteen kreikka-
laiset ja persialaiset yhteisen sivistyksen kautta.
Hän oli itse aikaisemmin nainut Baktrian maa-
herran tyttären Roksanen. Nyt hän nai erään
Dareioksen tyttäristä ja taivutti 80 makedonia-
laista ylimystä ja 10,000 alhaista makedonia-
laista menemään naimisiin aasiattarien kanssa.
Suurilla juhlallisuuksilla vietettiin häät. A. tar-
koitti myöskin makedonialaisten ja persialaisten
soturien lähentämistä toisiinsa ja harjoitutti sitä
varten 30,000 nuorta persialaista makedonialai-
seen sotatapaan. Tämä synnytti makedonialai-
sissa tyytymättömyyttä. He murisivat ja pyysi-
vät eroansa. A. rankaisi enimmin syyllisiä ja
lähetti takaisin Makedoniaan 10,000 vanhaa soti-
lasta annettuaan kullekin sievän rahasumman.
A. on siinäkin kohden ihmeteltävä, että hän
yhtämittaisten sotien ohessa ehti käyttää
paljon aikaa rauhallisiin toimiin. Hän edisti
kauppaa rakennuttamalla maanteitä ja satamia
sekä perustamalta lukuisia kaupunkeja. Näistä
kaupungeista tuli kreikkalaisen eli n. s. helle-
nistisen sivistyksen pesäpaikkoja, joista se le-
visi laajalti itämaille. Hän pani toimeen löytö-
retkiä kaupan ja kansainvälisen liikenteen edis-
tämiseksi, mutta myös tieteellisiä tarkoituksia
silmällä pitäen. Elämänsä lopulla hän hautoi
mielessään tuumaa saada aikaan suurenmoisen
uudisasutuksen Persian lahden itärannikolle. Hän

tahtoi myös valloittaa Arabian ja antaa purjeh-
tia sen ympäri, saadakseen aikaan merta myö-
ten yhteyden Egyptin ja Eufrat-Tigris laakson
välillä. Kun tätä tarkoitusta varten määrätyn
laivaston piti lähteä matkalle, sairastui A. äkkiä
laivaston päällikölle Nearkhokselle pidettyjen
jäähyväispitojen jälkeen. Kuumetauti kiihty-
mistään kiihtyi ja mursi muutamassa päivässä
hänen henkisistä ja ruumiillisista ponnistuk-
sista sekä ylellisestä elämästä rasittuneet voi-
mansa. Hän kuoli ei täyteensä 33 vuoden van-
hana v. 323 e. Kr.

A. oli vanhan ajan loistavin sotapäällikkö
ja samalla sen etevimpiä valtiomiehiä. Hän
osasi taitavasti voittaa valtansa alle saatet-
tujen kansain suosion ja siten tehdä pysyväi-
seksi miekallaan pystyttämänsä vallan. Hän oli
poistanut ne rajoitukset, jotka olivat erottaneet
hänen voittamansa kansat toisistaan, vilkastut-
tanut liikettä ja elinkeinoja. Mutta suurin hä-
nen toimistaan on kieltämättä Balkanin niemi-
maan ja Etu-Aasian kansain yhdistäminen sit-
temmin niin kukoistavan helleniläisen sivistyk-
sen kautta. — Niistä Aleksanteri Suurta esittä-
vistä kuvanveistoksista, jotka ovat meidän päi-
viimme säilyneet, kuvaa ainoastaan kolme häntä
todenmukaisesti. Nämät ovat: Louvren kokoel-
missa Pariisissa oleva, kreivi Erbachin kokoel-
miin kuuluva ja British Museumissa Lontoossa
säilytetty.

[Antiikkisia lähteitä: Plutarkhos ja Arrianos.
Tutkimuksia: Droysen, „XJntersuchungen ilber
A. d. Grossen. Heerwesen u. Kriegsfuhrung"
(Freib. in Br. 1885) ; saman „Geschichte A. d. Gr."
(5 pain. Gotha 1898) ; Hertzberg, „Die asiatischen
Feldziige A. d. Gr." (2 pain. Halle, 1875) ; Jurien
de Ia GraviSre, „Les campagnes d' A." (Paris,
1883-84) ; Joubert, „A. Giand" (Paris, 1889) ;
VVheeler, „A. the Great" (London, 1900).]

E. R. il.

Aleksanteri S e v e r u s [■e'r-] (208-235), Roo-
man keisari, synt. Foinikiassa, oli saanut huolel-
lisen kasvatuksen äitinsä Julia Mamfean johdol-
la, joka myöskin suureksi osaksi hoiti hallitusta
A:n V. 222 tultua keisariksi. A. oli hyväntahtoi-
nen haaveksivainen nuorukainen, mutta ilman
sitä voimaa, jota olisi Rooman valtaistuimella
silloin tarvittu. Sotaretkeltä Reinin rajalla sota-
miehet, tyytymättöminä sotakuriin ja hallituk-
sen säästäväisyyteen v. 235 murhasivat hänet.

Aleksanteri, kahdeksan paavin nimi.

1. A. I, Rooman piispa toisen vuosisadan
alussa, marttyyriksi mainittu, ku-oli n. 119.

2. A. II (Anselm), paavina 1061-73, innokas
klunyläisen liikkeen kannattaja: ensimäinen
paavi, joka oli valittu Nikolaus II :n vaalilain
mukaisesti. Kirkkopolitiikassaan, jota Hilde-
brand (myöh. paavi Gregorius VII) johti, hän
menestyksellä teki työtä paaviuden kohottami-
seksi maailmanvaltaan. Keisari Henrik IV :n
kanssa hän oli kireissä väleissä ; Vilhelm Valloit-
tajalle hän lähetti siunatun lipun Englannin ret-
keä varten ja edisti Englannin kirkon romaani-
laistuttamista ; normanneja hän yllytti taiste-
luun saraseenejä vastaan Sisiliassa.

3. A. III (Roland Bandinelli), yksi suu-
rimpia paaveja (1159-81). Kardinaalina hän
tuli huomatuksi etevänä kanonisen oikeuden
tuntijana, joka tiede juuri näinä aikoina oli nou-

231

Aleksanteri

232

semassa suureen merkitykseensä paavikirkossa,
sekä innokkaana hierarkkisten ibanteitten kan-
nattajana ja kansallis-italialaisen politiikan aja-
jana. Hänen paaviksi tulonsa merkitsi sentäh-
den taistelua keisariuden kanssa, jota silloin
«■dusti voimakas Fredrik I Barbarossa. Keisarin
tukemat vastapaavit, joita oli kolme perättäin,
saivat kannatusta etupäässä Saksassa, mutta
muualla ylipäänsä yhdyttiin A:iin. Alussa oli
onni A:lle vastainen ja 1162-65 hän enim-
mäkseen oleskeli Ranskassa, sieltä käsin halliten
kirkkoa, kunnes pääsi palaamaan Italiaan, jossa
jatkoi taistelua aitoitalialaisella diplomaattisella
taidolla ihmeteltävän valppaasti ja sitkeästi.
Lombardian kaupunkien voitto Legnanossa 1176
pakoitti Fredrik Barbarossan tekemään paavin
kanssa sovinnon, jossa tämä sai kaikki tärkeim-
mät vaatimuksensa tunnustetuiksi. Vielä suu-
rempaan nöyryytykseen hänen vastustajalleen
päättyi A:n taistelu Englannin Henrik II :n
kans.^ia arkkipiispa Beckefin asiassa (ks.
B e c k e t) 1174. Muissakin maissa A. kohotti
paaviuden merkitystä. Ruotsiin hän kirjoitti lu-
kuisia kirjeitä, joilla hän koetti johtaa sikäläi-
sen, monessa suhteessa erikoisen luonteensa säi-
lyttäneen kirkon kehitystä enemmän hierarkki-
seen suuntaan. Näiden kirjeiden joukossa on
vanhin Suomea koskeva paavikirje, bulla „Gra-
vis admoduni" v:lta 1171, joka antaa ensimäi.set
luotettavat tiedot kristinuskon tilasta maas-
samme. Hänen aikanaan pidetyssä ,, kolmannessa
Lateraanisynodissa" (ks. t.) 1179 tehtiin tärkeitä
koko kirkkoa koskevia päätöksiä.

4. A. IV (Rainald, Segnin kreivinsukua), paa-
vina 1254-61. jatkoi edeltäjäinsä taistelua Ho-
henstaufeja vastaan, joiden etuja ajoi Manfred,
Sisilian kuningas. Italiassa A :11a oli huono
onni ; suurin osa maata, jopa lopulta Roomakin,
joutui Manfredin kannattajain haltuun, ja paa-
vin pannaanjulistukset ja kehotukset ristiretkeen
Hohenstaufeja vastaan olivat tehottomia. Kasti-
lian Alfons X:n ja Cornwallis'in kreivi Rikardin
kiistellessä Saksan kuningaskruunusta asettui
paavi jälkimäisen puolelle. A. harrasti sovintoa
kreikkalaiskatolisen kirkon kanssa ja oli kerjä-
iäismunkistojeii lämmin suosija.

5. A. V (Petros Philargi, synt. Kreetasta).
paavina 1409-10. Paaviksi valittuna reformi-
ystävällisessä Pisan kirkolliskokouksessa hän
heti hajoitti kokouksen ja kohdisti toimintansa
Italian saattamiseksi valtaansa, mutta huonolla
menestyksellä. „Suureu skisman" sekasorto nousi
hänen aikanaan entistä suuremmaksi.

6. A. VI (Rodrigo Borgia), paavina 1492-
1503; synt. n. 1430; paavi Kalikstus in:n suku-
laisena nopeasti yleten arvoasteissa, niin että jo
26-vuotiaana oli kardinaali, hän kulutti monien
virkojensa ruhtinaallisia tuloja mitä suurimmas-
sa ylellisyydessä ja irstaisuudessa. Innocentius
VIII:n kuoltua hänen onnistui simonialla ja kai-
kenlaisilla konnanjuonilla kohota paaviksi, jossa
asemassa hän jatkoi entistä elämäänsä. Hän oli
loistavalah jäinen, persoonallisesti miellyttävä,
mutta siveellisesti läpimädännyt mies. Hänen
korkein päämääränsä oli maiden ja rikkauksien
kerääminen lapsillensa, joista hänen jalkavai-
monsa Vanoz/.a Catanei oli synnyttänyt neljä ;
poika Cesare ja tytär Lucrezia Borgia olivat hä-
nen lemmikkinsä. Italian senaikuisiin valtiolli-

siin selkkauksiin otti A. taitavana diplomaattina
innokkaasti osaa ; hänen päävastustajansa oli
Ranskan kuningas Kaarle VIII. Paavinvallan
valtiollista merkitystä todistaa se, että A. saat-
toi yhdellä kynänvedolla määrätä rajan Espan-
jan ja Portugalin alusmaiden välillä äsken löyde-
tyssä Uudessa maailmassa. Mutta kirkossa ko-
hosi hänen aikanaan turmelus korkeimmilleen.
Asemaansa kristikunnan ylipaimenena A. käytti
melkein yksinomaan rahalähteenä, myyden aneita
ja virkoja, kantaen apuveroja muka ristiretkeä
varten j. n. e. Tätä rosvoballintoa vastaan kii-
\aili Savonarola, joka sai loppunsa roviolla.
Kirkollista kirjasensuuria kovennettiin. Syystä
on tätä paavia sanottu kristillisen Rooman Ne-
roksi. Kesken puuhiaan hän äkkiä kuoli mala-
riaan ; kansa luuli hänen saaneen surmansa muita
varten aiotusta myrkystä, jota hän oli erehdyk-
sestä tullut nauttineeksi.

7. A. VII (Fabio Chigi), paavina 1655-67, oli
aikaisemmin ollut paavillisena lähettiläänä West-
falin rauhanteossa, jota vastaan hän pani vasta-
lauseen. Paavina hän kirosi Ranskan jansenis-
tien opit ja Pascalin (ks. t.) „Maaseutukirjeet".
Hänen aikanaan sattui kuningatar Kristiinan
julkinen kääntyminen katolisuuteen (1655). A.
oli tieteiden ja taiteiden ystävä ja itsekin runoi-
lija.

8. A. VIII (Pietro Ottoboni), paavina 1689-
91. Tullen paaviksi 79-vuotiaana hän jatkoi
edeltäjänsä Innocentius XI:n taistelua ,.gallika-
nismia" vastaan Ranskassa. Osti ja liitti Vati-
kaanin kirjastoon kuningatar Kristiinan kallis-
arvoisen kirjakokoelman. J. G.

Aleksanteri, Venäjän hallitsijoita. Suomen
suuriruhtinaita:

1. Aleksanteri I (1777-1825), Venäjän
keisari ja Suomen sutiriruhtin.is, syntyi Pieta-
rissa 23 (12) p.
jouluk. 1777. Hä-
nen isänsä oli pe-

rintöruhtinas,
sittemmin keisari
Paavali Petro-
vits; äiti, Maria
Fedorovna, oli
syntyjään Wiir-
tembergin prin-
sessa. Isänäiti.
Katariina II, jo-
ka omaa poi-
kaansa kohtaan
oli tyly, huoUliti
sen sijaan pojan-
poikansa kasva-
tusta äidillisellä
rakkaudella ja

toimitti hänelle eteviä opettajia, joiden jou-
kosta erittäin on mainittava vapaamielinen
geneveläinen Laharpe. Ollen luonteeltaan jalo,
tunteellinen ja helposti innostuva omisti \. jo
nuorena itselleen ne valistuksen ja vapauden
aatteet, jotka olivat silloisen aikakauden pää-
virtauksina. Ranskan vallankumous ja sittem-
min hänen isänsä, keisari Paavalin lyhyt halli-
tus ja väkivaltainen loppu tekivät syvän vaiku-
tuksen nuorukaisen herkkään mieleen. Tämmöi-
sissä oloissa A. nousi Venäjän valtaistuimelle 24
(12) p. maalisk. 1801. Hän ryhtyi heti huolen-

Aleksanteri I.

233

Aleksanteri

234

pidolla rauhallisiin hallitustoimiin, teki erinäi-
siä parannuksia sisällisessä hallinnossa ja lak-
kautti tuon vihatun salaisen kanslian. Varsin-
kin hän osoitti olevansa harras yleisen sivistyk-
sen ystävä perustamalla monia uusia opetuslai-
toksia. M. m. on mainittava, että hän v. 1802 he-
rätti uuteen eloon Tarton yliopiston, josta lu-
paus oli annettu jo Itämerenmaakuntain valloi-
tuksen aikana, vaikka se siihen saakka oli jää-
nyt täyttämättä. A. harrasti myöskin venäläi-
sen talonpojan vapautusta orjuudesta, mutta
siinä kohtasivat häntä vielä voittamattomat es-
teet. Kumminkin hän paransi maaorjain asemaa
ja julkaisi asetuksen, joka kielsi „sielujen" lah-
joittamisen yksityisille. Eräässä osassa valta-
kuntaa, Itämerenmaakunnissa, lakkautettiin or-
juus maakuntasäätyjen avulla (1816-19). A:n li-
keisimpinä ystävinä ja neuvonantajina hänen
hallituksensa vapaamielisellä alkuajalla olivat
Kovosiltsov, Stroganov, puolalainen ruhtinas
Adam Czartoryski ja Mikael Speranski (ks.
n.).

Ulkopolitiikassaan A. pian joutui ristiriitaan
Napoleonin kanssa, tullen v. 1805 osalliseksi kol-
manteen koalitsioniin häntä vastaan, mutta jou-
tui Austerlitzin luona tappiolle. Samoin kävi hä-
nelle Preussin liittolaisena 1807, ja Tilsitin rau-
hanteossa heinäk. hän liittyi Napoleoniin, jonka
loistavat persoonalliset ominaisuudet olivat hä-
net lumonneet. Hän yhtyi Napoleonin kuului-
saan kontinentaali- (mannermaansulkemus-) jär-
jestelmään ja sitoutui salaisessa sopimuksessa
taivuttamaan myöskin lankonsa, Ruotsin kunin-
kaan Kustaa IV Aadolfin hyvällä tai pahalla
siihen yhtymään. Täten syttyi Suomen sota
1808-09. Napoleonin ylimielinen käytös rikkoi
kuitenkin lopulta hänen ja A:n välin. V. 1812
syttyi luo kuuluisa sota, jolloin Napoleon ensin
voittajana tunkeutui Moskovaan saakka, mutta
lopuksi voitettuna pakolaisena palasi omaan
maahansa. Näin se antoi aiheen muillekin kan-
soille nousta vapaustaisteluun maailmanvalloit-
tajaa vastaan ja A:n nimi tuli ihailun esineeksi
koko Euroopassa. Wienin kongressissa v. 1815
yhdistettiin Puolan kuningaskunta Venäjään,
kuitenkin niin, että sen oma perustuslaillinen
valtiosääntö säilyi.

Nuo suuret tapahtumat sodan aikana vaikutti-
vat syvästi A:iin. Hänen elämänkatsomuksensa
muuttui, entisen vapaamielisyyden sijalle tuli
mystillinen uskonnollisuus ja vanhoillinen kat-
santokanta. Se henkilö, joka enimmin vai-
kutti tähän keisarin kääntymykseen, oli tun-
nettu rouva de Kriidener (ks. t.). Tunnettu »Py-
hän allianssin" liitto kuvaa keisarin muuttunutta
kantaa. Myöskin sisä-politiikassa tuli taantu-
mus näkyviin. Rutivenäläinen sotaministeri
Araktsejev (ks. t.) sai yhä enemmän vaiku-
tusvaltaa keisariin. Jo sitä ennen, kesällä 1812,
Speranski oli joutunut uhriksi salav,?hkeelle, jolle
liian heikko ja vaihemielinen A. oli kallistanut
korvansa. Ankara sensuuri ja salainen vakoile-
misjärjestelmä, varsinkin yliopistoissa, pantiin
toimeen. Tämä sai aikaan tyytymättömyyttä
kansan ylemmissä piireissä, varsinkin upseeris-
tossa, joka edellisen sodan ajalla oli jonkun
verran tutustunut Länsi-Euroopan vapaampiin
oloihin, ja niin syntyi sen keskuudessa salaisia
vallankumouksellisia järjestöjä, jotka harrasti-

vat perustuslaillisen hallitusmuodon aikaansaa-
mista Venäjälle. Eikä keisari itsekkään näy ol-
leen täysin tyytyväinen siihen uuteen asemaan,
johon asiain kulku oli hänet vienyt.

Suomelle oli arvaamaton onni, että Venäjällä,
Suomen joutuessa tämän valtakunnan yhteyteen,
hallitsi niin ylevämielinen, ihmisystävällineu
ja siihen aikaan vielä vapaamielisiä aatteita
suosiva hallitsija, kuin A. Tosin Pietarissa
aluksi vallitsi jonkinlainen epävarmuus Suo-
men aseman järjestämiseen nähden. Mutta
sittenkuin suomalainen lähetyskunta syksyllä
V. 1808 oli käynyt Pietarissa ja arvokkaalla
tavalla suorittanut arkaluontoisen tehtävänsä
sekä keisarille esittänyt toivomuksen Suomea
säätyjen kokoonkutsumisesta, myötävaikutti A.
johdonmukaisesti perustuslaillisen hallitusmuo-
don aikaansaamiseen hänen valtakuntaansa nyt
yhdistettävälle Suomelle. 1 p. helmik. 1809
annettiin valtiopäiväkutsumus, 27 p. marrask.
saapui keisari itse Porvooseen valtiopäiviä avaa-
maan sekä allekirjoitti vakuutuskirjansa Suomen
asukkaille ; 29 p. tapahtui tuomiokirkossa keisa-
rin juhlallinen tunnustaminen Suomen suuriruh-
tinaaksi. Samalla tavalla hän itse saapui persoo-
nallisesti valtiopäiviä päättämään 19 p. heinäk.,
jolloin piti tunnetun puheensa, jossa lausui Suo-
men kansan nyt olevan kohotetun »kansakuntien
joukkoon". Toisen suuren hyväntyönsä Suomen
kansaa kohtaan suoritti A., kun hän 23 p. jouluk.
1811 antoi julistuksen Viipurin läänin, „Vanhan
Suomen", yhdistämisestä suuriruhtinaskuntaan.
Noustessaan Venäjän valtaistuimelle A. jo oli
tullut tämän Suomen osan hallitsijaksi ja 1803,
toukok. ja kesäk., tehnyt täällä matkan, eikä
liene epäiltävää, että hänen silloiset huo-
mionsa suuresti vaikuttivat hänen päätökseensä
tästä asiasta. Omakätisesti hän lisäsi julistus-
kirjaan sen kohdan, jossa vakuutetaan asuk-
kaille oikeus lähettää edustajia valtiopäiville ja
itse ottaa osaa yleisten asiain päättämiseen.
Suomea kohtaan ilmaantuu keisarin valtiolli-
sissa mielipiteissä myöhemmin tapahtunut muu-
tos siinä, ettei maan säätyjä enää kutsuttu ko-
koon, vaikka siitä pari kertaa olikin puhetta.
Kuitenkin moni A:n toimenpide osoittaa, ettei
hänen huolenpitonsa maastamme eikä hänen pää-
töksensä säilyttää täällä kerta kaikkiaan vahvis-
tamansa hallitusmuoto vähintäkään muuttunut.
Todistuksena mainittakoon etupäässä julistus-
kirja 21 p. helmik. 1816 Suomeen asetetun halli-
lusneuvoston nimittämisestä Keisarilliseksi Suo-
men Senaatiksi, sekä keisarin matkustus Suo-
messa elo- ja syyskuussa 1819. Hän kulki silloin
Sortavalan, Kuopion, Iisalmen, Kajaanin ja
Oulunjärven kautta aina Ouluun ja Tornioon
saakka, seurasi sitten rantatietä Vaasan ja Po-
rin kautta Turkuun, kävi Tampereella, Hämeen-
linnassa, Luolaisten kentällä ja Helsingissä, sekä
palasi Viipurin kautta takaisin Pietariin. Hä-
nen ystävällinen käytöksensä („lempeä Aleksan-
teri" niin sanottiin) tempasi mukaansa niin yl-
häisten kuin alhaistenkin mielet, ja tuo matka
on kauan pysynyt kansan muistossa.

A. oli jo" nuorena, 9 p. lokak. 1793, mennyt
avioliittoon Badenin prinsessan Elisabetin
kanssa, joka jäi eloon hänen jälkeensä (f 1826) ;
jälkeläisiä häneltä ei jäänyt. Sairaana lähdet-
tyänsä matkalle Etelä-Venäjälle, Krimiin, hän

235

Aleksanteri

236

Aleksanteri IT.

kuoli odottamatta Taganrogissa 1 p. jouluk. (19
p. marrask.) 1825. K. G.

2. Aleksanteri II (1818-81), keisari Ni-
kolai Itu ja tämän puolison Aleksandra Fedo-

rovnan poika, syn-
tyi Moskovassa
huhtikuun 29 (17)
p. 1818. Venäläisen
runoilijan Sukovs-
kin ynnä muiden
eteväin opettajain
opastamana. hän
nuoruudessaan saa-
vutti perinpohjai-
sen ja monipuolisen
sivistyksen. Isänsä
kuoltua hän astui
valtaistuimelle maa-
lisk. 3 (helmik. 19)
p. 1855, sodan rai-
votessa länsivaltain
auttamaa Turkin-
maata vastaan, mikä sota päättyi vasta seuraa-
van vuoden keväänä Pariisin rauhantekoon.
Venäjän sodassa kärsimät vastoinkäymiset oli-
vat tuoneet ilmi kaikenlaisia väärinkäytöksiä
hallinnossa, ja keisari A. ryhtyi heti rauhan pa-
lattua suurella innolla parantamaan sisällistä
tilaa useilla perinpohjaisilla uudistuksilla. Tär-
kein niistä oli maaorjuuden poistaminen, jota
koskeva julistus pitkien valmistelujen jälkeen
ilmestyi maalisk. 3 p. 1861. Vieläkin muutet-
tiin sotalaitos sotapalvelusta helpottamalla ja
entisiä barbaarisia ruumiinrangaistuksia poista-
malla; oikeudenkäyntiä parannettiin ja jury-
laitos otettiin laajassa määrässä siinä käytän-
töön; paikallinen itsehallinto pantiin toimeen
eri säätyjen valitsemien kuvernemeattineuvosto-
jen (semstvojen) muodossa. Rasittava sensuuri
lievennettiin, kansakouluja perustettiin ja kulku-
neuvoja parannettiin rakentamalla lukuisia rau-
tateitä. Puolassakin A. oli aikonut panna toi-
meen entistä vapaamielisemmän hallitussuun-
nan, mutta tämän toivomuksen teki tyhjäksi
Puolan kapina, joka syttyi 1863 ja suurella
ankaruudella kukistettiin, jolloin Puola menetti
viimeisetkin jäännökset entistä itsenäisyyttään
ja muutettiin venäläiseksi maakunnaksi. Venä-
jällekin Puolan kapina tuli vahingolliseksi,
koska se siinä herätti natsionalistisen aatevir-
tauksen, mikä ei ainoastaan synnyttänyt viholli-
suutta kaikkia keisarikunnan ei-veaäläisiä kan-
sallisuuksia kohtaan, vaan vastustusta vapaa-
mielisiä rientoja va.staan ylipäänsä. Toiselta
puolen levisi Venäjän nuorisoon n. s. „nihilisti-
nen" liike, joka, ylenkatsoen järkeviä parannuk-
sia, tavoitteli pilventakaisia ihant?ita eikä niitä
saavuttaakseen kammonut rikoksiakaan, jotka
välisiä suunnattiin keisarin persoonaa vastaan.
Eräs Karakosov teki Pietarissa huhtik. 1866
semmoisen murhayrityksen, ja samoin puolalai-
nen Beresovski kesäk. 1867 Pariisissa, keisari
A:n siellä vieraillessa. Nämä tapahtumat ai-
heuttivat ankaria poliisitoimia ynnä kovenne-
tun sensuurin, jota paitsi vapaamielinen sisä-
asiainministeri Valujev, joka oli tehokkaasti
auttanut keisaria maaorjuuden poistamisessa ja
muiden tärkeiden reformien toimeenpanossa,
pantiin viralta 1868.

Suomessa A:n hallitusaika oli monipuolisen
edistyksen aikakausi, jolle tuskin saattaa löytää
vastinetta koko edellisestä historiastamme, ja
jossa satunnaiset onnettomuudetkin kuten 1867
v:n kova kato aikaansaivat ainoastaan pian ohi-
menevän seisahduksen. Jo ennen hallitsijaksi
pääsöään A. oli eri kertoja käynyt Suomessa ja
oli yliopiston kanslerina 1826-55 saanut tietoja
oloistamme. Kun hän valtaistuimelle noustuaan
ensi kerran tuli Helsinkiin maaliskuussa 1856
esitti hän senaatin istunnossa ohjelman Suomen
hallituksen toiminnalle, joka tarkoitti kaupan
ja merenkulun, teollisuuden, kansanvalistuksen,
kulkulaitosten ja alhaisempien virkamiesten
palkkojen parantamista. Tästä saivat sittemmin
useat maallemme tärkeät reformit alkunsa, ku-
ten kansakoululaitoksen perustaminen ja rauta-
teiden rakentaminen. Xiin kauan kuin kreivi
Berg hoiti kenraalikuvernöörinvirkaa, 1855-61,
ei vapaamielinen suunta kuitenkaan päässyt
voittoon, mutta B:n poistuttua ja ministerival-
tiosihteerin kreivi A. Armfeltin saavutettua suu-
remmassa määrässä keisarin luottamuksen, tä-
män politiikka sai Suomen edistymiselle yhä
edullisemman suunnan. Tosin näytti maassa val-
litseva toivo eduskuntalaitoksen eloon herättä-
misestä pettyvän, kun huhtik. 10 p. 1861 mani-
festi julistettiin säädyttäin valitun valiokunnan
kokoontumisesta, mikä saisi tarkastaa hallituk-
sen esityksiä, mutta ilman lainsäätämisoikeutta,
koska keisari sanoi aikovansa vain toistaiseksi
noudatettaviksi vahvistaa ne valiokunnan lau-
sunnot, jotka hän katsoisi maan menestystä edis-
täviksi. Slutta saatuansa tiedon manifestin
Suomessa herättämästä tyytymättömyydestä,
koska sen arveltiin loukkaavan säätyjen lainsää-
däntöoikeutta, hän suostui semmoisen selityksen
julkaisemiseen, että valiokunnan ainoastaan
tulisi valmistella lakiehdotuksia valtiopäiviä
varten. Valtiopäivät kutsuttiin kokoon ja kei-
sari avasi ne syysk. 18 p. 1863 valtaistuinpu-
heella, jossa nimenomaan tunnusti Suomessa val-
litsevan perustuslaillis-monarkillisen valtiomuo-
don. Uuden valtiopäiväjärjestyksen kautta v:lta
1869 Suomi sai määräaikaiset valtiopäivät. Vie-
läkin on keisari Ada kiittäminen elok. 1 p. 1863
julkaistusta asetuksesta, joka pani alulle suomen-
kielen saattamisen yhdenvertaiseksi ruotsinkie-
len kanssa; samoin korkeampien suomenkielisten
koulujen perustamisesta, uudesta kirkkolaista,
kouluhallituksen asettamisesta, Suomen ja Venä-
jän välisten tuUiolojen sekä valtion metsänhoidon
parantamisesta, kunnallishallituksen uudistami-
sesta, rahareformista, joka antoi Suomelle itse-
näisen rahalaitoksen y. m. Kesällä 1876 A., puo-
lisonsa ynnä muiden keisarillisen perheen jäse-
nien seuraamana matkusti Helsinkiin katsellak-
sensa sinne järjestettyä teoUisuusnäyttelyä, joka
oli laatuansa ensimäinen Suomessa.

^'enäjän ulkonainen valta-asema, joka Krimin
sodan ja Pariisin rauhanteon kautta oli johonkin
määrään heikontunut, kohosi taas A:n viisaan
ja varovaisen johdon aikana, jossa hänellä oli
apumiehenä taitava ulkoasiain ministeri ruh-
tinas A. Gortsakov. Keisarikunta laajensi suu-
resti aluettansa Keski-Aasiassa, jossa m. m.
Khivan ruhtinaskunta tunnusti sen yliherruu-
den 1873. IJanskalais-saksalaista sotaa v. 1870-
71 Venäjän hallitus käytti hyväkseen saadakseen

237

Aleksanteri

238

kumotuiksi ne rajoitukset, jotka Pariisin rauha
oli asettanut sen merivoiman kehitykselle Mus-
talla merellä. Kohdatessaan Saksan ja Itäval-
lan keisarit v. 1872 A. sai aikaan n. s. kolmen-
keisarinliiton, joka muutamiksi vuosiksi mää-
räsi Euroopan valtain keskinäisen valtiollisen
aseman. Ranskalais-saksalaisen sodan aiheut-
tama oli myös Venäjän armeijan uudistus, kun
yleinen asevelvollisuus saksalaisen mallin mu-
kaan perustettiin 1874, mikä laitos pantiin toi-
meen Suomessakin keisarin ja säätyjen hyväk-
symän asevelvollisuuslain kautta v:lta 1878. A.
koetti Turkin hallitukselta hankkia sen kristi-
tyille alamaisille paremman aseman, ja kun tämä
ei onnistunut niin hän, taipuen venäläisen natsio-
nalistisen puolueen kehotuksiin, vaikka vasten-
mielisesti, julisti Turkkia vastaan sodan. Itse
hän keväällä t877 seurasi Turkkiin marssivaa
armeijaansa. Sotaonni oli alussa vaihteleva,
mutta vuoden lopussa venäläiset valloittivat Plev-
nan, jonka jälkeen keisari palasi Pietariin, kan-
san riemulla häntä tervehtiessä. Kun venäläiset
potajoukot olivat menneet Balkanin yli ja tun-
keutuneet Konstantinopolin läheisyyteen, päät-
tyi sota S:t Stefanon välirauhaan, jota seurasi
Berliinin rauhanteko v. 1878. Venäjän puolelta
arveltiin, ettei siinä oltu saavutettu kaikkea,
mitä oli toivottu ; kuitenkin Venäjä sai tuon rau-
han kautta alueensa laajennetuiksi sekä Euroo-
passa (osan Bessarabiaa) että Aasiassa (Kars'iu
alueen). Serbia ja Romania tulivat itsenäisiksi
valtioiksi ja Bulgariakin vapautettiin turkki-
laisten ikeen alta.

Keisari A:n viimeisinä vuosina nihilistinen
liike, kaikista ehkäisytoimista huolimatta, yhä
kasvoi ja sai aikaan uusia murhayrityksiä.
Huhtik. 1879 ampui Solovjev Pietarissa viisi lau-
kausta keisaria vastaan, kuitenkaan osaamatta ;
jouluk. s. V. nihilistit koettivat räjähyttää il-
maan keisarillisen junan lähellä Moskovaa ja
samoin helmik. 1880 osan talvipalatsia Pieta-
rissa, jolloin suuri joukko keisarin henkivarti-
joista sai surmansa. Nämät „vapauden ystä-
vien" rikokset olivat sitä mielettömämpiä, koska
A. juuri viimeisinä elinvuosinaan innolla har-
rasti vapaamielisten uudistusten aikaansaamista.
Hän asetti komitean, jonka etunenässä oli ken-
raali Loris Melikov ja jonka, samalla kuin se sai
toimekseen tukehuttaa vallankumouksellisen liik-
keen, oli käsketty valmistaa kansanedustajalai-
tos. Keisari oli jo aikeessa kutsua kokoon edus-
tajia Venäjän eri osista keskustellakseen heidän
kanssaan. Mutta nämät tuumat raukesivat tyh-
jiin, kun hän joutui uuden nihilislien alkuun-
paneman murhayrityksen uhriksi; palatessaan
eräästä paraatista Pietarissa hän näet pahasti
haavoittui vaunujen alle viskatuista pommeista,
ja kuoli palatsiinsa saavuttuaan samana p:nä,
maalisk. 13 (1) p. 1881.

Moskovan Kremlissä paljastettiin 1898
muistomerkki keisari vainajasta, ja Katariinan
kanavan varrelle Pietarissa, jossa murha tapah-
tui, on sen johdosta rakennettu kirkko. Suo-
messa päättivät säädyt, kun ensi kerran kokoon-
tuivat maamme hyväntekijän kuoleman jälkeen,
pystyttää kuvapatsaan, joka Walter Rune-
bergin tekemänä paljastettiin Helsingissä
huhtik. 29 p. 1894. — Keisari A. oli v. 1841 nai-
nut Maria Aleksandrovnan, Hessenin

.\leksanteri III.

prinsessan, joka kuoli kesäk. 3 p. 1880. Sam.
vuonna A. meni uudestaan naimisiin ruhtinatar
Katariina Dolgorukovan kanssa. Kei-
sarin vanhin poika, suuri- ja perintöruhtinaa
Nikolai, synt. 1843, oli kuollut ennen isäänsä
Nizzassa v. 1865. Th. R.

Aleksanteri III (1845-94), edellisen poi-
ka, synt. Pietarissa 10 p. maalisk. (26 p. hel-
mik.) 1845. Hän
sai aluksi tavan-
mukaisen sotilaalli-
sen kasvatuksen,
mutta kun hän van-
hemman veljensä
Nizzassa 23 p. huh-
tik. 1865 kuoltua
oli tullut kruunun-
perillisen eli sesa-
revitsin asemaan,
ruvettiin kohdista
maan huomiota hä-
nen vastaiseen ase-
maan.sa hallitsija-
na. Silloinen laki-
tiedetten professo-
ri, vihdoin Pyhän
synodin yliproku-

raattori Pobjedonostsev sai asiakseen esittää
hänelle Venäjän valtio-oikeutta. Aksakovin ja
Katkovin kannalla seisoen, ehkäpä vielä jyr-
kerapänäkin, opettaja esitti itsevaltiuden ja
oikeauskoisuuden toisiinsa eroamattomasti liit-
tyneet aatteet Venäjän mahtavuuden takeena,
ja tämä käsitys tuli korkean oppilaan käsitys-
kannalle määrääväksi. Turkin sota 1877-78
monine vasloinkäymisineen tuotti silloiselle
johdolle mitä ikävimpiä nöyryytyksiä, paljas-
taen kavalluksia aina keisarillisessa perheessä
saakka ; mutta perintöruhtinas, joka kenraali
Vannovskij esikuntapäällikkönään johti euroop-
palaisen sotanäyttämön itäistä armeijaa, py-
syi maineeltaan puhtaana, sekä tutustui sotaan
aivan läheltä. Tällöin hänessä kasvoi ja vart-
tui luja rauhanharrastus, joka merkitsi vas-
taiselle hallitsijalle paljon. Kun isä monta
murhayritystä vältettyään 13 p. maalisk. 1881
kaatui veriinsä, vallitsi Venäjällä kauhun
ohessa toivo, että uusi hallitsija ohjaisi valta-
kunnan kehityksen paremmille poluille. Mutta
Pobjedonostsevin vaikutuksesta A. päinvastoin
peruutti isänsä jo allekirjoittaman määräyk-
sen neuvovalla vallalla varustetun eduskun-
nan kokoonkutsumisesta ; entistään ehompana
yksinvaltiuden tuli kohota Venäjän johtajaksi.
Rautaisella ankaruudella vainottiin sitten kapi-
nallista liikettä ja suurilla uhreilla se saatiin
ajaksi tukehtumaan. Oman väkivaltaisen lop-
punsa varalta hallitsija oli määrännyt veljensä
Vladimirin alaikäisen kruununperillisen holhooja-
hallitsijaksi. Ja se vanhoillinen politiikka, jota
uusi hallitsija aivan johdonmukaisesti pyrki
noudattamaan, toi lähinnä mukanaan Itämeren-
maakuntain saksalaisten oikeuksien ankaran
supistamisen sekä puolalaisia vastaan jatkuvan
sortopolitiikan. N. s. stundistejä, protestantti-
seen käsitykseen taipuvaa lahkoa, vainottiin
ankarasti, ja juutalaisten ennestäänkin kurja
asema kävi yhä pahemmaksi. Venäjän kieli,
kansallisuus ja peritty uskonto olivat kaikilla

239

Aleksanteri

240

■loilla saatettavat ehdottomaan valtaan. Edellä-
kävijän uudistukset korkeamman opetuksen, oi-
keudenhoidon ja hallinnon alalla, mikäli eivät jo
ennen olleet tulleet typistetyiksi, peruutettiin
suureksi osaksi, mutta samassa raivattiin tietä-
mättä tietä uudelle rajun vastustuksen hyökylai-
neelle, jota A. ei kuitenkaan saanut omin silmin
nähdä. Varsin huomattavaksi hänen hallituk-
sensa tuli valtiotaloudellisella alalla. Raha-
asiainministeriensä Vysnegradskijn ja Witten
avustamana A. koetti vapauttaa kansansa ulko-
maan ylivallasta. Kustannuksia pelkäämättä
luotiin laaja rautatieverkko; kotimainen suur-
teollisuus saatiin ankaralla suojelus- ja kielto-
tullipolitiikalla nousemaan ; säästöjä ko'ottiin
maalaiskansaa mitä ankarimmin verottamalla.
Kasvavan luoton nojalla saatiin äärettömiä val-
tiolainoja Euroopasta, mutta seuraava aika on
useissa kohdin paljastanut näiden loistavain
voittojen onttouden. Sotalaitosta samaan aikaan
kehitettiin ja saatiin se yleisen arvonannon esi-
neeksi ulkomaillakin. Venäjä ei etsinyt liittoja,
mutta niitä tarjottiin; ennen kaikkea vältettiin
riitoja, joista sota olisi voinut syttyä. Sen
sijaan, että isä suuressa saksalais-ranskalaisessa
sodassa 1870-71 oli Saksan nousevalle vallalle
suopea, harrasti poika Ranskan asiaa, mutta
ulkonaisesti hän ei rikkonut väliä naapureit-
tensa, Saksan ja Itävallan, kanssa; lopultapa
häntä pidettiin maailmanrauhan ehkä varmim-
pana takeena, vaikka oli Euroopan lukuisimman
armeijan korkeimpana käskijänä.

Suomen hallitsijana A. pääasiassa jatkoi isänsä
politiikkaa. Valtaistuimelle noustessaan hän
allekirjoitti samanlaisen vakuutuksen kuin
edelläkävijät; asettamalla uuden kenraalikuver-
nöörin Heidenin vanhan Adlerbergin sijaan ei
kanta toistaiseksi tullut muutetuksi. Parla-
menttaarisen hallitustavan itu oli päinvastoin
nähtävänä siinä, että puolueitten päämiehiä
kutsuttiin hallitukseen. Mutta vähitellen kyp-
syivät Suomeenkin nähden samat tuumat, joita
ehdottoman yhteyden varmentamiseksi pantiin
Venäjän valtakunnan muissa osissa toimeen:
yhteensulatus posti-, raha- ja tullilaitok.sen
alaila oli hallitsijan persoonallisena mielituu-
mana. Kun Suomen senaatti 1889 esitti enti-
sestä kehityksestä johtuvat syyt ja näkökohdat
osoittaakseen vaadittujen muutosten mahdot-
tomuutta, tuli vastaukseksi varsin ärtyisä
reunamuistutus: oliko Suomi osa Venäjän valta-
kuntaa vai päinvastoin? ja lisäksi hallitsija
lausui horjumattoman tahtonsa, että muutok-
set olivat pantavat toimeen. Julistuskirja 12 p.
kesäk. 1890 postitoimesta Suomen suuriruhti-
naanmaassa tuli tämän yhtäläistyttämispää-
töksen ensimäiseksi hedelmäksi, mutta valmis-
tuksiin jäivät yritykset Suomen raha- ja tulli-
laitosta vastaan. Vielä pitemmälle tähtäävät
hyökkäykset Suomen sotalaitosta vastaan eivät
hallitsijan vastenmielisyyden takia päässeet
julkisesti esitettäviksikään. Joka tapauksessa
A. piti muistossa antamansa hallitsijavakuu-
tuksen, ja kun kansan huolet 1891 varsinkin
talonpoikaissäädyn puhemiehen kautta olivat
tulleet ilmi, antoi hän 12 p. raaalisk. 1891
erityisen saarnastuolista luettavan kirjeen,
minkä kautta ilmoitti tahtovansa osoittaa Suo-
men kansalle samaa hyväntahtoisuutta, huolen-

pitoa ja luottamusta kuin siihenkin asti, säilyt-
täen muuttumattomina Venäjän hallitsijain sille
myöntämät oikeudet ja etuudet. Tämä vakuu-
tus saikin rauhoittavan vaikutuksen aikaan.
Suomessa A. oli käynyt isänsä kanssa 1863 ja
perintöruhtinaana 1876, hallitsijana Lappeen-
rannan leirikokouksessa 1885 ja Helsingissä sekä
lisäksi monesti Suomen saaristossa, kun kesä oli
kauniimmillaan.

Aavistamattomana tuli useimmille sanoma
1894, että ruumiinrakennukseltaan näköjään
murtumaton sekä voimiltaan tavaton hallitsija
poti parantumatonta sisällistä tautia. Lieven-
nystä etsien hän syksyllä lähti Mustan-meren
rannalla olevaan Livadia-nimiseen linnaan,
missä kuoli 1 p. marrask. 1894. A. oli 1866 nai-
nut Tanskan kuninkaan tyttären D a g m a r i n,
joka kreikkalais-katoliseen kirkkoon siirryt-
tyänsä kantaa nimeä Maria Fedorovna
ja jäi leskek.si puolisonsa jälkeen. E. G. P.

Aleksanteri I, Serbian kuninga s, (1876-
1903), oli kuningas Milan Obrenovitsin ja kunin-
gatar Natalian poika. Vanhempain erotessa vei
äiti pojan mukanaan Venäjälle ja Saksaan,
mutta i.sä tuotti hänet viranomaisten välityk-
sellä takaisin Serbiaan. Milanin 1889 luovuttua
kruunustaan A. nousi Serbian valtaistuimelle;
hallitusta hoiti holhoojahallitus vuoteen 1893,
jolloin A. ennen laissa säädettyä aikaa otti halli-
tuksen omiin käsiinsä. Elok. 1900 hän meni nai-
misiin insinööri Masinin lesken D r a g a n kans-sa
(s. 1S66), joka lahjakas, mutta vehkeilevä nai-
nen oli ollut kuningatar Natalian hovinaisena ja
jonka johdettavaksi heikko ja tarmoton A. nyt
kokonaan joutui. A:n naimisiin mennessä rik-
koutuivat isän ja pojan välit; siten A. kadotti
hyvän tuen. Kun hän sitten huhtik. 1903 oma-
valtaisesti muutti maan hallitusmuodon ja kun
kuningatar, avioliiton jäätyä lapsettomaksi, veh-
keili saadakseen veljensä julistetuksi kruunun-
perilliseksi, kasvoi tyytymättömyys nopeasti,
puhjeten lopulta upseerikapinaan. Kesäk. 10 ja
11 p:äin välisenä yönä kapinalliset mitä raaim-
malla tavalla murhasivat kuningasparin ja useita
heidän kannattajiaan. K. B.dt.

Aleksanteri III. Skotlannin kunin-
gas, (1241-80), tuli hallitsijaksi 1249, kävi
vuodesta 1203 Norjan kuninkaita vastaan anka-
rata sotaa Hebridein omistamisesta ja sai vih-
doin Perthin rauhassa 1266 tuon saariryhmän
haltuunsa. Hän oli viimeinen mie.spuolinen jä-
sen Skotlannin vanhaa kuningassukua: kiivaita
vallanperiniystaisteluita seurasi hänen kuol-
tuaan. A'. B:dt.

Aleksanteri I, Bulgarian r \i h t i n a s,
Battenbergin prinssi (1857-93), otti osaa 1877-
78 vuosien sotaan Turkkia vastan n ja valittiin
1879 vastaperustetun Bulgarian ruhtinaskimnan
hallitsijaksi. Turhaan hän koetti tehdä lopun
maansa hurjista puoluetaisteluista. Hänen yrit-
täessään vapautua Venäjän rasittavasta holhouk-
sesta ja varsinkin hänen 1885 v;istoin Venäjän
hallituksen tahtoa liitettyään ItäKumilian Bul-
gariaan, tehtiin — huolimatta siitä että hän voi-
tokkaasti oli johtanut Serbian kanssa äskenmai-
uitun toimenpiteen johdo.sta puhjennutta sotaa
— salaliitto (luultavasti venäläisten kätyrien
avulla) häntä vastaan; elok. 21 p. 1886 hänet
vangittiin linnassaan Sofiassa, pakoitettiin luo-

241

Aleksanteri Nevskij— Aleksei

242

purnaan kruunusta ja vietiin pois raaasta. Parin
päivän perästä A. tosin vastavallankumouksen
jälkeen kansansa riemuitessa palasi Bulgariaan,
mutta kun hänen ei edes lähettämällään nöyrällä
sähkösanomalla onnistunut keisari Aleksanteri
111 :ta lepyttää, katsoi hän asemansa kestämät-
tömäksi ja luopui lopullisesti hallituksesta syysk.
7 p. 1886. A. otti sittemmin Hartenaun
kreivin nimen ja palveli vuodesta 1890 kuole-
maansa saakka Itävallan sotaväessä. Hänet hau-
dattiin Sofiaan. K. B:dt.

Aleksanteri Nevskij (1218-63), ven. ruhti-
nas, voitti 15 p. heinäk. 1240 ruotsalais-suoma-
laisen ristiretkeläisjoukon Nevajoen luona, josta
sai liikanimensä „Nevskij" (Nevalainen), ja
kahta vuotta myöhemmin kalparitarit taistelussa
Peipsenjärven jäällä. Isänsä Jaroslavin kuoltua
V. 1246 hän tuli Novgorodin ja veljensä Andrein
jälkeen v. 1252 Vladimirin herraksi. Tataareja
kohtaan, jotka siihen aikaan laskivat Venäjän
valtansa alle, hän noudatti alistuvaa politiikkaa,
krettaen siten heidän hyväntahtoisuuttaan säi-
lyttää. Paluumatkalla tataarien suurkaanin
luota Saraisla A. kuoli 14 p. marrask. 1263. A.

Castren, Wallin, Ahlqvist tutkimuksiansa vie-
raissa maissa.

Aleksanterin-taistelu, Pompejista löydetty
suuri mosaiikkikuva, joka ilmeisesti on tehty
etevän kreikkalaisen maalauksen mukaan ; tätä
nykyä sitä säilytetään Napolin kansallismuseos-
sa. Vasemmalla puolella nähdään Aleksanteri
Suuri hyökkäämässä tulisen ratsun selässä per-
sialaisten kimppuun. Oikealla persialaisten ku-
ningas rientää vaunuissaan pakosalle. Keskellä
persialainen ylimys hypähtää kaatuneen rat-
sunsa selästä ; toinen näyttää tarjoavan hänelle
oman hevosensa, mutta Aleksanteri työntää jo
keihäänsä edellisen kylkeen. Kuva on täynnä
eloa ja jännitystä ; sen sommittelu osoittaa kor-
kealle kehittynyttä taidetta. Kuvan aiheena
pidetään Issoksen taistelua (333 e. Kr.), vrt.
Kreikkalainen taide. — Vasemman puo-
len ryhmä (Aleksanteri, joka surmaa kaatuneen
hevosensa selästä hypähtävän persialaisen) esiin-
tyy vähän eriävässä muodossa myöskin erään
V. 1887 Sidonista löydetyn komean marmori-
ruumisarkun (sarkofagin) korkokuvissa.

O. E. T.

lliiiUiniiiiHliiitniiiimitiimHiiiminini

iiiitilitthiiiituiijiUiiitimiiiiamiiiliimtlluuumtMilU]

Aleksanteri n-taisti/lu.

on Venäjän kirkon suurimmassa arvossa pidet-
tyjä pyhimyksiä. K. G.

Aleksanteri S v i r s k i j, ven. munkki, an-
tautui jo nuorena ankaraan munkkielämään ja
pakeni v. 1473 vanherapainsa luota Valamon
luostariin, jossa eli 14 vuotta. V. 1487 hän
muutti erämaahan Syväri-joen rannalle, jossa eli
erakkona seitsemän vuotta ; perusti sitten pienen
luostarin, joka myöhemmin tuli varsin mahta-
vaksi. V. 1506 hän sai luostarin päämiehen eli
apotin arvon; k. 1533. K. G.

Aleksanterin-sarkofagi ks. A 1 e k s a n t e-
rintaistelu.

Aleksanterin-stipendi on nimenä v. 1842 Hel-
singin yliopistoon perustetulla, yleisistä varoista
suoritettavalla matkarahalla, joka annetaan nuo-
rille tiedemiehille tieteellistä, yhden vuoden kes-
tävää ulkomaanmatkaa varten. Ensin oli ehtona
stipendin saamista varten myöskin, että hakija
oli oleskellut kaksi vuotta Venäjällä venäjän-
kielen oppimista varten. A. oli pitkät ajat yli-
opiston suurin stipendi. Sillä suorittivat esim.

Aleksanterin-taru. Aleksanteri Suuren maine-
työt herättivät ennen pitkää niin suurta mielen-
kiiutoa, että mielikuvitus niiden ympärille kutoi
tarukehän. Pari vuosisataa j. Kr. ilmestyi Alek-
sandriassa Kallistheneen nimellä tällaisiin tarui-
hin perustuva Aleksanterin historia. Tämä krei-
kankielinen teos muodosteltiin latinan kielelle,
josta se siirtyi keskiajan kaunokirjallisuuteen,
vieläpä pohjoismaihin asti. On olemassa m. m.
ruotsinkielinen riimillinen Aleksanterinkronikka
(14 vuosis.) .

Aleksanterin-torttu, kaksi suorakaiteen muo-
toista muroleivosta päällekkäin, hilloa välissä ja
pinta sokerilla lasitettu. V. K-k.

Aleksanterin-yliopisto ks. Yliopisto.

Aleksei. 1. A. Mihailovits (1629-76),
Venäjän toinen tsaari Eomanovin suvusta, tuli
jo V. 1645 hallitsijaksi, mutta oli ensin kasvatta-
jansa Morosovin johdon alaisena. Kasakkakapi-
nan sytyttyä Ukrainassa alkoi v. 1654 pitkällinen
sota Puolaa vastaan, joka päättyi vasta Andru-
sovon rauhaan v. 1667 ja hankki Venäjälle maan

243

Aleksejev— Alembert

244

Dajepriin asti sekä Kijevin. Kirkollisella alalla
aikaansaivat patriarkka Nikonin (ks. t.) paran-
nuspuuhat hajaannuksen, n. s. raskolnikieu cli
vanhauuskoisten lahkon kirkosta eroamisen
kautta. Myöskin A. julkaisi erään lakikokoel-
man, n. s. ulozenien. Toisessa avioliitossaan Na-
talia Nariskinin kanssa hän oli Pietari Suuren
isä.

2. A. Petrovits (1690-1718) , ven. prins-si,
Pietari Suuien ja hänen ensimäisen puolisonsa
Eudokia Lapuhinin poika, liittyi vanhavenäläi-
seen puolueeseen, joka vastusti isän toimeenpane-
mia uudistuksia Venäjällä. Tästä syystä ja irs-
taan elämänsä vuoksi hän herätti isänsä tyyty-
mättömyyden ja tämä vaati hänet muuttamaan
tapansa tai kruunusta luopumaan. 1717 A. pakeni
lemmikkinsä, erään sodassa vangiksi joutuneen
Kufrosyne nimisen suomalaisen tytön kanssa,
ulkomaille, Wieniin ja Napoliin. Pietarin on-
nistui kuitenkin taivuttaa hänet palaamaan Ve-
näjälle, jossa hänet heitettiin vankeuteen ja
ankara tutkimus häntä vastaan pantiin toimeen.
Tässä ilmitulleiden seikkojen johdosta mestattiin
useampia A:n ystäviä ja puoluelaisia ja itse hän
20 p. kesäk. 1718 (v. 1.) kuoli vankilassa, nähtä-
västi kidutusten seurauksista [A. Bröekner,
„Der Zare\vitsch Alexej".]

3. A. Nikolajevits, Venäjän perintöruh-
tinas, Nikolai II: n ja Aleksandra Pedorovnan
poika, synt. 12 p. elok. (30 p. heinäk. v. 1.) 1904.

K. G.

Aleksejev [se'-], Jevgenij Ivanovits
(s. 1843), ven. amiraali, kohosi nopeasti, 1883-92
meriattaseaua Pariisissa. Japanilais-kiinalaisen
sodan aikana 1894-95 A. oli Venäjän Tyynen-
meren laivastojen päällikkönä Port Arthuria
valloitettaessa. 1903 hänet nimitettiin Mandsu-
rian ylikäskynhaltijaksi ja ylipäälliköksi sekä
maalla että merellä. Kun A. venäläis-japani-
laisen sodan alussa (1904) osoittautui aivan kel-
vottomaksi, sai hän erom ja Kuropatkin tuli hä-
nen sijalleen.

Aleksia (kreik. kielteinen a, ja lat. legere =
lukea), sanasokeus; kadonnut kyky lukea ja ta-
juta kirjoitusta; ilmenee joskus aivosairauden
seurauksena yhdessä afasian (ks. t.) kanssa.

Aleksios, useain bysanttilaisten keisarien
nimi, joista huomattavimmat ovat: 1. A. I K o m-
nenos (1048-1118), kukisti 1081 sotajoukkojen
avulla keisari Nikeforoksen ja taisteli sitkey-
dellä ja menestyksellä valtakuntaa uhkaavia vi-
hollisia, Etelä-Italian normanneja, seldsukkeja
ja petsenegejä, vastaan. Ristiretkeläisten 1096
Konstantinopoliin saavuttua A. psljästyi heidän
paljouttansa ja pakoitti heidät tekemään hänelle
läänitysvalan uskottomilta valloitettavien aluei-
den puolesta. Hänen elämäkertansa kirjoitti
hänen tyttärensä Anna (ks. t.). — 2. A. III
A n g e 1 o s, anasti 1195 hallituksen sokaisemalla
veljensä Iisak Angeloksen, mutta menetti sen
1203 tämän pojalle Aleksiokselle (ks. seur.). —
3. A. IV A n g e 1 o s pakeni isänsä kukistumisen
jälkeen Venetsiaan, josta ristiretkeläisten kanssa
palasi Konstantinopoliin ja isänsä kanssa 1208
korotettiin valtaistuimelle ; mutta kun hän ei
voinut täyttää ristiretkeläisille tekemiänsä
suuria lupauksia, syttyi taistelu uudestaan, jol-
loin hovimestari .■\leksios Murtsuflos 1204 mur-
hasi hänet.

d".\lembert.

Alemannit (ai am annit) on 3:nnen vuosi-
sadan alusta ilmestyvä kansannimi. A:t asuivat
keskisen Reinin varsilla Lounais-Germaaniassa.
Sittemmin keisari Julianus torjui 357 Strasa-
burgin luona heidän hyökkäyksensä ; Klodvig
laski heidät 496 suurimmaksi osaksi frankkien
vallan alle. Heidän alueensa Alemannia
vastasi osaksi myöhempää Schwabenin ruhtinas-
kuntaa.

Alembert [-lähä'r], Jean le Rond d'
(1717-83), matemaatikko ja lilosoli, etevimpiä
„eusyklopcdistejä", synt.
Pariisissa. Hän oli rouva
de Tencin'in ja insinööri-
upseeri Destouehes'in äpä-
räpoika. Lapsi tavattiin
Jean le Rond nimisen
kirkon portailta, josta
sai nimensä. Isä piti
kuitenkin sitten rahalli-
sesti huolta hänen kasva-
tuksestaan ja toimeentu-
lostaan ; häntä kasvatti
eräs lasimestarin vaimo
Rousseau, jota sittemmin
katsoi äidikseen. V:sta
1743 alkaen d'A. julkaisi

sarjan matemaattisia ja fysikaalisia tutkimuk-
sia, joilla nopeasti voitti suurta mainetta harvi-
naisen etevänä tiedemiehonä. Jo „Trait6 de
dynamique" teoksessaan (1743) hän m. m. esitti
varsin huomattavan mekaanisen oppiväitelmän,
joka on tunnettu „d'A:n prinsiipin" nimellä.
Aikaa myöten hänen harrastuksensa kiintyi yhä
enemmän muihinkin kirjallisuuden haaroihin,
liän julkaisi „J16langes de littSrature, d'histoire
et de philosophie" (v:sta 1753 alkaen, useita
osia) sekä „E16ments de philosophie" (1759).
Diderofn kehotuksesta d'A. rupesi suuren En-
cyclopfdie-teoksen toiseksi päätoimittajaksi, jona
kuitenkin toimi ainoastaan työn alkupuolella
(1751-58). d'A. kirjoitti siihen etenkin mate-
maattisia tieteitä koskevia kirjoituksia sekä sen
ohessa teoksen johdannon, joka sisältää yleis-
silmäyksen tieteiden kokonaisjärjestelmään ja
jota on suuresti ihailtu siinä ilmenevän laaja-
näköisen tieteellisen katsantotavan ja loistavan
esityksen takia. Erottuaan ensyklopedian toimi-
tuksesta d'A. antautui yhä enemmän Ranskan
akatemian harrastuksiin, jonka jäseneksi hän oli
valittu 1754 ja jonka vakinaiseksi sihteeriksi
valittiin 1772. Useissa esitelmissä ja pienem-
missä julkaisuissa hän käsitteli kirjallisia ja
kirjallis-historiallisia aineita sekä kirjoitti hyvin
suuren joukon „kunniamuistoja" akatemian enti-
sistä jäsenistä. Mielipiteiltään d'A. oli jyrkkä
vapaa-ajattelija, filosofina epäilijä. Tietomme
johtuu hänen mielestään kokonaan aistillisesta
havainnosta ja havainto antaa meille aivan
subjektiivisen käsityksen olevaisesta. Luonteei
taan d'A. oli vaatimaton, miellyttävä ja hyvää-
tekeväinen. Katariina II tarjosi hänelle 1762
loistavia ehtoja, jos hän muuttaisi Pietariin
perintöruhtinaan kasvattajaksi, mutti ei voinut
taivuttaa häntä siihen, yhtä vähän kuin Fred-
rik II muuttamaan Berliiniin. D'A:n läheisenä
ystävättärenä oli rikaslahjainea ja ihastuttava
■lulie Lespinasse (synt. 1732), jonka tun-
tchikkaita ja etevästi kirjoitettuja kirjeitä on

245

Alempi kansakoulu— Alfabeetti

246

monesti julkaistu painosta. Heidäa kauan aikaa
hyvin onnellinen suhteensa päättyi kuitenkin
katkeraan onnettomuuteen, siten että neiti Les-
pinasse intohimoisesti rakastui melkein yhfai-
kaa kahteen muuhun rakastettavaan mieheen ja
tcdennaköisesti itse päätti elämänsä 1776. [Ber-
trand, „d'Alembert", Par. 1889.] A. Gr.

Alempi kansakoulu ks. Kansakoulu.

Alemtejo [-letesu], Portugalissa, Tejo-joen
eteläpuolella sijaitseva maakunta. 24,390 km-,
416,195 as. (1900). Monta vuorijonoa kulkee
A :n lävitse, joista korkein on Sierra de Monchi-
que. Sitä kastelevat Tejo, Guadiana ja Sado.
Laajoja tasankoja on paljon, toiset hedelmällisiä
vainioita, peltoja ja niittyjä, toiset hedelmättö-
miä erämaita tai epäterveellisiä rämeitä. Etelässä
on suuria korkkitammi-, tammi-, kuusi- ja kas-
tanjaraetsiä. Viljaa ja hedelmiä- viljellään tasan-
goilla ja laaksoissa, mutta elinkeinot ovat yleen-
sä kehittymättömät. Maakunta on jaettu 3:een
hallituspiiriin. Pääkaup. Evora.

Alengon [-lusu'], Ran.skassa, Orne-departemcn-
tin pääkaupunki Normandiassa, Sarthe-joen var-
rella. Ennen kuuluisa pitsiteollisuudestaan.
17,270 as. (1901). Kuningaskunnan aikana oli
jollakin nuorista prinsseistä Alengon'in kreivin,
myöhemmin herttuan arvonimi. W. S-in.

Aleneva polvi, sukulaisuusaste, jonka kautta
ilmaistaau, kuinka kaukana joku henkilö on
määrätystä kantaisästä ; ne henkilöt, jotka pol-
veutuvat samasta kantaisästä, vrt. Sukulai-
suus.

Alennus ks. Alennuslasku.

Alennuslasku käsittelee määräaikaisen velan
maksamisessa myönnettyä alennusta, joka alen-
nus tavallisesti johtuu siitä, että velka suorite-
taan ennen määräaikaa, sekä niitä suhteita,
jotka vallitsevat alkuperäisen ja alennetun ve-
lan sekä alennuksen välillä. J. L-g.

Alennusluettelo, luettelo alennuksista, jotka
tulevat jälleenmyyjille, asiainiehille y. ra. hinta-
luetteloon merkityistä täysistä hinnoista.

/. Ä-o.

Alennusmerkki, b, asetetaan joko nuottivii-
vaston alkuun, jolloin alennettava sävel varsinai-
.sesti kuuluu sävellajiin, tahi tilapäisesti kulloin-
kin alennettavan sävelen nuotin eteen.

Aleppo [-e'-]. 1. Vilajetti Aasiaupuoleisessa
Turkissa, käsittää Syyrian pohjoisosan ja Meso-
potamian luoteisosan, 86,600 km^ n. 1 milj. as. —
2. (Arab. Haleb-en-sabba, kreik. Khalyhon) , kau-
punki edellämainitussa vilajetissa, Koveik-joen
varrella, n. 127,000 as. A. oli muinaisuudessa
tärkeä kauppakeskus, siinä kun Persian, Armee-
nian ja Intian karavaanitiet yhtyivät. Kaupunki
on kuulu kauniista ympäristöstään ja komeista
rakennuksistaan (moskeioita, kirkkoja, palatseja
y. m. ja roomalainen vesijohto). Kauppakau-
punki, myy väriomenia, rohdoksia, puuvillaa, vil-
loja ja tupakkaa. Sen satamana on n. 100 km:n
päässä oleva Iskanderfln (Aleksandrette).

Aleppo-mänty (Pinus halepensis) on Kreikan
yleisin ja hyödyllisin havupuu. Sillä on 7-9 cm
pituiset parittaiset neulaset ja kartiomaiset 8-9
cm pituiset kävyt. Korkeus n. 10-13 ra. Käy-
tetään polttopuuksi ja laivanrakennukseen. Hul-
juttamalla nuoria käpyjä viinissä saadaan n. s.
hartsiviiniä, joka pihkan vaikutuksesta ei käy-
misen kautta happane.

Alesia, niandubien pääkaupunki muin. Gal-
liassa, johon Vercingetorix, nostettuaan gallia-
laiset kapinaan roomalaisia vastaan, vetäytyi.
Csesar voitti hänet ja valloitti A:n v. 52 e. Kr.
Jäännöksiä muin. A:sta on Alisen kylässä (Cöte
d'Ore dep.) , jonne Napoleon III v. 1865 pystytti
Vereingetorixin patsaan.

Alessandria [sa'-]. 1. Maakunta Pohjois-
Italiassa käsittäen itäisen osan rauin. Piemoutin
herttuakuntaa, 5,088 km=, 837,273 as. (1906).
A. on hedelmällistä tasankoa. — 2. Maakunnan
pääkaupunki Pon lisäjoen Tanaron varrella,
71,293 as. Luja linnoitus, piispanistuin, monta
kaunista palatsia ja kirkkoa. Tunnettu silkki-,
villa- ja pumpuliteoksistaan. — A:n perustivat
V. 1168 Fredrik Barbarossaa vastaan liittou-
tuneet Lombardian kaupungit ; nimensä se sai
paavi Aleksanteri III:n mukaan. Myöhemmissä
sodissa on A:lla strategisesti tärkeän asemansa
vuoksi ollut suuri merkitys.

Aletsch-jäätikkö, Alppien suurin jäätikkö,
ulottuu Jungfraulta Rhönelaaksoon, 24 km pitkä,
pinta-ala 170 km".

Aleurometri (kreik. aieuron = hieno jauho, ja
metron = mitta) , ranskalaisen Boladin keksimä
koje vehnäjauhojen arvon tutkimiseksi.

Aleuronaatti (kreik. aleuron = hieno jauho) ,
kasvisolujen, erittäin vehnän munanvalkuais-
aineesta, aleuronista, saatu jauhontapainen val-
miste, jota käytetään leivän ja hienompien lei-
vosten ynnä kaikenmoisten peruna- ja jauhoruo-
kien lisäkkeenä. A.-leipää ja -korppuja käyte-
tään menestyksellä tavallisen leivän asemasta
sokeritaudissa, missä mikäli mahdollista tulee
välttää hiilihydraattipitoisia (tärkkelystä ja so-
keria sisältäviä) ruokia. A. sisältää n. 80 %
munanvalkuaisainetta. M. 0-B.

Aleuronhiukkaset ks. Valkuaisjyväset.

Aleutit, korkea, tuliperäinen saariryhmä
Tyynessä meressä. Se kulkee kaarena Alaskan
niemimaan eteläpäästä Karatsatkaa kohti, erot-
taen Beringin meren Tyynestä valtamerestä,
37,840 knr. Tärkein saari on Unalaska, jolla
on 30 palavaa tulivuorta. Asukkaat, joista osa
on alkuasukkaita, aleutteja (eskimoiden sukua),
osa venäläisiä ja ameriikkalaisia, harjoittavat
etupäässä kalastusta ja metsästystä. Nämät
saaret löysi Bering 1741. 1867 Venäjä ne möi
Alaskan yhteydessä Yhdysvalloille.

Alexandreia ks. Aleksandria.

Alexandros [-e'-J, makedonialaisten kunin-
kaiden nimi ks. Aleksanteri.

Alexandros [-e'-], Troiau taruston päähenki-
löitä, ks. P a r i s.

Alexis, kreik. kirjailija, n. s. „keskimäi8en
komedian" etevimpiä edustajia, Ala-Italian Thu-
rioista syntyisin; eli ja toimi Ateenassa. Hänen
elinaikansa oli 4:nnen vuosisadan loppu- ja
3:nnen alkupuolella e. Kr. ks. Kreikan kieli
ja kirjallisuus.

Alexis, W i 1 1 i b a 1 d ks. H ä r i n g V.

Alfa ks. Alpha.

Alfabeetti, kirjaimisto, jonkun kielen ääntei-
den merkitsemiseen käytetyt kirjaimet 1. aakko-
set lueteltuina tavanmukaisessa järjestyksessä.
Nimi on muodostettu kreikan kahden ensimäisen
kirjaimen nimestä, alpha ja beeta (a, /?). Useim-
pain eurooppalaisten kielien aakkosjärjestys joh-
tuu foinikialaisilta, joilta kreikkalaiset ovat sen

247

Alfarabi Alfonso

248

lainanneet kirjoitustaidon mukana. Sanskritin
alfabeetti on järjestetty niiden puhe-elimien mu-
kaan, joita on käytetty asianomaisilla kirjai-
milla merkittyjen äänteiden muodostamiseen, ks.
myös K i r j a i n, K i r j o i t u s. A. K.

Alfarabi (Al-Farabi) [■färä'bi]. Ab O
Nasr Mohammed ibn Mohammed ibn
Tarhan (k. 950), filosofi, lääkäri ja matemaa-
tikko, syntyp. turkkilainen. Opiskeltuaan Bag-
dadissa A. siirtyi Aleppoon Seif ed Daulan ho-
viin. Hänen teoksistaan, joista vain osa on jäl-
jellä, ovat Aristotelesta koskevat tutkimukset
tärkeimmät.

Alf ^os ks. A 1 p h e i o s.

Alfenidi, erään pariisilaisen tehtailijan mu-
kaan nimensä saanut, galvaanisesti hopeoitu
uusihopea (ks. t.).

Alfieri [e"-], V i 1 1 o r 1 o (1749-1803), it. näy-
telmäkirjailija, ylpeä, tarmokas luonne, innokas
tasavaltalainen, eli Roo-
massa, Pariisissa ja Fi-
renzessä, levitti runou-
dessaan Ranskan vallan-
kumouksen aatteita Ita-
liaan, mutta kääntyi
myöhemmin kiihkeästi
vastustamaan vallanku-
mouksellisia tekoja. Sy-
vä rakkaus kreivitär
Albanj-yn innosti häntä
väsymättä ponnista-

^..-^«^•^js^^s^ Vi " maan eteenpäin sivis-
'^«^^/'^"^ 11 tyksen ja taiteen tiellä.

Viiiorio .\lfieri. A:n lukuisissa tragedi-

oissa („Maria Stuarda",
„Merope", „Timolpone", „Virginia" y. m.), joi-
den aiheet ovat otetut enimmäkseen historiasta
♦ai jumaltarustosta, on karua voimaa, ajatus-
ten terävyyttä ja ankara lakoninen tyyli. Ru-
noilijan persoonallisuus esiintyy niissä ilmei-
sesti ja henkilöt ovat hänen vapaus-aatteidensa
edustajia. Vähemmän arvoisia ovat hänen po-
liittiset komediansa, oodinsa ja satiirinsa. Huo-
mattava on hänen oma kirjoittamansa elämä-
kerta (2 OS. 1804). (Elämäkertoja ovat kirjoit-
taneet Zezon (1835), Centofanti (1843), Teza
(1861) ja Bertana (1902).] V. T.

Alfonsino (Alfonso de o ro), espanjalai-
nen kultaraha, 25 pesetaa = 25 mk.

Alfonso f-o'n-J, A r a g o n i a n ja Navar-
ran kuninkaita. — 1. A. I, el Batallador,
„sotija", hallitsi 1104-34. Koetti menemällä
naimisiin Kastilian prinsessan \'rracan kanssa
saada Kastilian kruunun, mutta ei siinä puoli-
sonsa vastustuksen takia onnistunut. Taisteli on-
nellisesti maureja vastaan valloittaen 1118 Sara-
gosan, josta teki valtakunnan pääkaupungin.

2. A. V, Jalomielinen (1416-58). Tais-
teli Neapelin kuningattaren Johanna II:n pyyn-
nöstä Ludvig Anjouta vastaan ja voitti tämän,
Diutta riitautui sitten Johannan kanssa, joka
määräsi Ludvig Anjoun jälkeläisekseen. Kunin-
gattaren kuoltua (1435) valloitti A. kumminkin
Neapelin yhdistäen sen jälleen Aragoniaan. Kävi
sittemmin sotia Pohjois-Italian kaupunkivaltojen
kanssa ja kuoli Neapelissa. — A. on tunnettu
myös tieteiden suosijana; kreikkalaiset oppineet,
jotka olivat lähteneet Konstantinopolista, saivat
suojaa liiinen maissaan. O. M-e.

Alfonso [-o'n], Asturian ja Kastilian
kuninkaita. 1. A. III, Suuri (866-910) teki
yli 30 sotaretkeä valloittaen Leonin kuningas-
kunnan sekä osia Portugalista ja vanhasta Kas-
tiliasta. Kansankapinassa hän luopui kruunus-
taan ja valtakunta jaettiin hänen kolmen poi-
kansa kesken. — 2. A. VI (k. 1 109) peri isäl-
tänsä 1005 Leonin ja veljiltänsä 1072 Kastilian
ja Galician. Valloitti 1085 maureilta Toledon.
Paransi valtakunnassaan lainkäyttöä ja yleensä,
sisällistä hallitusta. — 3. A. VII, Asturian, Kas-
tilian, Leonin ja Galician kuningas (1122-57),
peri äidiltänsä Urracalta Leonin ja Kastilian ja
sai isäpuolensa AUonso I:n erään sodan jälkeen
tunnu.^tamaaa hänet Kastilian kuninkaaksi,
jonka jälkeen hän otti nimen „Espanjan keisari".

— 4. A. \ill, Kastilian kuninkaana 1158-1214,
taisteli useita taisteluja maureja vastaan ja sai
heistä ratkaisevan voiton Aragonian ja Navar-
ran kuninkaiden tukemana Tolosan luona 1212.

— 5. A. X, Viisas, „ajattelija" ja „astro-
nomi". Kastilian ja Leonin kuningas 1251-82,
Ferdinand III:n Pyhän poika, polveutuen äidin
puolelta Hohenstaufeista. Valittii.i 1257 Saksan
kuninkaaksi, mutta ei käynyt Saksassa eikä kos-
kaan saavuttanut keisarin kruunua. Valloitti
maureilta Murcian. Hänet syöksi valtaistui-
melta hänen poikansa Sancho. A. kuoli pako-
laisena Sevillassa. — Hän oli aikansa oppinein
ruhtinas; edisti tieteitä ja toimitti päätökseen
isänsä aloittaman lakikokoelman, joka 1501 tuli
yleiseksi maanlaiksi. Jo prinssinä valmistutti
hän parannetun laitoksen ptolemaiolaisista tähti-
tieteellisistä tauluista, A 1 f o n s o n t a u 1 u t, ja
käännätti espanjan kielelle Vanhan Testamentin
ja joukon muita kirjoja. O. il-e.

Altonsc /-o'j!-y, l'ortugalin kuninkaita.

— 1. A. I, V a 1 1 o i 1 1 a j a, Portugalin ensimäi-
nen kuningas, Henrik iurgundilaisen poika;
riisti 1128 hallitusvallan äidiltänsä, Ka.stiliau
Teresialta. Voitettuaan maurit Ouriquessa 1139
huudatti A. itsensä Portugalin kuninkaaksi,
julistautuen vapaaksi Kastilian ylivallasta. Val-
loitti maureilta Lissabonia 1147. — 2. A. V,
Afrikkalainen, seurasi isäänsä Edvardia
valtaistuimelle 1438, mutta ryhtyi hallitukseen
vasta 144S. Hänen aikanansa alkoivat portu-
galilaisten löytöretket. Vnlloitti 1471 Argillan
ja Tangerin Afrikan pohjoisrannikolla. A. aikoi
yhdistää Kastilian Portugaliin, mutta joutui
tappiolle Toron taistelussa 1476. Väsyneenä
hallitushuoliin ja maailmaan päiitti A. mennii
luostariin, niuti a matkalla tapasi hänet kuolema
1481. — 3. A. VI, Braganzau sukua, Portugalin
kuninkaana 1656-67. Hänet naitettiin Nemours'in
ranskalaiselle prinsessalle Maria Franci.sca
Elisabetille, joka kumminkin kyllästyneenä
raakaan puolisoonsa, liittyen A:n veljeen Pete-
riin, kutsui kokoon valtiopäivät vastoin kunin-
kaan tahtoa ja purki avioliiton. A. kukistettiin
16G7 ja pidettiin vankina kuolemaansa asti 1683.
Valtaistuimelle nousi Peter, mennen naimisiin
eronneen kuningattaren kanssa.

Alfonso [-o'n-]. Espanjan kuninkaita. —
1. A. \II (1857-85), kuningatar Isabellan ja
Frans Assisilaisen poika. A. sai kasvatuksensa
Wienissä ja Englannissa. Julisti itsensä sen jäl-
keen, kuin Isabella oli luopunut kruunusta poi-
kansa hyväksi (1870) ja kuningas .Vmadeo va-

249

Alfonson taulut— Alfthan

250

Alfiinso XIII.

paaelitoisesti jättänyt hallituksen (1873), 1874
ainonksi oikeaksi kruununperijäksi, ja niin hä-
nen onnistui armei-
jan avulla 1875 ko-
hota Espanjan val-
taistuimelle. Ama-
deon aikana alettua
sotaa Don Carlok-
sen puoluelaisia
vastaan jatkettiin,
kunnes he 1876 alis-
tuivat. Meni 1878
kihloihin serkkunsa
Maria de las Merce-
des'in kanssa, mut-
ta kun tämä pian
kuoli, meni A. 1879
naimisiin Itävallan

leskiherttuattaren
Maria Kristinan

kanssa, josta avio-
liitosta syntyi poika Alfonso ja kaksi tytärtä.
A. kuoli El Pardon huvilinnassa lähellä Madri-
dia marrask. 25 p. 1885. — 2. A. XIII (s. 1886
isänsä kuoltua), edellisen poika, nimitettiin sa-
mana vuonna Espanjan kuninkaaksi, astui halli-
tukseen toukok. 17 p. 1902. O. M -e.

Alfonson taulut (Tabulse Alphonsinse) , Kasti-
lian kuninkaan Alfonso X:u (ks. t.) valmistutta-
mat tärkeät tähtitieteelliset taulut, ensi kerta
painetut Venetsiassa 1483.

Alfred Suuri, anglosaksien kuningas (871-
901), kuningas Ethelwultin nuorempi poika,

s. 849. Nousi Wes-
se.xin kuninkaaksi
veljensä Ethjlredin
jälkeen (871) aika-
na, jolloin tanska-
laisten hyökkäyk-
set olivat tehdä
tyhjäksi hänen iso-
isänsä Egbertin
suunnitelman ja
alkuunpanon muo-
dostaa Wessexin
johdossa yhtenäi-
nen anglosaksilai-
nen valtakunta Bri-
tanniaan. Pienem-
pien taistelujen
jälkeen hyökkäsi-
vät tanskalaiset
Wessexiin; A:n täytyi paeta ja piileskellä tans-
kalaisia, kunnes sai kokoon pienoisen armeijan,
jolla ryhtyi voitokkaaseen taisteluun heitä vas-
taan. Tanskalaisvalta tuli Englannissa kukis-
tetuksi. — Sen jälkeen A. ryhtyi järjestämään
maansa sisällisiä oloja. Hän järjesti sotapalve-
luksen ja perusti laivaston rannikkojen turvaksi.
Wessexin, Kentin ja Mercian lait koottiin ja
järjestettiin kokoelmaksi, josta vähitellen muo-
dostui ,, common law". Lainkäyttö uudistettiin-
Erittäin on A. tunnettu sivistyksen edistäjänä.
Hän esiintyi itse kirjailijana kääntäen ja mu-
kaillen latinasta jumaluusopillisia ja historialli-
sia teoksia. Uusia kouluja perustettiin. Hänen
toimestaan teki norjalainen Ottar (ks. t.) retken
pitkin Jäämeren rannikkoa Vienan-merelle
saakka ja slesvigiläinen Wul{ston Suomenlahteen.

"^^fe:-^

^^%^

w%w^. ■

^%L^,: ^6>,

^Ä

.\IfrL'd 8uuri.

— A. kuoli 901. Hänestä on säilynyt kaunis jäl-
kimuisto, jota saduissa ja runoudessa on yhä ko-
hotettu. „Suuren" nimitys on 16:nnelta vuosi-
sadalta. [„Aunales rerum gestarum Aelfredi",
A:n aikalaisen ja ystävän piispa Asserin toimit-
tamat (Monumenta historica Britannica, l:n osa,
Lontoossa 1848) ; Stubbs, „Constitutional history
of England, l:n osa, Lontoossa 1874; Winkel-
mann, ,,Geschichte der Angelsachsen bis zum
Tode König Ars" (Berliinissä 1883).] O. U-e.

Alfred, Ernst Albert (1844-1900), Sach-
sen-Coburg-Gothan herttua, kuningatar Victo-
rian ja prinssi Albertin toinen poika, naimisissa
Aleksanteri II:n tyttären suuriruhtinatar Ma-
rian kanssa. Englannin laivaston amiraalina,
kunnes 1893 nousi enonsa jälkeen S.-C.-Gothan
valtaistuimelle.

AI fresco [-e'-] (it.), „tuoreella tavalla" ks.
Freskomaalaus.

Alf tan [-ä'n], Berndt Magnus Walfrid
(1832-73), herätti jo nuorena huomiota kirjal-
lisilla lahjoillaan. Hän tuli 1857 hist.-fil. mais-
teriksi. Vv. 1859-67, ollessaan pitkän aikaa yli-
oppilaskunnan puheenjohtajana A. tuli varsinkin
ylioppilaspiireissä suosituksi ja huomatuksi into-
mielisenä ja isänmaata palavasti rakastavana
miehenä ; puhujana hänet moni asetti itse Fr.
Oygnfeuksen rinnalle. Viisi viimeistä elinvuot-
taan A. toimi opettajana Turussa. Kirjallisia
tuotteita hän on jättänyt jälkeensä vain muuta-
mia „Lännetär"-albumissa (nimim. -If-lf-) jul-
kaistuja mestarillisia saksalaisten runojen kään-
nöksiä. Runoilija J. J. Weckselliin hän lienee
paljon vaikuttanut kirjallisilla neuvoillaan.

K. B.dt.

Alfthan [-ä'n], Georg von (1828-96), va-
paaherra, sotilas, senaattori, tuli, käytyään läpi
Haminan kadettikou-
lun ja senjälkeen en-
simäisenä päästyään
Venäjän sota-akate-
miasta, pääesikun-
taan. 1854-55 vuo-
sien sodassa hän otti
osaa Viaporin puo-
lustamiseen. 1856-58
A. johti tutkimuksia
Suomen puolustami-
sen edellytyksistä,
jonka työn tuloksena
1859 ilmestyi (venä-
jäksi) tilastollinen
selonteko Suome.->ta
sekä 1862 paljon käy-
tetty Suomen seinä-
kartta. Vv. 1862-72

A. oli Oulun läänin kuvernöörinä, toimien tar-
mokkaasti ja taitavasti lääninsä taloudellisen
tilan parantamiseksi ; erittäin ansaitsee mainit-
semista hänen toimintansa nälkävuosina. A.
siirrettiin 1873 kuvernööriksi Uudenmaan lää-
niin sekä nimitettiin 1888 senaatin talousosas-
ton sota-asiain toimituskunnan päälliköksi, josta
sitten siirtyi maanviljelys- ja lopuksi 1892 vasta-
perustetun kulkulaitostoimituskunnan päälli-
köksi. Useissa sekä Suomen sisällisiä oloja
että venäläi.s-suomalaisia riitakysymyksiä jär-
jestämään asetetiiissa komiteoissa A. oli jäse-
nenä ja puheenjohtajana, osoittautuen niissä,

iK von AUllian.

251

Alfuurit— Algeria

252

samoin kuin edustaessaan aatelista (sittemmin
vapaaherrallista) sukuaan valtiopäivillä, harvi-
naisen tietorikkaaksi, kykeneväksi ja yhteis-
hyvää harrastavaksi. Varsinkin oli maamme
kulkuneuvojen parantaminen hänen harrastus-
tensa esineenä. K. B.dt.

Alfuurit (Arafura, Harafora), yhteis-
nimi niille indo-aasialaisille kansoille, joita ei
pidetä puhdasrotuisina malaijeina ja jotka asuvat
Jaavan itäpuolella, vars. Molukeilla, Celebes-
saarella, Halmaheralla, Ceramilla j. n. e. He
puhuvat monta keskenään erilaista kieltä ja
kielimurretta, mutta lähentelevät toisiaan ruu-
miillisessa (antropologisessa) suhteessa ja sivis-
tyskannassaan, mikä jälk. on hyvin alhainen
(m. m. kutiiraatiiito ja saviastiain valmistus
heillä tuntematon). A:t lienevät joko papualais-
malaijilaista sekakansaa (v. Baer), tahi, vars.
Halmaheralla, kenties vanhimman alkuväestön
sekoittumatonta jäännöstä (Kiikenthalin muk.) .

Alfvesta (A 1 f v e s t a d) , rautatieasema Smoo-
lannissa Ruotsissa eteläisen pääradan varrella,
muutamien yksityisten rautateitten risteys-, ja
liittymiskohta valtion rautateihin.

Alföld (s. o. „Alamaa") 1. Unkarin ta-
sanko, molemmin puolin Tisza-jokea 1. Theis-
siä, semminkin itäpuolella. Alkuaan todennä-
köisesti suuri sisämeri, jonka jokien tuoma täyte
on kuivannut. Tulvat ovat joskus saaneet aikaan
suuria tuhoja, kuten esim. Szegedin hävitys
maalisk. v. ISTO. Tasanko on jo suurimmaksi
osaksi hyvin viljeltyä ja harvinaisen hedelmäl-
listä (viljaa, viiniä, hedelmiä). Missä vielä
luonnonaroja eli heinäviä „pustoja" on jäljellä,
siellä paimennetaan suunnattomia lammas-,
lehmä- ja hevoslaumoja.

Algse ks. Levät.

Algarrobo ks. P r o s o p i s.

Algarotpulveri ks. Antimonikloridit.

Algarve [-ö'-J, Portugalin eteläisin ja pie-
nin maakunta, pinta-alaltaan 4,850 km' ja n.
230,000 as., on suurimmaksi osaksi vuorimaata.
Ainoa huomattava joki on Guadiana, joka on
rajana Kspanjaa vastaan. Ilmanala on terveelli-
nen. Keinokastelun avulla on maa hyvin viljel-
tyä. Viljellään vehnää ja muita viljalajeja, vii-
kunoita, manteleja, oransseja, oliiveja, viiniä ja
puutarhakasveja. Pääkaupunki on Faro, tär-
keitä satamia Lagos ja Tavira. — A. oli ensi-
mäisiä arabialaisten Pyreneitten niemimaalla
valloittamia maita. V. 1253 se yhdistettiin Por-
tugaliin. A. R. B.

AI Gassali ks. G a s s a 1 i.

Algau 1. Algäu, yhteinen nimi Baierin lou-
naiselle osalle, jonka lävitse Iller virtaa, ja Wur-
tenbergin ja Tyrolin läheisille osille. Algaun
alpit kulkevat alueen läpi.

Algaun rotu on sveitsiläiseen Braunvieh-ryh-
mään kuuluva karjarotu. Se on kotimaassaan
LounaisBaierissa tunnettu hyväksi lypsykarja-
roduksi. Algaun eläimet ovat keskikokoisia, ryh-
dikkäitä, hyvärakenteisia ja tyypillisesti vuo-
ristoeläinten muotoisia, karvalleen hiirakon har-
maita tai ruskeankellcrtäviä. Tiotu on levinnyt
laajalti kotimaansa rajojen ulkoj)uolelle, m. m.
Kuotsiin. Suomeen tuotiin Mustialan maanvil-
jelyskoulutilalle 1869 muutamia Algaun elu-
koita, mutta mitään merkitystii ei rotu Suo-
messa ole saanut. /?. N.

Algebra (arab. al-gebr w'abnokäbala = vastak-
kain asettelu ja yhteen sovittelu), se osa matema-
tiikkaa, joka käsittelee sellaisia suhteita, jotka
syntyvät, kun äärellinen luku laskutoimituksia
suoritetaan äärellisellä määrällä lukuja. Usein,
vaikkakaan ei sattuvasti, määritellään a:aa kir-
jainlaskuksi. Ensimäiseksi a:n harjoittajaksi
mainitaan aleksandrialainen Diophantos (4 vuo-
sis. j. Kr.). Eurooppaan toivat sen arabialaiset.
Mainittavimpia a:n edustajia uudella ajalla ovat
Descartes, Fermat, Euler, Gauss ja Abel.

Algeciras [alhepVras], linnoitettu kaupunki
Espanjassa, Cadizin maakunnassa. Gibraltarin
lahden rannalla, 13,131 as. (1900). Paikan valta-
sivat arabialaiset v. 711 ja se pysyi heidän hal-
lussaan vuoteen 1344. V. 1801 meritaisteluja
englantilaisten ja ranskalaisten välillä.

Algecirasin sopimus, Euroopan suurvaltain
ja Espanjan välillä huhtik. 1906 tehty sopimus
Marokon olojen järjestämisestä.

Algenib, tähti o Perseuksen tähtiryhmässä ;
myöskin tähti Pegasuksessa.

Alger [-ie'} (arab. A 1-D z e s a i r, s. o. „saa-
ref) , Ranskan pohjois-afrikkalaisen alusmaan
Algerian sekä samannimisen departementin pää-
kaupunki Välimeren rannalla. Merenpuolelta
lujasti linnoitettu, laivanvaruslaitoksia, erin-
omainen telakka, hyvä satama. Yliopisto ja
arkkipiispanistuin ; tärkeä kauppakaupunki ja
ilmaparantola. 154,049 as. (1906). Departe-
mentti A. 54,205 km', 1,619,842 as. (1906).

Algeria, ransk. Algörie [ulierV], Ranskan
siirtomaa Pohj. -Afrikassa. Sitä rajoittaa pohjoi-
sessa Välimeri, etelässä Saharan erämaa, län-
nessä Marokko ja idässä Ranskan suojelus-
valtio Tunis. A. kuuluu Atlasmaihin ja voi-
daan jakaa 3:een pääosaan: lähinnä rannikkoa

Palatsir.ikennus. (.\lgeria).

Teli-Atlas (Pieni Atlas) alue, muodostunut
rannikon kanssa yhdensuuntaisesti kulkevista
vuorijonoista ja niitten välisistä hedelmälli-
sistä laaksoista. Syvissä rotkoissa virtaavat joet,
kuten Selif (Oued ChClil) y. m. mereen. Vuo-
ret kohoavat aina 2,300 m yli merenp. Etelä-
puolella Teli-aluetta on 800-1300 m korkeita
arontapaisia ylätasankoja, joilla kasvaa half»-
heinää: näillä on runsaasti matalia suolajärvill
ja rämeitä (Sot, Sebsa). Se on n. s. Sot-alue.
Tämän eteläpuolellii on Saharan-Atlas (Suuri
A.), jonka huiput eivät kuitenkaan nouse Pienen
A:n hui])puja korkeainniallc. Täältä vievät ka-
peat rotkot (arab. 6a6 = portti) n. 500 m yi. me-
renp. olevaan Saharaan. Täälläkin on Sot-alue,

253

Alg^rie— Algesia

joka on 30 m merenp. alla, el-Melghir. — A:ssa
on Tälimerenilmasto vallitsevana ; kesät kuumat
ja kuivat, talvet (pohjoisessa) sateiset, mutta
leudot. Metsissä kasvaa alativihannoita lehti-
puita, etupäässä öljypuita. Pohjoisessa kasvaa
korkkitammi ; Saharan keitaissa taatelipalmu. —
ValtioUisesti A. nykyään jaetaan varsinaiseen

A:aan, 199,970 km' ja 4,785,759 as. ja eteläisiin
maakuntiin, 690,000 km' ja 446,091 as., siis yh-
teensä 890,000 km' ja 5,231,850 as., eli 6 km=:lla.
Asukkaista on 4 milj. arabialaisia ja kabyleja,
kaikki muhamettilaisia, 300,000 ranskalaisia,
joista puolet Ranskassa syntyneitä, 70,000 kan-
sallisoikeuden saaneita eurooppalaisia, 60,000
juutalaisia, 24,000 marokkolaisia, 155,000 es-
panjalaisia ja 40,000 italialaisia. Arabialaiset,
jotka asuvat Tellissä ja Saharassa, harjoittavat
maanviljelystä ja karjanhoitoa, tahi kulkevat
paimentolaisina paikasta toiseen. Kabylit teke-
vät työtä kaivoksissa ja harjoittavat maanvilje-
lystä ja maurit, kaupungeissa asuva sekakansa,
harjoittavat kauppaa. Varsinainen A. on jaettu
3:een departementtiin. Oran, Alger ja Constanti-
ne ; nämät lähettävät edustajakamariin jäseniä.
Eteläiset maakunnat ovat v:sta 1905 jaetut 4: ään
alueeseen: Tuggurt, Ghardala, Ain Sefra ja Sa-
hara-keitaat. Alkujaan kovin ankaraa sotilas-
hallintoa on seurannut siviilihallitus. — Suurin

Leiritulilla.

254

osa kansaa, n. 3 milj., elää maanviljelyksestä.
Kaikkia tavallisia viljalajeja viljellään täällä,
sitäpaitsi maissia ja hirssiä. Erittäin tärkeä on
taatelipalmu, jonka viljelystä ranskalaisten taa-
jat, erämaassa suoritetut kaivoporaukset suu-
resti ovat edistäneet. Tärkein on kuitenkin viinin-
viljelys ; sato nousee n. 8 milj. hl vuodessa; sen
lisäksi viljellään tupakkaa, puuvillaa, öljypuuta,
sekä vihanneksia ja hedelmiä. Kotieläiminä
ovat hevoset, lampaat, nautakarja, vuohet, muu-
lit, aasit sekä yksikyttyräinen kameli. Ka-
lastus on tärkeä. Vuorityö tuottaa rautaa,
sinkkiä ja fosfaatteja. Tuotteiden vuotuinen
kauppa-arvo on n. ^j, miljardia; kauppa käy pää-
asiallisesti Ranskan välityksellä. Maahan tuo-
daan teollisuustuotteita ja viedään maanviljelys-
tuotteita. Rautateitten pituus on 3,000 km.
Ne kulkevat suurimmaksi osaksi lähellä rannik-
koa, muutamia sisämaahan kulkevia on jo ja
aikomus on rakentaa niitä Saharan keitaisiin

Algerialaisia naisia [erirotuisia].
saakka. Pääsalamat ovat Oran, Alger, Bone,
Philippeville ja Bougie. Tärkein sisämaankau-
punki on Constantine.

Kuten muutkin Pohjois-Afrikan maakunnat oli
tämäkin vanhalla ajalla, Rooman vallan aikana,
saavuttanut suuren kukoistuksen. Tästä tekivät
vandaalein ja myöhemmin arabialaisten hyök-
käykset lopun. Sen jälkeen kuului maa kauan
Turkkiin ja oli pelätty merirosvovaltio, jolle
useimmat Euroopan vallat maksoivat veroa, saa-
dakseen siten rauhassa harjoittaa kauppaa ja
merenkulkua. V. 1830 Ranska aloitti maan val-
loittamisen ; sitä on kestänyt kauan ja on vaati-
nut äärettömiä uhrauksia, sekä rahaa että soti-
laita; rykmentittäin on sinne miehiä lähetetty,
mutta harva sotamies on terveenä sieltä palan-
nut. Vasta tällä vuosisadalla on Ranska päät-
tänyt A:n valloituksen, mutta rauha, joka siellä
nyt vallitsee, on vain suuren sotajoukon avulla
ylläpidettävissä.

Algeria [alzerVJ ks. Algeria.

Algesia (< kreik. algos = kipu) ; ruumiillinen
tuska, varsinkin hermostossa.

255

Algia— Alhambra

256

Algia ks. A 1 g e s i a.

Algier [alzVr] ks. A 1 g e r.

Algiirimetalli, valkea, sointuva lejeerinki,
jossa on 94,5 os. tinaa, 5 os. kuparia, 0,5 os. anti-
mcnia ; käytetään pöytäkelloiksi.

Algit ks. Levät.

Algol, tähti p Perseuksessa, vaihtelee nopeasti
2 ja 4 suuruusluokan välillä ; syynä on aika-
ajoittainen joutuminen seuralaistähden taakse.

Algonkinen ks. Proterozoinen.

Algonkin [-o'-], suuri ryhmä kielellisesti yh-
teenkuuluvia intiaaniheimoja Pohj.-Ameriikassa.
A.-intiaanit asuivat muinoin Labrador-niemi-
maasta Kalliovuorille ja Curchill joesta Pohj.
Carolinaan ulottuvalla alalla. Tämän alueen
ulkopuolelta luettiin myös Chawnee-heimo Etelä-
Carolinassa ja Arapahoe-heimo Wyomingissä ja
Etelä-Dakotassa näihin kuuluviksi. Suurimmat
ryhmät ja heimot ovat Cree (Krii), Delaware,
Abnaki, Blackfeet, Otta\va, Pottawotomie,
Vuori-intiaanit y. m. Nykyään he asuvat suu-
rimmaksi osaksi re.servatsioneissa (1. intiaani-
agentuureissa), yht. 96,000 henkeä. W. S-m.

Algorithmus, 9:nnellä vuosis. eläneen arabia-
laisen matemaatikon Muhammed ibn Musan
liikanimestä al-Karesmi muodostettu sana, jolla
keskiajalla tarkoitettiin laskentoa arabialaisten
käytäntöön paneman intialaisen kymmenluku-
järjestelmän avulla. Nykyään se merkitsee jo-
kaista määrättyjen sääntöjen mukaista lasku-
tapaa, il. T-t.

Algrafiafo/ = aluminiumin kemiallinen merkki,
ja krcik. graphein = kirjoittaa), saksalaisen Jo-.
Scholzin keksimä litografinen menettelyta]i:i,
jossa kiven asemesta käytetään aluminiumi-
levyjä.

Alhagi maurorum [-hu'- -rö'-] ja A. camelo-
rum [-IÖ'-] matalia, piikkisiä, Etelä-Venäjän,
Etu-Aasian, Arabian ja Egyptin aroilla kasva-
via hernekukkaisia pensaita, joista päivän paah-
teessa tihkuu hunajantapainen mehu. Tämä
jähmettyy yöllä punaisiksi murusiksi, jotka
aamunkoitteessa kootaan ja käytetään ravin-
noksi tahi läkkeeksi. Niitä on pidetty juuta-
la!.sten mannana, vrt. Mann a.

Alhambra {-ha'm-] oli muinaisten maurilais-
ten kuninkaiden linna. Se sijaitsi Granadan
kaakkoispuolella Darro-joen ja sen lisäjoen Jeni-
lin välisessä kulmauksessa. Linna rakennettiin
v:n 1311 ja 1390 välillä, mutta .sen jälkeen kuin
espanjalaiset v. 1402 olivat v.nlloittniifot Grana-

dan, revittiin osa siitä, ja sijalle rakensi Kaarle
V raskaan renessanssityylisen palatsin. Jäl-
jelle jäänyt osa vanhasta linnasta on kärsinyt
paljon hoidon puutteesta, mutta vieläkin se an-
taa verrattoman kuvan arabialaisen taiteen eri-
koisluonteesta sen kukoistusajalta. Varjoisan
puiston kautta, jonka lävitse vesi virtaa, johtaa
tie torneilla koristettuun linnaan, jonka vaa-
leanpunertavat muurit ovat antaneet sille nimen
(Kelit ai-Aamra?! = , .punainen linna"). Linnan
ulkoasu on, kuten islamilaisessa taiteessa yleen-
sä, ruma ja vaatimaton. Matala portti johtaa ra-
kennukseen, jossa on suuri määrä kahden suuren
avoimen pihan ympärille järjestettyjä huoneita.
Ensimäistä sanotaan Allas- I. Myrttipiliaksi ;
keskellä sitä on kapea ja pitkä vesiallas ja sen
sivuille oli myrttipensaita istutettu. Pihan
pohjoispuolella on harvinaisen jykeväseinäinen
torni, ja siinä „L ä h e 1 1 i 1 ä i d e n sali"
yhdeksine ikkunakomeroineen, kolme kussakin
kolmesta seinästä. Ne ovat melkein sivuhuonei-
den tapaisia ; ikkunoista avautuu mitä ihanin

Alhambran linna.

i>t'iji>iiapUia ja ,Vben.st.rragii'D sali Alhaintiraii liriiia.ssa.

näköala Granadan kaupungin, jokilaakson ja
ympäröivien vuorten yli. Myrttlpihasta itään-
päin on L e i j o n a p i h a. Se on saanut nimensä
siitä alabasterisuihkukaivosta, joka kahdentoista
mustan marmorileijonan kannattamana tuo vii-
leyttä huoneeseen. Pihaa ympäröi pylväskäy-
tävä, jonka kummassakin päässä on ulkoneva
paviljonki. Läheisistä huoneista on huomattava
..Sisarten huone" pohjoisessa ja .,A b e n-
serragien sali" etelässä, joka on saanut
nimensä abenserragien (ks. t.) ritarisuvusta,
jimka miehiset jäsenet täällä murhattiin v. 1480
maurilaisen kuninkaan toimesta. Keskellä huo-
netta on suihkukaivo, ja kahdelta sivulta liittyy
siihen pylvästöjen kautta matalampia sivusaleja ;
holvi on n. s. stalaktiittiholvi, muistuttaen tippu-
kivimuodostuksia. Tässä salissa ja Leijona-
pihassa on arab. koristetaide kohonnut korkeim-
milleen. Kaikki tarkoittaa keveyden vaikutelman
liitämistä. Keveinä leijailevat stalaktiittiholvit
luoneiden ylitse, joitten seinät ovat kokonansa
värikkäiden ornamenttien peittämät, muistut-
taen loistokkaita kankaita. Pylväät Leijona-
pihan ympärillä ovat hoikat kuin telttatangot,
kaaret niiden yläpuolella eivät kannata mitään.

257

Alheden— Alin

258

ce ovat vain korkeammalla olevien stukkiorna-
menteillä koristettujen pintojen päättymänä
alaspäin. Nämäkin pinnat ovat lävistettyjen
kankaiden kaltaisia. Siten on tänne syntynyt
verrattoman ilmava ja samalla harvinaisen lois-
tokas dekoratiiviuen tyyli, joka lajissaan on
yksinäinen. [Irving, „The Alhambra", Lond.
"1832.] K. K. M.

Alheden {älhe-J, suuri nummi Pohjois-Jyllan-
nissa, n. 650 km", Karup-joen molemmin puolin.
Maanlaatu on viljelykselle sangen vähän sovel-
tuvaa, mutta siitä huolimatta on viime aikoina
suuri osa sitä muutettu niityksi ja pelloksi tahi
istutettu metsäksi. Ensimäiset viljelysyritykset
tapahtuivat v. 1759, jolloin tuhat uutisviljelijää
Plalzista kutsuttiin maahan nummea viljele-
mään. Näistä kuitenkin suurin osa jo v. 1768
«li siirtynyt pois, joten tämän ylityksen tulokset
jäivät vähäisiksi. A. R. B.

AlMdad [-dä'd] {A 1 i d a d) , tähtit., kulman
mittauskoneissa asteikkoympyrän keskipisteen
ympäri kääntyvä säde.

Alho, 4:nnen luokan rautatieasema Karjalan
radalla Kurkijoen pitäjässä.

Alholmeu [Hl-], satama ja rautatieasema
4 km Pietarsaaren kaupungista.

Ali (arab.), „ylhäinen", „valtijas", sana, jota
käytetään sekä henkilön nimenä että arvo-
nimenä.

Ali ibn Abi Täi ib (n. 600-661), 4:äs ka-
lifi, Muhammedin vävy, naimisissa Fätiman
kanssa, valittiin Othmanin jälkeen 656 kalifiksi,
joksi häntä ei kumminkaan tunnustettu koko
valtakunnassa. Voitettuaan Aisan {ks. t.) joh-
taman vastapuolueen ja käydessään tuimaa sotaa
Muawijaa vastaan hän joutui erään rajun lahko-
laisen salamurhan uhriksi. A;n kannattajat
pitivät häntä profeetan ainoana laillisena jälke-
läisenä. Vieläkin häntä varsinkin Persiassa
melkein jumaloidaan ja hänen hautansa Kufassa
on suosittu pyhiinvaelluspaikka. Alin nimellä
tunnetut sananlaskut (Fleischerin julkaisemat,
1837) ja runot eivät ole hänen sepittämiään.

K. T-t.

Ali, Mehemed Emin A. pasa (1815-71),
turk. valtiomies, toimi m. m. lähettiläänä Lon-
toossa, oli neljästi suurvisiirinä ja ajoi taita-
vasti Turkin asiaa sopimuksenhieronnassa Eu-
roopan suurvaltojen kanssa. E. T-t.

Ali pasa (n. 1741-1822), Janinan hallitsija.
Ollen urhea soturi hän teki Turkille suurta hyö-
tyä sodassa Venäjää ja Itävaltaa vastaan, jonka
tähden sulttaani Abdulhamid I nimitti hänet
Thessalian Trikkalan pasaksi 1787. Sittem-
min hän vuodesta 1807 Turkista riippumatto-
.mana hallitsi Albaniaa, Epeirosta, Thes.saliaa ja
Makedonian eteläosaa, mutta joutui v. 1820 so-
taan sulttaani Mahmudin kanssa, oli vihdoin pa-
. koitettu antautumaan Turkille ja murhattiin.
[Davenport ja Hunt, „Historieal portraiture o£
leading events in the life of A." (1823).]

A'. T-t.

Alias (lat.), toisin, toisella nimellä.

Alibi (lat.) , muualla, muualla-olo.

Alicante [-a'n-]. 1. Rannikkomaakunta itäi-
sessä Espanjassa, 5,660 km^ n. 492,824 as. (1906).
Maa on osittain kalkkivuoria ja erämaita, osit-
tain hedelmällisiä laaksoja, joissa viljellään vii-
niä, öljyä, maissia, vehnää, riisiä, sokeriruokoa,
• 1. Painettu »/i09.

etelänhedelmiä y. m. Pääelinkeinoja ovat maan-,
viinin- ja silkinviljelys sekä suolan valmistus.
— 2. Maakunnan pääkaupunki, Madridin sata-
makaupunki Välimeren rannalla, 50,142 as.
(1900). Vilkas kauppa ja teollisuus, etenkin ku-
toma- ja tupakkateollisuus. Tärkeimmät vienti-
tavarat ovat viini, teollisuustavarat, etelänhedel-
mät, esparto-heinä, suola, lyijy y. m. A. R. B.

Alice Springs [äläs], sähkölennätin- ja ilma-
tieteellinen asema Keski-Austraaliassa pohj.-
eteläisen telegrafijohdon varrella.

Alieni juris /-r- -ii'-] (lat.), toisen vallan
alainen.

Alifaattinen sarja (kreik. aleiphar = rasva) ,
aineryhmä orgaanisessa kemiassa. Siihen kuu-
luvat ne aineet, joilla on avonainen hiiliketju,
m. m. kaikki rasva-aineet. Edv. Uj.

Alighieri [-e'-] ks. Dante.

Alihuone, Englannin parlamentin toinen, va-
littujen edustajain kamari (House of Commons) ;
joskus myöskin vastaava kamari muissa edus-
kunnissa.

Alikainuu (N e d e r-K a 1 i x) , pitäjä Ruotsin
Norrbottenissa, Kainuunjoen suun itäpuolella.

Alikapteeni, ensimäinen yliupseerinarvo, joka
seuraa luutnantinarvosta ylöspäin.

Alikartano ks. F r u g ä r d.

Alikasvu ks. A 1 i m e t s ä.

Alikloorihapoke, kem. vety-, kloori- ja
happiyhdistys (HClO) ; vapaa a. tunnetaan
ainoastaan vesiliuoksena ; sellainen saadaan joh-
tamalla kloorikaasua veteen, joka sisältää liet-
tynyttä elohopeaoksidia. Väkevöidyn a.-liuok-
sen omituinen, väkevä haju muistuttaa klooria.
Happo ja sen suolat hajoavat helposti, jolloin ne
vaikuttavat hapettavasti. Jälkimäiset ovat siksi
yleisesti käytettyjä valkaisimia. Suoloista,
hypokloriiteista, ovat tärkeimmät k a 1-
sium- ja kaliumhypokloriitti. Jälki-
mäinen esiintyy kaupassa vesiliuoksena nimellä
,,Eau de Javelle" eli valkaisuvesi, edellisen
}'leisin nimitys on kloorikalkki (ks. E a u de
Javelle ja Kloorikalkki). J. A. W.

Alikvotsävelet (lat. ahguot = muutama, har-
va) 1. „yläsävelet", soivat joko kuuluvammin tai
heikommin sen sävelen muknna, jota soitetaan
tai lauletaan ; niiden laadusta riippuu sävelteu
sointiväri. — Alikvot-äännistys uruissa,
sellainen, että lähimmät yläsävelet (oktaavi ja
sen kvintti) selvästi kuuluvat, vastakohtana p e-
rusäännistykselle, jossa ne saatetaan
mahdollisimman heikoiksi. /. K.

Aliluutnantti, alin yliupseerinarvo Venäjän
sotajoukoissa.

Alimenta [-me'nta] (lat.), ravintoaineet, elä-
män ylläpitämiseksi tarvittava ravinto. A 1 i-
ni e n t a t s i o n i, ravitseminen, ravinnon anta-
minen, il. 0-B.

Alimetsä, päämetsän varjossa kasvava, mutta
toista puulajia oleva matalampi metsä, esim.
vanhemman männikön tai koivikon varjos-sa kas-
vava nuori kuusikko ; alimetsällä tarkoitetaan
toisinaan myös välimetsissä olevaa vesakasvua.

A. C.

Alin l-i'-], Oskar Josef (1846-1900), ruots.
historian ja valtiotieteen tutkija, tuli Upsalan
yliopistoon valtio-opin dosentiksi 1872 ja profes-
soriksi 1882. V. 1899 A. valittiin mainitun yli-
opiston rehtoriksi. Hänen kirjallisista tuotteis-

259

Alinea — Alivänrikki

260

tnan, joissa esitystapa on selvää ja täsmällistä
ja itse aineen käsittely tarkkaa ja huolellista,
mainittakoon m. m. seuraavat: pari tutkimusta
Ruotsin vaitaneuvoston historiasta, „Sveriges
nydaningstid frän är 1521 tili är 1611" (3:ntena
osana teosta „Sverige8 historia frän äldsta tid
tili vara dagar"), 12:s osa B. von Schinkelln
teosta „Minnen ur Sveriges nyare historia"
(Muistelmia Ruotsin uudemmasta historiasta),
l:nen osa teosta „Carl Johan och hans yttre
politik 1810-15'' (Kaarle Juhana ja hänen ulko-
politiikkansa 1810-15) sekä „Den svensk-norska
unionen" (Ruotsin-Norjan unioni), joka epäile-
mättä on A:n huomattavimpia tieteellisiä teok-
sia ja jolla on ollut vaikutusta myös unioni-
politiikkaan. Sitäpaitsi julkaisi A. useita eteviä
pienempiä tutkimuksia sekä historiallisia asia-
kirjakokoelmia. A. oli Ruotsin valtiopäiväin
ensi kamarin jäsenenä vuodesta 1888, tehden
itsensä varsinkin unionikysymyksen käsitte-
lyissä huomatuksi. K. B:dt.

Aliuea [älVneä] (lat. ä Uneö = „viivalta") ,
uusi rivi, uusi kappale, pykälä.

Alingsäs [-ös], sisämaankaupunki Länsigöö-
tanmaalla Ruotsissa, Älfsborgin läänissä, 3,000
as. Suuret ])Uuvillakutomot.

Alioikeus, yhteinen nimitys tuomioistuimille,
jotka tuomitsevat ensimäisessä oikeusasteessa.
Yleinen alioikeus ou maalla kihlakunnanoikeus
ja kaupungissa raastuvanoikeus, tahi, missä sel-
laista ei ole, järjestysoikeus. vrt. Tuomiois-
tuin.

Aliote, telinevoimistelussa kysymykseen tu-
leva ote, joka suoritetaan siten, että käsivarret
alaspäin ojennettuina tartutaan telineeseen (rek-
kiin) alhaaltapäin, siis kääntämällä kämmenet
ylöspäin (pikkusormet likinnä, peukalot uloinna).

■Iskm-.

Alisma plantago [-i'- -tä'-] r a l a m o s a r-
p i o, jl/isma(ace(E-heimoon kuuluva meillä ylei-
nen vesikasvi. Lehdet puikeita, verkkosuonisia.
Vanan latvassa kukat tuuheanlaisessa viuhkossa,
verhiö vihreä, teriö valkea tahi vaalean puner-
tava. Maitonesteinen, myrkyllinen, lehdet rak-
kuloita nostavia, vrt. Alismatacese.

Alismatacete [-tä'-], sarpiokasveja, yk-
sisirkkaisiin kuuluva kasviheimo, johon kuuluu
suuri joukko kaljuja, monivuotisia vesi- tahi kos-
teikkokasveja pohj. pallopuoliskon lauhkeissa
vyöhykkeissä. Niillä on lyhyt, tavallisesti maan-
alainen varsi, ruodilliset, puikeat, hertta- tahi
nuolimaiset lehdet ruusukkeessa, kukat yksi- tai
2-neuvoisia, kehä erilehtiuen, 2-kiehkurainen,
joista kumpikin 3-lehtinen, heteitä 6 tahi useam-
pia, hedelmänä monta pähkylää. Meillä suvut
AUsmn ja Sagittaria (ks. n.).

Aliso, Drusuksen v. 11 e. Kr. Lippejoen oik.
rannalle perustama linna.

Alistaa ks. Alistaminen.

Alistaminen. Lakit., alistamiseksi sanotaan
sitii toimenpidettä, kun tuomioistuin tai muu
viranomainen lain määräyksestä, ja siis ilman
asianosaisten pyyntöä tai myötävaikutusta, suu-
remman varmuuden saavuttamiseksi asian oike-
asta tahi tarkoituksenmukaisesta ratkaisemisesta
jftttää päätöksensä ylemmän oikeuden tai viran-
onifiisen tutkittavaksi. — Tuomioistuimissa alis-
taminen tulee kysymykseen vain rikosasioissa.
Alioikeuden tutkimus ja tuomio on, paitsi pa-

rissa poikkeustapauksessa, alistettava hovioikeu-
den tutkittavaksi, jos jotakuta on syytetty rikok-
sesta, josta saattaa tulla kuolemanrangaistus
tahi kuritushuonetta elinkaudeksi, taikka jos
joku on tuomittu rangaistukseen rikoksesta,
josta saattaa tulla kuritushuonetta korkeintaan
kuusi vuotta tahi enemmän, taikka osallisuu-
desta sellaiseen rikokseen (Rikoslain voimaan-
panemisasetus § 46). — Alistamisesta hallinnolli-
sissa asioissa on tavallisin tapaus se, kun kunta-
kokouksen tai raastuvankokouksen päätös eri-
näisissä asioissa on alistettava kuvernöörin tahi
Senaatin talousosaston tutkittavaksi, [vrt. Keis.
As. maalaiskuntien kunnallishallinnosta 15 p:ltä
kesäk. 1898, §§ 97-98; Keis. As. kunnallis-
hallinnosta kaupungeissa 8 p:ltä jouluk. 1873,
§§ 74-77.] O. E:nen.

Alitsariini, kem. yhdistys, jossa on hiiltä, ve-
tyä ja happea (CnHjO,) ; johdetaan antrakino-
nista siten, että kaksi vetyatomia korvataan
kahdella hydrok-syliryhmällä. Valmistettiin
ennen värimataran (Rubia iinctorum) juuressa
olevasta glykosidista, ruberytriinihaposta, joka
erään fermentin vaikutuksesta hajoaa sokeriksi
ja alitsariiniksi. Tähän tarpeeseen viljeltiin
värimataraa Etelä-Ranskassa suuret määrät,
mutta jälkeen v. 1868, jolloin Graebe ja Lie-
b e r m a n n olivat keinotekoisesti valmistaneet
a:a antrakinonista, on a:n valmistus kokonaan
muuttunut kemialliseksi tehdasteollisuudeksi,
joka vars. Saksassa on korkealle kehittynyt.
Teknillinen a. valmistetaan antrakinonisulfoni-
haposta, joka kuumennettuna alkalien ja oksi-
datsioniaineiden kera muuttuu a:ksi. Puhdas a.
on keltaisenpunaista, prismoihin kiteytyvää ai-
netta, joka helposti sublimeerautuu ; sulamisp. on
289° ; on melkein liukenematonta veteen, mutta
liukenee useihin orgaanisiin liuotusaineisiin. A:n
liuokset alkaleissa ovat kauniin punaisia ja
kcstävimpiä pumpulin ja yleensä kasvisyiden
\äi jäysaineita. Väriominaisuudet riippuvat siitä,
että a: n kaksi fenolihydroksyliä voidaan kor-
vata metalleilla, jolloin syntyy liukenemattomia,
pysyviä metalliyhdistyksiä, n. s. lakka-aineita,
jotka antavat kankaille värin. Ennen värjäystä
peitataan kankaat metallisuolalla, tav. etikka-
happoisella suolalla, jonka jälkeen niitä käsitel-
lään a:lla. Kankaitten kuivuessa korkeassa
lämpötilassa, tapahtuu lakanmuodostus ja väri
esiintyy. Aluminiumin ja tinan lakat ovat
komean punaisia, ja niitä käytetään „turkin-
punaisen" värjäämiseen; sinisen värin saami-
seksi lisätään vähän kalsiumsuoloja, koska kal-
siumin lakka on sinistä.

Alitsariinimuste ks. M u s t e.

Alituomari, tuomari, joka tuomitsee ensimäi-
sessä oikeusasteessa, vrt. Tuomari.

Aliupseerit, alipäälliköt sotaväessä. Sotilas,
joka on suorittanut aliupseerintutkinnon, voi
tulla ylennetyksi aliupseeriksi ; aliupseerin-
arvoja on kolme Venäjän armeija.ssa nim.: nuo-
rempi aliupseeri, vanhempi aliupseeri ja vääpeli.

M. tl. H.

Alivänrikki, sotilasarvo, joka annetaan up-
seerintutkinnon suorittaneelle aliupseerille, joka
rintamassa hoitaa upseerinvirkaa. Alivänrikki
Suomen reservijoukoissa oli upseerin- ja ali-
upseerinarvojen välissä oleva sotilasarvo, johon
ylennettiin henkilöt, jotka Suomen kadettikou-

261

AIjaska — Alkeides

262

lussa olivat suorittaneet tätä arvoa varten erit-
täin säädetyn tutkinnon. il. v. H.

AIjaska [•ju's-] ks. Alaska.

Alkahest (arab.) , aine, jonka alkemistit luu-
livat voivan liuottaa kaikkia aineita.

Alkaios [-a'i-] (lat. Alcceus) , kreik. runoilija,
nionodisen (ybdcn henkilön laulettavan) lyriikan
pääedustajia. Hän oli Lesbos-saaren Mitylenen
kansalainen ja eli 7:nnen vuosisadan loppu- ja
6:nnen alkupuolella e. Kr. Otti innokkaasti osaa
levottoman aikansa taisteluihin, niinhyvin ulko-
naisiin sotiin kuin sisäisiin puolueotteluihin.
Ollen ylimyspuolueen johtomiehiä hän varsinkin
oli alituisessa taistelussa rahvaanpuoluetta ja tä-
män avulla valtaan päässeitä yksinvaltiaita (ty-
ranneja) vastaan, ahdistaen heitä niin miekoin
kuin lauluin. Kun jalo isänmaanystävä Pitta-
kos oli valittu yhteiskunnan olojen järjestäjäksi,
A:n täytyi puoluelaistensa kanssa mennä maan-
pakoon, josta kuitenkin myöhemmin sai palata
kotimaahansa. — Runoudessaan hän, samoin
kuin suuri aikalaisensa ja kansalaisensa Sappho,
käytti kotisaarensa aiolilaista murretta. Sapphon
rinnalla hän nosti varsinaisen laulurunouden
(ahtaammassa merkityksessä = nykyajan n. s.
Lie d-laulu) korkealle kehityskannalle. A. oli
hyvin taitava eri runomittojen käyttäjä; var-
sinkin hän, samoin kuin Sappho, kehitti niitä
notkeita runomittoja, joita on ollut tapa nimit-
tää logaoideiksi (oikeastaan ne lienevät rohkeit-
ten synkopeerausten kautta syntyneitä jambisen
runomitan toisintomuotoja). A:n runoja tun-
nettiin myöhemmin 10 kirjaa. Niitä on meidän
aikoihimme säilynyt vain katkelmia, joista
saapi jonkun, joskin epätäydellisen käsityksen
hänen tulisesta, kauttaaltaan miehekkäästä, sub-
jektiivisiin tositunteisiin perustuvasta runoilus-
taan; hänen laatimansa sävelmät ovat tykkänään
hävinneet. — Aineeltaan hänen tärkeimmät lau-
lunsa joko olivat sotaisen innon ja puoluekiih-
kon purkauksia tai juoma- ja lemmenlauluja.
Roomalainen runoilija Horatius on useita jälji-
tellyt. O. E. T.

Alkalesenssi (vrt. Alkali), alkalisuus.

Alkali (< arab. i-aiyure = tuhka) , alkalimetal-
lien (kaliumin, natriumin, lithiumin, caesiumiu
ja rubidiumin) oksidit ja hydroksidit; ovat värit-
tömiä, veteen liukenevia, syövyttäviä ; liuoksilla
on alkalinen reaktsioni, s. o. ne värjää-
vät punaisen lakmuspaperin siniseksi ; muodosta-
vat happojen kanssa alkalisuoloja, joista
hiilihappoisetkin suolat ovat veteen liukenevia.
— Haihtuvaa on ammoniumkarbonaatti.

Alkalilipeä, kalium- tai natriumhydroksidi-
liuos.

Alkalimetallit, ryhmänimitys metalleille li-
thium, natrium, kalium, rubidium ja csesium.

Alkalimetria, potaska-, sooda-, kaliumhyd-
raatti- ja natriumhydraattipitoisuuksien mää-
rääminen neutraliseeraamalla niitä hapoilla.
(ks. Titreeraus).

Alkalinen reaktsioni ks. .V 1 k a 1 i.

Aikalisät maalajit, maa-alkalimetallien, ba-
riumin, strontiumin, kalsiumin, magnesiumin, ok-
sidit ja hydroksidit; ovat värittömiä, vaikeasti
liukenevia, reageeraavat alkalisesti, hiilihappoi-
set suolat veteen liukenemattomia.

Aikalisin! ks. A n i 1 i i n i s i n i ja D i f e-
nyliamiinisini.

Alkalisuolat ks. Alkali.

Alkaloidit (< a 1 k a 1 i ja kreik. eidos = kaltai-
suus), suuri ja hyvin tärkeä ryhmä orgaanisia,
kasveissa tavattavia aineita, jotka sisiiltävät
typpeä, ovat amiiniluontoisia ja reageeraavat
emäksisesti ; niillä on ominaiset fysiologiset
vaikutukset, mikä ne tekee tärkeiksi lääkeai-
neiksi ja osaksi vahvoiksi myrkyiksi. Ne yhdis-
tetään samaan ryhmään enemmän ulkonaisen
sukulaisuutensa ja fysiologisten vaikutustensa
kuin sisäisten kemiallisten ominaisuuksiensa
vuoksi. A. voivat olla hapettomia, ja ne muo-
dostaa silloin vain hiili, vety, ja typpi (koniini
ja nikotiini, jotka kumpikin ovat nestemäisiä) ;
mutta useimmat a. sisältävät samalla happea ja
ovat jähmeitä, väriltään valkeita. Tärkeimmät
näistä ovat morfiini, kodeiini ja narkotiini (opiu-
missa), kiniini ja cinkoniini (kiinankuoressa),
strykniini 1. revonmyrkky (Stryelmos niix vo-
mica), atropiini ja hyoskyamiini (Airopa bella-
donna, Byoxcyaiiitis jiiger ja. Datura slramoniumj,
eseriini, pilokarpiini, sinapiini (sinapissa),
piperiini (pippurissa) sekä kofeiini (kahvissa
ja teessä) ja teobromiini (kaakaossa). Kun
\ iimemainitut kaksi ovat kemiallisesti sukua
virtsahapoUe, ovat muut pyridiinin, kinoliinin
y- m. sellaisten yhdistysten derivaatteja. Kaik-
kien rakenne ei vielä ole tunnettu, mutta muuta-
mia on jo voitu keinotekoisesti valmistaa, jos-
kaan ei vielä taloudellisesti edullisesti. Kasveissa
on alkaloideja yhtyneinä kasvihappoihin. Ne
ovat vaikeasti liukenevia tai kokonaan liukene-
mattomia kylmään veteen, mutta liukenevat
yleensä alkoholiin. Useiden happojen (esim.
parkkihapon ja pikriinihapon) kanssa muodos-
tavat ne vaikeasti liukenevia suoloja. Useim-
mat niistä ovat hajuttomia, mutta kitkerän-
makuisia. [Schmidt, „Alkaloid-Chemie" (1900-
04; 1904-07); Hjelt- Asehan, „Organisk kerni"
(1900-01).]

Alkamenes [-me'nes], kreik. kuvanveistäjä,
Ateenasta (toisten mukaan Lemnoksesta) kotoi-
sin, eli 5:nuea vuosis:n jälkipuoliskolla; oli Phei-
diaan nuorempi aikalainen tai oppilas. Tunnettu
varsinkin jumalain kuvapatsaiden tekijänä.
Pausaniaan (2 vuosis. j. Kr.) tiedonanto, että A.
oli Olympian Zeuksen-templin länsipäädyssä ol-
leen kuvaryhmän tekijä, lienee perusteeton. Sitä-
vastoin on arveltu, että eräs Pariisin Louvressa
oleva Aphroditen kuvapatsas (väärin n. s. „Ve-
nus Genetrix") on Alkameneen erään teoksen jäl-
jennös, vrt. Kreikkalainen taide.

O. E. T.

Alkan [-kä'], Charles Henri Valentin
(1813-88), etevä ransk. pianisti ja pianokappa-
leiden säveltäjä.

Alkanna (Alcanna tinctoria). Unkarissa ja
varsinkin itäisissä Välimeren maissa yleinen
BorajrinacefE-heimoon kuuluva, meikäläisen An-
chusa officinaliksen näköinen yrtti. Sen juuren
tumman sinipunainen kuori sisältää punaista
väriainetta, a 1 k a n n a-p u n a i s t a, jota ennen
käytettiin lääkkeiden värjäämiseen. Eohdoskau-
passa on sillä nimenä „väärä alkanna" erotuk-
seksi „oikeasta alkannasta" 1. hennasta, ka.
Henna.

Alkazar ks. A 1 c a z a r.

Alkeides [■e'ides] (lat. AlcVdes), Herakleen
liikanimi = Alkeuksen jälkeläinen; AI-

263

Alkeiselimet—Alkemia

264

keus (Alkaios) oli taruu mukaan Ainphitryonin
isä. ks. Alkmene, Amphitryon, Herak-
1 (• .s.

Alkeiselimet, nimitys soluille, jotka muodos-
tavat kasvien ja eläinten yksinkertaisimmat
alkeisosat (alkeiselimistöt, yksinkertaisimmat
muotoyksiöt, yksinkertaisimmat elämäyksiöt) .

K. il. L.

Alkeiselimistöt I. protistit, Häckelin esit-
tämä yhtoisnimit}-s alkuflUi mille ja yksisolui-
sille kasveille eli siis yksisoluisille elimistöille
yleensä. Alkeiselimistöjen voi katsoa muodosta-
van erikoisen neutraalisen valtakunnan kasvi- ja
tläinkunnan rajalla. Kehitysopin mukaan ka.s-
vien ja eläinten historiallisella sukupuulla on yh-
teinen juurensa alkeiselimistöissä, joihin kuului-
vat maapallon ensimäiset elolliset oliot (vrt.
Alkueläimet ja Alkeiselimet).

K. il. L.

Alkeiskoulu, yleensä koulu, jossa annetaan
alkeisopetusta. Suomessa a. on niidiMi koulujen
virallinen nimitys, jotka 1843 vuoden kym-
naasi- ja kouluasetuksen mukaan tulivat entis-
ten triviaalikoulujen sijaan. Niitä oli yksi- ja
kaksiluokkaisia „ala-alkeiskouluja" sekä neli-
luokkaisia „ylä-alkeiskouluja", jotka viimeksi-
mainitut valmistivat oppilaansa kimnaasiin pää-
sjä varten. Muuten olivat alkeiskoulut tarkoite-
tut lapsille, jotka aikoivat vastedes joko ruveta
valtion virkaan tai ryhtyä sellaisiin toimiin,
joissa vaaditaan pienemmässä tai suuremmassa
määrässä tieteellistä sivistystä. A:t muutettiin
vuoden 1872 kouluasetuksella reaalikouluiksi tai
muodostettiin niistä ynnä kimnaaseista yhtei-
sesti nykyiset lyseomme. M. S.

Alkeismatematiikka ks. Aritmetiikka.

Alkeisolio ks. Substanssi.

Alkeisopetus, yleensä opetus, joka antaa tie-
don ensimäiset alkeet, vastakohtana tieteelliselle
opetukselle, joka esittää aineensa perusteellisesti
ja järjestelmällisesti. Tämän mukaan antaa lä-
hinnä kansakoulu ja ylempien koulujen alemmat
kansakoulua vastaavat luokat alkeisopetusta;
vieläpä nimitetään monesti kaikki opetus yli-
opi.«ton alapuolella alkeisopetukseksi (vrt. A 1-
k e i s o p i s t o) . il. S.

Alkeisopisto, yleensä yliopistoon johtavan
oppihutoksen nimitys. Tämänniminen oppilai-
tos on Suomessa kuitenkin ollut vain yksi, ni-
mittäin Helsingin Suomenkielinen
Alkeisopisto, joka perustettiin v. 1871
yksityisillä varoilla sen johdosta, että hallitus
samana vuonna päätti lakkauttaa normaalilyseon
suomenkieliset luokat. Kun lakkautus oli mää-
rätty tapahtuvaksi luokka luokalta, aloittaen en-
simäisestä, perustettiin uusi koulu aluksi yksi-
luokkaiseksi siinä toivossa, että muutos saatai-
siin hallituksen menettelyssä aikaan. Kun tämä
toivo ei toteutunut ja kun suomenkielinen nor-
maalilyseo 1872 oli määrätty siirrettäväksi Hä-
meenlinnaan, päättivät alkeisopiston ystävät 10
p. lokak. 1872, että opisto oli laajennettava täy-
delliseksi yliopistoon johtavaksi oppilaitokseksi.
Yrityksen alkuunpanijoista ja johtajista mai-
uittakoot professorit Z. J. Cleve ja Yrjö Koski-
nen, tohtori K. F. Ignatius, kauppias F. K. Ny-
bom, prof. Th. Kein sekä tehtailija J. V. Alan-
der. Samalla päätettiin panna toimeen yleinen
rahankeräys tämän pääkaupungin ainoan suo-

menkielisen korkeamman oppilaitoksen hyväk-si.
Keräys oli jo toukokuussa 1873 tuottanut noin
100,000 mk. ja tuotti kaikkiaan lähes 204,000 mk.
Suurin osa, 120,000 mk., näistä varoista sijoitet-
tiin alkeisopiston rakennukseen, joka sijaitsee
Katakadun varrella ja juhlallisesti vihittiin 16
p. syysk. 1878. — V:sta 1879 alkaen nautti Al-
keisopisto 40,000 mk:n vuotuista valtioapua. V.
1887, jolloin suomenkielinen normaalilyseo siir-
rettiin Helsinkiin takaisin, lunasti valtio hal-
tuunsa Alkeisopiston talon irtaimistoineen 240,000
mk:n kauppahinnasta, samalla kuin A. muutet-
tiin valtion normaalilyseoksi. Talon hinnasta
makstttiin ensin A:n velat; loput, noin 170.000
mk., talletettiin valtiokonttoriin ja korot mää-
rättiin käytettäviksi stipendeiksi sen oppilaitok-
sen oppilaille, joka astui A:n sijaan, niinkauan
kuin ei yleisesti tunnustettu tarve vaatisi näiden
varojen käyttämistä alkuperäiseen tarkoitukseen
eli korkeamman suomenkielisen oppilaitoksen
kannattamiseksi poikia varten maan pääkaupun-
gissa. 31. S.

Alkeisrihma, sammalkasvien levämäinen nuo-
ruusaste, vrt. Sammalet.

Alkeisvarsikko, sanikkaisten suvuUineii
polvi, joka kehittyy itiöstä. Se on pieni, aivan
lyhytikäinen, muodostunut yhdestä solukerrok-
sesta ja kantaa sukuelimet, siittiöpesäkkeet ja
munapesäkkeet. vrt. Sanikkaiset.

Alkemia (arab. ai kimia < Egyptin vanhasta
koptilaisesta nimestä kerni tai kreik. khymos -
neste) oli alkuaan sama kuin kemia, mutta
myöhemmin tarkoitettiin sillä erittäin taitoa
epäjaloista metalleista tehdä kultaa ja hopeata.
Tämän muutoksen arveltiin käyvän päinsä
erityisen aineen, .,v i i s a i 1 1 e n kiven",
(suuren eliksiirin, punaisen tinktuurin, ma-
gisterium'in) avulla, jolla myöhempinä aikoina
iuyös luultiin olevan nuorentavan ja elämää
jatkavan voiman. Varmuudella ei tiedetä,
missä alkemia sai alkunsa, mutta arvellaan
egyptiläisten pappien sitä ensinnä harjoitta-
neen ja sen perustajana pidetään egyptiläistä
Hermes Trimegisto sta. Hänen mukaans.i
nimitettiin siihen kuuluvia toimia „hermeetti-
seksi taidoksi". Metallien jalostus perustui
siihen Aristoteleen opin kanssa yhtäpitävään
käsitykseen, että kaikki metallit ovat samaa
alkuainetta, samaa materiaa, ja että niitä
scntähden sopivia keinoja käyttämällä voidaan
muuttaa toisesta toiseen, .arabialaiset tekivät
alkemistisen työskentelyn tunnetuksi Espanjassa
ja täältä levisi se myöskin muihin Länsi-Eurtm-
pr.n maihin. Tunnetuin arabialainen alkemisti oli
Geber 1. Djafar (n. 800 j. Kr.) , jonka oppeja
yleensä omaksuttiin Euroopassa yli 600 vuotta.
Alkemian tunnetuimmat edustajat 13:nnella ja
14:nnellä vuosis. olivat Albertus Magnus
(1103-1280), Roger Bacon (1214-92), Ar-
nold Villanovanus (1235-1312) ja K a y-
mundus Lullus (1235-1315) ja lö:nnellä vuo-
sis. Basilius Valentinus, jolla kemiallis-
ten keksintöjensä kautta on huomattava sija ke-
mian historiassa. 16:nnelta vuosis. lähtien alkoi
varsinainen kemia yhä. enemmän jättää sikseen
alkemistiset pyrinnöt ja ne joutuivat nyt haa-
veilijain ja petturien käsiin, jotka onneaan et-
sien kuleksivat paikasta paikkaan. Monet Euroo-
pan ruhtinaat loistavien kuvittelujen houkutte-

265

Alkemisti— Alkio

266

lemina ylläpitivät omia alkemistisia labora-
toreja. Vielä 18:nnen vuosis. lopulla oli mo-
nessa maassa n. s. ..hermeettisiä seuroja", jotka
koettivat pitää kullantekijäintoa vireillä. Myös-
kin Suomessa työskenteli tähän aikaan alkemisti,
nimeltä August Nordenskiöld (1754-92) ,
jolla oli laboratorinsa Uudessakaupungissa
(1781-87), mutta joka myöhemmin muutti Tuk-
holmaan ja kuoli siirtolaisena Afrikassa. Hänen
päiväkirjamuistiinpanonsa on A. E. Arppe jul-
kaissut (sarjassa ..Bidrag tili känuedom om Fin-
lands natur och folk", Bd. 16). Edv. Ej.

Alkemisti, alkemian (ks. t.) harjoittaja.
Alkestis /-e'-/ (lat. Alce'stis, Alce'ste), kreik.
taruhenkilö, lolkoksen kuninkaan Peliään tytär,
Admetoksen uhrautuvainen puoliso, ks. A d m e-
tos.

Alkibiades [-a'-] (lat. Alcibi'ades), ateena-
lainen valtiomies, Kleiniaan poika, Eupatridein

ylhäistä sukua ;
hänen äitinsä Dei-
nomakhe oli Alk-
nieonidien .sukua.

Syntyneenä v.
450; n paikkeilla e.
Kr. A. aikaisin ka-
dotti isänsä, jol-
loin joutui Perik-
leen holhouksen
alaiseksi. Nuoru-
kaiseksi vartuttu-
aan hän syntype-
ränsä, rikkautensa,
kauneutensa ja vie-
hättävän olemuk-
sensa johdosta
pian pääsi Atee-
nan kansan suo-
sikiksi, mutta hä-
:i,lr.,. nen eteviin hen-
genlahjoihinsa yh-
kevytmielisyys, itsekkyys ja
Valtiollisella alalla A. varsinai-
sesti alkoi näytellä osaa Kleonin kuoltua (v.
422 e. Kr.) asettuen kansanpuolueen etunenään
Nikiaan johtamaa vanhoillista yliniyspuoluetta
va.staan. Semmoisena hän uurasti sotaretkeä Si-
siliaan ja saikin ateenalaiset ryhtymään yrityk-
seen. V. 415 e. Kr. varustettiin laivasto, jonka
etupäähän asetettiin Nikias. Lamakhos ja A.,
mutta sen ollessa lähtövalmiina tavattiin eräänä
aamuna suuri joukko Hermeen patsaita runnel-
tuina, josta ilkityöstä epäiltiin muiden muassa
.\;ta. A:ta tosin ei voitu todistaa tähän syy-
pääksi, mutta häntä syytettiin Eleusiin salais-
menojen häväisemisestä. Lähdettyään siitä huo-
limatta Sisiliaan hän kohta sinne saavuttuaan
sai käskyn palata kotiin vastaamaan puolestaan.
Mutta A. pakeni Spartaan ja auttoi neuvoillaan
tehokkaasti spartalaisia sodassa omaa isänmaa-
taan vastaan. Ennen pitkää hän kuitenkin he-
rätti näiden kateuden, jonka vuoksi hän pakeni
Vähään Aasiaan persialaisen satraapin Tissa-
pherneen luo. Hän alkoi nyt neuvotella ateena-
laisten kanssa, ja asetettiin jälleen näiden laivas-
ton johtoon. Tällöin A. saavutti useita voittoja
jitloponnesolaisista (m. m. Kytsikoksen kaupungin
luona V. 410 e. Kr.) ja palasi v. 408 e. Kr.
kansalaistensa riemuksi Ateenaan. Mutta kun

tyi rajaton
kunnianhimo.

eräs A:n alipäällikkö vasten hänen tahtoaan
alkamassaan meritaistelussa oli joutunut tap-
piolle {V. 407 e. Kr), erotettiin hänet päällikkyy-
destä. Sittemmin hän eli Thrakian Khersö-
nesoksessa, josta käsin turhaan tarjoili apuaan
maanmiehilleen «nnen Aigospotamoin taistelua
V. 405 e. Kr. Ateenan kukistuttua A. pakeni
satraappi Pharnabatsoksen luo Phrygiaan, missä
hän Spartan hallituksen toimesta murhattiin v.
404 e. Kr. E. R-n.

Alkides [-1'-/ ks. A 1 k e i d e s.

Alkino'os [-i'-], kreik. taruhenkilö, Skheria-
saaressa asuvien phaiekien kuningas ; esiintyy
Homeroksen Odysseiassa sekä Argonauttien
tarustossa.

Alkio. 1. Kasvit., hedelmöitetystä munaso-
lusta kehittynyt kasvin nuoruusaste. Alempien
kasvien alkio kehittyy tasaisesti, mutta siemen-
kasveissa on sillä usein kasviaiheeksi ni-
mitetty lepoa.ste siemenessä. Kasviaiheessa, joka
jo on pieni kasvi, erotetaan alkiojuuri 1.
juurukka (radicula), alkio- 1. sirkka-
varsi, alkio- 1. sirkkalehdet (cotyledo-
nes) ja alkiosi Imu (plumula).

2. Eläin t. ks. S i k i ö.

Alkio, Sauteri (s. 1862), suom. kirjailija
ja nuorisonliikkeen johtaja, synt. Lailiialla 17 p.
kesäk. 1862. Hä-
nen isänsä Juho
Fi 1 a n d e r oli

maakauppias. Pie-
nillä varoillaan hän
ei jaksanut kustan-
taa pojalle suureir-
paa sivistystä, kuin
mitä pitäjän kansa-
koulussa oli saata-
vissa. Santeri sai
omin neuvoin pon-
nistaa taloudellis-
ten vaikeuksien
läpi ja hankkia it-
sellensä kirjallisen
ja tietopuolisen si-
vistyksen. Täten Santeri Alkio.
hänestä tuli yksi

'naamme ei niinkään harvinaisia itseoppineita ja
uupumaton sekä ihanteellinen kehitysaatteiden
esitaistelija. Se näkyy hänen kirjoistaan sekä
julkisessa toiminnassaan. Niitä kannattaa mo-
lempia edistysmieli ja optimistinen usko hyvän
lopulliseen voittoon. Hän alkoi kirjailijauransa
1885 Kyläkirjastossa kirjoituksella „Kuvatlmia
katovuodelta 1867" ja tendenssimäisillä kerto-
muksilla „Teerelän perhe" (1887), .,Eeva" (1888)
ja „Aikamme kuvia" (1889-91). Varsinaisen mai-
neen hän saavutti sentään kaksoisromaanillaan
„Puukkojunkkarit'' (1894) ja „Murtavia voi
mia" (1896), joissa kuvaillaan maalaisväestön
raakaa elämää Etelä-Pohjanmaalla viime vuosi-
sadan keskivaiheilla sekä sitä tapojen muutosta,
minkä k.atovuodet ja heränneisyys vähitellen
saivat aikaan. Sielunelämän kuvauksena paras
Alkion teoksista on ,,Mennyt" (1892). Muista
hänen tuotteistaan mainittakoon novellikokoel-
mat ..Kylistä, kodeista ja vainioilta" (1894) ja
..Tienhaarassa" (1900) sekä laajahko kertomus
..Palvelusväkeä" (1904).

Ollen ensimäisiä nuorisoseura-aatteen innos-

267

Alkiolehti— Alkmeonidit

268

tamia henkilöitä Pobjnamaalla 1880-luvun alus-
sa, on A. siitä lähtien vaikuttanut innokkaasti
tämän aatteen hyväksi. Hän on ollut sen sie-
luna ja henkisenä johtajana, sen äänenkannat-
tajan ..Pyrkijän" toimittajana lehden perusta-
misesta (1890) alkaen, Etelä-Pohjanmaan ns:n
sihteerinä ja esimiehenä, Suomen Nuorison Liiton
toimikunnan jäsenenä. Lisäksi tunnettu puhu-
jana ja esitelmänpitäjänä laajalti maassamme.
Julkaissut useita kirjoja, joissa käsitellään
periaatteellista ja käytännöllistä nuorisoseura-
työtä : „Kansannuorison sivistystarve ja nuoriso-
seuraliike" (1897), .,Nuorisoseurakirja I" (1905)
y. m. Kesällä 1906 perusti A.Vaasassa ilmestyvän
„Ilkka" nimisen lehden, jonka toimittajana hän
on, ja oli v. 1907-08 eduskunnassa maalaisliiton
edustajana. [V. Tarkiainen, „Kansankirjailijoita
katsomassa" (1904).] V. T.

Alkiolehti (blastoderma), embryol., vakoutu-
mis-solujen (blastomeerien) muodostama kokonai-
suus vakoutumisen päätyttyä; blastulan soluista
muodostunut seinä. Niveljalkaisten munissa,
joissa muodostusosa pintapuolisena kerroksena
ympäröi munan keskessä olevan ravintoruskuai-
sen, alkiolehti esiintyy yhtenäisenä solukerrok-
sena raviiitoruskuaisen ympärillä. K. M. L.

Alkiolevy (blastodiscusj, embryol., ravinto-
ruskuaisen päällä kelluva, litteän levyn muotoi-
nen sikiönaihe eli vakoutumisen alainen osa ka-
lojen, matelioitten ja lintujen munissa, s. o.
yleensä sellaisissa munissa, joissa muodostusosa
on kerääntynyt toiseen munanpuoliskoon, ra-
vintoruskuaineu toiseen, ja joilla on n. s. diskoi-
daalinen vakoutuminen. K. M. L.

Alkiorakko, kasvit., siemenaiheessa oleva,
muita suuicmpi .solu, jonka sisässä siitoksen
kautta syntynyt alkio on. Paljassiemenisillä kas-
vaa alkiorakon sisään jo ennen siitosta valkuai-
nen (alkeisvarsikko) täyttäen sen kokonaan. Sit-
ten syntyy valkuaisen siitereiäu puoleiseen
päähän kaksi munapesäkettä. — Koppisieme-
nisillä on ennen siitosta alkiorakon siite-
reiäu puoleisessa päässä kolme paljasta solua,
joista yksi on munasolu, toiset kaksi apu-
soluja (synergidisoluja) . Toisessa päässä on
kolme samanlaista solua, vastapuolen so-
lut (antipodisolut). Siitoksen jälkeen jakaan-
tuu alkiorakon toisikäinen tuma moneen ker-
taan, jonka jälkeen tytärtumien ympärille ke-
rääntyy alkulimaa. Siten muodostuu koko al-
kiorakon täyttävä sisä valkuainen (endo-
speriiii). vrt. Sicmenaihe ja Siitos.

Alkioripustin, kasvit., alkiorakon pituussuun-
nassa oleva solurihma, joka ilmisiittiöillä syntyy
hedelmöitetyn munasolun uudistuvien jakautu-
misten kautta. Sen siitereiästä poispäin kään-
tyneessä päässä syntyy kasviaihe, vrt. Siemen-
aihe ja Siitos.

Alklosilmu ks. Alkio.

Alkiphron [-kVphrön], kreik., nuorempaan
sofistiikkaan kuuluva kirjailija, joka luultavasti
eli 2:sella tai 3:nnella vuosis. j. Kr., on sepittä-
nyt kokoelman kirjeitä, joissa kuvataan eri
luokka-tyyppejä ; joukossa on muka talonpoi-
kain, kalastajain, hetairain, parasiittien kirjeitä.
Teos perustuu suureksi osaksi n. s. nuorempaan
attiknlai.seen komediaan ja valaisee etupäässä
niitä elämänmuotoja, jotka vallitsivat Attikassa
4:nnellä vuosia, e. Kr. O. E. T.

Alkkvila. 1. Ylitornion pitäjän kirkonkylä
Tornionjoen varrella. Tulliasema. — 2. Vasta-
päätä edellistä Ruotsin puolella olevan öfver-
Torneän suomalainen nimi.

Alkmaar 1. A 1 k m a r, kaupunki Pohjois-Hol-
lannissa, Pohjois-IIolIannin kanavan varrella;
käy juusto-, vilja- ja karjakauppaa. 18,300 as.
Läheisyydessä sijaitsi kuuluisa Egmont-suvun
linna.

Alkmaion [-maVön] (lat. Alcmoeon), kreik,
tarusankari, Amphiaraoksen ja Eriphylen poika ;
surmasi äitinsä, sentähden että tämä oli kava-
lasti aiheuttanut Amphiaraoksen kuoleman. Kos-
tottarien vainoomana hän turvautui Arkadian
Psophis-kaupunkiin, jossa myöhemmin sai sur-
mansa. — Alkmaion kuului argolais-thebalaiseen
tarupiiriin; hänen kohtaloistaan kerrottiin hä-
vinneissä Epigonoi- ja Alkmaionis-eepoksissa.
Ks. A m p h i a r a o s. O. E. T.

Alkman [-mä'n], kreik. runoilija, eli Spar-
tassa luultavasti 7:nnen vuosis. jäikipuoliskoU.a
e. Kr.; tunnetussa muistotarinassa, jonka mu-
kaan hän oli alkuaan lyydialainen orja, tuskin
lienee perää. A. on etupäässä tunnettu koorilau-
lujen sepittäjänä (ks. Koori). Hänen teok-
sistaan ei ole tallella kuin katkelmia. Pisin ja
tärkein on erään Parthenio n-laulun (neitos-
ten juhlakulkue-laulun) katkelma, joka on kir-
joitettu kolmelle v. 1855 Egyptistä löydetylle
papyros-lehdelle (säilynyt n. 100 säettä). Tässä
laulussa, joka on laadittu jonkun jumalan (luult.
Artemiin) juhlassa esitettäväksi, on koorilyrii-
kan tavallisiin aineksiin, jumalien ylistykseen,
pyhään muinaistaruun sekä vakaviin mietteisiin,
liittynyt erittäin hilpeä aines, runoilija kun pa-
nee koorin neitoset ylistämään leikkisästi tois-
tensa suloutta ja notkeutta, vrt. Kreikan
k i e 1 i ja k i r j a 1 1 i s u u s. O. E. T.

Alkmene [-me'-], kreik. taruhenkilö, tavalli-
sen tarumuodostuksen mukaan Mykenain kunin-
kaan Elektryoniin tytär, .\mphitryonin
puoliso. Zeus-jumala lähestyy häntä hänen puo-
lisonsa haahmossa, ja hän synnyttää Zeukselle
H e r a k 1 e e n. ks. .V m p h i t r y o n ja H e-
r a k 1 e s. O. E. T.

Alkmeonidit [-v-] (kreik. Alkmaiöni'dai, Alk-
meöni'dai), ylhäinen ja upporikas ateenalainen
suku, jolla oli tärkeä sija Ateenan historiassa
7:nnellä ja C:nnella vuosis. e. Kr. Kun Kylonin
valtiokaaijpausyritys (n. 632) oli kukistettu,
niin Alkmeonidit, iirkhontti Megakles pää-
miehcnä, surmasivat kavalasti hänen puoluelai-
sensa. Syytettynä pyhän asylioikeuden (turva-
paikka-oikeuden) rikkomisesta koko suku tuo-
mittiin ikiajoiksi Ateenasta karkoitettavaksi ;
vieläpä vainajain ruumiitkin (niiden kai, jotka
sillä välin olivat ehtineet kuolla) kaivettiin hau-
doista ja heitettiin maan rajojen ulkopuolelle.
Peisistratoksen aikana suku esiintyy jälleen
Ateenassa, jossa se, nuorempi Megakles johta-
jana, kiivaasti ottaa osaa taisteluun vaikutus-
vallasta. Vakaannutettuuan lopullisesti valtansa
Peisistratos pakoitti heidät lähtemään jälleen
maanpakoon. Siitä lähtien he ovat ateenalaisten
vapautushankkeiden varsinaisena sieluna. Erin-
omaisella auliudellaan he hankkivat itselleen Del-
phoin oraakkclipapiston vaikutusvaltaisen kan-
natuksen, ja sen avulla he saivat spartalaiset ryh-
tymään tyranninvallan poistamiseen .\teenasla.

269

Alkoholaatti— Alkoholit

270

Kun tämä oli onnistunut (510), syntyi läliinnä an-
kara kilpailu ylivallasta eri ylimysryhmieu kes-
ken. Mutta Alkmeonidien ensimäinen mies, nuo-
remman Megakleeu poika Kleisthenes liit-
tyi kansanvaltaiseen puolueeseen. Ensin Isago-
raan johtama harvainvaltainen ylimyspuolue
pääsi valtaan, ja Kleistheneen täytyi kannattaji-
neen mennä maanpakoon. Mutta pian kansa ku-
kisti Spartan tukeman harvainvallan; Kleisthe-
nes kutsuttiin takaisin Ateenaan ja pani toimeen
suuren uudistustyönsä (ks. Kleisthenes). —
Alkmeonideista polveutuivat äitiensä puolelta
P e r i k 1 e s ja A 1 k i b i a d e s. O. E. T.

Alkoholaatti, alkoholin yhdistys jonkun me-
tallioksidin kanssa, vrt. Alkoholit.

Alkoholi (etylialkoholi), kem. hiili-, happi-
ja vety-yhdistys (CjH,0) , yleisimmin tunnettu
kaikista alkoholeista. Nimitys -on arabialaista
alkuperää (aiA;o/ioZ = „hienoin", „kevein"). Vesi-
kirkas neste, om.-p. 15°:ssa 0,"039, kiehumap.78°.
Jäätyy — lll,8°:ssa. Se on kovin hygroskooppis-
ta ja sekoittuu veteen kaikissa suhteissa, jolloin-
ka sekoitusvolymi supistuu. Sekoittuu eetteriin
(Hoffmannin tipat). Palaa sinertävällä, hei-
kosti valaisevalla liekillä. 1 kg kehittää n.
7,000 kaloria. Sen höyryt muodostavat ilman
kanssa räjähtäviä sekoituksia. — A.a muodos-
tuu käymisen kautta ja tavataan senvuoksi
vähissä erin luonnossa. Huumaavana ainesosana
kaikissa käyneissä juomissa. Alkoholia valmis-
tetaan käyttämällä (s. o. rypälesokerin hajo-
tessa hiilihapoksi ja alkoholiksi) : 1. luonnolli-
sista, sokeripitoisista nesteistä, hedelmämehuis-
ta, sokeriruovon mehusta ja melassista ; 2. kei-
notekoisesti valmistetuista käymäkelpoisista
sokeriliuoksista. Vesipitoista alkoholia sano-
taan väkiviinaksi (ks. t.) . Kaupassa oleva väki-
viina sisältää 80-95% alkoholia. A:a käyte-
tään liuotusaineena, vernissaa, hajuvesiä, liköö-
rejä, etikkaa, eetteriä, kloroformia, kloraali-
hydraattia, aldehydiä, estereitä, soodaa, potas-
kaa, aniliinivärejä, räjähdyshapposuoloja valmis-
tettaessa, väriteollisuudessa, säilytysaineena,
poltto- ja valoaineena, moottoreissa, lämpömit-
tareissa, vanhojen öljymaalauksien uudistuk-
sessa, nautinto- ja lääkeaineena y. m. ; lämmit-
tää näennäisesti ruumista, vaikuttaa kiihotta-
vasti ; alentaa lämpöä, hidastuttaa aineeavaih-
toa, vaikuttaa hermoja lamauttavasti (vrt. A 1-
koholimyrkytys), väärin käytettynä
(juoppous) vahingollisesti kaikkiin elimiin:
vedestä vapaa alkoholi eläviin soluihin ja kudok-
siin kuolettavasti ei vain imemällä kaiken veden
itseensä vaan myös saamalla munanvalkuaisai-
neet hyytymään. A:n valmistus alkuisin 8:n-
nelta vuosisadalta j. Kr. vrt. Viina.

Alkoholilainsäädäntö ks. Väkijuoma-
lainsäädäntö.

Alkoholimyrkytys, väkijuomien nauttimi-
sesta aiheutuva myrkytys ; ilmenee pääasialli-
sesti kahtena eri muotona: äkillisenä myrkytyk-
senä eli päihtymisenä ja pitkällisenä eli kroonil-
lisena myrkytyksenä, jossa huomaamme monta
puolta. Ennen kaikkea on alkoholi hermoston
myrkky, seikka joka käy selvästi ilmi päihty-
misestä. Pienemmätkin alkoholimäärät, 20-30
grammaa, aikaansaavat jo vaikutuksen ihmisen
mielialaan ja hänen aivojensa säännölliseen toi-
mintaan. Mieliala käy ensin hilpeäksi ja huolet-

tomaksi ja ajatuksenjuoksu tuntuu vilkkaam-
malta. Hetken kuluttua, sekä sitä nopeammin
kuta suurempi nautittu alkoholiannos on, muut-
tuu tämä tila: hilpeys kiihtyy rajattomaksi iloi-
suudeksi ja huolettomuus välinpitämättömyy-
deksi kaikkien ylevämpien periaatteiden ja kat-
santokantojen merkityksestä ja pyhimpien sitei-
den arvosta ; ajatusten järjellinen valmistelu ja
hienostelu vaikeutuu, itsensähillitseminen heik-
kenee, arvostelukyky omien ja muitten tekojen
kantavuudesta ja siveellisestä arvosta katoaa,
ja sen mukana myöskin tahdon valta itsekästen
himojen yli. Tämän rinnalla kehittyy erityinen
toimintahalu lihaksissa vieden tahdottoman ih-
raisen kaikenmoisiin mielivaltaisiin tekoihin.
Jos alkoholiannos on ollut tarpeeksi suuri, niin
veltostuvat sittemmin lihaksetkin ja niitten jou-
kossa sydänlihaskin, joka näin myrkytettynä
lopuksi taukoo toimimasta ja — henki on poissa.
— Usein uudistuva alkoholinkäyttö aikaansaa
monessa elimessä enemmän tai vähemmän anka-
ranlaatuisia sairaloisia muutoksia; niinpä syn-
tyy kroonillinen nielu- ja kurkkukatarri, siitä
juopon äänen käheys ; vähitellen kehittyy itse-
päinen mahalaukunkatarri oksennuksineen ja
syömättömyyksineen ; maksa rasvettuu ja lopuksi
usein surkastuu; verenkiertoelimet vikaantuvat;
sydänlihas rasvettuu, kasvaa kooltaan ja veltos-
tuu ; hermoston toiminnassa näemme vähitellen
kuvastuvan samantapaiset vauriot, kuin äkilli-
sessäkin myrkytyksessä; siveelliset ja yleisinhi-
milliset periaatteet kadottavat valtansa, jonka
sijaan alemmat vaistot ja itsekkäät himot saa-
vat johdon. Kroonillisen alkoholismin ilmiöihin
kuuluvat myöskin monet mielenhäiriön ja tylsä-
mitlisyyden tilat sekä surkeankuulu äkillinen
mielenhäiriö, joka kulkee viinahuUuuden (deli-
rium tremensj nimellä. Alkoholi on siis etu-
päässä hermoston ja eritoten aivojen, s. o. aja-
tuksen ja järjellisen toiminnan myrkky ja siten
yhteiskuntamyrkkynä pidettävä. M. 0-B.

Alkoholipreparaatit, alkoholista valmistetut
eetterit, esterit ja substitutsionitulokset sellai-
set kuin etylieetteri (tavallinen eetteri), etikka-
hapon etyliesteri (etyliasetaatti), kloraalihyd-
raatti, kloroformi j. n. e.

Alkoholiradlkaali ks. A 1 k y 1 i.

Alkoholismi, alkoholin liiallinen nauttiminen,
juoppous, ks. Alkoholimyrkytys.

Alkoholisti, juoppo, väkijuomia liiaksi käyt-
tävä.

Alkoholit, suuri ryhmä orgaanisia yhdistyk-
siä, jotka kokoomukseltaan ovat hiiltä, vetyä
ja happea ja jotka johdetaan hiilivedyistä siten,
että yksi tai useampi vetyatomi korvataan
yhtä monella hydroksyliryhmällä. Näiden lu-
vun mukaan lasketaan alkoholin „valenssi".
Hydroksylin kanssa yhdistettyä alkoholin osaa
sanotaan a 1 k y 1 i k s i tai alkoholiradl-
kaali k s i. Erinäiset a. oksideerautuvat al-
dehydeiksi, ketoneiksi, hapoiksi. A:eja sanotaan
myös karbinoleiksi. A. ovat joko neste-
mäisiä tai jähmeitä. Ne ovat usein haihtuvia,
mutta kiehumap. ja om.-p. nousevat mole-
kylipainon kohotessa ja hydroksyliryhmien
lisääntyessä. Veteen ne usein helposti liukene-
vat ; vaikka ne muodollisesti vastaavat epäor-
gaanisen kemian emäksiä, on niiden reaktsioni
ueutraalinen. Ne voivat vaihtaa hydrokayli-

271

Alkoholometria— Alkuaine

272

ryhmän vedyn metalliin, joUoinka syntyy a 1 k o-
holaatteja. Näillä alkoholaateilla on suuri
merkitys orgaanisissa synteeseissä. Muutamia
alkoholeja oii luonnossa, varsinkin estereinä,
toiset syntyvät käymisen kautta.

Alkoholometria, nesteiden alkoholipitoisuu-
den määrääminen, tapahtuu väkiviinassa areo-
metrillä, joka näyttää en ominaispainoja vastaa-
vat alkoholiprosentit. Saksalainen termoalko-
holometri näyttää -\- IS^rssa, montako paino-
prosenttia alkoholia nesteessä on. Fralles'in
alkoholometri näyttää -f- 15'':ssa, Gay-Lus-
6ac'in ranskalainen centesimaalialkoholometri
-f- 12°:ssa alkoholipitoisuuden volymiprosen-
teiesa. Englantilaisen Sykes'in alkoholometri
Läyttää, kuinka monta mittaa „koepirtua",
proof spirit, (49,3 paino- 1. 57,09 volymiprosent-
tia alkoholia) täytyy sekoittaa veteen, että saa-
taisiin 100 mittaa tutkittavaa väkiviinaa, tai
kuinka monta mittaa koepirtua voidaan valmis-
taa 100 mitasta tutkittavaa väkiviinaa lisäämällä
siihen vettä. Välistä määrätään alkoholipitoi-
suus Baum6'n, BeckMn, Cartier'n areometri-
asteissa (ks. Areometri). Viinin, oluen y. m.
aineiden alkoholipitoisuus määrätään vaporimet-
rillä, dilatometrillä, ebuUioskoopilla, tai niin että
alkoholi tislataan nesteestä, tislaatti saatetaan
määrättyyn volymiin ja koetetaan alkoholo-
nietrillä.

Alkoovi (arab. ai kobba) , holvattu komero
huoneessa makuupaikkaa varten: vuodekomero.

Alkoran [-rän] ks. Koraani.

Alkuaine, kem., aine, jota ei kemiallisilla eikä
fysikaalisilla keinoilla voida jakaa yksinkertai-
sempiin aineosiin. Lavoisier — 1700-luvun loppu-
puolella — tunsi 29 alkuainetta. Nykyään tunne-
taan niitä noin 80, jotka eri tavalla toisiinsa yh-
tyneinä muodostavat kaikki aineet, jähmeät,
nestemäiset ja kaasumaiset. (Kemiallisia yh-
distyksiä ja reaktsioneja esittävissä kaavoissa ei
kirjoiteta koko alkuaineen nimeä, vaan käyte-
tään sen sijaan merkkejä esittämässä eri alku-
aineitten atomeja). Seuraavassa luetellaan ny-
kyään tunnetut alkuaineet sekä niiden kemial-
liset merkit (symbolit) .

Aluminiumi (AI), Antimoni (Stibium) (Sb),
Argoni (A), Ar.senikki (As), Bariumi (Ba), Be-
rylliumi (Be), Boori (B), Bromi (Br), Ceriumi
(Ce), Ctesiumi (Cs), Elohopea (Ilydrargyrum)
(Hg), Erbiumi (Er), Fluori (F), Fosfori (Phos-
phor) (P), Gadoliniumi (Cd), Galliumi (Ga),
Gerinaniumi (Ge), Happi (Oxygenium) (O), He-
liumi (He), Hiili (Carboneum) (C), Hopea (Ar-
gentum) (Ag), Indiumi (In), Iridiumi (Jr),
Jodi (J), Kadmiumi (Cadmium) (Cd), Kaliumi
(K), Kalsiumi (Calsium) (Caj, Kloori (Chlor)
(Cl), Koboltti (Cobaltum) (Co), Kromi (Chrom)
(Cr), Kryptoni (Kr), Kulta (Aurum) (Au), Ku-
pan (Cuprum) (Cu), Lantaani (La), Litiumi (Li),
Lyijy (Plumbum) (Pb), Magnesiumi (Mg), Man-
gaani (Mn), Molybdeeni (Mo), Natriumi (Na),
Neodymi (Nd), Neoni (Ne), Nikkeli (Ni), Nio-
biumi (Nb), Osmiumi (Os), Palladiumi (Pd),
Pii (Silicium) (Si), Platina (Pt), Praseodymi
(Pr), Radiumi (Ra). Rauta (Fjrrum) (Fe),
Rikki (Sulphur) (S), Rodiumi (Rhodium) (Rh),
Rubidiumi (Rb), Ruteniumi (Ru), Samariumi
(Sa), Skandiumi (Senndium) (Se), Seleeni (Se),
Sinkki (Zn), Strontiumi (Sr) , Talliumi (Tl),Tan-

taali (Ta), Telluri (Te), Terbiumi (Tb), Tina
(Stannum) (Sn), Titaani (Ti), Thoriumi (Th),
Tuliumi (Tu), Typpi (Nitrogenium) (N), Uraa-
ni (U), Vanadiini (V), Vety (Hydrogenium) (H),
Vismutti (Bismutum) (Bi), Volframi (W) , Xe-
noni (X), Ytriumi (Y), Ytterbiumi (Y^b), Zirko-
i niuuii (Zr).

Nykyisen tieteen kannalta katsottuna ei alku-
ainetta voi muuttaa toiseksi ; esim. lyijyä ei voi
* muuttaa hopeaksi, ei kuparia kullaksi. Poik-
j keuksena on kuitenkin mainittava, että radiumi
voidaan muuttaa heliumiksi ; mutta toistaiseksi
' on tämä pidettävä vain poikkeuksena. — Alku-
j aineet yhtyvät toisiinsa määrättyjen lakien mu-
1 kfian, määrätyissä painosuhteissa ; mutta jotkut
alkuaineet voivat yhtyä keskenään useammassa
kuin yhdessä painosuhteessa: esim. raudan yhdis-
tyksistä rikin kanssa on mainittava kaksi, rauta-
sulfidi ja rikkikiisu ; kun analysoidaan ja määrä-
tään rikkimäärä, joka on yhtynyt samaan mää-
rään rautaa, niin huomataan, että jälkimäisessä
yhdistyksessä on täsmälleen kaksi kertaa enem-
män rikkiä kuin edellisessä ; sama yksinkertainen
suhde on huomattavissa muissakin tapauksissa:
kun kaksi ainetta A ja B kemiallisesti yhtyvät
toisiinsa useammassa kuin yhdessä painosuh-
teessa, niin ovat ne painomäärät A:ta, jotka yh-
tyvät samaan painomäärään B:tä, yksinkertai-
sissa, kokonaisilla luvuilla esitettävissä suhteissa
toisiinsa (kerrannaisten painosuhtei-
den laki). — Mutta alkuaineet eivät yhdy
toisiinsa ainoastaan määrätyissä painosuhteissa,
vaan tapahtuu yhtyminen myös määrätyissä
tilavuus-suhteissa, kun nimittäin on kysymys
kaasumaisista aineista. Niinpä yhtyy yksi tila-
vuusosa klooria yhteen tilav.-osaan vetyä muo-
tostaen kaksi tilav.-os. kloorivetyä ; kaksi tilav.-
os. vetyä yhtyy yhteen tilav.-os. happea muodos-
taen kaksi tilav.-os. vesihöyryä ; siis on myös
muodostuneen aineen tilavuus kokonaisilla lu-
vuilla esitettävissä suhteissa reageeraavien ai-
neitten tilavuuksiin. — Kun aineet reageeraavat
toistensa kanssa, niin on muodostuneitten aineit-
ten paino yhtä suuri kuin reageeraavien aineit-
ten paino (laki aineen katoamatto-
muudesta). Reaktsionituotteella ei enää ole
alkuperäisten alkuaineitten ominaisuuksia.

Alkuaineet jaetaan tavallisesti kahteen ryh-
mään, metalleihin ja epämetalleihin. Tämä
jakotapa on Lavoisier'n ajoilta; nykyään, kun
tunnetaan paljoa useampia alkuaineita, ei niitä
voida ehdottomasti järjestää kahteen ryhmään.
Muutamia alkuaineita pitävät toiset kemistit
] edelliseen ryhmään kuuluvina, toiset taas jälki-
I maiseen.

Muutamat alkuaineet ovat hyvin yleisiä, kun
taas toisia tavataan niin vähän, että niitä ei ole
edes voitu tarpeeksi tutkia. Yleisin on happi,
jota on ilmassa noin '/s sen tilavuudesta. Yhdis-
tyksissä on sitä niin paljon, että sen otaksutaan
muodostavan puolet maapallon painosta. Hapen
jälkeen enimmin levinneitä alkuaineita ovat pii,
aluminiumi, rauta, kalsiumi, magnesiumi, nat-
riumi ja kaliumi.

Useimmat alkuaineet ovat tavallisen lämpö-
tilan vallitessa jähmeitä. Nestemäisiä ovat
bromi ja elohopea, kaasumaisia vety, happi,
typpi, kloori, fluori, argoni, beliumi. — Kun
verrataan alkuaineita toisiinsa niiden kemial-

273

Alkuaineitten periodinen järjestelmä— Alituin

274

lisiin ominaisuuksiin nähden, niin voidaan ne
jakaa ryhmiin ja sarjoihin. Ominaisuudet riip-
puvat atomipainoista, ks. Alkuaineitten
periodinen järjestelmä. [Remsen-
Komppa, „Epäorgaaninen kemia" ; Edv. Hjelt,
„Kemia".] (W. B.J

Alkuaineitten periodinen järjestelmä on
luonnollinen jakojärjestelmä alkuaineiden atomi-
painojen mukaan. 1829 näytti Döbereiner, että
yhdenmukaisesti suhtautuvat alkuaineet usein
muodostavat n. s. t r i a d i n s. o. kolmen alku-
aineen atomipainoista on keskimäinen yhtä
suuri kuin kahden toisen aritmeettinen keski-
arvo, ja hän päätti tästä, että alkuaineitten
ominaisuudet jossain määrin olivat riippuvaisia
niiden atomipainoista. Tätä jakojärjestelmää
kehittivät sitten etenkin ransk. Beguyer de
Chancourtois (1862) ja lengl. J. N e w-
lands (1863), mutta vasta venäl. D. M e n d e-
le j e V (1869) ja saks. Lothar Meyer (1870)
näyttivät lopullisesti, että alkuaineitten ominai-
suudet ovat riippuvaisia (funktsioneja) , vieläpä
jaksottain riippuvaisia (periodisia funktsioneja)
niiden atomipainoista. Jos nimittäin järjeste-
tään alkuaineet atomipainojensa suuruuden mu-
kaan peräkkäin yhteen jaksoon, alkaen vedystä,
jonka atomipaino on pienin, niin huomataan,
etteivät enimmän toistensa kaltaiset alkuaineet
välittömästi seuraa toisiansa, vaan esiintyvät pe-
riodisesti s. o. ne ovat erotetut toisistaan mää-
rättyjen välimatkojen päähän. Jos alkuaineet
täten perätysten kirjoitetaan paperiliuskalle ja
tämä kierretään spiraaliin niin, että kemialli-
silta ominaisuuksiltaan samankaltaiset alkuai-
neet tulevat olemaan samassa pystysuorassa jak-
sossa ja spiraali leikataan pystysuorasti halki,
saadaan taulu, jossa on kymmenen vaakasuoraa
n. s. sarjaa ja kahdeksan pystysuoraa n. s.
luonnollista ryhmää. Jälkimäiset,

paitsi kahdeksas, jakaantuvat kahteen ala-
ryhmään A ja B. Jaksottainen riippuvaisuus
näyttäytyy eräitten fysikaalisten ominaisuuk-
sien vaihteluissa ja siinä, että vaakasuorien sar-
jojen ensimäiset jäsenet ovat emäksiä muodosta-
via alkuaineita, mutta jos siirtyy sarjoja pitkin
oikealle, muuttuvat alkuaineet vähitellen hap-
poja muodostaviksi, jolloin kuitenkin ryhmällä
VIII on omituinen välittävä luonne riippuen sen
asemasta ryhmien I ja VII välillä. Valenssi eli
kemiallinen arvo vaihtelee yleensä siten, että se
kohoaa l:stä ryhmässä I 4:jään ryhmässä IV,
jonka jälkeen se alenee taas l:teen ryhmässä VII.
Korkein mahdollinen valenssi, joka esiintyy
happiyhdistyksissä, kohoo kuitenkin tasaisesti
l:stä ryhmässä I 8:aan ryhmässä VIII, esim.

I II III IV V VI VII VIII

K,0 CaO A1,0, CO, P„0, SO, CLO; Os,

Eri ryhmien tyyppeinä voi pitää seuraavia
alkuaineita:

I II III IV V VI VII VIII

Na Mg AI Si P S Cl Ru, Rd, Pd

Vetyä on vaikea sijoittaa tähän yleiseen järjes-
telmään. Muutamat ovat asettaneet «en I:een
n. s. alkalimetallien ryhmään, johon sen eräissä
suhteissa metallin tapainen luonne ja sen va-
lenssi 1 oikeuttavat. VIII:n ryhmän kaasumai-
set alkuaineet, n. s. jalot kaasut (heliumi, neon.

argon, krypton, xenon) erottavat useat tutkijat
erityiseksi 0-ryhmäksi sen tosiseikan perus-
teella, ettei näitä alkuaineita ole saatu muodos-
tamaan yhdistyksiä minkään muun alkuaineen
kanssa.

Tämä periodinen järjestelmä kesti loistavalla
tavalla koetuksen kun Mendelejev sen perusteella
edeltäkäsin jokseenkin tarkasti määritteli muu-
tamiin sen aukkoihin tulevat alkuaineet ominai-
suuksiltaan, esim. gallium'in (eka-aluminium) .
[Remsen-Komppa, „Epäorgaaninen kemia"; Edv.
Hjelt, ..Kemia".]

(W. B.)

Alkuastuin, pölkkyastuin, täysinäinen ensi-
astuin portaissa. J. C-in.

Alkueläimet (Protozoa), alhaisimmat, yksin-
kertaisimmat, yleensä hyvin pienet elimistöt.
Alkueläinten ruumiin olennaisen, elävän osan
muodostaa tumalla varustettu alkulimamöhkäle,
ja niinmuodoin voi alkueläimiä pitää yksisolui-
sina elimistöinä vastakohtana korkeammille eli-
mistöille eli monisoluisille eläimille ja kasveille
(kudoseläimille ja kudoskasveille) . Vaikka alku-
eläimet muotoarvoltaan vastaavat kukin yksi-
tyistä kudossolua, niin ne kumminkin osoittavat
monenlaisia erilaistumisia rakenteessaan ja elä-
mäntehtäviensä toimittamisessa. Toiset lähene-
vät näissä suhteissa enemmän todellisia kasveja,
toiset eläimiä (vrt. Alkeiselimistöt).
Useimmat lajit elävät vedessä tai kosteissa pai-
koissa, lukuisat ovat loisia. Monet alkueläimet
esiintyvät äärettömän lukuisina; niinpä fossii-
listen juurijalkaisten pii- ja kalkkirangot muo-
dostavat kokonaisia vuorikerroksia ; monet loi-
sina eläviuä lajit ovat tarttuvien tautien aiheut-
tajia. Alkueläimet jaetaan neljään suureen ryh-
mään: juurijalkaiset (Rliizopoda), siimalikoeläi-
met (Flagellata), väryslikoeläimet (CiliataJ ja
itiöeläimet (SporozoaJ. Yhteensä näihin kuuluu
useita tuhansia nykyään eläviä ja kivettyneitä
lajeja. K. M. L.

Alkuhistoria, esitys jonkun maan tai kansan
vanhimmista (sivistys-) oloista, ennen varsinaista
historiallista aikaa ; sanotaan myöskin esihis-
toriaksi.

Alkuhärkä (Bos primigenius), sukupuuttoon
kuollut härkälaji, joka vielä Csesarin aikana eli
Saksassa ja Englannissa. Mainitaan Niebelun-
genliedissä nimellä „ur". P.ysyi kauvimmin
Puolassa, jossa viimeiset hävisivät vasta 1600-
luvulla. Sekoitetaan usein viseuttiin (ks. t.).
A:n ruumiinmuoto oli hyvin kesyn härän tapai-
nen ; väri musta, pitkin selkäpiitä valkea juova,
sarvet isot, ensin eteen sitten ylös taipuvat;
niistä tehtiin juoma-astioita. Useat lehmärodut
polveutunevat alkuhärästä.

Alkuihminen ks. Ihminen.

Alkiiimettäväiset (Prototheria), alhaisimmat,
istukkaa vailla olevat, munivat nisäkkäät (Pro-
mammaliaj. Nykyään elävistä nisäkkäistä edus-
tavat tätä ryhmää nokkaeläimet (Omi-
tliorhynchus ja EchidnaJ. K. M. L.

Alkuin (735-804), Kaarle Suuren kuuluisa
neuvonantaja ja aikansa oppineimpia mie-
hiä, synt. Yorkissa ylhäisestä anglosaksilaisesta
suvusta. Sai hyvän kasvatuksen syntymä-
kaupunkinsa luostarikoulussa, jonka johto sit-
temmin joutui hänen käsiinsä. Kaarle Suuren
hartaasta pyynnöstä hän toisella Rooman mat-

275

Alkukieli — Alku-olio

276

kallaan jäi Frankkien maahan (782) ja ryhtyi
siellä erittäin hedelmälliseen työhön sivistyksen
kohottamiseksi. Aluksi hän oleskeli hovissa an-
taen opetusta Kaarlelle ja hänen pojillensa, jär-
jestäen uudestaan hovissa olevan koulun {schola
palatina) sekä perustaen kaikkiin suurempiin
kaupunkeihin ylempiä ja alempia kouluja. Oles-
keltuaau jonkun aikaa Englannissa hän palasi
jälleen jatkamaan sivistystyötänsä frankkien kes-
kuuteen. N. 8. karolingilainen renes-
sanssi on luettava suurimmaksi osaksi hänen
vaikutuksestansa lähteneeksi. A. otti myös in-
nokkaasti ja menestyksellä osaa aikansa juma-
luusopillisten riitakysymysten, kuten kuvariidan
ja adcptianismin, ratkaisuun. Hän kirjoitti
suuren joukon teoksia jumaluusopin, filosofian,
matematiikan, retoriikan ja kieliopin alalta sekä
pyhimysten elämäkertoja, runoja ja kirjeitä.
Kootut teokset julaistuina Migne'n „Patrolo-
gia"ssa {osissa 100 ja 101; 1851). iWerner,
„Alkuin und sein Jahrhundert" (2:nen pain.
1881) ; West, „Alcuin and the Christian schools"
(1892).] O. M-e.

Alkukieli, se historiallisesti edellytetty kieli-
muoto, josta joku tai jotkut myöhemmät kieli-
muodot (kielet, murteet) ovat kehittyneet (esim.
suomalais-ugrilainen alkukieli). Myös: alku-
teoksen kieli siitä tehdyn käännöksen kie-
len vastakohtana
(esim. raamatun
alkukielet), vrt.

Kieli.

A. K.

Alkukirjain, kä-
si- tai painokirjoi-
tuksen pitempien
ajatusjaksojen mui-
ta kirjaimia isom-
pi, usein koristeltu
ensimäinen kirjain,
vrt. I n i t s i a a 1 i.

Alkukoriste, kirjan yksityisosien (lukujen
y. m.) ensi sivulla tekstin edellä oleva koriste,
piirros, kuva t. m. s. vrt. Vinjetti.

Alkukoti, jonkun kansan tai kansansuvun
vanhin asuinpaikka.

Alkulima, protoplasma, on se enemmän
tahi vähemmän nestemäinen ja läpikuultava aine,
joka muoilostua elävien solujen pääaineksen ja
tavallisesti sisältää erilaistuneen kiinteämmän
osan, tuma u. Monessa solussa saattaa erottaa
läpikuultavan ohuen ulomman a.-kerroksen,
ulkokelmun, ektoplasman, ja sisem-
män jyväsiä sisältävän sisäilman, endo-
plasma n.

Mielipiteet alkuliman hienommasta raken-
teesta ovat hyvin erilaisia. Sen on ajateltu muo-
dostuneen erillisistä läpikuultavassa nesteessä
uivista rihmoista (Fleramingin fibrillääri- 1. fi-
laari-teoria) tahi verkkomaisesta, rihmaisesta
rangasta, jonka silmukat neste täyttää, kunnes
BUtschli osoitti, että näennäinen verkkorakenne
riippuu vaahtomaisesta rakko-rakenteesta.
Kaldfojeu seinät olisivat muodostuneet sakeam-
masta, niiden sisällys ohuemmasta aineesta
(Blitsclilin alvoolaarileoria). AUmaiinin käsi-
tyksen mukaan olisi alkulima kokoonpantu pie-
nistä jyväsistä (Altmannin granulaariteoria) .

Paitsi tumaa tavataan alkulimassa muita-

Alkukirjain erttastll 13l«l-luvuh
suom. missulcsta.

kin määrämuotoisia osia, esim. lehtivihreähiuk-
kaset ja tärkkelysjyväset kasvisoluissa, pig-
menttihiukkaset eläinten pigmenttisoluissa, ras-
vapisarat maksan soluissa, lukuisia vararavinto-
jyväsiä eläinten munasoluissa ja kasvien siemen-
soluissa j. n. e. Osa nesteestä, joka täyttää solu-
liman, kokoontuu erityisiin solurakkoihin,
jotka sitkeärnpi Ilmakerros erottaa ympäröivästä
alkulimasta. Useissa vapaasti elävissä yksi-
soluisissa elollisissa olioissa tavataan myös loi-
sina eläviä leväsoluja (Zooxanlhella, Zoocklo-
rella).

Kemialliselta kokoum ukseltaan
ei a. ole mikään yhtenäinen aine, vaan sekoitus
erilaisista yhdistyksistä. Nämä ovat suurim-
maksi osaksi valkuaisaineita, vettä ja pieni
määrä liuenneita kivennäissuoloja (enimmäkseen
natriumin, kaliumin, magnesiumin, kalsiumin
fosfaatteja, karbonaatteja tahi sulfaatteja).
Vastavaikutukseltaan a. on heikosti emäksinen
tahi neutraalinen, ei koskaan hapan.

Alkulima on elävä aine. Sillä on kyky ot-
taa ravintoaineita, niistä rakentaa elävän solun
osia (assimilatsioni, yhteyttäminen) ja uudes-
taan itsestään hajota. Yhteyttämisen kautta
kasvaa alkulima ja lisääntyy, jakaantuu.

A:ssa huomataan liikkeitä, jotka riippu-
vat sen ärtyväisyydestä ulkoapäin vaikuttavien
fysikaalisten ja kemiallisten kiihottimien suh-
teen. Ketoilla peitetyissä soluissa, jotka eivät
voi muotoaan muuttaa, virtaa alkulima eri
suuntiin kuljettaen muassaan siihen laskeutu-
neet hiukkaset. Paljaissa soluissa saavat määrä-
suuntaiset alkuliman virtaukset aikaan muodon
muutoksen, siten että limakko venyy tylpiksi
liuskoiksi, valejaloiksi, jotka taasen vetäy-
tyvät sisään. Sen kautta liikkuu solu ameeba-
maisesti eteenpäin. Toisilla soluilla on väre-
karvaliike s. o. ne uivat solulimasta erilaistu-
neiden limasilikeiden, siima- tahi värekarvojen
avulla.

Ensimäisen selityksen a:sta laati D u j a r d i n
(1S3Ö) nimittäen sitä sarkodiksi, mutta tar-
koitti tällä nimityksellään ainoastaan alempien
eläinten alkulimaa. Yleisessä merkityksessä
käytti V. M o h 1 ( 1840) protoplasma nimi-
tystä. Uudempi käsitys alkulimasta on Max
Schultzen (1861) mukainen. Nykyaikaan
koetetaan selittää elolliset ilmaukset puhtaasti
fyysillis-kemiallisiksi ilmiöiksi. [V e r w o r n,
..Allgemeine Physiologie", O. H e r t w i g, ..All-
gemeine Biologie".]

Alkulimaeläimet (MoneraJ, alhaisimmat eli-
mistöt, joiden pelkästä alkulimasta (ks. t.) muo-
dostuneessa ruumiissa ei vielä tumakaan ole eri-
laistunut. Niitä voi pitää tumattomina soluina.
Mikäli aineenvaihdos on kasvillinen tai eläi-
mellinen, voi erottaa kasvi-moneereja ja eläin-
moueereja. K. 31. L.

Alkuluku I. p r i i m i 1 u k u, luku, mihin ta-
san sisältyy ainoastaan yksikkö ja luku itse 2. 3.
5, 7, 11, 13, 17, j. n. e. Suhteelliset (relatiiviset)
alkuluvut, kaksi tai useampia kokonaisia lukuja,
joilla 1 on ainoa yhteinen tekijä, esim. 24 ja 35.

(V. V. K.)

Alkunopeus, luodin lentonopeus piipun suussa
lausuttuna metreissä, mitkä se lentäisi 1 sekun-
nissa, JOS nopeus ei muuttuisi.

Alku-olio ks. Substanssi.

277

Alkuopetus— Alkusointu

278

Alkuopetus, alkuaan kodin tarjooma opetus
lapsille, millä tehtävällä on perustuksensa ei ai-
noastaan vanhempain velvollisuudessa kas\ attaa
ja opettaa lapsiaan, vaan myös useissa protes-
tanttisissa maissa lakimääräyksissä. Kun useim-
mat vanhemmat eivät kykene eivätkä halua opet-
taa ja yhteiskunnallisten olojen muuttuessa eivät
voi vastuunalaista kasvattaja- ja opettajavelvol-
lisuuttaan oikealla tavalla täyttää, ovat seura-
kunnat ja jotkut kunnat perustaneet pikku-
ja kiertokouluja lapsille 7 ikävuodesta
alkaen. Edelliset ovat seisovia, paikallaan py-
syviä koko lukuvuoden ; jälkimäiset taasen ovat
muuttelevia, joissa sama opettaja lukuvuoden eri
aikoina tarjoo opetusta eri alueilla. Tämänta-
paisia oppilaitoksia, jotka sittemmin olivat
valmistuskouluja rippikouluille, syntyi Suo-
messa piispa Gezelius vanhemman toi-
mesta hänen julkaisemansa kiertokirj^.-en joh-
dosta maaliskuun 18 p:ltä 1666. Kun seisova
pitäjänkoulu seurakuntain laajuuteen näh-
den pian havaittiin riittämättömäksi, määräsi
Gezelius kyläkouluja perustettaviksi, joi-
hin valmistettiin opettajia pitäjän koulussa.
Vtsta 1762 alkaen voidaan sanoa kiertokoulu-
järjestelmän vakaantuneen, koska niitä silloin
lukuisammin perustettiin. Kun nämä koulut
olivat kotiopetuksen korvaajia, opetettiin niitä
oppiaineita, mitkä kotiopetuksessa pidettiin tär-
keinä: sisälukua ja kristinopin taitoa ja vei-
suuta. Myöhemmin otettiin joskus myös kir-
joitus, vielä harvemmin laskento lukujärjestyk-
seen. Nämä koulut, kuten koko koululaitoskin,
olivat kirkon alaisia.

Kun vuoden 1866 kansakouluasetus ilmestyi,
jossa alkuopetus määrätään edelleen kuuluvaksi
kodin velvollisuuksiin, niin tuli edellisten tar-
koitusten lisäksi niillä seuduilla, missä oli mah-
dotonta perustaa ylempiä kansakouluja, monen
pikku- ja kiertokoulun tehtäväksi vielä korvata
näitä. Näistä syistä on pikku- ja kiertokoulu-
jen lukujärjestyksessä maallisiakin oppiaineita,
niinkuin laskento, kirjoitus, maantiede, kieli-
oppi, joskus havainto-opetus ja voimistelu.
Kansakoulunopettajain tulee opettaa vasfalka-
via 6 viikkoa joka lukuvuosi, jotta nämä sitten
voisivat päästä kansakoulun alimmalle luokalle.

V. 1877 oli 359 pikku- ja 546 kiertokoulua;
nyk. on yhteensä n. 1,600 pikku- ja kiertokou-
lua; V. 1877 oli 128,503 oppilasta näissä kou-
luissa, nyk. n. 200,000 oppilasta. Opettajia val-
mistavat yksityiset, valtioapua nauttivat pikku-
kouluseminaarit.

Kaupungeissa tavataan jo varhain pikku-
lasten kouluja. Kun kansakouluasetus jul-
kaistiin, perustettiin kaupunkeihin kunnallisia,
kirkosta riippumattomia, alempia kansakouluja,
jotka ovat elimellisesti yhdistetyt ylempiin
kausakouluihin. N. s. oppikoulujen valmis-
tuskoulut tarjoovat myös ensimäiset tiedon-
alkeet opetuksen alalla.

Nykyään on alkuopetus Suomen maalaiskun-
nissa järjestyksen alaisena ja pyrkimys käy
siihen suuntaan, että nämä koulut ovat saatet-
tavat yhteiskunnan alaisiksi ja ylemmän kansa-
koulun pohjakouluiksi.

[O. Wallin, „Koti ja koulu v. 1864" (Jyväs-
kylä 1865) : K. G. Leinberg, „0m folkskole-
förhällanden i Sverige och Norge" ; Sama, ,, Eh-

dotus 2 vuotisesta pikkukoulun opettajaseminaa-
rista" (1877) ; G. Petterson (Arokallio), „Miet-
teitä kierto- ja ylemmistä kansakouluista"
(1886); Sama, „Kansanopetuksesta Sveitsissä";
J. H. Tuhkanen, „Koti ja kiertokoulu" (Kristil-
lissiveellinen aikakauslehti 1894-1896) ; Sama,
,,KiertokouIutilastoa" (1894) ; Usko Tuhkanen,
„Poimintoja kirkollisesta kansanopetuksesta us-
konpuhdistuksen ja puhdasoppisuuden ajoilta
Suomessa" (1894 J. H. Tuhkasen toimittamassa
Hämeenlinnan pikku- ja kiertokouluseminaari-
albumissa) ; K. O. Lindeqvist, „Silmäys kansan-
opetukseen Suomessa lS:nnella vuosisadalla ja
19:nnen vuosisadan alkupuoliskolla (1894, äsken-
mainitussa albumissa) ; K. Werkko, „Kansaa
sivistysoloista Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa
sekä alemmasta kansanopetuksesta Suomessa"
(1903) ; Sama, „Alempi kansanopetus" (Kristil-
lissiveellinen aikakauslehti vv. 1905-8) ; „Alku-
opetuskomitean mietintö" (1906) ; Dixi, „ Alku-
opetuksesta maalaiskunnissamme eli mietteitä
eräässä kansamme elinkysymyksessä" (1907) ;
K. Werkko, „Alkuopetuksesta maalaiskunnissa"
(Kansankalenterissa 1908) ; Sama, „Pikku- ja
kiertokoulujen matrikkeli" (1908) ; Ääni jou-
kosta, „Alkuopetuksen puolesta" (1908) ; Mikael
Soininea, „Miten on alkuopetus järjestettävä
maalaiskunnissa?" (1908).] K. W.

Alkuperuste 1. prinsiippi (lat. princi-
ptMm = alku) merkitsee äärimmäistä eli ensi-
mäistä perustetta, jota ei enää tarvitse eikä voi
johtaa mistään edelläkäyvästä. Filosofiassa ero-
tetaan: 1. olemisen (ja tapahtumisen)
alkuperusteet (reaaliprinsiipit, prmcipia
esse7idi et fiendi) , s. o. alkuperäiset syyt siihen,
mikä on olemassa ja tapahtuu, ja 2. tiedon
alkuperusteetfpriHcipto cognoscendi), tietojemme
peruslähteet. Olemisen alkuperusteeksi ihminen
koettaa ajatella jotakin ehdotonta (ks. t.) ole-
vaista. Tiedon alkuperusteiden täytyy olla vä-
littömästi ilmeiset ja varmat (ks. Aksiomi).
Tiedon alkuperusteet ovat vielä kahta lajia, nim.
muodolliset, s. o. ajatuslait (ks. t.) , jotka
lausuvat, miten pitää ajatella, ja tiedon s i s ä 1-
lykselliset eli asialliset (materiaali-
set, „aineelliset") alkuperusteet, jotka ovat aj:i-
tuksiemme ja väitteittemme peruslähteinä niiden
sisällykseen nähden. Nämä viimemainitut ovat
ensi sijassa kokemuksen tosiasiat, mikäli ne
ovat täysin epäilemättömät. Sellaisia varmoja
tosiasioita on varsinkin oma sielunelämämme.
Ulkohavainnot ovat välittömästi ilmeiset vain
siinä mielessä, että tiedämme todellisesti koke-
vamme ne tajunnassamme; siten käsitettyinä
uekin ovat yhtenä äärimmäisenä tiedon perus-
teena, josta johdamme tietojamme siitä, mikä
on ia tapahtuu maailmassa.

A. Gr.

Alkupitkä 1. d a k t y 1 i, kolmitavuinen runo-
polvi, jossa ensi tavu on pitkä ( — vjw), kuten
esim. sanoissa „mieleni", „nuorena".

Alkusointu 1. alliteratsioni, kahden
tai useamman sanan alkuäänteiden yhtäläisyys,
esim. fcoti ja fcontu ; miehen »nieli ; oivoni o/at-
televi. Esiintyy vanhassa suomalaisessa kan-
sanrunossa (Kalevalassa, Kantelettaressa) sa-
moinkuin taiderunoudessa, joskus suorasanai-
sessakin, runollisena „kaunistuskeinona". Se
antaa esim. sananlaskuillemme mieleenpainuvaa

279

Alkusoitto— Alla turca

280

nasevuutta ja vaikuttaa muussakin runoudessa
miellyttävästi kohtuudella ja taidolla käytet-
tynä. Esim.

(SananlasXii .)

FesUle renosen mieli
fervaisilukin teloilta.

Astua monen aarniin, illan

kadotessa A-annan taaksi,

kunnes pihojensa piTlan

A-ohtaa Aolkkaa ImoUaaksi. (Manninen.)

.»Xiin hän (auloi hapsellensa: eikä kantele niin Adeästi
Ätflise kuin hänen äänensä «Hoin sunnuntai-lakeassa tuvassa''.

(Eiri.j

Muinais-germaanilaisessa runoudessa, esim.
Eddassa, on myös käytetty konsonanttista alku-
sointua (Stabreira, stafrim). Se jatkuu siinä
usein läpi kahden säkeen. Myöhemminkin ovat
saksalaiset ja ruotsalaiset runoilijat sitä käyt-
täneet, esim. Tegnfr runossaan ,,rritjo£s saga",
Biirger y. m. Harvemmin tavattava, vaikkei
silti vieras, on se vanhan ajan ja romaanisten
kansojen runoudessa. V. T.

Alkusoitto, soitinsävellys, joka esitetään jon-
kun tilaisuuden (iltaman, näytännön y. m. s.)
yleistunnelmaa valmistamaan. (vrt. U v e r-
tyyri). I. K.

Alkusynty (ahiogenesis, archiogetiesis, gene-
ratio spontanea vei cequivoca) on nimitys elol-
listen olioiden oletetulle syntymiselle elottomista
aineista. Tämä oletus, joka vielä vallitsee rah-
vaan keskuudessa, oli aikaisemmin yleinen oppi-
neittenkin piireissä: sammakot ja useat hyöntei-
set syntyivät muka alkusynnyn kautta mu-
dasta, samoin toukat mätänevästä lihasta j. n. e.
Vasta 17:nnellä ja 18:nnella vuosis. alkoivat
Franseseo Redi, Spallanzani y. m.
sitä vastustaa koettaen kokeitten avulla todistaa,
että kaikki eläimet polveutuivat toinen toisis-
taan. Mikroskoopin keksimisen jälkeen sai a.-
teoria puolustajan Needhamista, joka h\iomasi,
että paljain silmin näkymättömiä pikkueläimiä
ilmestyi puhtaaseen veteen, joka vielä lisäksi oli
keitetty ja sulettu korkilla tukittuun lasiastiaan
— tulos, joka riippui riittämättömällä tarkkuu-
della tehdyistä kokeista. Kaikkien uudempien,
varsinkin Pasteurin perusteellisten tutkimusten
lopputuloksena sitä vastoin on, että ainakaan
nykyään tapahtuvaa alkusyntyä ei kukaan ole
voinut todistaa. Jos kumminkin tähtitieteilijäin
mielipide, että maapallomme aluksi on ollut heh-
kuvassa tilassa, on oikea, ei elämää iankaikki-
sista ajoista ole saattanut maan päällä olla.
Joka silloin ei usko elävien itujen muista tai-
vaankappaleista tavalla tahi toisella kulkeutu-
neen maan päälle eikä liioin tahdo opettaa kehi-
tyksetöntä yliluonnollista luomistointa, hänelle
ei jää muuta mahdollisuutta kuin olettaa ensi-
mäisen elämän alkusynnyn kautta syntyneen
alkuaineiden (hapen, vedyn, hiilen, typen, rikin)
yhtymisestä niissä vaikuttavan kemiallisen veto-
voiman, affiniteetin, vaikutuksesta.

Alkutuotanto, raaka-ainesten hankkiminen
joko pelkän luonnonrikkauksien anastamisen
kautta (kuten asian laita on metsästyksessä,
kalastuksessa, vuorikaivannossa j. n. e.) tai
sitten viljelyksen kautta (kuten asian laita on
maanviljelyksessä, karjanhoidossa, hedelmän- ja
viininviljelyksessä, metsänviljelyksessä j. n. e.).

/. K-o.

Alkuvuori ks. Arkeinen muodostuma.

Alkuvuorigraniitti on alkuvuoreen (ks. t.)
kuuluvaa, usein gneissimäistä (juovikasta eli
liuskeista) graniittia (ks. t.), jossa rakeet ovat
kadottaneet alkuperäisen muotonsa vuorijonoja
muodostavien voimien vaikutuksesta. R. D.

Alkyli (alkoholiradikaali) , se osa alkoholin
molekylistä, joka yksiarvoisena atomiryhmänä
voi muodostaa yhdistyksiä.

Alkyone ks. H a 1 k y c n e.

Alla breve [brt'-] (it.K *, -tahtilaji, joka esi-
tetään samoinkuin ^,Vtahti, siis siten, että joka
tahdin osaksi tulee ainoastaan yksi iskuala ja
niinmuodoin '/^nuotit esitetään yhtä keveästi,
kuin muuten (yleisesti) '/«-muotit. /. K.

Alla cappella ks. A cappella.

Allah [-lähj (arau. < artikkelista ai, ja Häh =
jumaluus), Koraanin (ks. t.) opin mukaan kor-
kein olento, ainoa, iankaikkinen ja kaikkivaltias
jumala. „Ei ole muuta jumalaa kuin A." (lä
iläha illallän) on islamin (ks. t.) perususkon-
kappale. K. T-t.

AUahabad [-bäd], brittiläisen Intian luoteis-
ten maakuntain pääkaupunki. Ganges-virran ja
sen lisäjoen Jumnan yhtymäkohdassa 17'2,03'2
as. (1901). Englantilaisen armeijan pääpaikka
ja tärkeä kauppakaupunki. Hindulaisten pyhä
kaupunki, jonne tekevät pyhiinvaelluksiaan ja
jossa kylpevät Ganges-virran pyhissä aalloissa.
1831 se joutui englantilaisille. Yliopisto (tut-
kintoja varten) v:sta 1887.

Alla marcia [-tsa] (it.), marssin tapaan,
pontevilla iskuilla.

Allaniitti 1. o r t i i 1 1 i, epidoottiryhmään
kuuluva mineraali, sisältävä harvinaista alku-
ainetta, ceriumia.

AUantoidea, ryhmänimitys niille luurankoi-
sille, joiden sikiöillä on allantoiskalvo: imettä-
väiset, linnut ja matelijat.

Allantoiini, hiiltä, vetyä, happea ja typpeä
sisältävä kem. yhdistys (C.HeN.Oj), virtsa-
aine-derivaatti. jota on vastasyntyneitten lasten
ja vasikoiden virtsassa sekä lehmien allantois-
nesteessä. Valkeaa, kiteistä ainetta.

AUantois [-tois] (kreik.), embryol., mateli-
joilla, linnuilla ja imettäväisillä tavattava sikiö-
kalvo. Syntyy suolen pullistumana ja kasva,'?
varrellisena rakkon:i sikiön vatsaontelosta, ulot-
tuen munan keton alle. Matelijoilla ja linnuilla
se on hengityselimenä munan kuoren alla. jossa
se sisältäen runsaasti verisuonia ulkokerrokses-
saan laajenee ja ympäröi amnioniin (ks. t.)
suljetun sikiön. Imettäväisillä se yhdessä munan
keton kanssa muodostaa chorionin (ks. t.) ,
jonka , , tupsut'" (zotte) kasvaessaan yhteen koh-
dun seinän kanssa muodostavat istukan (pla-
ccnta). A:ssa oleva neste sisältää n. s. allan-
toiinia (ks. t.).

Alla polacca [-lak-] (it. = ..puolalaiseen ta-
Iiaan"). poloneesitanssin kaltaisella rytmillä.

Alla russa (it.), mus., venäläiseen tapaan.

Allas, liieno venäläinen kuminalikööri, jok.i
myös sisältää ani.sta, fenkolia (saksankuminaa)
korianderia.

Allatiivi (lat. allalVvus. luok.se-tuonnin sija),
eräs länsisuomalaisten kielten, suomessa -lie-
päätteisenä esiinty>"ä, nimisanain sijamuoto:
ulkotulento (vanh. nimitys: annanto) ; ks. Ul-
koiset paikallissijat.

Alla turoa (it.), turkkilaiseen tapaan.

281

Alla zingara Allenport

282

Alla zingara [-gä'-] (it.). mustalaismusiikin
tnpaau.

AUbo, kihlakunta Kronobergin läänissä Ruot-
sissa, 28,781 as. (1902). Samanniminen kontrahti-
kunta.

Alldeutsch, saksalaisen kansallistunnon ja
kaikkien saksan kieltä puhuvien yhteenkuulu-
vaisuuden harrastaja ; nimenomaan käytetään
nimitystä niistä, jotka toivovat Itävallan saksa-
laisten osien yhdistämistä Saksan valtakuntaan.

(K. G.)

AUeea (ransk. allee < aHer = kulkea) , puisto-
kuja.

Alleghany [äUgani], toinen Ohion alkujoista,
alkaa A. -vuorilta Pennsylvaniassa ja yhtyy
Piltsburgin luona Ohion toiseen alkujokeen
Mrmongahelaan.

Alleghany-City {äl3gä'iii-siti], tehdaskau-
{.uuki Yhdysvalloissa Pennsylvaniassa A. -joen
varrella, vastapäätä Pittsburgia, jonka kanssa se
muodostaa yhtäjaksoisen asutuksen. 145,240 as.
(1906), joista n. 30,000 saksalaisia. Tähtitorni,
yliopisto ja lukuisia tehtaita. W. S-m.

Alleghany-vuoret [äl3gä'ni-], n. s. Appalakis-
ten vuorten (ks. t.) luoteisin osa. Ne ovat
muodostuneet useista rinnakkain kulkevista
jonoista, kuten Sinisistä-, Catskill- ja Adirondak-
vuorista ja ovat hyvin raineraalirikkaita. Kuu-
luvat Atlantin ja Mississippijoen ynnä suurten
järvien väliseen vedenjakajaan. 11'. ii-m.

Allegoria (kreik.), runoudessa ja kuvaama-
taiteissa käytetty jatkuva kuvaannollinen esi-
tystapa, joka esitettävän aatesisällyksen havain-
nollisuuden vuoksi sijoittaa kuvattavan käsit-
teen tilalle jonkin toisen ; erittäin tavallista on
abstraktisten käsitteiden, luonnouyoimaiu ja
•esineiden personoiminen esittämällä ne ajattele-
viksi, puhuviksi, toimiviksi ja tunteviksi ihmis-,
joskus eläinolennoiksi. Paavo Cajanderin „Va-
p.Tutettu kuningatar", E. Wikströmin Säätytalon
otsikkoryhmä ja E. Iston „Hyökkäys" ovat al-
legoriaa. Allegorinen selitys on kir-
joituksen, tarun, lausunnon kuvaannollinen seli-
tys, joka selitettävän käsittää allegoriaksi ja
sanojen yleisen merkityksen takaa koettaa etsiä
salaista, syvempää; m. m. sellaista selitystapaa
on, vaikka epäoikeutetusti, sovitettu Kalevalan
runoihin. Varsinkin on sitä käytetty raamatun
tulkinnassa. Myöliemmät kreikkalaiset filo-
sofit selittävät tähän tapaan Homerosta ja
Hesiodosta sovittaen näiden kertomiin vanhoihin
myytteihin omia oppejansa. Aleksandrian juuta-
laiset, etupäässä Philo, hellenismin vaikutuksesta
omistivat itselleen allegorian Vanhan Testamen-
tin selittämisessä. Tätä tietä omisti ensin sy-
nagoga, sitten kristillinen kirkko allegorisen
selitystavan. Varsinkin Origineksen kautta tuli
se kirkossa hallitsevaksi, kunnes humanismi ja
uskonpuhdistus sen .syrjäyttivät sanalli.s-histo-
nallisen selityksen tieltä. — Puhda.soppisuus
tarvitsi sitä kuitenkin sanainspiratsionioppinsa
tueksi. A. K. & Ar. E.

Allegretto [-e't-1 (it.), ,, hiukan iloisesti",
hilpeästi, keveästi.

Allegrl [-S!-], G r e g o r i o (n. 1586-1652) ,
etevä it. säveltäjä, Naninin oppilas ; hänen sävel-
lyksistään on kuuluisin „M i s e r e r e" (51 Psal-
mi, 4- ja 5-äänisen kuoron vuorottelulle, esite-
tään vuosittain pitkänäperjantaina ja sen edelli-

senä keskiviikkona Roomassa, Sixtiinisessä kap-
pelissa. /. JC.

Allegro /-e'-/ (it.), mus., nopeasti. A. a s-
s a i, A. m o 1 1 o, hyvin nopeasti ; A. n o n t r o p-
p o, ei kovin nopeasti ; A. v i v a c e, erittäin vilk-
kaasti. /. S..

Allekirjoitus, asiakirjan saattaminen valmii-
seen kuntoon siten, että asiakirjan kirjoittaja
tahi se tahi ne henkilöt, jotka muuten ovat sen
sisällyksestä vastuunalaiset, varustavat asiakir-
jan nimikirjoituksillaan. Ellei asianomainen
osaa itse kirjoittaa, merkitsee joku toinen hänen
P3'ynnöstään nimikirjoituksen ja tavallisesti
piirtää asianomainen alle puumerkkinsä. Koska
sen, joka asiakirjaan vetoaa, tulee tarpeen vaa-
tiessa todistaa allekirjoitus oikeaksi, varuste-
taan asiakirja usein myös allekirjoittajan sine-
tillä tahi annetaan kahden jäävittömän todis-
tajan vahvistaa nimikirjoitus oikeaksi. Muuta-
missa tapauksissa on laki asettanut suorastaan
allekirjoituksen pätevyyden ehdoksi, että asia-
kirja on varustettu allekirjoittajan sinetillä
(esim. valtakirja, tuomiokirja, kiinnekirja) tahi
että allekirjoitus on asianmukaisella tavalla
oikeaksi todistettu (esim. kiinteistuu kauppa-
kirja, testamentti, avioehto j. n. e.). O. K:nen.

Alleluja ks. H a 1 1 e 1 u j a.

Allemande (ransk. al>iiä'dj, „saksalaineu"
(tanssi). 1. Alkuaan saksalainen valssitahtinen
tanssi, joka oli Ranskassa hyvin suosittu Ludvig
XIV:u ja Napoleon I:n aikana. — 2. Tasatahti-
nen ('/,) tanssi, joka tavataan 18:nnen vuosisa-
dan sarjasävellyksissä (sviiteissä) tavallisimmin
ensimäisenä tai alkusoiton jälkeisenä kappa-
leena. /. K.

Allen, Carl Ferdinand (1811-71), tansk.
historioitsija, tuli 1851 ylim., 1862 vakinaiseksi
professoriksi Kööpenhaminan yliopistoon. On
julkaissut paljon (m. m. meilläkin) käytettyjä
ja monissa painoksissa ilmestyneitä Tanskan
historian oppikirjoja. Hänen pääteoksensa on
etevä „De tre nordiske rigers historie 1497-1536"
(5 osaa 1864-72) , joka kuitenkin jäi päättämättä
tekijänsä kuoleman takia. Toinen arvokas teos
on „Det danske sprogs historie i Hertugdommet
Slesvig (1857-58).

Allen [ähn], Charles Grant Blairfin-
die (1848-99), engl. kirjailija, synt. Kanadassa.
Oli innokas kehitysopin kannattaja varsinkin
siinä muodossa, jossa sitä esitti Herbert Speu<-'>r.
Ttki nykyaikaisten luonnontieteiden tuloksista
kansantajuisesti selkoa teoksissaan: ,,Physiologi-
cal aesthetics", „The evolutionist at large", „Force
and energy: a theory of dynamics". Näiden
lisäksi kirjoitti joukon romaaneja ajanvieteluke-
miseksi. Eräs niistä on suomennettu, nimeltä
., Valkoisen miehen jalka". V. T.

Allenport [älsnpöt], Pa, kaupunki Mononga-
hela-joen laaksossa Pennsylvaniassa, Yhdysval-
loissa. Ensimäinen joukko suomalaisia tuli
näille tienoin v. 1890. Keväällä v. 1897 perus-
tettiin raittiusseura, johon kuului silloin 40-50
jäsentä. Tämä sama seura, joka sittemmin sai
nimekseen „Rauhan Vesa", elää ja toimii vielä-
kin. A. samoin kuin lukuisat lähistöllä olevat
pikkukaupungit, ovat kaivoskaupunkeja. Niissä'
asuu suomalaisia noin 1,000 henkeä kaikkiaan.
A:n kohdalla toisella puolen Monongahela-jokea
on Tremont. V. P.

283

Aller Allium

284

Aller, \Veserin suurin lisäjoki, laskee siihen
oikealta, se saa alkunsa Seehausenin luona länt.
Magdeburgista ja yhtyy Verdenin alapuolella
Weseriin. 162 km pitkä; purjehduskelpoinen
Cellen kaupungista alkaen. Syrjäjokia: Oker
ja Leine. TV'. S-m.

AUhelgona, pitäjiä Ruotsissa: 1. Itä-Göötan-
maan läänissä 950 as. (1902). — 2. Söderman-
lännin läänissä 1,080 as. (1900). Pitäjän nyK.
nimi on Helgona. — Kirkko Lundin kaupungissa
kaupunki- ja maaseurakuntaa varten.

Alli (Harclda liiemalisj, vesilintu, väriltään
valkea ja harmaa ; rinta, selkä, siivet ja pyrstö
ruskeat tahi mustalikot. Koiraan kaksi keski-
mäistä pyrstösulkaa ovat sangen pitkiä ja suip-
poja. — • Pesii Lapissa tunturilampien rannoilla.
Muuttoaikoina Etelä- ja Keski-Suoraessa, varsin-
kin merenrannikoilla, äärettömissä parvissa.
Oleskelee Suomenlahdessa välistä kesälläkin,

mutta pesii siellä hyvin harvoin. Tulee keväällä
jo aikaiseen, jäiden lähtiessä ; muutamat talveh-
tivatkin Ahvenan saariston eteläosissa, jos meri
pysyy sulana. — Suomessa tavataan joskus toi-
nenkin laji: Stellerin alli f/7. Stelleri).

E. W. S.

Allia (nyt Aja), Tiberin syrjäjoki, Rooman
pohjoispuolella; v. 390 e. Kr. saivat siellä gallia-
laiset täydellisen voiton roomalaisista, jonka jäl-
keen valloittivat Rooman.

AUiance fran^aise laliä's fräsc'zj, ransk. seura,
perustettu 1833 Pariisissa; sillä on haaraosas-
toja eri maissa. A:n tarkoituksena on ranskan
kielen tunnetuksi tekeminen Ranskan rajojen
ulkopuolella (pour la propagation de la langue
fransaise dans les colonies et ä 1'itranger). —
Helsingin tämännimisen yhdistyksen säännöt
senaatti vahvisti v. 1891 ja on sen tarkoituksena
„Suomessa edistää ranskan kielen ja kirjalli-
suuden tuntemista ja auttaa niitä jäseniä, jotka
lähtevät Ranskaan opintoja varten, pääsemään
kouluihin, esitelmiin y. m." Sen jäsenluku on
n. 80; kirjastossa 2,300 nid.

AUiance israelite universelle [aliä's israeU't
yr,iverse'l], kansainvälinen juutalainen liitto, pe-
rustettu 1860 Pariisissa, jossa on sen keskus-
komitea. Levinnyt yli maanpallon. Sen tarkoi-
tuksena on edistää juutalaisten tasa-arvoisuutta
ja siveellistä vaurastumista.

Allianssi (ransk. allinncej, yhdistys; valtiol-
linen liitto valtioiden kesken; riippumatto-
mien valtioiden kesken tehty sopimus yhteisestä
esiintymisestä määrättyjen valtiollisten tarkoi-
tusperien saavuttamiseksi, ks. Pyhä a 1 1 i a n .s-
si ja Trii>pel allianssi.

Alliaria of ficinalis f-ä'- -««'-/, palko-
laukka, Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomessa
puistoissa, asuntojen lähellä tahi lastauspaikoilla

kasvava valkokukkainen Crj/ci/eroB-heimoon
kuuluva yrtti, jonka lehdet ovat leveitä munua-
maisia ja herttamaisia ja josta lähtee omituinen
väkevä sipulinhaju.

Allieerata (ransk. nllier = yhdistää), yhdis-
tää : a I 1 i e e r a 1 1 u = liittoutuuut.

Allier [aliB'J. 1. Loire-joen purjehduskelpoi-
nen vasen syrjäjoki. Se saa alkunsa Lozäre-vuo-
rilta ja yhtyy pääjokeen NeversMn luona, 375
km pitkä. — 2. Ranskan departementti käsittäen
csan entistä Bourbonnais maakuntaa, 7,382 km^
417,691 as. (1906). Alue on Ranskan hedelmäl-
lisimpiä. Korkealle kehittynyt maanviljelys
tuottaa viljaa ja viiniä. Suurta teollisuutta
harjoitetaan. A:ssa yksi Ranskan suurimpia
kivilfiilialoja sekä kivennäislähteitä, kuteo
Vichy. Pääkaupunki Moulins. TT'. S-m.

Alligaattori, kaimaani (AlUgatur lucius),
krokodiililaji, joka elää Pohjois-Am?riikan ve-
sissä, varsinkin yleisenä Mississippi-virrassa, ja
kasvaa noin 5 m pitkäksi. Se käyttää ravinnok-
seen kaloja; naaras munii useita kymmeniä
kovakuorisia munia. A:n parkittu nahka (kro-
kodiilinnahka) on kauppatavarana tunnettu.
EteläAmeriikassa elää eräitä sukulaismuotoja
ja eräs saman suvun laji Jangt,sokiang-virrassa
Kiinassa. Yleensä alligaattorit ovat pienemmät

kuin varsinaiset krokodiilit (CrocodilusJ ja
eroavat näistä siinäkin, että alaleuan kulma-
hammas sopii yläleuassa olevaan kuoppaan ja
että takajalkojen varpaat ovat vain puoleksi
uimanahalla toisiinsa yhdistetyt.. E. M. L.

Alligatsionilasku, laskutapa, jonka avulla
saadaan vastauksia kysymyksiin, jotka koskevat
erilaista laatua ja arvoa olevien aineiden sekoi-
tuksia ja keskiniääräarvoja.

Allitteratsioni (lat. ad = luona, ja littera =
kirjain) ks. Alkusolut u.

Allium, laukka, suku Ltttacece-heimossa.
Kaksi- tahi monivuotisia kasveja, joiden maan-
alaisena vartena on sipuli. Lehdet litteitä tai lie-
reitä, usein onttoja. Vihertävät, valkeat, puner-
tavat, sinertävät tahi siuijuinaiset kukat sar-
jassa, tahi melkein mykerössä varren latvassa,
aluksi kaksilehtisen suojuksen peitossa. Toisi-
naan kukkien seassa sipulisilmuja. Kaikki lajit
sisältävät omituiselta tuoksuvaa haihtuvaa öljyä,
suurimmaksi osaksi allylisulfidia. Kasvavat
kuivilla kasvupaikoilla, vars. aroilla Mustan-
ja Kaspianmeren tienoilla, Pohj. -Afrikassa,
Aasiassa, Pohj.-Ameriikassa ja Meksikossa. —
Meillä yleisin villi laji A. schcenoprasum, r u o-
li o 1 a u k k a (ruohosipuli, ruoholyökki) , meren-
tantakallioilla. Mauste- ja ruokakasveina vil-
jellään yleisimmin punasipulia (A. cepa), chalot-

285

Allobrogit Almagest

286

tensipulia (A. ascalonicumj, talvisipulia (A. fis-
tulossimj ja valkosipulia (A. sativumj. ks. n.

J. A. IV.

Allobrogit, kelttiläinen vuorikansa Itä-Galli-
assa Khönen itärannalla, roomalaisten voittama
121 e. Kr.

AUodiaali-oikeus. Aateliston Ruotsissa sa-
nottiin allodiaalioikeudella omistavan ne tilansa,
jotka ikiajoiksi oli annettu sen nautittaviksi ja
omistettaviksi aatelisten etuoikeuksien ja va-
pauden pohjalla.

AUodiumi (muinaissaksalaisesta ai = koko, ja
6d = omaisuus), vapaa, perittävä maaomai-
suus vanhoilla germaaneilla, erotukseksi lääni-
tysmaasta, feudum, johon läänityksen omista-
jalla oli ainoastaan nautinto-oikeus. A 1 1 o d i-
a a 1 i n e n on sentähden perinnöllinen, läänitys-
velvollisuudesta vapaa.

Allogamia, kasvit., ristipölyytys (ks. t.).

Allokroinen (kreik. allos ~ toinen, ja khrös -
pinta, väri), väriä vaihteleva, väUihtelevä. —
A 1 1 o k r o i s m i, värinvaihdos.

Allokutsioni (lat. aUocu'tiö], puhuttelu; kar-
dinaalikollegiossa paavin latinan kielellä pitämä
esitys, jossa hän tuo esille jonkun kirkollisen
tai valtiollisen periaatteen, jonka toteuttamiseen
häneltä puuttuvat ulkonaiset keinot.

AUonge-peruukki [ulöz-J (ransk. allonge =
jatko), Ludvig XIV: n aikana käytäntöön tullut,
juhlallisissa tilaisuuksissa käytetty pitkä ja ki-
haroitu tekotukka.

Allons [allC] (imperatiivin mon. 1 pers.
ransk. verbistä aller = mennä, lähteä), lähte-
käämme, eteenpäin ! — Allons enfants de
la patrie („Eteenpäin, isänmaan lapsetl").
Marseljeesin alkusanat.

Allopatia (kreik. a?(os = toinen, ja pathos -
kärsimys) , tämän nimityksen antoi Hahnemann
lääkitsemiskeinoille, jotka — vastoin homopatian
(ks. t.) menettelyä — muka ruumiissa synnyt-
täisivät hoidettavana olevan taudin ilmiöiden
vastakohtia. Nimitys on kaikkea perustusta
vailla. .1/. OB.

Allosurus crispus [-su'-] ks. Cryptogram-
ra e c r i s p a.

Allotmenttijärjestelmä (engl. allot = osit-
taa), maanosittamisjärjestelmä. Englannissa
lS30-luvulla työväenluokan aseman parantami-
seksi ehdotettu järjestelmä, jonka mukaan jokai-
sessa seurakunnassa määrätyt maatilat oli jaet-
tava pieniin osiin ja annettava työmiehille vuok-
rattaviksi. V. 1887 otettiin järjestelmä käytän-
töön Irlannissa. O. K.nen.

AUotria [■lo't-] (kreik. allo'trios = vieras),
asiaankuulumattomat, syrjäseikat.

AUotropia (kreik. o/io.s = toinen, ja tropC ~
muutos), alkuaineen kyky esiintyä eri muodoissa,
joiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet
eroavat toisistaan (timantti, grafiitti ja hiili
ovat eri allotropiamuotoja sama.sta alkuaineesta,
hiilestä; samoin otsoni ja happi; punainen ja
valkoinen fosfori).

AU light /öl rattj (engl.), kaikki hyvin I

Allshärjarting. Niin nimitettiin vanhimpina
aikoina Upplannin maakuntakäräjiä. Se viime
aikoihin saakka vallalla ollut käsitys, että a.
olipi ollut jonkinlainen koko Ruotsin valtakun-
taa käsittävä valtiollinen kokous eli käräjät, on
osoitettu vääräksi. O. K:nen.

AUstot l-ö't] (saks. alles tot), „kaikki kuol-
lutta" metsästäjien huuto toisilleen, kun otus oa
ammuttu.

Allting, Islannin lakiasäätävä kokous, „yleis-
käräjät". Ensimäiset yleiskäräjät pidettiin 930^
jolloin voidaan katsoa Islannin valtion synty-
neen. Ne kokoontuivat sitten joka vuosi heinä-
kuussa kahden viikon aikana. Kaikkien, mää-
rätyn omaisuuden omistavien talonpoikain tuli
aitingiin saapua tai maksaa erityinen käräjä-
matkavero. Usein tapahtui yleiskäräjillä suuria,
verisiä yhteentörmäyksiä. Aikojen kuluessa
tapahtui a:n suhteen melkoisia muutoksia. 1600-
luvuUa se kadotti suuren osan entisestä vallas-
taan. 1843 se jälleen uudistettiin ja sai 1874
kovan valtiosääntötaistelun jälkeen täyden lain-
säädäntö- ja verotusoikeuden, tullen siten taas
Islannin lakiasäätäväksi eduskunnaksi. K. G.

Alludeerata (lat. aHM'(Ztre = tehdä viittaus),,
tarkoittaa, viitata.

Allusioni ( vrt. Alludeerata), viittaus-
(puheessa).

Alluviaalipenger, jokipenger, joka on synty-
nyt joen tulvamuodostuksista; sen pengermäi-
nen muoto esiintyy selvästi joen pinnan aletessa,,
veden vähetessä (ks. Alluvioni).

Alluviaalisavi ja -hieta (lat. aHM'uiö = tul-
van tuoma) ks. T u 1 v a s a v i ja Tulva-
hieta.

Alluvioni (lat. aliu'viö = tulvan tuoma) , maa-
tuma; geol., alluvioneiksi eli alluviaalisiksi muo-
dostumiksi sanotaan ylipäänsä nuoria tulvamuo-
dostuksia, juoksevan veden sedimenttejä, meren-
rannoille kokoontuvia hiekka- ja sorajoukkoja,
rapautumistuloksia y. m. s.

Alluvium l-lu'-J (lat.), irtonaisia kvartääri-
muodostumia, jotka ovat nuorempia kuin jää-
kauden moreeni (diluvium). Näitä nimiä käy-
tetään nykyään vähemmän kuin ennen.

Allyli (lat. ä/h'u»n = sipuli), allyliyhdistys-
ten radikaali (C3H5) ; sen yhdistyksiä ovat
m. m. sipuliöljy (ks. t.) ja s i n a p p i ö 1 j y
(ks. t.).

Allylialkoholi, kem. yhdistys, jossa on hiiltä,.
vetyä ja happea (CjHjOH). On n. s. kyllästä-
mätön alkoholi, esiintyy raa'assa puuspriissä,^
jonka desinfisioivaa vaikutusta se lisää, mutta
valmistetaan enimmin kuumentamalla glyserii-
niä oksaalihapon kera. Väritön, vastenmielisesti
pistävänhajuinen neste; kiehumap. 96,5".

(W. B.J

Alma, pieni joki Krimin niemimaalla Eupa-
torian ja Inkermanin välillä, laskee Kalamita-
lahteen n. 30 km Sevastopolista. Täällä voitti-
vat liittoutuneet ranskalaiset ja englantilaiset
Saint Arnaud'n ja Lord Raglan'in johdollan
Mensikovin johtaman venäläisen armeijan 20 ja
21 p. syysk. 1854. W. 8-m.

Almaden [-dc'n] (arab. ai m dden = vuori-
kaivos), piirikaupunki Espanjassa, Ciudad Realin
maakunnassa. Sierra Morenalla, 7,500 as. Maa-
ilman rikkain elohopeakaivos. W. S-m.

Almagest [-ge'sl], Ptolemaioksen (ks. t.i
tähtitieteellisen oppikirjan arabialaisilta lai-
nattu nimitys almagi'sti, joka näyttää vastaa-
van kreikkalaista sanaa megi'ste = „suurin",.
mutta ehkä on keinotekoinen sekasana, muodos-
tettu teoksen inega'le syntaksia nimestä ote-
tuista kirjaimesta. K. T-t.

•287

Almagro— Almeida

288

Almagro, Diego, esp. valloittaja suurten
Jöytöretkien ajalta. Löytölapsi ; sai nimensä
Almagron kaupungista, jonka läheisyydestä hä-
net löydettiin 1464. Valloitti Pizarron kanssa
Perun ja sen jälkeen siitä etelään olevan ran-
nikkoalueen, Chilen, jota häu kuninkaan suostu-
muksella kiiskynhaltijana hallitsi. Joutui sit-
temmin riitaan Pizarron kanssa, kärsi tappion,
vangittiin ja vankeudessa hänet kuristettiin kuo-
liaaksi 1538.

Alma mater [mät-J (lat.), «hellä äiti", yli-
opistojen kuunianimitys.

Almanacli de Gotha, tunnettu, v:sta 1772 al-
kaen Gothan kaupungissa vuosittain ilmestyvä
almanakka 1. kalenteri, joka sisältää tietoja Eu-
roopan valtakuntain hallitsijaperheistä ja kor-
keimmista virkamiehistä ynnä tilastollisia tie-
toja eri maista.

Almanakka (kreik.-egypt. alkuperää) , alku-
.aan tähtitieteellisiä ja astrologisia tiedonantoja
ja muistitauluja, itämaista alkuperää, tulivat
länsimaissa käytäntöön keskiajalla. Ensimäinen
painettu a. ilmestyi 1474 {säilytetään British
Museumissa). Vuotuiset a:t tulivat Euroopassa
käytäntöön 16:nnen vuosis. kuluessa ja 17:nneltä
vuosis. alkaen ruvettiin astrologisiin ja ilma-
ennustuksia koskeviin tiedonantoihin liittämään
■erilaisia muita tiedonantoja ja yleishyödyllistä
lukemista (kuten meidän nykyisessä almanakas-
samme Suomen talousseuran toimittamat kirjoi-
telmat), joten a:sta tuli ahkeraan luettu kansan-
kirja. — A:n edeltäjinä meillä ovat pidettävät
kirkolliset muistitaulut, jollainen, kenties van-
hin painettu laatuaan, on i'sim. Missale Aboen-
sessa, sekä pohjoismaissa paljon ennen painet-
■tuja almanakkoja käytetyt riimukalenterit (ks.
t.) . Agricolan rukouskirja sisälsi myös kalen-
terin. Huomattava almanakkain tekijänä Poh-
joismaissa on suomalainen Sigfrid Forsius;
julkaisi almanakkoja v. 1608-24. Ensimäinen suo-
menkielinen a., sanan varsinaisessa merkityk-
sessä, ilmestyi Turun yliopiston matematiikan
professorin Lauri Tammelinin julkaisemana 170.5
ja oli samaa kokoa kuin nykyisetkin. A:n oi-
.keaksi tarkoitukseksi häu selittää sen, että se
antaa tietoja kaupasta ja jumalanpalveUiksista,
auttaa liistorian selitystä, osoittaa liikkumatto-
mat ja liikkuvat pyhät j. n. e. Tammelin jul-
. kaisi almanakkoja vielä vv. 1706-1-3. Hänen työ-
tänsä jatkoivat professorit Hasselbom 1726-48
(1729, 1730 prof. Celsius). V:sta 1749 painettiin
suomal. a:t Tukholmassa aina 1800-luvun alku-
puolelle, 1807-11 Strcngnäsissä, mutta 1810 ja
1811 myöskin Turussa ja 1812-29 yksinomaan
Turussa. V:sta 1830 siirtyi julkaiseminen Hel-
sinkiin, jonka horisonttia v:sta 1833 ruvetaan
seuraamaan yleisalmanakassa, jota laaditaan
kaksi, suomeksi ja ruotsiksi, sitäpaitsi laaditaan
yksi suomeksi Oulun horisontin mukaan. Alma-
nakkojen julkaisemiseen on yliopistolla Suome.ssa
yksinoikeus.

Ajanlaskuja sisältää meidän almanakkamme
kaksi, n. s. uuden ja vanhan, joka on edellisestä
13 päivää jälessä (ks. Ajanlasku). Sitä-
paitsi on siinä joukko tähtitieteellisiä tietoja.
Auringon ja kuun nousuajat, sekä, milloin ne
ovat puolipäiväpiirissä, on määrätty Helsingin
■tahi Oulun horisontin mukaan. Auringon asen-
not taivaalla vuoden eri aikoina määrätään n. s.

eläinradan merkkien mukaan. Xe ovat: Y oi-
naan, ^ härän, J£ kaksoisten, Sp kravun, ^ jalo-
peuran, TIB neitseen, ■£: vaa'an, n^ skorpionin,
^ jousimiehen, ;§ kauriin, :^ vesimiehen ja
J kalojen. Oinaan merkissä on aurinko kevät-
päiväntasauksena, härän kuukautta sen jälkeen
j. n. e. Kuusta ilmaistaan, milloin on uusi
kuu 0, ensimäinen neljännes J, täysi kuu @
ja viimeinen neljännes g, milloin se on pohjoi-
simmillaan päiväntasaajasta ja siis meillä ylim-
millään (Q pohj.), milloin eteläisimmillään
(^ etel.), päivä milloin se kulkee taivaan ek-
vaattorin läpi pohjoispuolelle (merkillä ^), tahi
eteläpuolelle Cy), tahi kun se radassaan on
lähinnä maata (Q. lik.) tahi kauimpana (Q.
kauv.). Sitäpaitsi ilmaistaan merkillä cf, mil-
loin joku paljain silmin nähtävä kiertotähti:
Merkurius 55' ^'enus J, Mars (f, Jupiter Qj.,
Saturnus ]^ tahi Uranus J on samalla kohdalla
taivasta kuin joku toinen kiertotähti tahi au-
rinko tahi kuu, esim. % (J Q merkitsee, että
Jupiter ja aurinko ovat samalla suunnalla. J>
taivaankappaleen ja auringon merkkien väliin
asetettuna ilmaisee, että ne ovat juuri päinvas-
taisella puolella taivasta, Q, että niiden väliä on
90°. Paitsi näitä on vielä tietoja auringon ja
kuun i)imennyksien ajasta ja laadusta.

Almaudiini, jalo granaatti.

Almansur [-itr] (arab., „voittoisa") , Abu
Dzafar, Abbasidien sukuun kuuluva kalifi, synt.
v. 712, hallitsi 754-775. Hän perusti Bagdadin
ja edisti taidetta ja tiedettä. K. T-t.

AI marco (it.), painon mukaan. Ostaa tai
m y y d ä a 1 m a r c o, ostaa tai myydä (raha a)
ainoastaan metalliarvon mukaan.

Alma-Tadema, Laurens (s. 1836) , hoUan-
tilais-englantilainen taidemaalari, synt. Fries-
laudissa (Alankomailla). Hän opiskeli ensin
Antverpenin akatemiassa ja häneen vaikutti
suuresti belgialainen Henri Leys. Vuodesta 1870
saakka hän ou asunut Lontoossa. Laatukuvan-
tapaisilla maalauksillaan muinaisaikojen, eten-
kin vanhojen kreikkalaisten ja roomalaisten elä-
mästä hän on saavuttanut huomattavan sijan
uudenajan taiteen historiassa. Arkeologisiin tie-
toihin perustuva esitys, hauska sommittelu, teko-
tavan taituruus ja ennen kaikkea henkilökuvien
luonteenkuvaus ovat hänen maalaustensa omi-
naisimpia piirteitä. Muinaista Egyptiä esittä-
vällä kuvallaan „Miten 3,000 vuotta sitten huvi-
teltiin" hän jo 1863 herätti huomiota; myöhem-
mistä kuvista mainittakoon ,. Josef Faraon
liovissa", „Bac(hus-kulkue'', „Audienssi Agrip-
pau luona" ja ,,ltoomalainen kylpylaitos". Var-
sinaisia historiallisia tapahtumia, kuten „Clau-
dius valitaan keisariksi", hän on vain harvoin
kuvannut. E. R-r.

Almberg, Anton Fredrik ks. Jalava.

Alme /u-J (arab.), itämainen laulajatar ja
tanssijatar, joka korkeata maksua vastaan esiin-
tyy juhlatilaisuuksissa.

Almeida /-("'-/, Don Francisco d' (k.
1510), portug. soturi, joka ensinnä oli Espanjan
palveluksessa ottaen osaa Granadan valloituk-
seen 1492. Portugalin kuningas Emanuel I ni-
mitti hänet 1505 Intian ensimäiseksi varakunin-
kaaksi. A. purjehti sinne ja vakaannutti useiden
voittojen kautta Portugalin vallan Malabar-ran-
nikolla ja Ceylonin saarella. Hänen tarkoituk-

289

Almeida-Garret- Almqvist

290

neusa oli laskea Intian kauppa, joka täliän asti
oli ollut venetsialaisten hallussa, portugalilaisten
käsiin. Suojellakseen kauppaansa venetsialaiset
yllyttivät Egyptin sulttaania lähettämään lai-
vaston Intiaan. Se voittikin Portugalin lai-
vaston, jota johti A:n poika Lorenzo; mutta
1509 A. voitti Egyptin .sulttaanin ja Kalikutin
ruhtinaan yhdistyneet laivastot. Sen jälkeen
hän jätti ylipäällikkyyden Albuquerquelle ja
kaatui Etelä-Afrikassa taistellessaan kotiin pa-
latessaan alkuasukkaita vastaan. O. M-e.

AlTneida-Garrett {-me'-], Joao Baptista
de Silva Leitäo d' (1799-1854), portug. ru-
noilija ja valtiomies. Vaikutti m. m. sisäasiain
ministerinä, Cortesin jäsenenä; etevä puhuja.
Hän on huomattavin nuorportugalilainen runoi-
lija, saanut vaikutusta romantiikasta, veti esiin
Portugalin vanhan kansanrunouden, loi kansal-
listeatterin. Hänen teoksistaan mainittakoon:
kertova runoelma „C'am5es", kokoelma „Roman-
ceiro", jossa ou mukaelmia vanhoista romans-
seista, lyyrilliset runot „Folha8 cahidas", näy-
telmät „Catäo", „Auto de Gil-Vicente", „Frei
Ijuiz de Sousa" ja novelli „Viagens na miuha
terra". V. T.

Almen, August Teodor (s. 1833), ruots.
kemisti ja lääkäri. Lääketieteellisen ja fysio-
logisen kemian professori Upsalassa 1861.
Ruots. lääkiutähallitukseu ylitirehtöörinä 1883-
98; tässä toimessa aikaansaanut suuria uudis-
tuksia ja parannuksia yleisen terveydenhoi-
don alalla. Julkaissut useita tutkimuksia ter-
veysvesistä ja ravintoaineista. Edv. Ej.

Almeria /-»'-/, Espanjassa. 1. Maakunta An-
dalusian itäosassa. 8,704 km", 378,188 as. — 2.
Edellisen linnoitettu pääkaupunki, A'älimeren
rannalla, ikivanha kaupunki, foinikialaisten
perustama, 47,000 as. Kaupungin nimi rooma-
laisaikaan oli Portus Magnus. Arabialaisvallan
aikana se saavutti suuren kukoistuksen (150,000
as.). Kauppatavarana ovat kuuluisiksi tulleet
rypäleet, viini ja lyijy. Ympäristössä viljellään
sdktriruokoa. W. S-m.

Almikki ks. Centetes.

Almkvist, Herman Napoleon (s. 1839) ,
ruots. kielentutkija, Upsalan yliopiston profes-
sori. Julkaissut joukon seemiläisiä y. ra. itämai-
sia kieliä koskevia teoksia ja kirjoituksia.

Almlöf, Nils Vilhelm (1799-1875), ruots.
näyttelijä, joka 19 v. vanhana otettiin oppilaaksi
Tukholman kuninkaalliseen teatteriin, saavutti
pian yleisön suosion kauniilla ulkomuodollaan ja
erinomaisella äänellään ja säilytti sen kuole-
maansa asti, esiintyen menestyksellä mitä eri-
laisimmissa osissa. — Myöskin hänen poikansa
Karl Anders Knut (1829-99) ja tämän
[luoliso Hedvig Kristina Elisabet
(1831-82), synt. D e 1 a n d, olivat eteviä näytte-
lijöitä luonnenäytelmän alalla. V. T.

Almora vidit ja almohadit, kaksi maurilaista
hallitsijasukua. Edelliset (arab. inurähitVn ,,raja-
vartiat") rupesivat ll:nnellä vuosis. muslimeiksi
ja perustivat hallitsijansa Abu Bekrin johdolla
Marokon (1062). Hänen seuraajansa Jusuf ibn
Tasfin siirtyi Abbadidien (ks. t.) avuksi kutsu-
mana Espanjaan, voitti v. 1086 kristityt Sallakan
lunua ja valloitti koko arabialaisen osan Espan-
jaa. Mutta pian he sortuivat toisen Marokossa
syntyneen hurjan lahkon, almohadien, jalkoihin,
in. Painettu '=/,.(Ö.

Nämä V. 1147 valloittivat Marokon ja levittivät
valtansa Espanjaan, kunnes sodassa Kastilian
kuninkaita vastaan kärsivät masentavan tap-
pion 1212 ja vähän myöhemmin menettivät val-
tansa Marokossakin. [Dozy, ,.History of the
Almohades" (2:nen p. 18S1).] K. T-t.

Almos [iilnioi] (k. luultav. 895), unk. ruh-
tinas, jonka johdolla unkarilaiset kulkivat
Etelä- Venäjän arojen poikki uusia asuinsijoja
etsimään ; Arpädin isä.

Almquist, Karl Jonas Love (1 793-
1860), ruots. kirjailija, opiskeli Upsalan yliopis-
tossa, vihittiin maisteriksi 1815, siirtyi sitten
virkauralle Tukholmaan. Jo varhaisessa nuo-
ruudessa herännyt kiintymys luontoon ja Kous-
seaun aatteisiin sai hänen 1824 vetäytymään
muutamien ystäviensä kanssa Vermlantiin, jossa
hän aikoi elää talonpoikana ihanteellista
luonnonelämää ja
nai maalaistytön.
Mutta kun aineel-
linen toimeentulo
kävi vaikeaksi ja
olo maalla muu-
tenkin ikäväksi,
muutti hän 1826
takaisin Tukhol-
maan ja pääsi
1829 alkeiskoulun
rehtoriksi. Tässä
toimessa hän aluk-
si kunnostautui in-
nokkaana ja ete-
vänä kasvattaja-
na, kunnes kirjal-
liset harrastukset
vähitellen vieroit-
tivat hänet opettajanammatista. 1832-51 ilmes-
tyi hänen pääteoksensa. 14 osainen ,,Törnrosens
bok". Se sisältää laajoissa puitteissaan sangen
erilaisia aineksia: kauniita luonnonkuvauksia,
hienoja, psykologisia piirrelmiä, yhteiskunnal-
lisia tendenssikirjoituksia, viehättäviä kuvia
kansanelämästä (esim. .,Kapellet", suomennettu
1846), historiallisia romaaneja, draamoja, satuja,
eepillisiä runoelmia j. n. e. Siinä on m. ra.
draama „Ramido Marinesco", jonka Runebersf
asetti hyvin korkealle, ja realistinen novelli „Det
gär an", jonka tendenssi on tähdätty avioliiton
purkaraattomuutta vastaan. Viimemainittu teos
iierStti 1840:n tienoissa kiivaan kynäsodan,
johon otti osaa myöskin J. V. Snellman kerto-
muksella „Det gär an. Fortsättning". A:u muista
kaunokirjallisista tuottei.sta mainittakoon vain
nuoruudenteos „Araorina" (valmiina jo 1821, jul-
kaistu vasta 1839), myrskyinen hyökkäys tah-
donvapausoppia vastaan, sekä romaanit „Ga-
briöle Mimanso" (1841-42) ja „Tre fruar i Smä-
land" (1845). Sitäpaitsi A. on julkaissut suu-
ren joukon kirjoituksia ja tutkielmia sangen eri-
laisista kysymyksistä: esteettisistä, kieli- ja kas-
vatusopillisista, taloudellisista ja uskonnollisista.
Tätä harvinaisen runsasta tuotteliaisuutta hait-
taa kuitenkin epätasaisuus, johon oli suurena
syynä taloudellisen ahdingon synnyttämä liika
kiireellisyys. A:n raha-asiat näet kokonaan rap-
peutuivat, hän joutui tekemisiin erään koron-
kiskurin kanssa ja pakeni Huotrista 1851, epäil-
tynä murhayrityksestä tätä vastaan. Hän siir-

Karl Jnnas Luvo .\Imf|uis1.

291

Almu— Alopaeuksen paperit

292

tyi Ameriikkaan ja elätti siellä henkeään kielen-
opettajana. 1865 hän palasi Eurooppaan ja aset-
lui Bienieniia, jossa pian päättyi hänen levolou,
monivaiheiuen elämänsä. — A. on epäilemättä
Ruotsin monipuolisin kirjailija. Hänen harras-
luspiirinsä on avara ja katseensa monessa suh-
teessa vapaa, edellä omaa aiknansa. Hänessä on
ihmeteltävällä tavalla yhtynyt mielikuvitusih-
minen ja järki-ihminea tai, niinkuin hän itse
sanoi, hänessä oli kaksi sielua: kamreerisielu,
peritty isältä, ja runoilijasielu, peritty äidiltä.
Tämä sisäinen kaksinaisuus selittää hänen aat-
teidensa ristiriitaisuuden ja antaa hänen teok-
sillensa omituisen viehätyksen. Hän, joka tai-
teilijaluonteeltaan ja esteettiseltä maailmankat-
somukseltaan oli rauhaa rakastava ja neron ihai-
luun taipuva romantikko, joutui yhteiskunnalli-
sella alalla taisteluun vanhentuneita muotoja ja
käsitystapoja vastaan. Varsinkin avioliittokysy-
myksessä ja naisasiassa hän oli uuden ajan mies.
Samaten hän on taiteessaan myöhemmän realis-
min edelläkävijä todellisuudentajunsa kautta ja
raivatessaan tietä varsinaiselle kansankuvauk-
selle. Vaikk'eivät hänen ajatusvälähd}'ksensä
aina saavuta selvyyden ja syvyyden astetta, on
hän useammalla kuin yhdellä alalla antanut
omalle ajallensa voimakkaita herätteitä ja on
runoilijakykynsä puolesta tunnustettava yhdeksi
Ruotsin nerokkaimpia ja omintakeisimpia kir-
jailijoita. — Elämäkerrallisia ja kirjallishisto-
riallisia esityksiä hänestä ovat kirjoittaneet
m. m. A. Ahnfelt „C. J. L. Almqvist säsom ny-
romantiker" (1SG9) ja „C. J. L. Almqvist, hans
lif och verksamhet" (1876), A. Th. Lysauder,
„C. J. E. Almqvist" (1878), A. H. Bergholm
„Studier iifver C. J. E. Almqvist" (1902), Ellen
Key „Sveriges modernaste diktare" (1897), Ha-
rald Wie.selgren „Bilder och minnen" ja Ruben
G:sou Berg ,,.Sinnesanalogier hos Almqvist" (aika-
kauslehdessä „Spräk och stil" 1901). V. T.

Almu (< kreik. eicmos^'nc = sääli), lahja
joka va|iaaehtoisesti annetaan köyhille tai kärsi-
ville. A:n antaminen on kaikkina aikoina kuu-
lunut uskonnollisiin velvoituksiin. Buddhalai-
suudessa on anteliaisuudella tärkeä sija. Moo-
seksen kirjoissa puhutaan paljon köyhien autta-
misesta ja myöhemmin oli almunanto juutalais-
ten jumalanpalveluksen tärkeimpiä puolia. Mu-
hamettilaisuus samaten määrää almunannon ju-
malanpalvelukseen kuuluvaksi. Ensimäisessä
kiistillisessä seurakunnassa keskinäinen rakkaus
ilmeni innokkaana veljellisenä auttavaisuut'n,a,
joka myös kolidistui pakanoihin. Vähitellen al-
niiiiianto kristillisessä kirkossa laskettiin niihin
..liyviintekoihiu", joilla saatiin ansiota .Jumalan
edessä ja jotka voivat käydä korvauksena teh-
dyistä synneistä. Tämä ominaisuus ulotettiin
keskiajalta myöskin niihin lahjoituksiin, joita
kirkolle tehtiin. Tällainen käsitys oli myös
omiansa tekemään kerjäläisyydestä hyveen.

Almud (arab. al-miid), tilavuusmitta, Maro-
ktssa = '/, Saftta: Fezissä = 14,35' 1.

Almuknntarat (arab.), täkiit., jokainen hori-
sontin kanssa yhdensuuntainen ympyrä ; myös-
kin Chandlerin keksimä kone, joka osoittaa
ajan, milloin tähdet kulkevat saman alniukanta-
r&tin kautta.

Alnarp, .\karpin aseman luona (Malmön ja
l.undiu välillä). Ruotsin suurin tieteellinen

maanviljelysopisto i avattu 1862) ja samalla suu-
renmoinen raallikartano.
Alnus ks. Leppä.

Alnö, saari Ruotsissa, Pohjanlahdessa, Sunds-
vallin ulkopuolella, 1,804 as. (1902).

Aloadit [-10-] (kreik. Aloa'dai, Aloei'dai),
kaksi kreikkalaista taruhenkilöä. Otos ja Ephi-
altes uimeliään, alkuaan luultavasti kasvulli-
suuden tai pellon haltijoita (kreik. alön' = puima-
tanner, viljelysmaa). Taruissa he esiintyivät
mahtavina jättiläisinä, milloin Poseidonin, mil-
loin Aloeuksen, milloin itse maan poikina. Uh-
mamielisyydessään he uhkasivat jumalia, vieläpä
pitivät Ares jumalaa vankeudessa. Mutta he sai-
vat nuorina surmansa Apollonin tai Artemiin
toimesta. O. IJ. T.

Alocasia [-kä-J. kasvisuku .IraccfE-heiiuossa.
Ceylonissa kasvavalla A. macrorhiznUa. on vii-
teen m korkea, 20-30 cm paksu tärkkelyspitoinen,
paistettuna syötävä varsi, ja melkein miehen
mittaiset uuolikantaiset lehdet. Viljelyskasvi.
Toisia lajeja meillä kasvihuoneissa.

Aloe, a 1 o e, /,i7j»zcett-lieinioon kuuluva suku,
joka käsittää n. 90-100 lajia, useimmat Kap-
maasta. Monivuotisia
yrttejä, pensaita tahi
matalahkoja puita.

Lehdet varsi- tahi haa-
rapäätteisissä ruusuk-
keissa, paksuja, mehe-
viä, usein piikkireu-
naisia, repiviä. Torvi-
maiset pienet säännöl-
liset kukat tähkämäi-
sissä tertuissa usein
metrin pituisessa lapa-
kossa. — Useita lajeja
pidetään oudou ulko-
muotonsa tähden huo-
nekasveina. Jokapäi-
väisessä puheessa an-
netaan a 1 o e-nimi
myös Jjatit -kasveille,
(ks. t.) — AJ&e-lajien
lehtien kuiviin-keitetystä meluista .saadaan ulos-
tuslääkettä. — Raamatussa mainittu aloe (aloe-
l)uu) on muutamien Thyineleaceitten (Aquilatiii
Agollocha, A. malaccensis) itämailla kallisarvoi-
sena jiarlyniiiiä käytettyä hyvänhajuista puuta.
A. L. O. E., salanimi, ks. T u c k e r, Char-
lotte.

Aloehamppu, useiden Aloi:-\a.}ien lehtisyyt ;
viiärin käytetään nimeä myös Agavcn lehti-
syi.stä.

Aloepuu ks. A 1 o e.

Alogit, (kreik. kielteinen «, ja logos = sana,
vii. Joh. 1 ,.) vähä-aasialainen kristillinen puo-
lue 2:lta vuosi.s. ; he hylkäsivät Johanneksen
evankeliumin opin sanan lihaan tulemisesta ja
pitivät sekä evankeliumia että Ilmestyskirjaa
epäperäisinä, kerettiläisen Ctrintluiksen kirjoit-
tamina teoksina. J. G.

Aloi [alita'] (rausk.), rahan laillinen paino ja
puhtaus.

Alopaeuksen paperit, kokoelma, jonka A.
Xeovius 011 julkaissut 1889-9,5 nimellä „Ur Fin-
lands historia. Publikationer ur de alopaeiska
pappereii" ja joka sisältää .\lopaeus-suvun jäsen-
ten päiväkirjamuistiinpanoja, heidän kirjoittn-

A1.M-.

293

Alopaeus — Alp

L'94

iniauii jii saamiaan kirjeitä, 1702-1809 välillä
Suonies.sa käytyjen sotien historiaa, tietoja Suo-
nien seurakuntien liistoriasta, Gezelius nuorem-
man konseptikirjan 1712-17 y. m. Suuri osa tätä
julkaisua on saatu tuomiorovasti Magnus Alo-
paeuksen (ks. t.) kokoelmista.

Alopaeus, laaja itä-suomalainen pappis- ja
virkamiessuku, polveutuu kerimäkeläisestä talon-
pojasta Tuomas Kettusesta, joka eli 16:nnen
vuosis. keskipaikoilla. Hänen poikansa, pojan-
poikansa ja poikansa pojanpoika olivat kappa-
laisina Jääskessä ja nimeltään Kettunius.
ViiiiK'l<simaiiiitiiii \iisi poikaa ottivat nimek-
seen Alopaeus (k e t-
t u = kreik. alöpcks) .
Vanhin näistä oli
•lääsken kappalainen
Magnus A. (k. 16921,
josta suvun huomat-
tavimmat jäsenet
polveutuvat. Yksi su-
vun haaroista on aa-
teloitu nimellä N o r-
(lensvan (ks. t.).
1 . Magnus Ja-
kob A. (1743-1818),
piispa, synt. Lep|iä-
virroilla, tuli 1770
matematiikan ja
1785 teologian lehto-
M, .J. Al.p|iafiis. riksi Porvoon luki-
oon, 1794 tuomio-
rovastiksi ja 1S09 Porvoon hiippakunnan
piispaksi. A. oli valittuna edustajana Porvoon
valtiopäivillä, jonka neuvotteluihin hän innok-
kaasti otti osaa. Kun n. s. Vanha Suomi yhdis-
tettiin muuhun Suomeen, sai A. 1811 käskyn tar-
kastaa sikäläisiä seurakuntia ja tehdä elidotuk-
.seu niiden järjestämisestä ja yhdistämisestä Por-
vton hiippakuntaan. A. suoritti tämän vaikean
ja arkaluontoisen tehtävän suurella taidolla ja
menestyksellä. Suomen silloisissa uusissa valtio-
oloissa A:n järjestämiskykyä kysyttiin monessa
muussakin asiassa, ja hänen näin syntyneet
suunnittelunsa ovat pysyneet voimassa kauan
hänen kuolemansakin jälkeen. A. harrasti myös-
kin kouluasioita ja kansanopetuksen paranta-
mista liiippakunnassaan. Hänen historiallisten
tutkimustensa tuloksena oli ansiokas Porvoon
lukion historia „Borgä gymnasii historia" (1804-
1817).

2. Per .Johan A. (1773-1814) ja 3. M a g-
II u s A. (177Ö-1843), piispa A:n poikia, molem-
mat tuomiorovasteja Porvoossa, auttoivat toime-
liaasti isäänsä hänen virkatoimissaan ja Porvoon
lukion historian julkaisemisessa. Viimemainittu
on koonnut runsaita aineksia Porvoon hiippa-
kunnan seurakuntain ja oppilaitosten historiaa
varten. Osa niistä on julliaistu ,,Alopaeuksen
papereissa" (ks. t.).

4. Carl Henrik A. (1825-92), piispa,
piispa Magnus Jakob A:n pojanpoika, synt.
Juvalhi. A. on tullut tunnetulesi innokkaasta
toiminnastaan aistiviallisten hyväksi. Hän kävi
ulkomailla tutustumassa ai.stiviallisten opetuk-
seen ja nimitettiin 1860 samana vuonna Tur-
kuun perustetun eiisimäisen korkeamman kuuro-
mykkäin opiston johtajaksi. V. 1881 A. nimi-
tettiin Porvoon tuomiorovastiksi ja 1885 Por-

voon hiippakunnan piispaksi. Hänen julkaisuis-
taan mainittakoon: „Lukukirja .sokioille" (1864),
-.Lyiiykäinen ohje kuuromykkiä kotona kasvat-
timaan ja opettamaan" (ruotsiksi 1806, suo-
meksi 1871), „Neuvoja sokeitteu lasten kotoiseen
hoitoon, kasvatukseen ja opetukseen" (suomeksi
ja ruotsiksi 1880), „Guds rikes historia" (I-IT,
1887, 1890).

5. M aks i m i lian A. (1748-1821), venäläi-
nen diplomaatti, synt. Viipurissa. Opiskeltuaan
Turussa ja Göttingenissä A. meni Venäjän ulko-
asiain viraston palvelukseen, kohosi kansliapääl-
liköksi ja oli sittemmin Venäjän lähettiläänä
m. m. Berliinissä ja Lontoossa.

6. David A. (1769-1831), kreivi, venäläinen
diplomaatti, edellisen veli, synt. Viipurissa.
Opiskeltuaau Stuttgartin sotilasakatemiassa hän
antautui diplomaattiselle uralle' yleni nopeasti
ja oli 1808-sodan alkaessa Venäjän lähettiläänä
Tukholmassa. Kuu Tukholmaan saapui tieto
venäläisten hyökkäyksestä Suomeen, A. vangit-
tiin, mutta laskettiin kuitenkin pian vapaaksi.
Venäjän toisena valtuutettuna hän N. Kumjant-
sevin kanssa allekirjoitti Haminan rauhakirjan
17 p. syysk. 1S09. A. on ehkä osaltansa vaikut-
tanut Aleksanteri I:n suosiollisoen mielialaan
Suomea kohtaan ja keisarin päätökseen yiidis-
tää Viipurin lääni jälleen muuhun Suomeen.
Hänen myöhempi toimintansa ei enää tullut kos-
kettamaan Suomea. Hän oli sittemmin lähet-
tiläänä \Viirttembergissa, Lotriiigin hallitusmie-
lienä sotavuosina 1814 ja 1815 ja lopuksi lähet-
tiläänä Berliinissä.

7. Zachris A. (1772-18.39), Salon kihla-
kunnan tuomari. Lahjoitti suuresta omaisuu-
destaan 16,000 assignatsioniruplaa köyhäin-
koulujen perustamiseksi Salon kihlakunnan
]iitäjiin.

8. Samuel A. (1721-93), pappi, minera-
logi, llarjoitettuaau opintoja Turussa ja Hal-
iessa A. oli kielten opettajana Viipurissa, pap-
pina Pietarissa ja Sortavalassa ja vuodesta 1765
Viipurin konsistorin jäsenenä. Hänen sanotaan
17601uvulla keksineen Ruskealan marniori-
louhokset. Käistä ja muista Karjalan kivi-
louhoksista A. 1787 jukaisi saksankielisen ker-
tomuksen. Omituisena seikkana mainittakoon,
että liän on toimittanut suomeniiok.sen kreikka-
lais-venäläiscstä katkismuksesta. J. F.

Alopecuius [kiV-J, p u n t a r p ä ä, kasvi-
suku Oiumiiiaccie-hi-'\mossi\. Meillä yleisesti kas-
vava ja kylvöheinänä viljelty on .1. pralensis,
n u r m i p u n t a r p ä ä. Toiueu lajimme A. ge-
nictdatiis, p o 1 v i p u n t a r p ä ä, vetisillä pai-
koilla, taloudellisesti joks. arvoton.

Alopekuuri ks. A 1 o p e c u r u s.

Alopesia (kreik. ulöpiiks = 'keii\\) . oik. ..repo-
tauti", liiussato. A. iireaia, paikoittain, pyöreinä
hiuksettomina kohtina esiintyvä tauti, joka
ptrustuu jonkinlaisiin liiuskasvuu häiriöihin.

.V. on.

Alosa ks. Silli.

Alote, lakit., asian vireillepaneminen, se
toimenpide, jonka kautta ehdotus jostakin
asiasta esitetään sille viranomaiselle tahi valtio-
mahdille, jonka myötävaikutu.sta vaaditaan päii-
tökseu tekemiseen asiassa, vrt. K s i t y s. E s i-
t v s o i k e u s. A n o m u s.
"Alp (.\ I h) ks. R au li e A I p.

•295

Alpakka — Alpit

296

Alpakka. 1. Alpakkavillasta, etel.-ameriik-
kalaistcn laainaeläiuten, laaman, alpakan, hua-
nakou tai vikuujan karvoista kehrätty lanka
tai tästä kudottu kangas. — 2. Eräs laamaeläin
(ks. t.).

Alpakkabopea, galvaauisesti hopeoitu uusi-
hopea, jossa on noin 2 Jo hopeata. /.'. D.

Alpari 1. Pari (it. < lat. par = yhtä, yhtä
hyvä). Arvopapereista puhuessa merkitsee a.,
että käypä hinta on yhtä suuri kuin nimellis-
arvo. — Kallasta puhuessa, että käypä arvo täy-
sin vastaa oikeata arvoa, ja vekseleistä puhut-
taessa, että vekselistä vieraassa paikassa saa-
daan vieraassa rahassa sama määrä kuin siitä
on maksettu kotimaassa omassa rahassa.

Alpes Maritimes [alp mariii'm], Ranskan
departementti, 3,TöU knr, 203,000 as. Välimeren
rannalla on Ranskan Riviera ja sen kaupungit
Menton(e), Nice (Nizza) ja Cannes; sisämaa
vnori.stoa. Tämä depart. muodostettiin 1860.

Alpit, Euroopan korkein ja laajin vuoristo,
ulottuu Välimeren rannalta 1,100 km pituisena
ja 120-260 km levyisenä Unkarin alatasangolle
saakka, käsittää 175,000 km= alan. A. yhtyvät
lännessä Genuan lahden pohjoispuolella Apen-
niinien vuoristoon ja idässä Balkanin niemimaan
läntisiin vuoriin. Ne kuuluvat siihen suureen
tertiääriseen poimuvuorijaksoon, joka, lähtien
Espanjan Sierra Nevadasta, kulkee Atlas-
vuorien kautta Sisiliaan ja Apenuiineihin ja
idässä jatkuu Balkanin niemimaan kautta
yhtyen Aasian vuoriin ja jatkuen aina Tyy-
nelle merelle saakka. — Vuoriryhmä ei ole
yhtäjaksoinen, vaan voidaan siinä erottaa
monta sekä orografisesti että geologisesti täy-
dellisesti itsenäistä osaa. — Jyrkkinä, muurin
tavoin kohoavat Alpit Lombardian tasangolta,
mutta laskeutuvat loivasti pohjoisessa Sveit-
sin ja Saksan ylätasaukoa kohti. Korkeus-
.suhteitten mukaan jaetaan Alpit: l:o etualppei-

Alppimaisema InttTlnkfnisia.

AI peso (it.), painon mukaan.

AI pezzo 1. Alla p e z z. a (it.) , kappaleittain,
kappaleelta.

Alpha (A, o.), kreikkalaisen kirjaimiston en-
simainen kirjain: viimeisen nimi on omega
{il u>). .-\lpha ja omega (A ja O) tavataan
kirkollisessa taiteessa usein yhdistettynä Kris-
tuksen monogrammiin merkitsemään häntä kai-
ken alkuna ja kaiken päämäiiränä.

Alpheios l-o's] (lat. AlpliCus), nyk. R u f i ä's,
Pelopiimicsdksfn suurin joki, saa alkunsa Itä-
Arkadian vuorista, juoksee Arkadian ja Eliin
läpi ja laskeutuu Joonilaiseeu mereen. Sen var-
rella, siinä jjaikassa missä siihen lask<utuu Kla-
<U'OS-puro. sijaitsee Olympia. Alpheioksen luul-
tiin jatkavan juoksuansa meren lävitse ja pulp-
puavan jälleen ilmoille Sisilias.sa Arethusa läh-
teenä (Syrakusaiu Urtygia-saarella). Myöhem-
män tarun mukaan Arethusa oli eliläinen lähde-
nynili, jota A. rakasti ja ajoi takaa. O, E. T.

Alpi ks. L y s i m a c h i a.

liiu, n. 1,300 m yli raerenp., 2:o keskialppeiliin,
lumirajaan (2,000 m), 3:o varsinaisiin alppeihin
eli ylä-alppeihin, yli 2,000 m yi. merenp. Ny-
kyään jaetaan Alpit maantieteellisesti kahteen
osaan. Länsi- ja Itä-Alppeiliin. Rajana on se
melkein suora viiva, joka ajatellaan kulkevan
Bodenjärveltä Reinin laakson läpi ja Rpliigen
vuorensolan yli Como-järvelle, ja täältä Lugano-
järven yli Lago Maggiore-järvelle. — .\lppieu
tärkeimmät vuoriryhmät ynnä niiden korkeim-
mat huiput ovat seuraavat:

I. Länsi ai pit muodostavat kapeimman
osan ; niissä huomataan vain yksi pääjono, län-
teen ja etelään kulkevine haaroineen.

A. Ranskalaiset länsialpit: a. sisin
gueissialppijono: Liguriset, Kottiset (Monte
Viso 3,843 m ja Mont Pelvoux), Graijiset alpit
(Grand Paradiso ja Mont Blanc 4,810 m), b.
ulompi gueissialppijono; Meri-. Dauphinf- ja Sa-
voijin-alpit. r kalkki-alpit: Provence-, Dröme-,
Jura- ja Chablais-alpit. B. Sveitsin länsi-

297

Alppi Alppikasvisto

298

a 1 p i t; a. sisin gneissijono. Penniiniset, Lepon-
tiset ja Adula-alpit (Jlnnte Rosa 4,638 m), b.
ulompi gneissijono: Freiburgin. Berner- ja Glar-
uer-alpit (Jungfrau 4,167 m, Finsteraarhorn
4,265 m ja Tödi).

II. 1 1 ä a 1 p i t muodostavat leveimmän ja
mahtavimman osan ja täällä ovat eri osat yksi-
löllisemmin toisistaan erotetut: a. gneissialp-
peja: Reetisot, Tauern (Grossgloekner 3,798 m)j
Koriset- ja Cettiset-alpit. b. liuskakivi-alpit:
Plessur-, Salzburgin liuskakivialpit ja Kleine
Tauern eli n. s. Eisenerzeralpit. c. pohjoiset
kalkkialpit: Algaun, Pohjois-Tyrolin, Salzbur-
gin ja Itävallan kalkki-alpit. d. eteläiset kalkki-
alpit: Lombardiset, Trientin ja Venezian alpit
sekä etelä Tyrolin Dolomiitit, Karniset ja Juli-
set alpit (Triglav 2,864 m), e. Klagenfurtin alue,
joka on nuorempien kerrostumain muodostama.

Geologisesti huomataan siis l:o keski-
osa, missä kidemäisistä liuskeista ja savi-
liu.skeista muodostunut kuori peittää gneissi-
mäisistä graniiteista muodostuneen sisun eli sy-
dämen ; 2:0 reuna- 1. s y r j ä j o n o, joka pää-
asiallisesti on mesozoista tahi tertiääristä kalk-
kia. Tämä reunajono ympäröi ke.skiosan kum-
maltakin puolen. Pitkät pituuttaislaaksot erot-
tavat eri jonot toisistaan. Pohjoisosa on geo-
logisesti ja orcgrafisesti hyvin säännöllinen,
mutta eteläosa, johon vuorenpoimuutumiseen
vaikuttava voima etupäässä on kohdistunut, on
täynnä halkeamia ja kerrostumat ovat puris-
tuneet pystyyn ja usein heitetyt toistensa yli,
joten kerros.sarjat joko ovat vaillinaisia tahi
osoittavat omituista, näennäisesti epäsäännöllistä
kerrostumista. Halkeamiin on usein myöhemmin
syntynyttä eruptiivista vuorilajia (trakyytlia
tahi basalttia) asettunut raontäytteeksi. • — Al-
peille omituinen järvi- ja jokirikkaus on niillä
olevien lumikenttien ja jäätiköiden aiheuttama.
Pohjoispuolella ovat suuret Genöven-, Neuchä-
telin-, Murlenin-, Bielin-, Thunin-, Brienzin-,
Vierwaldstätter-, Ziirichin-, Boden-, Ammer-,
Hallstättin-, Traun-, Zirknizin- ja Starnbergin-
järvet. Eteläpuolella: Lago Maggiore-, Lugano-,
Como-, Iseo- ja Garda-järvet. JoMsta mainitta-
koon Rein, Rhone, Tonava, Po ja Adige suurine
joki-alueineen. Tämän johdosta ovat Alpit
myöskin tavattoman laaksorikkaita. Pohjoisessa
on noin 400 suurta pituuttaislaaksoa, etelässä
taasen ovat laaksot ylätasankojen ja niitten
välillä olevien jyrkänteiden muodostamia poikit-
taislaak.soja. Liikettä laaksojen välillä helpot-
ta\ at monet vuorensolat; useitten yli kulkee
nykyään rautateitä ; toisissa paik.iin on vuorien
läpi porattu tunneleita, niin että matkustele-
minen alppimaissa, Sveitsissä ja Tyiolissa ei
enää ole niin vaivaloista ja vaarallista kuin
ennen.

llmastosuhteet ovat yleensä lämpimäm-
mät länsi- ja eteläosissa kuin itäosissa. Ilmas-
tossa vallitsee kuitenkin suuri vaihtelu, aina
lämpimästä lauhkeasta kylmään ilmanalaan.
Talvisin kylmä ilma painautuu laaksojen poh-
jiin, joissa sen vuoksi on kylmempi kuin rin-
teillä. Korkeilla huipuilla osoittaa lämpömittari
alle O läpi vuoden ; Mont Blancilla on vuoden
keskilämpö — 14° C (heinäkuun — 8° C) . Lumi-
raja on kesskimäärin 2.600 m. Jäätiköitä on
a:lla toista tuhatta, suurin on Aletschgletscher.

Tuulista ovat lounais- ja koillistuuli merkittä-
vimmät. Alpeilla on paljon kivennäislähteitä.

Kasvullisuus on alpeilla monessa suhteessa
omituinen ; eteläpuolella on Italian kasvisto val-
litsevana, pohjoisrinteillä taas on yleensä keski-
eurooppalainen kasvimaailma. Puuraja on keski-
määrin 2,300 m. vrt. Alppilcasvisto.

Eläimistöön nähden ei ole eroavaisuutta
pohjois- ja eteläpuolen välillä, mutta sen sijaan
eri korkeuksien välillä. Alppien ominaisiin
eläimiin kuuluvat gemssi, alppivuohi, alppi-
murmeli, jänis, korppikotka, alppinaakka, alppi-
varis, kiiruna. Taimen viihtyy aina 2,500 m kor-
keudessa. Alemmista eläimistä mainittakoon
lumikirppu (jäätikköhyppiäinen), omituiset per-
hoslajit ja kovakuoriaiset. Alemmissa seuduissa
on Keski-Euroopan eläimistö.

Väestö. Alpit lukuisine vuorensolineen ei-
vät koskaan ole muodostaneet jyrkkää kansan-
rajaa, pikemmin ne ovat olleet useiden kansan-
heimojen yhteisenä asuinseutuna. Seudun luonne
on ollut omiansa turvaamaan eri kielten rinnak-
kain säilymistä. Alpit ovat olleet asuttuja jo
n. s. vanhemmalla kivikaudella. Myöhemmältä
kivikaudelta ovat taas ne paalurakennukset, joi-
den jälkiä on tavattu Ziirichin y. m. alppien
järvissä.

Luounonkauneimmat alppiseudut ovat Chamo-
nix-laakso Savoijissa, Berner Oberland ynnä In-
terlaken, Viervvaldstätterjärvi ynnä Luzern ja
Rigi, Nikolailaak.so ynnä Zermatt (Wallisissa) .
Engadin (Graubundenissä), Pohjois-Italian alppi-
järvien seudut, Salzburgin alpit ja Salzkammer-
gutin-järvien rantamaat. (W. S-m.)

Alppi (Alp, väärin Alb), kelttiläinen sana,
merk. korkea; käytetään korkeiden vuorien ni-
mien yhteydessä.

Alppihohde, Alppien kukkulain ja lumikent-
tien punertava valaistus ennen auringon nousua
ja auringon laskun jälkeen, syntyy samalla ta-
valla kuin iltarusko (ks. t.) .

Alppikasvisto, yhteinen nimitys niille kas-
veille, jotka yläpuolella puurajaa muodostavat
Alppien tunturivyöhykkeen kasvullisuuden.
Metsän yläraja on eri korkealla; vaihtdlce Sveit-
sin Alpeissa 1,680 m:stä pohjoisilla 2,150 m:iin
eteläisillä Alpeilla ja nousee korkeimmalle,
2,330 m:iin, Saasthalissa. Näitten korkeuksien
yläpuolella ei ole yhtenäisiä puukasvustoja, ai-
noastaan yksityisiä puita siellä täällä; kuninii.]-
kaan ei ole mitään jyrkkää siirtymistä metsästä
puuttomaan tunturivyöhykkeeseen. Tätä paar-
maa alarajalla usein pensaskasvullisuus, johon
kuuluu lukuisia lajeja. Alinna, lähinnä metsää
muodostavat pensaspetäjä (Pinus mon-
ianaj ja alppileppä (Alnus viridis) mie-
henkorkuisia pensaikkoja, edellinen varsinkin
kalkkialustalla; vähän ylempänä ovat kauniit
alppiruusupensaikot. Pensaikkojen

suojassa voi viihtyä sangen korkea ja rehevä
yrttikasvullisuus, jonka lajit myös esiintyvät
Suomen tunturien koivuvyöhykkeessä, esim.
pun a-a i 1 a k k i (Lychnis rubra), metsän
kurjenpolv '\(Geranium silvaticiim ) , m e t s ä-
lemmikki (Myosolis silvatica), sinilatva
(Polemonium ccnruleum), Ranunculus aconili-
folius y. m. ; vielä tavataan lajeja suvuista Aco-
nitiivi, Gentiana, Digiialis ja Phyteuma.

Varsinaiset alppikasvit ovat matalia, moni-

299

Alppila— AIsikeapilas

3(X)

vuotisia, usoiu saugen loistavateräi.siä kasveja.
Erityisesti ovat alppinurmikot kuuluisat run-
saasta kasvistostaan : niillä kiisvaa isokukkaisia
valkeita ja keltaisia vuokkoja, kelloja
(Campanula), tumraausinisiä katkeroita
(Gentiana), punaisia ja keltaisia Pedicularis-
lajeja, o r v o k k e'j a ja lemmikkejä, komea
apilaslaji Trifolitim alpiniim j. m. N. s. Alpen-
\veide'illä, laitumilla, joilla karja käy. menestyy
enimmäkseen heinälajeja. etenkin Poa alpina,
{'hleum-, 1'nstuca- ja .^.^rosfis-lajeja sekä pieni
sarjakukkainen Meujii inutellina ja Plantago
iilpina. — liunsain kasvullisuus on kuitenkin
luoksepääsemättömillä paikoilla, kuten kallio-
jyrkänteiden penkereillä ja rotkoissa. Erityi-
sesti huomattavia kasveja ovat täällä Linaria
alpina pitkine kauniskukkaisine haaroineen, vaa-
leanpunaiiicTi Thlaspi rotundifolium, monet
kivirikko (SaxifragaJ-, h ä r k k i fCera-
ntiuni)-, t ä 1 y r u o h o (Veronica)- ja esikko
( Primula J-lsi}\t, hopeaukarvaiset Arfemisiot, Eri-
trichium ncnumin matalat lehtimättäät, joita
monet siniset leuimikkimäiset kukkaset peittä-
vät, sekä „E d e 1 w e i s s" (Leoniopodium alpi-
niim), alppiasukkaiilen suosikki. Mistä lumi
myöhään sulaa, siihen versoo pieni, hento Soida-
nclla piisillä, jonka sininen terä usein pistää yliis
lumipeitteen aitakin. Alppikasvit nousevat mel-
koisiin korkeuksiin (700-1,000 m metsänrajaa
korkeammalh) , eikä edes lumirajakaan niitä
täydellisesti i)ysäytä. Esimerkkinä tästä on
Monte Ko.san Vincentpyramidi, jolla 3,087:u
ja 3,185:n m välillä yli meren pinnan on löy-
detty n. 50 siemenkasvilajia.

Alppila, kauniilla paikalla sijaitseva ulko-
ravintola Helsingin n. s. Eläintarhassa 1. Töölön
puistossa. A:n läheisyydessä olevilta kallioilta
''li ,,.\lpeilta" on ihana näköala kaupungille
päin : tämän takaa näkyy aava meri ja Helsin-
gin ym|iäristön ihana saaristo. — Tunnettu
Vapun- viettopaikka.

Alppileppä ks. Leppä.

Alppimurmeli ks. Murmelit.

Alppinaakka ( 1'yrrhocorax alpinns), variksen
heimoon kuuluva musta lintu; koivet punaiset,
nokka keltainen, pituus 40 cm. Elää parvittain
Enroc^pan ja -\asian suurissa vuoristoissa.

Alppioi-vokki ks. C y c 1 a m e n.

Alppiruusu ks. T! h o d o d e n d r o n.

Alppitiet ja »radat. Rivieran radasta haa-
raantuu ratoja Savonasta Altaresolan kautta
(500 m) ja Ventimigliasta Tendan kautta, jotka
kumpikin vievät Piemontiin. Cottisissa alpeissa
vie paitsi Mont tlenOvr.^n yli kulkevaa tietä
rautatie Col «le Frejusin (12 '/4 km pitkä tun-
neli) kautta. Ikivanhan ilont Cenis"n yli kiilke-
ru>en tien mukaan sai Alppien vanhin v. 1857-71
rakennettu tunneli sen nimen. Pienen St. Bern-
hardin yli vie tie Dora Baltean ja Isören välistä,
Suuren St. Bernhardin yli (2.472 m) Martignyyn
(Kliöne). Paitsi lukuisia teitä (Furkan. Gott-
bardin, Simplonin) kulkee Sveitsissä rautatie-
ratoja Spliigenin, St. Gotlhardin (tunneli, 15 km)
ja .Simi)louin (tunneli, 20 km) yli. Itävallast.i
mainittakoon Brenner-sola Tyrolissa, Slilfser
Joeh, Semmering-sola ja Arlbergin (tunneli.
12 '/4 km), Brenncrin ja Scmmeringin radat.
Mainitsemista ansaitsevat hammasrata.s- ja
köysiradat, jotka vievät ylös huipuille, kuten

Alppiviinlii.

esim. Kigin, Pilatuksen, Jungfraua ja .Mhulan
(1,S2.3 m) radat.

Alppitorvi, sveitsiläisten vuoristopaimeutfu
omatekoinen, noin 1 'j, m:n pituinen soitin, tehty
kapeista puupienoista ; ääni tavattoman kauas
kantava ja ympäri vuoria kajahteleva. /. K.

Alppivaris (Piirrhocora c graculus), variksen
heimoon kuuluva mustanvihreä tahi sinivihreä
punanokkainen ja -koipinen lintu, joka elää par-
vittain Englannin ja Skotlannin vuoristois.sa.
Karpaateilla, Balkanilla sekä, harvinaisena, Al-
peilla; myös Aasiassa ja Afrikassa.

Alppivuohi (Capra iiex), kesytön vuohilaji.
joka on jiarraton, 1.3 m pitkä, 80 cm korkea ja
jonka heikosti kaare-
vat nelilahkoiset sar-
vet saattavat kasvaa
lähes 1 ra pitkiksi.
Alppivuohi oli ennen
sangen yleinen Euroo-
pan alp[)ivuoristoissa,
mutta kiihkeä metsäs-
tys on hävittänyt sen
sukupuuttoon kaikkial-
la muualla paitsi rau-
hoitetulla alueella Grai-
jisilla alpeilla. .\. osoit-
taa hypyissään ihme-
teltävää voimaa. Su-
kulaismuotoja elää Py-

reneillii. Kreetassa, Kaukaasiassa, Siperiassa
y. m. A:t siittävät kesyvuohen kanssa hedelmäl-
lisiä sekasikiöitä. K. M. /,.

Alpujarras, Las [-ha'rrasj (arah. al-bu«arnl
= nurmikko), seutu Granadassa. ICspanjiissa, kä-
sittiiä Sierra Nevadan eteläpuolella olevat kau-
niit vuorilaaksot, „Espanjau Sveitsi". Siellä
oli maurien viimeinen turvapaikka ja vielä elää
sitllä heidän jälkeläisiään, n. s. ,. uudet kristi-
tyt".

Alqueire [alkc'ire] (alquir). vanha tila-
vuusmitta, Lissabonissa = 13,84 I, Portossa = 17,40
I, Hio (le Janeirossa = 40 1.

Alrutz, Sydney Gustaf Louis Rein-
hold (s. 1868), ruots. sielutieteentutkija. sielu-
tieteen dosentti Upsalan yli(i|iistossa. A. on Up-
salan lääkäriseuran julkaisuissa .sekä Upsalan
yliopiston vuosikirjassa julkaissut tutkimuksia
m. m. „ihon kylmä- ja lämpöpisteistä", „mieleu-
liikutuksien fysiologiasta ja psykologiasta" sekii
„kipuaisti.sta". V:sta 1897 alkaen hän on toi-
mittanut kirjoitelmasarjaa „[ vär tids lifsfril-
gor", jossa hän on julkaissut muutamia kirjoi-
tuksia, ja v;sta 1906 hän toimittaa sielutieteel-
lihtä aikakauskirjaa ,.Psyke". A. Gr.

Als (saks. .Vlsen), hedelmällinen saari
Vähässä Beltissä, kuuluu nyk. Schles\vigiin, 312
km', 25,000 as., enimmäkseen tanskalaisia. Sak-
salaiset valloittivat saaren 1864. Pääpaikka
Sonderburg. Saaren rannikoilla on linnoituksia.

IV. S-vi.

AI secco (it.), .,kuivalla tavalla", .sekkomaa-
hius. ks. Freskomaalaus.

AI segno (it. alsc'njo), ,, merkkiin j^
saakka", tarkoittaa soitannollisen jakson jpi
kertaamista määrättyyn, merkillä osoitet- -ti —
tuun kohtaan asti. SS

Alsen, Als-saaren saks. nimi.

AlsikeapUas ks. T r i f o 1 i u m.

;?()1

AIsine— Alteratsioni

:?02

Alsine. nata, CaryopiiyliurccF-hfimooii kuu-
luva kabvisuku, joka käsittää pieniä tähtimön
tapaisia tunturikasveja Lapin pohjoisimniista
osista.

Alsinese, t ä h t i m ö t, aliheimo Carynphylla-
«(c-heimossa (ks. t.), matalia yrttejä, joilla ou
oLeät vastakkaiset lehdet ; verhiö ja teriö 5-lehti-
siä ja erilelitisiä : terälehdet melk, kynnettömiä:
erillisiä heteitä 10, emilehtiä 3-5 : lieJrlmä hani-
masluomainen kota.

Alsnö, entinen kuninkaankartano, joka si-
jaitsi nykyisessä Adelsön pitäjässä Tukholman
läänissä Färentunan kihlakunnassa. A. maini-
taan kruiuiuntiUiksena jo v. 1200.

Alsnön sääntö, kuningas Maunu Ladonlukon
1280 v:n palkoilla herrainpäivillä Alsnön kunin-
kaankartanossa julkaisema asetus, joka m. m,
soi veronvapaudeu kuninkaan ja hänen veljiensä
palvelijoille, piispojen aseniiehille ja niille mi.?-
iiille, jotka tekevät ratsiipalvelusta valtakunnan
hyödyksi, Alsnön säännön ilmestymistä on sen-
tähden pidetty aatelissäädyn syntynä Ruotsin
valtakunnassa,

AlsopMla, puumaisia sanajalkakasveja, joilla
on isot, monikertaisesti pariliuskaiset lehdet.
Sukuun kuuluu useita lajeja troopillisesta Ame-
riikasta, Afrikasta ja Aasiasta. Joitakin lajeja
meillä kasvihuoneissa koristuskasveina.

Alsten, Norjan länsirannikolla Nordlandin
amtissa oleva saari. Sen rannikot ovat hyvin
viljeltyjä, tasaisia, mutta sisäosan täyttää tun-
nettu tunturiryhmä ,,Syv sostre" („Seitsemän
-sisarusta") . W. S-m.

Alster, Elben oike.iapuolinen lisäjoki, 52 km
pitkä, saa alkunsa Holsteinissa ja laskee pää-
jokeen Hampurin luona (ks. Hampuri).

W. S-m.

Alströmer. 1. J o n a s A. (1685-1761), ruots.
teollisuuden edistäjä, synt. 7 p. tammik. 1685
Alingsäsissa. jossa isä eli köyhänä porvarina.
Alström (niinkuin hänen nimensä ensin oli) oles-
keli nuorempana kauemman aikaa Lontoossa,
mutta palasi v. 1724 kotimaahan ja perusti syn-
nyinkaupunkiinsa Alingsäsiin kutomatehtaan,
joka tällä alalla sai perustavan merkityksen
Knotsin teollisuudelle. Sen ohessa A. harrasti
muitakin teollisuudenhaaroja ja elinkeinoja:
lampaiden hoitoa, tupakan- ja sokerinvalmis-
tusta. värjäystä, perunanviljelystä j. n. e. Myös-
kin kirjailijana hän vaikutti tuumiensa hyväksi.
1751 hän korotettiin aatelissäätyyn ja otti sil-
loin nimeti Alströmer. A. kuoli 2 p. kesäk. 1761.
— 2. Patrik A. (1733-1804), tehtailija ja
liikemies, edellisen poika, jatkoi isänsä tehdas-
liikettä, kunnes tulipalo 1779 siitä teki lopun.
Sen jälkeen hän toimi maanviljelijänä js. kauppa-
mielienä, ja osoitti myöskin harrastusta tieteel-
lisiin töihin. Korotettiin 1778 vapaaherran ar-
Toon veljensä Klas A:n kanssa, joka tämäkin
on huomattava etevänä liikemiehenä, K. G.

Alt ks. Alut a.

Aitaani (lat. allus - korkea), parveke.

Altai l-a'i] („Kultavuoret") , pitkä poimu-
vuorijono Ylä-lrtisin pohj. -puolella, luode- ja
kaakkosuuntaan. \'arsinaisen Altain muodosta-
vat Gobin Altai, jonka korkein huippu on noin
4,000 m ja solat 2.820 m, 2,960 m ja 3,200 m,
rinteillä ou alppiniittyjä, paikoittain metsääkin,
sekä Venäläinen Altai, hyvin kaunis alppimaa.

jonka korkein huippu on Bjeluha, yli 4,400 m.
Sangen rikas metalleista (hopeaa, kultaa, lyi-
jyä). Verrattain vähän jäätikköjä. Alkuperäi-
nen väestö on turkkilais-tatarilaista (kumandii-
neja, sormeja, mustia tatareja ja n. s, altailai-
sia) , Venäjän puolella suuri venäläinen a.sutus.

./, E. Ii.

Altailaiset kielet ja kansat ks. U r a 1 i-
altailaiset kielet ja kansat.

Altair 1. A t a i r, valkeankellertävä kaksois-
tähti 1 suuruutta (a.) Kotkan tähtikuviossa.

Altai-uralilaiset muinaisjäännökset ks.
Urali-altailaiset muinaisjäännök-
set.

Altakäytävä, tienristeys, jossa tie on viety
rautatien tai toisen tien alitse joko rakenta-
malla ylempänä olevalle tielle silta taikka tun-
neli sen alitse, J. C-en.

Altastratus-kerros, ilmat., harmaa, tasainen,
cirruspilvien alle n. 5,000 m korkeuteen Uiuodo-;-
tuva pilvikerros, jonka läpi aurinko ja kuu juuri
ja juuri näkyvät. A, syntyy sellaisen paikan
yläpuolelle, jota ilmapaincminimi lähestyy,

Altatsimut (pysty- ja atsimutiympyrä, uni-
versdalikon»), kone, millä niitataan korkeus ja
atsimuti (esim, tähden) (ks, t,) : ilman vaaka-
suoraa ympyrää: pysty-ympyrä: ainoastaan
vaakasuoralla varustettuna: teodoliitti.

(V. V. K.)

Altdorf ks. A 1 1 o r f.

Alteesiirappi ks. Alt h a; a,

Alten ks, A 1 a t t i (o) .

Altenberg, Peter, (s, 1859), itävaltal. kir-
jailija, elää 'SVienissä, julkaisi 1806 kokoelman
pieniä runollisia tunnelmakuvia ,,Wie ich es
sehe", jota seurasi „Ashantee" (1897) , „Was
der Tag mir zuträgt" (1900) ja ,,Prodronios"
(toinen painos 1906).

Altenburg, herttuakunta Saksi-Altenburgin
pääkaupunki, 38 km Leipzigin eteläpuolella.
38.818 as. Korkealla ja jyrkällä porfyyrikallioUa
sijaitsee linna, rakennettu 12:nnella vuosisadalla,
mutta senjälkeen usein suurennettu ja .«omis-
tettu. Kaupungissa on suuria tupakkatehtaita;
se käy vilja- ja villalanka-kauppaa. \V. S-m.

Altenjoki ks, A 1 a t t i (on) joki.

Altenstein. Karl v, Stein zum (1770-
1840), vapaaherra, preussil. valtiomies. Huo-
mattavin on hänen vaikutuksensa Preussin ensi-
mäisenä kultusrainisterinä (1817-1838). Jatkaen
Slcinin pestalozzilaisia uudistuspyrinnöitä kou-
lun alalla hän SUvernin ja Johannes Schulzen
avustamana valmisti v. 1819 vapaamielisen kan-
sakoululakiehdotuksen, joka tosin ei saanut lo-
pullista vahvistusta, mutta kuitenkin on tuntu-
vasti vaikuttanut yleisen mielipiteen kehityk-
seen Saksassa. Myöhemmin kasvava taantumus
lamautti varsinkin kansakoulualalla hänen vai-
kutustaan, Myö.skin hän joutui kirkollisella
alalla riitoihin vanha-luterilaisuuden edustajien
samoin kuin katolisten piispain kanssa, M. S.

Altenvuono ks. A 1 a 1 1 i (on) vuono.

Alterantia f-ra'-] (lat. alferu're < alter =
teinen), lääkkeinä käytetyt aineet, joitten arvel-
l.ian voivan vaikuttaa ruumiin nesteisiin ja
muuttaa niitä niin, että taudin tila korjaantuu :
esim, rauta, arsenikki, jodi y. m. U. 0-B.

Altera pars (lat.). toinen puoli.

Alteratsioni ks. Muunnos.

303

Alter ego— Alttari

304

Alter ego (lat.), „toinen minä" s. o. sijainen;
uskottu ystävii.

Alternatiivi (lat. alte'rnus = vaihteleva toisen
kanssa), vaihtoehto. — Alternatiivinen,
vaihtoehtoinen. — A 1 1 e r n e e r a t a, vuoro-
tella.

Alteroidut soinnut ks. Muunnetut soin-
nut.

Alterum tantum (lat.J, ..toistamiseen yhtä-
paljou", korkosumma, joka on kasvanut pää-
oman suuruiseksi.

Altesse [-e'sj (ransk.), Teidän Korkeutenne;
ruhtiuaalliuen arvonimi.

Alte Veste, „vanha linna" likellä Niirnbergiä
olevalla kunnaalla, jonka Wallenstein oli linnoit-
tanut ja jota Kustaa Aadolf 24 p. elok. 1632 10-
tuntisella kiihkeällä rynnäköllä, johon suoma-
laisetkin ottivat osaa, koetti turhaan valloittaa.

Althaea {-e'], samettihaapa, kasvisuku
J/«/(«ce£e-heimossa. Monivuotisia, korkeita, val-
keakarvaisia yrttejä, joiden lehdet ovat leveitä,
suippopäisiä ; isoissa kukissa 6-9-jakoinen lisä-
verliiö. — Useat lajit lääkekasveja. Etelä-F.u-
rooppalaisen A. officinaliksen pitkien juurihaaro-
jen sisältämästä sokeripitoisesta kasvilimasta
tehdäiln alteesiirappia, lehdistä rinta-
teelä.

Althaia [-i'-J, kreik. taiuhenkilö. ks. M e 1 e-
a g r o s.

Althusius f-lu'-}, Johannes (1557-1638),
.saks. oikeustieteilijä, uudemman luontaisoikeuk-
sien teorian tieteellisiä perustajia. Opiskeltuaan
lakitiedettä Baselissa ja luultavasti myöskin Ge-
nevessä tuli hän lakitieteen professoriksi Herbor-
nin yliopistoon 1586 ja 1600 Emdenin pormesta-
riksi. A. puolusti sekä käytännössä että tieteel-
lisesti ehdotonta kansan suvereniteetin aatetta.
Valtion tarkoitusperänä on yksinomaan kansan
paras, hallitsija on vain korkein virkamies,
jonka hallintovalta perustuu molemmin puolin
sitovaan sopimukseen. A:u tärkeimmät teokset
ovat: „Politica methodice digesta et exemplis
sacris et profanis illustrata" (1603; 2 pain. 1610,
siinä ovat myös vastustajien lausunnot käsitel-
tyinä) ; „Juris prudentia romana" (15S6) ja
„DiinH)logica" (1617).

Altilik [-i'k], turkkil. hopearaha, = noin 1 mk.
23 p.

Altimetri (lat. a2(us = korkea, ja kreik. mr.t-
rofi i Ulitta), korkeusmittari.

Altmark, Preussissa, osa muin. Kurmarkia
Brandeuburgissa Magdeburgin pohjois- ja Elben
läusipuolella, alue, josta preussilainen valtio sai
alkunsa; verrattain hedelmätön maa pienine
kaupunkeineen, suurin on Stendal, 23.281 as.

Altmark, pieni kaupunki Länsi-Preussissa.
V. 1029 tehtiin siellä Ruotsin ja Puolan välillä
kuudeksi vuodeksi A:n välirauha, jonka kautta
Puola Ruotsille luovutti Liivinmaan ja muuta-
mia Preussin kaupungeita.

Aitona, kaupunki Preussissa, Schles\vigin hal-
lintoalueessa, Elben oikealla rannalla Hamiuirin
alapuolella, 168,320 as. (1905). Suuri satama ja
merikauppa. Vapaasatama avattu v. 1901. Villa-
ja puuvillateollisuutta. Kaupunki on v'. jutellen
kasvanut Hampuriin kiinni, mutta kummallakin
on oma kunnallishallituksensa. Vuodesta 1830 on
kaupunki nopeasti vaurastunut ja sen asukas-
luku kasvanut yhä. Ansiokkaita oppilaitoksia.

Altoona lältu'n3], kaupunki Yhdysvalloissa,
Pennsylvaniassa, AUeghanyvuorten ja Pittsbur-
gin itäpuolella. 39,000 as. Bautatievauuu- ja
veturitehtaita.

Altorf, Sveitsissä, Uri-kanttonin pääkau
punki, Reuss-jocn varrella, Vierwaldstätter jär-
ven eteläpuolella. Teliin muistopatsas. 3.100 as.

Altranstädt, kylä Sachsenin maakunnassa,
likellä Lutzeniä ; tunnettu sen rauhant'on kaut-
ta, joka siellä 14 (24) p. syysk. 1700 tehtiin
Kaarle XII:n ja August II:n välillä ja jossa
jälkimäisen täytyi luopua Puolan kruunusta.

Altruismi (it. oUrui = toiselle, lat. aJ/€r = toi-
nen, lähimmäinen). A. Comte'n muodostama sana,
osoittaa sitä siveysopin suuntaa, jonka mukaan
siveellisyyden tärkein tunnusmerkki on siinä,
että ihminen toiminnassaan ottaa ohjeekseen
toisten onnen ja menestyksen (vastakohta:
egoismi) ; käytetään melkein yksinomaan oppi-
muodostuksista, jotka muuten periaatteellisesti
katsovat siveellisenkin toiminnan luonnolliseksi
ja olennaiseksi loppumääräksi valmistaa ihmi-
selle onnea ja menestystä (vrt. E u d a i-
monismi, Hedonismi). A. Gr.

Altstätten, kaupunki Sveitsissä St. Gallenin
kanttonissa, 470 m yi. merenp. 9,000 as.

Aittaani ks. Aitaani.

Alttari (lat. altar 1. aZtore = uhrillesi), uhri-
liesi, uhripöytä; „Herran pöytä", se kuoriss»
oleva koroke, jonka ää-
ressä pappi toimittaa
osan julkista jumalan-
palvelusta. Alttarilla
tarkoitetaan oikeastaan
luonnollista tai erityi-
sesti tehtyä koroketta,
jolle asetetaan juma-
lalle pyhitetty uhri.
Luonnonkansat ja kor-
keammallakin sivistys-
asteella olevat kansat
ovat alttareinaan käyt-
täneet kivilohkareita y.
m. s. Juutalaiset
saivat lakinsa mukaan
uhrata ainoastaan temp-
pelissä, mutta kauan
oli kuitenkin tapana
pystyttää uhrialtta-

reita yläville paikoille,

kuten esim. Gilgalissa ja Setelissä. Heillä
oli sekä polttouhrialttareita ja suitsutusaltta-
reita että niikyleipäpöytiä. Egyptiläiset
alttarit olivat tehdyt yhdestä ainoasta kivestä
katkaistun keilan muotoisiksi. Assyrialaisten ja
persialaisten alttarit olivat muodoltaan nelis-
kulmaisia; muinaispersiahusten tulialttarit oli-
vat merkittävän korkeat (3 metriä ja ylikin).
Antiikin kansojen (kreikkalaisten ja rooma-
laisten) alttarit olivat tavallisesti .sylinterin muo-
toisia ja koristettiin ornamenteilla tai henkilö-
jä eläinkuvilla; niiden yläreunoihin oli usein
veistetty uhrieläinten (härkien, oinasten) päitä.
Tekoaineena käytettiin enimmäkseen marmoria.
Juhlapäivinä ne kaunistettiin kukkakiehkuroill»
ja seppeleillä. Alttareita ci pystytetty ainoas-
taan temppelien sisään ja niiden edustalle, vaan
myöskin yleisille paikoille ja valtateille, lehtoi-
hin, lähteiden viereen j. n. e. sekä huoneisiiit

Ciboriuiu -alttari Milanon

Pyhiin Aniiirosinksen

kirkosta.

305

Alttari

:soe

kotininialille eli penaateille. Sankarien muistoa
kunnioitettiin alttareilla ja Koomassa pystytet-
tiin niitä keisareillekin, filutta pyhimpänä pi-
dettiin isoa, jumalan temppelin edessä olevaa
alttaria.

Muinaiskristillisessä kirkossa oli
alttarin alkuperäisimpänä muotona vain irtonai-
nen pöytä (mensa), jonka ääressä ehtoollisen
pyhä uliritoimitus tapahtui ja jolta armonväli-
kappaleita näytettiin tai jaettiin. Tämä alttari-
muoto säilyi läpi koko keskiajan ja yhä vieläkin
sen voi sanoa olevan käytännössä relormeera-
tussa kirkossa. Mutta jo aikaisin (300-luvulla)
ruvettiin käyttämään vahvoja kivialustaisia alt-
tareita, ja tämä muoto tuli sitten vallitsevaksi.
Pöydänkansi (tabulaj ei saanut olla tehty mo-
nesta, vaan ainoastaan yhdestä kivilaatasta.
Siihen uurrettiin pikkuinen kolo (sepulchrum)

roke (retabuhim, suprafrontale) kasvaa vähi-
tellen korkeaksi varjostimeksi tai seinäksi, joka
jaoitellaan arkkitehtonisesti ja koristetaan veis-
toksilla ja maalatuilla kuvilla. Täten se tulee
matalan kaapin luontoiseksi, jonka pysty- ja
vaakasuorat viivat jakavat eri osastoihin. Mo-
lemmin puolin tätä seinää kiinnitetään (1300-
luvulta alkaen) liikkuvia siipiä eli ovia, jotka
voidaan liittää yhteen suojaamaan tai, niin-
kuin kärsiuiysaikana, peittämään korokkeella
rieviä kuvia. Tällainen on varsinainen, gotii-
kan taidekauteen kuuluva alttarikaappi
eli siipi alttari (triptychon) . Tavallisesti
on siinä kaappi kohotettu alttaripöydästä ma-
talalla, erityisesti koristetulla alustalla (pre-
della). — Italian renessanssi 1400-1500-
luvuilla sovittaa useimmiten alttarin arkki-
tehtonisesti järjesteltyyn komeroon tai pylväs-

.\lltarikaai)i)i (UusikU-kko T. 1.), saksalaista lekiia ii. U25— 50.

pyhäinjäännösten säilyttämistä varten, mikä oli
muistona muinaiskristillisestä tavasta asettaa
alttari jonkun pyhimyksen haudalle. Joskus ai-
konee pöydän kansi edestäpäin ja silloin sitä
kannattamassa on pieniä pylväitä. Tavallisesti
verhotaan kuitenkin pöydän vaatimaton alusta
jollakin milloin enemmän milloin vähemmän ko-
ristetulla puu-, metalli- tai kangaspeitteellä (an-
tf-mettsale, antcpendium), kun taas kansi peite-
tään valkoisella liinalla. Aikaisin ruvetaan alt-
tarin päällä käyttämään erityistä katosta, balda-
kiinia (cihorium, tabernaciilum), jota kannat-
tavat erilli.set tukipatsaat kussakin nurkassa.
Tämä muoto on säilynyt, joskin ei kovinkaan
yleisenä, uudempaan aikaan saakka ja on kreik-
kalaiskatolisessa kirkossa vallitsevana. Oli kui-
tenkin tavallisempaa tehdä alttarikannen taka-
laitaan matalan seinän tai hyllyn tapainen ko-
roke, johon sopi asettaa ristejä, kynttiläjalkoja,
kuvia, pyhäinjäännös-säiliöitä y. m. Tämä ko-

varustuksen alle, jolloin taustaan asetetaar»
maalaus tai kuvanveistos. Saksan ja yli-
malkaan pohjoismaiden renessanssi
(1500-1650) antaa myöskin alttarikorokkeelle
arkkitehtonisen leiman, mutta käyttää monta
frylväslaitetta päällekkäin. Näistä on taval-
lisesti keskimäinen leveämpi ja korkeampi kuin
sen ala- ja yläpuolella olevat, joiden voi sa-
noa vastaavan alttarikaappien predellaa ja har-
jaa. Kaikki pylväslaitteet kehystävät maalat-
tuja tai puuhun leikattuja kuvia ja kaikkien si-
vuilla on koristeellisesti käsiteltyjä liikkumatto-
mia siipivarustuksia. Sikäli kuin myöhäis-
renessanssi 1. barokkityyli saavat
jalansijaa Euroopassa, ruvetaan käyttämään
italialaista alttarimuotoa erillisin pylväslaittein
ja koristamaan sitä runsaasti ornamenteilla,
symboleilla, kuvanveistoksilla ja maalauksilla.
Tällaisena alttari pysyy läpi koko 1700-luvun
r o k o k o n ja u u s k 1 a s s i 1 1 i s e n tyylin

;507

Alttarikaappi — Alueniärvi

;!()«

ajalla aina viime vuosisataan saakka. Itse
alttaritaulu oli usein sangi-n yksinkertai-
nen ja tavallisesti oli sen kehystänä pilastereita
tai pylväitii sekä niiden päällä jonkinlainen
päätyharja. — Suomen rikkaaniniissa kir-
koissa käyt( ttiin keskiajasta uudempaan aikaan
saakka ulkomailta, varsinkin Saksasta, myös-
kin Hollannista, tuotuja alttarikaappeja ja
siipialttareita.

I MDCCCXTX

AlUaritaiituii > \iu>

t N .ih.iU\ 1 1'. ^. l.und^rpiiin inaainnnia
1SU2.I

iViiliakM"

i:ung der niittelalterlichen Altäre Deutschlands"
(1890-1901): E. Aspelin, „Siipialttarit, tutki-
11, us keskiajan taiteen alalta" (1878) ; K. K.
Meinander, „Medeltida altarskäp och träsnide-
iier i Finlands kyrkor" (1908).)

E. K-r. & K. K. M.

Alttarikaappi ks. Alttari.

Alttarikomero ks. A p s i s.

Alttarinsakramentti ks. E li f o o 1 1 i n e n.

AlttariiJÖytä ks. Alttari.

Alttaritaulu ks. Alttari.

Alttarivaate ks. Alttari.

Alttarivei-ho ks. Alttari.

Alttina ks. A 1 t y n.

Altto (ital. aito), matala lapsen tai uaisen-
.■.ini, ulottuu tavallisesti pienestä g:.stä 2-viivai-
-icn e:hi'n.

Autoklaavi, nuottiavain (kuva 1), joka ase-
Iitaan viivaston 3:nnelle viivalle, osoittamaan
..1-viivaista" C:tä :
käytettiin muinoin
kuorolaulussa, nyky-
ään vain alttoviuluUr.
.'<<-n sijalle on lehtori
Axel Törnudd keksi-
I nyt käytännöllisem-
män nuottiavaimen,
joka osoittaa ..pientä'
11. 11a

Koomalaiskatolisissa kirkoissa tuli aikaisin
tavaksi pystyttää useampia alttareita, joista
kuorissa oleva pääalttari oli tärkein ja sen jäl-
keen tuli maallikko- 1. pyhä ristinalttari. Sivu-
alttarit (sivukappeleissa) ovat pystytetyt pyhi-
mysten muistoksi ja käytetään yksityismessuja
varten. Matkoilla ja sodassa käyttivät katolilai-
set papit messujaan varten jiieniä kannettavia
alttartita. Protestanttisissa kirkoissa alttarin
paikka yleensä on sama kuin katolisissa kirkois-
sa, nim. itäisellä kuoriseinällä. Muutamissa kir-
koissa on käytännöllisistä syistä poikettu tästä
tavasta; niinpii a. useissa Pohjanmaan ristin-
muotoon rakennetuis.sa kirkoissa on sisäkul-
massa keskellä kirkkoa. ■ — Katolilaisia altta-
reita muistuttavat sangen paljon buddhalaiset
alttarit, jotka on sijoitettu jonkun IJuddliaii
kuvan eteen ja joiden ääressä kaikki jumalan-
palvelusmenot suoritetaan. [Schmid. ,.Der
<:hristl. Altar u. .sein Schmuck" (1871) ; Milnzen-
liiiger ja Beis.sel, „Zur Keuntniss und WUrdi-

g:tä viivaston 2:sella vil-
ja siis on tarkalleen oktaavia alempi
kuin käytännössä oleva diskanttiklaavi (3).

7. K.

Alttoviulu, tavallista viulua kooltaan suu-
rempi, ääneltään tummempi ja kainompi; kielet
viritetyt sä\elille: e, g. d, a, siis kvintin verran
alemmaksi kuin viulun. Käytetään sekä orkes-
terissa että jouliikvartetissa ja muissa yhdys-sä-
vellyksissä viulun ja sellon sointivärien välit-
täjänä. /. K.

Altyn /-.!/'-/ (< tatar. a/iy' = kuusi) , altti-
n a, ven. raha, ennen arvoltaan 3 a 6 tenkaa
(s. o. 1 '/a ä 3 kopeekkaa), nykyään 15 kopeek-
kaa (esiintyi 170i-i25 hopearahanakin).

Aluelääkäri, suurten kaupunkikuntien köy-
hien sairaanhoitoa varten asettama lääkiiri.
joista kullakin on oma alueensa, mihin hänen
loimintavelvollisuutunsa rajoittuu. il. 0-B.

Aluenjnnri, järvi, johon ..tulen synnyissä"
Ilmarisen iskemä tulikipuna putoo. Nimi esiintyy
monessa toisistaan vähäsen eroavassa muodos.sa,
kuten vanhimmassa kirjaanpanossa v. 16.5S:

:50y

Alumen Alunamaa

310

AInfiry, Aluiroi. .llnicos järvi, Gaiianderin my-
K.logiassa: Aluen. Alaman, Aloen. Ahce jiirvi.

A. y.

Alumen /-lii'-] (lat.) . aluna : A. plumosura, as-
liesti : a. uiitiim, poltettu aluna. vrt. Aluna.

Aluminaatit, eraiinlaisia suoloja, joissa alu-
ininiumliydroksidi esiiutyy happona ja jotka siis
voidaan ajatpUa syntyneiksi aluminiumhydrok-
»idisla, niin ettu tiimaa vetv on korvattu metal-
lilla.

Aluiainiumi dat. nlu'mcn = aluna), eräs taval-
lisinmiista luonnossa esiintyvistä metalleista
■ kim. merkki AI), esiintyy luouaossa etenkin
-ilikaattina (maasälvilssä, kiilteos>>ä ja savessa),
tiuoridina (kryoliitissa) , hydroksidina (hydrar-
gilliitissa, banksiitissa ja diasporissa) sekä vielä
oksidina (ks. t.). Valmistetaan nykyään mel-
kein yksinomaan elektrolyyttisesti a. -oksidista,
lolion on sekoitettu kryoliittia, jotta se helpom-
Tniii sulaisi. A. on harmaauvalkea. kiiltävä me-
talli, jokseenkin yhtä raskasta kuin lasi {om.-p.
•2.7, atomip. 27, t) ja yhtä kovaa kuin hopea; sitä
voidaan kiillottaa, valssata hienoksi levyksi ja
lakoa lehtialuminiuDiiksi ; on ilmassa sangen py-
-yväinen, ei hapetu sanottavasti kuumuudessa-
kaan; sulaa noin TOO^rssa, liulcenee helposti
-uolaliappoon. kuumaan laimeaan rikkihappoon,
tnutta ci typpihappoon : liukenee myös kali- ja
iiatronlipeäJM muodostaen n. s. .a 1 n m i n a a t-
teja. A:n keksi Wöhler 1S27, vuodesta 18.33
Deville sitä valmisti suurissa määrin natrium-
-Tluminiunikloridista ja natriumista, mutta vasta
i'lektroly3'ttisen valmistustavan keksiminen (Ki-
liäni, I16roult, Hall n. 1SS6) antoi sille suurem-
man käytännöllisen merkityksen. Sitä käyte-
tään kaikenlaisten tarvekalujen valmistukseen,
litografiassa (algrafla), laiva- ja rautatiera-
kennuksessa, polttoaineena Goldschmid tin
menettelytavassa (ks. t.) j. n. e. Koko-
naistuotanto "l903 n. 8,25 milj. kg. (W. B.)

Altiminiumhydroksidi, kem. yhdistys alumi-
niumista, hapesta ja vedy.stä (.\1 (OH) 3) , saadaan
hyytelömäisenä valkeana sakkana saostamalla
.-•iurainiumsuolaliuosta ammoniakilla. A. liuke-
nee helposti sekä happoihin että väkeviin emäk-
siin muodostaen edellisessä tapauksessa happo-
jen aluminiumsuoloja, jälkimäisessä n. s. ai u-
ni i n a a 1 1 e j a. Suuren taipumuksensa tähden
yhtyä useihin orgaanisiin väriaineisiin käyte-
tiiä a:a värjäystehtaissa peittauksena.

Aluminiuinlejeeringit, aluminiumia sisältä-
vät lejeeringit, valmistetaan suorastaan sulatta-
Mjalla aluminiumia ja muita metalleja yhteen.
.Viistä ovat tärkeimmät: aluminium i-
pronssit, joissa on kuparia ja noin 2,5-10 ^c
aluminiumia; kauniita, kullan keltaisia: eivät
muutu ilmassa, jonkatähden niistä valmistetaan
kaikenlaisia koristetavaroita : a 1 n m i n i u m i-
messinki, kaunis keltainen lejeerinki, joka
kuparin ja sinkin ohella sisältää 1,3-8 '^J- alumi-
niumia : m a g n a 1 i u m i, hopeanvalkoista, kiil-
tävää ja varsin lujaa, helposti taottavaa lejee-
rinkiä ; sisältää paitsi aluminiumia noin 10-30';^
magnesiumia. Sitä käytetään nykyään paljon
korvaamaan messinkiä ja muita metalleja.

Alvnniniummessinki ks. A 1 u m i n i u m I e-
j e e r i n g i t.

Aluminiumoksidi, saves, kem. aluminiumin
ja hapen yhdistys (AI. Oj), esiintyy luonnossa

korundina, rubiinina ja safiirina
sekä, vähemmän puhtaana, smirgelinä.
Aluminiumpronssi ks. A 1 u m i n i u m 1 e-

jeeringit.

Aluminiumsilikaatit ovat piihapon .ilu-
nnniumsuoloja; esiintyvät luonnossa m. m. sa-
vena sekä kaoliinina eli j) o r s 1 i i n i-
m a a n a. Kaksoissilikaatteiua yhdessä muiden
metallien silikaattien kanssa muodostavat a:t
kiinteän maankuoren pääosan.

Aluniiniumsuolat, happojen ja aluminiumin
kem. yhdistyksiä, jotka johdetaan hapoist.i niin.
että näiden vety ajatellaan korvatuksi aluiuiniu-
milla; a:t ovat värittömiä ja yleensä veteen tahi
suolahappoon liukenevia. Veteen liukenevat a:t
ovat kirpeänmakuisia ja niitten liuoksilla on
hapan reaktsioni. Tärkeimpiä a:ja on aluna.

Aluminotermia, metallioksidien pelkistiiminen
alnminiumpulverin avulla : jos metallioksidi- ja
aluniiniumpulveri-seos erityisen sytytysaineen.
esim. räjähdyselohopean avulla, sytytetään,
palaa aluminiumi metallioksidin hapen kustan-
nuksella ; oksidin metalli eroaa sulassa tilassa.
Menettelytapaa käytetään korkean lämpötilan
saavuttamiseksi, osaksi myös muutamien metal-
lien niinkuin kromin ja mangaanin valmistuk-
seen oksidei.staan.

Alumni (lat. alumnus < aJere = elättää) , tur-
vatti ; oppilas.

Aluna (lat. alii'meit), kaliumalunan lyhyempi
nimitys, kidevettä sisältävä alumiuiumsulfaa-
tin ja kaliumsulfaatin kaksoissuola (KjSO,.
AL(S0J3. 24H,0). Alunaa valmistetaan a 1 u-
nakivestä (ks. t.) . Tämä pasutetaan 500-
SOO°:seen, asetetaan ulkoilmaan ja kostutetaan
usein vedellä. Kun sitä sitten vedellä uitetaan,
saadaan a.-liuos, josta a. jäähdyttäessä kiteytyy.
Myös a. -s a v e s t a ja a.-l i u s k e e s t a eri kei-
noin valmistetuista aluminiumsulfaattiliuoksista
saadaan, lisäämällä kaliumsulfaatlia, alunaa.
Väkevöidyistä lämpimistä liuoksista a. erkanee
hämmentäessä valkoisina pieninä kiteinä, n. s.
,.a 1 u n a j a u h o n a". Kuumentamalla 92°:seen
a. sulaa kideveteensä, joka yhä lämmittämällä
haihtuu pois, ja jälelle jää rakoUinen, vedetön
eli poltettu a. Kaupassa on a. suurina, vä-
rittöminä, läpikuultavina oktaeederikiteinä. 100
osaan vettä liukenee 0°:ssa 3,9 osaa kiteistä a:a,
100°:ssa öö7,5 osaa, huonelämmössä n. 12 osaa.
Maultaan a. on makean katkeraa ja limakalvoja
kutistavaa. A:lla on laaja käytäntö väriainei-
den valmistuksessa, peittausaineeua, paperin lii-
ma-aineena, veden puhdistamisessa y. m.

Aluna jauho ks. Aluna.

Alunakivi, valkea, punertava tai harmaa tra-
kyyttineu vuorilaji, joka vaihtelevissa määrissä
o!i a 1 u n i i t i n läpitunkema. Esiint\-y tuli-
peräisissä seuduissa, niinkuin Keski-Italiassa
(Tolia, Civita Vecchia), Au\ ergne's.sä, Unkarissa
y. m. A:stä valmistetaan alunaa (ks. t.).

Alunaliima, alunanpitoinen liima, voimakas
paperiliima.

Aluiialiuske, rikkikiisu- ja hiilenpitoinen
saviliuske, josta valmistetaan alunaa. Tavataan
Ruotsissa, Saksassa ja Belgiassa.

Alunamaa, usein hiiltä sisältävä savi, jossa
myös on rikkikiisua ja sentähden rapautuessa
.syntyy aluminiumsulfaattia. Käytetään alu-
nan valmistukseen.

311

Alunaparkinta — Amadisromaanit

M-2

Alunaparkinta 1. valkoparkinta ks.
N a h k a.

Alunat, kaksoissuoloja, joiden kokoumus vas-
taa alunaa (ks. t.). Niissä voi kaliumin tilalla
olla joku muu alkalimetalli tahi ammoniumi ja
aluminiumin paikalla rauta tai kromi.

Aluniitti, mineraali, emäksistä kaliumin ja
aliiininiumin sulfaattia, vrt. Aluna, Aluna-
k i V i.

Alus ks. Subjekti.

Aluskangas. Näin nimitetään Lapin tuntu-
rien juurilla olevia, epäsäännöllisesti kumpuisia
vi eri Ilki vi -kasaumia.

Aluslehdet, kasvin maanrajassa olevat, useim-
min ruusukkeiset varsilehdet.

Alusrakenne, alin osa rautatiestä tai sillasta.
Kantatiellä kuuluu alusrakenteeseen itse täyte-
penger ja leikkauskuoppa sekä niiden perustuk-
set, silloissa sillan tuet ja niiden perustukset.

J. C-^n.

Alussivu ks. S u o j a s i V u.

Alustinlasl ks. Objektilasi.

Alustus 1. pohjustus, seikkaperäinen
s(-lonteko keskusteltavaksi otettavasta asiasta.

Alusvesiratas, vaaka.suoran akselin ympäri
kiertävä vesiratas, jonka alimpaan osaan vesi
vaikuttaa. J. C-in.

Aluta [-lu'-J, A 1 t, unk. O 1 t, Tonavan vasen
lisäjoki, saa alkunsa Karpaateilla, Siebenbiirge-
nin ylängöltä, murtautuu Transsilvanian alppien
läpi ,, Punaisen tornin" solan kautta Romaniaan,
jossa se on Suuren ja Pienen Valakian rajana,
ja yhtyy Tonavaan vastapäätä Nikopolia; pi-
tuus 550 km. iv. S-»n.

Alvajärvl, noin 18 km jiitkä järvi Viitasaaren
reitissä, laskee Pihtiputaan kirkon luona
Kolimajärveen. J. E. R.

Alwar, engl. II 1 w a r, indobrittiläinen valtio
Rajputanassa Delhin ja Jaipurin välillä, n.
8.000 km-, 8'i!),000 as. (1901). Pääkaupungissa
A:ssa 57,500 as.

Alvarado [-iu'-J, Pedro de (k. 1541), esp.
löj'töretkeilijä ja seikkailija, oli mukana Cor-
tezin retkellä Meksikoon, jossa osoitti suurta ur-
hoollisuutta. Sittemmin kuveruuiirinä Guate-
malassa, josta teki valloitusretken Quitoon, myö-
hemmin Hondurasissa ja kaatui eräässä taiste-
Uissa intiaaneja vastaan.

Alvastra, luostarin raunio ja rautatienasema
Itägöötanmaalla Ruotsissa Ombergin eteläpuo-
lella. Tiettiivästi Ruotsin vanhin luostari, sen
perusti Sverker I ja kuningatar Ulfhild sistersi-
läismunkeillo 115.') tai 1150.

Alve ks. H e i s i m a t o. — A. -sanaa käyi c-
tiiän kalastuskirjallisuudessa merkitsemään ka-
laugioikasia.

Alvejuuri ks. P o 1 y s t i e h u m.

Alvensleben, Konstantin von (1809-
92), preuss. kenraali, kunnosti itsensä useissa
taisteluis.sa ranskalais-snksalaisessa sodassa
187071.

Alveolaari, äänne, joka muodostuu siten, että
kielenkärki koskettelee alveoleja eli ikenien ku-
pevaa osaa. vrt. A 1 v e o 1 i, A 1 v e o 1 a a r i n e n.

Alveolaarinen, alveoliin kuuluTa, alveoleja
koskeva, rakkulamainen.

Alveolaarisyöpä, erityinen kasvannai.seo
muoto, missä sidekudoksen rakenne muodostaa
silmukoita, joissa itse syöpäsolut sijaitsevat.

Alveoli (lat. alve'olus = pieni kuopjia) , syven-
nys, ontelo, rakkula. Ne leukaluiden kuopat,
joissa hampaat ovat (Alveoli dentales). Kulla-
kin hampaalla on oma kuoppansa. — A. pul-
in o n a 1 e s, keuhkojen ilmarakkulat. M. 0-B.

Alyattes [-a'ttcsj, Lyydian kuningas, Sady-
atteen poika. Kroisoksen isä, Mermnadien hal-
litsijasukua, hallitsi v. 617 (tai 609 tai 605) -560
e. Kr. A. karkoitti Aasiaan hyökänneet kimme-
riläiset ja kävi Meedian kuningasta Kyaksaresta
vastaan kuuden vuoden aikana sotaa, joka päät-
tyi V. 585 rauhaan, missä Halys joki määrättiin
molempien valtakuntien rajaksi. H:in kuki.sti
myös kaarialaiset, sekä valloitti Smyrnan ja Ko-
lophonin, mutta ei saanut Miletosta valloite-
tuksi. Hänen hautansa Hermos-joen varrella
oli kuuluisa komeudestaan. E. R-n.

Alypios f-y'-}, kreik. kirjailija, joka on kir-
joittanut johdannon musiikin teoriaan, jossa
m. m. tehdään selkoa kreikkalaisten nuottijär-
jestelmästä. A:n luullaan eläneen 3 tai 4 vuosi-
s:lla j. Kr. O. E. T.

Alyssum [y'-], k i 1 p i r u o li o, kasvisuku
(.Vwc»7c»"fE-heimossa. Tav. haarovia, harmaan-
vihreitä yrttejä, joiden lehdet ovat ehyitä, pie-
nehköjä: pienet vaaleat kukat tertuissa, lidut
melk. ympyriäisiä. Muutamia lajeja puutar-
hoissa korisluskasveina. Enimmät lajit Väli-
meren maista.

Alytes obstetricans, k ä t i 1 ö s a m m a k k o.
Lounais-Euroopassa elävä, 4 cm pitkä konna.
jonka uroksella on tapana
kääriä takajalkoihinsa naa-
raksen la.skemat rihmamai-
set mätijoukot ja laskea ne,
sikiöitten kehityttyä, ve-
teen.

r- 11 r Katililsamm«kko.

Alön [-Ö-], kaunis hietapohjainen saari Uuden
kaarlepyyn saaristossa, joen suuu ulkopuolella.
Kaupunkilaisten huviloita. J. E. R.

A. M., lyhennys sanoista Artittm }nagist3r,
myös: L. A. M. = liberalium a. m., ennen van-
haan käytetty nimitys yliopiston filosofisessa
tiedekunnassa tutkinnon suorittaneen oppi-
arvosta.

A M. (a. m.), lyhennys lat. annö mftndi -
maailman vuonna, tai lat. anie meridiem = ennen
puoltapiiivrä.

Am, ammoniumradikaalin (NH,) merkki.

Amabile [-mä'-] (it.), suloise.sti, herttaisesti.
— Flauto amabile, sulosointuinen (urku-
äänikerta). /. K.

Amadeo [■de'-} (Amadeus),Ferdinand6
Maria (1845-90), Aostan herttua. Es-
panjan ent. kuningas. Italian kunin-
kaan Viktor Emaiiuelin toinen poika, valittiin
Espanjan kuninkaaksi 1870. Hän noudatti tar-
kasti maan perustuslakeja ja oli rahvaan suosi-
ma, mutta ei aateli.ston. Monenmoisten puolue-
juonittelujen ja lisääntymistään lisääntyvien
vaikeuksien takia A. jo 1873 vuoden alussa luo-
pui kruunustaan. Lopun ikäänsä hän eli Ita-
liassa. K. Il.dt.

Amiadeus- järvi l-e'-], suuri suola järvi si.sä-
.•\iistraaliassa, 25» etel. lev., 131° it. pit, 204 m
yi. merenp. : sen löysi 1872 Giles.

Amadisromaanit, eräs ryhmä keskiaikaisin
ritariromaaneja, joiden esikuvana oli laaja ker-

313

Amager — Amarantaceae

314

tomus rohkeasta ja jalosta prinssi Amadis Gal-
lialaisesta {„Aniadis de Gaula"), hänen ihmeelli-
sistä seikkailuistaan ja sankat iteoistaan ja hä-
nen uskollisesta rakkaudestaan prinsessa Oria-
iiaa kohtaan. Tämän romaanin alkuperäiseksi
sepittäjäksi arvellaan portugalilaista Joao de
I.obciraa, joka eli 13:nnella vuosis. Se käännet-
tiin espanjaksi, sitä mukaili ja jatkoi Garcia
Ordouez de Moutalvo 15:unellä vuosis., sitten se
3'hä kasvoi ja laajeni varsinkin espanjan ja
ranskan kielisissä mukaelmissa, niin että se lo-
pulta sisälsi 30 kirjaa. Se levisi ympäri Eu-
rooppaa ja saavutti rajattoman kansansuosion
tyypillisenä ilmauksena keskiajan ritarillisuu-
den ihanteesta ja kauniiden, jalojen naisten
palveluksesta, kunnes Cervantes kuolematto-
jnalla ,,Don Quixotellaan" teki tästä ihantelusta
lopun. V. T.

Amager, pieni, matala saari Juutinraumassa,
Rööpenhaminan amtissa Tanskassa; 65 km-,
08,000 as. Korkein kohta vain 6 m yi. merenp.
Saari on erittäin hedelmällinen ja hyvin vil-
jelty; suuria vihannes-, erittäinkin kaalinvilje-
lyksiä. Istutettua metsää on 150 ha (valtion).
Asukkaat ovat vielä osaksi Kristian Il:n aikana
sinne muuttaueitten hollantilaisten jälkeläisiä,
jotka kauan ovat säilyttäneet kielensä ja omi-
tuisen vaatepartensa. Saarella on useita pieniä
kaupunkeja, kuten tehdaskaupunki Kastrup ja
kauppa- ja teollisuuskaupunki Dragör.

W. S-m.

Amalasunta /-«'/, itägoottien kuninkaan
Teodorik Suuren tytär, Eutarikin puoliso, tuli
isänsä kuoltua 52(5 hallituksen pitäjäksi poi-
kansa Atalarikin nimessä. Hallitusta hän johti
Teodorikin hengessä, osoittaen mieltymystä roo-
malaiseen sivistykseen ja tapoihin. Atalarikin
kuoltua 531 meni A. uusiin naimisiin orpanansa
Teodohadin kanssa, mutta tämä murhautti seur.
vuonna hänet, kun A. ei tahtonut luovuttaa hal-
litusta Teodohadin käsiin. Tämä tapaus antoi
keisari Justiniauukselle aiheen hyökätä Italiaan.

A". G.

Amalekilaiset, paimentolaiskansa, joka a-^us-
keli erämaassa Siinainniemeltä pohjoiseen Pales-
tiinan eteläisillä rajamailla. Esiintyvät V:ssa
T:ssa israelilaisten ainaisina vihollisina (2 Moos.
l'^8-i«; Tuom. 3i5; 63; "u) , jotka rosvoretkillään
vaivasivat varsinkin Simeonin ja Juudaan aluei-
ta, kunnes Saulin (1 Sain. 15) ja Daavidin
(1 Sam. 27,; 30, seur.) onnistui nujertaa heidät.
Sen jälkeen häviävät näyttämöltä. 1 Moos 36,2
mukaan kuuluivat Esaun jälkeläisiin. Ar. IL

Amalfi 1-ma'l-], kaupunki Etelä-Italiassa
Salernon maakunnassa, Kampaniassa. Sijaitsee
khuniin Saleruonlahden rannalla ja oli keski-
ajalla tärkeä ja suuri kauppakaupunki; nvl on
siinä vain 4,300 as. Sen kuuluisa tuomiokirkko
on ll:nneltä vuosis. IV. S-m.

Amalgameerata ks. A ma 1 g a m o i d a.

Amalgairii. elohopean ja jonkun muun metal-
lin lejeerinki. Kullan ja hopean erottamiseksi
malmeista, käytetään niiden taipumusta muodos-
taa amalgameja. Kun nins. hienoksi muserret-
tuja kulta- ja hopeamalmeja käsitellään elo-
hopealla, yhtyvät kulta- ja hopeamuruset elo-
hopeaan ja puuromainen amalgami voidaan
erottaa pois. Tästä haihdutetaan elohopea pasut-
tamalla, joten jalot metallit jäävät jälelle. —

Tina-amalgamia käytetään peililasin peitteeksi,
ja muista amalgameista valmistetaan hammas-
plombeja. Luonnossa esiintyy hopea-a. kiteisenä
mineraalina Chilessä.

Amalgamoida. 1. Kem., yhdistää joku niu-
lalli elohopeaan, päällystää amalgamilla, erot-
taa kulta tai hopea malmeistaan elohopealla. —
2. Kuvann. Yhdistää, sekoittaa. R. D.

Amalienborg [-0'-], kuninkaallinen linna
Kööpenhaminassa Amalieuborgiu torin varrella.
Torilla on Aasialaisen kauppaseuran pystyttämä
l'redrik V:u muistopatsas. Alkujaan rakensi 4
aatelismiestä kuninkaan käskystä torin ympä-
rille 4 eri linnaa, jotka kuitenlcin pian joutuivat
valtiolle. Vanhan kuninkaallisen linnan palon
jälkeen v. 1794 ovat ne olleet kuninkaan ja
perintöruhtinaan palatsina. W. H-m.

Amalit, itägoottilainen kuningassuku, jonka
kuuluisimmat edustajat ovat Hermanarik ja
Teodorik Suuri (ks. näitä) ; sanotaan myöskin
Amelungeiksi.

Amalrik Benalainen, panteistinen juma-
luusoppinut keskiajalta. Hänen oppinsa, jota
hänen oppilaansa i)avid Iiinantolainen kehitti,
on yhteydessä Joh. Erigenan järjestelmän kanssa.
A. opettaa kolmessa jaksossa jatkuvaa Juma-
lan ilmoitusta. Jumala on nimittäin ilmoittanut
itsensä Isänä Abrahamissa, Poikana Jeesuksessa
ja Pyhänä Henkenä Amalrikin oppilaissa. Pyhän
Hengen aikakaudella ovat ulkonaiset kirkon-
menot tarpeettomat. Katolinen kirkko on Babel.
Uskovaiselle, joka elää hengessä, ei ole synniksi,
vaikka hän lihassansa lankee. A. joka kahden-
nentoista vuosisadan loppupuolella oli opettanut
Pariisin yliopistossa, pakoitettiin peruuttamaan
oppinsa ja kuoli v. 1204. Hänen puoluelaisensa,
joita nimitettiin „P. Hengen lahoksi'' kirottiin
Pariisin synodissa v. 1209 ja lateranikokouksessa
V. 1215. [Heuter, ,,Geschichte der relig. Aufklä-
rung im Mittelalter" (1877).] E. K-a.

Amaltlieia [-na'-], kreikkalaisessa tarustossa
Zeuksen imettäjä, jota milloin kuvailtiin nym-
fiksi (luonnottomaksi), milloin vuoheksi. —
Amaltheian sarvi = runsauden sarvi.

Amanita [-i'-] ks. Kärpässieni.

Amanuenssi (lat. amuimtnMs < inanus =
käsi), apulainen; näin nimitetään vakinaisella
palkkasäännöllä olevia erinäisiä virkamiehiä,
esim. yliopiston kirjastossa, valtionarkistossa,
museoissa y. m. — Ylimääräiset amanu-
enssit eivät ole vakinaisella palkkasäännöllä.

Amara [-mä'-] (lat. amä'rus = katkera), lääk-
keissä käytetyt karvaat aineet. M. 0-B.

Aniara-koca [-ösaj, „Amaran sanakirja", noin
5:nneltä vuosis. peräisin oleva sanskritinkielinen
synonymileksikko, joka sitäpaitsi ilmaisee no-
minien suvun y. m. Tärkeimmät painokset ovat
Colebrooke'n (1808) ja Loiseleur Deslongehamps'in
(1839-45).

Amarantaceae {-ta'-J, kaksisirkkaisheimo,
Ce7^(ros/lt■)■^(I(e-pa^vesta ; yrttejä tahi pensaita,
harvoin puita, n. 500 lajia, varsinkin trooppisissa
ja subtrooppisissa seuduissa etenkin Amerii-
kassa, Afrikassa ja Austraaliassa. Lehdet ehyitä,
korvakkeettoraia, kukat pieniä, tiheissä tähkä-
mäisissä kukinnoissa, niiden esilshdet pysyviä
ja samanväri"iä kuin useimmin sukapiikkimäi-
set kehälehdet, joiden avulla siemenet leviävät.
Koristuskasveina meillä yleisimmin suvut Ama-

31Ö

Amarant-ritaristo— Amaurosis

3 k;

runlus. r e V o n h ä 11 t ii ja Celosiv, kukon-
harja (ks. n.).

Amarant-iitaristo, Kristiina kuuingatlaren
1633 perustama sruia, joiion kuuluivat kuuingat-
laren liihimraäl ystäviit, niin naisia kuin herro-
jakin; lakkasi hänen kruunusta luopuessaan
seur. V. — Samac nimen otti eräs 1760 Tukhol-
massa keskinäistä seurustelua varten perustettu
yhdistys.

Amaranttipuu on etelä-ameriikkalaisen Co-
paifera braccatan punaista tahi sinipunaista
sydänpuuta. Kiiytetäiin puunleikkaustöihin ;
esiintyy kaujjassa neliönmuotoisina laattoina.

Amaranttiväri, kaunis, tumma, punasiner-
välle vivahtava punaväri; valmistetaan käsit-
telemällä kotsenilliväriä ammoniakilla tahi
tiuasuolalla.

Amarantus, revonhan-
t U, kasvisuku Amarantacece-
heimossa. Tav. yksivuotisia
yrttejä, joiden vuorottaiset
lehdet ovat tasasoukkia —
puikeita. Kukat tähkämäi-
sissä, punaisissa, erinomaisen
tilleissä sykermis.sä. Useat
lajit koristuskasveina, esim.
A. caudatus, jolla on pitkät,
riippuvat, lakastumattomat,
punaiset tähkät. Pohjois-
Intiassa viljellään A. pani-
culatusta, jauhoisten siemeu-
teusii vuoksi. — Lajit levin-
neet kaikkiin maapallon V3-Ö-
hykkeisiin jiaitsi kylmiin.

Ainarna l-ma'r-1 (Teli el-Amarna), faarao
AmiiKilis IV:n perustaman hallituskaupungin
lauihopaikka Keski-Kgyptissä. Sieltä löydettiin
t;clvtlla 1887-8 noin 300 babylonialaisella iiuolen-
]j;i;ikirjoituksella varustettua savitaulua. Ne
kuuluivat aikoinaan mainitun faaraon valtio-
arkistoon ja ovat enimmäkseen assyriankielisiä
kirjeitä, jotka erinäi.set babylonialaiset, assyria-
laiset ja muut Ktu-Aasiau ruhtinaat sekä Egyp-
tin palestiinalaiset vasallit 1400-luvulla e. Kr.
olivat lähett.-ineet Egyptin hoviin. Tämä el-Amar-
iiaii löytö on muinais-itäniaita koskevan tutki-
muksen tärkeimpiä lähteitä, se kun luo valoa
Etu-Aasian ja etenkin Pah^stiinan valtiollisiin,
yhteiskunnallisiin ja sivistyshistoriallisiin oloi-
hin aikana ennen israelilaisten heimojen luloa
Kanaanin maahan. .\mariKi-kirjeet m. m. todis-
tavat, että niioleni)ii;ikirjoitusta lö;nnellä vuosi-
sadalla e. Kr. viljeltiin koko Etu-Aasiassa, jopa
Egyptissäkin, ja että assyrian kieltä siihen aikaan
käytettiin diplomaattisessa kirjeenvaihdossa
niinkuin ranskan kieltä meidän päivinämme.
[Tallqvist, „Eräs Aasian ja Egyptin välinen
kirjeenvaihto 15:nneltä vuosisadalta e. Kr."
(Valvoja 1891) ; Hugo Winckl:!r, „Die Thon-
lafeln von IVll el-Amarna" (1896).! K. Tt.

Amaryllidaceee fdd'-j, n a r s i s s i k a s v i l,
kasviheimo yksisirkkaisten luokan Liliflorm-
parvessa. Monivuotisia yrttejä, harvoin ruoho-
varpuja, useimmat sipulikasveja, joiden lehdet
ovat silposuonisia. tasasoukkia, tavallisesti ruti-
sukkeisia. Isot. loistavanväriset kukat erilai-
sissa kukinnoissa, harvoin yksinäisiä. Useim-
mat lajit kuumasta vyöhykkee.slä tahi lauhk-^an
v}'öhykkeen lämpimistä osista. Muutamat levin-

neet välimerenmaihin. Useita lajeja koristus-
kasveina: Galanthiis. Leticnjutn, Narcissus y. m.

Amaryllis [-y'-], kasvisuku AmaryUidaceu -
heimossa. Suvun ainoaa lajia, A. belladonniiii
(Etelä-.\frikasta) viljellään mon-^na muunnok-
sena. Lehdet pitkiä, tasasoukkia: kehittyvät
vasta kukkimisen jälkeen; isot, nuokkuvat,
punaiset, tuoksuvat kukat sarjassa pitkän vanan
latvassa. — A.-nimi annetaan monelle muul-
lekin Aniaryllidacea-heimoon kuuluvalle huone-
kasville.

Amasis [-mä'-] (Amos is. oik. Ahmosei.
kahden egyptiläisen kuninkaan nimi. 1. A. I.
noin V. 1550 e. Kr., musersi Hyksos-heimojen
vallan. — 2. A. H, 570-526 e. Kr., suosi kreikka-
laisten vaikutusta Egyptin oloihin. Hänen ker-
rotaan olleen Pythagoraan ja Thaleksen y. m.
viisasien tuttava. K. Tt.

Amasja 1. Amasjähu [-mus-], Juuda; ;•
valtakunnan kuningas 83S-S00 e. Kr., hallitsi sa
maan aikaan kuin Israelin valtakunnas.sa Joa'~.
jonka kanssa A. kävi onnetonta sotaa. Sen joii-
ilosta hänet murhattiin.

Amati [-mii'-], kuuluisa viulnnrakentajasuk.i
Crnnonassa 16:nnella ja 17:nnellä vuosisadalla.
.'>en tuotteet ovat yhäkin jääneet kaikista eti-
vimmiksi; niitä nimitetään „kremoiialaisiksi"^
t;ihi ,,Ainati"-viuluiksi. /. Ä.

Amatsonit, kreikkalaisessa tarustossa so-
taisa n a i s k a n s a. Heidän varsinaisena
kotipaikkanaan oli tavallisimman tarun niukaa:i
Theniiskyran seutu Vähässä Aasiassa (lähellä
.Mustan-mereu etelärantaa) ; sieltii heidän luul-
tiin levinneen m. m. Mustan-meren pohjoispuo-
lelle, skj-yttien maahan. Usein he esiintyvät tais-
telussa Kreikan tarusankareja (niink. Herak-
lesta ja Theseusta) vastaan; ulottuivatpa hei-
dän sotaretkensä m. m. muka Attikaankin.
Useat Vähän Aasian kaupungit .sanottiin heidän
perustamikseen. — Kreikkalaiselle taiteelle
.\niat.soni-taru on antanut useita kauniita
aiheita. O. E. T.

Amatsonkii-ves, eräs 2-teräinen kivikirveslaji.

Aniatsonkivi, vihreä maasälpälaji (mikro-
kliini) .

Amatööri (ransk. önm/cur < lat. amä'tor <,
umfi'rc = rakastaa), harrastelija, henkilö, joku
harjoittaa taidetta tai jotakin t:iitoa (esim. valo-
kuvausta) pitämättä sitä aminatlinaan tai ilman
että hänellä siihen on tarvittavaa taitoa.

Urheilija, joka kilpailee taloudellisia etuja
lukuunottamatta. Suomen Voim.- ja Urheilu-
liiton amatöörimääräysten mukaan kat.sotaan
amatööriksi henkilöä, joka 1. ei kilpaile raha-
palkinnosta eikä sovitusta korvauksesta, 2. ei
maksusta eikä aineellista etua saavuttaak.set n
anna opetusta voimistelussa tahi urheilussa. lu-
kuunottamatta ohjaavaa opetusta kouluissa ja
yhdistyksissä, 3. ei kilpaile ammattimiehen
kanssa, 4. ei palkintotuomarina eikii muunlai-
sena toimihenkilönä avusta amatöörien ja
ammattimiesten välisis.sä kilpailuissa. 5. ei myy
eikil muulla tavalla muuta palkintojan.sa
lahaksi. -Iskm-.

Amaurosis /-mii'-J (kreik. ..pimennys"), .so
keus ilman ulkonaisesti huomattavaa syytä n. ..
musta kaihi, käsite, joka kuitenkin yhä enem-
män supistuu, sitä myöten kuin on opittu silmä-
peilin avulla keksimään sokeuden syitä silm<lii'

;U7

Amazonas — Amboise

;us

pohjassa ja uäköiiermoissa esiintyvissä sairaloi-
sissa muutoksissa. J/. 0-B.

Amazonas {-su'-J. 1. (Alto-A.) Amazou-
virrau varrella sijaitseva brasilialainen valtio,
l,897,U-20 km=, 249,756 as. (1900), pinta-alal-
taau suurin Brasilian liittotasavallan valtio,
mutta väentiheys vain 0,1 kra-:lUl. Se on päii-
osaltaan suurten aarniometsien peittämä. Täällä
asuu ainoastaan alhaisella kehitysasteella eläviä
intiaaneja. Kaupungit sijaitsevat jokien var-
silla ; suurin on pääkaupunki Jlanäos, joka myös
on Araazonvirran laivaliikenteelle tärkein.
65,380 as. (1900). Päätuotteet ovat kautsukki
ja kaakao. — 2. rcrulainen, Ecuador-tasavaltaan
rajoittuva ja Jlarauon-joen varrella sijaitseva
departementti 1. maakunta, 36,122 knr, 70,676 as.
(1896). Maa on hyvin kasteltua, ja viljeltyä
tasankoa. Pääkaupunki Chachapoyas (tsatsapo-
jas) . W. S-m.

Amazonvirta [sön-] 1. MaraiSon, keskijuoksu
Ucayalm ja Rio Ncgron välillä on nimeltä Soli-
möes; joki Etelä-Ameriikassa. Lähdejoki Ma-
raiion saa alkunsa 10° 30' e. lev. Cerro de Pasco
kaupungin luoteispuolelta Llaurioocha järvestä
(3,653 m yi. merenp.) ja vain 2-10 km Tyynen
meren rannikolta. .Se juoksee ensin 670 km poh-
joiseen pitkin Andein kapeita laaksoja. Tämän
jälkeen se kääntyy suurena kaarena itään ja kul-
kee Kordillerien poikki muodostaen useita pu-
touksia (suurin ja kuuluisin Poago de Manse-
riche) . Näitten putousten alla on joen pinta
tuskin ISO m yi. merenp. Se virtaa sitten tyy-
nenä ja mahtavana, paikoittain peninkulmia le-
veänä Brasilian aarniometsien ja Llanos savan-
nien läpi sekä laskee päiväntasaajan eteläpuo-
lella Atlantin valtamereen. Joen suussa on
suuri Marajö-saari, jonka se ja Rio Parä ovat
erottaneet mantereesta. Virran suoraviivainen
pituus (lähteeltä suulle) on 5,300 km, jokialue
7,160,000 knr. Nousuvesi huomataan aina 850 km
virran suusta Obidos kaupunkiin saakka. Kun
nousuvesi kulkee vastavirtaa, muodostaa se mah-
tavan hyökyaallon, (pororocaj. Amazonvimlla
on yli 200 lisäjokea, joista yli puolet laivaliiken-
teelle kelpaavia (4.100 km) ; niistä on vielä 17
suurta, päävirran tapaista. Huomattavimmat
ovat: oikealta puolelta X'cayali, Juruä, Madeira,
Tapajöz, Xingu ja Tocantins: vasemmalta Napö,
Putumayo, Yapiirä ja Rio Negro. Pääsalama
on Parä samannimisen joen suulla. Virran
löysi Kolumbuksen seuralainen Pinzon 1499.
V. 1544 kulki Orellana jokea alas. Myöhemmin
sitä ovat tutkineet m. m. ranskal. Condamine v.
1744 ja saks. Humboldt v. 1799, edellinen aste-
^nittausretkikuntineen. jälkimäinen suurella
maantieteellisellä tutkimusmatkallaan.

W. S-m.

Amba f-bä'], tällä nimellä mainitaan Abessii-
iciassa lukuisasti tavattavia linnautapaisia kal-
lioita ja vuoriryhmiä. joilla on jyrkät seinämät
ja usein tasainen, ylätasangontapainen huippu.
Entisaikoina oli amballe rakennettu kaupunki
melkein mahdoton valloittaa. W. S-m.

Ambala (U m b a 1 1 a) , Etu-Intiassa, Punjabin
u};.akunnassa sijaitseva kaupunki, 200 km Del-
histä pohjoiseen, 79.000 as. Suurta viljan, puu-
villatavarain ja mattojen vientiä. W. S-m.

Ambarvalia (lat.), niuiuaisroomalainen kevät-
juhla, jota vietettiin toukokuulla; juhlakul-

kueilla ja uhreilla silloin puhdistettiin ja siu-
nattiin kyläkunta-alueet sekä vainiot.

Ambassadi (ransk.), ylimpään arvoasteeseen
kuuluva diplomaattinen lähetystö, joka edustaa
maansa hallitusta toisen maan hallituksen luona.
— Ambassadööri, lähettiläs (korkeinta
arvoastetta) .

Amberger, Christoph (n. 1500 - n. 1561),
saks. muotokuvamaalaaja. Saaden aluksi vaiku-
tusta saksalaiselta Burckmair nimiseltä mesta-
rilta, joka kenties oli hänen opettajansakin, tutki
hän sittemmin hyvällä menestyksellä Venetsian
suuria väritaiteilijoita. Muotokuviensa luonte-
hikkaisuuden ja terveen käsityksen puolesta an-
saitsee tämä augsburgilainen maalari tulla mai-
nituksi Saksan etevimpien taiteilijain rinnalla.
A. maalasi etupäässä ruhtinaita ja ylimyksiä;
hänen paraimpia kuviaan on Kaarle Vm muoto-
kuva Berliini.ssä. E. K-r.

Ambitsioni (lat. am6i'tiö = äänien keräily it-
sellteii. kunnianhimo), kunniantunto.

Ambitus (lat.), „ympäri kulkeminen" ääniä
itselleen valitsevilta keräilemässä. ' Roomassa oli
yleisenä tapana niillä, jotka hakivat jotakin kor-
keampaa virkaa, kulkea puettuina hohtavan vai-
keaan pukuun (toga candida, siitä kandidaatti)
Forumilla ja Marskentällä suosittelemassa
itseään valitsijoille.

Ambitus (lat.) , melodian ulottuvaisuus sen
korkeimpaan ja matalimpaan säveleen nähden,
käytetään apukeinona messusävelmäin lajittele-
misessa kirkkosävellajeihin. /. A'.

Ambleemi ks. E m b 1 e e m i.

Amblyopia (kreik. ai.i6/,i/oji;'o = heikko näk^i)
heikkonako isyys.

Aiublyopsis spelaeus, rakkosuisiin luukaloi-
hin kuuluva kala, joka elää maanalaisissa vesissä
Pohj.-Ameriikassa Kentuckyn mammutluolissa
ja jonka silmät ovat surkastuneet, ihon jieit-
tämät. K. il. h.

Amblypoda, sukupuuttoon kuollut kavioeläin-
ryhmä eoseonista (suurin osa löydöistä Pohj.-
Ameriikasta) .

Amblystegium, alasuku sammalsu\ussa 7/.v/'-
inini (ks. t.K

Amblystoma /-.i/ -/ ks. A k s o 1 o t 1 i.

Ambo 1. Ambon [-önj {< kreik. unabai'-
)iciH = astua ylös), muinaiskristillisissä kirkoissa
korotettu paikka tai lava, joita oli kaksi; eteläi-
seltä luettiin epistola ja pohjoiselta, arvokkaam-
malta, evankeliumi. A. on saarnatuolin alku-
muoto.

Amboilla (malaijink. Ambon), Molukkeihin
kuuluva saari Uuden Guinean ja Celebes saaren
välillä, 997 km-, 38,600 as. Vuorinen ja tuli-
peräinen saari, maanjäristyksiä on usein.' Siellä
kasvaa sago- ia kokospalmuja sekä ryytineilikka-
puila, joitten viimemainittujen viljelys nyt kui-
tenkin on väljenemässä. Saari on ensin ollut por-
tugalilaisten, sitten hollantilaisten ja brittiläis-
ten, nyk. taas hollantilaisten hallussa ; se on tär-
kein kauppapaikka Alankomaitten-Intian itä-
osassa. Pääkau]). A., hyvä satama, 8,000 as.,
joista n. 700 eurooppalaista. TF. S-m.

Amboise läbiiä'z], kaupunki Ranskassa, Indre-
et-Loire departementissa, Tours'in piirissä. Loi-
ren varrella : 4,500 as. Linna, missä Abd-el-
Kader oli vankina 1848-52. Tähän rakennutti
Ludvig XI kamalan kuuluisiksi tulleet maan-

319

Ambomaa — Amelioratsioni

320

alaiset vankilansa, les Oubliettes. valtiollisia ri-
koksentekijöitä varten. A:n edikti v. 1503 antoi
Hanskan hugimotti-aatelille oikeuden vapaasti
haijoittaa uskontoansa. W. H-m.

Ambomaa (O v a m b o m a a) , Lounais-Afri-
kassa, Suomen Lähetysseuran lähetysalue,
Kunene-virran eteläpuolella, Kalahari-erämaan
liepeen muodostama kivetön ja vuoreton ylä-
tasanko, jossa ei ole järviä eikä juoksevia
jokia. 1'ohjoinen osa kuuluu Portugalin
.«Vugola-siirtokuntaan, eteläinen Saksalle (A m-
boland). Ilmanala kuumanlauhkea, mutta jo
marraskuussa alkava sadeaika loppuu maalis-
kuussa, ja liuhti- ja toukokuu ovat vaaral-
lisia kuumckuita (malaria). Sadeajan loputtua
saattaa Kunene-virta kovina sadevuosina paisut-
taa sellai.sen tulvan, että se aikakautisia virtoja
myöten ulottuu aina Ambomaan eteläpuolelle
asti. Asukkaat, ambolaiset (aajamba),
kuuluvat bantuneekereiliin ja lienee heitä vähin-
tään 200,000 henkeä jakaantuneina 13 eri hoi-

moon. Pääelinkeino on maanviljelys. Omalian-
^ut 1. neekerihirssi (Pinnicetum spicatumj ja
iiljat I. durrah (Andropogon sorghum) ovat pää-
viljalajit, joiden lisäksi viljellään papuja,
melonia, tupakkaa ja hiukan maissia. Karjan-
lioitoa harjoitetaan omaksi tarpeeksi, mutta
kaiun maaperän takia on se vähän tuottava
•elinkeino. Kansa Ambomaalla on ahkeraa ja
iloista, kotoisissa oloissaan hyvin alkuperäi-
sellä kannalla olevaa. Lähetyssaarnaajien
kautta (vrt. Suomen lähetysseura) on
heidän kielensä k'-hitetty kirjakieleksi ja heidän
henkinen ja h(;ngellinen tihmsa on saanut uuden
siiMiiiiaii. A. S-a.

Ambra (harmaa ambra) , hairaaanruskea. mau-
ton, hyvänhajuinen, alkoholiin liukeneva, hel-
po.sti sulava aine. A. .saadaan meren pinnalta
Madagaskarin, SurinamMn, Jaavan ja Japanin
seuduilla. Sen alkuperä ei ole varma, muutamat
pitävät sitä kaskelottivalaan (Physeter macro-
ccphalus) maksan sairaloisena erittymänä, toiset
luulevat sen johtuvan mustekalantapa isistä eläi-
mistä. Sitä käytettiin ennen sukuvietin kiihot-
timena ja l:i;ikkeenä, nykyään suitsukkeena, hy-
vänhajuisiin tinktiiureihin ja hammaspulverei-
hin. Juokseva ambra, sfooraksi (ks. t.), kel-
tainen ambra, meripihka (ks. t.) Ii. I>.

Ambrakia [ki'-] ks. A m p r a k i a.

Ambras 1. A m r a s, keisarillinen huvilinna
Tvrolissa lähellä Innsbruckia, kalliolla Inn-

joessa ; kuuluisa historiallisista kokoelmista,
jotka V. 1S06 siirrettiin Wieniin.

Ambros, August Wilhelm (1816-76),
erityisen etevä musiikkitieteilijä, eli v:sta 1850
juristina Praagissa, tuli 1869 musiikin profes-
.sorik.^i Praagin yliopistoon, 1872 opettajaksi
Wienin konscrvatoriin ja samalla virkailijaksi
oikeusministeriöön ; hänen pääteoksansa on 4-
osainen „Musiikin historia" (Palestrinaan
saakka) . /. K.

Ambrosia f-si'ä] (kreik. < am5ro'sios = kuole-
maton) , kreikkalaisessa tarustossa virkistävä,
hyvänhajuinen ihmeaine, jota jumalat käyttävät
niin hyvin voiteena kuin (tavallisesti) ravin-
tona. O. E. 'f.

Ambrosiuksen kiitosvirsi 1. Te D e u m
(I a u d a m u s) , hengellinen vuoroveisuu, ei ole
Ambrosiuksen sepittäraä, vaan n. 100 v. myö-
hemmältä ajalta ja kotoisin kreikkalaisesta kir-
kosta. Sen koraalimelodia on vanhimpia sävel-
miä. Sitä lauletaan juhlallisissa tilaisuuksissa
kuten esim. meillä ennen valtiopäiväin alkajais-
ja päättäjäisjumalanpalveluksissa; runonmuotoi-
sena kirkkovirtenä virsikirjassa n:o 331.

(I. K.)

Ambrosius f-ö'-] (n. 340-397), kuuluisa
kirkkoisä. Hän oli Ylä-Italian maaherra ja
vasta kasteoppilas, kun hän 374 valittiin Mila-
non piispaksi, jossa toimessa hän osoittautui voi-
makkaaksi kirkkoruhtinaaksi. Hän puolusti
kirkkoansa areiolaisten anastusyrityksiä vas-
taan, pakoitti keisari Theodosius Suuren, joka
Thessalonikan sirkuksessa oli surmauttanut 7,000
henkeä, alistumaan kirkonrangaistukseen ja teki
voitavau.sa pakanuuden jäännöksien poistami-
seksi julkisesta elämästä. Hänen latinaiset teo-
logiset teoksensa osoittavat kreikkalaisten kir-
konopettajain vaikutusta. Myös munkkilaisuu-
den leviämistä länsimaille hän edisti. Etevänä
saarnaajana ihaili häntä m. m. Augustinus.
Kuuluisaksi on tullut hänen toimintansa kirkko-
laulun kehittämiseksi; hän toimitti psalmit vuo-
roin veisattavaksi, kuten tapana oli itäraaillh, ja
sepitti latinaisia virsiä, joita on suomalaisessa-
kin virsikirjassa. </. O.

Ambuella, bantukansaan kuuhn a heimo lou-
naisessa Afrikassa, ylisen Kubangon varrella
jiortugalilaisessa Angola koloniassa.

Ainbulakraali ks. Piikkinahkaiset.

Ambulanssi (lat. a»iöi((«'rc = kulkea), liik-
kuva sairaanhoito sotakentällä. — A m b u-
lanssivaunu, sairasvauuu, sairaankuljetus
vaunu.

Ambulatorinen (lat. ambuld're = kulkea) , kul-
keva, kiertävä. — A. koulu, kiertokoulu,
a. opettaja, kiertokoulun opettaja.

Ambuskadi (ransk. embuscade) , väijymä-
paikka.

Amelanchier /-o'«-7, tuomipihlaja,
kasvisuku Wo.sace(c-heimossa. Pensaita tahi pie-
nehköjä puita, joilla on pienet, valkoiset kukat
runsaissa tertuissa. Hedelmä marja. Koristus-
kasveina viljellään meillä A. canadevsista ja A.
rulgarista. Edellinen 3-4, ."> m korkea pensas
Pohj.-Ameriikasta, jälkimäinen pienempi, Etelä-
ja Keski-Euroopasta.

Amelioratsioni (lat. ad, ja meJior = parempi),
parannus, arvon korotus, käytetään erittäinkin
maaomaisuudesta.

Ameriikkalaisia kansantyyppejä

lista. — 3- Apaelii-intiaani Uiulesta Meksikosta

1. Labradorin eskimolainen. — -2. Eskimolaincu Lunsi-Cirönlannis . - ,. • ,„ ,,);,a-;tii-iisl-ii —

(athabaskilaisia). - 4. Navaho-intiaani (athabaskilaisia). - 5. Koskimo-vaimo \ aneottvonsta < "^"^ -"f '';
6 ctvenne-intiaani .alconkinilaisia). - 7. Mandan-intiaani (dakotalaisia)^ - «. ^ «--'''-■?' ^^.X^ 1 '
9. Blaokfoot-intiaani Dakotasta (algonkinilaisia). - 10. Naisruhtmas \ ok.-he.mos,a .osoniU.^iaV
11. Nez rerce-eli Sitliaptin-intiaani (sosonilaisia,. - l'.'. -« .ch.ta- vanno (ea.ldolaisia).

Ameriikkalaisia kansantyyppejä

n p , l^ia5a.nnlaii,>-n. - !1. Ai-ankaanilaisvaimo (fliilestiii. - lo. Tiilimaalainri,
11. PataK,.„,«la,„,.„. - 12. li,„„l;,„lilais„ai„,.„ (Brasiliasta).

;52l

Amelungit Ameriikka

Amelungit ks. A m a 1 i t.

Amen (hebr.), „totisesti". Käytetään V:ssa
T;ssa ja myöhemmässä juutalaisessa kirjallisuu-
dessa, kun toisen puhe vahvistetaan todeksi tai
yhdytään toisen lausumaan rukoukseen, siunauk-
seen, kiroukseen tai valaan. Jeesus käyttää sitä
usein oman puheensa vahvistamiseksi. Juuta-
laisten jumalanpalveluksessa seurakunta vahvis-
tavalla amenella yhtyy rukouksiin ja loppusiu-
uaukseen. Synagogasta tuli tämä liturginen
tapa vanhaan kristilliseen kirkkoon, jossa seura-
kunta a;lla vahvisti varsinkin Herran rukouksen
ja ehtoollisen asetussanat. Myöhemmin tuli ta-
vaksi käyttää sitä jokaisen rukouksen ja saar-
nan loppusanana. Myöskin muhamettilaiset ovat
ottaneet sen käytäntöön. Ar. H.

Amendemangi (ransk. amendement), muutos-
1. uudistusehdotus ; parlamenttaarisessa puheessa
jokainen muutos- tai parannusehdotus, joka teh-
dään hallituksen esitykseen tahi edustajan esi-
tys- tai anorausehdotukseen. O. K:nen.

Amenemhat, usean Egyptin 12:nteen hallit-
sijasukuun kuuluvan kuninkaan nimi. A. III
(noin 2000 e. Kr.) rakennutti Faijumin Ha%va-
raan pyramidin ja suuren temppelin, n. s. laby-
rintin. K. T-t.'

Amenhotep ks. A m e n o f i s.

Amennorrea (kreik. kielteinen a, mfu = kuu-
kausi, ja r/fCJm = vuotoa) , kuukautisten puuttu-
minen siitoskykyisessä iässä.

Amenofis (Amenhotep), usean 18:nteen
Egyptin hallitsijasukuun kuuluvan kuninkaan
nimi. A. III (n. 1400 e. Kr.) rakennutti ko-
mean temppelin, jonka rauniot vielä ovat näh-
tävinä Luksorissa. Häntä esittävät Memnouin
nimellä tunnetut jättiläispatsaat Thebessä.
Hänen poikansa A. IV yritti uudistaa Egyptin
scnaikuista valtionuskontoa ja asettaa aurin-
gon Ainon-jumalan sijalle. Selittäen itsensä li-
haan tulleeksi auringonjumalaksi hän otti ni-
mekseen Khu-en-aten, „auringon henki", jätti
Thfcben ja perusti uuden pääkaupungin, jonka
rauniot tavataan elAmarnassa (ks. t.). Mutta
hänen uudistuksensa eivät menestyneet ja hänen
nimensäkin poistettiin muistomerkeistä.

K. T-t.

A mensa et toro [ä mensa et torö] (lat.) ,
„pöydästä ja vuoteesta (erotettu)" (vuode- ja
asunmserosta puhuttaessa) .

Auientaceas [-0/-], norkkokukkaiset,
kaksisirkkaisiin kuuluva parvi Eichlerin kasvi-
järjestelmässä. Puita tai pensaita. Kukat yksi-
neuvoisia, kehä vähän kehittynyt tai puuttuu ;
ainakin hedekukat ryhmittyneet norkkoihin s. o.
pehraeälapakkoisiin tähkiin, jotka kukkimisen
jälkeen kokonaisuudessaan varisevat. Tähän
kuuluvat tärkeimmät puumaisia kasveja sisältä-
vät heimomme.

Amentia [ämc'-] (lat.), mielenhäiriö, joka
ilmenee äkillisenä sekamielisyytenä. M. 0-B.

Amentiflorae [-Jlu'-J ks. A m e n t a o e oe.

American federation of labor [äme'rilc3n
fcdDriysn av Ifha], anieriikkalaiuen työväenliitto,
ks. Ammattiyhdistys.

America-pokaali, kuuluisa kansainvälinen
purjehduspalkinto, jonka alkuaan perusti Royal
Yacht Squadron-niminen pursiseura Cowesissa,
Englannissa. Se on tehty puhtaasta hopeasta;
sen arvo nousee 100 guineaan (n. 26,500 mk.) .
11 Painettu ~IM.

Siitä kilpailtiin ensi kerrau Cowesissa v. 1851 ;
voittajana suoriutui silloin kilpailusta ameriik-
kalainen kuunarialus „America", josta malja sai
nimensä. Pokaalia ei sittemmin ole voitu ame-
riikkalaisilta riistää. Viime vuosina on kuuluisa
teekauppias Sir Thomas Lipton herättänyt suur-
ta huomiota monine epäonnistuneine yrityksi-
neen sen takaisin valloittamiseksi. -Iskm-.

Amerighi, Michel Angelo, it. taidemaa-
lari, ks. Caravaggio.

Amerigo Vespucci ks. V e s p u c c i.

Amerlikan kansat ks. E t e 1 ä-A m e r i i k-
k a, K e s k i-A m e r i i k k a, P o h j o i s-A m e-
r i i k k a.

Amerikanismi, sanat tai lau.separret, jotka
ovat omituisia Yhdysvalloissa kirjoitetulle ja
puhutulle englannin kielelle.

Amerikanisti, tutkija, jonka pääharrastuk-
sena on Ameriikan olot, varsinkin .sen esihis-
toria.

Ameriikan Yhdysvallat (engl. United States
of America) , P o h j o i s-A m e r i i k a n Yh-
dysvaltain (ks. näitä) virallinen nimitys.

Ameriikka, Länsimanner, Uusi maa-
ilma. Suuruudeltaan maanosista toinen jär-
jestyksessä. Nimen on antanut saks. tieteilijä
ja kirjakauppias Waltzemuller (Ilylacomylas) .
joka piti retkeilijä Amerigo Vespuccia A:u löy-
täjänä. Vasta 1600-luvulla tuli Ameriikka nimi
yleisesti käytäntöön.

Ks. E t e 1 ä-A meriikka, Kesk i-A m e-
riikka ja Pohjoi s-A meriikka.

Ameriikan löytöhistoria. Monet
kansat ovat koettaneet espanjalaisilta riistää
kunnian oUa uuden maanosan ensimäisiä löytäjiä.
Tässä suhteessa eivät ansaitse muut kuin „pohjan
miehet" (skandinaavialaiset) tulla huomioon ote-
tuiksi. Jäderenillä Norjassa, niin kertoo vanha
taru, asui Thorvald ja hänen poikansa Erik
Punainen. Tekemänsä murhan johdosta oli hei-
dän muuttaminen Islantiine Heidän siellä oles-
kellessaan Erik löysi eräällä matkallaan Grön-
lannin, jonne hän asettui asumaan. Kun hänen
poikansa Leif vuonna 1000 käytyään Norjassa
oli paluumatkalla isänsä luo, joutui hän tuuli-
ajolle ja löysi lännessä viiniä tuottavan maan.
Saadakseen maan asutuksi vei rikas Thorfin
Karlsefne jonkun aikaa sen jälkeen sinne siirto-
laisjoukon Grönlannista. Ensin hän saapui
aution kivitasangon kaltaiseen „HellulandiiM",
sitten hän tuli ,,Marklandiin", jossa oli tiheitä
metsiä ja matala hiekkaranta. Vihdoin hän
löysi purjehtiessaan lounatta kohti „Vinlnndin",
joka tuntui hänestä ansaitsevan lähempää tutki-
mista. Sentähden hän talvehti siellä ja rakensi
suuria taloja, mutta pari vuotta siellä oleskel-
tuaan siirtolaiset pitivät viisaimpana luopua
koko asutushommista ja palasivat takaisin Grön-
lantiin. Näistä kertomuksista päättäen ei liene
epäilystä siitä, että muinaiset norjalaiset noin
V. 1000 j. Kr. ovat Ameriikan ensimäiset „löy-
täjät".

Viimeinen tieto skandinaavialaisten Ame-
riikkaan tekemistä retkistä on v:lta 1347, jolloin
muuan laiva saapui Grönlannista Norjaan käy-
tyään ensin kaukaisessa Marklandissa. Toisten
lähteitten mukaan eivät skandinaavialaiset mil-
loinkaan ole asuneet Vinlandissa. Paljoa ennen
skandinaavialaisten matkoja Pohjois-Ameriik-

323

Ameriikka

kaan oli kumminkin aavistuksia kaukana län-
nessä olevasta maasta. Karthagolaiset tunsivat
Atlantissa olevan Sargasso-meren. Strabon
esittää otaksuman maailmansaarista ja Pla-
ton puhuu siitä, kuinka Atlantin valta-
meressä oleva, tarunomainen Atlantis niminen
mantere mahdollisesti voisi hävitä. Keski-
ajan loppupuolella alettiin karttoja koristaa
kaikenmoisilla satumaisilla saarilla läntisessä
valtameressä. Näistä lienee Antilia saari kauim-
min pysynyt kartoilla, sillä Kolumbuskin otti
sen huomioon suunnitellessaan pitkää mat-
kaansa. Ristiretket ja yhteys suuren mongoli-
\altakunuau kanssa olivat suuresti laajentaneet
maantieteellistä tietomäärää. Marco Polon
kertomukset olivat Euroopan kauppiaissa he-
rättäneet halun päästä rikkaan Itä- ja Etelä-
Aasian yhteyteen. Vanhoihin käsikirjoituksiin
tutustumisen kautta laajeni näköpiiri. Sekä
oppimattomat että oppineet, etenkin tähtientut-
kijat, kosmografit ja merimiehet, uskoivat, että
maa on pallon muotoinen, ja kompassineulan
keksintö sai aikaan, että hylättiin vanha ranta-
morkkeihin perustuva purjehdustapa ja uskal-
lettiin lähteä valtamerille. Sen lisäksi sulkivat
turkkilaiset itäiset kauppatiet.

Elokuun 3 p:n;l 1492 lähti Cristoforo Colombo
1. Kolumbus, kolme laivaa mukanaan, Gaudal-
<|ui-virran suussa olevasta San Luearin sata-
masta ja saapui lokakuun 12 p. samana vuonna

Bahama saaristossa
olevaan pieneen

Guanahani saareen.
Kun ei täältä löy-
tynyt toivottuja
rikkauksia, lähti
laivasto pois ja
ja laski ankkurinsa
Kuban ja sitte Hai-
tin rannikolla. Seu-
raavana vuonna
lähti Kolumbus
vasta löydettyyn
maahan. V. 1498 ja
1502 Kolumbus teki
kolmannen ja nel-
jännen retkensä
uuteen maanosaan.
Ilän löysi Etelä-Ameriikan rannikon sekä Trini-
dad ja Margarita saaret. Viimeisellä retkellään
löysi hän vielä Keski-Ameriikan rannikon ja sai
tiedon Tyynen meren olemassa olosta. Venetsia-
lainen Giovanni Gavotto (John Gabot), joka poi-
kineen oli mennyt englantilaisten palvelukseen,
kiivi maissa Labradorin rannikolla vuonna 1597.
siis ennenkuin Kolumbus oli käynyt Ameriikan
mantereella. Nämä retket eivät kuitenkaan
aiheuttaneet mitään asutusta. Pohjois-Ameriikan
eteläosat tutkittiin sittemmin pääasiallisesti
etelästäpäin. Sattumana on pidettävä, että por-
tugalilaiset asuttivat Brasilian. Cabral, jonka
piti purjehtia vasta löydettyä meritietä Intiaan,
joutui pois oikeasta suunnasta liian kauas län-
teen, kunnes nuia tuli näkyviin. Saadakseen
tämän maan haltuunsa Portugalin hallitus lä-
hetti sinne sittemmin useampia retkikuntia. Kol-
messa näistä oli osallisena llorensilainen Ame-
rigo Vespucci. Manterella olivat löytöretket
muuttuneet rosvoretkiksi. Balboa saapui eräällä

Kuliimbuk.st-a hu\a.

sotaretkelläiiu Tyynen valtameren rannalle,
Panaman läheisyyteen. Hän valloitti maan
Espanjalle ja nimitti valtamerta „EteIän me-
reksi", koska se oli hänen eteläpuolellaan. Sekä
sotilastekona että löytöretkenä on kuuluisa Her-
nando Cortezin valloitusretki Meksikoon. Hän
valloitti koko Antahuaein ylätasangon sekä
Keski-Ameriikkaa Nicaraguaan saakka. Fran-
cisco Pizarro teki vuosina 1531-33 retken Pe-
ruun, jossa hän väkivallalla ja viekkaudella sai
valtoihinsa ]nka-kansan valtakunnan ja Cuzco
nimisen pääkaupungin. Almagro liitti Espanjan
alusmaihin suurimman o-.an nykyistä Chileä ja
Orellana saapui Equadorista Amazon-virran Rio
.Napö nimisen lisäjoen luo, jossa hän rakensi it-
selleen veneitä ja josta hän purjehti Amazon-
virran suuhun asti vuonna 154U. — Kaikkien
aikojen etevimpiä merimiehiä oli portugalilainen
Feruuo de Magalhäes. Hän lähti, espanjalainen
laivasto mukanaan, hakemaan kulkuväylää, jota
myöten lyhintä tietä voisi päästä Ameriikan toi-
sella puolen oleviin Molukkein maustinsaariin.
Magalhäes seurasi Ameriikan rannikkoa etelään
päin, kunnes v. 1520 tuli siihen salmeen, joka
hänestä ou saanut nimensä. Hän jatkoi roh
kcasti matkaansa länteen päin ja saai)ui Filippii-
nein saariin, missä hänet murhaltiin, mutta yksi
hänen laivoistaan palasi kuit' ukin Espanjaan.
Tämä oli ensimäinen maan ympäri purjehdus.

Opittuaan tuntemaan Etelä- ja Keski-.\me-
riikan rannikot ja sen jälkeen sisäosat, alkoivat
espanjalaiset tehdä löytöretkiä Pohjois-Ameriik-
kaan. Pouce de Leon oli tosin vuonna 1513 löy-
tänyt Floridan, mutta koska siellä ei näkynyt
olevan kultaa, ei sinne päin tehty ylitään löytö-
retkeä ennen Hernando de Soton pitkää matkaa
Mississippi laakson eteläosissa ja Arkansaksen
ruohoaavikoilla. Huhut suurista kaupungeista
houkuttelivat Coronadon lähtemään luoteiseen,
luultavasti aina Missouri-virran läheisyyteen,
noin 40° pohjoiseen päivänlasaaja.sta. Tämän
ajan (noin vuoden 1600) jälkeen lakkasivat es-
panjalaisten löytöretket. Englantilaiset olivat
tästälähtien etevimiuät löytöretkeilijät. He luu-
livat löytävänsä läntisen kulkuväylän aivan toi-
selta ilmansuunnalta kuin espanjalaiset, nimit-
täin uuden maanosan pohjoispuolelta. John
Davis yritti turhaan kolme kertaa päiistä arkti-
sen saariston läpi. Henry Hudson purjehti sal-
meen, joka hiinestä on saanut niuunsä ja löysi
siten Hudsonbayn. Bylot ja Ballin koettiv.ii
turhaan purjehtia läpi FoN-salnitn. Toisella
matkallaan he pääsivät Baffinsbayssa 77° 31'
pohjoiselle leveydelle ja löysivät Smith- sekä
Lancaster-salmien suut vuonna 1616, mutta
täällä, jossa on ainoa läpikulkupaikka, he luo-
puivat tuumistaan ja palasivat Englantiin. —
Luoteisväylän löytämistuumat unohtuivat unoh-
tumistaan, kunnes James Cook'in loistavat teot
antoivat aihetta siihen luuloon, että hän ehki;
olisi mies, joka voisi löytää mainitun kulku-
väylän. Vuonna 1778 Cook purjehti Ameriikan
vähän tunnettua luoteisrannikkoa pitkin ja mat-
kusti Beringin salmen kautta Iskap'iin saakka.
Kun valaanpyytäjien viime vuosisadan alussa
oli onnistunut päästä hyvinkin jiohjoisille leveys-
asteille Grönlannin itärannikolla, heräsi uudel-
leen luoteisen väylän löytämisen toivo. John
Koss ja Eduard Parry matkustivat ensin yh-

325

Ameriikkalainen kaksintaistelu — Amf

3-26

dessä, ja sittemmin joliti Pai-ry yksiuuän monta
retkikuntaa kauas pohjoiseen. Näillä retkil-
lään hän purjehti Lnncastor-salmen kautta ja
pääsi jokseenkin Grönhiunm ja Aasian rannikon
keskivälille. Neljännen retkonsä Parry teki v.
1824-25. Itse pohjoisrannikko tuli tunnetuksi
vaivaloisten, maitse tehtyjen retkien kautta.
Ale.xander Mackenzien johtaman retkikunnan
matkat ovat näistä mainittavat. Tärkeät oliiat
myös John Franklinin johtamat retket 1819-25.
Franklin teki tunnetuksi suuren osan pohjois-
rannikkoa ja laajoja aloja etelämpänä olevista
seuduista. V. 1S4Ö hän uskalsi käydä ratkaise-
maan läpikulku-kysymystä. Tästä suuresta
retkikunnasta, jossa oli 129 osanottajaa, ei ole
Ic.ydetty jälkeiikään. V. 1829-33 olivat John ja
James Koss löytäneet magneettisen pohjoisnavan
Ameriikan polijoisimmalla, Boothia Felix nimi-
sellä niemekkeellä, 70° 5' pohj. lev. Mc Cluren joh-
tama retkikunta pääsi, ei tosin purjehtimalla,
v. 1850-54 luoteisväylän kautta. Purjehdittunan
Beringin salmen kautta tämä retkikunta jatkoi
matkaansa itäänpäin, kunnes sen laiva jäätyi
kiinni Banks-maan pohjoispuolelle. Jään yli
pääsi retkikunta kuitenkin Kellnt-maalian ja
Meiville-saaren luona majailevan Mc Clintockin
retkikunnan turviin. Sittenkuin tämänkin retki-
kunnan oli täytynyt jättää laivansa siihen, pää-
sivät yhtyneet retkikunnat Baffinbayhin, jossa
heidät pelastettiin. Luoteisvä}'län löysi vihdoin
1903-06 Roald Amundsen (vrt. N a p a m a i t-
ten löytöhistoria). — Pohjois-Araeriikan
sisämaat tulivat IGOO-luvulla tunnetuiksi erit-
täinkin ranskalaisten kautta Kanadasta käsin.
Itäinen rannikkoseutu tuli kyllä tunnetuksi eng-
lantilaisen ja hollantilaisen asutuksen edistyessä,
mutta vasta suomalaisen Pietari Kalmin
(ks. t.) tutkimusten kautta (174!<-51) tulivat
seudut Alleghany-vuoristoon saakka peiusteelli-
scsti selvitetyiksi. Tämän jälkeen P. A:n sisä-
osien tutkiminen ripeästi on edistynyt ja jat-
kunut meidän päiviimme saakka.

Suuri Ale.\ander von Humboldt aloitti uuden,
tarkasti tieteellisen suunnan maantieteellisessä
tutkimustavassa. lläu matkusteli Keski-Ame-
riikassa ja Etelä-Ameriikan luoteisosissa vv.
1799-1804.

Humboldtin seuraajien luku oli sangen suuri.
Etelä- Ameriikassa kesti vapaussotaa vuodesta
1810 vuoteen 1822. bon aikana ei tutkimui-'sia
voitu jatkaa, mutta sodan loputtua oli sekä
eurooppalaisella kaupalla että tutkimuksella va-
paa pääsy tasavaltoihin. — n'Orbigny kirjoitti
ensimäisen geologisen selityksen Brasiliasta ja
Boliviasta. Pöppig tutustutti meidät muuta-
miin Etelä-.\meriikan pohjois- ja länsiosiin ja
Charles Darwin kävi mantereen eteläisimmissä
seuduissa. — Schomburgkin veljekset tekivät
Guayauan sisäosat tunnetuiksi; Reiss ja Stiibel
selittivät Audein tulivuoret; Crevaux kaatui
taistellessaan Gran Chacon intiaaneja vastaan.
Heltncr sovitti Richthofenin koulukunnan tutki-
mustavan etupäässä mantereen länsiosiin. Kiri
von den Steinen tutki Keski-Brasilian antropo-
geografiaa. Otto Nordenskiöld ja Erland Norden-
.skiöld ovat viime vuosina menestyksellä tehneet
tutkimusmatkoja Tulimaahan, Arsjentiinaan ja
Boliviaan. Humboldtin jälkeen, etenkin viime
vuosina, ovat useat eurooppalaiset tiedemiehet

tehneet tutkimuksia Keski-Ameriikassa. Val-
tiollisten selkkauksien takia ovat kuitenkin
muutamat seudut, esim. Haiti, olleet jokseenkin
sulettuja ja jääneet sen tähden vähän tunne-
tuiksi. Etelä- ja Kcski-Ameriikkaan saapuivat
ensin löytöretkeilijät, sitten vasta siirtolaiset,
Pohjois-Ameriikassa oli järjestys päinvastainen.

Parhaimman tiedon Ameriikan maantieteestä
on antanut useissa sen valtioissa viime aikoina
suurella innolla tehty topografinen ja geologinen
kartoitus. Ensimäisinä tässä suhteessa ovat
mainittavat Yhdysvallat, jossa Geological Sur-
vey on suorittanut suuria töitä. J. li. K.

Ameriikkalainen kaksintaistelu ks. Kak-
sintaistelu.

Ameriikkalainen kirjanpito, kahdenkertaisen
kirjanpidon muoto, jossa n. s. varsinaisia kir-
joja on vain yksi (puhtaasti ameriikkalainen
muoto) tai kaksi (n. s. parannettu a. k.) ja
nämät kokonaan (edellisessä) tai ainakin suu-
rimmaksi osaksi (jälkimäisessä) rinnakkais-
tilisiä (synkronistisia). A. k. on syntynyt pyr-
kimyksestä tehdä kirjanpito yksinkertaisem-
maksi italialaisen muodon kirjojen lukua supis-
tamalla. Huolimatta nimestään on se kotoisin
Italiasta, jossa se ensiksi suunniteltiin; yksin-
kertaisuutensa vuoksi yleisesti käytännössä pie-
nissä liikkeissä. I. Ku.

Ameriikkalainen rotu ks. Intiaanit.

Ameriikkalainen työväenliitto. ks. A m-
mattiyhdistys.

Ameriikkalaiset kielet, ne kielet, joita Ame-
riikan alku-asukkaat (intiaanit, eskimot y. m.i
puhuvat. Joskin useimmat a. k. pitävät yhtä
siinä, että objekti liitetään itse verbiin, niin ei
ainakaan vielä ole voitu osoittaa, että ne olisivat
syntyneet yhteisestä ameriikkalaisesta alkukie-
lestä. Toistaiseksi on tyydytty jakamaan a. k.
maantieteellisesti kolmeen pääryhmään: pohjois-,
keski- ja etelä-ameriikkalaisiin (vrt. P o h j o i .s-
A m e r i i k k a, K e s k i-A meriikka, Etelä-
Ameriikka). [G. V. d. Gabelentz, „Die
Sprachwissenschaft", 2:n p., 1900.]

A meta [mS-J (it.), puoleksi; konto a
m e t a, liikeyrityksen suorittaminen siten, että
siihen ottaa osaa kaksi tai useampia liikkeitä
jakamalla tasan kulut ja voiton.

Ametabola (kreik. kielteinen a, ja metahole' -
muutos), eläimet, erittäinkin hyönteiset, joilta
muodonvaihdos puuttuu, ks. Muodonvaih-
dos. (J. A. W.)

Ametisti (kreik. kielteinen a, ja metliy'ein =
olla juovuksissa), violetti vuorikiteen (kvartsin^
muunnos. Kuumennettaessa 250°:seen se me-
nettää violetin värinsä ja käy keltaiseksi. Kau-
nein a. saadaan Ceylonilta ja Brasiliasta. Mui-
noin sitä käytettiin amulettina juopumista vas-
taan.

Ametropia (kreik. kieUeinen o, metron =
mitta ja ö;w = silmä), normaalisesta poikkeava
tila, missä silmän valoa taittavien osien poltto-
piste ei satu verkkokalvoon, vaan joko sen eteen,
kuten likinäköisessä silmässä (myopia), jonka
akseli on liian pitkä, tahi verkkokalvon taakse,
kuten on laita kaukonäköisessä silmässä (hy-
permetropia), jonka akseli on liian lyhyt.

M. OB.

Amf . . ., artikkelit jotka eivät tästä löydy,
ovat etsittävät alkavina kirjaimilla A m p h . . .

•527

Amfibinen Amici

328

Amfibinen on ,, molemmissa elementeissä",
vuoroin vedessä vuoroin maalla elävä eläin tai
kasvi, amfibeja (ks. t.) koskeva.

Amfibit {amphihia, <C kreik. ompTit' = ympäri,
molemmin tavoin, 6ios = elämä, elintapa) ks.
Sammakkoeläimet.

Amfiboli (kreik. amphCboloi = epävarma),
ryhmä toisilleen läheistä sukua olevia silikaatti-
mincr.aaleja, joista vuorilajeissa tavallisin on
sarvivälke: «sitäpaitsi kuuluvat tähän tremo-
liitti, sädekivi (jonka hienokuituinen muoto on
asbesti), nefriitli, uraliilti y. m.

Amflbrakys Ifi'-] (kreik. amphi'brukhys) ,
runojalka, jossa on pitkä tavu kahden lyhyen
viilissä (^ — y_)).

Amfidit (kreik. amphi' = ympäri, molemmin

va katsomo ympäröi näyttämöä. Roomalaiset
niitä käyttivät etupäässä eläin- ja gladiaattori-
taisteluihin. Keisarinvallan aikana niitä raken-
nettiin suunnattoman suuria ja komeita ; suu-
reksi osaksi säilynyt on jättiläissuuruinen Ani-
phitheatrum Flavium Roomassa (ks. C o 1 o s-
s e u m) . — Nykyajan sirkus-rakennukset ovat
tavallisesti amfiteatterin tapaan rakennetut.

O. E. T.

Amfortas, keskiaikaisissa ritariromaaneissa
pyhän Gralin kuningas, jonka Parzifalin kysy-
mys pelastaa tuskallisesta kärsimyksestä, vrt.
\'olter Kilven ..Parsifal".

Amhara f-hä'-], Abessiinian keskinen osa,
Takazze-joen eteläpuolella, käsittjiä useita maa-
kuntia.

puolin), nimitys, jota Hcrzelius käytti alku-
aineille, jotka toisten alkuaineiden kanssa muo-
dostivat elektrokemialli.sesti vastakkaisia yhdis-
tyksiä, esim. happi, jonka yhdistyksistä mui-
den alkuaineiden kanssa B:n käsityk-scu mukaan
osa oli emäksiä, osa happoja. A:hin hiin luki
paitsi happea myös rikin, seleenin ja telluurin.
— Amfidi-suolat olivat vastakohtana hnloidisuo-
loille, Ulille suoloille, joita voitiin pitää happo-
jen ja emäksien yhdistyksinä.

Amfigeenit (kreik. am;)7ii' = ympäri, molem-
min puolin, ja goios = synty, suku, laji), arafo-
teerit, alkuaineita, jotka voivat muodostaa sekä
happoja että emäksiä ; sellaisia ovat esim. anti-
moni, vismutti ja aluminiumi.

Amfiteatteri (lat. ampliitheä'trum < kreik.
«»i/j^ii' = ympäri, ja </ie'ä(ro« = katsomo), teat-
terintapuineu rakennus, jossa portaittain kohoa-

Amharan kieli l-hiV-], .Vmiiarassa eli Abes-
siinian keskiosassa puhuttu seemiläinen murre,
joka afrikkalaisten naapurikielten vaikutuksesta
on suuressa määrässä menettänyt seemiläisen
luonteenpa. Se on nykyisistä seemiläisistä kie-
listä arabian ohella enin levinnyt ja tunkeutui
keskiajalla Abessiiniassa etiopiau eli geez-kielen
sijaan, jonka kirjaimilla sitä kirjoitetaan. [Prä-
torius, ,,r)ie amharische Sprache" (187'^-79) ;
d'Abbadie, „Dictionnaire amarinna-frangais"
(18S1) ; Guidi, „Grammatiea elementare della
lingua amariiia" (1S89) ; L. Mahler, „Praktische
Grammatik der arahar. Spr." (1905).] K. T-t.

Ami [-mi'j (ransk. ami), ystävä.

Amiantti ks. .\ s b e s t i.

Amici l-mVtsi], Giovanni Battista
(1786-1863), it. optikeri ja tähtitieteilijä, Firen-
zen tähtit. laitoksen johtaja. Suunnitteli erin-

329

Amicis— Aminoff

;i30

omaisia valo-opillisia koneita, kolme ja neliosai-
sia objektiivisysteemejä, teki havainnolta kak-
soistähdistä, Jupiterin kuista 3'. m.

Amicis [-mVlsis], Edmond o d e(1846-1908),
it. kirjailija, ent. upseeri, herätti ensin huomiota
sotilaskertorauksillaan „Bozzetti militare", jul-
kaisi sitten joukon rattoisia novelleja, jutelmia
ja matkakuvauksia. Suomeksi on käännetty
in. m. ..Kansakoulunopettajan nuoruudenvai-
heet" ja kuuluisa nuorisonkirja „Sydän".

Amidit ovat kem. yhdistyksiä, jotka voidaan
ajatella johtuneiksi ammoniakista siten, että
sen vetyatomit osaksi tai täydelleen ovat korva-
tut happoradikaaleilla. Arja ovat esim. aseta-
midi ja virtsa-aine.

Amidobentsoli ks. A n 1 1 i i n i.
Amidoli, diamidofenoli, valkoinen kiteinen
pulveri, joka helposti liukenee veteen värittö-
mäksi, happameksi liuokseksi, jolle alkalit anta-
vat sinivihreän värin. Sen ja neutraalisen nat-
riumsulfiitin vesiliuosta käytetään valokuvauk-
sessa hopeabromidilevyjen voimakkaana kehit-
täjänä.

Amiel (amjt'!], Henri FrSderic (1821-
81); ransk.-sveitsil. kirjailija ja ajattelija, eli
estetiikan (myöh. filosofian) professorina Genö-
vessä, kirjoitti m. m. pari kokoelmaa hienoja,
persoonallisia runoja ja mietelmiä omasta saira-
loisen herkästä sielunelämästään päiväkirjamuo-
dossa: „Fragments d"un Journal intime".

Amiens /amte'7, Ranskan Somme departemen-
tin linnoitettu pääkaupunki, Picardie'ssä. 90,000

as. Kuului-

sa tuomio-

kirkko 12;n-
nelta vuosis.
Verka-, silkki-,
villa-, nahka-
ja puuvillateol-
lisuutta. Ym-
päristö on ti-
heästi asuttua
ja erinomai-
sesti viljel-
tyä ; pääasial-
lisesti kyökki-
kasviviljelystä.
A:n rauha 27.
III. 1802 Rans-
kan, Englan-
nin, Espanjan
ja Batavian
tasavallan vä-
lillä. Marrask.
1870 taistelui-
ta ranskalai-
sen pohjoisarmeijan ja sak.salaisten välillä.

H'. K-OT.

Amieusin Pietari, ristiretkisaarnaaja, munk-
ki, joka 1093 toivioretkellä Palestiinassa näh-
tyään seldsukkien julmuuksia, retkeili Rans-
kansa ja muualla, tulisissa saarnoissa kehottaen
taisteluun pyhän maan vapauttamiseksi uskotto-
main käsistä. Hän seurasi ensimäistä, seldsuk-
kien tuhoamaa ristirctkeläisjoukkoa Itämaille,
liittyi sitten Gottfrid Bouillonilaisen sotaJQuk-
koon, mutta palasi Jerusalemin valloituksen jäl-
keen Eurooppaan ja kuoli 1115 apottina Huy'u
luostarissa Liittichin läheisyydessä. J. G.

Amiensin tuomiokirkko.

Amiinit, tärkeä ryhmä typenpitoisia yhdis-
tyksiä, jotka voidaan johtaa ammoniakista kor-
vaamalla 1, 2 tai 3 tämän vetyatomeista alko-
holiradikaalilla. A:t ovat kem. ominaisuuksil-
taan hyvin ammoniakin tapaisia: yhtyvät hap-
pojen kanssa suoloiksi, niiden vesiliuoksilla on
useimmiten emäksinen reaktsioni. Esim. ani-
liini, trimetyliamiini y. m. Myös alkaloidit ovat
amiinimaisia yhdistyksiä.

Aminoff, suom. aatelissuku, on alkuansa Ve-
näjän vanhoja pajarisukuja ja kertomuksen mu-
kaan sinne tullut Böömistä. F e d o r t". r e g o r-
jevits A. puolusti 1612 suurella urhoollisuu-
della Ivangorodia Eevert Hornia vastaan, kun-
nes nälänhädällä pakoitettiin antaumaan, jonka
jälkeen hän ja hänen kolme poikaansa rupesivat
Ruotsin palvelukseen; kuoli n. 1624.

1. Henrik Johan A. (1080-1758), so-
turi, synt. Inkerinmaalla, oli mukana Kaarle
XII:n sotaretkillä, kunnes syksyllä 1708 Staro-
dubissa haavoitettuna joutui vangiksi ja sitten
vietti 14 vuotta kovassa vankeudessa. 1722 ma-
juri, 1743 Uudenmaan rykmentin eversti, lopulta
1756 kenraaliluutnantti ja ylipäällikkö Suo-
messa.

2. Adolf A. (1733-1800), soturi, tykistön
konstapelina valvoi 1750-luvulla linnoitustöitä
Helsingin luona, otti osaa Pommerin ja Kustaa
III:n Venäjän sotiin, kunnostaen itsensä erit-
täinkin Porrassalmen luona, jossa johti puolus-
tusta. Tuli 1790 Savon rykmentin päälliköksi,
1797 kenraalimajuriksi, 1799 miekkatähden ko-
mendööriksi ; k. 16 p. tammik. 1800 Juvalla.

3. Johan Fredrik A. (1756-1842), val-
tiomies, syntyi Riilahdella 26 p. tammik. 1756
ja tuli 1770 har-
joitettuansa o-
pintoja Turun
akatemiassa paa-
siksi Kustaa
III:n hoviin.
Hienolla käytök-
sellään hän pian
voitti kuninkaan
suosion, otti ah-
kerasti osaa ho-
vin elämään ja
komeihin juhliin
sekä kohosi no-
peasti arvoissa.
A. seurasi v.
1788 kuningasta
Suomen sotaan,

kunnostautui
Pirttimäen luona ja nimitettiin Porin rykmentin
päälliköksi. Kun kuului „kustavilaisiin" ja Arm-
feltin ystäviin, syytettiin häntä osallisuudesta n.
s. Armfeltin salaliittoon, tuomittiin kuolemaan,
mutta armahdettiin elinkautiseen vankeuteen
Karlstenin linnassa 1793. Vapautettiin jouluk.
1796 — eräs pakoyritys ei ollut onnistunut — ja
sai pian rykmenttinsäkin takaisin. 1808 sodan
syttyessä A. määrättiin palvelukseen ylipäällikön
Klingsporin luokse, joten ei tullut varsinaisiin
taisteluihin osaa-ottaneeksi. Rauhanteon jälkeen
A. siirtyi Suomeen, oli puheenjohtajana siinä
Suomen armeijan upseerien lähetystössä, joka
v. 1810 kävi keisarin puheilla, ja onnistui silloin
saavuttamaan keisarin luottamuksen. 1811-14

J. F. -Aminoff.

331

Amiot— Ammatintarkastus

332

häu oli Suomen asiain komitea'n jäsenenä Pieta-
rissa, 1821-27 yliopiston sijaiskanslerina, korotet-
tiin vapaaherraksi ja kreiviksi, j. n. e. Kannal-
taan hallitsijavallan uskollisena palvelijana ol-
len, A. koetli tarkkaan palvella ylä-ilmoissa val-
litsevaa katsantokantaa, niinkuin myöskin hänen
esiintymisensä A. I. Arvidssonin yliopistosta
erottamisjutussa näyttää. Yliopiston nuorison
ja opettajien kesken A. seutähden ei nauttinut
suurta suosiota. 1826 hän oli Suomen edusta-
jana keisari Nikolain kruunauksessa. Loppu-
aikausa hän eli Hiilahdella, jonka kartanon ko-
koelmineen oli tehnyt Cdeikomissiksi, ja siellä
hän kuoli 30 p. maalisk. 1842.

4. G u s t a f A. (1771-1836), soturi, maaherra,
tuli käytyään Haapaniemen sotakoulun 1789
vänrikiksi ja oli laukaua 1788-90 vuosien so-
dassa. Nimitettynä 1805 Karjalan jääkärijoukon
päälliköksi hän otti osaa 1808 vuoden sotaan, ni-
mitettiin 1810 Savon ja Karjalan maaherraksi,
josta virasta otti eron 1827, ja eli loppuvuotensa
Iiinnaisten kartanossaan Ruovedellä.

5. Gregor i A. (1788-1847), soturi, Aadolf A:n
poika, oli 1808 upseerina Savon rykmentissä,
mutta siirtyi sodan jälkeen Ruotsiin, jossa lo-
pulta tuli Karlstcnin linnan komentajaksi. Jul-
kai.su: ,,l!elation om f. d. Savolaks hrigadens, af
Kongi. Finska .-Xrm^en, deltagande i 1808 & 9
Arens fälttäg i Finland och Westerbotten" (Gö-
teborgissa 1839).

6. Germund Fredrik A. (1796-1876),
professori, tuli filosofian apulaiseksi yliopistoon
1831. Paljon hälinää herätti aikanaan hänen
nimityksensä filosofian professoriksi v. 1849, jol-
loin Juhana Vilhelm Snellman syrjäytettiin. A.,
joka myöskin oli sensorina, mutta muuten joten-
kin viaton asiassa, joutui nuorison tyytymättö-
myyden, kissannaukujaisten, esineeksi. Tiede-
miehenä A. oli jotenkin mitätön, ja hänen pro-
fessorinvirkansa lakkautettiin jo v. 1852.

7. Gustaf A. (1803-38), historiantutkija,
.Johan Fredrik A:n poika, fil. toht. 1827, toinen
toimitussihteeri keisarin Suomen asiain kans-
liassa, kuoli matkalla Venetsiassa. Julkaisi 1827
„Finska Adelns oeh Riddarhusets historia", joka
on ansiokas, laatuansa ensimäinen tutkimus alal-
lansa.

8. Torsten Gustav A. (1838-81), kie-
lentutkija, synt. Nilsiässä, palveltuansa sota-
väessä fil. toht. 1873, lehtori Haminan kadetti-
koulussa 1871. A. oli harras ja lahjakas tutkija;
v. 1871 hän teki tutkimusmatkan Vermlannin
suomalaisten, v. 1878 Itä-Venäjälle votjakkien
luo; ennenaikainen kuolema katkaisi hänen
uransa. Hänen tutkimuksistaan mainittakoon:
„Etelä-Pohjanmaan kielimurteesta tutkimus"
(1871); „Lyhyt silmäys itäisten Suomensukuis-
ten kansain historiaan" (Koitar II) ; „Siivolais-
ten sija Suomen asutushistoriassa" (Koitar '> ;
..Tietoja Vermlannin Suomalaisesta" (1876) ,
.,Virolai8-suomalainen sanakirja" (1869) ; „Syr-
jäniläisiU häälauluja, koonnut M. A. Castren.
.Mkukielestä suom. ja saks. käännöksellä varus-
tanut " (1878) ; „Votjakin äänne- ja muoto-
opin luonnos" (julkaistu hänen kuolemansa jäl-
keen, v. 1896, Suom.-ugr. Seur. Aikakausk. XIV) .

A'. G. (Y. IV.;
Amiot (1718-94), jesuiitta, lähetyssaarnaa-
jana Kiinassa. Hänen kirjoituksensa Kiinan

muinaisesta ja silloisesta musiikista ovat erit-
täin tärkeänä ja luotettavana tietolähteenä sillä
alalla. /. K.

Amira [-mi'-], Karl von (s. 1848), saks. oi-
keushistorioitsija, tuli 1875 professoriksi Frei-
burgin ja 1893 Miinclienin yliopistoon. On tullut
kuuluisaksi germaanilaisen ja varsinkin mui-
naisskandinaavilaisen oikeushistorian tutkijana,
Ml. m. seuraavien teoksiensa kautta: ,,n)er
Z«<ck und Mittel der germanischen Uechts-
geschichte" (187G), .,Nordgermanisohes Obligatio-
nenrecht" (2 nidosta, 1882-95), „Grundriss des
germanischen Rechts" (2 painos 1897).

Amiraali (arab. umir, emir = ruhtinas, pääl-
likkö), laivaston ylipäällikkö (vice- ja kouter-
amiraali). Amiraalilla on merkkinään lippu-
laivassa amiraalilippunsa.

Amiraaliesikunta, merisotaväen esikunta.

Amiraliteetti, laivaston ylihallitus.

Amiraliteettikollegio, Ruotsin valtakunnan
päävirastoja, sotalaivaston ja meripuolustuksen
hoitoa varten, 1617 perustettu, 1634 v:n hallitus-
muodossa määrätty valtakunnan kolmanneksi
kollegioksi, sittemmin (1680) siirretty Karlskro-
naan, entisessä muodossaan lakkautettu 1791.

Amiraliteettisaaret, saariryhmä Rismarck-
arkipelaagissa Uuden Guinean koillispuolella.
Asukkaat papualaisia. V:sta 1885 Saksan suo-
jeluksen alaisina. W. S-m.

Amirantit, Afrikassa, saariryhmä Seychellien
li!unaisi)Uolella, johon kuuluu 11 korallisaarta:
niitten yhteinen pinta-ala ou 83 km' ja asukas-
luku n. 100, elinkeinona kilpikounanpyynti. V.
1814 ne joutuivat Englanuin yliherruuden alle;
nimensä ne ovat saaneet „amiraali" Vasco da
Gamasta.

Amisos [-iso's] (nyk. S am s un), kaupunki
nuunaisessa Poutoksessa JUistanraeren rannalla,
Mitliridateen pääkaupunki.

Amitoosi ks. Tuman jakautuminen.

Amma, imettäjä, nainen, joka äidin sijassa
imettää la.sta. M- OB.

Amman, Johann Konrad (1669-17241,
sveitsiläinen kuuromykkäin opettaja, toimi lää-
kärinä ja opettajana Amsterdamissa ja Haar-
lemissa. Hänen teoksensa ovat „Surdiis loquens"
(1692) ja „Dissertatio de loquela" (1700).

Ammatintarkastus, valtion puolelta tapah-
tuva hallintotoimi, jonka suorittavat erityiset
virkamiehet, ammattientarkastajat,
joiden tehtävänä on pitää silmällä työoloja, val-
voa työväen suojelemiseksi säädettyjen lakien
noudattamista ja ylläi)!tää hyviä suhteita työn-
tetttäjäin ja työntekijäin kesken. Englannissa
asetettiin tehtaat valvonnan alaisiksi jo v. 1802,
mutta erityiset ammattien (tehtaiden) tarkas-
tajat asetettiin siellä vasta v. 1833, Preussissa
v, 1853, Ranskassa v, 1874, Sveitsissä v, 1877.
1880-luvulta alkaen on useimmissa maissa, joissa
teollisuus on huomattavammin kehittynyt, pantu
', nimeen a.; Suomessa a. säädettiin 15 p. huhtik.
1SS9 annetussa, teollisuusammateissa olevain
työiitrkij;iin suojelemista koskevassa asetuksessa.
Ammattien tarkastajia oli aluksi kaksi, vuodesta
1S97 lälitien kolme, v. 1902 tuli lisäii neljäs nais-
puolin.-n ammattien tarkastaja. Toiminnastaan
he antavat joka vuosi kertomuksen. Suomessa
niinkuin muissakin maissa ainoastaan teollisuus-
ammatit ov.at a:n alaisia. J. F.

:w:!

Ammatti— Ammattikunta

:i;u

Ammatti, alkup. ambatti. gerra. lainasana:
goot. andbahti, mysaks. a inbaht(i J = toimi, pal-
velus, (vrt. Ammattikunta, A ra m a 1 1 i-
yhdistys.) E. N. S.

Ammattien tarkastaja ks. Ammatintar-
k a .s t u s.

Ammattiliygienia, terveysoppi ja osaua yh-
teiskunnallista terveydenhoitoa (ks. t.) esiintyvä
terveydenhoito, joka erikoisesti pyrkii edistä-
mään hyvää terveydentilaa eri ammattien aloilla,
eritoten työväen keskuudessa (työväenhy-
g i e u i a) . A. kohdistuu etupäässä tehtaisiin ja
suuriin työpaikkoihin ja on sillä yleensä pää-
määränään: 1. Työväen suojeleminen:
onnettomuuksien estäminen, suojeleminen ihmis-
työvoiman viiärinkSytöltä ja terveyteen haitalli-
se.sti vaikuttavilta seikoilta (pölyltä, myrkylli-
siltä kaasuilta y. m.), työpaikkojen puhtaus ja
yleinen terveydellisyys, yleisen hyvinvoinnin
edistäminen (ruokalat, lastentarhat). Osan
näistä tehtävistä ovat ammattiyhdistykset otta-
neet huolekseen. 2. Lähellä asuvien suo-
jeleminen, turvaaminen ammatillisen toiminnan
tuottamilta vaaroilta (räjähdyksiltä, myrkyltä,
.savulta, huonolta ilmalta j. n. e.).

Ammattijärjestö ks. Ammattiliitto ja
A m ni a 1 1 i y h d i s t y s.

Ammattikoulut ovat, erotukseksi yleistä si-
vistystä antavista kouluista, oppilaitoksia, jotka
valmistavat oppilaitansa johonkin erityiseen am-
mattiin. A:ja on nykyaikainen elämä pitkälle
menevine työnjakoineen synnyttänyt suuren jou-
kon. On olemassa sotakouluja, opettajakouluj.i
cli seminaareja, kauppakouluja, maanviljelys-
kouluja, merimieskouluja, postikouluja, met.sä-
opistoja y. m. Erittäin lukuisat ovat t e o 1 1 i-
s u u s a m m a 1 1 e i h i n valmistavat a:t. Tlsein
tarkoitetaankin a:illa yksinomaan tällaisia kou-
luja A:t jattaan tavallisesti kolmeen pääryh-
mään: 1. alemmat a:t, (teollisuuskouluja,
kauppakouluja, maanviljelyskouluja, käsityö-
läiskouluja y. m.); 2. keskikoulut;
3. y 1 e m ra ä t a:t (teknilliset korkeakoulut,
metsä-, taide-, sota-, maanviljelys-, kauppa-,
vuoriakatemiat). Alemmat a:t edellyttävät ta-
vallisesti suoritetun kansakoulukurssin, keski-
koulut oppikoulujen viidellä tai kuudella alem-
malla luokalla saavutetut tiedot ja ylemmät a:t
korkeamman yleissivistyksen. J. F.

Ammattikunnanvanhin ks. Ammatti-
kunta.

Ammattikunta, samaa ammattia harjoitta-
vien käsityöläisten yhdistys, johon kuuluminen
on ammatinharjoittamisen ehtona. Jo rooma-
laisilla oli a:ia, collegia, joilla ei kuitenkaan ole
mitään yhteyttä myöhempien a:ien kanssa.
Nämä .syntyivät keskiajan kaupungeissa, joissa
niitä oli olemassa ainakin 12:nnelta vuosisa-
dalta alkaen. Niiden syntymisen aiheutti keski-
ajan voimakas yhteenliittyiiiistarve ja samaa
ammattia harjoittavien harrastus suojella yh-
teisiä etujansa ulkopuolelta uhkaavaa kilpailua
vastaan.

Kun käsityöammattia keskiajalla pidettiin jul-
kisena virkana, jota oli hoidettava yhteiseksi
hyväksi, oli a:in yhtenä tärkeänä tehtävänä pi-
tää huoli siitä, että kuluttajat saivat kunnollista
tavaraa kohtuullisesta hinnasta. Mutta ennen
kaikkea a. käsitettiin laitokseksi, jonka tehtä-

viinä oli jäsentensä yhteisten etujen valvominen.
Tässä kohden sillä oli kaksi tarkoitusperää: sen
oli ensinnäkin poistettava vapaa kilpailu, toi-
seksi saatettava voimaan yhdenvertaisuus ja
veljellisyys a:n jäsenten kesken. Edellinen tar-
koitus saavutettiin ammattipakon kautta:
ainoastaan johonkin ammattikuntaan kuuluva
käsityöläinen sai harjoittaa sitä ammattia, joka
hänen a:llensa oli osoitettu. Kaupunkilaisten
tuli ostaa a:ien jäseniltä ja teettää heillä työnsä.
Jälkimäisen tarkoituksen saavuttamiseksi oli jo-
kaisen jäsenen taloudellinen itsenäisyys turvat-
tava: yksityinen ei saanut vajota riippuvaiseksi
palkkatyömieheksi, mutta ei myöskään kukaan
päästä muita edelle. Siitä syystä rajoitettiin yk-
sityisen mestarin tuotanto. Melk_Mn kaikkialla
oli määrätty, kuinka monta sälliä ja oppij)oikaa
kukin mestari sai pitää; tavallisesti pidettiin
kahta sälliä ja yhtä oppipoikaa riittävänä. Olipa
joskus säädetty se määräkin, jonka yksityinen
sai valmistaa vissin ajan kuluessa. Tällaisten
ja muiden samantapaisten säädösten nimenomai-
sena tarkoituksena oli köyhempien a:n jä-
senten etujen suojeleminen, sillä jokaisen tuli
saada varma toimeentulonsa ammatistaan.

A;lnitoksen kukoistusaika oli keskiajan loppu-
puolella. Se soveltui hyvin n. s. umpinaiseen
kaupunkitalouteen, jolloin jokainen kaupunki-
kunta ympäristöineen muodosti ikäänkuin sulje-
tun talouspiirin, jonka keskuudessa koetettiin
saada ainakin välttämättömimmät elämäntar-
peet omin neuvoin tyydytetyiksi. Mutta talou-
dellisten olojen kehittyessä ja yhdysliikkeen
laajetessa uuden ajan alussa a:laitos alkaa rap-
peutua. Kun epäsuotuiset taloudelliset konjunk-
tuurit ja myöskin väestön kasvaminen uhkasivat
vaikeuttaa a:in jäsenten toimeentuloa, ruvettiin
a:laitosta kehittämään yhä monopolistisempaan
suuntaan. Alkuansa oppipojat ja sällit helposti
saattoivat päästä mestareiksi. Myöhemmin
mestarin aseman saavuttaminen tehtiin (oppi-
laaksi pääsyä vaikeuttamalla, sälliaikaa piten-
tämällä, tavattoman kallisarvoisia mestarinnäyt-
teitä vaatimalla y. m.) miltei mahdottomaksi
muille kuin mestarien pojille ja muille sukulai-
sille, joita taas kaikin tavoin suosittiin. Useat
a:t muuttuivat suljetuiksi, s. o. niis.sä sai olla
vain määrätty luku jäseniä. Poikkeustapauk-
sissa kaupunkien hallitukset tai hallitsevat ruli-
tintat saattoivat antaa a:iin kuulumattomill'
oikeuden harjoittaa jotakin ammattia: nämä oli-
vat n. s. v a p a a m e s t a r e j a. Kun suurin
osa sällejä näin ei milloinkaan voinut päästä
mestareiksi, syntyi erityinen sällikysymys ja
sällien omat yhdistykset rupesivat pontevasti
ajairiaan sällien etuja esim. työehtoja koskevissa
kysymyksissii. Mestarien ja sällien väli.set rii-
taisuudet antoivat jo keskiajalla aihetta työlak-
koihin ja työnsulkuihin. — Sama monopolisti-
nen henki kehittyi myöskin a:ien keskinäisissä
suhteissa. Kullekin a:lle oli osoitettu erityinen
tuotantonsa. Nämä eri ammattien työalat rajoi-
tettiin aikaa myöten yhä tarkemmin, ja jokai-
nen a. valvoi pikkumaisella ahdasmielisyydellä,
etteivät muut a:t sekaantuneet sen erikoisalalla.
Kuluttajiin nähden taas unohdettiin tuo vanha
periaate, että käsityöammattia oli harjoitettava
yhteiseksi hyväksi. Yleisöön nähden ei euää tie-

335

Ammattiliitto

336

tietty mistään velvollisuuksista, ainoastaan
cikeuk&ista.

Vaikka näitä epäkohtia sittemmin koetettiin
ainakin lieventää, kävi kuitenkin ajan oloon yhä
selvemmäksi, että a.-laitos mitä suurimmassa
määrässä ehkäisi teollisuuden kehitystä, varsin-
kin manufaktuuri- ja tehdasteollisuuden synnyt-
tämän suurtuotannon voimaanpääsemistä. Nyt
ovatkin a: ien etuoikeudet poistetut kaikkialla.
Englannissa menetti a.-laitos kaiken käytännölli-
sen merkityksensä jo lS:nnella vuosis., vaikka
a:ien etuoikeudet lopullisesti poistettiin vasta
V. 1H35. Kanskassa Turgot v. 1776 koetti, vaikka
huonolla menestykselä, poistaa a:t. Vasta val-
lankumous hävitti ne lopullisesti v. 1791. Kans-
kan esimerkkiä noudatti Belgia v. 1795, Espanja
v. 1813 ja 1820. Saksassa saatettiin elinkeino-
vapaus lopullisesti voimaan v. 1869 elinkeinolain
kautta. Alankomaissa a:ien etuoikeudet lakkau-
tettiin V. 1819 ja 1824, Norjassa 1839, Sveitsissä
1848, 'iauskassa 1857, Venäjällä 1865, Italiassa
1864 ja 1875.

Ammattietujen suojelemisen ohessa oli van-
hoilla a:illa muitakin tarkoituksia: uskonnollisia,
siveellisiä ja seurallisia. Kullakin a:lla oli oma
sucjeluspj-himyksensä ja usein myös oma altta-
rinsa kirkossa, a. avusti yhteisillä varoilla puut-
teeseen joutuneita jäseniänsä ja kokoontui yhtei-
seen seuranpitoon. Kun a:t pitkällisten taiste-
lujen jälkeen, joita ne käyvät kaupunkien pat-
riisisukuja vastaan, 14:nneu vuosis. lopulla, pää-
sevät osallisiksi kaupunkien hallintoon, saavut-
tavat a:l myöskin valtiollisen ja sotilaallisen
merkityksen. A:illa oli omissa asioissaan lakia-
säätävä ja tuomiovalta ja erityiset tuomioistui-
niensa. Kuitenkin ne samalla olivat kaupunki-
hallituksesta riippuvaiset ja myöhemmin varsin-
kin merkantilismin aikana valtio mielensä mu-
kaan järjesti ammattikuntain olot.

Edellinen esitys koskee Keski-Euroopan maita.
Ruotsissa ja Suomessa oli keskiajalla
jokaisella yleisen lain mukaan oikeus vapaasti
harjoittaa käsityötä. Saksalaisten käsityöläisten
mukana tuli ammattikuntalaitos Ruotsiin.
Ammattikuntia tiedetään olleen Tukholmassa
14:nneltä vuosis. alkaen. Suomessa niitä luulta-
vasti ei keskiajalla ollut, sillä käsityö oli täällä
silloin vasta alullaan ja käsityöläisiä vähän.
Ivustaa I Vaasa koetti keskittää käsityöammatit
kaupunkeihin ja järjestää ne ammattikunuittain.
Ei kukaau saanut harjoittaa käsityöammattia,
ellei hän ollut asianomaisen ammattikunuan jä-
sen, ja v. 1546 määrättiin, että jokaisen ammatin
etupäähän oli asetettava ammattikunnan
vanhin pitämään silmällä että ammattilaiset
tekivät hyvää ja moitteetonta työtä. Kuitenkin
kuningas pidätti itselleen oikeuden asettaa va-
puameatareja. Kaarle IX, joka suosi suljettuja
a:ia ja entistä enemmän rajoitti käsityön har-
joittamista maaseudulla, julkaisi osittain yksi-
tyisiä ammatteja, osittain kokonaisia kaupun-
keja varten a. -sääntöjä, joissa ammattipakko
kehitettiin yhä täydellisemmäksi. Samaan
suuntaan meni Kustaa II:n Aadoltin politiikka
ja a.-laitos saavutti yhä enemmän jalansijaa ;
tuntuvasti rajoitti kuitenkin a:in monopolia
aateliston oikeus pitää käsityöläisiä kotitnr-
peeksensa, varsinkin kun aatelisto koetti tulkita
sitä niin laajasti kuin mahdollista. Suomessa

ruvettiin a. -laitoksen periaatteita toteuttamaan
luultavasti samaan aikaan kuin Ruotsissakin,
mutta ensiraäi.set täydellisesti järjestetyt a:t
syntyivät vasta 1620-luvulIa Turussa. Jo 17:n-
nellä vuosis. ruvettiin Ruotsin valtakunnassa
vaatimaan ammattijiakon poistamista tai aina-
kin lieventämistä. Ensimäinen yleinen am-
mattikuntajärjestys, vuodelta 1669, olikin
vapaamielisempi kuin aikaisemmat asetukset.
Se kielsi suljetut a:t ja määräsi että jokai-
nen, joka kunnollisesti oli oppinut ammat-
tinsa, oli hyväksyttävä mestariksi. Vuoden
1720 a. -asetus oli rakennettu pääasiassa samoille
periaatteille. Näyttipä siltä kuin tahdot-
taisiin jälleen ruveta koventamaan ammattipak-
koa, sillä vähää myöhemmin poistettiin vap:ia-
mestarius ja a. -asetuksen kielto a;ien sulkemi-
sesta. Todenteolla kuitenkin ammattipakko suu-
reksi osaksi menetti merkityksensä, kun v. 1739
annetut uudet manufaktuuriprivilegiot ja halli-
sääntö tekivät manufiiktuurit ja tehtaat a.-ase-
tuksesta riippumattomiksi. Seuraavina vuosi-
kymmeninä vaaditaan yhä pontevammin laaj.m-
nettua elinkeinovapautta. Kustaa III:n aikana
lie^ennetäänkin ammattipakkoa tuntuvasti, m.
ra. vakuutettiin useille vastaperustetuille kau-
pungeille (esim. Tampereelle, Kuopiolle, Kaski-
sille) täydellineu elinkeinovapaus. Ammattikun-
nat lakkautettiin Ruotsissa v. 1S46. Suomessa,
jossa kaikki v. 1809 jälkeen perustetut kaupun-
git olivat saaneet t.-lydellisen elinkeinovapauden,
12 p. jouluk. 1859 annettu asetus käsityöamma-
teista ja manufaktuureista kumosi useita van-
hoja asetuksia. Lopullisesti poisti ammatti-
kuntalaitoksen elinkeinolaki 24 p:ltä hclmik.
1868. Täydellisen elinkeinovapauden kannalle
siirryttiin 31 p. maalisk. 1879 julkaistun elin-
keinolain kautta. Ammattikuntien sijaan tuli
kaupungeissa käsityöyhdistys, joka valtuutet-
tujen kautta hoitaa yhdistykseen kuuluvien am-
mattien yleisiä asioita, antaa sälli- ja mestari-
kirjoja, koettaa sovittaa riitaisuuksia, pitää sil-
mällä oppilasten ja muiden työntekijäin ope-
tusta, hoitoa ja kohtelua y. m. (vrt. Elin-
keinovapaus).

[Schönberg, „Handb. d. polit. Oekonomie II,
Ge\verbe"; Stieda, artikkeli „Zunftwesen",
llandwörterbuch d. Staatsvvissenschaften ; v. Be-
low, artikkeli „2;unfte", Wörterbuch d. Volks-
«irtschaft ; Ehrström, „ö£versikt af det finska
skräväsendets historia" (Juridiska föreningens
tidskrilt 1892-93).] J. F.

Ammattiliitto, pysyväinen saman ammatin
tai teollisuu.shaaran alalla syntyneitten ammatti-
yhdistysten (ks. t.) liitto. Suomessa oli vuoden
1907 lopussa tiettävästi 34 a:a. Näistä olivat
sillein liittyneet Suomen ammattijär-
jestöön, s. o. v:na 1907 perustettuun keskus-
järjestöön, seuraavat 19, ni;nittäin:

l'irusUimis- Jäsenluku 1
vuusi. tammik. 19(>

Jalkinetyöntekijäin liitto. . 1907 600

Kaakeli-, fajanssi- ja uunin-
tekijäin liitto 1906 370

Kirjansitojain liitto 1905 409

Kivityöntekijäin liitto . 1899 1.322

Kulta- ja hopeatyöntekijäin

liitto 1906 162

KutomateoUisuustyöv. liitto 1907 1.756

337

Ammattineuroosit Ammattitilasto

:$;«

1906

156

1905

370

1900

238

1906

22-1

1906

3,500

1905

4,182

1899

1,149

1906

4,321

1905

3,000

1906
1906

90
24

1906
1906

1,416
500

liPsiteollisuustyöväen liitto
Leipuiintyöntekijäiu liitto
Nabaujalostustyöntekijäin

liitto

Ompelijattarien liitto ....
Paperiteollisuustyöv. liitto
Puutyöntekijäin liitto ....
RäätäliutyöntekijUin liitto
Sahateollisuustyöväen liitto
Salama- ja vesiliikenne-
työntekijäin liitto

Satulasepjäin ja verhoili-

jäin liitto

Sukeltajain liitto

Tie- ja vesirakennu.styöväen

liitto

Metallivalajain liitto ....

Ammattijärjestön ulkopuolella olivat silloin
seuraavat 15 a:a: Kirjaltajain liitto (perus-
tettu 1S97) ; Kymin lauttausyhtiön tukkimiestrn
liitto (perustettu 19o6, jäsenluku 400) ; Uikki-,
pelti- ja vaskiseppäin liitto (perustettu 1307) ;
mar.l.irintyöntekijäin liitto (perustettu 1899,
jäsenluku 882) ; metallityöntekijäin liitto (perus-
tettu 1899, jäsenluku 3,200) ; muurarien liitto
(perustettu 1904) : palvelijain liitto (perustettu
1906) ; Pohjolan tukkityöläisten rengas (perus-
tettu 1906) ; posteljoonien liitto (perustettu

1906) ; rautatieläisten liitto (perustettu 1905) ;
rauta- ja metallisorvaajain liitto (perustettu

1907) ; sekatyöntekijäin liitto (perustettu 1907) ;
sähkötyöntekijäin liitto ; putkityöntekijäin liitto

(perustettu 1907) ; tulitikkuteollisuustyöväen
liitto (perustettu 1906). [Kertomus Suomen
ammattijärjestön toiminnasta 1907.] J. F.

Ammattineuroosit, prifeeristen hermojen
toiminnassa esiintyvät häiriöt, jotka aiheutuvat
eräitten lihasryhmien liiallisesta rasittumisesta
eri ammateissa ilmeten sekä paikallisina kouris-
tuksina että hetkellisinä halvaantumisina, esim.
kirjoituskouristus ja hermoUinen käheys. Paitsi
tällaisia liikuntoneurooseja on myöskin tunto-
puolisia a., jotka antauvat ilmi erityisinä „työ-
kipuina", kun potilas vain yrittää johonkin
määrätybhön. M. 0-B.

Ammattiopetus ks. Ammattikoulut.

Ammattiosasto ks. Ammattiyhdistys.

Ammattipakko ks. Ammattikunta.

Ammattitarkastus ks. A m lu a t i n t a r k a s-
t 11 s.

Ammattitaudit, taudit, jotka aiheutuvat eri-
näisissä ammateissa esiintyvistä haitallisista
vaikutuksista, kuten myrkytyksistä, vahingollis-
ten kaasujen ja tomun hengittämisestä. Näitä
c\at: lyijymyrkytys (maalareilla ja latojilla),
clohopeaiiiyrkytys (kuvastintehtaissa), nikotiini-
myrkytys (tupakkatehtaissa) , näkökyvyn heik-
keneminen (kellosepillä ja latojilla), kuurous
(takomoissa ja pannusepillä) , ncurastenia ja
hysteria (liiallisessa urakka- ja yötyössä), perna-
rutto (nahkuritehtaissa) j. n. e. M. 0-B.

Ammattitilasto esittää sekä sen väestön osan,
joka joko välittömästi tai välillisesti saa sään-
nöllisen toimeentulonsa määrätyistä ammateista,
että myöskin sen osan, joka itseänsä elättää il-
man määrättyä taloudellista tointa elikkä am-
mattia vailla olevan osan väestöstä. Samalla
henkilöllä saattaa olla useampiakin ammatteja,

joko niin, että eri ammatilliset toiminnat .seu-
raavat toisiaan ajassa (esim. talvella tehdastyö
ja kesällä maanviljelystyö) taikka niin, että
niitä harjoitetaan yhtä haavaa (esim. pikkuvil-
jclystä harjoittava käsityöläinen). Molemmissa
tapauksissa ammattitilasto laskee henkilön kuu-
luvaksi vain yhteen ammattiin, uim. siihen,
josta hän saa pääasiallisen toimeentulonsa ja
jota siitä syystä sanotaan pääam matiksi
erotleeksi muusta (tai muista) saman henkilön
harjoittamasta ammatista 1. sivuamma-
tista.

A. ou eri maissa erilainen ja on eri aikoina
samassakin maassa vaihdellut, riippuen taloudel-
lisen tekniikan eri kehitysasteista : multa samal-
lakin teknillisellä kehitysasteella olevan kahden
maan ammattitilasto voipi samalla hetkellä an-
taa eri kuvan väestön ammattijaosta, koska
työnjako saattaa tehdä vaikeaksi ja jossain
määrin subjektiivisesta katsantokannasta riip-
puvaksi määrätä, mitkä erityiset toimialat ovat
ammatteina pidettävät. Mitään täysin tyhjentä-
vää luetteloa kansan taloudessa esiintyvistä am-
mateista ei siitä syystä ole olemassa, yhtä vähän
kuin varmaa tieteellistä luokitusta niistä. Eri-
näisissä ammattitiedusteluissa ja aramattirekis-
tcreitä varten käytetyissä luetteloissa (nomen-
kla tuureissa) mainitaan 5, jopa 10:kin tuhatta
eri ammattia. Keskinäiseen sukulaisuuteensa
nähden ammatit yhdistetään ammatti lajeik-
si, joita vuorostaan yhdistetään ammatti r y h- .
m i k s i ja näitä taas suuremmiksi ammatti-
luokiksi.

Siihen nähden, että yhteiskunnan jäsenet asu-
vat perheittäin eli talouskunnittaiu, puhutaan
ammattitilastossa ammattiin kuuluvai-
sista, joilla ei ymmärretä ainoastaan niitä
henkilöitä, jotka omalla työllään itselleen elatus-
tiian hankkivat, vaan myöskin näiden perhee-
seen kuuluvia perheenjäseniä, jotka siis saavat
toimeentulonsa välillisesti toisen ammattityöstä.
Vastakohdan ammattiin kuuluville muodostavat
n. s. ammatittomat 1. ammattia
vailla olevat. Näitä on kahta lajia: sellai-
sia, jotka saavat toimeentulonsa kootusta pää-
omasta (koroilla eläjät) ja sellaisia, joita yllä-
pidetään yleisillä varoilla taikka yksityisten
armoilla (köyhäinhoidon avu-stamat, mieli- ja
muut sairaat, vangit, kerjäläiset y. m. s.). Am-
mattia vailla oleviin ei ole sekoitettava sellaisia
henkilöitä, jotka ajoittain eivät ole tilaisuudessa
harjoittamaan määrättyä ammattia, vaan talou-
dellisten olojen pakosta tai muusta syystä ovat
työttöminä ; nämä ammattitilastossa luetaan
asianomaisiin, harjoittamiinsa ammatteihin kuu-
luviksi.

Ammattiin kuuluvaiset ovat joko ansaitse-
V i a eli sellaisia, jotka välittömästi, omalla työl-
lään (ammatillaan) hankkivat toimeentulonsa,
taikka ei-ansaitsevia elikkä ansiota
vailla olevia, jotka saavat elatuksensa edel-
listen työ.stä. Ansiota vailla olevat ovat ansait-
sevien perheenjäseniä (vaimo tai mies, lapset)
tai perhekunnassa asuvia ja siinä elätettyjä su-
kulaisia tai muita henkilöitä, jotka eivät am-
mattia harjoita. Ansaitsevien joukossa on koti-
palvelijoilla 1. palkollisilla omitui-
nen asemaasa: yhteiskunnallisessa ammatti-
jaossa nämät kyllä ovat ammattilaisina erillään

339

Ammattituomioistu im et Ammattiyhdistys

340

pidettävJlt. mutta esiintyvät muihin amuiattoi-
hiii kuuluvien perhekuntien yhteydessil.

Yhteiskunnalliselta kannalta on myös tär-
keätii tietää, mikä asema a m m a t i s s a tä-
män harjoittajalla on, josta syystä tämäkin il-
miö otetaan tilastossa huomioon. Tällöin voivat
ainoastaan ansaitsevat tulla lukuunotetuiksi ;
nämät lajitellaan asemansa mukaan tavallisesti:
itsenäisiin, korkeampaan palve-
luskuntaan (konttorihenkilöt, piirustajat,
työnjohtajat j. m. s.) ja työntekijöihin
(tehdastyiimiehet, kisällit, apurit, päiväpalkka-
Iäiset j. n. e.). On kuitenkin huomioonotettava,
ettei tämäkään jako ole aina selvästi tehtävissä,
koska useat välimuodot vaikeuttavat tarkkaa
rajoittelemista ; muutamissa ammateissa tätä
jakoa ei ensinkään voi tehdä, kuten esim. virka-
miesten ja palkollisten ammateissa.

Edellä sanotun perusteella esitetään seuraava
kfiava, jota eri maiden ammattitilastossa enem-
män tai vähemmän täydellisesti noudatetaan.

>
g

t*:

£.'

5 >

3-3 B

¥^1»

iaS.x

= £51

s 'O a

7 3

-3 -a ? 13

=5 a s. '^

^~3 S-

— .-■ -■ ?r

xö » £

— ::. 3

2.S9E

O V.

(B ^ 0)

=:t»

Ainekset ammattitilastoa varten kootaan ta-
vallisesti todellisten väenlasknjen yhteydessä;
viime vuosina on kuitenkin muutamissa sivisiys-
niaissa alettu aika ajoittain toimeenpanna erityi-
.siä ammattitiedusteluja (esim. Saksassa, ensi-
mäiuen v:lta 1SS2, viimeinen v:lta 1S',)5, ja Bel-
giassa). Suomessa ammattitilastoUiset tiedot on
annettu yleisten, kirkonkirjoihin perustuvien
väestötietojen yhteydessä (ennen v. 1880 joki
viides, sen perästä joka kymmenes vuosi) ; sen

lisäksi on niitä hankittu maan suurimmissa kau-
imngeissa toimitetuissa todellisissa väenlaskui^s-i
(ecsimäinen vuonna ISTO). — iiri maiden am-
inattitilastollisiin tietoihin nähden on noudatettu
hyvin erilaisia periaatteita, niin että niiden tu-
loksia suurella varovaisuudella voi toisiinsa ver-
rata. Kansainväliset tilastolliset kongressit ja
kansainvälinen Tilastollinen Laitos ovat tässä
kohden koettaneet saada yhdennuikaisuntta eri
maiden välillä aikaan, ja ovat tässä työssä erit-
täinkin ranskalainen J. Bertillon ja itäval-
talainen H. Rauchberg vetäneet huomiota
puoleensa. Vastaiseksi eivät kuitenkaan heidän
ehdotuksensa ole tulleet yleisesti toteutetuiksi.
Saksan ja Itävallan ammattitilastoa judetääii
nykyään muille maille esimerkiksi kelpaavana.

Seuraavalla sivulla olevassa taulussa annetaan
muutamia v:n 1890 paikkeille kolidistuvia yleisiä
ammattitilastollisia tietoja eri maista sekä Suo-
mesta vuosilta 1865, 1880, 1890 ja 1900. O. G.

Ammattituomioistuimet, työnantajain ja
työntekijäin välillä syntyneitten työsuhteesta
johtuvien riitaisuuksien ratkaisemista varten
asetetut, asiantuntijoista muodostetut erityi.set
tuomioistuimet. A:ia oli jo olemassa vanhan
amuuittikuntalaitoksen yhteydessä (ks. A m-
mattikunta). Nykyaikaiset a:et ovat syn-
tyneet 19:nnellä vuosis. Ensimäinen .sellainen
peru.sttttiin Ranskassa Lyonin kaupungissa v.
iSOC nimellä consril de prud'hommes, jota nimi-
tystä Ranskan a:ista vieläkin käytetään. Sak-
san a:ien polijana ovat vuosien 1890 ja 1001 lail.
Viimemainitun mukaan on kaikissa kunnissa,
joiden asukasluku on enemmän kuin 20,000, pe-
rusti;ttava a. Saksa onkin ainoa maa, jossa on
pakolli-^ia a:ia. A:ia on sitäpaitsi Belgiassa,
S\eitsissä, Itävallnssa ja Italiassa. Ne ovat ole-
massa etupäässä teoUisuusammatteja varten.
Jäsenistä on puolet työnantajia, puolet työn-
tekijöitä, edelliset työnantajain ja jälkimäiset
työntekijäin valitsemia. Puheenjohtajaan näh-
den on eri maissa olemassa erilaisia säädöksiä.
I>im. Ranskass.a, jossa jäsenet itse valitsevat pu-
lieenjohtajan ja varapuheenjohtajan, tulee toisen
olla työnantaja, toisen työmi?s. Saksassa, jossa
kunnallisen itsehallinnon edustajat valitsevat
nämä toimimiehet, ei kumpikaan saa olla työn-
antaja eikä työmies. Ennenkuin a. ryhty.v rat-
kaisemaan riitaa, on sen koetettava saada ai-
kaan sovinto riitapuolien kesken. Italian, ItU-
vsillan, Belgian ja Ranskan a:issa on tätä varten
kaksi eri kamaria; .sovintokanuiri ja tuomio-
kamari, [van der Borght, „GrundKiige d. Ro7.ial-
politik"; Neukamp, artikkeli „Gewerbegcrichte",
Wörterbuch d. Volkswirtseliaft.] </. F.

Ammattiurheilija, henkilö, joka aineellista
(tuaan valvoen harjoittaa urheilua, kilpailee
rahapalkinnosta tahi .sovittua korvausta vas-
taan. Ammattiurheilijoita on erittäinkin lukui-
sasti painin ja polkupyöräilyn alalla, nuitta niitä
tavataan myös miltei jokaisessa urheilunliaa-
rjissa, kuten telinevoimistelun, hevo.«urheilun,
luistelun y. m. aloilla. -Iskm-.

Ammattivanhin ks. Ammattikunta.

Ammattivapaus ks. Elinkeinovapaus.

Ammattiyhdistys, pysyväinen, tavallisesti
samalla jiaikkakunnalla asuvain ja samaa am-
mattia harjoittavien työ«tekijäin muodostama
yhdistys, jonka pääasiallisena tarkoituksena on

341

Ammattiyhdistys

342

Kirjnitiiksoen Ammattitilasto kuuliivu taulu.
Ammatinharjoittajain jako ammattien mukaan erinäisissä maissa (1890 vuoden paikkeilla).

Maan n i in i

100:sta ammatinharjoittajasta kuului alla lueteltuihin
animattiluokkiin seuraava luku:

Maanvilje-
lys sivuelin-
keinoineen

Teollisuus
ja vuori-
työ

Kauppa ja
kulku-
neuvot

Henkilölli-
siä palveli-
joita

Muut
ammatit

Suomi

Ruotsi

Norja

Saksa

Itävalta

Unkari

Italia

Sveitsi

Ranska

Englanti

Skotlanti

Irlanti

Pohj. Am. Yhdysvallat

68,5

54,0
49,6
37,5
64,3
58,6
56,"
37,4
40,0

10,4

14,0
44,0
38,0

11,7

15,0
22,!.
37,4

21,9
12,6

27,6
40,7
27,11
56,9
58,1
30,7
24,1

0,5

5,8

11,7

10,6

6,4

3,3

3,9

10,7

13,4

10,s

10,2

4,5

14,6

5,4
13,6
10,5

6,1

3,5

4,9
3,9
6,2
9,9
14,7
11,4

11,1

19,2

8,9
11,6
5,3
8,4
3,9

20,6

■^,"

5,0
S,s

',2

6,3
9,7

4,1

Suomen väestön jako ammattiluokkiin vuosina 1865, 1880, 1890, 1900.

A m m a 1 1 i 1 u o k k a

1865

1880

1890

1900

Lisiiys (-J-) tai vä-
hennys (— ) pro-
senttiluvuissa VV.
1865-1900.

Maanviljelys sivueUnkei-

noineen

Teollisuus

1,431,024

88,586
28,684

43,768
81,714
40,207
89,105

79,37
491
1,59

2,43
4,53
2,23
4,94

1,.589,701

127,898

56,564

43,483

25,171

86,103

131,862

77,14

6,21
2,74

2,11

1,22

4,18
6,40

1,779,083

182,381

72,269

55,667

28,484

103,206

159,050

74,75
7,66
3,04

2,31
1,19
4,34
6,68

1,568,779
279,400
116,.357

66,084

40,563

429,193

212,182

57,83

10,30

4,29

2,44

1,M

15,82

7,82

-21,54
-1- 5,39
+ 2,70

+ 0,01

1 — 3,03
+ 13,59
+ 2,88

Kauppa ja kulkuneuvot

Yleiset virat ja vapaat

ammatit

Palkollisia

Muut ammatit

Ilman ammattia olevia .

Koko väestö

1,803,084

100,00

2,060,782

100,00

2,380,140

100,00

2,712,562

100,00

—

ehkäistä työehtojen huonontumista ja toimia nii-
den parantamiseksi. Saman ammatin alalla toi-
mivat a;t ryhmittyvät vuorostaan usein a m-
mattiliitoiksi (ks. t.) . Nykyaikainen
a:liike on useimmissa mai.ssa syntynyt vasta
19:nuenä vuosisadalla, kun työväki suurteolli-
suuden kehittyessä joutui entistä enemmän riip-
puvaiseksi pääomasta. Tämäntapaisia yhdistyk-
siä on kuitenkin aikaisemminkin ollut olemassa.
Sellaisia olivat keskiajalla syntyneet sälliyhdis-
tykset (vrt. Ammattikunta), joille muuta-
mat Englannin ja Ranskan a:t näyttävät olevan
suoraa jatkoa. Ensimäiset a:t perustettiin lS:n-
nella \uosisadalla Englannissa, suurteoUisuudpn
kotimaassa. Nämä ,,Trade Unions" saivat usein
alkun.sa jonkun lakon johdosta ja olivat tilapäi-
siä. Aikaa myöten syntyi pysyväisiäkin yhdis-
tyksiä .säännöllisine jäsenmaksuineen. N'iiden
kehitystä ehkäisivät kuitenkin suuresti ankarat
lait. joiden mukaan työväen yhteenliittyminen

oli rikollinen ja rangaistava teko. Kun työväL-n
yhteenliittymisoikeus vuosien 1824-25 lakien
kautta tuli pääasiassa tunnustetuksi, alkoi a:lii-
ke nopeasti levitä. 1820- ja 1830- luvulla Eng-
Ir.nnin a:liike esiintyy vielä haparoivana sekä
päämääriinsä että järjestömuotcihin.sa nähden.
M. m. tehtiin 1833 onnistumaton yritys yhdistää
eri ammattien työväkeä yhdeksi ainoaksi suu-
reksi liitoksi. Kun työväki innokkaasti otti osaa
silloiseen radikaaliseen ja sosiali-stiseen agitat-
sioniin, jonka huippuna oli chartismin (ks.
t.) iiimellä tunnettu valtiollinen liike, pääsi a-is-
säkin vallalle kumouksellinen henki. Chartis-
min sammuessa 1840-luvulla alkoi uusi vaihe
Englannin a.-liikkeen historiassa. Nyt syntyi
se uusi tyyppi, jolla on ollut perustava merkilys
nykyajan a.-liikkeessä: ammattiyhdistyksen muo-
dostivat vain yhden ammatin työmiehet ja sa-
n]an ammatin a:t yhdistyivät ainmattili.toksi.
Tästä lähtien Englannin a;ten toiminnan perus-

343

Ammattiyhdistys

tuksena olivat kalliit maksut, mikä teki niille
mahdolliseksi avustaa jäseniänsä lakkojen, työt-
tumyyden, sairauden y. m. sattuessa, vallan kes-
kittäminen liiton johtomiesten käsiin ja taita-
vien toimimiesten kasvattaminen. Ne luopuivat
tavoittelemasta yhteiskunnallista vallankumousta
ja asettuivat työnantajiin nähden puhtaalle
asioimiskannalle koettaen mikäli mahdollista
päästä tarkoitustensa perille rauhallisilla sopi-
muksilla. Vuosien 1871-76 a.-lakien kautta Eng-
lannin a:t saavuttivat laissa tunnustetun ase-
man. Nyt puheena olleisiin a:iin kuului pää-
asiallisesti ammatintaitoista työväkeä. Mutta v.
1889 satamatyömiesten lakon jälkeen rupesi am-
mattitaitoa vailla oleva työväkikin perustamaan
a:iä. Nämä uudet yhdistykset poikkesivat jos-
sain määrin vanhemmista: ne olivat etupäässä
taisteluyhdistyksiä, asettivat maksunsa alhai-
semmiksi, pitivät avustustointa vähemmin tär-
keänä ja olivat halukkaammat turvautumaan
valtion apuun. Nyttemmin molemmat tyypit yhä
euommäu lähestyvät toisiaan. V. 1889 perustet-
tiin keskusjärjestö. General federation
oi trade unions, johon on liittynyt 60
aniraattiliittoa.

Englannin a. -liike on suuremmassa tai vähem-
ni.sssä määrässä antanut aihetta samanlaisen
liikkeen synt3'miseen muissa maissa. Poikkeuk-
sena ovat oikeastaan vain P o h j o i s-A m e r i i-
kan Yhdysvallat, Englantia lukuunotta-
matta ainoa maa, jossa a:iä syntyi jo ennen
18:unen vuosisadan puoliväliä. Sikäläisen a.-
liikkcen kehitys on ollut pääpiirteissään sama
kuin englantilaisenkin. 1860-luvulla alkaa syn-
tyä suuria ammattiliittoja. Tätä nykyä suurin
osa niitä on yhtynyt American federa-
tion of labor nimiseksi keskusjärjestöksi.
Se perustettiin „työn ritarien" (ks. t.) vasta-
painoksi V. 1881 ja järjestettiin nykyiseen muo-
toonsa V. 1886. Jäseniä siinä on tätä nykyä
toisia miljoonaa. Ameriikkalaisen a.-liikkeen
kehitystä ou vaikeuttanut maahanmuutto, kan-
sallisuuksien moninaisuus ja tuotantotekniikan
nopea edistys, joka vähentää ammattitaitoisten
työmiistA tarvetta ja helpottaa ammatin vaih-
toa.

Muis.sa maissa suurteollisuuden mukana syn-
tyneet a:t ovat pitäneet Englannin a:iä esikuva-
naan, mutta eroavat näistä siinä suhteessa, että
ne aluniiitäen ovat joutuneet riippuvaisiksi val-
tiollisesta ja uskonnollisista ajatussuunnista ja
puolueista. Saksassa a.-liike pääsi alulle
1860-luvulla, varsinkin sen jälkeen kuin toht. Max
Ifirsch 1868 oli tehnyt Englannin a.-liikkeen tun-
netuksi ja myöskin sosialistit olivat ruvennei't
niiden perustamista harrastamaan. Saksaa a:t
jakaantuvat kolmeen pääryhmään: 1) Suurin
osa on liittynyt sosiaalidemokraattiseen puoluee-
seen, keskusjärjestönä v. 1890 perustettu O e n e-
r a 1 k o m m i s s i o n der G e \v e r k s c h a f-
ten Deutschlands (lähes kaksi miljoonaa
jäsentä) ; 2) Kristilliset a:t, joiden joukossa on
sekä katolisia että protestanttisia (noin 350,000
jäsentä) ; 3) Hirsch-Dunekerilaiset a:t (toista sa-
taa tuhatta jäsentä). Sitäpaitse löytyy joukko
näistä ryhmistä riippumattomia a:iä. Tämän
hajaannuksen ohessa on Saksan a.-liikkeen kehi-
tystä suuresti vaikeuttanut nurja ja ahdasmie-
linen yhdistyslainsäädäntö. Varsinkin sitä eh-

käisi n. s. sosialistilaki (1878-90). Vasta sen
tultua kumotuksi on Saksan a. -liike ruvennut
tasaisesti ja säännöllisesti kehittymään.

Ranskassa a. -liike on saavutta^nut suu-
remman merkityksen vasta sitten kuin 21 p.
maalisk. 18S'l annettu laki on tunnustanut a:t
laillisiksi. Työväenliikkeen hajaantuminen lu-
kuisiin valtiollisiin ryhmäkuntiin, joiden vaiku-
tuksen alaisina a;t ovat, ehkäisee kuitenkin nii-
den keskittymistä ja yhtenäisen lujan johdon
aikaansaamista.

Tanskassa syntyivät cnsimäiset a:t 1870-
luvun alussa Internatsionalen vaikutuksesta.
mutta varsinaista vauhtia tämä liike sai vasta
1880-luvulla: 1885 a:t alkoivat yhdi.styä am-
iar.tt niitoiksi. Näihin nojautuva koko ma:ni
käsittävä keskusjärjestö, De samvirkende
F a g f o r b u n d, perustettiin 1898. — Slyöskin
Ruotsissa alkoi a.-liike 1870- ja 80-luvulla;
onsimäiset ammattiliitot perustettiin 1880-luvu:i
lopulla. Skandiuaavilaisessa työväenkongressissa
Tukholmassa 1897 päätettiin, että kaikissa kol-
messa Skandinaavian maassa oli koetettava
saada ammattiliitot yhdistymään keskusjärjes-
töiksi. Tämän päätöksen tuloksena oli Ruotsissa
[^andsorganisatiouen i Sverige,
johon kuuluu suurin osa Ruotsin järjestynyttä
työväkeä ja joka on läheisessä yhteydessä so-
siaalidemokraattisen puolueen kanssa. V. 1907
siihen liittyneissä a:issä oli 126,000 jäsentä;
8,900 kuului toiseen keskusjärjestöön Svenska
arbetariörbundet; 31,100 oli ulkopuolella
näitä järjestöjä. — Norjassa a.-liike alkoi
huomattavammin levitä 1880-luvulla. 1898 osa
ammattiliitoista yhdistyi keskusjärjestöksi A r-
beidernes faglige Landsorgiinisa-
t i o n. Norjan a.-liike on verrattain vähäpätöi-
nen, syystä että maa on harvaan asuttu ja teol-
lisuus vähän kehittynyt.

Sosialististen aatteiden yhteydessä a.-liike
1870- ja 1880-luvulla levisi Itävalta-Unkariin,
Sveitsiin, Belgiaan, Hollantiin ja Italiaan, 1890-
luvulla ja viime aikoina myöskin Espanjaan,
Balkanin niemimaalle, Japaniin ja Venäjälle.
Austraaliassa ja Uudessa Seelannissa a:t ovat
saavuttaneet suuren merkityksen sikäläisen työ-
väenlaiusäädännön perustuksella (vrt. Kollek-
tiivinen sopimus ja Sovintotuo-
m i o) .

Suomessa a.-liike alkoi 18S0-luvulla, sa-
malla vuosikymmenellä, jolloin työväenliike muu-
tenkin sai alkunsa täällä. Ensimäisiä a:iä olivat
V. 1888 Helsinkiin perustetut suutarien, nuiala-
rien, puuseppäin, räätälien ja satulaseppäin ja
veihoilijain a:t. Liike kehittyi hitaasti 1890-
luvulla, jolloin ensimäiset ammattiliitot syntyi-
vät. Ensimäinen oli kirjaUajain v. 1897 perus-
tama ammattiliitto. Suurempaan vauhtiin pääsi
työväen ammatillinen järjestyminen vasta vuo-
den 1905 sutulf.kon jälkeen. Useimmat nykyi-
sistä ammattiliitoista ovat vasta vv. 1906 ja
1907 syntyneet. V. 1907 perustettiin keskusjär-
jestö. Suomen ammattijärjestö, johon
vuoden 1907 lopussa oli yhtynyt 19 ammattiliit-
toa ja 5 paikallisjärje.stöä : niissä oli silloin noin
25.000 jäsentä. .Ammattijärjestön ulkopuolella
olevissa ammattiliitoissa ja yhdistyksissä arvioi-
tiin silloin olevan noin 10.000 jäsentä. fvrt.
Ammattiliitto).

34Ö

Ammattiyhdistys

34(>

Voimakkaimpana sekä laajuuteensa että sisäl-
liseen organisatsioniinsa nähden a. -liike tätä
nykyä esiintyy Englannissa, Saksassa ja Tans-
kassa. Missä määrin a:t ovat levinneet eri mais-
sa, käy selville seuraavasta tilastosta:

Teollisuuden,
A:ten jäsen- kaupan ja kulje- Väkiluku

lukn tustoimeu alalla ^^(^ jgyj

iqnfi toimivasta tyu-

"** Väestä »o

Englanti 2,106,283 noin 34 41,45S,721

Saksa 2,215,165 „ — 56,3ii7.178

Ranska (UHi5) . 781.344 „ — 38,901,945

Itävalta 448,270 „ 18 2U,150,708

Italia 273,754 „ 6 32,475,253

Belgia 158,116 „ — 6,693,810

Kuotsi 200,024 „ 39 5,293,851

Austraalia(1905) 100,626 „ - 3,782,943

Tanska 98,432 ., "52 2,449,510

Unkari 153,332 ,. 29 19,254,550

Espanja 32,405 ,. — 18,618,086

Sveitsi (1905).. 48,000 „ — 3,325,023

Alankomaat .. 128,845 „ 27 5,104,137
Uusi Seelanti

(1905) 27,714 „ — 772,719

Norja 25,339 „ 7 2,221,447

Bulgaria 5,000 „ — 3,744,283

Serbia 5,350 „ — 2,492,882

Yhdysvallat ja

Kanada (1905) 2,500,000 „ — 76,000,000

Suomi (1907) .. 35,000 „ — 2,892,088

Yhteensä 9,343,899

Italian, Unkarin, Ruotsin, Itävallan, Espan-
jan, Tanskan ja Alankomaiden ammattiyhdis-
tyksissä oli maalaistyöväkeä v. 1906 yhteensä
108,891 henkeä.

A:ten voima vaihtelee myöskin suuresti eri
ammateissa ja teollisuudenhaaroissa. Ne saivat
alkunsa käsityöammattien alalla leviten vasta
myöhemmin suurteollisuuden alalle, erityisesti
hiilikaivos-, puuvilla- ja rautateollisuuden alalle.
Xaisia ja ammattitaitoa vailla olevia työnteki-
jöitä ou ollut vaikea saada järjestymään ; koti-
teollisuuden työntekijät ja maalaistyöväki ovat
useimmissa maissa melkein kokonaan järje-sty-
mättä. A:iin kuuluu siis vain verraten pieni osa
työväestöä, mutta niiden vaikutus ulottuu pal-
jon ulommaksi niiden omaa piiriä. Ne määrää-
vät usein suurten, niihin kuulumattomienkin
työväenjoukkojen työehdot.

Toiminta. Koska yksityinen työntekijä
sopiessaan työehdoista työnantajan kanssa on
viimemainittua tuntuvasti heikommassa ase-
massa, koettaa työväki tätä nykyä kaikkialla,
missä teollisuus on pitemmälle kehittynyt, a:iksi
liittymällä vahvistaa asemaansa työnantajiin
nähden. Arien pääpyrkimyksenä on saada yksi-
tyisten työsopimusten sijaan kollektiivi-
nen sopimus, s. o. yhteissopimus, jonka te-
kijöitä ovat mikäli mahdollista kaikki saman
ammattialan työmiehet ja työnantajat. Muuta-
missa maissa ja muutamissa ammateissa ollaan-
kin jo tähän pääsemässä. Tärkeimmät työehtoja
koskevat määräykset kohdistuvat työpalkkaan
ja työaikaan. Työpalkkaa kollektiivisesti mää-
rättäessä käytetään usein minimipalkka-
periaatetta, s. o. palkoille säädetään alin
raja; työajan määräämiseksi säädetään n o r-
maalityöpäivä (ks. t.) .

A:ten yhtenä kaiki.ssa suhteissa tärkeänä
menestymisen ehtona on, että työväki lukuisasti
yhtyy niihin. Tämän tarkoituksen saavuttami-
seksi ne agitatsionin ohessa käyttävät muitakin
keinoja: ne kieltävät jäseniänsä työskentele-
mästU ulkopuolella olevien kanssa, ne koettavat
saada työnantajia käyttämään ainoastaan a:ten
jäseniä, ne harjoittavat persoonallista boikot-
tausta y. m. Tällaiset pakoituskeinot ovat
usein tulleet käytäntöön varsinkin työnsulkujen
ja työlakkojen (ks. t.) sattuessa. Lakko ja la-
konuhka ovat a:ten tehokkaimmat aseet: vasta
a:teu kautta lakot saavuttavat täyden vaikutus-
voimansa.

A:t eivät ole ainoastaan taisteluyhdistyksiä,
vaan myöskin avustusyhdistyksiä. Niiden avus-
tustoiminta on mitä läheisimmässä yhteydessä
niiden taistelutoiminnan kanssa, sillä sen tarkoi-
tuksena on pitää työntarjontaa sellaisena, ett^n
se pääse epäedullisesti vaikuttamaan työehtojen
niuodostumiseen. Voidakseen työttömyyden sat-
tuessa pitää yllä sovittuja palkkoja ja työehtoja
useat a:t antavat työttömyysavustusta
ja koettavat matka-avustusta antamalla
ja työnvälitystoimistoja perustamalla
sfiuda työvoiman jakaantumaan eri paikkakun-
tia kohti niille itselleen edullisella tavalla. Eng-
lannissa useat a:t ovat järjestäneet keskuuteensa
sairaus-, vanhuus-, työkyvyttömyys- ja tapatur-
mavakuutuksen.' Muualla työväenvakuutus näyt-
tää joutuvan valtion järjestettäväksi. Avustusta
antamalla a:t sitovat jäsenensä lujemmin it-
s( eDsä : on myöskin huomattu, että ne a:t, joissa
alustustoimi on päässyt kehittymään, ovat -'ä-
hemmin halukkaat suotta syyttä ryhtymään lak-
koihin. A:t pitävät vielä huolta jäsentensä hen-
kisestäkin kasvatuksesta panemalla toimeen esi-
telmätilaisuuksia, perustamalla kirjastoja y. m.

Myöskin valtio vaikuttaa tätä nykyä työväen-
lainsäädännön iks. t.) kautta työehtojen muo-
dostumiseen, varsinkin mitä työaikaan ja työ-
paikoissa varustettaviin suojeluslaitoksiin ja
niissä vallitseviin terveydenhoidollisiin oloihia
tulee. A:t ovat usein pyrkineet saamaan tällai-
sia lakeja aikaan samalla kuin ne koettavat val-
voa, että voimassaolevia työväensuojeluslakeja
TiVöskin todjila noudatetaan. Ne ottavat myös-
kin osaa tilastollisten tietojen keräämiseen ja
paikoittain (esim. Belgiassa ja Ranskassa) kun-
nat o\at niiden välityksellä ryhtyneet järjpst-i-
mää n työttömyysvakuutusta.

Jä r j es t ö"m uodo t. Niinkauankuin a. on
jäsenluvultaan pieni ja paikallinen, ei sen hal-
linto tuota vaikeuksia. Tärkeimmät kysymyk-
set ratkaistaan jäsenten yhteisissä kokouksissa;
virat jaetaan jäsenten kesken ja ovat heljjosti
hoidettavissa. Mutta liikkeen kehittyessä pai-
kalliset a:t yhtyvät ammattiliitoiksi ja muuttu-
vat itsenäisistä yhdistyksistä liittojen osastoiksi.
Korkeimman päättävän vallan saa silloiii pai-
kallisten vhdistysten valitsemain edustiijain yh-
(i-inen kokous, kongressi. Juoksevat asiat taas
on pakko antaa palkattuj^.m virkamiesten hoi-
dettaviksi, joiden käsiin varsinainen johto jou-
tuu. Liiton hallituksessa istuu kuitenkin taval-
lisesti myöskin ammatissa toimivia työmiehiä.
Mitä liiton ja sen osastojen väliseen vallan-
jrkton tulee, niin kehitys näyttää kulkevan yhä
suurempaa keskittymistä kohden. Liiton halli-

:!47

Ammekylpy— Ammon

:!4S

tus kannattaa osastojen tekemiä lakkoja tavalli-
sesti vain siinä tapauksessa, että ne on tehty
sen nimenomaisella suostumuksella. — Myöskin
eri maiden a:t pyrkivät tätä nykyä toistensa yh-
teyteen: tä.stä ovat olleet seurauksena kansain-
väliset ammaltiyhdistyskongressit tai amniatti-
ylidistystoimistot. Tällainen kansainvälinen yh-
teenliittymioen esiintyy voimallisimpana kirjal-
tajain, kaivostyöväen ja kuljetustoinien alalla
työskenteleväin keskuudessa.

I>i maissa ovat ammattiliitot suurimmaksi
osaksi yhtyneet keskusjärjestöiksi. Näiden teh-
täv:it ovat vaihtelevia. Saksassa Die G e n e-
ralkommission der Gewerkscl,af-
ten pääasiallisesti pitää huolen agitatsionista
ja kokoo tilastollisia tietoja. Ruotsissa L a n d s-
or<;auisationen sitiipaitsi erityisissä ta-
pauksissa antaa apuansa työnsulkujen sattuessa,
palkkain alennusta yritettäessä ja yhdistys-
oikeutta hätyytettäessä. Ameriikassa keskus-
järjestöllä vielä on erityinen tehtävä: siellä
American federation of 1 a b o r ratk;ii-
see korkeimpana oikeusasteena siihen liittyneit-
ten ammattiliittojen välillä syntyneet riidat.
Useimmat näistä keskusjärjestöistä lähettävät
edustajia kansainvälisiin neuvottelukokouksiin
ja kiinnattavat kansainvälistä sihtee-
ri n v i r a s t o a, joka vuosittain laatii kerto-
muksen a.-liikkeen asemasta eri maissa.

Oikeudellinen asema. Alussa ehkäisi
a.-liikkeen kehitystä yhteenliittoutumisia, koa-
lit>it-neja vastaan suunnatut säädökset. Nämä
säädökset on kyllä sittemmin yleensä lakkau-
tettu, mutta useissa maissa vaikeuttavat a:ten
toimintaa kaikenlaiset yhdistys- ja kokoontumis-
vapauden rajoitukset. Näin on laita esim. Sak-
sassa ja Itävallassa. Mitä a:ten o i k e >i s k e 1-
poisuuteen (s. o. kykyyn hankkia itselleen
oikeuksia, ottaa niskoillensa velvollisuuksia ja
kantaa ja vastata oikeudessa) tulee, voivat ne
Saksassa, Sveitsissä, Belgiassa, Hollannissa ja
muutamissa Fohjois-Ameriikan valtioissa rekis-
teröin. isen kautta saavuttaa sen. Tällaisen rekis-
teröimisen ehdot ovat kuitenkin yleensä stllaisi't
että a:t eivät ole tätä keinoa hyväksensä käyt-
täneet. Itävallassa ja Espanjansa on kaikilla
sallituilla yhdistyksillä oikeuskelpoisuus, Ran.s-
ki.ssa a:illä, mutta ei ammattiliitoilla. Engla!i-
nissa a:t saivat v. 1871-75 lakien kautta oik"u-
den tulla rekisteröidyiksi. Tällainen rekisteröi-
minen tuotti niille etupäässä oikeuden saattaa
X irkamiehensä syytteeseen varojen hävittämi-
sestii ja petollisesta menettelystä viran hoidossa.
Skandinaavian maissa ja Suomessa ei valtion
puolelta ole pantu esteitä a:ten perustamiselle.
Niiden oikeuskelpoisuudesta ei näissä maissa ole
olemassa miukiiäiilaisia säädöksiä. Atten oikeus-
kelpoisuuskysyni} ksellä ou mitä suurin merkitys
k(dlektiivisten sopimusten oikeudellista asemaa
järje.steltäes.sä.

[Rerkner, „Työväenkysymys" ; E. F. Heck-
scher, „Teollisnus ja työviiki": Sombart, „Den-
noch!" „Aus Theorie und Gesehichte der gewerk-
sehaftlichen Arbeitcrbe\vegung"; v. d. Borght,
„GrundzUge der Sozialpolitik" ; Webb, „Englan-
nin ammattiyhdistysliikkeen historia"; Bren-
tnno, „Die Arbeitergilden der Gegenwart": Bren-
tano, Kulemann, Ilerkner, Mahaim, Sartorius
V. Waltershausen, artikkeli „Gewerkvereine",

Hand\vörterbuch d. Staats\vissensehafteu ; Bier-
mer, artikkeli ,,Ge\verkvereine", Wörterbucb d.
Volksttirtsehaft ; Legien, „Internationaler Be-
richt iiber die Generkschaftsbewegung 1006'":
G. Bagge, ,,De svenska facktöreninganies oeh
fackförbuiideus organisation" ; af Ursin, „Työ-
väenkysymys Suomessa"; Työväenkalenteri
190S.] " " J. F.

Ammekylpy ks. Kylvyt.

Ammetri, sama kuin amp6re-metri (ks. t.).

Aminianus Marcellinus /-u'- -i'-] (n. 330-
400), ronm. historioitsija, syutyi Antiokiassa ja
palveli sittemmin sotajoukossa keisari Julianuk-
sen aikana. Hän kirjoitti Roomassa latinaksi
31:ssä kirjassa jatkon Tacituksen historiaan ni-
mellä „Hes gestre", kuvaten Rooman valtakun-
nan vaiheita vv. 96-378. Siitä on kuitenkin ai-
noastaan osa, loppupuoli, meidän päiviimme säi-
lynyt. A. M. esittää tapauksia ilman suurem-
paa kirjallista taitoa, mutta yleeusä puolueetto-
masti ja selvästi, ja kun muuten on puute sa-
manaikuisisla esityksistä keisariajan loppu- ja
kansainvaelluksen alkuajoilta, on A. M:n teos
tärkeä lälide niiden tuntemiseksi. K. G.

Ammobium alatum f-ö'- -la'-], Compositae-
heimoon kuuluva puutarhakasvi, johon pitkin
kesää puhkeaa valkoisia kukkamykeröitä. L:iiia-
kukat kuivia, paperimaisia, pysyviä, jonka
vuoksi näitä mykeröltä yleiseen käytetään n. k.
eternelleinä (ks. t.). Kotoisin Austraalia.sta.

Ammocoetes ks. Nahkiainen.

Ammodytes [■y'-J ks. Tuulenkala.

Animon, muinaistgyptiläinen jumala, jota
alkuaan palveltiin Thebassa. mutta joka sittem-
min suli yhteen auringon-
jumalan l\a'n (Re'n) kans-
sa ja kehittyi koko Egyp-
tin valtakunnan ylim-
mäksi jumalaksi. A:ia pi-
dettiin kaiken elimellisen
elämän tuottajana ja ha-
uet kuvattiin ihmismuotoi-
sena, päässä kaksi sulkaa.
Hänelle oli pyhitetty oinas,
jopa häntä itseään esitet-
tiin oinaanmuotoisena, tai
ainakin oinaanpäisenä;

tämmöisenä A:ia muun
muassa palveltiin Siwan
keitaassa Libyan erämaas-
sa, missä oli maankuulu
Zeus Ammonin onnuspaikka. A:n palvelus levisi
näet Egyptin rajojen ulkopuolelle ja oli myös
tunnettu kreikkalaisten keskuudessa, jotka an-
toivat hänelle nimeksi Zeus Ammon. E. h'-n.

Ammon, Otto (s. 1842), saks. antropologi.
Oli ensin insinöörinii, sitten sanomalehtimiehenä,
nykyäiin antropologian tutkija. Sovittanut Dur-
vvinin teorioja sosiaaliantropologiaan. Ililnen
teoriansa on m. m., että maalaiset kaupunkiin
muuttaessaan valitsevat työalansa sen mukaan,
ovatko lyhyt- vai pitkäkalloisia. Yleisempää
laatua olevia julkaisuja: „Der Dar\vinismus
gegeu die Soeialdemokratie" (Hamb. 1891) ;
,,Die natilrliche Auslese beim Mensehen" (Jena
1893) ; „Die Bedeutung des Bauernstandes fiir
den Staat u. die Gesellsehaft" (Berlin 1894) ;
..Die Gesell.-.chaftsordnung und ihre natiirlichen
Gruudlagen" (Jena 1895, 3:s pain. 1900).

\inmon.

349

Ammondt — Ammoniumsuotat

:!.-)(>

Ammondt, von, suom. aatelissuku, polveutuu
Pommerisla, josta esi-isä Johan Gustaf A. 1720-
hivulla saapui Suomeen linnoitustöihin osaa otta-
maon. Eversti Otto Vilhelm v. A. aateloitiin
1837 ja hänen poikansa oli eversti, Hämeen läii-
nin kuvernööri Edvard Reinhold v. A. (1832-87).
Ammoniacum, ammoniakin lat. nimitys.
Ammoniakki (kreik.), kem. yhdistys, jossa
on typpeä ja vetyä (NITj). A:a on mitätön
määrä ibnassa, jolion se on joutuuut mätänevistä
kasvi- ja eläinjätteistä. Melkein kaikki kaupassa
käyvä a. on valmistettu valokaasulehtaitten a ni-
moniakki-1. kaasuvedestä, s. o. vedestä,
jonka läpi valokaasu puhdistamista varten on
johdettu. A:vesi sisältää 0,3-1,8 % a:a joko
va])aana tahi suoloina, varsinkin hiilihappoiseua
a:na. Kaasumaisen a:n poistamiseksi sekoitetaan
kaasuveteen kalkkia ja seos tis.lataan. l'uhdis
a. on pistävänhajuinen, väritön kaasu, jolla .m
selvä emäksinen reaktsioni. Tiivistyy 0°:ssa ja
4,5 atmosfäärin paineessa nesteeksi, joka nope-
asti hailituu alentaen suuresti ympäristön läm-
pöä, jonka vuoksi sitä käytetään jäädytys-
koneiss.a. A. palaa hapessa, vaan ei ilmass;i ;
liukenee runsaasti veteen, 1 tilavuusos?an vettä
liukenee tav. lämpötilassa n. 600 tilav.-os.
a:a. Liuos (kaupassa käyvä „ammouiakki") on
emäksistä nestettä, koska osa kaasusta on yhty-
nyt veteen ammoniumhydroatt i-nimi-
seksi emäkseksi (NH,OH), joka haisee ammo-
niakille, maistuu lipeälle, neutraliseeraa hap-
poja, värjää punaiset kasvivärit sinisiksi.
Amnioniakkiemäkset ks. Amiinit.
Ammoniakkikumi, kumihartsi, jota saadaan
Persiassa ja Armeeniassa kasvavasta putkikas-
vista Dorenia ammoniacum. Rohdoksena nyky-
ään aivan harvinainen.

Araraoniakkisooda ks. Sooda.
Ammoniakkisuolat ks. A m m o n i u m-
suolat.

Ammoniakkisuperfosfaatti, seos, jossa on
superfosfaattia ja ammoniumsulfaattia; on no-
peasti tehoava apulannoitusaine.

Ammoniakkivesi ks. Ammoniakki.